pelkään yksinjäämistä

Hae ystävä hyvä keskusteluapua ammattilaiselta. Sinä tarvitset nyt tukea ja apua siihen, että näet realistisesti tilanteesi ja itsesi.

Pahalta tuntui lukea viestisi. Soita nyt heti esim. kuntasi terveyskeskukseen, tai sitten, jos olet työelämässä, mene työpaikka lääkärille ja pyydä sieltä aika psykologille.

Ei yksin eläminen ole kauheaa. Kauhee on elää pelossa ja epävarmuudessa. Kauheaa on kun, ihminen jonka tulisi rakastaa, halveksii ja polkee maahan.
Päätä, ettet kestä enää hetkeäkään. Kuten edellinen neuvoi, hae välittömästi apua ulkopuolelta. Et tule saamaan sitä mieheltäsi.

Kannnattaako jäädä ottamaan selvää kuinka kauan jaksat?

Eiköhän ole viisaampia pakata ja erota: saatat vielä löytää hyvän kumppanin itsellesi.

Sinä pystyt elämään yksin! Ja 50 ei ole mikään vanhus, todennäkoisimmin sinä tulet elämään yli 80vuotiaaksi joten sinulla on edessäsi helposti vielä 30 vuotta.
Mitä nopeammin lähdet tuon hirvion luota, sitä parempi. Yksin eläessä sinulla on oma tupa, oma lupa. Voit tulla ja mennä aivan kuten sinua itseäsi huvittaa ja aikatauluusi sopii. Sinun ei tarvitse kuunnella toisen sikamaista käytostä eikä pahoittaa mieltäsi sillä. Tuon energian voit ja se täytyykin käyttää itsesi parantamiseen, kehittämiseen, koulutukseen (ne miljoonat ilmaiskurssit joita sinulla on valittavana, Suomessa asuessasi!!!!!!!!!!!!!!!)

Jätv tuo täydellisen typerä mies huoriensa kanssa omiin oloihinsa ja keskittäydy itseesi!

Sitä sanotaan, että ihmistä loukataan niin kauan, kuin antaa itse loukata.
Sinullakin on ratkaisun avaimet kourassasi, käytä niitä ja uskalla lähteä!
Olet jo sen ikäinen, että päätöksiä pitää uskaltaa tehdä ja itseä ottaa niskasta kiinni!
Kyllä niitä vapaita ja eronneita miehiä on paljon, jos sellaista kaipaat. Yksin ei ole pakko jäädä, mutta minusta tuntuu, että sinulle tekisi hyvää olla välillä yksin asujakin. Jotenkin olet muodostanut itsellesi läheisriippuvuussuhteen, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Miestäsi ärsyttää koiramainen käytöksesi ja hän lataa täysillä paskansa sinuun!
Sinulla on jo yksi hyvä ystävä siinä, ei se mihinkään siitä katoa, joten miten olisit yksin?
Lähde tuosta suhteesta pois, muuten toteutuu sanonta, että jokainen kerjää itse kohtalonsa..

Aivan äimistyneenä luin, kuinka joku voi sietää miehen taholta noin halveksivaa ja pilkkaavaa käytöstä.
Sinulla on KAIKKI perusteet lähteä liitosta. Et ole täysipäinen, jos jäät moiseen liittoon. Mies pitää sinua alempana olentona. Miehesi on ns. pikku-hitler, sillä hän nauttii kiusaamisestasi julmalla tavalla.

Et elä rakkaudellisessa parisuhteessa, vaan toista ihmistä halventavassa suhteessa.
Yksinjäämisen pelko on tyhjyyden pelkoa. Sinä täytät tyhjyytesi vaikka ilkeän ihmisen seuralla, kunhan vain ei tarvitsisi olla vastuullinen omasta olemassaolostaan.

Olet olemassaolosi antanut toisen käsiin kuin jumalan käsiin. Jumalan, joka kuitenkin on ilkeä sinua kohtaan. Oikeastaan sinua voisi syyttää epäjumalan palvonnasta.

Mutta, mutta ystäväiseni: ihmisen on ratkaistava olemassolonsa tyhjyys muulla tavoin kuin ripustautumalla väärällä tavalla toiseen ihmiseen. Sinun onnettomuudeksesi tämä toinen onkin tunnekylmä ja vaikka empatiaa oleva persoona.

Kaikilla ongelmilla on oma viestinsä, niin sinunkin ongelmallasi. Se suorastaan huutaa sinua miettimään uusiksi elämäntarkoitusta.
Kun selvität sen ja löydät jostain aiheesta ja asiasta ihan ikioman kutsumuksesi, olet vapaa ja kypsä irrottautumaan miehestäsi.
Yksinelämisestä selviytyminen ei vaadi nuoruutta ja kauneutta, päin vastoin. Ne voivat olla joillekin jopa rasite.
Ihmisillä on oikeus elää täysillä vanhana ja rumana. On paljon ihmisiä, jotka ovat löytäneet onnensa sinkkuna elämisestään.
Eikä se ole tähtiin kirjoitettu, että sinä loppuelämäsi asustelisit sinkkuna, jos eroat tästä nykyisestä kieroonkasvaneesta miehestä.
Sinulle saattaa olla jossain varattuna mitä upein ja herttaisin mies. Elämä on täynnä ihmeitä, usko se!

Miehesin on aika pirullinen luonteeltaan ei tuohon voi muuta sanoa. Jos ei tuon enempää ole kunnioitusta vaimoa kohtaan, sano suorat sävelet ja lähde. Et sinä ikäloppu ole, voit löytää vielä hyvänkin miehen kun etsit oikeista paikoista.

Hei!Ymmärrän ettei ole helppoa tehdä eropäätöstä.Mutta mieti haluatko kokoajan kauheaa piinaa,solvaamistä,haukkumista mieheltäsi vai haluatko olla yksin,saat nauttia rauhasta,kukaan ei ole haukkumassa ja alistamassa sinua..Mitä yksinäisyyteen tulee sinkkuna,sinulla on varmaan ystäviä,joiden kanssa voit lenkkeillä,käydä elokuvissa,matkoilla tms.Ja mitä parisuhteeseen keski-ikäisenä tulee,tuskinpa kaikki katsovat sitä ulkonäköä,ja kun oikea aika sitten tulee,ehkä olet valmis uuteen parisuhteeseenkin.Kyllä sinä pääset eron yli,kun huomaat,miten rauhallista on viettää omaa aikaa..Tsemppiä,ja tee päätös nopeasti,kun vielä olet voimissasi!!!

Lähde hyvä ihminen tuosta liitosta,sinä saat surra ihan rauhassa oman surusi,olen itsekin eronnut juuri äskettäin.Onneksi minulla on ystäviä ja läheisiä jotka tukevat ja kannustavat eteenpäin elämässä.Nyt olen asunut omaa asuntoani jo 12 päivää...ja elämä hymyilee jo hiukan,välillä itkettää,mutta mitä siitä...minä saan itkeä..ikäni on kohta 60v.enkä tunne itseäni yhtään vanhaksi.
Onnellisuus alkaa omasta itsestäsi.Olet oma kiva,mukiin menevän näköinen,nautit elämän nautinnoista,eikä jokainen juttu maksa mitään,kävely ulkona rentouttaa ja kauniit asiat tuovat iloa elämääsi.Ystävät auttavat kunhan annat heille siihen mahdollisuuden.
Nykyisen asuntoni ikkunat olivat ihan karmean likaiset,ystäväni tuli kanssani niitä pesemään,puhuttiin ja pestiin,laitettiin paikkoja kuntoon,kas vain huomasin että samalla kun pesimme asuntoni ikkunoita ja puhdasta tuli,niin samalla aivan kuin olisin pessyt omaa elämääni puhtaaksi.Lopuksi joimme kupit kahvia ja syötiin palasta,palkkioksi suorituksestamme....jee tänään tunnen iloa,olen saanut nukkua hyvät unet ja herännyt levänneenä.
Nyt ulos lenkille ennen työvuoroon menoa!

Vain terapeutti osaa auttaa kunnolla ongelmien selvittelyssä. Yksin tai parisuhdeterapautti. Ei ole mukava vatvoa yksin samoja ajatuksia ja jos ei tiedä mikä auttaisi hankalassa tilanteessa.

mut pelkäämällä ei mitään voita, suuremman kiitoksen olen saanut etten jäänyt sitkuttelemaan, enkä mutkuttemaan....mitäään sankaria ei tule vastaan, jokainen on omalla tavalla puutteellinen, kunten me kaikki - millaisen kanssa jaksat - siitä on kysymys...

Apua, tunnut olevan läheisriippuvainen, ei kukaan tuollaista elämää jää elämään.

