Lukio-opiskelu uuvuttaa...

Olet vain vuoden mun esikoistani vanhempi ja ehkä siksi tuo kirjoitus sai minut vielä näin yölläkin konetta naputtelemaan..

Ei se tosiaan katsoo ikää eikä elämänvaihetta eikä työmäärää kun voi uupua. Kuulostaa siltä kuin tekisit asioita muiden vuoksi etkä itsesi. Sanot, ettet haluaisi tuottaa vanhemmillesi pettymystä. Ymmärrän. Toisaalta itse vanhempana en kestäisi ajatusta siitä, että oma lapseni opiskelisi vain minua miellyttääkseen.

Sen mitä itse olen elämästä oppinut on, ettei saisi ikinä tehdä asioita vastoin omaa tahtoa ja vain toisten mieliksi. Se on ollut meillä niinsanottu sukuvika ja sisarukset olemme siitä kärsineet paljon. Nyt vasta keski-ikäisinä me osaamme elää kuten haluamme. Emme itsekkäästi, mutta itseämme ajatellen. Siksi sun kannattaakin nyt jo ajoissa valita se tie, että kuuntelet sydäntäsi enemmän kuin velvollisuuden tuntoista sisintääsi! Ehdotan, että menet koulukuraattorin puheille ja kerrot ajatuksesi. Jokaisessa koulussa on vastaava. Ei kannata kertoa heti ekana, että olet ajatellut lopettaa vaan mielummin kerro, että teet asioita helposti vain muiden mieliksi, etkä kuuntele sydäntäsi. ja sitten vasta, että tämä opiskelukaan ei välttämättä ole oikeasti sitä mitä haluat (yrität vasta itsellesi sitä selvittää), mutta kun et halua tuottaa pettymystä, niin jatkat ja siksi ahdistut ja uuvut. Ammatti-ihmiset ymmärtävät kyllä mistä on kysymys ja pääset siitä jatkamaan ajatuksiasi ja lopulta päättämään suuntasi, että mitä tehdä ja milloin. Ehdottomasti siis ammatti-ihmisen esim koulukuraattorin tai koulupsykologin juttusille!

Ole rohkea ja hakeudu juttusille pian! Olet selkeästi väsynyt. Kevätkin tuottaa monelle väsymystä, mutta silti olet sen tarpeessa! Ja muista syödä myös raudan lisäksi d-vitamiinia!! Auttaa todella yllättävästi! Ne ei kuitenkaan ratkaise syytä, mutta lieventävät oireita :)

Kaikkea hyvää sulle! Kirjoitathan tänne taas kuulumisiasi jatkossa? :)

Yritä vielä vähän aikaa, älä keskeytä ennen kuin olet varma ettet pysty jatkamaan. Etkä ole laiska vaan kipeä=) tsempiä

Et ole ensimmäinen joka palaa loppuun lukiossa. Ei ole mitään syytä ajatella olevansa huonompi kuin muut tai vastaavaa. Tuollainen on ymmärrettävää, eikä sitä pidä vähätellä.

Vähän riippuu kunnasta miten tulee toimia. Kouluterveydenhoitajalle/kuraattorille/opintopsykologille kannattaa käydä juttelemassa jos sellainen on. Jos ei löydy, niin terveyskeskukseen ja koitat saada lähetteen psykologille. Näin ainakin suurimmassa osaa paikoista toimitaan. Ihan soittamalla omalle terveysasemalleen saa varmasti lisätietoja asiasta.

Kannattaa kokeilla ensin yhdistää hoito ja koulussa käyminen. Sitten jos tuntuu, että hoidosta huolimatta ei jaksa, niin ennemmin pitää tauon kuin pahentaa tilannettaan. Lukion ehtii suorittaa koska tahansa elämän mittaan, terveyttä kannattaa varjella.

Itsellä oli samoja vaikeuksia lukiossa. (Nyt olen 20 ja yliopistossa.) Selvisin aika täpärästi kouluajasta, mutta yksi kesäloma meni hermoromahduksen kourissa oman perfektionistisuuteni ja lähipiirini vakavien mielenterveysongelmien kanssa. Kokonaan yksi kesä meni siihen että sain akut taas ladattua, mutta päivääkään en lukioajoista vaihtaisi pois. Itsellä oli kuitenkin tukena ystävät ja koulussa oli hyvä ilmapiiri jne.

