Muuttaminen toiselle puolelle Suomea

Sanoa mitä tehdä tai ei. mutta ensiksi olisiko siellä töitä molemmille,onko lapsia..joutuu muuttamaan koulua ? Ja entä lasten jatkokoulutus, pohj. on pitkät matkat.

Miksi miehet aina haikailevat "äidin "helmaan ? eikö hänellä ole ystäviä tällä paikkak. missä olette.

Ja huh. Pelkkä ajatuskin,että anoppi sekaantuisi perhe-elämään ! Jo se estää lähtemästä!

Ja miksi hän sinne haluaa ? Muuta kun kotiseutu.

Rohkeasti uusiin maisemiin - kyllä sitä aina paikkansa löytää.
Kokeilla aina kannattaa, pääse sieltä pois jos ei elämä sitten lutviudukkaan, ei ainakaan tarvi myöhemmin surra ja haikailla kun jätti muuton tekemättä-sen elämän kokematta/elämättä.

Melkeimpä sama tilanne . Olen itse pohjoisesta kotoisin , mutta työ ja ammatilliset mahdollisuudet ovat täällä todella heikkoja . Työttömiä on todella paljon , ja työ etelässä on haastavaa ja sitä riittää ainakin vuodeksi kerrallaan . Itse olen muuttanut pois Kemistä vuonna 1997 Eteläsuomeen , koska työtä ei ollut tarjolla . Eikä sitä ole vieläkään . Oulu missä nyt asun kärsii todella pahasta työttömyydestä . Joten pakkaan reppuni ja palaan takaisin Pääkaupunkiseudulle , töihin ja uusien haasteiden pariin . Tietty etäsuhde tuskin kohdallani kestää ? jos elämänkumppani päättää jäädä Ouluun . Toivotan onnea , miehesi paluumuttoon . Minulla se ei onnistunut . Hyvää Alkanutta vuosikymmentä :-)

Muista että tuo sana perkele on oltava lauseen alkusanana. Että "perkele, tässä on kaksi osapuolta, sinä ja minä, tilanne on tasan". Ehdota että miehesi muuttaisi sinne yksin, ikään kuin kokeeksi. sinä menet perästä, jos menet, ikään kuin kokeeksi. Jätä vara-asunto tänne missä nyt olette. Jos ei maistu tule takaisin. Niiiin ja avioerojakin saa nykyisin helposti. Sinun rakkauttasi miestäsi kohtaan ei epäille kukaan, mutta miehesi rakkaus sinua kohtaan ei näytä olevan paperinarua paksumpaa. Muutto on hänen pakkomielteensä ja siinä hän ei ole ottanut sinua huomioon pätkääkään. Pitää sinua itsestään selvyytenä ja itseään ylipäättäjänä. Itse asiassa heitä se helvettiin jo nyt niin säästyt monelta tulevalta murheelta. Mitä sitä jahkaamaan.

Siitä kuinka seuralliselle paikkakunnalle muuttaisitte.Jos nyt tarkoitat Lappia (TosiLappia),se on kesällä kaunis,mutta mielestäni on etelän ihmiselle haastava paikka talvella.Jos olisi Sinulla tilaisuus oleskella talvella vaikkakin kuukausi sille saisit tuntumaa.Olin joskua tammikuussa Hetassa pariviikkoa,kylmältä tuntui.
Tämä on minun henkilökohtaisia näkemyksiä.

Minusta ei kannata elää ystävien tähden, eikä pohjoisessa oo mitään pahaa, varsinkaan ne appivanhemmat, aattele siltä kantilta että elämä ei oo ikuista, täällä etelässä kyllä ei oo mitään minkä takia täällä pitäis asua, pohjoisessa taas voit elää, loppuu tää hemmetin kiire, ja pääseehän sieltä takasin jos haluaa, suosittelen että kokeilet perheesi tähden pohjoista.