Eiköhän ole aika kääntää sivua elämässä ja jättää tuollainen elämä taaksesi. Kysy itseltäsi, haluatko juuri tällaista elämää? Haluatko sen jatkuvan? Kestätkö? Pitääkö sinun kestää ja sietää? Tuleeko tilanteesi, miehesi muuttumaan? Vapauta nyt hyvä ihminen itsesii piinasta, sinulla on lupa ja oikeus nauttia elämästä. Hae apua kunnallisesta palvelusta, esim. psyk. sairaanhoitajalta keskusteluapua, tarvitset tukea suhteesta irtautumiseen, ja käytännön neuvoja, miten. Mitä pelkäät eniten yksinjäämisessä? Haluatko mieluummin mielenrauhan vai elää kiusaajan kanssa helvetissä? Valinta on sinun, nyt tarvitsaan vain päätös. Sitä paitsi nainen 50v on käsittääkseni parhaassa iässä - juuri oikea aika lähteä lätkimään, tuo mieshän on hirviö ja jos annat sen jatkua, se on kyllä ihan sinun omissa käsissä, se ei siitä miksikään muutu, taitaapa vielä nauttia tilanteesta.

naimisissa narsistisen luonteenpiirteen omaavan miehen kanssa. Tätä tunneköyhää ihmismassaa on joukossamme erittäin paljon. Jos haluat olla onnellinen,pelkäämätön,oma itsesi, haluat nauttia elämästä....jne....ei sinulla ole muuta ulospääsyä ,kuin ero tällaisesta suhteesta,se toinen ei muutu,se on varma...hän on ominut tämän luonteensa jo lapsuudessa....ala elämään uutta elämää :)

mikähän siinä yksinjäämisessä pelottaa??? Taidat pelätä itseäsi. Yksinhän on ihana olla, oman itsensä ja elämänsä herra. Normaali ihminen olisi lopettanut tuollaisen suhteen aikoja sitten. Hae nyt hyvä ihminen apua jo!

Minkä ihmeen takia pitäisi saada heti uusi mies tai miksi miesten pitäisi innolla juosta perässä? Täysipainoisen elämän voi rakentaa yksinkin. Sinulla on jo lapset, keskity heihin. Jos uusi onni on tullakseen se tulee. Tärkeintä on oma mielenrauha ja tyytyväisyys elämään. Ei meidän tarvitse miellyttää ketään muuta.

Ota uusi harrastus, hanki uusia ystäviä...HANKI OMA ELÄMÄ...ja keskity siihen. Muusta viis!!!

omia valintoja täysi, alusta loppuun. Tuolla asenteella olet sen sankarisi mätkittävänä hamaan tappiin asti. Otappa hieman olvia ja ajattele positiivisesti. Eihän kukaan tervejärkinen mies ota mustia ajatuksia ja pilviä muassaan kantavaa naista, pitää olla elämäniloa ja -halua palttoossa. Viiskymppiselle on ottaja siinä missä kaksikymppisellekkin, mutta ei jos ilme on negatiivinen.
Se yksinelämisen pelko ei varmasti ole sen suurempi paha kuin nykytilanteesi. Mitään ei saavuta jos ei uskalla ottaa riskejä. Elämänlaatusi ei kai tuosta ihan hirveästi enää heikkenemään pääse. Irrottaudu ja ylläty iloisesti.

Aika monet ihmiset elävät yksin. Silti elämä voi olla ihan elämisen arvoista. Jos kaikki se, mitä kirjoitit, on totta, niin huhhuh. Minä en olisi päivääkään tuollaisessa suhteessa. Tuolla menolla menetät kaiken itsesi arvostamisen. Ja kaikki vain siksi, että miehelläsi on pääkopassaan suuria ongelmia. Eiköhän hän ole näyttänyt mitä on... Niin, ja tiedän tasan tarkkaan, mitä yksin oleminen on, koska olen elänyt koko elämäni yksin.

Mikäli vain vielä on jostakin saatavissa, niin hankin luettavaksesi kirja nimeltä "Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu". Kirjoittaja psykologi & parisuhdeterapeutti Harville Hendrix, suomalainen tuottaja WSOY.

Aivan ensitöiksi luet ajatuksella tuon kirjan, niin silmäsi avautuvat ja samalla myös toivo paremmasta herää, sekä ahdistus tulevasta hiippuu pois. Opit ymmärtämään myös itseäsi, vastuutasi ja valintojasi paremmin.

Ketjussa on annettu hyvä ehdotuksen sopia tapaaminen jollekin kunnalliselle perheneuvojalle / terapeutulle aivan aluksi, jotta voisit saada hieman tukea ja ymmärrystä tilanteseesi. Elät jotakin, joka on täysin epätervettä. Ota ensimmäinen askel kohti tervettä tunnepitoista ja henkistä elämää. Siitä se alkaa ja näet, että elämällä on tarjottavana paljon hyvää.

Kynnysmatoksi ei tule alistua, valinta on sinun, joskin siitä poistuminen on mahdollista, mutta sen ratkaisun voit vain sinä itse tehdä. Tosin apua siihen on tarjolla ja se kannattaa ottaa vastaan. Tilanne ei tule korjaantumaan itsekseen.

Ps. Mikäli muutut jo nyt itsenäiseksi ja alat keskittyä omaan hyvinvointiisi ja aktivoitua kodin ulkopuolella ja hankit uusia tervehenkisiä harrastuksia ja ystäviä, niin veikaan, että miehesi alkaa huolestua ja herää alkaen lupailla parempaa. Tai mikäli päätät lähteä ja pakata laukkusi, niin tulet näkemään, että todennäkoisesti ääni muuttuu kellossa. Siihen ansaan ei kannata pudota. Miehesi kaltainen henkisesti epätasapainoinen ja suorastaan tunneperäisesti sadistinen henkilö ei muutu käden käänteessä. Tuolle sadismilleen hän tarvitsee henkilön, joka siihen alistuu. Siihen tarvitaan kaksi, muutoin "peli" ei toimi. Vain mikäli hän itse tiedostaa ja tunnustaa sairautensa ja hakee ammattiapua, niin silloin saattaa toivoa muutoksesta, joskin tie on pitkä.

Alä jää paikallesi, toimi. Siitä alkaa tuleva terve elämä.

Voimia muutokseen !

elämä on paljon parempaa ilman sitä aviohelvettiä...........jossa ei avioliitosta ripettäkään. Itse olin aikoinani aikas tervaskanto yrittäessäni pitää sitä "avioliittoani" kasassa. Se ei vain ole koskaan yhden osapuolen asia. Hankkiudu terapiaan, jätä mies ja ala elämään arvoistasi elämää. Minun eksäni ei olisi kuitenkaan halunnut lopettaa liittoa..........vaan kaikkihan voi olla sillee mukavasti kuulemma järjestyksessä. Perhe, vaimo, rakastajatar, rakastajattaret, ystävät neitokaiset........... vaan ei passanut mulle. Yritin kaikkeni niin etuperin ku takaperin. TIukemmalla, löysemmällä suitset........ihan miten vain. Mikään ei auttanut eikä tehonnut, ja loppujen lopuksi mies haukkui et minusta tulee hevetin vittumainen vanha akka. Ja silloin ymmärsin. Juuri sellaista mieheni oli minusta tekemssä. Siitä minun ajatus kirkastui. sitähän minä en halunnut. Tsemppiä. Aikansa erokriisit ja erosurut ottaa, mutta kyllä niistä selviää. Ja mikä parasta. Huomaa miten on helppoa hengittää...........näkee miten kaikki olikintodella pahasti vialla.......et miksi en aiemmin ymmätränyt. Ihmismieli on sellainen, että kun on aika...ja aika on kypsä. On muutosten aika. Kaikkea hyvää. Ja niitä miehiä tässä maailmassa kuule riittää kesällä kärpäsiä. Oli se ikä mikä vain. Kaikkea hyvää, ajattele itseäsi ja parempaaa huomista.

Just tollasii naisii mä en ainakaan ymmärrä. Joilla ei oo mitään itsekunnioitusta ja antaa miehen kohdella itteensä tolleen. Miehen teot ovat todellakin anteeksiantamattomia, mutta sinä mahdollistat sen sian käytöksen. Juuri sitä se haluaa, että itket ja huudat, olet mustasukkainen ja rukoilet häntä jättämään muut naiset ja rakastamaan sinua. Kuulostaa siltä että miehesi on narsisti, joka ei kykene tuntemaan mitään empatiaa saati sitten rakkautta toista ihmistä kohtaan.
Uskon ettei ole helppoa lähteä ja olla yksin, ja tarvitset siihen todellakin ammattilaisen apua, mutta sun on lähdettävä tuollaisesta parisuhteen irvikuvasta!! Sitä miestä et pysty muuttamaan, koska hän ei selvästikään sitä halua.
Olen aina kuvitellut että "kypsillä" naisilla on hyvä itsetunto ja ovat niin sinut itsensä kanssa ettei tarvitse tuollaista kestää. Ei aikuinen nainen voi olla noin naiivi ja käyttäytyä noin lapsellisesti kun sinä käyttäydyt.
En voi muuta sanoa sisko kun että JÄTÄ SE SIKA!!

