sähköshokkihoito

sähköärsyke. Uskonto on suunnattu ihmisille, eläimillä ei varsinaisesti ole uskontoa. Eläimillä on kuitenkin anestesia, tästä johtuu sähköärsykehoidon tarve ja monesta muusta asiasta. Voi olla myös ilman sähköärsykkeitä, siihen on omat apukeinonsa ja välineensä, voit käydä kysymässä tätä käsittääkseni terveyskeskuksesta. Eri asia on sitten osaavatko he vastata näihin kysymyksiin. Voi olla parempia päiviä ja huonompia päiviä. Mulla on ollut tosi hyviä päiviä pitkään, ne ovat aiheuttaneet kateutta kanssaihmisistä.

Ihmiskunta Sinde kirjoitti:

sähköärsyke. Uskonto on suunnattu ihmisille, eläimillä ei varsinaisesti ole uskontoa. Eläimillä on kuitenkin anestesia, tästä johtuu sähköärsykehoidon tarve ja monesta muusta asiasta. Voi olla myös ilman sähköärsykkeitä, siihen on omat apukeinonsa ja välineensä, voit käydä kysymässä tätä käsittääkseni terveyskeskuksesta. Eri asia on sitten osaavatko he vastata näihin kysymyksiin. Voi olla parempia päiviä ja huonompia päiviä. Mulla on ollut tosi hyviä päiviä pitkään, ne ovat aiheuttaneet kateutta kanssaihmisistä.

Lue lisää

Sähköhoito toimii jos käytetään tarpeeksi ampeereja

Älä sekoile

Kiitos, R.R. asiallisesta vastauksesta!

Olen 45-vuotias nainen, ja minulle on suositeltu sähköshokkihoitoa. Toistaiseksi en ole uskaltautunut menemään. Olen kuullut, että jotkut ovat saaneet avun, toiset taas eivät.

Kaipaan vielä vastauksia niiltä, jotka ovat kokeilleet ko. hoitoa. Oliko teille apua? Tuliko muita sivuvaikutuksia kuin mahdollinen lähimuistin heikkeneminen?

Särkynyt saviruukku kirjoitti:

Kiitos, R.R. asiallisesta vastauksesta!

Olen 45-vuotias nainen, ja minulle on suositeltu sähköshokkihoitoa. Toistaiseksi en ole uskaltautunut menemään. Olen kuullut, että jotkut ovat saaneet avun, toiset taas eivät.

Kaipaan vielä vastauksia niiltä, jotka ovat kokeilleet ko. hoitoa. Oliko teille apua? Tuliko muita sivuvaikutuksia kuin mahdollinen lähimuistin heikkeneminen?

Lue lisää

Oon 40-vuotias nainen ja sain muutama vuosi sitten tätä sähköshokkihoitoa. Mulla se ei auttanut pahemmin. Ei se kyllä huonontanutkaan oloa.
Se meni silleen, että nukutettiin. Eli nukutuslääkäri laittoi tipan ja muut hoitajat laittelivat niitä johtoja sun muita päähän. Sitte laitettiin verenpainemittarit ym. Minusta ne alkuvalmistelut olivat tosi pelottavia ja jännitti tosissaan. Onneks ne ei kestäny kauaa.Sitten nukutuslääkäri toivotti hyviä unia ja ja sit muutaman minuutin kuluttua heräsin heräämössä. Itse hoitohan kestää alle minuutin. Joskus oli vähän päänsärkyä, mutta muistin kanssa mulle tuli ehkä keskimääräistä pahempaa ongelmaa, mutta ei mitään kamalaa. En esim. muistanu omaa osastoa tai huonettani. Mutta se korjaantui tosi nopeesti.

hoidokki kirjoitti:

Oon 40-vuotias nainen ja sain muutama vuosi sitten tätä sähköshokkihoitoa. Mulla se ei auttanut pahemmin. Ei se kyllä huonontanutkaan oloa.
Se meni silleen, että nukutettiin. Eli nukutuslääkäri laittoi tipan ja muut hoitajat laittelivat niitä johtoja sun muita päähän. Sitte laitettiin verenpainemittarit ym. Minusta ne alkuvalmistelut olivat tosi pelottavia ja jännitti tosissaan. Onneks ne ei kestäny kauaa.Sitten nukutuslääkäri toivotti hyviä unia ja ja sit muutaman minuutin kuluttua heräsin heräämössä. Itse hoitohan kestää alle minuutin. Joskus oli vähän päänsärkyä, mutta muistin kanssa mulle tuli ehkä keskimääräistä pahempaa ongelmaa, mutta ei mitään kamalaa. En esim. muistanu omaa osastoa tai huonettani. Mutta se korjaantui tosi nopeesti.

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi. Mietin edelleen kohdallani tätä hoitovaihtoehtoa.

Kiitos Rane R hyvästä,selkeästä tiedosta koskien sähkösokkihoitoa!! Tyttärelläni (ikä 35v.) on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja koska hän on kärsinyt pitkään vaikeasta masennuksesta,on hänelle ehdotettu kyseistä hoitoa.Vielä on ensin käynti keskussairaalan psykiatrilla,joka kartoittaa hoidon tarpeen. Äitinä olen asiasta huolestunut ja tahdon mahdollisimman paljon asiallista tietoa hänen hoitoihinsa liittyen,vaikka tytär onkin aikuinen ja perheellinen.

Eräs äiti kirjoitti:

Kiitos Rane R hyvästä,selkeästä tiedosta koskien sähkösokkihoitoa!! Tyttärelläni (ikä 35v.) on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja koska hän on kärsinyt pitkään vaikeasta masennuksesta,on hänelle ehdotettu kyseistä hoitoa.Vielä on ensin käynti keskussairaalan psykiatrilla,joka kartoittaa hoidon tarpeen. Äitinä olen asiasta huolestunut ja tahdon mahdollisimman paljon asiallista tietoa hänen hoitoihinsa liittyen,vaikka tytär onkin aikuinen ja perheellinen.

Lue lisää

Tervehdys Eräs äiti .
Tyttäresi on vielä nuori, olkoonkin aikuinen ja perheellinen.
Huolenpitosi tyttärestäsi kertoo teidän läheisestä suhteesta ja sinun kyvystäsi ymmärtää tyttäresi sairautta ja sen monimuotoisuutta.
Tyttärelläsi on ymmärtäväinen ja huolehtivainen lähiomainen (huomaavaisia ja ymmärtäväisiä lähiomaisia) joiden tuki ja läsnäolo mainitsemasi sairauden eri vaiheissa on tyttäresi kannalta välttämätöntä. Mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä, silti joskus omaisille ja läheisille 'tabuja'.
Monesti mielenterveyden ongelmista kärsiviä kartetaan jopa lähipiirissä, tai heihin suhtaudutaan kuten kummajaisiin, vaikka mielenterveyden ongelmat ovat terveyden ongelmia kaikkien muiden lukuisten joukossa.

Kaikkea hyvää sinulle ja tyttärellesi perheineen.

ter. R.R.

Särkynyt saviruukku kirjoitti:

Kiitos, R.R. asiallisesta vastauksesta!

Olen 45-vuotias nainen, ja minulle on suositeltu sähköshokkihoitoa. Toistaiseksi en ole uskaltautunut menemään. Olen kuullut, että jotkut ovat saaneet avun, toiset taas eivät.

Kaipaan vielä vastauksia niiltä, jotka ovat kokeilleet ko. hoitoa. Oliko teille apua? Tuliko muita sivuvaikutuksia kuin mahdollinen lähimuistin heikkeneminen?

Lue lisää

Aiheuttaa parkinsonintaudin vanhemmiten.

älä tuu ehotteleen! kirjoitti:

Aiheuttaa parkinsonintaudin vanhemmiten.