Keskustele miehesi kanssa asiasta ja miettikää yhdessä kaikki vaihtoehdot ja siihen liittyvät kuviot. Oma sisareni asuu varsin pohjoisessa, asunut jo lähes 30v. Hänellä on ollut osin samoja ongelmia, joita arvelet tulevan sinullekin, lähinnä appivanhempien taholta. Tuttavapiirin sisareni on saannut sieltäkin monien harrastusten kautta ja työn puolesta, vaikka en olis niinkään uskonut, mutta miehen sisaruksista ja vanhemmista meinasi tulla kyllä ongelma.
Jos miehesi ei ole saannut vielä katkaistuksi napanuoraansa, voi muutosta sinne tulla melkoinen farssi, kaikkine yhteisine joulunviettoineen ym. ym. parveilemisineen. Jos pääsette miehesi kanssa samalle aaltopituudelle, että olette pariskuntana, perheenä ja omana yksikkönä siellä pohjoisessa, ettekä päästä appivanhempiasi huushollinne päsmäreiksi, niin silloin menee hyvin.

Elä missään nimessä suostu!!!!! Itse tein sen virheen ja tässä sitä nyt kökötetään onnettomassa suhteessa vieraallapaikkakunnalla työttömänä ja mielettömässä velkavankeudessa.

Anna vaan mennä toisen, jos niin hinku ja eti ittelles uusi. Turhaan lähet jos sulla kaikki ystävät ynnä muut täällä. Minä tekisin ainaskin näin sun sijassa, jos mun vaimo ehottelis tuommoisii, mut sun päätös. Kerrohan sit miten kävi.

Kaikkien pitäisi osata puhua omalle puolisolleen AIVAN KAIKISTA mieltä painavista asioista. Jommassa kummassa, tai molemmissa on silloin vikaa, jos keskustelu ei onnistu. Tuntuu todella oudolta, että tukea tarvitsee hakea Suomi24:n keskustelupalstalta asti. Oma kumppani on sitä varten, että hänen kanssaan keskustellaan kaikki mieltä painavat asiat läpi - sen lisäksi, että kumppani myös lohduttaa ja auttaa eri asioissa sekä osoittaa välittävänsä. Tuntuu usein siltä, kuin monet parisuhteessa elävät olisivat liian avuttomia ratkaisemaan keskenään ongelmiaan ja asioita, joista syntyy erimielisyyttä. Puhuminen ratkasiee hyvin paljon, ja oman kumppanin kanssa keskustelu on välttämätöntä, jotta asiat luistaisivat hyvin - niin myös tuossa otsakkeen "muutto-jutussakin".

muutto on aina kiva juttu ja uusien aioiden oppiminen sekä paljon uutta nähtävää
ja matkailua sieltä ...tosin venäläiset kohta omistaa koko suomen maan parhaat tontit.
talot ja maatilat sekä kylpylät ,suomalaiset kun myy oman maansa rahasta niille minkä ne yritti
ottaa aseilla viimeksi ja osan veivätkin , ainakin rovaniemen kunta myy talotontteja
jopa 40 kerralla venäläisille ja kirkkokin on maatamme venäjälle myynyt .
eihän niitä sitten takaisin saa millään .on sen verran panssarivaunua rajalla valmiina .
hienoa jos muutama suomalainen muuttaa pohjoiseen .
ainakin on profetallista juttua tullut että suomi pannaan poikki ja osa menee taas venäläisille
johan ne käy suomessa varastamassa vaatteita ,tavaroita ,työpaikkoja ,jopa rautatiekiskoa
juuri pohjoisessa 7 kilometriä ja onhan venäläisiä jo suomen armeijassa ja rajavartiolaitoksessa
että alkaa olla niin sanotusti kansan vaihto menossa , ottavat indentitteettejä varastamalla
suomalaisten kelakortteja ja passeja ,soluttautumalla korkeisiin virkoihin kunnissa ,
eli siis venäläistämään suomesta venäjää ,suomen kommunistit auttavat tässä venäläisiä .
ovat jo valloittamassa norjaa samaan tyyliin .
viron venäläisiä sotilaita tulvii maassamme mutta suomalaiset on vaan kohteliaita vaikka
veisivät maankin . menkää vaan lappiin ja auttakaa suomalaisia siellä pitämään oman maansa ja
olemaan myymättä maataan venäläisille .
useampi suomalainen muuttaa ulkomaille nykyään onneksi turvaan .