Yritä tutustua ja ystävystyä ihmisiin. Todennäköisesti sinua ei katsota kieroon. Masentuneen ja väsyneen ihmisen käsitys maailmasta vain ei aina ihan vastaa todellisuutta. Vika ei ole sinussa, vaan siinä mitä ajattelet itsestäsi. Muiden voi olla vaikea lähestyä sinua, jos koet muiden katsovan sinua kieroon tai vastaavaa. Sellainen näkyy kuitenkin aina ulospäin.

Itellä sama juttu. 4 jakso meneillään ja väsyttää, ei tiedä mihin alalle haluais mennä vai käviskö lukion loppuun. Seuraavassa jaksossa ruotsia, pääsin ensimmäisen kurssin 5:lla läpi, luin koulussa ja kotona melkee 24/7, seuraava jakso hirvittää. Läksyihinkin kiinnostus päässy lopahtaa. Yhteishakuaika loppuu kuukauden päästä, ja ei tiedä mihin menis. Välillä tuntuu et jos lähtis sähköalalle tai sit vaikka siivoojaks, välillä suunnittelutyöhön ja niin edelleen.
Mutta ratkaisuja on monia mm. jollakin alalla 2-tutkinto mut se on aika rankka, lukio 4 vuodessa, jos on halua johonkin alalle niin kokeilee sillä lukion voi opiskella sen jälkeenkin............ Kyselet vaihtoehtoja vanhemmilta opiskelijoilta, he ymmärtävät ja tietävät.
Olin kesätöissä raksalla(ei meijän paikkakunnalla oikein voinut muutakaan) niin yksi kokenut raksamies sanoi että "Opiskele vaikka viisikymppiseksi, kunhan et tälläseen hommaan joudu".

Mulla loppuu kohta 9. luokka ja olen ajatellut hakea lukioon. Mut uskallanko enää hakea, kun aika moni sanoo et meinaa energia loppua kesken ja mulla ei sitä muutenkaan oo niin paljon uniongelmien vuoksi. Pitäiskö silti hakea, koska ammatillisella puolella ei ole mitään kiinnostavaa??

Itselleni lukio-opiskelu ei ole tuottanut suurta päänvaivaa, ei ainakaan sen jälkeen kun ymmärsin, ettei kaikkea ola pakko tehdä. Esimerkiksi usein läksyt ovat vapaaehtoisia ja kursseista pääsee aika hyvin läpi vaikka olisi paljonkin töitä rästissä. Tiedän tämän, koska masennuksen uudelleenpuhkeamisen jälkeen olen tehnyt ehkä yhteensä niin monta kotitehtävää kuin lukion kahdessa ensimmäisessä jaksossa tein. Olen nyt siis kolmatta vuotta lukiossa ja valmistun (toivon mukaan) ensi syksynä. Jos jaksaminen pelottaa niin kannattaa vaan suosiolla pidentää opiskelua. Turha sitä on kärvistellä seitsemää kurssia jaksossa kun yhtä hyvin voi ottaa vaikkapa neljä.

Itsekin käyn ensimmäistä vuotta lukiossa ja tutulta kuulostaa... Ensimmäinen jakso meni mullakin vielä ihan hyvin, ehkä siksi kun sattui niin mukavia aineita, mutta viimeistään kolmannesta jaksosta se alamäki sitten minullakin alkoi. Väsyttää ja mietin, miksen vaan voi olla nyt yhtä motivoitunut kuin syksyllä.

Periaatteessa kyllä pärjäisin kokeissa jos vain haluaisin panostaa, ja olen ihan hyviä numeroita saanutkin, mutta kaikkien muiden asioiden suhteen koenkin sitten alisuoriutuvani. Jotenkin myös on alkanut tuntua, ettei musta jo ihan ihmisenä olisi lukiolaiseksi. Olen ujo ja tylsä, siinä missä muut tuntuvat nauttivan koulunkäynnistä ja olevan muutenkin ulospäin suuntautuneita. Kaikki wanhojen tanssit sun muut ei esimerkiksi voisi vähempääkään kiinnostaa. Sekin masentaa.