Lähdin ikävästä parisuhteesta vaikka pelkäsin ja pelkään edelleenkin yksinjäämistä. Exvaimoni mielenterveys ongelmat ja väkivaltaisuus erotti meidät. Silti mulle sanotaan että löydät ja saat kenet vaan mutta eipä se minulle ole niin helppoa kuin muille. Olen ujo ja kiltti kolmekymppinen eikä kukaan ole ikinä iskemässä ja arvaa vain pystynkö minä siihen vaan joka ainoasta pakista vajoan lähestulkoon maan alle häpeissäni.
Haluaisin perheen ja parisuhteen niinkuin muilla normaaleilla tämän ikäisillä.
Ymmärrän täysin huolesi yksin jäämisestä sillä minulla se on totta ja ikävä aina mennä yksin nukkumaan kun ei ole ketään ketä helliä, suukotella ja halia ja tuntea toisen lämpöä illalla kainalossa.

ekaksi tänne: http://www.narsistienuhrit.info
tukea saa kun tietää mistä hakea. keskusteluapua ja juuri sinun tilannettasi ymmärtäviä löytyy sieltä vertaistuesta, jossa muutkin uhrit juttelee. Saa kaikkea niksiä ja tukea joista voi olla apua.

itse lähdin vaikka minäkin pelkäsin yksinjäämistä. erottuani ja paettuani tajusinkin että se on IHANAA!!
miksi sinun pitäisi jäädä yksin? on kuules elämää eron jälkeenkin ja voit löytää kunnollisen kumppannin tilalle. itsetunto tosin joutuu narsistin kanssa eläessä hyvin koville, mutta se elpyy hiljalleen, kunhan et pidä mitään yhteyttä häneen.

TURVAKIELLON jonka saa maistraatista voit saada jos pelkäät erottuasi uhkaa hänen taholtaan. googlaa se niin saat lisää tietoa.
Ennenkaikkea perehdy narsismiin.

Hän ei parane koskaan. hän ei muutu vetoomuksilla, ei tunne empatiaa, ei kadu, ei tunne syyllisyyttä eikä mikään inhimillisyyteen vetoava toimi. narsistia ei voi rakastaa terveeksi.
t: Oodes

Herää hyvä ihminen! Erosin ite 10v sitten tajusin että olen elänyt yksin liitossani. Sinä olet nyt enemmän kuin yksin. Sinuahan pidetään hyväksikäytetävänä hölmönä. Energiasi menee miehen sanomisten ja tekemisten miettimiseen. Olet jotenkin sairastunut itse rinnalla: olet tottunut elämään tässä kehässä kuten alkoholistin omainen, olet tullut hänestä riippuvaiseksi. Elät miehen elämää et itsesi. Kuka olet ja mitä haluat ala selvittää, ala nauttia elämästäsi.
Miehesi ei tule muuttumaan hänelähän on selvästi joku tunne-elämän häiriö, kieroon kasvanut asenne. Turhaa odotat muutosta. Ota vastuu siitä, että olet itse hyväksynyt huonoa kohtelua vuosikaudet, olet saanut mitä olet tilannut. Mutta ota myös vastuu siitä että alat pitää huolta itsestäsi, eli valitset tästä eteenpäin miten sinua kohdellaan. Älä suostu kynnysmatoksi, jos et halua. Vuosien kokemushan osoittaa (usko sitä) että tämä mies kohtelee jatkossakin sinua huonosti.
Pelkäsin itse yksinäisyyttä ja yksinjäämistä joskus kun mietin eroa luonnevikaisesta miehestä. Mutta voin sanoa että olisimpa tajunnut ottaa eron aiemmin. Kun erosin sainelämään uusia asioita, voit ja tutustuin ihmisiin jotka kohtelivat minua hyvin. En enää päästä lähelleni huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Onhan se vaikea luopua itse rakentamastaan pilvilinnasta: että miehestä tulisi jotain mitä itse haluat, mitä odotit. Hyväksyä se muuttumattomana tosiasiana että toinen on mikä on. Mutta se kannattaa. Elä totuudessa, älä valheessa.

Jätä hyvä ihminen tuollainen mies, sillä tuskin hän sitä nauravaa naistakaan huolii. Kyllä minunkin näköiselläni on ollut ottaja 40 vuotiaana ja hyvä mies on ollutkin, joten älä vähättele itseäsi. Olin yksinäinen nainen ja 40-vuotiaana löysin elämäni miehen ja nyt on menty yhdessä 30-vuotta, joten tsemppiä Sinulle ystäväni jättäessäsi onnettoman elämän.

Minäkin olin reilut 2 vuotta sitten naimisissa kuvailemasi kaltaisen miehen kanssa ja hänkin teki kaikkensa ärsyttääkseen minua. Aikani jaksoin huutaa, itkeä ja raivota ym. hänelle, mutta lopulta kyllästyin. Totesin, ettei hän miksikään muutu, vaikka kuinka huutaisin ym. Lopulta lakkasin välittämästä hänen puheistaan ja teoistaan. Päätin, että siinähän pettää ja ryyppää jne. minua ei kiinnosta.

Keskityin vain itseeni ja viis veisasin miehen tekemisistä. Lopulta laitoin avioeron vireille ja muutin pois entisestä yhteisestä kodista ym. ja olen ollut onnellisempi kuin koskaan.

Niin kauan, kuin itket ja huudat miehesi tekemisistä, osoitat olevasi hänestä riippuvainen, jolloin hän pääsee ärsyttämään sinua aina vaan ja tekemään sinulle kiusaa, mutta kun vähät välität ja osoitat luonnollisella tavalla vähät välittäväsi ts. et osoita sitä sanomalla, että vähät välität, vaan osoittamalla käytökselläsi ym., että vähät välität, niin hän lopettaa (tai ellei lopeta, niin ei ainakaan saa enää ärsytettyä samalla tavalla).

Älä suo miehellesi sitä iloa, että hän pääsee kohtelemaan sinua miten sattuu, vaan pysy kovana ja puolustaudu! Sinulla on huono itseluottamus. Avioeron ottaminen ei välttämättä ole käden käänteessä tehty juttu, muttei myöskään mahdoton juttu. Sinulla on varmasti läheisiä ystäviä tai sukulaisia, joiden luokse voit muuttaa asumaan siksi aikaa, kunnes saat oman asunnon. Ellei ole, voit ottaa yhteyttä naisten turvataloon.

Avioeron jälkeen ei koskaan voi olla varma siitä, löytääkö uuden kumppanin vai ei. Useimmat löytävät jossain vaiheessa, mutta kaikki eivät välttämättä löydä. Uuden kumppanin löytäminen on myös paljon itsestä kiinni, kuinka vaativa on jne.

Kuten luottoystäväsi, myös minä ihmettelen miksi roikut miehessäsi? Minä en ole perheellinen, olen kohta 28-vuotias, lapseton, enkä ole missi (olen kasvoilta keskiverto ja pyöreä). Olen ennemmin yksin kuin alkoholistin ja hakkaajan jne. kanssa.

Olen kokenut vastaavanlaisen tilanteen vuosia sitten, jäin roikkumaan joksikin aikaa jos silloinen mieheni olisi tullut järkiinsä ja ymmärtänyt sen kuinka pajon satuttaa minua toiminnallaan, mutta ei hän oli tyhmä ja sika ja nautti siitä kuinka kärsin - ei hän minua rakastanut vaan pelkästään sai nautintoa siitä kuinka sai minut "mustasukkaiseksi" ja kuinka "toinen" nainen oli ihastunut häneen !!!
Lähde NYT heti, tuo sika ei tule muuttumaan. Hae apua terveydenhuollosta ja sitä kautta saat myös muita ohjeita esim. asunnon hankkimisessa jne.
Sanotaan yleensä että "Voimia" mutta itse halusin jotain muuta konkreettisempaa. Kyllä viisikymppinen nainen on vielä haluttu miesmarkkinoilla kun pitää itsestään huolta.

Älä missään nimessä jää tuohon suhteeseen.Miehesi on henkisesti väkivaltainen sinulle.Saattaapi vielä nauttia sinun kärsimyksestä.Kerran me täällä maan päällä olemme eli yksi elämä.Käytä aika itsellesi ja nauti elämästä,ilman tuota miestä.Pärjäät kyllä ja et jää yksin ,lähde harrastamaan ihan mitä haluat tai tykkäät ja pois siitä miehesi kyljestä.Hän ei tule toimeen ilman sinua.

Olla yksin ja itsenäinen. Vai olla "parisuhteessa" missä toinen vaa kiusaa, pettää,hakkaa ja on muutenk yks mulukku..
Jos tuomoselle sialle löytyy naisia nii eiköhä hyvälle naisellekk imies löyvy :D

Sinkkuja on maailma pullollaan ja ku oot aikas kohtaloa surru ni ieiköhä se onni sunki kohalle satu :D

kauaa, romahdat kokonaan hyvä ihminen, ellet nosta itseäsi arvoiseesi asemaan.
Ei sitä nuija ukkosi tee, tee se itse. Ei kukaan jaksa tuollaisessa suhteessa elää.
Elämää on edessäpäin vielä niin paljon, että suotta kärsit tuosta tilanteesta.

ihmettelen syvästi sitä, miksi sekä sinä, että miehesi toinen nainen, roikutte ylipäänsä molemmat tuonkaltaisessa miehessä kiinni. Mutta joo, omapa on asianne.

ole kuin ihmisraunio jäljellä ,et ole edes kynnysmatto miehelle ,hän ei arvosta sinua yhtään.
Kuvittelet ja tulet aina kuvittelemaan miehesi mielestä ,mutta itse olet puhunut jopa toisen naisen kanssa joka on SULLE kertonut että heillä on suhde meneillään.

