Mikä minussa mahtaa olla vikana?

Listastasi puuttui salitreenattu kroppa.

Hei mä oon vaan viestintuoja! Älä mua ammu!

Ex pinp kirjoitti:

Listastasi puuttui salitreenattu kroppa.

Hei mä oon vaan viestintuoja! Älä mua ammu!

Vaikka en salilla treenaakaan niin ruumiillisessa ammatissani kyllä. Olen normimitoissa oleva ei kaljamahaa vaan suht lihaksikas kaveri joten tuokaan ei pidä paikkansa. Riistaa ammun ja kiekkoja muita en:)

lokakuussa sanoit kaverille, että joulua tuokaan suhde ei näe, ja 20.12. nainen pakkasi kamppeensa.. siis joko te asuitte yhdessä?

Jos noin on, niin ainakin liika kiire iskee silmille. Mä olen reilu vuoden kulkenut todella ihanan miehen kanssa, ja vaikka joskus olen miettinytkin, olisiko mukava asua yhdessä, niin ei hitossa, tähän mennessä on hyvä kun on omaa vapautta ja jonkunlaista yksityisyyttä. Ollaan hyvinkin yhtä puuta, mutta ainakin itse olen todella nöyrä antamaan miehelle omaa tilaa, oman kotinsa suoman vapauden.
Jos tätä suhdetta olisi alettu hiillostamaan muutaman kuukauden jälkeen avoliitoksi ei tästä todellakaan olisi tullut mitään. Ja kääntäen, ei niistä suhteista, jotka on parin kuukauden tuntemisella kruunattu esim. kihloin ja yhteisellä osoitteella, tullut yhtään mitään. Voisin väittää, että emme edes tunteneet tosiamme kunnolla pari kuukauden perusteella.

Ja.. vaikka sä et sanoisikaan uudelle naiselle, ettet sä usko suhteen kestävän, sun uskosi vaan jotenkin paistaa läpi. Olisiko minkäänlaista apua, jos pyrkisit parisuhteen rakentamisessakin elämään vain päivä kerrallaan?

Neuvoton mies:( kirjoitti:

Vaikka en salilla treenaakaan niin ruumiillisessa ammatissani kyllä. Olen normimitoissa oleva ei kaljamahaa vaan suht lihaksikas kaveri joten tuokaan ei pidä paikkansa. Riistaa ammun ja kiekkoja muita en:)

Lue lisää

mulle kelpaisi!

hmmm?? kirjoitti:

lokakuussa sanoit kaverille, että joulua tuokaan suhde ei näe, ja 20.12. nainen pakkasi kamppeensa.. siis joko te asuitte yhdessä?

Jos noin on, niin ainakin liika kiire iskee silmille. Mä olen reilu vuoden kulkenut todella ihanan miehen kanssa, ja vaikka joskus olen miettinytkin, olisiko mukava asua yhdessä, niin ei hitossa, tähän mennessä on hyvä kun on omaa vapautta ja jonkunlaista yksityisyyttä. Ollaan hyvinkin yhtä puuta, mutta ainakin itse olen todella nöyrä antamaan miehelle omaa tilaa, oman kotinsa suoman vapauden.
Jos tätä suhdetta olisi alettu hiillostamaan muutaman kuukauden jälkeen avoliitoksi ei tästä todellakaan olisi tullut mitään. Ja kääntäen, ei niistä suhteista, jotka on parin kuukauden tuntemisella kruunattu esim. kihloin ja yhteisellä osoitteella, tullut yhtään mitään. Voisin väittää, että emme edes tunteneet tosiamme kunnolla pari kuukauden perusteella.

Ja.. vaikka sä et sanoisikaan uudelle naiselle, ettet sä usko suhteen kestävän, sun uskosi vaan jotenkin paistaa läpi. Olisiko minkäänlaista apua, jos pyrkisit parisuhteen rakentamisessakin elämään vain päivä kerrallaan?

Lue lisää

Tuskin nyt ihan tuollalailla tarkoitti..
Kyllä mulla ainakin useamman viikon seurustelun jälkeen on jäänyt miehen asunnolle hammasharjaa, vaatetta ym. tavaraa, mitä ei viitsi koko ajan mukana kuljettaa, jos kerran yöpyy sielläkin..
Tarkoitti varmaan tällaisten tavaroiden pakkailua....

hmmm?? kirjoitti:

lokakuussa sanoit kaverille, että joulua tuokaan suhde ei näe, ja 20.12. nainen pakkasi kamppeensa.. siis joko te asuitte yhdessä?

Jos noin on, niin ainakin liika kiire iskee silmille. Mä olen reilu vuoden kulkenut todella ihanan miehen kanssa, ja vaikka joskus olen miettinytkin, olisiko mukava asua yhdessä, niin ei hitossa, tähän mennessä on hyvä kun on omaa vapautta ja jonkunlaista yksityisyyttä. Ollaan hyvinkin yhtä puuta, mutta ainakin itse olen todella nöyrä antamaan miehelle omaa tilaa, oman kotinsa suoman vapauden.
Jos tätä suhdetta olisi alettu hiillostamaan muutaman kuukauden jälkeen avoliitoksi ei tästä todellakaan olisi tullut mitään. Ja kääntäen, ei niistä suhteista, jotka on parin kuukauden tuntemisella kruunattu esim. kihloin ja yhteisellä osoitteella, tullut yhtään mitään. Voisin väittää, että emme edes tunteneet tosiamme kunnolla pari kuukauden perusteella.

Ja.. vaikka sä et sanoisikaan uudelle naiselle, ettet sä usko suhteen kestävän, sun uskosi vaan jotenkin paistaa läpi. Olisiko minkäänlaista apua, jos pyrkisit parisuhteen rakentamisessakin elämään vain päivä kerrallaan?

Lue lisää

Nainen halusi kuukauden seurustelun jälkeen muuttaa luokseni niin mikäs siinä. Täytyy muistaa sekin että kaikki valinnat parisuhteen alkuun, väliin ja loppuun tekee pääsääntöisesti nainen. Miehellähän ei juuri ole päätäntävaltaa asiassa vaan loppuviimein kaikki valinnat tekee nainen. Olen elänyt useissa lyhyehköissä suhteissa jossa nainen on kysynyt voiko muuttaa luokseni tai minua on pyydetty muuttamaan naisen luokse.
Poislukien neljän vuoden avioliitto joka on sitten oma lukunsa.
Sen olen huomannut jos alan jarruttamaan naista ja sanon että mietitään nyt tätä yhteen muuttamista ja tapaillaan ja tutustutaan pikkuhiljaa on yhtäkuin en olisi muka kiinnostunut naisesta ja tämä on ollut varma tapa saada nainen hakemaan uutta suhdetta.
En voi sille mitään että TE NAISET vaan päätätte ettekä juuri nykyään ajattele muita kuin itseänne. Siksi parhaimman tuloksen ja yhteistyön saa kun tutustuu 5-10v vanhempaan ja kokeneempaan naiseen jotka ei ilmeisesti nuoruuden paremman käytöskoulun takia ole tottuneet siihen "mä saan kaiken" elämään johon kaikki nykyään alle 30vuotiaat ovat oppineet elämään.

Hei ei se kovin kova usko sullakaan ole: "viimeksi sanoin kaverille lokakuun puolessa välissä tavatessani ihanan naisen että sano mun sanoneen niin joulua se ei tämäkään suhde näe".
yleensä niin tapahtuu mihin uskoo. kun uskoo että ero se kuitenkin tulee, alkaa huomaamattaan käyttäytyä sen mukaan.
Ja olen itse ollut aivan samassa tilanteessa. Suhteen aloituksia toisen perään ja jokusen kuukauden sitä aina kesti. Nykyään tuo on minulle jo mennyttä aikaa ja olen hyvässä parisuhteessa, mitä en vielä jokunen vuosi sitten uskonut ikinä saavuttavani. Mutta ei se helpolla tullut.
Minun kohdallani toimi se että tietoisesti aloin muuttaa ajattelutapaani ja käyttäytymismallejani. Ja ihan ensimmäisenä on itse oikeasti uskottava että tästä voi nyt tulla jotain, nimittäin jos ei siihen usko niin siitä ei varmasti tulekaan yhtään mitään.