No empä usko tuohon. Isäni nimittäin sairastaa parkinsonia joka edennyt pitkälle, hän on masentunut ja sairaalahoidossa. Lääkäri oli ehdottanut sähkösokkihoitoa ja isäni suostuu kokeilemaan sitä. Se että auttaako syvään masennustilaan jää nähtäväksi, mutta ei varmasti ole haittaa tai pahenna parkinsonia.

mindi kirjoitti:

No empä usko tuohon. Isäni nimittäin sairastaa parkinsonia joka edennyt pitkälle, hän on masentunut ja sairaalahoidossa. Lääkäri oli ehdottanut sähkösokkihoitoa ja isäni suostuu kokeilemaan sitä. Se että auttaako syvään masennustilaan jää nähtäväksi, mutta ei varmasti ole haittaa tai pahenna parkinsonia.

Lue lisää

Tervehdys.
Parkinsonin taudin oireet , kuten raajojen jäykkyys , lepovapina ja muut liikehäiriöt , johtuvat siitä , että aivojen dopamiinia erittävät hermosolut tuhoutuvat aivojen keskeisten pohjaosien hermotumakkeissa , varsinkin mustatumakkeissa..kun dopamiinin määrä vähenee , muiden välittäjäaineiden osuus korostuu ja niiden välityksellä viestivät tumakkeet saavat ylivallan...
Tämän kaiken " mindi " jo varmasti tiedät.

Isäpuoleni , joka oli minulle kuin isä 30 vuotta (biologinen isäni kuoli ollessani 2v.) sairasti Parkinsonin tautia vuosia , nukkui pois 2009. Nämä kirjoista ja muista opinnoista sisäistetyt tiedot Parkinsonin taudista ovat kuvaavia , mutta todellisuus koettuna elämänvaiheena omaishoitajalle ei ollut kaunisteltavissa.
Parkinsonin tauti etenee monin yksilöllisin oirein , jotka korostuvat henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan , tai päinvastoin.
Mainitsemani isäpuoleni kuoli lopulta aspiraatio keuhkokuumeeseen , joka voidaan olettaa johtuneen refluksitaudista , joka taas tässä tapauksessa on Parkinsonin `kylkiäinen'..
Paljon omakohtaista kokemusta Parkinsonia sairastavan läheisen oireista ja hoidon onnistumisista sekä vastoinkäymisistä kokeneena , en poissulkisi mitään vaihtoehtoja , millä Parkinson potilaan elämää voisi helpottaa.
ter. Rane-R

"..tarkkaa vaikutusmekanismia ei kuitenkaan vielä tunneta."

"Uskotaan, että se korjaa aivojen häiriintynyttä biologista tasapainotilaa."

Eikö olisi syytä aivan aluksi selvittää tarkka vaikutusmekanismi olettaen siis, että tarkoitus ei ole vahingoittaa potilasta?
Uskomushoitoako se on? Paraskaan asiantuntija ei voi mennä takuuseen ECT-hoidon turvallisuudesta.

Missään ei ole todistetta sähköshokki masennus poisto hoidosta,
Kerran koettuaan moisen, yksilö ei koskaan uskalla sanoa olevansa masentunut yhä, koska se johtaisi uuteen sähkö kidutukseen, joten psykiatrit sanoo:sen masennus parani sähköshokeilla, totuus on että yksilö sanoo en ole masentunut, ettei joudu uudelleen sähköshokki puoskarointi.

Anonyymi kirjoitti:

Missään ei ole todistetta sähköshokki masennus poisto hoidosta,
Kerran koettuaan moisen, yksilö ei koskaan uskalla sanoa olevansa masentunut yhä, koska se johtaisi uuteen sähkö kidutukseen, joten psykiatrit sanoo:sen masennus parani sähköshokeilla, totuus on että yksilö sanoo en ole masentunut, ettei joudu uudelleen sähköshokki puoskarointi.

Lue lisää

Hei nyt taas ihan aikuisten oikeesti. Anna masentuneiden itse puhua.

Anonyymi kirjoitti:

Hei nyt taas ihan aikuisten oikeesti. Anna masentuneiden itse puhua.

"Hei nyt taas ihan aikuisten oikeesti. Anna masentuneiden itse puhua."

Turo hei. Kuka sinä olet sanelemaan, mistä ihmiset täällä saavat keskustella?

Anonyymi kirjoitti:

"Hei nyt taas ihan aikuisten oikeesti. Anna masentuneiden itse puhua."

Turo hei. Kuka sinä olet sanelemaan, mistä ihmiset täällä saavat keskustella?

Aki hei! Oletko koskaan miettinyt miksi täällä on niin monta aihe aluetta, vaikka riittäisi että olisi yksi. "Hoidon vastainen alue"?

Anonyymi kirjoitti:

Aki hei! Oletko koskaan miettinyt miksi täällä on niin monta aihe aluetta, vaikka riittäisi että olisi yksi. "Hoidon vastainen alue"?

"Aivojen sähköhoidon tarkkaa vaikutusmekanismia ei kuitenkaan vielä tunneta. Uskotaan, että se korjaa aivojen häiriintynyttä biologista tasapainotilaa."

Vaikutusmekanismia vasta selvitetään parhaillaan potilaisiin kohdistuvilla hoitokokeiluilla. Ehkä se 100 vuoden päästä selviää, kun psykiatria nuorena tieteenalana tästä vielä hetkisen kehittyy.

luuston piirteisiin, varsinkin jos on sosiaalialalla. Harmi ja sääli, jos ei onnistu. Tosi lapsellisia noi anestesiat, nytkin heräsin hikimärkänä ja kuola valuen. Näin siis vesipostissa unta kurjasta olosta ja lapsuudesta. Sellainen se sähköärsyke anestesia on.

Kaksi kertaa olen nähnyt hoidoista hyviä tuloksia, ja muita kokemuksia ei ole. Auttaa myös lääke resistentteihin. Paljon fiksumpaa mennä ja kokeilla, kun jäädä sänkyyn makaamaan.

Oletko itse kokeillut?

Hoitotulokset ovat nopeita ja kustannustehokkaita, mutta pitkässä juoksussa potilaan kannalta tuhoisia.

Olen itse saanut tätä ah! niin tehokasta hoitoa. Nopeastihan sieltä sängyn pohjalta tosiaan nousi ja saivat sitten sairaalasta kammettua ulos pörräämään muistamattomana. Tuosta muistamattomuuden ajasta yksikseni en muista mitään vieläkään, omaiset ja tuttavat olivat todella huolissaan. Olin kuin dementoitunut vanhus.

En ole kuullut kenenkään ect:a saaneen puoltavan jälkeenpäin sitä. Pahinta on ne vaikutukset lyhytkestoiseen muistiin, joka voi kestää kauan, itselläni n 6-8 kk. Muistista voi myös pyyhkiytyä vanhoja asioita pois. Itselläni hoito laukaisi myös migreenikohtaukset.

Mielestäni jokaisen "alan ihmisen" pitäisi kokeilla ainakin kerta sähköhoito ja miettiä suosittelua sen jälkeen.

Ja avantouinti! :)

Eikö ne saa edes maniaa kuriin lääkkeillä?

Mulla oli lääkeresistentti sekamuotoinen jakso vuosia, joka sitten parantui itsekseen.
Sähköhoidosta puhuttiin mutten olisi siihe suostunut, koska olin jatko-opiskelija ja mitkään muistikatkokset ei oikein olisi sopineet...

huypkwa kirjoitti:

Eikö ne saa edes maniaa kuriin lääkkeillä?

Mulla oli lääkeresistentti sekamuotoinen jakso vuosia, joka sitten parantui itsekseen.
Sähköhoidosta puhuttiin mutten olisi siihe suostunut, koska olin jatko-opiskelija ja mitkään muistikatkokset ei oikein olisi sopineet...

Lue lisää

Itse olisin ainakin hyvinkin huolissani, jos muistaisin menneisyydestä vain pieniä paloja, lähimuisti pätkisi ja reittien hahmottaminen olisi hankalaa.

Nukutus ei vaikuta sähköhoidon tehoon mitenkään!

Ei niitä volttimääriä ole nukutuksen takia muutettu.
Jossain vaiheessa otettiin vain nukutus avuksi helpottamaan toimenpidettä potilaan kannalta.
Sähkösokit ei ole varmaan olleet ihan kivuttomia silloin, kun ei vielä käytetty nukutusta.