kyl pohjoisestakin kavereita ja tuttuja löytyy ja luulen että ovat ehkä helpommin kaveria kuin etelämpänä..

etelästä ja muuttakaa pohjoiseen, taikka päinvastoin. Näin helppoa se on. Tälläi mekin tehtiin vaimon kanssa. Meillä on mökki minun synnynsijoillani keski-suomessa ja asutaan etelässä.

No joo sano kuule ukolles et muuttaa vaan pohjoiseen mut sä et sinne lähe
uuden ukonki kestää paremmin kuin et on Anopin valvovan silmän alla ja tarkkailus kokoajan ..

Et oikeesti saa ikinä selville kannattaako sinun muuttaa pohjoisiin kuin muuttamalla sinne. Otat riskin mutta jos yrität sopeutua sinne tosissasi harrastusten, mahd. työn kautta olet vahvoilla. Kun olet 3 - 5 vuotta ollut tiedät kyllä itse jäätkö sinne. Puoliskon sukulaisia kannattaa oppia sietämään. Jos molemmin puolin löytyy rispektiä loppu kyllä lutviutuu. Ei välttämättä sama tapahdu kuin toisella sukulaisperheellä, yksiloitä olemme.

Elämähän on yhtä riskinottoa asui sitten missä tahansa. Olin itse ulkomailla miehen kotimaassa kunnes hiipsin takaisin ja hyvät puolet siellä huomasi ehkä vasta sen jälkeen kun oli tullut takaisin. Niitä ei osannut aikanaan arvostaa. Mutta täydellistä paikkaa ei ole. Ainakin yritin.

Älä pelkää muutosta, ota se mahdollisuutena, ethän mene maailman ääriin.
Nuorenahan sitä jaksaa. Kyllä se siitä !

pääasiallisen tulon hankkijana päättää missä asutaan ja mistä se raha haetaan. Se vanha raamatun lause; "mies on naisen pää", pitää paikkansa. Sinun tehtäväsi on nyt sopeutua ajatukseen ja ryhtyä toimimaan niin kuin kunnon vaimo.

Jos ahdistaa ennen muuttoa, niin ahdistaa myös muuton jälkeen. Itse tiedän, koska olen asunut eripuolilla suomea ja pienet paikkakunnat eivät asuin ympäristönä minulle sovi. Olen sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin, joten opiskelemaan lähtö uuteen kaupunkiin ei ollut vaikeaa, mutta opiskelijan etu on koulukaverit, joita on paljon. Työpaikalla ei välttämättä samanikäistä ja mukavaa henkilöä löydä.
Henkilön, jolla on paikkakunnalla kavereita jo sinne muutettaessa on helppoa. Toisen osapuolen omat ystävät, jotka asustavat toisella puolella suomea, ei taatusti jaksa matkustaa monta sataa kilometriä kovin usein.
Tod. näk. kerran kesällä ja loppu aika puhutaan puhelimessa ja todetaan kuinka pitäisi tulla käymään ja yrittää nähdä, mutta kaikkihan sen tietää kuinka käytäntö menee.
Itse olen pitänyt omaa sääntöä jo pitkään paikasta jossa aiot asua. Asunnosta on pidettävä ja sijainnin on oltava miellyttävä. Jos nuo pätee, niin toimii kaikki muukin työpaikasta kavereihin asti.
Jos jotain uhraa, niin asuinpaikka on se viimeinen.

Kuulostaa omituiselta, ettette pysty aviopuolisoina ottamaan asiaa esille ja keskustelemaan vaihtoehdoista ja tunteista, joita muutto aiheuttaa! Mikä avioliitto se sellainen on?