Et pärjääkkään ,mutta pakko alkaa sun opetella ,koska miehesi tulee menemään ja tulemaan jatkossakin.

Minä myös elin samantapaisessa paskaliitossa ihan turhan kauan.Miehelläsi on heikko itsetunto ja se purkautuu sinuun,niin kauan kuin jaksat sietää,niin kauan se myös jatkuu.Lähde nyt!!Ihan varmasti helpottaa olemistasi ja älä jää yksin ja hae apua itsellesi!!

Älä pelkää yksinoloa. Se vain auttaa selvittämään tilannetta syvemmin. Ja kauneus ei näy aina päällepäin !
Ole rohkea ja ota katse eteenpäin, selviät kyllä paremmin ilman moista stressiä.
Terv. saman kokenut ja unelmat on nyt exxän likakaivossa.

Ihanaa olla oman ittensä ns.herra. Harrastaa mitä huvittaa ja siinä sivussa lapsetkin löytäneet omat harrastuksensa ja uuden kaveripiirin. Taloudellisesti tiukkaa ja monasti soskun luukulla, mitä sitten. Mutta yritän. Paljon sellaista porukkaa olemassa, jotka ei jaksa enää mitään.

Älä päästä itseäsi siihen pisteeseen !

Elä jää sinne helvetillisiin olosuhteisiin. Et sinä itseksesi tule koskaan elämässä olemaan .
Maailma on täynnä ihmisiä ja varmasti löydät ystäviä itsellesi, jos niitä varmaan on ollutkin ja on.
Elämässä täytyy kyllä yksinoloonkin tottua aina välillä. Turha sinun on siellä elää hapettomassa ilmapiirissä. Kaikkea hyvää syksyysi!!

En ymmärrä...aikuinen nainen...mikä sinua estää lähtemästä? Olennainen kysymys on: Luuletko, että miehesi on ainut mies tässä maailmassa? Onhan vapaana olevia hyviä miehiä joka puolella! Koita nyt jo ymmärtää ettei tilanteesi tuossa parisuhteessa ainakaan parempaan suuntaan voi mennä.

Käy välillä vieraissa. Se avartaa maailmankuvaa ja on lystiä.

Minun mies oli täsmälleen yhtä törkeä. Pettämisen, juomisen ja henkisen väkivallan lisäksi lopulta alkoi hakatakin. Silloin minulla tuli mitta täyteen. Olin omasta asunnostani lähtenyt ja kiertänyt turvakodit etc. Herra asui minun omistamassa asunnossa monia kuukausia, enkä voinut edes vaatteita hakea. Lopulta tämä herra sitten häädettiin, ja minä pääsin omaan kotiin takaisin. Mies vielä halusi minun etsivän hänelle asunnon, ja maksavan vuokran, koska oli kuulemma häntä huijannut. Olin siis pistänyt tämän niljakkeen ulos!
Siitä lähti minun itsekunnioituksen kasvu, ja nyt elän yksin aikuisen naisen arkea (olen 50v ). Joka ikinen aamu riemuitsen siitä, ettei minua hakata eikä humalainen mies makaa viereisessä sängyssä. Saan nukkua omassa kodissani ikkuna auki eikä minun täydy passata miehelle aamiaista sänkyyn. Elämä on ennustettavaa ja hyvää.
Sinulle sanoisin, että yksin sinä tuon ukkosi kanssa olet nytkin. Sinua käytetään hyväksi ja selkäsi takana nauretaan. Jos haluat elämäsi loppuvuodet olla tuollaisessa helvetissä..se on sitten sinun päätös. Jos haluat pois, mene ammattiterapeutille. Hän osaa auttaa sinua.
Toivon sydämestäni että tajuat olevasi sairas ja läheisriippuvainen, ja sinä tarvitset apua.

En tiedä onko tarinasi tosi, mutta se on varmaa että tuollaisia tapahtumia varmasti on.
Miehesi taitaa olla narsisti, hän ei kykene asettumaan toisen ihmisen tunteisiin. Ja jos näin on, se toisenkin naisen nauru viel itkuksi muuttuu.
Nyt sinun on vain mietittävä, tätäkö loppuelämä?
Voit yrittää opetella pois mustasukkaisuudesta, sen voi oppia, mutta se vie sitten rakkauden tunteet mennessään.Vaan väliäkö hällä jos miehesi pelaa näitä pelejä joista kerroit.
Itse olen eronnut, päätin erotessaani että koskaan en enää naimisiin mene. Minulla on nyt hyvä näin.

Ps. Kyllä se miehesi nauru asettuu kun eropapereita allekirjoittaa ja ositusta ajattelee

Sisua sinulle.

,,,,,,,,,,, Nyt tyttö luulet väärin 50 nen nainenhan on aivan upea ja jos laittaisit jotain naisellista päälle ja menisit tansseihin huomaisit että sinua viedään koko ajan . minä en edes hyväksy e
alle 50 stä sillä aikuinen nainen on yleensä vapaa kaikista " käskijöistä " ne on vapaita iloisia ,, kuule tyttö 50 sellä on vientiä .. lähde hänen luota , ja nenä rohkeasti päin tuulta ja eteenpäin ,, Jasu

erosin itsekkin avioliitosta,josta meillä oli yhteisiä lapsiakin.meillä nyt ei ollut mitään kaksoiselämää kuvioissa,mutta kaikkea muuta väkivalta(henkisen kuin fyysisen)ja alkoholi ongelmana,mutta siinäpä sitä jo olikin perhe helvettiä tarpeeksi.
Joskus on vain tehtävä isoja ja vaikeita ratkaisuja...
Kaikkea hyvää sinulle,toivottavasti löydät vastauksen ongelmiisi!

Suosittelen täydestä sydämestäni, että lähdet suhteesta mahdollisimman nopeasti ja lopullisesti.

Tiedän, mitä on pelko yksin jäämisestä, pelko kulissien romahtamisesta. Tiedän mitä on saada osakseen juuri tuollaista kohtelua aviomieheltään. Olen itse kokenut täsmälleen samanlaisen kuvion.

Minulla ei ollut rohkeutta lähteä. Minut pelasti aviomieheni, joka itse yli kahdenkymmenen tuollaisen vuoden jälkeen haki avioeroa, muutti samantien asumaan yhden rakastajattarensa luo. Se oli minun pelastukseni, vaikka maailmani romahtikin täysin. Kaikki kaatui päälleni ja tietysti mies syytti siitä kaikesta vain minua.

Hain apua työterveyshuollosta, olin sairaslomalla, sain tukea korvaamattomilta ystäviltäni.
Useampi vuosi on erosta jo kulunut, haavat alkavat vähitellen arpeutua. Eivät ole enää kipeitä.
Silti teen edelleen töitä itseni etsimisessä, sillä noina aviovuosina hukkasin itseni täysin.
Ero oli parasta, mitä minulle saattoi tapahtua ja sen takia haluan suositella sitä sinullekin.
Jos jatkat liitossanne, tilanne ei tule koskaan, ikinä tuosta parempaan muuttumaan.

Olet ansainnut parempaa!! Anna itsellesi mahdollisuus siihen!
Lähetän sinulle uskoa tulevaan ja paljon positiivista energiaa =)

Älä helvetissä jumita tuollaiseen parisuhteeseen, mielummin jäisin yksinäiseksi kuin idioottimaisen puolison jalkoihin. Aikasi saatat katua lähtemistä, mutta taatusti kadut enempi jos vapaaehtoisesti takerrut tuollaiseen äijään.

Vain yksi elämä :)

Minulla vastaavia kokemuksia. Nyt eronneena 3,5 vuotta. Enkä päivääkään vaihtaisi pois. Yksinkin on parempi kuin huonossa suhteessa. Rahalllisestikin pärjää kyllä, kun ei vaadi liikoja. Mieluummin köyhä kuin henkisesti ja fyysisesti orjuutettu!

kyllä yli viisikymppisetkin puolison vielä voi löytää.mutta oikeasti.elät helvetissä ja miehes käytös on alaarvosta ja tyhmää!uskotko muka kestäväsi sitä enää kauaa?hanki rakastava ja kiltti mies.monta järkevämpää tapausta on varmasti.lehteen tai nettiin ilmoitus ellei muuten!