Oletko ottanut yhteyttä kunnan/kaupungin psykiatriaosastosta vastaavaan?

tai

http://www.hs.fi/palaute/

Ketään EI TODELLAKAAN laiteta väkisin sähköhoitoon! Se harkitaan muutenkin tarkkaan tapauskohtaisesti. Älkää nyt hyvät ihmiset uskoko kaikkea mitä ootte jostain kuulleet, sähköhoidosta on paljon virheellistä tietoa liikkeellä!!!

hoidokki2 kirjoitti:

Ketään EI TODELLAKAAN laiteta väkisin sähköhoitoon! Se harkitaan muutenkin tarkkaan tapauskohtaisesti. Älkää nyt hyvät ihmiset uskoko kaikkea mitä ootte jostain kuulleet, sähköhoidosta on paljon virheellistä tietoa liikkeellä!!!

Lue lisää

Ei pidä paikkaansa. Kyllä laitetaan jos päättävät että olet toivoton tapaus! Ei sun mielipidettä kuuntele..

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Kyllä laitetaan jos päättävät että olet toivoton tapaus! Ei sun mielipidettä kuuntele..

Montakos sellasta toivotonta tapausta tunnet, jotka oli väkisin laitettu?

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Kyllä laitetaan jos päättävät että olet toivoton tapaus! Ei sun mielipidettä kuuntele..

Kun väkisin ei laiteta.
Olin vuosia sitten toivoton tapaus, mutta psykiatri keskusteli sähköhoidosta kanssani ja kysyi minulta, suostunko kokeilemaan. Minuakaan ei olisi pakotettu siihen.
Omalle kohdalle oli onni, että suostuin, siitä oli hyötyä.

Sähköhoitoa ei anneta ilman potilaan suostumusta, tai ainakaan ei saisi antaa.

kertoisitko missä, hoitohenkilökuntaan kuuluvien nimiä jne. KIITOS!!!!!!

Tämän vuoksi sähköshokit tulisi kieltää niin kuin monissa maissa on jo tehty

Anonyymi kirjoitti:

Tämän vuoksi sähköshokit tulisi kieltää niin kuin monissa maissa on jo tehty

Ja mikä suomessa ei ole kiellettyä, niin on sallittua eikö niin? Ehkä siksi suomessa ollaan hyvää vauhtia siirtymässä mangneetti hoitoihin.

Eihän siinä hoito vastasuudessa mitään, mutta kun edes tietäis mitä vastustas.

Miten minä aina kuulen ihmisiltä ne päinvastaset jutut? Silläkin hoidolla on sivuvaikutuksensa, mutta se on kaikkea muuta kuin elokuvaa eikä kukaan ole vielä valittanut katuneensa. Päin vastoin vastaan on tullut ihmisiä jotka ovat itkeneet, kun ovat joutuneet jättämään hoitojaksot kesken syystä X.

Anonyymi kirjoitti:

Miten minä aina kuulen ihmisiltä ne päinvastaset jutut? Silläkin hoidolla on sivuvaikutuksensa, mutta se on kaikkea muuta kuin elokuvaa eikä kukaan ole vielä valittanut katuneensa. Päin vastoin vastaan on tullut ihmisiä jotka ovat itkeneet, kun ovat joutuneet jättämään hoitojaksot kesken syystä X.

Lue lisää

Jotkut tutut kehuneet sähköhoitoa. Heidän kanssa keskustellessa huomaa että ovat unohdelleet tapahtuneita asioita, tärkeitäkin, eivätkä tiedosta sitä.
Minä en itse aio käyttää enää mitään psykiatrian hoitokeinoja koska niistä on seurannut enemmän pahaa oloa ja harmia elämässä. Oloni on paljon pahempi niiden jälkeen kuin ennen niitä.
Kuinka paljon sähköhoidolla hoidetaan lääkkeistä kummunneita ongelmia? Varmasti paljonkin.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut tutut kehuneet sähköhoitoa. Heidän kanssa keskustellessa huomaa että ovat unohdelleet tapahtuneita asioita, tärkeitäkin, eivätkä tiedosta sitä.
Minä en itse aio käyttää enää mitään psykiatrian hoitokeinoja koska niistä on seurannut enemmän pahaa oloa ja harmia elämässä. Oloni on paljon pahempi niiden jälkeen kuin ennen niitä.
Kuinka paljon sähköhoidolla hoidetaan lääkkeistä kummunneita ongelmia? Varmasti paljonkin.

Lue lisää

ITse kieltäydyin sähköshokki hoidosta, lähinnä sen hurjan maineen takia. Näin jälkikäteen ajatellen, olisihan sitäkin voinut kokeilla, mutta järjellä ajatellen, se ei olisi tuonut pysyvää ratkaisua ongelmaani.

Ei nyt hyvää päivää taas tätä foorumia. Täällä ihmiset valittaa päivästä päivään elinikäsiä traumoja, ja nyt trauman syykin tiedetään, ei ole katseltu tarpeeksi oravia. Just joo.

Sinua varmaan kiinnostaa meta-analyysit, joiden mukaan sähköshokkihoito aiheuttaa vähemmistölle potilaista ohimenevää mielialan nousua, kun taas 12-15 % kärsii pitkäkestoisesta amnesiasta eli käytännössä aivovauriosta. Tämä on toki helppo pitää depression oireena, koska vakava depressiohan aiheuttaa ohimeneviä muistiongelmia. Näyttö sen tehosta masennuksen hoidossa ja itsemurhien ehkäisyssä onkin olematonta.

Sinua varmaan myös kiinnostaa, että vain 11 hyvin pientä meta-analyysia aiheeseen liittyen on käsitellyt sokkoutettuja plasebokontrolloituja sähköshokkihoitoja, joissa toiselle ryhmälle annetaan anestesiaan mutta ei sähköshokkihoitoa. Irvin Kirchin ja kumppaneiden tekemän tutkimuksen mukaan nämä meta-analyysit ovat niin luokattomia eli heikkolaatuisia, että niistä ei voi tehdä johtopäätöstä suuntaan tai toiseen sähköshokkihoidon tehosta vakavan depression hoidossa. Haluat varmaan tietää myös, että monissa tutkimuksissa hoitovasteita ei tulkitse potilas itse ,vaan ainoastaan psykiatri. Lisäksi sinua varmaan kiinnostaa, että yksikään tehty koe ei ole ollut kaksoissokkoutettu. http://oro.open.ac.uk/70686/

Minä en ottaisi ohimenevän hyvän olon tunteen takia merkittävästi kohonnutta riskiä saada pysyvä aivovaurio, mutta toki sehän on sinun oma päätöksesi. Todennäköisesti uskomuksilla on tuossakin hyvän olon tunteessa merkittävä rooli, joten yhtä hyvin voit lyödä itseäsi pesäpallomailalla päähän ja vankka uskosi hoitosi tehoon saa sinut piristymään ja itsetuntosi nousemaan, kun tulkitset ohimenevän sekavuustilan uudeksi aluksi. Tätäkään hoitoa -kuten ei sähköshokkihoitoakaan -ole toki tutkittu laadukkaista plasebokontrolloiduissa kokeissa, eli hypoteesin tasolla toki liikutaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sinua varmaan kiinnostaa meta-analyysit, joiden mukaan sähköshokkihoito aiheuttaa vähemmistölle potilaista ohimenevää mielialan nousua, kun taas 12-15 % kärsii pitkäkestoisesta amnesiasta eli käytännössä aivovauriosta. Tämä on toki helppo pitää depression oireena, koska vakava depressiohan aiheuttaa ohimeneviä muistiongelmia. Näyttö sen tehosta masennuksen hoidossa ja itsemurhien ehkäisyssä onkin olematonta.