........ kirjoitti:

Hei ei se kovin kova usko sullakaan ole: "viimeksi sanoin kaverille lokakuun puolessa välissä tavatessani ihanan naisen että sano mun sanoneen niin joulua se ei tämäkään suhde näe".
yleensä niin tapahtuu mihin uskoo. kun uskoo että ero se kuitenkin tulee, alkaa huomaamattaan käyttäytyä sen mukaan.
Ja olen itse ollut aivan samassa tilanteessa. Suhteen aloituksia toisen perään ja jokusen kuukauden sitä aina kesti. Nykyään tuo on minulle jo mennyttä aikaa ja olen hyvässä parisuhteessa, mitä en vielä jokunen vuosi sitten uskonut ikinä saavuttavani. Mutta ei se helpolla tullut.
Minun kohdallani toimi se että tietoisesti aloin muuttaa ajattelutapaani ja käyttäytymismallejani. Ja ihan ensimmäisenä on itse oikeasti uskottava että tästä voi nyt tulla jotain, nimittäin jos ei siihen usko niin siitä ei varmasti tulekaan yhtään mitään.

Lue lisää

Mutta jos se olis uskosta kiinni olisin alkujaan varmaan elämässä tätäkin päivää ensi tai toisenkin silloisen rakkaan kanssa.
Mulla kun nuo uskon asiat muutenkin rajoittuu vaan evoluutio teoriaan niin sinällään en pidä asiaa mitenkään taikauskona.
Olen kaikille esittänyt omaa roolitonta itseäni, halunnut aina kunnioittaa kumppaniani, antaa vapautta kun se vaan kuuluu jokaiselle ja mielestäni yrittänyt parhaani ja aina se vaan tuntuu pahalta kun jätetään. Joka kerta tuntuu että maailma kaatuu silloin päälle mutta tuo jättäminen tuntuu naisille jotenkin liian helpolta ratkaisulta. Nykyajan tunne kylmyys kummastuttaa ja kai se oma persoonakin näistä kaikista teoista on saanut itsenikin muuttumaan välinpitämättömäksi muita kohtaan elämässäni. Kun kukaan muukaan ei välitä niin paskaako munkaan tarvii tuolle korviaan loksauttaa.
Heikot sortuu elon tiellä meitsi se vaan porskuttaa.
Iloa elämään tuo todella hyvä terveys, vakituinen työ, mahtavat harrastukset, hyvät kaverit mutta se perhe ja parisuhde missä se on?

Molempien kahden ensimmäisen viestin kirjoittaneen kohdalla tuli mieleen, että olettekohan liian kiireellä aloittamassa yhteistä elämää nais/miesystävän kanssa, ja aivan liian pian ryntäätte suhteeseen täysillä , valmiina antamaan kaiken. Ja jos sitten vielä heti hehkuttaa kovin yhteistä tulevaisuutta, perhettä ja lapsia, niin saattaa olla, että toiselle menee pupu pöksyyn. Tulee se vaikutelma, että perheen perustaminen ja lapsien hankkiminen on ainut syy yhdessäoloon, ja parisuhteelle ei ole väliä. Jos on valmis aivan kaikkeen suhteen eteen, omat haaveet ja toiveet unohtaen, pääasia, että toinen on tyytyväinen,niin ei sellaiselle yhteiselolle voi pitkää jatkoa luvata. Parisuhde perustuu kahden ihmisen väliseen luottamukseen ja kiintymykseen, jossa molemmat samalla tavoin pitävät huolta suhteesta, ovat valmiita joustamaan, mutta myös ovat omia itseään, eivät esitä parempaa kuin ovat, tai näytä kaiken aikaa vain parhaita puolia itsestään. Suhteessa pitää voida elää aitosti sellaisena kuin on, ja hyväksyä myös, että niin itsessä kuinj toisessakin on myös vikojakin. Suhde ei kaadu siihen, että arki tulee mukaan kuvioihin, vaikka suurin huuma haihtuukin.
Aika monet pelästyvät myös liian ripustautuvaa kumppania, suhteessa pitää olla myös tilaa "hengittää", eli elää muutakin elämää kuin parisuhde. omia harrastuksia ei pidä unohtaa, eikä myöskään ystäviä.
En usko, että monikaan ihminen on oikeasti niin väritön ja tylsä, että suhde kaatuu siihen! Päin vastoin, useimmat ihmiset ovat sitä mielenkiintoisempia, mitä paremmin heihin tutustuu.
Totta on myös, että helposti ehkä alitajuisesti valitsee vääränlaisia kumppaneita, jos ei jostain syystä olekaan viime kädessä valmis pitkäaikaiseen sitoutumiseen. Tai odotukset ovat muuten vääränlaiset: Odottaa, että se ihana kiihkeä kumppani pysyy samanlaisena iäti, eikä ajattele, että hänkin on yksi niistä, jotka jättävät likaiset sukat lattialle lojumaan ja vessan vetämättä. Aluksi kaikkea katsoo vaaleanpunaisten silmälasien läpi, ja ärsyttävät pikku piirteet jäävät huomaamatta, lopulta muuta ei enää huomaakaan.
No, voi olla että olen ihan hongikossa näiden arvailujeni kanssa! Voihan se olla, että ei ole vaan Se Oikea vielä kävellyt vastaan!

Neuvoton mies:( kirjoitti:

Mutta jos se olis uskosta kiinni olisin alkujaan varmaan elämässä tätäkin päivää ensi tai toisenkin silloisen rakkaan kanssa.
Mulla kun nuo uskon asiat muutenkin rajoittuu vaan evoluutio teoriaan niin sinällään en pidä asiaa mitenkään taikauskona.
Olen kaikille esittänyt omaa roolitonta itseäni, halunnut aina kunnioittaa kumppaniani, antaa vapautta kun se vaan kuuluu jokaiselle ja mielestäni yrittänyt parhaani ja aina se vaan tuntuu pahalta kun jätetään. Joka kerta tuntuu että maailma kaatuu silloin päälle mutta tuo jättäminen tuntuu naisille jotenkin liian helpolta ratkaisulta. Nykyajan tunne kylmyys kummastuttaa ja kai se oma persoonakin näistä kaikista teoista on saanut itsenikin muuttumaan välinpitämättömäksi muita kohtaan elämässäni. Kun kukaan muukaan ei välitä niin paskaako munkaan tarvii tuolle korviaan loksauttaa.
Heikot sortuu elon tiellä meitsi se vaan porskuttaa.
Iloa elämään tuo todella hyvä terveys, vakituinen työ, mahtavat harrastukset, hyvät kaverit mutta se perhe ja parisuhde missä se on?

Lue lisää

No ei se että uskoo tarkota että se välttämättä onnistuu, ennemminkin se että ei usko tarkottaa että se ei onnistu. Ja mitä enemmän mönkään menneitä suhteita niin sitä vaikeampihan sitä on uskoakaan. Se on vähän kuin mielikuvaharjoittelua jota urheilijat tekevät. He näkevät mielessään sen täydellisen/onnistuneen suorituksen ja uskovat siihen sen sijaan että odottavat/kuvittelevat epäonnistuvansa.
Ehkäpä vika on näissä naisissa joita olet tavannut, ehkä he ovat olleet väärän tyyppisiä sinulle tai väärän ikäisiä... Tunnekylmiä ja sellastahan et halua? Ehkä voisit katsella aivan toisenlaisia naisia kuin tähän mennessä?