Alistettu päättää kuinka kauan on alistettuna, ei se joka alistaa.
Olen itse kokenut helvetin avioliitossa ja lähdin periaateella ennemmin yksin kun hullun kanssa.
Kun yritti sada minut ulos repimällä, takerruin oven karmeihin sanoen, etten lähde kodistani minnekään, eikä saanut ulos että silleen. Muten v asta 50 täytettyä se elämä alkaa.
Mummi jo sanoi aikoinaan: Mitä runttia ruusaa kun markalla saa paremman.

Eikö olekin niin, että elämäsi ei voi tuon kauheammaksi tulla. Itseluottamuksen puutehan tuollaisesta liitosta seuraa ja sehän sinulla on, ihan selvästi. Siksi kuvittelet pelkääväsi yksinelämistä. Miten se voisi olla kamalampaa kuin tuollainen suhde. Mietipäs, mitä ovat ne pelkosi, mitä kauheaa tapahtuu, jos pääset eroon huonosta suhteesta. Mietipä niitä.

Ja jottei tämä kirjoitukseni tuntuisi sanahelinältä, voin kertoa, että olen itse juuri pääsemässä irti huonosta parisuhteesta. Toki se on ollut hyväkin, mutta miehen alkolisoitumisen myötä siitä tuli helvetti ja minä todella vielä muutama vuosi sitten pelkäsin, että en pärjäisi yksin. Nyt olen tajunnut, että eihän siinä parisuhteessa mitään turvaa ollut, päinvastoin. Niin ne näköjään pelot kaikkoaa, kun alkaa rakentamaan ihan omaa elämää ja antaa toisen tehdä mitä lystää. Puolensa pitää pitää, se on tärkeää. Minunkin mieheni piti minua jotenkin kauhun tasapainossa, etten vaan pääsisi pois. Haukkui ja kännäsi sopivasti, väsytti minut ja pikkuhiljaa itseluottamukseni katosi.
Älä rupea juoksemaan hänen pillinsä mukaan, hän yrittää pitää sinua hallinnassa, kun saa sinut mustasukkaiseksi. Anna mennä tuollaisen miehen, satsaa energia itseesi. Ja miehiä löytyy, kunhan olet aito itsesi, etkä miehesi talutusnuorassa pälyilevä säikky nainen.
Usko itseesi ja toimi sen mukaan. Elämä kantaa...

"Luottoystäväni sanoi että ei se minusta välitä yhtään, miksi roikun moisessa miehessä. Helppo sanoa kun on itse perheellinen ja minua nuorempi ja kauniimpi."

Tuo on turhaa kateellisuutta, sillä ihmisiä on monenlaisia ja kaikki pitävät vähän erilaisista. Olet siis ihan yhtä kaunis varmasti monen mielestä eikä ikä ole este mihinkään. Teet itsellesi hallaa, jos roikut tuollaisessa suhteessa ja jos et vaadi parempaa, et sitä saakaan. Oma vikasi siis, pakko myöntää. Ota itseäsi niskasta kiinni ja eroa, yksin oleminen on luksusta oikealla asenteella ja varmasti löydät parempaakin seuraa ;)

voi hyvänen aika heivaa semmoinen mies ja äkkiä.
se pitää sua ihan pellenä. kyl meitä kunnon
miehiäkin vielä on.

Moi olen mies kaakkois-suomesta ja satuinlukemaan sun tarinas toi on tosi rassaavaa ja voinhyvin kuvitella suntuntees, itselläni ei ole ollut silloisenavioliitonaikana mitäänpettämis juttuja mutta x-oli niin mustasukkanen kun kerransain yhden laulajankuvan kirjotuksellavarustettuna taskuuni hän halusi heti avioeron.Palatakseni tuohon sinun asiaasi niin elämäjatkuu ja löytyy sosiaalisiaihmisiä jonkakanssa voi vielä keskustella,kuoreen eisaa käpertyä itseolen myös kohta 50v tästä mun erost on jo aikaa 3v silloin ei kyllä ollu ketään jolleoisin voinnu asiastajutella,niinpä turvauduin112 numeroon ja sieltä kysyin ja selitin asiani että mitäteen sain sieltä apua itselleni.Ja olen päässyt siitä asiasta yli joka vei 3v tollaset asiat vaatii aikaa että niistä ylipääsee.T jm

hyvä ihminen siitä liitosta missä olet lattiamaton asemassa.
Yksinkin on ehdottomasto parempi kun olla toisen syökykuppina.
Ei miehesi sinusta välitä sentin edestä, siitä voit olla varma. Jos välittäisi ei käyttäytyisi noin.

Kuule, - kaikki halit ja sympatiat sinulle - olet arvokas omana itsenäsi - heitä mäkeen se ukko - ikä ei ole este - olen juuri keväällä eronnut ja olen 60 v - sinä pärjäät - meillä on OMA ainutkertainen elämä - älä hukkaa sitä - halit vielä!

Luuletko että nuorrut tuosta? Että huomenna olet päivän nuorempi ja ratkaisut helpompia? Huomenna olet vähemmän riippuvainen ja sairas, huomenna vähemmän tottunut tuohon?
Kauanko olet jo odottanut sen varjolla, että jäät yksin? No, onko loppuelämä tuon miehen kanssa pahempi kuin yksin? Ilmeisesti yksinolo on mielestäsi pahempaa: ihmettelen suuresti, sillä ei sietäisi tuota paskaa vaikka olisin miten ruma: minulla on sentään itsekunnioitusta ja jonkilainen itsetunto.

Olet joka päivä päivän vanhempi. Riippuvaisempi. Sairaampi. Jos nyt mietit, miten löydät miehen, niin miten ajattelit löytää sen 6kymppisenä??
Että sopii päättää nopeasti, sopii olla sietämättä aika nopeasti. Sinulla voi olla 30 vuotta aikaa, voit pysyä hyvässäkin kunnossa, toki, säkän lisäksi sekin vaatii että tekee jotain sen eteen. Mutta että elää ja olla onnellisena tai sitten... tuon kanssa. Sinä valitset.

On myös omituista, ettei sinulla ole mitään muuta elämässäsi kun mies ja se määrittelee elämäsi: elät vaikka paskassa ja kärsit, kunhan on mies. Onko sinussa mitään, oletko sinä itse kukaan? Voitko tehdä mitään enää, vaikka miestä ei olisikaan? Mitä 5kymppinen voi tehdä... opiskella (myös työn ohessa), käydä töissä, harrastaa kursseja kudonnasta pianon soittoon, harrastaa vaikka tanssia, jumppaa, vaikka ladythaihin tai kuntonyrkkeilyyn, jos uutta haluaa, käydä ystävien kanssa ulkona, risteilyillä, karaokessa, terassilla (jos ystäviä ei ole, niitä saa - töistä, harrastuksista, opiskeluista, kursseilta), aloittaa kuntokuurin ja saada itsensä kuntoon, terveen ja normaalipainoisen kropan saa 5kymppisenäkin ja kampaus siihen, ja johan läks kuule toinen laulu peilissäkin... Niin, ja mitä vielä? Matkustella, käydä elokuvissa, kyllä, yksinkin... Vaikkapa. Ehkä sulla ois energiaa vaikka johonkin kivaan, jos sä et valitsisi tuhlata sitä turhan päiväisen luuserin kanssa joka kaataa paskaan sun niskaan.

Pitäisiköhän sinun viimeinkin kasvaa aikuiseksi ja itsenäistyä?
Joo, tottakai, sä haluat kompensaatiota ja sua on loukattu. Uutinen: et tule KOSKAAN saamaan mitään korvausta tuhlatusta ajasta, miehesi ei tule muuttumaan, kun ehkä manipuloidakseen sinut orjakseen takaisin, jos eroat (ja sitten sama jatkuu), eikä ne loukkaukset parane lisäsonnalla. Jos sä et muuta elämääsi, se ei muutu.

No, itse valitset ja itse teet elämäsi, ihan 5kymppisenäkin, joten jos ei mitään uutta tee, ei mitään uutta saa: mitä enemmän tekee, sitä enemmän saa. Riskejä sisältyy kaikkeen ja jos niitä ei kestä, pitää varmaan elää noin, onhan se tuttua ja turvallista. Vaikkakin täyttä soopaa. Mutta lopeta ruikutus, sinä olet ihan itse vastuussa omasta onnellisuudestasi, eikä sinulla ole pieniä lapsiakaan tekosyynä ja esteenä elämällesi. Sinua ei itseasiassa estä kukaan muu kuin sinä itse. Ihmetetyttää vaan, että miksi ihmeessä, kun on niin paljon kaikkea muutakin. Ja vaikka tuossa iässä miehet on naimisissa, niin hei, on niistä aika moni jo ehtinyt erotakin... Sitäpaitsi, ota nuorempi sitten. Ei kaikkien miesten tartte sun perässä juostakaan, joku selväpäinen mukava ja aktiivisesti elävä, joka kohtelee hyvin, ois ihan kiva ja yksikin riittää.

Joten, nainen, valitse. Muista, sinulla voi olla vaikka 30 vuotta aikaa: miten haluat elää sen?
Ja muista tämäkin: jokainen päivä on päivä vähemmän...