Sinua varmaan myös kiinnostaa, että vain 11 hyvin pientä meta-analyysia aiheeseen liittyen on käsitellyt sokkoutettuja plasebokontrolloituja sähköshokkihoitoja, joissa toiselle ryhmälle annetaan anestesiaan mutta ei sähköshokkihoitoa. Irvin Kirchin ja kumppaneiden tekemän tutkimuksen mukaan nämä meta-analyysit ovat niin luokattomia eli heikkolaatuisia, että niistä ei voi tehdä johtopäätöstä suuntaan tai toiseen sähköshokkihoidon tehosta vakavan depression hoidossa. Haluat varmaan tietää myös, että monissa tutkimuksissa hoitovasteita ei tulkitse potilas itse ,vaan ainoastaan psykiatri. Lisäksi sinua varmaan kiinnostaa, että yksikään tehty koe ei ole ollut kaksoissokkoutettu. http://oro.open.ac.uk/70686/

Minä en ottaisi ohimenevän hyvän olon tunteen takia merkittävästi kohonnutta riskiä saada pysyvä aivovaurio, mutta toki sehän on sinun oma päätöksesi. Todennäköisesti uskomuksilla on tuossakin hyvän olon tunteessa merkittävä rooli, joten yhtä hyvin voit lyödä itseäsi pesäpallomailalla päähän ja vankka uskosi hoitosi tehoon saa sinut piristymään ja itsetuntosi nousemaan, kun tulkitset ohimenevän sekavuustilan uudeksi aluksi. Tätäkään hoitoa -kuten ei sähköshokkihoitoakaan -ole toki tutkittu laadukkaista plasebokontrolloiduissa kokeissa, eli hypoteesin tasolla toki liikutaan.

Lue lisää

anteeksi, vaihteluväli oli aivovaurion osalta 12-55 %, eli yli puolet saavat joissakin tutkimuksissa pitkäkestoista amnesiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sinua varmaan kiinnostaa meta-analyysit, joiden mukaan sähköshokkihoito aiheuttaa vähemmistölle potilaista ohimenevää mielialan nousua, kun taas 12-15 % kärsii pitkäkestoisesta amnesiasta eli käytännössä aivovauriosta. Tämä on toki helppo pitää depression oireena, koska vakava depressiohan aiheuttaa ohimeneviä muistiongelmia. Näyttö sen tehosta masennuksen hoidossa ja itsemurhien ehkäisyssä onkin olematonta.

Sinua varmaan myös kiinnostaa, että vain 11 hyvin pientä meta-analyysia aiheeseen liittyen on käsitellyt sokkoutettuja plasebokontrolloituja sähköshokkihoitoja, joissa toiselle ryhmälle annetaan anestesiaan mutta ei sähköshokkihoitoa. Irvin Kirchin ja kumppaneiden tekemän tutkimuksen mukaan nämä meta-analyysit ovat niin luokattomia eli heikkolaatuisia, että niistä ei voi tehdä johtopäätöstä suuntaan tai toiseen sähköshokkihoidon tehosta vakavan depression hoidossa. Haluat varmaan tietää myös, että monissa tutkimuksissa hoitovasteita ei tulkitse potilas itse ,vaan ainoastaan psykiatri. Lisäksi sinua varmaan kiinnostaa, että yksikään tehty koe ei ole ollut kaksoissokkoutettu. http://oro.open.ac.uk/70686/

Minä en ottaisi ohimenevän hyvän olon tunteen takia merkittävästi kohonnutta riskiä saada pysyvä aivovaurio, mutta toki sehän on sinun oma päätöksesi. Todennäköisesti uskomuksilla on tuossakin hyvän olon tunteessa merkittävä rooli, joten yhtä hyvin voit lyödä itseäsi pesäpallomailalla päähän ja vankka uskosi hoitosi tehoon saa sinut piristymään ja itsetuntosi nousemaan, kun tulkitset ohimenevän sekavuustilan uudeksi aluksi. Tätäkään hoitoa -kuten ei sähköshokkihoitoakaan -ole toki tutkittu laadukkaista plasebokontrolloiduissa kokeissa, eli hypoteesin tasolla toki liikutaan.

Lue lisää

"Haluat varmaan tietää myös, että monissa tutkimuksissa hoitovasteita ei tulkitse potilas itse ,vaan ainoastaan psykiatri. "

Hullua tämäkin. Siis, potilas voi sanoa, että hoito ei auttanut masennukseen yhtään, mutta psykiatri katsoo, että auttoipa. Ja kirjoittaa sen tutkimusraporttiin.

Anonyymi kirjoitti:

"Haluat varmaan tietää myös, että monissa tutkimuksissa hoitovasteita ei tulkitse potilas itse ,vaan ainoastaan psykiatri. "

Hullua tämäkin. Siis, potilas voi sanoa, että hoito ei auttanut masennukseen yhtään, mutta psykiatri katsoo, että auttoipa. Ja kirjoittaa sen tutkimusraporttiin.

Lue lisää

Potilailta ei kysytä kokemuksia hoidon hyödyistä ja elämänlaadusta, hyödyt kirjaa psykiatri. Tuo on koettu psykiatrian osastolla. Haittoja on jäänyt kirjoittamatta.

Anonyymi kirjoitti:

anteeksi, vaihteluväli oli aivovaurion osalta 12-55 %, eli yli puolet saavat joissakin tutkimuksissa pitkäkestoista amnesiaa.

Voiko ikävän menneisyyden unohtaminen parantaa elämänlaatua?

Anonyymi kirjoitti:

"Haluat varmaan tietää myös, että monissa tutkimuksissa hoitovasteita ei tulkitse potilas itse ,vaan ainoastaan psykiatri. "

Hullua tämäkin. Siis, potilas voi sanoa, että hoito ei auttanut masennukseen yhtään, mutta psykiatri katsoo, että auttoipa. Ja kirjoittaa sen tutkimusraporttiin.

Lue lisää

"Hullua tämäkin. Siis, potilas voi sanoa, että hoito ei auttanut masennukseen yhtään, mutta psykiatri katsoo, että auttoipa. Ja kirjoittaa sen tutkimusraporttiin."

Milloin psykiatriassa on potilaan kokemusta ja mielipidettä kuunneltu varsinkaan, jos se ei ole yleisen agendan mukainen?

Anonyymi kirjoitti:

"Hullua tämäkin. Siis, potilas voi sanoa, että hoito ei auttanut masennukseen yhtään, mutta psykiatri katsoo, että auttoipa. Ja kirjoittaa sen tutkimusraporttiin."

Milloin psykiatriassa on potilaan kokemusta ja mielipidettä kuunneltu varsinkaan, jos se ei ole yleisen agendan mukainen?

Lue lisää

On kyselty ainakin 2000-luvun alussa.
Olin hoidettavana valtion mielisairaalassa muutaman vuoden, ja siellä oli hyvät lääkärit.
Seurasivat oikeasti potilaan vointia, lääkitystä oli mahdollisimman vähän.

Minulle tuli yhdestä lääkkeestä todella huono olotila ja tuntemukset, lääkäri otti heti sen lääkkeen pois ja sanoi, että ei sellaista tarvitse syödä, josta huono olo tulee.
Kunnallisissa sairaaloissa olin tottunut aivan toisenlaiseen käytökseen, joten kyllä tuo hyvältä tuntui, että potilasta kuunneltiin.

Siinä laitoksessa viettämänäni aikana sain myös sähköhoitoa, joka omalla kohdallani auttoi. Sitä ei tosin annettu masennuksen takia, vaan muista syistä.
Ja kyllä, kerroin myös lääkärille oman kokemukseni, ja että tunsin saavani hoidosta hyötyjä. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä.

Tultuani vuosien varrella parempaan kuntoon, tuntuu siltä, että myös kunnallisella puolella on helpompaa asioida, silloin harvoin, kun vielä yhteydessä olen.

Onhan se mukavampi asioida, kun on järjissään ja pystyy keskustelemaan, jopa kyseenalaistaen asioita, jos siltä tuntuu.
Takavuosina on tullut paljon sitä pas...kin koettua, kuultua ja nähtyä.

Anonyymi kirjoitti:

Voiko ikävän menneisyyden unohtaminen parantaa elämänlaatua?