Neuvoton mies:( kirjoitti:

Nainen halusi kuukauden seurustelun jälkeen muuttaa luokseni niin mikäs siinä. Täytyy muistaa sekin että kaikki valinnat parisuhteen alkuun, väliin ja loppuun tekee pääsääntöisesti nainen. Miehellähän ei juuri ole päätäntävaltaa asiassa vaan loppuviimein kaikki valinnat tekee nainen. Olen elänyt useissa lyhyehköissä suhteissa jossa nainen on kysynyt voiko muuttaa luokseni tai minua on pyydetty muuttamaan naisen luokse.
Poislukien neljän vuoden avioliitto joka on sitten oma lukunsa.
Sen olen huomannut jos alan jarruttamaan naista ja sanon että mietitään nyt tätä yhteen muuttamista ja tapaillaan ja tutustutaan pikkuhiljaa on yhtäkuin en olisi muka kiinnostunut naisesta ja tämä on ollut varma tapa saada nainen hakemaan uutta suhdetta.
En voi sille mitään että TE NAISET vaan päätätte ettekä juuri nykyään ajattele muita kuin itseänne. Siksi parhaimman tuloksen ja yhteistyön saa kun tutustuu 5-10v vanhempaan ja kokeneempaan naiseen jotka ei ilmeisesti nuoruuden paremman käytöskoulun takia ole tottuneet siihen "mä saan kaiken" elämään johon kaikki nykyään alle 30vuotiaat ovat oppineet elämään.

Lue lisää

Nuoremmat naiset kyllä on oppineet pyörittämään asioita ihan sen oman pään mukaan.
Yli 40v naiset omaa paremmat käytöstavat ja ottavat toisenkin paremmin huomioon.
En enää edes vilkaise nuorempiin, vanhemmat on parempia..

nuorehko mies. kirjoitti:

Nuoremmat naiset kyllä on oppineet pyörittämään asioita ihan sen oman pään mukaan.
Yli 40v naiset omaa paremmat käytöstavat ja ottavat toisenkin paremmin huomioon.
En enää edes vilkaise nuorempiin, vanhemmat on parempia..

Lue lisää

Höpö höpö. Tässä mies jota ei ole pyöritelty. Olen jo kyllä 28 vuotias, mutta miksi olla mielipiteetön harmaa ihminen? Itse olen seurustellut, ollut sinkkuna ja nyt olen avioliitossa. Kaikki menee hyvin, mutta en anna kenenkään kävellä ylitseni. On ihan omaa tyhmyyttä jos ei tuo omia mielipiteitään ja tarpeitaan esille. Itse kyllästyisin ihmiseen, jolle aina kaikki käy. Joskus otetaan vaimon kanssa yhteen, mutta se on ihan tavallista elämää. Hän tietää ettei minua kohdella huonosti ja minä tiedän ettei häntä kohdella huonosti. Tasapainoillaan kummankin ehdoilla.

Omasta mielestäni meillä on täydellinen suhde jossa kumpikin tukee toistaan.

Miksi miehet nykyään ovat niin reppanoita? Ei toki saa yleistää, mutta tiedän omassa kaveriporukassanikin monta tällaista tapausta.

Ette vaan sopinu toisillenne..Harmillista,mutta totta.
Ja luonteestasi en osaa sanoa millainen se on,mutta jos toinen oikeasti on tylsä ja persoonaton toisessa riippuja henkisesti,se ajaa kyllä usein toisen veks..,jollei se toinen osapuoli ole aivan narsisti paskiainen joka sitten nauttii tilanteesta ja käyttää tilannetta hyödyksi täysin,näitäkin on,mutta en suosittele.
Itse seurustelen just tylsän aika persoonattoman,mutta mukavan reilun ym..ihmisen kanssa ja tilanne ahdistaa suunnattomasti,jotenkin sen ihmisen kanssa on vaan raskasta olla..tuntuu että se imee jotenkin energiaa itestä..

Neuvoton mies:( kirjoitti:

Nainen halusi kuukauden seurustelun jälkeen muuttaa luokseni niin mikäs siinä. Täytyy muistaa sekin että kaikki valinnat parisuhteen alkuun, väliin ja loppuun tekee pääsääntöisesti nainen. Miehellähän ei juuri ole päätäntävaltaa asiassa vaan loppuviimein kaikki valinnat tekee nainen. Olen elänyt useissa lyhyehköissä suhteissa jossa nainen on kysynyt voiko muuttaa luokseni tai minua on pyydetty muuttamaan naisen luokse.
Poislukien neljän vuoden avioliitto joka on sitten oma lukunsa.
Sen olen huomannut jos alan jarruttamaan naista ja sanon että mietitään nyt tätä yhteen muuttamista ja tapaillaan ja tutustutaan pikkuhiljaa on yhtäkuin en olisi muka kiinnostunut naisesta ja tämä on ollut varma tapa saada nainen hakemaan uutta suhdetta.
En voi sille mitään että TE NAISET vaan päätätte ettekä juuri nykyään ajattele muita kuin itseänne. Siksi parhaimman tuloksen ja yhteistyön saa kun tutustuu 5-10v vanhempaan ja kokeneempaan naiseen jotka ei ilmeisesti nuoruuden paremman käytöskoulun takia ole tottuneet siihen "mä saan kaiken" elämään johon kaikki nykyään alle 30vuotiaat ovat oppineet elämään.

Lue lisää

nainen halusi muuttaa" lopetti haluamisen kun sai kaiken minkä pyysi! eli ei kaikkea pidä saaha eikä aina 24/7 yhessä okei töis ja koulussa ei olla mutta niiden jälkeenki pitäis olla jotain muutoon mitta tulee vaan täyteen ja tiet eroaa...ton tietenki tiesikki mutta toteuta sitä

Neuvoton mies:( kirjoitti:

Nainen halusi kuukauden seurustelun jälkeen muuttaa luokseni niin mikäs siinä. Täytyy muistaa sekin että kaikki valinnat parisuhteen alkuun, väliin ja loppuun tekee pääsääntöisesti nainen. Miehellähän ei juuri ole päätäntävaltaa asiassa vaan loppuviimein kaikki valinnat tekee nainen. Olen elänyt useissa lyhyehköissä suhteissa jossa nainen on kysynyt voiko muuttaa luokseni tai minua on pyydetty muuttamaan naisen luokse.
Poislukien neljän vuoden avioliitto joka on sitten oma lukunsa.
Sen olen huomannut jos alan jarruttamaan naista ja sanon että mietitään nyt tätä yhteen muuttamista ja tapaillaan ja tutustutaan pikkuhiljaa on yhtäkuin en olisi muka kiinnostunut naisesta ja tämä on ollut varma tapa saada nainen hakemaan uutta suhdetta.
En voi sille mitään että TE NAISET vaan päätätte ettekä juuri nykyään ajattele muita kuin itseänne. Siksi parhaimman tuloksen ja yhteistyön saa kun tutustuu 5-10v vanhempaan ja kokeneempaan naiseen jotka ei ilmeisesti nuoruuden paremman käytöskoulun takia ole tottuneet siihen "mä saan kaiken" elämään johon kaikki nykyään alle 30vuotiaat ovat oppineet elämään.

Lue lisää

5 - 10 vuotta vanhempi nainen. Ne ei kait sit tarvitse mitään, vaan antavat kaiken kuin äiti ikään.

Neuvoton mies:( kirjoitti:

Nainen halusi kuukauden seurustelun jälkeen muuttaa luokseni niin mikäs siinä. Täytyy muistaa sekin että kaikki valinnat parisuhteen alkuun, väliin ja loppuun tekee pääsääntöisesti nainen. Miehellähän ei juuri ole päätäntävaltaa asiassa vaan loppuviimein kaikki valinnat tekee nainen. Olen elänyt useissa lyhyehköissä suhteissa jossa nainen on kysynyt voiko muuttaa luokseni tai minua on pyydetty muuttamaan naisen luokse.
Poislukien neljän vuoden avioliitto joka on sitten oma lukunsa.
Sen olen huomannut jos alan jarruttamaan naista ja sanon että mietitään nyt tätä yhteen muuttamista ja tapaillaan ja tutustutaan pikkuhiljaa on yhtäkuin en olisi muka kiinnostunut naisesta ja tämä on ollut varma tapa saada nainen hakemaan uutta suhdetta.
En voi sille mitään että TE NAISET vaan päätätte ettekä juuri nykyään ajattele muita kuin itseänne. Siksi parhaimman tuloksen ja yhteistyön saa kun tutustuu 5-10v vanhempaan ja kokeneempaan naiseen jotka ei ilmeisesti nuoruuden paremman käytöskoulun takia ole tottuneet siihen "mä saan kaiken" elämään johon kaikki nykyään alle 30vuotiaat ovat oppineet elämään.