Suomessa muutto ei ole mitään, itse muutin mieheni kanssa maapallon toiselle puolelle, mutta se oli yhteinen haave ja yhteinen päätös. Ymmärrän ihmisiä, jotka eivät halua nähdä maailmaa, mutta itse muuttaisin melkein minne tahansa ihan mielenkiinnosta ja ajatusmaailman avartamiseksi. Aina pääsee takaisin.

en usko ett tulevat puuttuu teidän elämäänne jos teette selväksi "peli" säännöt ja niin monta on taplaajaa suomessa, niin monta ihmistäkin :D
jos ei uusia ystäviä saa nii sillo pitää katsoo jo peiliin missä syy. ei ne tule ovelta hakee ulos :d

Eihän sun tarvi sanoa kun, ettet halua muuttaa....

Siellä missä on oma rakas,siellä on sydän,siellä on myös koti,oli se sitten missäpäin suomea tahansa. Kyllä pohjoisessa ystäviä saa,ihmiset ovat enemmän" luonnonlapsia"ja ottavat vielä toisensa huomioon.

sitä maailmasta löytyykin. Kuka ihmeen vatipää tahtoop johonkin hel***tin korpeen muuttaa??
Herätys, nyt eletään vuotta 2010, ja koko maailma on avoinna.

Muuttakaa pois suomesta, mitä kauemmas, sen parempi. Oikea maailma alkaa rajalta.
Lopettakaa se hyssyttely, ja kotiseutu-ihannointi, ja kotiuttakaa ittenne uuteen paikkaan. Täysin asennekysymys, ihminen tottuu ja sopeutuu kaikkeen, paitsi siihen jääpuikkoon takapuolessa.
Vieläkö te oikeasti kuvittelette asuvanne hyvinvointivaltiossa??
Täällä meilläpäin nauretaan typerille suomalaisille, jotka brassailee olevansa "mallioppilaita" EU:ssa, eivätkä tajua mihinkään laittaa vastaan, mitä EU:ssa ehdotetaan. Pää kolmantena jalkana, kieli ulkona juostaan kuin koirat kuuntelemaan päiväkäskyt.

Hei Mietiskelijä!
Jos jostain ystäviä löydät niin Lapista. Minne päin Lappia olisitta muuttamassa? Täällä ihmiset on ihanan aitoa ja huomaavaisia, kun etelässä taas tuntuu ettei kukaan välitä. Itse olen asunut etelä suomessa pari vuotta, ja sen aikana itse en suuremmin sieltä tosiystäviä löytänyt. Kun taas pohjosesta jo noin puolen vuoden aikana, olen saanut ja useamman ihanan ja aidon ystävän. Toivon, että kokeilet ja uskallat lähteä tänne. Mieheni on etelästä ja on saanut nyt puolen vuoden aikana paljon lappilaisia kavereita...toki täältä löytyy paljon etelänki porukkaa=) Ja myöski lappilaisena ihmisenä ymmärrän miehesi tunteen päästä tänne takaisin, Lappi jää syvälle sydämeen=)

missä rakas ja lapset ja oma koti siellä on hyvä olla,ja missään ei ole pakko olla lopullisesti.

Aika vaikea tilanne on, mutta eihän miehesi yksin asiasta voikaan päättää: ei se yksin hänen muuttonsa ole. Miksei hän sitten voi asua etelämmässä, kun hänellä on kerran ystäviä ym. hyviä asioita? Miksi hän haluaa välttämättä muuttaa? Eikö hänen perheensä voisi kyläillä teillä?