Menneisyys kulkee aina mukana, myös se ikävä.

Etenkään ikävimpiä asioita voi olla todella vaikeaa unohtaa, toki ne voi yrittää painaa taka-alalle, pois mielestä. Se ei ole mielestäni kuitenkaan hyvä vaihtoehto, koska siellä " takaraivossa " ne sitten kuitenkin kummittelevat, ja voivat aiheuttaa mielipahaa.

Jos haluaa, ja siinä onnistuu, niin menneisyyden voi hyväksyä.
En tarkoita tällä sitä, että jokin paha ja ikävä asia pitäisi hyväksyä tapahtuneeksi, mutta voi hyväksyä sen, että se asia on osana omaa menneisyyttä, ja sen kanssa on pakko elää.

Jos asian, sekä itsensä kanssa tulee ns. " sinuiksi ", ja hyväksyy sen, kuten tuossa kirjoitin, osaksi omaa menneisyyttä, niin jo sekin voi parantaa elämänlaatua.

Minullekin on tapahtunut jos vaikka mitä, sekä olen itsekin sotkenut aikoinaan suurimman osan asioistani, mutta ajattelen nykyään niin, että se kaikki on ollut osa minun elämääni ja minun on silti jatkettava elämää eteenpäin.
Henkinen hyvinvointini on huomattavasti parempaa, kun jo joitain vuosia sitten käsittelin asioita ja tajusin, että kaikki tapahtunut seuraa koko elämän, mutta voin silti elää suht hyvää elämää, antamatta menneiden vaikuttaa.

Menneeseen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaan pystyy.

Anonyymi kirjoitti:

Sinua varmaan kiinnostaa meta-analyysit, joiden mukaan sähköshokkihoito aiheuttaa vähemmistölle potilaista ohimenevää mielialan nousua, kun taas 12-15 % kärsii pitkäkestoisesta amnesiasta eli käytännössä aivovauriosta. Tämä on toki helppo pitää depression oireena, koska vakava depressiohan aiheuttaa ohimeneviä muistiongelmia. Näyttö sen tehosta masennuksen hoidossa ja itsemurhien ehkäisyssä onkin olematonta.

Sinua varmaan myös kiinnostaa, että vain 11 hyvin pientä meta-analyysia aiheeseen liittyen on käsitellyt sokkoutettuja plasebokontrolloituja sähköshokkihoitoja, joissa toiselle ryhmälle annetaan anestesiaan mutta ei sähköshokkihoitoa. Irvin Kirchin ja kumppaneiden tekemän tutkimuksen mukaan nämä meta-analyysit ovat niin luokattomia eli heikkolaatuisia, että niistä ei voi tehdä johtopäätöstä suuntaan tai toiseen sähköshokkihoidon tehosta vakavan depression hoidossa. Haluat varmaan tietää myös, että monissa tutkimuksissa hoitovasteita ei tulkitse potilas itse ,vaan ainoastaan psykiatri. Lisäksi sinua varmaan kiinnostaa, että yksikään tehty koe ei ole ollut kaksoissokkoutettu. http://oro.open.ac.uk/70686/

Minä en ottaisi ohimenevän hyvän olon tunteen takia merkittävästi kohonnutta riskiä saada pysyvä aivovaurio, mutta toki sehän on sinun oma päätöksesi. Todennäköisesti uskomuksilla on tuossakin hyvän olon tunteessa merkittävä rooli, joten yhtä hyvin voit lyödä itseäsi pesäpallomailalla päähän ja vankka uskosi hoitosi tehoon saa sinut piristymään ja itsetuntosi nousemaan, kun tulkitset ohimenevän sekavuustilan uudeksi aluksi. Tätäkään hoitoa -kuten ei sähköshokkihoitoakaan -ole toki tutkittu laadukkaista plasebokontrolloiduissa kokeissa, eli hypoteesin tasolla toki liikutaan.

Lue lisää

Kun et ole ottanut riskiä, niin miten voit tietää minkä tunteen hoito aiheuttaa, vai aiheuttaako se minkäänlaista?

Itse kun sain vuosia sitten sähköhoitoa, niin ei mulle tullut minkäänlaista hyvän olon tunnetta, ei ohimenevää, eikä pidempäänkään tuntuvaa.

Kaikenkaikkiaan psyykkinen tilanteeni parani, eli toki siinä mielessä hyvä olo tuli, mutta en sitä sen erikoisemmin huomannut, eli mitenkään korostuneesti tuo ei tuntunut.

En usko, että omalla kohdallani olisi ollut kyse mistään uskomuksesta, vaan sähköstä oli oikeasti hyötyä paljon enemmän kuin mistään lääkkeistä, joita käytin vuosia kourakaupalla.

"Vuosikausien lääkekäytön jälkeen keho on myös koukussa lääkkeisiin ja puskee vieroitusoireita kun niistä yrittää irti ja varmaan osalle on tuossakin vaiheessa tyrkytetty sähköhoitoa."

On harkittu, muttei tyrkytetty. Jos minulle psyykenlääkkeillä aivoni vaurioittaneelle olisi vielä sähköhoitoa annettu, en kirjoittaisi enää kokonaisia lauseita. En enää tietäisi kuka olen, missä ja miksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Vuosikausien lääkekäytön jälkeen keho on myös koukussa lääkkeisiin ja puskee vieroitusoireita kun niistä yrittää irti ja varmaan osalle on tuossakin vaiheessa tyrkytetty sähköhoitoa."

On harkittu, muttei tyrkytetty. Jos minulle psyykenlääkkeillä aivoni vaurioittaneelle olisi vielä sähköhoitoa annettu, en kirjoittaisi enää kokonaisia lauseita. En enää tietäisi kuka olen, missä ja miksi.

Lue lisää

Itsekin epäilen, että olisin saanut vielä vaikeampiasteisia kognitiivisia ongelmia, jos olisin vielä vieroitusoireiden ja lääkkeiden puhkaisemien haittojen aikana mennyt vielä sähköhoitoonkin. Se ei olisi ollut yhtään turvallista aivoterveydelle. Mutta mitäpä se psykiatriaa kiinnostaa? Hoitavat vain Käypähoidon mukaan tekaistuilla diagnooseillaan, ihan sama mikä haittahistoria potilaalla edellisistä hoidoista. Sitä ei juuri oteta huomioon. Jos invalidisoituu hoidoista, niin sitten riittää lisää diagnooseja joilla voidaan vaan ohittaa saatu harmi. Hoitoja löytyy loputtomasti vielä harmien jälkeenkin, lääkettä, sähköä, sähköä, lääkettä. Jossain vaiheessa potilaan kannattaa tajuta irrottaa itsestä tuosta kierteestä suojellakseen itseään, koska psykiatria harvoin sitä tekee, koska se näkee aina potilaan pahan olon psykiatristen diagnoosien läpi johon on tarjolla sitten Käypähoitoa (=jossa korostuneessa asemassa on hermoston ja aivojen sorkkiminen "lääkkeillä") Joskus voi olla hyvä tuuri ja saada lääkärin, joka on kriittinen hoitoja kohtaan ja tajuaa, että nyt on menty metsään, mutta se on harvinaista. Itselläni on kokemusta vain lääkäreistä jotka on lääkelääkelääke lääkkeenperään lääke. Ja on aivan sama mitä haittaa on kokenut niin se on silti lääkelääke jos on huonovointinen (ja minähän olin vieroitusoireissa). Sitten sähkö. Heidän mukaansa ei voi parantua ilman psykiatrisia lääkkeitä tietyistä tiloista.

Onnekseni sain lääkäreitä jotka kunnioittivat toivettani lääkkeettömyydestä. Huonossa kunnossa oli tosin hankalampi perustella lääkkeettömyyttään, koska psykiatrit olisivat vain halunneet lääkitä ja lääkitä.

Tuollaisesta kierteestä voi kestää aikaa toipua, ja itselläni oli lääkkeillä sorkkimisen jälkeen hermosto sekaisin. Toipuminen vaatii aikaa. Kuukausissa alkoi tapahtua jo hiukan edistymistä, mutta palautuminen vuosien lääkkeistä ja harmista, ja sen harmin emotionaalisista seurauksista ja säröistä on vienyt huomattavan pitkään..