Lue lisää

"Täytyy muistaa sekin että kaikki valinnat parisuhteen alkuun, väliin ja loppuun tekee pääsääntöisesti nainen." olisiko tuossa ongelma? elle itse tajua niin kerron: olet munaton paska. näin suoraan ilmaistuna, ei ne naiset jaksa jos ukko on patakinnas joka tekee kaiken mitä käsketään ilman omaa mielipidettä ja muistaa vielä perään sanoa "kyll, kulta."

Et voi sille mitään että naiset vaan päättää? mitä jos ottaisit omasta elämästäsi kiinni ja päättäisit itse mitä tahdot, mutta jos olet sellainen että tahdot että asiat sinun puolestasi päätetään, niin elä sitten ihmettele että miksi akat karkaa.

Harva jaksaa kumppania jolta ei saa mitään "vastapainetta", eli läpi humahtaa jos vähän painostaa tahi tukeutuu päin, ei vastakaikua, ei rakkautta.

nuorehko mies. kirjoitti:

Nuoremmat naiset kyllä on oppineet pyörittämään asioita ihan sen oman pään mukaan.
Yli 40v naiset omaa paremmat käytöstavat ja ottavat toisenkin paremmin huomioon.
En enää edes vilkaise nuorempiin, vanhemmat on parempia..

Lue lisää

Eipäs nyt yleistellä. Suhteessa otan toisen huomioon yhtä lailla kun kumppani minut.

Ainoa mikä mulla mättääkin että minuun ihastuu/rakastuu vaan varatut miehet. Tai no ei voi sanoa, että rakastuu sillä uskon, että jos rakastaisi niin totta hän tekisi kaikkensa saadakseen rakkauden kohteensa itselleen(eihän niin käy kuin elokuvissa). Joten ihastuvat palavasti.
Minun kanssani on hyvä olla ja voi keskustella aivan kaikesta ja uskallan olla oma itseni, kuulemma.
Itse tietty sit ihastun myös mutta kun kuulen miehen olevan varattu, luovutan ja toten kun olen taas heittänyt tunteeni hukkaan. ´Kelpaisin vaan salarakkaaksi muuksi en. Sinkutkin ihastuvat joskus mutta kyllästyvät koska en olekkaan sitä mitä luulivat, minusta yritetään muokata muuta enkä siihen koskaan suostu joten he kyllästyvät.
Näin ollen on uskoni rakkauteen ja sen osumisesta kohdalle kadonnut tyystin,en uskalla ihastua enkä rakastua, yritän karkoittaa miehet ympäriltäni olemalla kylmä mutta se ei auta.
Mieluummin sitä on sinkku kuin päästäisi ketään lähelleen rikkomaan sydämeni aina uudelleen ja uudelleen, leikkimään kuin jollain lelulla :(
eli ette te miehetkään mitään kivoja ole,oli omaa ikäluokkaa tai vanhempi..

antaa kakkoseen jos vaikka ykkönen on väljä.

Jos ei ole helppo olla ns,, jätetty mies niin ei myöskään jätetty nainen,,
Todellakaan en tiedä missä mättää, kun ei vaan suhteet natsaa teki sit mitä vaan parisuhteen vaalimiseen.
Jossain oikea???
Joko niin hyväs piilos kiven alla,, tai sit ei ole syntynytkään..
Luovuta en vieläkään,,, jospa se kuitenkin jostain eteen putkahtaa.
Olen huumorintajuinen, helläsydämminen, toisen huomioon ottava, mut ei vaan tunnu siitäkään huolimatta tarpeeksi olla sitä jotain,, =O)

........ kirjoitti:

Hei ei se kovin kova usko sullakaan ole: "viimeksi sanoin kaverille lokakuun puolessa välissä tavatessani ihanan naisen että sano mun sanoneen niin joulua se ei tämäkään suhde näe".
yleensä niin tapahtuu mihin uskoo. kun uskoo että ero se kuitenkin tulee, alkaa huomaamattaan käyttäytyä sen mukaan.
Ja olen itse ollut aivan samassa tilanteessa. Suhteen aloituksia toisen perään ja jokusen kuukauden sitä aina kesti. Nykyään tuo on minulle jo mennyttä aikaa ja olen hyvässä parisuhteessa, mitä en vielä jokunen vuosi sitten uskonut ikinä saavuttavani. Mutta ei se helpolla tullut.
Minun kohdallani toimi se että tietoisesti aloin muuttaa ajattelutapaani ja käyttäytymismallejani. Ja ihan ensimmäisenä on itse oikeasti uskottava että tästä voi nyt tulla jotain, nimittäin jos ei siihen usko niin siitä ei varmasti tulekaan yhtään mitään.

Lue lisää

Ei se nyt aina ihan noin mene. Olen saanut ihmissuhdeasioissa paskaa niskaan ihan tilaamattakin tai uskomatta, ettei tästä tule mitään.

Neuvoton mies:( kirjoitti:

Nainen halusi kuukauden seurustelun jälkeen muuttaa luokseni niin mikäs siinä. Täytyy muistaa sekin että kaikki valinnat parisuhteen alkuun, väliin ja loppuun tekee pääsääntöisesti nainen. Miehellähän ei juuri ole päätäntävaltaa asiassa vaan loppuviimein kaikki valinnat tekee nainen. Olen elänyt useissa lyhyehköissä suhteissa jossa nainen on kysynyt voiko muuttaa luokseni tai minua on pyydetty muuttamaan naisen luokse.
Poislukien neljän vuoden avioliitto joka on sitten oma lukunsa.
Sen olen huomannut jos alan jarruttamaan naista ja sanon että mietitään nyt tätä yhteen muuttamista ja tapaillaan ja tutustutaan pikkuhiljaa on yhtäkuin en olisi muka kiinnostunut naisesta ja tämä on ollut varma tapa saada nainen hakemaan uutta suhdetta.
En voi sille mitään että TE NAISET vaan päätätte ettekä juuri nykyään ajattele muita kuin itseänne. Siksi parhaimman tuloksen ja yhteistyön saa kun tutustuu 5-10v vanhempaan ja kokeneempaan naiseen jotka ei ilmeisesti nuoruuden paremman käytöskoulun takia ole tottuneet siihen "mä saan kaiken" elämään johon kaikki nykyään alle 30vuotiaat ovat oppineet elämään.

Lue lisää

Tiedän heti mikä on ainakin yksi ongelmistasi. Kirjoitit sen itse tuohon viestiisi. "sanon että mietitään nyt tätä yhteen muuttamista ja tapaillaan ja tutustutaan pikkuhiljaa"

"mietitään", siis yhdessäkö? Höpö höpö.

Sinä annat naiselle mahdollisuuden "miettiä" sellaista asiaa mistä hän kysyi ja minkä sinä itse päätät. Se on väärin ja se kertoo heikkoudesta ja epävarmuudesta. Heikkoudesta siinä mielessä että olet epävarma siitä mitä haluat elämältä ja tuolta naiselta. Epävarmuus on varmin tapa saada nainen häipymään orastavasta suhteesta.

Nainen on ollut varma siitä mitä haluaa sinulta, mutta sinä osoitat epävarmuutta ja pyydät sen lisäksi vielä häntäkin pohtimaan teidän suhdetta. Voiko suorempaa epäluottamuslausetta enää ollakaan!?

Varmasti sanot tuolla tavalla kohteliaisuudesta, mutta se ei auta. Kokeile sanoa seuraavan kerran näin:

"Haluaisitko sä muuttaa mun luokse asumaan/Muuta mun luokse asumaan."

"Katotaan nyt vielä hetki, kun se muutto vaatii järjestelemistä ja haluaisin olla sun kanssa alkuun ja tutustua rauhassa ilman kaikenmaailman muuttoruljanssia."