Miksi hän ei ymmärrä? Hänen mielestään sinun pitää ymmärtää, mutta eihän hänkään osaa oikein katsoa tilannetta sinun kannaltasi. Kannattaisi kyllä vielä yrittää puhua asiasta, ja miettiä tietty omalta osaltaankin. Teidän ei tarvitse eikä pidäkään hankkia taloanne aivan appivanhempien vierestä, siihen voi jättää muutaman kymmenen kilometriä hajurakoa, jolloin puuttuminen vähenee. Voitte keskustella tästä puuttumisesta, ja varmistaa keskenänne, että TE olette samalla puolella, ja MOLEMMAT sanoo, jos menee överiksi, että vaikka asuisitte lähekkäin, te olette oma yksikkönne.
Ehkä hänen veljensä perhe ei osaa sanoa suoraan, keskustella appien kanssa asiasta, tms. ainahan tilanteessa on toinenkin puoli?

Paha sanoa, itse en muuttaisi oikeastaan missään tapauksessa akselilta Lahti, Tampere, Helsinki ja niitten lähiympäristöt siis heitoilla, yhtään minnekään, enkä missään tapauksessa Lappiin, oli miten kaunista tahansa, mutta ymmärrän tavallaan miestäsi: minä nimittäin olen kotoisin täältä ja vaikka tilapäisesti viihdyn muutaman kuukauden vaikka toisella puolella maapalloa, en lähde kotiseuduiltani minnekään. Ja se kotiseutu nyt kattaa mulla etelä-suomen, mutta enivei, Turku on jo ulkomailla ja Lappi alkaa Ikaalisista, Kotkasta eteenpäin ollaan noin Venäjällä. Turha olisi edes ehdottaa muuttoa Lappiin, en lähtisi. Olen kiertänyt paljon ja asunut paljon milloin missäkin, mutta kun vihdoin kotiin pääsin takaisin, en aijo lähteä kirveelläkään. No, ehkä kirveellä. Ehkä miehelläsi on kova kotiseutukaipuu. Mutta mieti kuinka kova se sinulla on. Pystytkö sinä lähtemään ja jättämään kaiken?

Ei töitä ja palkkataso on huono. Kesäkin on paljon lyhempi ja samat naamat näkee päivästä toiseen. Puhun kyllä omasta kokemuksesta, mut en vois lähtee koskaan takas ASUMAAN pohjoisemmas. Itse tein pienel palkal töitä silloin kun niitä oli. Nyt töitä on niin paljon kun jaksaa tehdä ja yli kolminkertaiset tulot. Miksi hankkia ongelmia elämäänsä ihan vapaehtoisesti. Muutamia tunteja autossa niin on toisella puolella maata jos haluaa käydä, mut ei koskaan muuttaa.

että et tahdo,,,, menettää miestä,, muutossa.

Minä olen mieheni kanssa asunut jo kolmasti pohjoisessa mieheni suvun lähellä ja kolmesti sieltä on tultu takas. Minäkin olen hiljainen,sisäänpäin suuntautunut ja huono tutustumaan kehenkään. Mieheni taas sosiaalinen ja saa aina kavereita mistä vain. Ikävä että sinulla samanlainen tilanne. Toivottavasti saat ystäviä. Pohjoisen ihmiset on paljon mukavampia kuin etelämpänä, mut sisäänpäinsuuntautuneen on tosiaan vaikea saada ystäviä.

tääl on kivaa sakkia,rauhallista.itsekkin muutan vanhempana melko varmasti synnyin seudulleni koska niin rauhallinen ja kaunis paikka

Jos ei lähde , ei voi palata. Tosi on että, miehet enemmän sidottuja äidin hameen helmaan.
Jos rakastat täysillä , ei liene ongelmia.
Älä anna appivanhempien hyppiä silmille, eikä millään tapaa säätää Sua !
Jos miehesi ei puolusta Sinua appivanhempiasi vastaan = ei ole oikea mies.

Voin kertoa kokemuksesta että kannattaa harkita tarkoin.
Tyttäreni muutti täältä etelästä miehensä mukana pohjoiseen. Täälä oli kaikki hyvin, rakkaus kukoisti ja muutenkin yhteiselo oli sopuisaa. Mutta kun mies pääsi kotiseudulle kaikki muuttui. Hän oli rekkakuski ja viikot menivät ajossa ja viikonloput kaverien kanssa ryypätessä, eli ei ollut enää aikaa vaimolle ja lapsille, joten erohan siinä tuli, nyt on tyttäreni yksinhuoltaja kahden lapsen kanssa. En tarkoita, että aina näin kävisi, sillä jos mies ei esim. käytä alkoholia niin voi kaikki mennä hyvinkin. Miehen vanhemmat ovat ihan sydämmellisiä ihmisiä, mutta eiväthän he voi mitenkään vaikuttaa asiaan.