Elämäntapakeinot ja uusien lääkkeiden välttely auttoi toipumaan. Elämäntapakeinot ovat tehokkaampia kuin psykiatria antaa ymmärtää. En usko enää pätkääkään siihen, etteikö ihminen voi toipua lääkkeettäkin asioista. Erityisesti tilassa, jossa on jo saanut lääkkeistä haittaa ei ole oikein juuri mitään muuta mahdollisuutta kuin kokeilla tätä polkua. Ei lääkkeistä saatuja haittoja voi parantaa lääkkeillä.

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin epäilen, että olisin saanut vielä vaikeampiasteisia kognitiivisia ongelmia, jos olisin vielä vieroitusoireiden ja lääkkeiden puhkaisemien haittojen aikana mennyt vielä sähköhoitoonkin. Se ei olisi ollut yhtään turvallista aivoterveydelle. Mutta mitäpä se psykiatriaa kiinnostaa? Hoitavat vain Käypähoidon mukaan tekaistuilla diagnooseillaan, ihan sama mikä haittahistoria potilaalla edellisistä hoidoista. Sitä ei juuri oteta huomioon. Jos invalidisoituu hoidoista, niin sitten riittää lisää diagnooseja joilla voidaan vaan ohittaa saatu harmi. Hoitoja löytyy loputtomasti vielä harmien jälkeenkin, lääkettä, sähköä, sähköä, lääkettä. Jossain vaiheessa potilaan kannattaa tajuta irrottaa itsestä tuosta kierteestä suojellakseen itseään, koska psykiatria harvoin sitä tekee, koska se näkee aina potilaan pahan olon psykiatristen diagnoosien läpi johon on tarjolla sitten Käypähoitoa (=jossa korostuneessa asemassa on hermoston ja aivojen sorkkiminen "lääkkeillä") Joskus voi olla hyvä tuuri ja saada lääkärin, joka on kriittinen hoitoja kohtaan ja tajuaa, että nyt on menty metsään, mutta se on harvinaista. Itselläni on kokemusta vain lääkäreistä jotka on lääkelääkelääke lääkkeenperään lääke. Ja on aivan sama mitä haittaa on kokenut niin se on silti lääkelääke jos on huonovointinen (ja minähän olin vieroitusoireissa). Sitten sähkö. Heidän mukaansa ei voi parantua ilman psykiatrisia lääkkeitä tietyistä tiloista.

Onnekseni sain lääkäreitä jotka kunnioittivat toivettani lääkkeettömyydestä. Huonossa kunnossa oli tosin hankalampi perustella lääkkeettömyyttään, koska psykiatrit olisivat vain halunneet lääkitä ja lääkitä.

Tuollaisesta kierteestä voi kestää aikaa toipua, ja itselläni oli lääkkeillä sorkkimisen jälkeen hermosto sekaisin. Toipuminen vaatii aikaa. Kuukausissa alkoi tapahtua jo hiukan edistymistä, mutta palautuminen vuosien lääkkeistä ja harmista, ja sen harmin emotionaalisista seurauksista ja säröistä on vienyt huomattavan pitkään..

Elämäntapakeinot ja uusien lääkkeiden välttely auttoi toipumaan. Elämäntapakeinot ovat tehokkaampia kuin psykiatria antaa ymmärtää. En usko enää pätkääkään siihen, etteikö ihminen voi toipua lääkkeettäkin asioista. Erityisesti tilassa, jossa on jo saanut lääkkeistä haittaa ei ole oikein juuri mitään muuta mahdollisuutta kuin kokeilla tätä polkua. Ei lääkkeistä saatuja haittoja voi parantaa lääkkeillä.

Lue lisää

Kumpi kuulostaa terveellisemmältä ja hyvinvointia lisäävämmältä : alkaa huolehtimaan kehostaan ja terveydestään, puhua asioista ja käsitellä tunteita, myös niitä negatiivisia. Antaa ajan myös parantaa eikä etsiä jotain pikaratkaisuja. Käsitellä historiaa, syitä pahan olon taustalla. Opetella strategioita pärjätä tunteiden kanssa käsittäen myös pahat tunteet ihan normaaleina ihmiselämään kuuluvina asioina, kompasseina jotka auttaa ymmärtämään itseään. Ymmärtää että on ihminen. Ihmisyyteen valitettavasti kuuluu myös kärsimyksen tunteet. Ymmärtää, että ihmisellä on paljon enemmän vahvuutta selvitä ongelmista, kuin voitaisiin luulla. Itse olen nähnyt, mistä kaikesta voi selvitä.

Miettiä erilaisia strategioita miten arjessa voida paremmin, jotka on ihan luonnollisia ja hyväksi keholle. Ottaa pieniä askelia eteenpäin kohti hyvinvointia. Opetella elämään ongelmiensa kanssa.

Kun olin huonovointisin, en kyennyt huolehtimaan itsestäni kunnolla. Tämä otti aikaa. Pikkuhiljaa pääsin pisteeseen, jossa jaksoin taas. Yritin tehdä kokoajan pieniä asioita hyvinvointini tueksi ja lisätä niitä hiljalleen. Aluksi en jaksanut paljoa. Aivot alkoivat kuntoutua mömmöistä ja pää alkoi toimia kokoajan paremmin. Eikä siihen tarvittu yhdenyhtä psykiatrian tarjoamaa mömmöä tai aivojen sähkötystä, vaikka psykiatria toki muuta väittikin vaan hiljalleen tapahtuva aktiivisuustason kasvattaminen sängynpohjalta.

Antaa keholle asioita mitä se tarvii voidakseen hyvin. Lepoa, terveellistä ruokaa, liikuntaa, auringonvaloa,riittävästi unta jne. Tämä alkaa myös heijastella niin, että aivotkin toimii paremmin ja mielialakin saattaa nousta. Toki ihmisen hyvinvointi ei ole vain kehon hyvinvoinnista huolenpitämistä ja meillä on myös monenlaisia muita tarpeita, kuten sosiaalisuus tai esim. onhan se hankala olla hyvinvoiva, jos esim on huoli talousasioista. Voi olla hankala voida hyvin jos esim on yksinäinen. Mutta kaikki lähtee kehon hyvinvoinnista joka voi myös heijastella mielen hyvinvointiin monin tavoin. Erityisesti se mielestäni korostui lääkevieroituksessa jossa oli erityisen tärkeää vastata kehon tarpeisiin jotka olivat hieman erilaiset kuin normaalisti, koska esim. ei jaksanut asioita kuin ennen kun läpi vieroitusta.

Psykiatriassa törmäsin lukuisiin hoitohenkilöihin jotka kivenkovaan väittivät että minulla pitää olla hoitava lääke enkä ilman sitä voi mennä eteenpäin. Tämä on ihan täyttä hevonkukkua. Lääkkeet pitivät minua huonovointisena ja saivat olon heittelemään.
Toistan vielä : psykiatrian hoidoilla en tuskin ikinä olisi saavuttanut minkäänlaista kunnollista toimintakykyä harmin jälkeen.

VAI

Ottaa pillereitä, sähköttää aivoja toistaen tuota kehää jatkuvasti. Käydä keskustelemassa terapiassa lääkittynä (mikä voi leikata tunteita). Menettää mahdollisesti kytkös omiin tunteisiinsa lääkkeiden myötä. Yrittää pikatahdilla saada itsensä kuntoon hakemalla biologisista hoidoista buustia. Lääkitä oireita. Kokeilla lääkettä. Kokeilla toista lääkettä. Saada mahdollisesti vieroitusoireita, haittoja. Kärsiä haitoista, esim.siitä että ei ole seksihaluja tai mitä lie muita haittoja onkaan. Minulla on kokemusta, että niistä haitoista seurasi pahaa oloa.