Silloin sinä olet tehnyt päätöksen ja toisaalta et ammu naisen toiveita alas. Silloin sinä voit kutsua naisen luoksesi ja hän voi kutsua sinut luokseen. Pikkuhiljaa kun tuota jatkuu, niin te käytännöllisesti katsoen asutte yhdessä koska varsinkin naiset merkkaavat heti reviirinsä.

Kyse on asenteesta ja tietty asenne tuo varmuutta, tai ainakin mielikuvan varmuudesta. Jos pelkäät sanoa tuolla tavalla naiselle ja väität esimerkiksi tässä nyt vastaan, niin bingo, sinä olet epävarma.

Eikä se nainen tee päätöksiä suhteessa, ei alkuvaiheessa ei keskellä, eikä lopussa. Alussa sinä voit tehdä ihan hyvin päätöksiä ilman naisen mielipidettä ja varsinkin jos hän kysyy sinulta päätöstä siitä mitä te teette. Myöhemmin suhteessa kun arki on tullut vastaan, te voitte alkaa keskustelemaan tietyistä asioista ja tehdä päätökset yhdessä. Mutta alussa kannattaa osoittaa että olet itsenäinen. Tietenkään tuo ei tarkoita sitä että jyräät naisen päätökset.

Ota sellainen asenne elämään että se mitä teet, teet hyvin. Silloin ihan mitä tahansa sinulta kysytään ja sinä päätät, sinä teet sen huolimatta seurauksista. Se kasvattaa selkärankaa ja huomaat ettei kaikki asiat jotka potkivat elämässä päähän olekaan niin suuria ja merkityksellisiä. Silloin nainen uskaltaa luottaa sinuun. Ole valmis kantamaan vastuu päätöksistäsi ja epäonnistumisista. TIetenkin järjen käyttö kannattaa, mutta jos selkäranka puuttuu ja sysäät vastuun aina muiden niskoille, niin järjellä ei ole mitään merkitystä.

Neuvoton mies:( kirjoitti:

Nainen halusi kuukauden seurustelun jälkeen muuttaa luokseni niin mikäs siinä. Täytyy muistaa sekin että kaikki valinnat parisuhteen alkuun, väliin ja loppuun tekee pääsääntöisesti nainen. Miehellähän ei juuri ole päätäntävaltaa asiassa vaan loppuviimein kaikki valinnat tekee nainen. Olen elänyt useissa lyhyehköissä suhteissa jossa nainen on kysynyt voiko muuttaa luokseni tai minua on pyydetty muuttamaan naisen luokse.
Poislukien neljän vuoden avioliitto joka on sitten oma lukunsa.
Sen olen huomannut jos alan jarruttamaan naista ja sanon että mietitään nyt tätä yhteen muuttamista ja tapaillaan ja tutustutaan pikkuhiljaa on yhtäkuin en olisi muka kiinnostunut naisesta ja tämä on ollut varma tapa saada nainen hakemaan uutta suhdetta.
En voi sille mitään että TE NAISET vaan päätätte ettekä juuri nykyään ajattele muita kuin itseänne. Siksi parhaimman tuloksen ja yhteistyön saa kun tutustuu 5-10v vanhempaan ja kokeneempaan naiseen jotka ei ilmeisesti nuoruuden paremman käytöskoulun takia ole tottuneet siihen "mä saan kaiken" elämään johon kaikki nykyään alle 30vuotiaat ovat oppineet elämään.

Lue lisää

kyllä ne miehetkin päättää...ja ihan ihme syistä,tavallisin syy on, kun ei ymmärrä naisen ajatuksenjuoksua ja käsittää kaiken väärin,tai kun mies tuntee ettei nainen muka rakasta tarpeeksi,miehet on marsista ja naiset venuksesta sanotaanko näin

olen samaa ihmetellyt minäkin, reilun vuoden ajan olen yrittänyt epätoivoisesti seurutella, suhteita takana varmaan kymmenen mutta jokin mättää aina... mielestäni olen hyvin empaattinen, rauhallinen, toista ihmistä ajatteleva ihminen, lähihoitajaksi parhaillaan opiskelen :)
onko tämä nykymaailma mennyt siihen ettei olla enää valmiita kunnon suhteeseen, perustamaan perhettä... siinäpä iso kysymys...

seonmorotaas kirjoitti:

5 - 10 vuotta vanhempi nainen. Ne ei kait sit tarvitse mitään, vaan antavat kaiken kuin äiti ikään.

No, sinulle vaan tiedoks, että jos nainen on 5 vuotta vanhempi, niin ei se oikein äidiks käy. Vai ootko kuullut 5-vuotiaasta äidistä. Viiden vuoden ikäerolla kyllä ollaan ihan samanikäisiä, noin käytännössä. Tiedän, kun mulla on 20 vuotta ollu 5 vuotta vanhempi vaimo. Enkä pois antais!

lhjhjvb kirjoitti:

Tiedän heti mikä on ainakin yksi ongelmistasi. Kirjoitit sen itse tuohon viestiisi. "sanon että mietitään nyt tätä yhteen muuttamista ja tapaillaan ja tutustutaan pikkuhiljaa"

"mietitään", siis yhdessäkö? Höpö höpö.

Sinä annat naiselle mahdollisuuden "miettiä" sellaista asiaa mistä hän kysyi ja minkä sinä itse päätät. Se on väärin ja se kertoo heikkoudesta ja epävarmuudesta. Heikkoudesta siinä mielessä että olet epävarma siitä mitä haluat elämältä ja tuolta naiselta. Epävarmuus on varmin tapa saada nainen häipymään orastavasta suhteesta.

Nainen on ollut varma siitä mitä haluaa sinulta, mutta sinä osoitat epävarmuutta ja pyydät sen lisäksi vielä häntäkin pohtimaan teidän suhdetta. Voiko suorempaa epäluottamuslausetta enää ollakaan!?

Varmasti sanot tuolla tavalla kohteliaisuudesta, mutta se ei auta. Kokeile sanoa seuraavan kerran näin:

"Haluaisitko sä muuttaa mun luokse asumaan/Muuta mun luokse asumaan."

"Katotaan nyt vielä hetki, kun se muutto vaatii järjestelemistä ja haluaisin olla sun kanssa alkuun ja tutustua rauhassa ilman kaikenmaailman muuttoruljanssia."

Silloin sinä olet tehnyt päätöksen ja toisaalta et ammu naisen toiveita alas. Silloin sinä voit kutsua naisen luoksesi ja hän voi kutsua sinut luokseen. Pikkuhiljaa kun tuota jatkuu, niin te käytännöllisesti katsoen asutte yhdessä koska varsinkin naiset merkkaavat heti reviirinsä.

Kyse on asenteesta ja tietty asenne tuo varmuutta, tai ainakin mielikuvan varmuudesta. Jos pelkäät sanoa tuolla tavalla naiselle ja väität esimerkiksi tässä nyt vastaan, niin bingo, sinä olet epävarma.

Eikä se nainen tee päätöksiä suhteessa, ei alkuvaiheessa ei keskellä, eikä lopussa. Alussa sinä voit tehdä ihan hyvin päätöksiä ilman naisen mielipidettä ja varsinkin jos hän kysyy sinulta päätöstä siitä mitä te teette. Myöhemmin suhteessa kun arki on tullut vastaan, te voitte alkaa keskustelemaan tietyistä asioista ja tehdä päätökset yhdessä. Mutta alussa kannattaa osoittaa että olet itsenäinen. Tietenkään tuo ei tarkoita sitä että jyräät naisen päätökset.

Ota sellainen asenne elämään että se mitä teet, teet hyvin. Silloin ihan mitä tahansa sinulta kysytään ja sinä päätät, sinä teet sen huolimatta seurauksista. Se kasvattaa selkärankaa ja huomaat ettei kaikki asiat jotka potkivat elämässä päähän olekaan niin suuria ja merkityksellisiä. Silloin nainen uskaltaa luottaa sinuun. Ole valmis kantamaan vastuu päätöksistäsi ja epäonnistumisista. TIetenkin järjen käyttö kannattaa, mutta jos selkäranka puuttuu ja sysäät vastuun aina muiden niskoille, niin järjellä ei ole mitään merkitystä.