Huono suhde vai 1000 kertaa onnellisempi elämä sinkkuna? Ei taida olla vaikeaa valita? Sinulla on sen verran itsekunnioitusta, ettet jää miehen vähäteltäväksi! Kyllä miehesi (jos sitä nyt mieheksi voi sanoa) vaikuttaa melkoisen narsistiselta. Narsistihan ei ikinä muutu. Joten herää nainen! Ja lähde! Saa mies sen mitä ansaitsee!

voi että, kyllä tiedän tunteen. niin minäkin tein monta vuotta, annoin itkettää ja pahoinpidellä itteeni, kunnes tajusin että elämäni menee ihan hukkaan... vaikka kuinka riipaisi niin pakolla repäisin itteni irti ja lähdin elämään omaa rauhallista elämääni.....monta kuukautta kuljin ikkunasta ikkunaan kuin odottaen jotakin..niin meni aikaa ja kuinka ollakaan huomasin miten mukavaa on olla yksin, pelkäämättä mitään ja olematta riippuvainen kenestäkään, ihana tunne... vie vain aikaa ja tupakkaa saavuttaa se...nyt olen sinkkuna ja otan silloin miehen kun tarvitsen....ilman että ketään pitäisi ruokkia, pestä pyykkiä, kuunnella arvostelua tai olla epävarma suhteesta... että elämä voikin antaa paljon....kun vaan uskaltaa lähteä kulkemaan omia polkujaan...toivon että uskallat koska se on sen arvoista.....vaikka aluissa sattuu...

Hei alottaja,näytäppä nämä vastaus ketjut sille "köriläälle"...kukaan vapaa nainen ei tuollaista miestä huoli,on niitä terveitäkin!

Olen eronnut mies, ikää yli 50v. Älä ole huolissasi sillä on meitä yksinolevia, iäkkäämpiä, naistystävää hakevia miehiä olemassa. Ei yskinjääneellä naisihmisellä ole huolta uuden ystävän löytämisessä iäkkäämpänäkään. Älä anna sen rassata itseäsi. Kyllä nainen miehen saa varmasti.

Suosittelen, että aloitat ottamaan E-EPA:aa. Hiukka erikoista kalaöljyä. Se antaa apua masennukseen ja mielialaan. Tutkittu juttu. OLen itse kokeillut ja kokenut. Masentuneena ei jaksa laittaa tikkua ristiin eikä ratkaisuja saa aikaisiksi.

Älä turhaan pelkää. Pää pystyyn. Älä alistu tuollaiseen mistä kirjoitit.

Ole rohkea.

pahasti liitossa narsistisen miehen kanssa. Pyydä ystäviltäsi apua hänestä irtaantumiseen. Et ainakaan voi tulla, olla onnellinen, olet liitossa kunnes itsetuntosi on murentunut kokonaan. Anna se arvo itsellesi, mikä sinulle kuuluu. Toisaalta kirjeesi luettua tuli vähäinen tunne, oletko itse mennyt tämän suhteen väliin ja tavallaan siten ominut miehen? kun kirjoitit tästä toisesta naisesta, että hänenhän se pitäisi jätettynä itkeä...asia ei oikeini selvinnyt, miten itse olet tähän liittoon edes päätynyt.

Onnea selviytymistiellesi - ja voimia!

Miehesi on selvä Narsisti, tiedän että on vaikea luopua rakkaastaan, mutta jos haluat säilyttää mielenterveytesi niin jätä miehesi. Tarvitset paljon tukea, että jaksat käydä koko prosessin lävitse. Tiedän tutun kokemuksesta millaisen helvetin on käynyt läpi ja on menossa edelleen, koska miehestä ei vaan niin pääse eroon. Hän tekee sen tahalleen että kuvittelisit kaiken ja olisit tulossa hulluksi hän nauttii siitä, kuin narsistin pitääkin. Hän ei sinua otteestaan päästä vaan sinun täytyy tehdä se itse. Olet uhri joka on jäänyt koukkuun. Anna palaa vaan suomalaisella sisulla vaikka pelkäätkin!!! Uskon että myöhemmin helpottaa vaikka se ei siltä tuntuisikaan ihan heti. Kaikki kääntyy paremmaksi vaikka se tietysti vie aikaa hirmuisesti. Löydät paljon tietoa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä netistä kun vain haet ja kas kumma kuinka huomaat että miehesi on samanlainen tai löytyy samoja piirteitä. Voimia sinulle, että jaksat käydä tämän kaikki läpi :) Niin on ennenkin käynyt kun vain rupiaa lukemaan aiheesta. Aivan mahtava kirja on sellainen kuin tuhat tapaa tappaa sielu. Kannattaa lukee kannesta kanteen, mutta voin kertoa että on ahdistavaa luettavaa, mutta kuitenkin ymmärtää paremmin. Olen itse lukenut kysyeisen kirjan ja totesin että otteita minun elämästäni johon kuuluu tai kuului narsistinen "isäpuoli".

Kuuleppa..Olen mies ja kokenut lähes saman. Minua pidettiin vuosikausia luulotautisena ja vainoharhaisena.
Kunnes lopulta pinna petti.... Ajoi suorastaan vaimoni pois yhteisestä kodistamme ja hän lähtikin parin päivän päästä.
Uskalla tehdä oma ratkaisu ..lähde tai laita lähtemään ja pidä puolesi erotilanteessa:!
Kyllä näitä pettäjiä ja kusettajia riittää molemmissa sukupuolissa.
Tsemppiä ja uskallusta sulle.
Terv ami

Tänä päivänä ihmettlen kovasti, miksi nainen tollaista sietää. Kokemuksesta puhun ja sinulle on tullut todella paljon hyviä neuvoja ja vastauksia. Jos olet rahaton, seurakunta tarjoaa ilmaista perheneuvontaa. En ole siinä mielessä itse aktiivinen seurakunnassa, mutta olen käyttänyt näitä palveluita ja kokenut niitä hyväksi. Toivon hartaasti, että tulet saamaan apua, joko täällä kirjoittamalla tai löytämällä nyt se sisu joka meistä naisesta aina loppujen lopuksi löytyy. Ja se ikä, se ei tule olemaan sinulle ongelma, usko mua :)

parempi ilman tuollaista miestä. Itse olin suhteessa kynnysmatto ja toinen nöyryytti minkä pystyi. Sitten järjestin oman elämän pikkuhiljaa, oman vuokra-asunnon ja sanoin, että sormuksen voi jättää pöydälle, kiitos hei. Ei heti uskonut, mutta hankin koiran ja niin pysyi poissa. 10 vuotta sen jälkeen hän vieläkin itkee perääni, mutta ei ole sen arvoinen, että kannattaa aikaa tuhlata.

Nyt jätä se paskiainen, ei ole hän arvoisesi ! Itse kitkuttelin ihan liian kauan vastaavassa ja mieli romahti lopulta. Ja se on sitten helvetin pitkä ja raskas tie ns normielämään. Narsisti on sun äijjäs, joten tutustuppa aiheeseen. Tovon sinulle paljon, paljon parempaa kuin mitä nyt elämäsi on. Maailmassa on ihania miehiä myös.
terve narsistin enitinen eukko :)) nykyinen MINÄ

Tässähän on normaali peruskuvio,kun sadisti on löytänyt masokistin.Näitä ennen naurettiin vitsinä,mutta onko se tottakin?

Ihminen pärjää kriisitilanteen keskellä miltei miten huonoissa oloissa tahansa mutta sinun olisi varmasti oikea aika nyt ottaa itsellesi aikaa ja vaikka se miten pelottaakin niin varmasti pärjäät yksin paremmin kuin noin alistavassa/masentavassa suhteessa.
Voimia.. ja ilman pelkoa kohti elämää?

Näytti tuo Tapolan Mervikin päräyttäneen kihloihin. Ikää hälläkin päälle viidenkymmenen, ei ole kauniimmasta eikä ilmeisesti fiksuimmastakaan päästä. Joten eiköhän sitä sullekkin joku löydy, onhan noita poikamiehiä kaikenikäisiä ja varmasti parempia kuin nykyisesi. Anna hänen ja tämän kakkosnaisen jäädä "nauttimaan" toisistaan, ovat toisensa varmasti ansainneet. Sinä taas olet omanlaisesi prinsessa ja ansaitset prinsessakohtelua!

pelkäsin,mutta voitin itseni ystävieni avulla nousin asioden yläpuolelle...eli oon nyt vapaa ..rakastan elämääni taas...pelko vei elämästä ilon...lyönnit satutti..hae ystävä hyvä apua..ota ystävätär mukaan ja lähde pois...niin tein minä...ystävätär etsi asunnonkin ja auttoi ..olin jopa piilossa hänellä vähän ennko pääsin omaan asuntoon..sen jälk auttoi elämäni alkuun..nyt viihdyn jo YKSIN...siihen kuuluu myös kotikissa..ja ystäväni käyvät ja se on elämää se...kaikki sujuu nyt kun pelko on poissa...elämä menee ohi..jos ei uskalla elää...tee ratkaisusi nyt älä enää mieti...ensin yht ystävään joka voisi sua auttaa alkuun...ja sitten turvakotiin jos tilanne paha ja sitten asunnon etsintään...turvakodissa auttavat myös alkuun,jos sellainen löytyy paikkakunnaltasi..sos toimistossa tietävät tilanteen..ota reilusti apua vastaan...niin ja pyydä.

