Arne Dahl: Kuolinmessu

Ruotsin poliisin paras A-ryhmä kohtaa tässä Dahlin uutuudessa koko länsimaiden perikadon. Melkoisen operaation kirjoittaja rakentaa näennäisesti ihan tavallisen (?) pankkikaappauksen ympärille.
Vai mitä tykkäätte kun toisen maailmansodan taistelu Stalingradista vetää kylmän ja Irakin sodan kautta suoran jatkumon nykyhetkeen? Ja vähän eteenpäinkin, aikaan kun fossiiliset polttoaineet loppuu maan päältä. 1700-luvun kirjoituspöytäkin näyttelee merkittävää osaa, lopulta.
Ensin tuntui, jottei tässä tarinassa ole päätä eikä häntää. Omituista mutta hauskaa ryhmän sisäistä huumoria sitä enemmän. Lopulta loksahtaa kaikki kohdalleen, vaikka välillä pidetään vauhtia ihan remesmäisittäin (ei Matti). Hetkittäin kävi mielessä daVinci-koodikin, mutta tarinana tämä oli kyllä uskottavampi.
Tekotaiteellisuus lyö välillä läpi, valitettavasti. Sinitaivasta toistellaan ja Kuolinmessu pauhaa yhtenään sankarin päässä.
Lukijan kannalta lie hyveeksi lukea A-ryhmäsarja kirjoitusjärjestyksessä läpi, jos aikoo kaikista takautumaviittauksista saada olennaisen irti. Ryhmäläisten luonnekuvatkin kirkastetaan aiemmissa opuksissa, ja tässä pseudopsykolginen analyseeraus jää liki olemattomiin. Etu vai vaje, riippuu lukijasta. Miulle passaa.
Pikku puutteista tai omituisuuksista huolimatta: Rohkenen suositella.