Antaa toisen ihmisen määritellä ongelmansa ja ratkaisut niihin jota tapaat hyvin harvoin.
Hän määrittelee ongelmasi tehden ongelmistasi stereotyyppikuvauksen. Alat sitten sen kautta määrittelemään itseäsi ja miettimään että et voi välttämättä parantua ollenkaan psykiatrisesta sairaudestasi. Ainut ratkaisu on lääkkeet ja sähköhoidot tai mitä hoitosysteemillä on tarjota.

Masentuneena ei ole mitään muita vaihtoehtoja kuin ottaa lääkkeet.

Ongelma on se, että myös meidän yhteiskuntamme haluaa pikaratkaisuja eikä meidän yhteiskuntammekaan aina lisää hyvinvointia. Nykyään yhteiskunnan ongelmatkin ja niiden lisäämä pahoinvointi tunnutaan niputtavan yksilön ongelmiksi.

--------

Ymmärrän, että jotkut tilat voi olla niin kipeitä, että niihin voi haluta jotain lääkettä joka voi helpottaa oloa. Ja ymmärrän, että jollakin on positiivisempia kokemuksia psykiatriasta.. Kunnioitan niitä. Toisaalta näen myös psykiatriassa myös asioita, jotka vaarantavat ihmisten hyvinvointia. En suosittelisi esim. läheisille nykymalliseen psykiatrian hoitosysteemiin lähtemistä, koska se on riski hyvinvoinnille.

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin epäilen, että olisin saanut vielä vaikeampiasteisia kognitiivisia ongelmia, jos olisin vielä vieroitusoireiden ja lääkkeiden puhkaisemien haittojen aikana mennyt vielä sähköhoitoonkin. Se ei olisi ollut yhtään turvallista aivoterveydelle. Mutta mitäpä se psykiatriaa kiinnostaa? Hoitavat vain Käypähoidon mukaan tekaistuilla diagnooseillaan, ihan sama mikä haittahistoria potilaalla edellisistä hoidoista. Sitä ei juuri oteta huomioon. Jos invalidisoituu hoidoista, niin sitten riittää lisää diagnooseja joilla voidaan vaan ohittaa saatu harmi. Hoitoja löytyy loputtomasti vielä harmien jälkeenkin, lääkettä, sähköä, sähköä, lääkettä. Jossain vaiheessa potilaan kannattaa tajuta irrottaa itsestä tuosta kierteestä suojellakseen itseään, koska psykiatria harvoin sitä tekee, koska se näkee aina potilaan pahan olon psykiatristen diagnoosien läpi johon on tarjolla sitten Käypähoitoa (=jossa korostuneessa asemassa on hermoston ja aivojen sorkkiminen "lääkkeillä") Joskus voi olla hyvä tuuri ja saada lääkärin, joka on kriittinen hoitoja kohtaan ja tajuaa, että nyt on menty metsään, mutta se on harvinaista. Itselläni on kokemusta vain lääkäreistä jotka on lääkelääkelääke lääkkeenperään lääke. Ja on aivan sama mitä haittaa on kokenut niin se on silti lääkelääke jos on huonovointinen (ja minähän olin vieroitusoireissa). Sitten sähkö. Heidän mukaansa ei voi parantua ilman psykiatrisia lääkkeitä tietyistä tiloista.

Onnekseni sain lääkäreitä jotka kunnioittivat toivettani lääkkeettömyydestä. Huonossa kunnossa oli tosin hankalampi perustella lääkkeettömyyttään, koska psykiatrit olisivat vain halunneet lääkitä ja lääkitä.

Tuollaisesta kierteestä voi kestää aikaa toipua, ja itselläni oli lääkkeillä sorkkimisen jälkeen hermosto sekaisin. Toipuminen vaatii aikaa. Kuukausissa alkoi tapahtua jo hiukan edistymistä, mutta palautuminen vuosien lääkkeistä ja harmista, ja sen harmin emotionaalisista seurauksista ja säröistä on vienyt huomattavan pitkään..

Elämäntapakeinot ja uusien lääkkeiden välttely auttoi toipumaan. Elämäntapakeinot ovat tehokkaampia kuin psykiatria antaa ymmärtää. En usko enää pätkääkään siihen, etteikö ihminen voi toipua lääkkeettäkin asioista. Erityisesti tilassa, jossa on jo saanut lääkkeistä haittaa ei ole oikein juuri mitään muuta mahdollisuutta kuin kokeilla tätä polkua. Ei lääkkeistä saatuja haittoja voi parantaa lääkkeillä.

Lue lisää

"Itselläni on kokemusta vain lääkäreistä jotka on lääkelääkelääke lääkkeenperään lääke. Ja on aivan sama mitä haittaa on kokenut niin se on silti lääkelääke jos on huonovointinen (ja minähän olin vieroitusoireissa)."

Useasti ihmettelen, miten ennen vanhaan ja sitä ennen esi-isiemme aikoihin asti on pärjätty ilman lääkelääkkeitä. Elämän on täytynyt olla todella kovaa, kun ei ole ollut turvallisia ja hyvin siedettyjä valmisteita aivojen kemiallisia epätasapainotiloja korjaamaan. Miten helvetissä ihmiset ovat voineet selvitä?

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin epäilen, että olisin saanut vielä vaikeampiasteisia kognitiivisia ongelmia, jos olisin vielä vieroitusoireiden ja lääkkeiden puhkaisemien haittojen aikana mennyt vielä sähköhoitoonkin. Se ei olisi ollut yhtään turvallista aivoterveydelle. Mutta mitäpä se psykiatriaa kiinnostaa? Hoitavat vain Käypähoidon mukaan tekaistuilla diagnooseillaan, ihan sama mikä haittahistoria potilaalla edellisistä hoidoista. Sitä ei juuri oteta huomioon. Jos invalidisoituu hoidoista, niin sitten riittää lisää diagnooseja joilla voidaan vaan ohittaa saatu harmi. Hoitoja löytyy loputtomasti vielä harmien jälkeenkin, lääkettä, sähköä, sähköä, lääkettä. Jossain vaiheessa potilaan kannattaa tajuta irrottaa itsestä tuosta kierteestä suojellakseen itseään, koska psykiatria harvoin sitä tekee, koska se näkee aina potilaan pahan olon psykiatristen diagnoosien läpi johon on tarjolla sitten Käypähoitoa (=jossa korostuneessa asemassa on hermoston ja aivojen sorkkiminen "lääkkeillä") Joskus voi olla hyvä tuuri ja saada lääkärin, joka on kriittinen hoitoja kohtaan ja tajuaa, että nyt on menty metsään, mutta se on harvinaista. Itselläni on kokemusta vain lääkäreistä jotka on lääkelääkelääke lääkkeenperään lääke. Ja on aivan sama mitä haittaa on kokenut niin se on silti lääkelääke jos on huonovointinen (ja minähän olin vieroitusoireissa). Sitten sähkö. Heidän mukaansa ei voi parantua ilman psykiatrisia lääkkeitä tietyistä tiloista.

Onnekseni sain lääkäreitä jotka kunnioittivat toivettani lääkkeettömyydestä. Huonossa kunnossa oli tosin hankalampi perustella lääkkeettömyyttään, koska psykiatrit olisivat vain halunneet lääkitä ja lääkitä.

Tuollaisesta kierteestä voi kestää aikaa toipua, ja itselläni oli lääkkeillä sorkkimisen jälkeen hermosto sekaisin. Toipuminen vaatii aikaa. Kuukausissa alkoi tapahtua jo hiukan edistymistä, mutta palautuminen vuosien lääkkeistä ja harmista, ja sen harmin emotionaalisista seurauksista ja säröistä on vienyt huomattavan pitkään..

Elämäntapakeinot ja uusien lääkkeiden välttely auttoi toipumaan. Elämäntapakeinot ovat tehokkaampia kuin psykiatria antaa ymmärtää. En usko enää pätkääkään siihen, etteikö ihminen voi toipua lääkkeettäkin asioista. Erityisesti tilassa, jossa on jo saanut lääkkeistä haittaa ei ole oikein juuri mitään muuta mahdollisuutta kuin kokeilla tätä polkua. Ei lääkkeistä saatuja haittoja voi parantaa lääkkeillä.