Ei kai miehesi nimi ole Matti ???

Vuoroin vieraissa. Pohjoisessa on monia hyviä puolia, mutta kyttääminen ja pahimmillaan uskonnollinen kiusaaminen voi olla kovaa. Keski-Suomi kirjoitetaan isolla ja pohjoinen pienellä!

VAIHDA MIESTÄ NIIN EI AHDISTA !!!!!

Mukavia taistelupareja heti luotu tässä keskustelussa. Etelä - pohjoinen, mies -nainen.
Ei noita taistelupareja kannattane yleistää. Minä olen pohjoisesta ja asun pohjoisessa perheineni, olen asunut myös etelässä. Täällä välimatkaa vanhempiin ja kahteen veljeeni satoja kilometriä, näen heitä about 2-4 kertaa vuodessa enkä kaipaile heidän helmoihinsa mutta asun mieluummin pohjoisessa kuin etelässä. Ites asiassa käymme vaimoni sukulaisilla paljon enemmän kuin minun sukulaisillani. He ovat ilmeisesti sukurakkaampaa väkeä.
Muutama sata kilometriä välimatkaa ei ole este yhteydenpidolle nykypäivänä.
Tietenkin jos lapsenhoidon tms. muun takia haluaa sukuaan naapuriin.

Paljon tärkeämmän pointin tuolla joku kirjoitti. Että muuttaako korpeen vai kaupunkiin... Se ratkaissee paljon enemmän sosiaalisia suhteita yms.

Miksi pitäisi muuttaa?
Eikö työtä saa muualta puolueettomalta paikalta.
Parasta kai olisi, ettei kumpikaan ole kotiseudullaan tai sitten molemmat.

Muutin vaimoni toiveiden mukaan kaksi kertaa paikkakuntaa. Hänelle oli tärkeää päästä äitinsä lähelle.
Kun sitten viimeinkin olimme tarpeeksi lähellä, syykin kirkastui minulle.

Hänen piti aina keskustella asiat äitinsä kanssa, ei minun kanssani. Hänen äitinsä kysyi jopa muutaman kerran meidän ollessamme kolmistaan asioista, joista emme olleet keskustelleet vaimoni kanssa. Asiat olivat kuitenkin hyvin intiimejä kahden välisiä. En voinut todellakaan odottaa niistä keskustelun avausta anopilta.
Pahimmillaan se oli sitä, että en edes tietänyt vaimoni piilevistä henkisistä ongelmista, kun anoppi oli ohjannut hänet lääkäriin.
Kestin aikani. Tilanne meni toivottomaksi molemmin puolin ja päätin erota. Olin toki hankkinut kunnon työn paikkakunalta ja jatkoin siellä elämää. Entinen vaimoni on käsittääkseni edelleen 16 vuoden eroamisen jälkeen yksin ja katkera erostamme. Äitinsä luona hän käy viikottain ja kai käsittelee edelleen kaikki asiansa yli 80 vuotiaan äitinsä kanssa.
En osaa ottaa tilanteesta syytä niskoilleni. En vaan mitenkään saanut ymmärtämään häntä useista keskusteluista huolimatta, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, ei anopin ja miehen.

Kyllä nykyihmisen oikeus on asua irrallaan kaikista sukuun liityvistä sosiaalisistsa suhteista. Emme elä enää missään klaaniyhteiskunnassa. Kun lapsuus loppuu, on muutettava vähintään neljän tunnin ajomatkan päähän vanhemmista. Jos jää vanhempien lähistölle asumaan, on myös mahdollista, että joutuu huolehtimaan heistä, kun heidän kuntonsa heikkenee eli joutuu ottamaan yhteiskunnalle kuuluvaa vastuuta. Sano miehellesi, että jos hän haluaa dementoituvien vanhusten hoitajaksi niin mikäpäs siinä mutta sitä ennen pannaan lusikat jakoon.