Muista sellainen asia että vain s i n ä itse voit tehdä asiaan muutoksia jos sitä oikein haluat ja turha yksinjäämistä on pelätä, ihmisten ilmoille vaan kyllä sieltä seuraa löytyy myös 50 ikäisille naisille, olen itse 50 ja löytänyt itselleni kivan seurustelukaverin ja nyt 3:tta vuotta seurusteltu.
Rohkeasti vaan eteenpäin ja suhtautumalla tulevaisuuteen positiivisesti asiat järjestyvät.

Hei!! Älä huoli, et varmaan ole yksin ongelmiesi kanssa, etkä varmasti ainoa, joka saa osakseen moista kohtelua. Tunnistaisin miehesi olevan narsisti, vailla minkäänlaista omaatuntoa tai kunnioitusta rakkaimpaansa kohtaan. Lähde hyvä ihminen tuosta suhteesta. Sinä saat kotipaikkakuntasi terv.keskuksesta apua. Saat lääkärin, terapiahoitajan yms. palvelut. Asuntokin järjestyy varmasti. Ajattele, että jos mietit sitä, että olet yli 50-vuotta...kuka sitä tietää vaikka eläisit laatuelämää vielä yli 90-vuotiaaksi. Parempi hyvin yksin , kuin huonosti kaksin. Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti luottoystävästäsi olisi sen verran fiksu ja tajuaisi auttaa sinua. Muista, että rohkein ja uskaliain askel on se ensimmäinen askel, sen jälkeen kaikki on helpompaa...rohkeasti;))

mene psykologin juttusille !

ei ole normaalia että tollasta viittii kattoo edes

Opettele ottamaan vastuu omasta elämästäsi äläkä valita täällä. Todella noloa!

Kuuleppas nyt, nyt sinä menet vaikkapa kylpyhuoneeseen ja katsot sitä ihmistä siellä peilissä, ja sanot hänelle, että minä olen vahva. Ei 58 nainen ole "hylkytavaraa", niinkuin kuvaat vaan päinvastoin. Olen sinua muutaman vuoden vanhempi, ja esim. minä olisin ikionnellinen jos 58v nainen haluaisi tehdä jotain kivaa kanssani, ja nauttisimme siitä molemmat. Sinulta ei ole elämä ohi, vaan päinvastoin. Nyt sinä otat elämäsi haltuusi, ja alat tehdä niitä asioita, jotka sinulta on jäänyt kenties tekemättä.

Oikein kivaa syksyä sinulle, ja ainoastaan positiivinen ajattelu auttaa sinut ulos pelostasi ja löytämään uuden kivan vaiheen elämääsi. Muista, että joka aamu meillä on uusi loppuelämämme ensimmäinen päivä, ja yhtään päivää ei saa hukata.’

Parempi tuttu vankila kuin tuntematon vapaus. Kumpihan oikeesti on terveellisempää ja parempaa siulle? Elää vielä tollasen paskiaisen kanssa joka ei kunnioita ja rakasta siua vai ottaa rohkeasti hyppy tuntemattomaan ja alkaa huolehtia itsestäsi? Ei iällä ole niin paljon merkitystä, vaan SIUN elämällä ja mitä sillä teet!
Voimia!

Hei Luin monia saamasia vastauksia. Kaikkissa piilee totuus. Sinun totuutesi on se että olet jäänyt narsistin kynsiin. Siitä suhteesta, kuten moni tietää on vaikea päästä irti. Kaikki vika ja seurauksethan on tähdätty sinuun ja vaikka kuinka yrittäisit olla jotain muuta kuin todellisuudessa olet niin et ole tarpeeksi tai oikean lainen, narsistin mielessä, sillä hän on vanginnut sielusi.
Toipuminen tästä raaasta kohtelusta, narsistihan on tunteeton ja tekee vain pahaa ilman omaatuntoa, on vaikeaa siksi et selviä tuosta irtiotosta lman ammattiapua. Ota heti yhteys ja jos oikein pahalta ja voimattomalta tuntuu niin paikkakuntasi Kriisipalveluun, sieltä saat tietoa miten toimit jatkossa.

Miehes on narsisti ,hitleri,sadisti ....ynm...

Sinuna lähtisin kiiruusti toiseen suuntaan ....
Ei kun asunto hakemukset vetämään ja menoski !
Niin minä aikoinani tein ja en oo päivääkään katunu vaikka ajatus yksin jäämisestä pelotti ja kuinka
pärjään pienten lasten kanssa mutta selvisin ....
Sinä oot onnelisessa asemassa siinä suhteessa että olet yksin eikä sulla ole lapsia ...Ei se lähteminen sen helpompaa oo perheeliselle nuorelle ja nätille oo sen voin sanoo ...

Yksinäisyyttä on turha pelätä ....Hanki koira/kissa kaveriksi huomaat että se on parempaa seuraa kun
nykyinen miehes ....se ei rutise hauku ....odottaa sinua kiltisti kotona ja antaa kyltymätöntä huomiota vain sinulle....Ota hyvä nainen järki käteen sulla on viä monia hyviä vuosia jäljellä ja elämällä on annettavaa myös sinulle....senkun otat askeleen tuntematomaan tulevaisuuteen et tule katumaan....

Nyt en voi muuta sanoa, kuin että jätä ja unohda miehesi. Vannon että elät onnellisempana ja todellakin voit olla onnellinen, kun alat järjestelmällisesti katsoa elämääsi ilman miestäsi. Kauneus on katoavaista, mutta voin luvat että tulet näkemään itsesi eheämpänä ja kauniimpana kuin aikoihin, kun olet omillasi. Ja sitä mitä elämä tuo tullessaan kun olet seestynyt huonosta kohtelusta ja yksinäisyyden pelosta, et voi tietää, mutta varmasti parempaa ja onnellisuutta ja uskon että myös ONNEA!

Voi että satutti lukea sun tarinaasi. Lähe pois sen miehen luota, ei yksinäisyys ole mikään pelote. Tunteet satuttaa mutta käyt ne läpi ja kun saat etäisyyttä niin varmasti olosi helpottuu. Eikä 50-vuotias ole mikään ikäloppu! Päin vastoin tässä iässä nainen juuri löytääkin oman naisellisuutensa ja seksuaalisuutensa. Kun olet pois tuommoisen ymmärtämättömän narsistin seurasta itsetuntosi kohenee ja alat huomaamaan paljon mukavampia ja kiinnostavampia miehiä. Rohkeasti vain ja sullahan on ystäviä joihin voit tukeutua. Toivon sulle kaikkea hyvää.

Jos Mervi Tapolakin löytää "komean, kiltin" miehen, mikset sinäkin. Deittailla ainakin voi. Parempi olla sinkku ja deittailla, kuin sidottu suhteeseen tuollaisen pellen kanssa.

Tuet miehesi päihderiippuvuutta ja sairasta narsista käytöstä ripustautumalla häneen. Paras tapa muuttaa tilanettasi tämänkaltaisille pershäiriöisen rinnalla on itsenäinen toiminta, oman arvosi tunteminen ja poislähteminen suhteesta. Jos jäät suhteeseen ala elää omaa elämääsi, äläkä elä enää miehesi kautta. Älä huuda, älä anna hänen henkisesti alistaa sinua!!!
Hae apua, löydä se mitä sinä haluat loppuelämältäsi -tämän miehen kanssa et tule sitä saamaan ja tulet pärjäämään paremmin yksin ja olemaan onnelisempi yksin sitten kun nouset jaloillesi.
Helppoa ei tule olemaan, koska kietoutuminen on niin monimutkainen prosessi johon hän on sinut saanut... mutta kannattaa lähteä kokeilemaan pienin askelin, tsemppiä!