Lopettaminen on käynyt monta kertaa mielessä, mutta enpä yhtään tiedä, minne siinä tapauksessa lähtisin opiskelemaan. Vanhemmillakin on tietysti omat odotuksensa. Lisäksi kaikki vähäisetkin kaverit ovat lukiossa ja lopettamiseni saattaisi tulla niille aikamoisena yllätyksenä, koska en uupumuksestani pahemmin ole puhunut. Hirveä selittely siitäkin vain seuraisi...

Moikka. Itse jouduin keskeyttämään opinnot amiksessa omien mielenterveysongelmieni takia. Tosin olen jo pikkasen päälle parikymppinen, ja tämä on toinen amis jota suoritan. Edellisessä meni myös opiskelu ihan päin persiitä masennuksen takia, ja koen huonouden tunnetta, kun en pääse tätäkään koulua läpi siinä kolmessa vuodessa.

Ensimmäisessä amiksessa sun ikäisenä porukat eivät antaneet mun lopettaa tai vaihtaa alaa, vaan se mentiin läpi. Mikä oli toisaalta hyvä, koska jotkut toisen asteen paperit nuoren kannattaisi saada.

Nyt pidän siis välivuotta, yritän hoitaa terveyteni kuntoon ja jatkan sitten opintoja eteenpäin. Kannattaa puhua tilanteestasi terveydenhoitajan ja opon/kuraattorin kanssa, ja miettiä yhdessä et mikä olis se sopiva ratkaisu sulle. Pystytkö vähentämään kurssimääriä, vai hankitko sairaslomaa ja pidät paussia? Se ei nimittäin ole huono homma, jos lukion suorittamiseen menee 4 tai viisikin vuotta, kunhan et tuhoa omaa terveyttäsi pyrkimällä samoihin suorituksiin kuin muut.

Toinen vuosi lukiossa alkoi ja motivaatio nollassa. :( Tietyt aineet kiinnostaisivat kyllä, mutta suurin osa tuntuu kuitenkin ihan kamalalta pakkopullalta, enkä kerta kaikkiaan osaa päättää mitä niistä sitten itselleni edes valitsisin saati kirjoittaisin.

Sisko aloitti amiksen ja jotenkin se kuulostaa tosi kivalta ja rennolta, vaikken itse tiedäkään mitä lähtisin siellä itse opiskelemaan. Lisäksi kaikki kaverit on lukiossa ja "perääntyminen" on mullekin vaikeaa vieläpä tässä vaiheessa, kun vuosi jo takana.

Argh, mulla hajoo kohta pää!

Haluaisin muuten tietää, miten aloittajalle mahtoi käydä (viesti vuodelta 2010). On alkanut pikku hiljaa tuntua, että oma kohtaloni on joku ns. "paskaduuni" ilman mitään koulutusta ja joskus ihan tosissani mietin, olisiko se edes niin paha. Ei tarvitsisi ainakaan näitä opiskeluja koko ajan stressata.

minulla oli samoja oireita jo lukion ekalla.
Yritin sinnitellä loppuun asti, ottamalla välillä saikkua mutta toipua en ehtinyt kun "kiire" oli mukamas suorittaa lukio loppuun nopeasti.
Vaikkei elämässä kiire ei ole minnekkään :)
Niin siinä sitten kävi, että roikuin lukiossa viimeisillä voimilla 3 vuotta, kunnes ennen vikoja kirjoituksia sairastuin fyysisesti, sain luvallista saikkua 3kk ja lääkärintodistus. Sen yllätyksen takia jäi lukio kesken. Koska meni aikaraja umpeen sairaustodistuksesta, opettajasta ja rehtorista huolimatta.
Systeemi kun on että max 3 perättäistä yo kirjoituskertaa on ok.
Siinä kävin sitten 3,5 vuotta lukiota vikoilla voimilla ja kaikki se meni hukkaan.
Asian kanssa olen silti ihan sinut, on parempi olla terve kuin sairas.
Elämänlaatu ja asenne ratkaisee.
Mielestäni sinun kannattaisi ehkä hoitaa itsesi kuntoon, lukiota ja amista ehtii käymään aikuisenakin ja aikuislukio vaihtoehto on myös tarjolla.
Mutta tärkeintä on, että teet päätöksen itseäsi varten, oman halusi mukaan ja itsellesi . Tsemppiä ! :)