Lue lisää

"Sitä ei juuri oteta huomioon. Jos invalidisoituu hoidoista, niin sitten riittää lisää diagnooseja joilla voidaan vaan ohittaa saatu harmi. Hoitoja löytyy loputtomasti vielä harmien jälkeenkin, lääkettä, sähköä, sähköä, lääkettä."

Lääkehaitoista olen jo varmasti saanut oman osuuteni.
Muistin ja ajattelun häiriöitä on jo nyt melkolailla.
Siksi katson, ettei pääni kestäisi ensimmäistäkään sähköhoitokertaa.
Lopputuloksena olisi kohdallani todennäköisimmin akineettinen mutismi tai vastaava tila. Pian en kykenisi enää huolehtimaan itsestäni ja asioistani. Dementoituisin ja joutuisin luopumaan kokopäivätyöstäni. Yhteiskunnan tarjoama kymmenien vuosien koulutuspanos valuisi hukkaan.

Syy olisi kuitenkin edelleen potilaassa, joka ei halua ottaa hoitoa vastaan ja parantua. Tai potilaan asenne on väärä.

ECT-laitteilla tehdään raakaa bisnestä siinä missä kaiken maailman psyykenlääkkeilläkin. Potilaat ovat niitä, jotka joutuvat ottamaan näiden bisnesten sidosryhmien tuottamat iskut vastaan.

ECT-hoito tuntuu uskomushoidolta varmaan esim. tutkija John Readin ja Irving Kirschin mielestä:

https://theconversation.com/no-evidence-that-ect-works-for-depression-new-research-139938

Anonyymi kirjoitti:

ECT-hoito tuntuu uskomushoidolta varmaan esim. tutkija John Readin ja Irving Kirschin mielestä:

https://theconversation.com/no-evidence-that-ect-works-for-depression-new-research-139938

Lue lisää

ECT:tä ei ole edes juurikaan tutkittu plasebokontrolloiduissa kokeissa, eikä olemassa olevienkaan tutkimusten mukaan niiden näyttö sen hoidosta vakavan depression hoidossa ole kovinkaan uskottavaa. Peräti 55 % saa pitkäkestoisen muistihäiriön, minimissään 12 % mikä sekin on aika paljon tällistä, joka vähemmistööä potilaista piristää ja siitäkin on näyttöä vain hyvin lyhytaikaikaisesta ja sattumanvaraisesta "kiksistä". Yhtä hyvin voisit rakentaa koe-astelman, jossa lyöt nukutettuja potilaita pesäpallomailalla päähän ja tutkisit sitten vaikutusta depressioon ilman, että kontrolloisit sen enempää lääkärien kuin potilaidenkaan odotuksia hoidon tehosta. On olemassa hämmästyttäviä tutkimuksia, joissa plasebo on saanut jopa liikuntakyvyttömän parkinson-potilaan liikuntakyvyn takaisin pelkän uskon voimalla tai nosebo vienyt ihmisen teholle. Onkin anteeksi antamatonta käyttää hoitoa, jonka taustalla olevaan tutkimusnäyttöä ei ole edes plasebokontrolloitu ja jonka riski jopa elinikäiseen aivovaurioon on huomattava. Mieluummin tosiaan menisin homeopaatin tai energiaparantajan luokse, kuin sähköshokkihoitoon ihan siksi, että uskon hyppy omaa pienempiä riskejä. Energiahoitoon uskominen ei sentään vaurioita aivoja eikä vie muistia. Masennuslääkkeitä sentään yritetään plasebokontrolloida enemmän tai vähemmän onnistuneesti ja tutkimusten pohjalta onkin ilmeistä, että niiden keskeinen vaikutusmekanismi on plaseboa. Ihmiset tulkitsevat minkä tahansa vaikutuksen, jonka saa lääketieteellisen auktoriteetin antamasta hoidosta, merkiksi hoidon "tehosta". Sillä voi itsessään olla huomattavia seurauksia hoidon tuloksiin etenkin kokeissa, jossa oletuksena koehenkilöillä on usein, että hoidosta pitää hyötyä.

Anonyymi kirjoitti:

ECT:tä ei ole edes juurikaan tutkittu plasebokontrolloiduissa kokeissa, eikä olemassa olevienkaan tutkimusten mukaan niiden näyttö sen hoidosta vakavan depression hoidossa ole kovinkaan uskottavaa. Peräti 55 % saa pitkäkestoisen muistihäiriön, minimissään 12 % mikä sekin on aika paljon tällistä, joka vähemmistööä potilaista piristää ja siitäkin on näyttöä vain hyvin lyhytaikaikaisesta ja sattumanvaraisesta "kiksistä". Yhtä hyvin voisit rakentaa koe-astelman, jossa lyöt nukutettuja potilaita pesäpallomailalla päähän ja tutkisit sitten vaikutusta depressioon ilman, että kontrolloisit sen enempää lääkärien kuin potilaidenkaan odotuksia hoidon tehosta. On olemassa hämmästyttäviä tutkimuksia, joissa plasebo on saanut jopa liikuntakyvyttömän parkinson-potilaan liikuntakyvyn takaisin pelkän uskon voimalla tai nosebo vienyt ihmisen teholle. Onkin anteeksi antamatonta käyttää hoitoa, jonka taustalla olevaan tutkimusnäyttöä ei ole edes plasebokontrolloitu ja jonka riski jopa elinikäiseen aivovaurioon on huomattava. Mieluummin tosiaan menisin homeopaatin tai energiaparantajan luokse, kuin sähköshokkihoitoon ihan siksi, että uskon hyppy omaa pienempiä riskejä. Energiahoitoon uskominen ei sentään vaurioita aivoja eikä vie muistia. Masennuslääkkeitä sentään yritetään plasebokontrolloida enemmän tai vähemmän onnistuneesti ja tutkimusten pohjalta onkin ilmeistä, että niiden keskeinen vaikutusmekanismi on plaseboa. Ihmiset tulkitsevat minkä tahansa vaikutuksen, jonka saa lääketieteellisen auktoriteetin antamasta hoidosta, merkiksi hoidon "tehosta". Sillä voi itsessään olla huomattavia seurauksia hoidon tuloksiin etenkin kokeissa, jossa oletuksena koehenkilöillä on usein, että hoidosta pitää hyötyä.

Lue lisää

Olisi hyvä, jos psykiatrien tarjoamat hoidot testattaisiin psykiatreilla itsellään. Koskee niin ECT:tä, TMS:ää, psyykenlääkkeitä kuin kaikkea muutakin. Näin heidän puheilleen hoitojen turvallisuudesta ja hyvästä siedettävyydestä saataisiin enemmän katetta.

Anonyymi kirjoitti:

Olisi hyvä, jos psykiatrien tarjoamat hoidot testattaisiin psykiatreilla itsellään. Koskee niin ECT:tä, TMS:ää, psyykenlääkkeitä kuin kaikkea muutakin. Näin heidän puheilleen hoitojen turvallisuudesta ja hyvästä siedettävyydestä saataisiin enemmän katetta.

Lue lisää

Heille voisi aueta asiat paremmin jos itse kokeilisivat hoitojansa. He voisivat kokeilla esim. vieroitusoireita liian nopeasti lasketun masennuslääkkeen ym jälkeen tai akatisiaa tai antipsykootin vaikutusta älyllisiin toimintoihin. Tai masennuslääkkeen vaikutusta tunne-elämään ja seksipuolelle. Toki ECT muistihäiriötkin voisi olla opettavaisia.

Sitten voisivat miettiä uudestaan sitä miten määräävät lääkkeitä, mitä niistä kertovat potilailleen ja muita syvällisiä asioita kuten että potilaan kokema suuri kärsimys voi kummuta lääkkeistä

Äidilläni oli masennusta ,ahdistusta,unettomuutta.Sai 1 viikon aikana 3 kertaa sähköshokki hoitoja ja parani täysi.Siitä aikaa jo 50v.