..On tehty voitettaviksi.Kärsin itsekkin tuosta yksinjäämisen pelosta.Ja karusti se tuli vastaan lopulta kun mies lähti toisen naisen matkaan.Mutta kuten olet huomannut pelko nujertaa meidät ihan totaallisesti,se voi aiheuttaa jopa kuoleman jos annamme sille liian vallan.Kuulin seuraavanlaisesta tapauksesta:Kaksi kaverusta,jotka olivat oikein hyviä ystäviä ja menestyivät koulussa hyvin,eivätkä käyttäneet alkoholia eivätkä huumeita.Heidät kuitenkin kutsuttiin päättäjäisjuhliin ja sanottiin,että toiset juovat alkoholia,että eihän se haittaa jos vain vähän maistatte ja nämä kaverukset menivät sinne ja joivat.Jossain vaiheessa joku sanoi,että tuolla makuuhuoneessa on huumeita,että paikallinen diileri on tänä iltana tuonut tarjolle kaiken ilmaiseksi ja humalapäissään nämä kundit menivät ja ottivat lsd:tä.Lopulta he lähtivät juhlista ja päätyivät sillalle jonka ali kulki kuivunut joki,josta moni oli itsemurhankin tehnyt.Toinen kaveruksista hyppäsi kaiteelle.Yllättäen toinen pojista sanoi toiselle,että minä taidan ampua sinut ja toinen hyppäsi kaiteelta alas ja sanoi,että mitä tuli sanottua.Toinen toisti,että aikoo ampua toisen ja tämä toinen vastasi,että ole hyvä jos uskallat.Niin tämä toinen laittoi käden taskuun ja kaivoi aseen ja laittoi sen suoraan tämän toisen rintaan ja sanoi "Pum,nyt sinä olet kuollut".Tämä ammuttu poika kaatui maahan kuolleena.Poliisit kutsuttiin paikalle ja ruumiin avauksessa selvisi,että ei ollut mitään luotia,mutta pojan sydän oli räjähtänyt samalla tavalla kuin sitä olisi ammuttu.Toisin sanoen hän uskoi ja pelkäsi niin paljon,että kuoli siihen.
Tämä on siis vain yksi tarina muiden joukossa mitä voi tapahtua jos antaa pelolle vallan.Voita siis pelkosi ja lupaan,että sinusta tuntuu mahtavalta olla vapaa tekemään mitä ikinä tahdot,vaikka aluksi voi tuntuakkin pelokkaalta ja yksinäiseltä.Me naiset olemme voittajia ja pidämme aina yhtä :) Toivottavasti rohkaistut sanoistani hieman :)

Elin vuosikausia samantapaisessa liitossa, paljon iisimmässä vain kuin sinun. Ei ollut fyysistä väkivaltaa, eikä pettämistä,"vain" henkistä itsetunnon nakertamista pikkuhiljaa päivittäin.
Mies sai lopulta syötyä itsetuntoni niin, että sairastuin masennukseen (syytä en tosin silloin tunnustanut edes itselleni.) Tunsin itseni liitossa kelvottomaksi, osaamattomaksi ja oletin että olen huonon kohteluni ansainnut.
Voin pahoin, mutta yritin pärjätä ettei "koti" ja "perhe" hajoaisi.
Hajosihan se kuitenkin, mies kyllästyi kiusaamiseeni ja ilmoitti löysi toisen.

Muutin ok-talosta kerrostaloon ja odotin surua ja tuskaa tulevaksi. Eipä tullut : tuli vain riemastuttava kaikki nielevä vapaudentunne. Saan olla sellainen kuin olen, saan tehdä ihan mitä itse haluan ja ihan silloin kuin itse haluan!!
Olen nyt elellyt kolme vuotta tässä euforisessa olotilassa. Minulla on harrastuksia , uusia ystäviä, lemmikki, Unelmieni elämä!
Muutaman kerran heti eron jälkeen yritin seurustelua. Suhteet jäivät tosi lyhyeksi ,kun huomasin että en halua milliäkään joustaa saavuttamastani itsemääräämisoikeudesta.
Lähde siis rohkeasti, elämällä on niin paljon annettavaa silloinkin, kun et ole parisuhteessa,( ja varsinkin silloin ;)
ja hae ammattiapua!!

Olen samanikäinen ja samanlaisen suhteen kokenut, eli väheksyntää ja vitsailua kun mustasukkaisena raakuin häntä lopettamaan.

Vihelsin viiden vuoden kuluttua pelin poikki. Yksinäisyys onkin hirveää, etkä suotta sitä pelkää. Aamulla meinaa ihan sydän yksinäisyydestä pakahtua herätessä ja tuntuu ettei päivää jaksa. Ikävä on kuitenkin sitä syyttelevää kusipäätä eli rakkaus on vahva ja sen tappaminen vaatii voimia. Tosi kurjia tilanteita olen kokenut, mutta löytänyt uuden rakkaan ja muita ystäviä. Ei vaan kannata jäädä kotiin vaan lähteä ihmisten pariin. En halua pelotella, mutta vain se joka on itse käynyt läpi, voi todella kertoa miltä yksinjääminen tuntuu pitkän avioliiton jälkeen. Pelkkä "ota itseäsi niskasta" ei rohkaise tarpeeksi. On vain tiedettävä lähtiessään, mitä tuleman pitää. Ja silti yrittää parhaansa, kun olen kertomuksestasi sitä mieltä että vaihtoehtoa ei ole.

Sillä os jäät siihen, murenet päivä päivältä etkä enää pysty lähtemään. Itse lähdin kilokaupalla laihtuneena mutta juuri tarpeeksi ajoissa ja selvisin.

Pelkäsin minäkin yksinjäämistä aikanani. Viimeinkin kriisi meni niin pahaksi, ettei ollut muuta vaihtoehtoa.
Erosin vaimostani. Myöhemmin ymmärsin yksinjäämisen pelkoni turhiksi. Aika pian oikeat ystävät erottuivat jatkamalla yhteydenpitoaan. Lapset ymmärsivät hyvin ja ihmettelivät lähinnä sitä, että miksi en lähtenyt aiemmin.

On luonollista pelätä myös yksinjääntiä. Ehkä juuri se on kuitenkin parasta mitä ihmiselle voi sattua. Pari vuotta yksinäisyydessä antaa aikaa oikean itsensä löytämiselle ja oikealle itsenäistymiselle. Sen jälkeen muut eivät enää pompota ihmissuhteissa eivätkä muutenkaan.

Rohkeasti vaan eteenpäin!

Minulla oli samanlainen yksinjäämisen/yksin selviämisen pelko kun elin huonossa suhteessa. Mutta hain salaa omaa kämppää ja muutinkin salaa isäni avustuksella. Oli parempi muuttaa hissukseen kun tiesi että siitä tulisi kamala draama jos asiaa olisi ruvennut puimaan. Ihmiset eivät noin vain muutu vaikka kuinka lupaisivat.

Olin niin onnellinen ensimmäisenä yönä omassa kotonani että itkin, itkin onnesta! En voi muuta kuin kannustaa sinua perustamaan oma koti ja hanki sinne mieluiten samalla joku lemmikki!
Kyllä varmasti pärjäät ja voit hakea vertaistukea vaikka näiltä palstoilta. (Hyppää suosiolla provo viestit yli tai naura niillle)

Et ole ainoa tässä maailmassa, joka on moisen tilanteen läpikäynyt. Sinulle on annettu ihan oma elämä, ei sinun tarvitse elää toisen asettamissa raameissa, jotka sinun tapauksessa ovat melko kamalat. Itse kestin samalaista käytöstä useita vuosia, ennenkuin sain lähdettyä pois. Aikaa on kulunut nyt 6 vuotta, ja olen aivan onnellinen. En minäkään ole nuori enkä kaunis, mutta niinpä vain löysin uuden armaan - ainakin joksikin aikaa. Ja usko pois, et kaipaa ketään rinnallesi vähään aikaan, kun olet päässyt irti moisesta miehestä. Minulla oli suorastaan taivaallista olla yksin muutama vuosi. Ehkä tällainen aika tarvitaankin itsetunnon keräämiseen jälleen, että pääsee yli kaikkien nöyryytysten ja sinusta tulee uusi, upea ihminen.
Eli äkkiä vain ratkaisu ja omillesi.

...Koville ottaa mut kyllä 50 v naiselle löytyy markkinat ja vielä hyvät ja antoisat sellaiset... oman avioliiton eteen kannattaa taistella!!!

Jos tuon kaltainen mies löytä itselleen naisia mikset sinä löytäisi ketäään?

Tee neitonen samoin,niin miehesi kukkuu pian henkesi sanoin.

Minäkin elin edellisessä elämässäni samantyyppisen miehen kanssa. Vuosikymmenet kärsin ja odotin miehen muuttuvan/aikuistuvan. Vaan niin ei käynyt, paheni vaan. Sitten yhtenä päivänä astiani tuli täyteen, sain riittävästi rohkeutta ja kannustusta läheisiltäni, että marssin hakemaan eroa. Nyt elän elämäni onnellisinta aikaa, suosittelen lämpimästi. Tottakai ajatus yksin elämisestä pelottaa, mutta voin vakuuttaa että siinä ei ole mitään pelottavaa. Opetteluahan se aluksi on, mutta se kannattaa. Ja vielä yksi asia: rakasta ja usko itseesi, 50 nainen on uhkeimmillaan.

siinä on juuri paras esimerkki aivopesusta, jota "viihdemaailma" toisinsanoen Amerikka ihmisille tyrkyttää. Mikään ei ole enää kyllin hyvää ja kaikki on arvottomia vaikka asian pitäisi olla juuri päinvastoin. Suosittelen kuitenkin yksin jäämistä, sillä se on kuitenkin parempi vaihtoehto, saat edes mielenrauhan.