Lue lisää

Luin teidän kommentteja tälle neuvottomalle miehelle ja lukekaapa itsekin kirjoituksenne ajatuksella. "Olet nössö, hanki elämä, opi olemaan" tyylisiä vastauksia "päätä itse, anna naisen päättää, älä jyrää" eli toiset puhuu toista ja toiset toista. Eli yhteenveto on näköjään se että tekee herra neuvoton mitä vain te jyräätte hänet kuitenkin. Näköjään taas mielipide mikä olisi kannattanut jättää jonkun kirjoittamatta koska kirjoittaja vaan on mies. Miksikäs sitä miesten vihaajaa kutsuttiinkaan:)

;) kirjoitti:

mulle kelpaisi!

Niin, voisin omalta kohdaltani vastata, että olen pari kertaa ihastunut mieheen ja kivaa on ollut sen 3-4kk. Se syy miksi minä esim. olen lähtenyt suhteista on yksinkertaisesti se, että jos mies antaa itsestään liian paljon ja heti, sekä myötäilee kaikkea mitä haluan, niin pidemmän päälle alkaa tuntumaan, että ei kai tuo ole luopunut persoonastaan ja tekee kaiken vain mielikseni. Tilanne menee tylsäksi ja jännitys katoaa. Olen vahva persoona, mutta minut saa pidettyä, jos osoittaa myös omaa tahtoa. Sellainen järjestelmällinen eteneminen vakavaan parisuhteeseen saa jarrun päälle. Miehessä ei välttämättä mitään muuta vikaa ole, kuin liiallinen roikkuminen ja turhan selkeä päämäärä. Mielenkiinto pitää säilyttää ja antaa itsestään juuri sen verran, että mielenkiinto säilyy.

Toinen jarruefekti syntyy, jos ajan mittaan huomaa toisessa sellaisia piirteitä mitkä ei vastannutkaan alun lupauksia tms. Jos esim mies sanoo olevansa energinen ja siisti ja huomaan, että näin ei olekkaan niin alkaa taas kytkin nousemaan. Se totuudessa pysyminen on kaiken a ja o. Minusta on viehättävää, että mies on sanojensa takana ja myös lunastaa puheensa. Kerran yksi mies sanoi olevansa urheilullinen, mutta sen koko 6 viikon aikana ei kertaakaan harrastanut mitään liikuntaa, kun halusi olla minun kanssa. Kyllä alkuhuumassa silti pitää osata säilyttää kaverinsa ja harrastuksensa.

Siiten on yksi ääritapaus, jossa mies ei tarjonnut itsestään juuri mitään. Oli liiankin varovainen ja salaperäinen, että aloin miettimään onko takana jotain suurempaa, mistä hän ei halunnut kertoa, esim. toinen suhde, työpaikan paikkansapitävyys, tuomio tms.

Pitää miettiä milloin itsestä tulee tylsä, jolla ei ole enää mitään uutta tarjottavaa. Kaverin käytöksestä voin sanoa, että hänellä meni monta helmeä ohi ihan vain siksi, että otti puheeksi perheenperustamisen jo 2 viikolla seurustelusta. Ei sekään mikään hyvä juttu ainakaan naiselta miehelle. Sitten pitää tunteä itsensä. Mitkä on heikkoudet ja mitkä vahvuudet. Pitää kestää kritiikki, että kasvaa ihmisenä. Kysele ystäviltä mitä mieltä he ovat sinusta ja millaisena he pitävät sinua. Millaisen vaikutelman annat heille itsestäsi. Se voi olla nimittäin niinkin, että etsit vääränlaista miestä. Annan itsestäsi väärän kuvan ja kun sinä itse astut esiin, niin ei enää kiinnostakkaan.

Olen kerran antanut miespuoliselle kaverille palautetta hänen epäsiisteydestään. Vihjailin, etteivät naiset pidä, jos hän vie ne sotkuiseen kotiinsa. Hän sitten aluksi loukkaantui, mutta kiitti myöhemmin. Hän ei vain nähnyt omaa epäsiisteyttään ja viihtyi sekamelskassa itse. Nyt opetellut pitämään kotinsa ja itsensä siistinä ja jopa pukeutuu nuorekkaampiin vaatteisiin. Kaikissa tapauksissa ei näin mene, mutta kannattaa yrittää. Minusta oikea ystävyys ei kaadu kritiikkiin. Niele ja ryhdistäydy.

Toivottavasti tästä apua.

mintsi72 kirjoitti:

olen samaa ihmetellyt minäkin, reilun vuoden ajan olen yrittänyt epätoivoisesti seurutella, suhteita takana varmaan kymmenen mutta jokin mättää aina... mielestäni olen hyvin empaattinen, rauhallinen, toista ihmistä ajatteleva ihminen, lähihoitajaksi parhaillaan opiskelen :)
onko tämä nykymaailma mennyt siihen ettei olla enää valmiita kunnon suhteeseen, perustamaan perhettä... siinäpä iso kysymys...

Lue lisää

voi häiritä jos toisella ollut kymmeniä suhteita vuodessa, ei moni halua olla "kiertopalkinnon" kanssa, itse rauhassa selvittelen kyselen ja kerron itsestäni ja saan vaikutelman toisesta, suhteet on kestänyt pitkään, varmasti jos heti aletaan olla toisen kanssa tulee pettymyksiä , kannattaisi etsiä/ odottaa sitä oikeaa , eikä ainakaan yrittää yli oman tason , villiä kaunotarta tuskin kannattaa samoin kuin liian komeaa naistenmiestä yrittää, nämä harvoin uskollisia. tärkeintä on luonne, monelle ulkonäkö liian tärkeä juttu.

Sivummalla lukeva kirjoitti:

Luin teidän kommentteja tälle neuvottomalle miehelle ja lukekaapa itsekin kirjoituksenne ajatuksella. "Olet nössö, hanki elämä, opi olemaan" tyylisiä vastauksia "päätä itse, anna naisen päättää, älä jyrää" eli toiset puhuu toista ja toiset toista. Eli yhteenveto on näköjään se että tekee herra neuvoton mitä vain te jyräätte hänet kuitenkin. Näköjään taas mielipide mikä olisi kannattanut jättää jonkun kirjoittamatta koska kirjoittaja vaan on mies. Miksikäs sitä miesten vihaajaa kutsuttiinkaan:)

Lue lisää

Älä höpötä.

Jokaisessa kommentissa oli sama viesti neuvottomalle - Hanki selkärankaa.

1. Jos nainen kysyy jotakin, hän haluaa että mies päättää, tai vähintään kertoo selkeän mielipiteensä. Silloin päätetään eikä jauheta paskaa.

2. Jos nainen päättää jotakin, niin silloin ei mieheltä kysytä mielipidettä, silloin tehdään niinkuin nainen päättää.

Tuossa kakkostilanteessa mies tekee itsestään kusipään jos hän väistämättä joka kerta päättää aina naista vastaan ja jyrää naisen tekemät päätökset ja kuvittelee että se kuvaa miestä jolla on selkärankaa. Se ei ole selkärankaisuutta nähnytkään jos toisen päätöksiä ei parisuhteessa kunnioiteta. Ymmärrätkö, päätöksiä, ei pohdintoja. Jokainen joka on elänyt parisuhteessa ihastumisvaiheen yli ymmärtää tasan tarkkaan sen mistä puhun, ja mistä myös muut puhuivat.