Itse olin 13 kun vanhempani päättivät muuttaa helsingistä tornioon, koska isäni asui nuoruudessaan siellä.
Meinasin karata kotoa etten joutuisi lähtemään, mutta sitten kuitenkin lähdimme ja muutimme tornioon.
Asuttuamme siellä hetken, pääsin kuitenkin pienistä ongelmista yli ja jatkoin koulua, tosin koulun käynti kärsi pahoin.
Asuimme yhteensä vuoden, mutta isäni ei saanut kunnon töitä siellä, joten muutimme takaisin.
Tässä vaiheessa koko koulunkäynti ja kaverit menivät täysremonttiin ja minun osaltani koulu jäi kokonan kesken.
Olen ollut työttömänä lähes koko elämäni kun töitä ei saa ilman papereita.
Isääni asia ei haitannut, mutta äitinikään ei enää löytänyt paikkaansa asuessamme helsingissä taas.
Muutto saattaa sotkea todella pahasti asiat, varsinkin silloin kun et itse ole asiaa halunnut.
Kokemusta rikkaampana en lähtisi, vaikka se tietäisi eroa, mutta jokaisella on oma näkemys asiasta ja se täytyy itse pystyä päättämään.
Kukaan ei voi valmista reseptiä kirjoittaa, mutta mitä teetkin niin toivon kaikkea hyvää.

molempien kotipaikkojen puoliväliin ja kulkekaa sitte molempien kotipaikkakunnalla..
Siinä on tasa-arvoa. Eikä kumpikaan voi valittaa..

Olen itse pohjoisesta ja vaimo etelästä.. Kaikki lomat ollaan pohjoisessa.. Olisin saanut työpaikan pohjoisesta, enkä usko että vaimon työnsaantikaan olis ollu kiven alla..mutta en halua "repiä" vaimoani pois tuttujen ja sukulaisten luota. Itse taas olen oppinut asumaan missä vain, enkä kaipaa sukulaisiani oikeastaan ollenkaan. Luonnosta kyllä pystyy nauttia etelässäkin jos haluaa..

Minä olen muuttanut miehen mielihalujen mukaan jo kolme kertaa ja taas pitäisi kuulema muuttaa,kun ei tämä uusikaan paikka ole hyvä hänen mielestään. Joka kerta on ollut vaikeaa sopeutua ja uusia ystäviä en ole mistään saanut. Minnekähän auton nokka seuraavaksi suuntaa..kaikkensa sitä saa rakkautensa takia tehdä..hän sanoo, että jos en lähde,niin hän lähtee yksin. Sillä on hyvä kiristää..

mulla on noista pohjoisen pojista vähän ikäviä kokemuksia.ne kun tuntuu kaikki olevan kiinnostunut painista miesten kannssa,ei ne siitä painista niin välitä.mutta kun mennään treenin jälkeen suihkuun ja saunaan niin ihan on paikat pullollaan pohjoisen poikia, ET KANNATTAA MIETTIÄ MENEKEEKÖ POHJOISENPOIKIEN KANSSA SAMAAN AIKAAN SAUNAAN TAI SUIHKUUN

Tulin itse maatalon emännäksi kotipaikkakunnallani vanhalle pojalle. Hän näytteli isoa metsäänsä ja kehui siinä olevan meidän uuden talon puut. Olen ollut täällä 25 vuotta pian ja asumme edeleen siinä vanhassa talossa. Saimme kolme ihanaa tytärtä jotka kaikki häpeävät kotiaan, eivätkä tuo poikaystäviään tänne. Meillä ei ole sisävessaa eikä suihkua. En olisi tullut jos olisin tiennyt miten käy. velkaa on yli 100 000, jota hän on ottanut minulta salaa elämiseen. Koulutin itseäni 2 vuotta 40 vuotiaana ja olisin hakenut uutta työtä jotta saisin muutakin rahaa kuin lapsilisät mutta hän ei päästänyt minua koskaan töihin ja salasi meidän todellisen rahatilanteen. Anoppivanhemmat olivat jo kuolleet kun tulin tänne. En suosittele menoa pohjoiseen.

muuta sinne johonkon. Ja koska et sinä ei sit miehesikään. Osaat varmasti kertoa syyn miks ei, tai sit miks okei SINUN ehdoilla. Älä ole tylsä, kyl sä osaat.

Sen puolesta tuo on helppoa, sillä moni muuttaa myös ulkomaille aviopuolison kotipuoleen. Täytyy vain hakea töitä ja liittyä harrastuspiireihin.

Nuo appivanhemmat ovat taas vaikeampi pala nieltäväksi. Tuo pelko ja asia täytyy keskustella tarkkaan, ennen kuin muutatte. Mutta jos veljen perhe on jo siellä, niin tuskin appivanhemmat ehtivät olla kahdesa paikassa yhtä aikaa, vai mitä?

Kirjoituksestasi paistaa läpi, että et uskalla tehdä elämässäsi siirtoja, sillä pelkäät kaikkea etukäteen. Mitäs jos mies juuri sen vuoksi haluaakin muuttaa kotipuoleen, kun tarvitsee tukijoukkoja ikuisen pelkäämisen sijaan? Tämä nyt on vain arvaus, mutta tuo piti paikkansa veljeni kohdalla.

Veljeni perhe muutti takaisin veljeni kotipaikkakunnalle. Veljen vaimo sai töitä ja liittyi harrastuksiin. Hänellä on nyt paljon omia menoja ja tuttavia. Veljelle taas oli tärkeää saada sukulaisten tukea esimerkiksi talonrakentamiseen. Vaimo kun pelkäsi etukäteen, ettei siitä tule mitään...

Nyt vanhempani muuttivat läheiseen kaupunkiin keskustakaksioon. Joten se yksi ongelma, eli appivanhempien sekaantuminen perheen asioihin on kokonaan poistunut arkipäivästä.

Moi

Mikä on tärkeintä? Perhe-elämä ja sen suunnitteleminen pitemmällä tähtäyksellä vai sukulaisten kanssa seurustelu?
Me muutimme työni vuoksi useampiakin kertoja. Ensimmäisen kerran kahdestaan mutta sen jälkeen ensin yhden vaunuvauvan kanssa ja sittemmin kahden alle kouluikäisen kanssa.
Ensimmäinen muutto noin 100km. Seuraava noin 250km kuten myös kolmas.
Sitten 3 lyhyempää. Noista oli 5kpl kertamuuttoja = koko huusholli kuormuriin ja menoksi. Muuttaessamme vaunuvauvan kanssa oli seuraava valmistumassa. Silloin vaimoni sanoi, että hänestä olisi kiva olla samalla paikalla hieman pitempään. Olimme pari vuotta ja senkin jälkeen muutimme kohtalaisen lähelle.
Viimeistä muuttoa lukuun ottamatta, asiaa helpotti se, että uusi työnantaja järjesti aina muuttoauton ja -miehet sekä tietenkin uusi asunto oli valmiina.
Kummankaan osapuolen sukulaiset eivät vaikuttaneet muuttoihin tippaakaan.
Tulipahan tutustuttua eteläiseen Suomeen hieman laajemmin.

Tossa kohti fiksumpaa kun eroatte jo valmiiksi si ni ei tartte pettyä ettei onnistunukkaan oletuksena toki on ettei miehesi uskalla sanoa vastaan vanhemmilleen

Parhaat vuoteni vietin pohjoisessa. Etelästä olen kotoisin. Työt ajoivat takaisin etelään. Voisin palata, jos olisi hyvä työpaikka.