Se tilanne ja vastaus mitä neuvoton kertoi tilanteistaan naisten kanssa, kertoi selkärangattomuudesta, eli siitä että kun nainen kysyy mielipidettä tai haluaa että neuvoton päättäisi jotakin, niin mies menee lapamatovaihteelle ja tarjoaa päätöksentekomahdollisuuden takaisin naiselle. Eihän sellaista jaksa katsoa pirukaan jolla ei ole mitään persoonaa ja joka pelkää kaikessa ottaa vastuuta.

petronelli kirjoitti:

Niin, voisin omalta kohdaltani vastata, että olen pari kertaa ihastunut mieheen ja kivaa on ollut sen 3-4kk. Se syy miksi minä esim. olen lähtenyt suhteista on yksinkertaisesti se, että jos mies antaa itsestään liian paljon ja heti, sekä myötäilee kaikkea mitä haluan, niin pidemmän päälle alkaa tuntumaan, että ei kai tuo ole luopunut persoonastaan ja tekee kaiken vain mielikseni. Tilanne menee tylsäksi ja jännitys katoaa. Olen vahva persoona, mutta minut saa pidettyä, jos osoittaa myös omaa tahtoa. Sellainen järjestelmällinen eteneminen vakavaan parisuhteeseen saa jarrun päälle. Miehessä ei välttämättä mitään muuta vikaa ole, kuin liiallinen roikkuminen ja turhan selkeä päämäärä. Mielenkiinto pitää säilyttää ja antaa itsestään juuri sen verran, että mielenkiinto säilyy.

Toinen jarruefekti syntyy, jos ajan mittaan huomaa toisessa sellaisia piirteitä mitkä ei vastannutkaan alun lupauksia tms. Jos esim mies sanoo olevansa energinen ja siisti ja huomaan, että näin ei olekkaan niin alkaa taas kytkin nousemaan. Se totuudessa pysyminen on kaiken a ja o. Minusta on viehättävää, että mies on sanojensa takana ja myös lunastaa puheensa. Kerran yksi mies sanoi olevansa urheilullinen, mutta sen koko 6 viikon aikana ei kertaakaan harrastanut mitään liikuntaa, kun halusi olla minun kanssa. Kyllä alkuhuumassa silti pitää osata säilyttää kaverinsa ja harrastuksensa.

Siiten on yksi ääritapaus, jossa mies ei tarjonnut itsestään juuri mitään. Oli liiankin varovainen ja salaperäinen, että aloin miettimään onko takana jotain suurempaa, mistä hän ei halunnut kertoa, esim. toinen suhde, työpaikan paikkansapitävyys, tuomio tms.

Pitää miettiä milloin itsestä tulee tylsä, jolla ei ole enää mitään uutta tarjottavaa. Kaverin käytöksestä voin sanoa, että hänellä meni monta helmeä ohi ihan vain siksi, että otti puheeksi perheenperustamisen jo 2 viikolla seurustelusta. Ei sekään mikään hyvä juttu ainakaan naiselta miehelle. Sitten pitää tunteä itsensä. Mitkä on heikkoudet ja mitkä vahvuudet. Pitää kestää kritiikki, että kasvaa ihmisenä. Kysele ystäviltä mitä mieltä he ovat sinusta ja millaisena he pitävät sinua. Millaisen vaikutelman annat heille itsestäsi. Se voi olla nimittäin niinkin, että etsit vääränlaista miestä. Annan itsestäsi väärän kuvan ja kun sinä itse astut esiin, niin ei enää kiinnostakkaan.

Olen kerran antanut miespuoliselle kaverille palautetta hänen epäsiisteydestään. Vihjailin, etteivät naiset pidä, jos hän vie ne sotkuiseen kotiinsa. Hän sitten aluksi loukkaantui, mutta kiitti myöhemmin. Hän ei vain nähnyt omaa epäsiisteyttään ja viihtyi sekamelskassa itse. Nyt opetellut pitämään kotinsa ja itsensä siistinä ja jopa pukeutuu nuorekkaampiin vaatteisiin. Kaikissa tapauksissa ei näin mene, mutta kannattaa yrittää. Minusta oikea ystävyys ei kaadu kritiikkiin. Niele ja ryhdistäydy.

Toivottavasti tästä apua.

Lue lisää

"Pitää miettiä milloin itsestä tulee tylsä, jolla ei ole enää mitään uutta tarjottavaa."

Mietipä itse, millä eväillä voit elää jonkun ihmisen kanssa 40 vuotta. Niin että jännitys säilyy. Saisiko aiheesta lisää blondibimboideoita?

No, kun et sitä kumminkaan tajua niin kerron sulle: jos on mukavaa niin voi. Siis ei mannapuuroa ja mansikkaa, vaan mukavaa.

Te olette, avaaja ja ensimmäinen vastaaja, kaksi hyvää ihmistä, olkaa siitä ylpeitä.
Tällä rintamalla vaan on niin että teidän täytyy opetella elämään pätkärakastajan elämää. Opetelkaa itse kesyttämään haaveenne käytännöllisemmäksi. Suhteesta voi nauttia jopa enemmän kun ei pidä koko ajan sen ikuisuutta mielessä. Laajemmin ajatellen kaikki on katoavaista, ja jos vaikka sulla on kuukausi iloa ja onnea toisesta ihmisestä romanssin myötä, ota siitä ihmeessä ilo irti. Ja kun eroatte, onpahan sulla 1 ystävä enemmän.
Tällaisen koulutusjakson jälkeen saatatte löytää itsestänne vahvemman ihmisen, jota ei niin helposti voikaan jättää, jos se nyt sitten elämän 'hetkellisyyteen' lopulta mitään auttaa.
Kaikki lähtee siitä, että itse ja minä on saatava vahvemmaksi, kokemaan läpikotaisin se, että oma arvo on korkealla jätetyksi tulemisen koskemattomissa.

Brutukseni kirjoitti:

Höpö höpö. Tässä mies jota ei ole pyöritelty. Olen jo kyllä 28 vuotias, mutta miksi olla mielipiteetön harmaa ihminen? Itse olen seurustellut, ollut sinkkuna ja nyt olen avioliitossa. Kaikki menee hyvin, mutta en anna kenenkään kävellä ylitseni. On ihan omaa tyhmyyttä jos ei tuo omia mielipiteitään ja tarpeitaan esille. Itse kyllästyisin ihmiseen, jolle aina kaikki käy. Joskus otetaan vaimon kanssa yhteen, mutta se on ihan tavallista elämää. Hän tietää ettei minua kohdella huonosti ja minä tiedän ettei häntä kohdella huonosti. Tasapainoillaan kummankin ehdoilla.

Omasta mielestäni meillä on täydellinen suhde jossa kumpikin tukee toistaan.

Miksi miehet nykyään ovat niin reppanoita? Ei toki saa yleistää, mutta tiedän omassa kaveriporukassanikin monta tällaista tapausta.

Lue lisää

Brutukseni,
Kyllä sultakin voi lähteä pohja alta. Tuo mitä kuvaat itsestäsi, on vain yleistä ylimielisyyttä eikä mikään persoonallinen resepti suhdeheikkouteen.
Kuvauksesi perusteella olet tavallisista tavallisin, ja ihan yhtä suuressa vaarassa tulla jätetyksi. Nainen osaa jättää ihan syntymässä saaduin ominaisuuksin. Älä tee lapsia, jos et ensin hanki itsellesi persoonallisuutta, joka saa naisen pitämään teitä kipparoimanasi perheenä. Jääräpäisyys ja isokin itsevarmuus ovat kaikki muruina kun ensimmäisen kerran valkenee että turvallinen todellisuus on hajalla. Nainen osaa jättää, sillä ei ole silloin mitään tunteita.
Jos taas vaimosi on täysin tyhjä käyttöesine, voi olla että elämänne junnaa loppuun asti sinun oikkujesi varassa.
Rakkaus ja yhteinen juttu ei jaksa jos ei tee itsestään sisäisesti rikasta, sellaista joka luo aina tarvittaessa perheen uudelleen omalla kipinällä. Kuten koirakin on ikuisesti uskollinen sille opettajalle, joka on kouluttanut sen rakkaudella ja palkinnoilla eikä alistamisella, myös parisuhde elää jos itse olet kiinnostava.
Miten pitkälle luulet että MinäMinä-filosofia jaksaa herättää ihastusta, ja kuinka arvokas panos suhteeseen se on, mikä on tuotto?

ShufflinScheisse kirjoitti:

Te olette, avaaja ja ensimmäinen vastaaja, kaksi hyvää ihmistä, olkaa siitä ylpeitä.
Tällä rintamalla vaan on niin että teidän täytyy opetella elämään pätkärakastajan elämää. Opetelkaa itse kesyttämään haaveenne käytännöllisemmäksi. Suhteesta voi nauttia jopa enemmän kun ei pidä koko ajan sen ikuisuutta mielessä. Laajemmin ajatellen kaikki on katoavaista, ja jos vaikka sulla on kuukausi iloa ja onnea toisesta ihmisestä romanssin myötä, ota siitä ihmeessä ilo irti. Ja kun eroatte, onpahan sulla 1 ystävä enemmän.
Tällaisen koulutusjakson jälkeen saatatte löytää itsestänne vahvemman ihmisen, jota ei niin helposti voikaan jättää, jos se nyt sitten elämän 'hetkellisyyteen' lopulta mitään auttaa.
Kaikki lähtee siitä, että itse ja minä on saatava vahvemmaksi, kokemaan läpikotaisin se, että oma arvo on korkealla jätetyksi tulemisen koskemattomissa.

Lue lisää

Ensinnäkin ettei tästä tule sukupuoli perusteinen keskustelu niin en kerro kumpiko tässä kirjoittaa mutta asia on se että jos minulla on ihastus, romanssi, rakkaus tai millä nimellä kukin haluaa kutsua muutaman kuukauden suhdetta ja tämä jättää niin ei todellakaan mulla ole yhtä ystävää enemmän enkä todellakaan halua kuulla tästä sydämen särkijästä enään koskaan.
Jos ja kun olemme olleet sukupuolisessa kanssakäymisessä en todellakaan halua nähdä häntä kenenkään toisen kainalossa ja saada katseita että "kato mulla on sua parempi tässä nyt"
Kumppanin jonka kanssa on harrastettu seksiä ei olla kavereita kuin siinä tapauksessa korkeintaan että on yhteisiä lapsia. Silloin on pakko!

Neuvoton mies:( kirjoitti:

Vaikka en salilla treenaakaan niin ruumiillisessa ammatissani kyllä. Olen normimitoissa oleva ei kaljamahaa vaan suht lihaksikas kaveri joten tuokaan ei pidä paikkansa. Riistaa ammun ja kiekkoja muita en:)

Lue lisää

Jos epätoivoisesti etsii ja etsii sitä oikeaa, niin loppujen lopuksi ulkopuolisetkin sen huomaa. Itse olen toista vuotta sinkkuna nyt. Olen 25-vuotias nainen.
Nauti omasta ajastasi ja mieti niitä kaikkia ihania asioita joita sinkkuus tuo. Myönnän kyllä että mullakin oli vaihe about vuosi sitten kun aika epätoivoisesti hain. Tämä johtui siitä etten ihan vielä osannut olla yksin. Nyt olen oppinut nauttimaan siitä ja asioista joita teen yksin tai hyvie ystävien kanssa.
Älä hyvä ihminen vaan masennu vaan koitahan rinta rottingilla kulkea eteenpäin. Oikea kolahtaa kohdalle jos niikseen on. Itse kovia kokeneena en taida oikein enää uskoa rakkauteen ja en oikeen luota miehiin, mutta nautin olostani.
Huomenna vietän syntymäpäivääni ja ajattelin ostaa kaksi pientä pulloa kuohuviiniä, katsoa illalla tyttömäisen hömppäelokuvan ja viettää laatuaikaa itseni kanssa ;) Yksin olossa ei ole mitään pahaa kun sen vain saa sisäistettyä. Jos märehtii ja märehtii niin masentuu. Näin on käynyt yhdelle miespuoliselle ystävälleni joka epätoivoisesti etsii naista.

Vanha mies, nainen kirjoitti:

"Pitää miettiä milloin itsestä tulee tylsä, jolla ei ole enää mitään uutta tarjottavaa."

Mietipä itse, millä eväillä voit elää jonkun ihmisen kanssa 40 vuotta. Niin että jännitys säilyy. Saisiko aiheesta lisää blondibimboideoita?

No, kun et sitä kumminkaan tajua niin kerron sulle: jos on mukavaa niin voi. Siis ei mannapuuroa ja mansikkaa, vaan mukavaa.

Lue lisää

Siis tämähän olikin vain minun mielipide, vaikka brunette olenkin. Joillekin tylsä elämä sopii loistavasti, mutta toisille ei. Ja nyt oli kuitenkin kyse alkuhuumasta ja yleensä suhteen alkutaipaleesta. On ihan eri asia 3 vuoden päästä, kun tosiaan ei ole enää paljoa annettavaa persoonana, mutta ainakin itse olen sellainen, että jotain uutta pitää se koko ensimmäinen vuosi tarjota.

Olin itse pitkässä suhteessa (15v.) ja kyllä meillä sitä vipinää ja jännitystä riitti ekat 13v. Se on ihan itsestä kiinni, milloin luovuttaa ja jättää suhteen jännitysköyhäksi. Suhteelle pitää tehdä jotain, eikä vain parin vuoden päästä pitää itsestään selvänä. Se on vaan niin helppoa ja turvallista elää rutiineja vuodesta toiseen ja tappaa pikkuhiljaa oma ja toisen sielu. Jos vaikka kerran vuodessa tekisi jotain poikkeavaa niin kummasti sitä piristyy. Ja nyt tarkoitan esim. ylläriviikonloppua vaikka kylpylässä, kukkia tai vaikka hemmottelupäivä kotona, jos raha ei riitä kylpylään. Ihan mitä vain mikä poikkeaa arjesta.

Selvensikö yhtään?

petronelli kirjoitti:

Siis tämähän olikin vain minun mielipide, vaikka brunette olenkin. Joillekin tylsä elämä sopii loistavasti, mutta toisille ei. Ja nyt oli kuitenkin kyse alkuhuumasta ja yleensä suhteen alkutaipaleesta. On ihan eri asia 3 vuoden päästä, kun tosiaan ei ole enää paljoa annettavaa persoonana, mutta ainakin itse olen sellainen, että jotain uutta pitää se koko ensimmäinen vuosi tarjota.

Olin itse pitkässä suhteessa (15v.) ja kyllä meillä sitä vipinää ja jännitystä riitti ekat 13v. Se on ihan itsestä kiinni, milloin luovuttaa ja jättää suhteen jännitysköyhäksi. Suhteelle pitää tehdä jotain, eikä vain parin vuoden päästä pitää itsestään selvänä. Se on vaan niin helppoa ja turvallista elää rutiineja vuodesta toiseen ja tappaa pikkuhiljaa oma ja toisen sielu. Jos vaikka kerran vuodessa tekisi jotain poikkeavaa niin kummasti sitä piristyy. Ja nyt tarkoitan esim. ylläriviikonloppua vaikka kylpylässä, kukkia tai vaikka hemmottelupäivä kotona, jos raha ei riitä kylpylään. Ihan mitä vain mikä poikkeaa arjesta.

Selvensikö yhtään?

Lue lisää

Miksi sen miehen pittää olla ylläri koko ajan, tarjota sitä ja tätä, jos "rahat riittää" jne eli osuinko taas oikeaan. Ylläri kyse onkin rahasta? Kun toinen on nyhdetty kuiviin sopiikin vaihtaa?
Mää itte sanon aina kumppanille suhteen alussa tai joskus kun homma vakiintuu että mie en halua yhteistä tiliä, enkä hukkaa säästöjäni kaikkiin hömpötyksiin yms sillä jos näin olisin tehnyt olisin ties kuinka monesti nyhdetty puille paljaille.
Itseasiassa yllättävän monille asia sopii hyvin. Asiat jaetaan yhteisessä elämässä tasan kuluineen ja kumpikin maksaa omat harrastukset, oman autonsa jne jne.
Yllärit ja hyvän parisuhteen voi ylläpitää ilman rahaakin. Jos kyse on pelkistä seteleistä ei rakkautta ole koskaan.

manitbois... kirjoitti:

Miksi sen miehen pittää olla ylläri koko ajan, tarjota sitä ja tätä, jos "rahat riittää" jne eli osuinko taas oikeaan. Ylläri kyse onkin rahasta? Kun toinen on nyhdetty kuiviin sopiikin vaihtaa?
Mää itte sanon aina kumppanille suhteen alussa tai joskus kun homma vakiintuu että mie en halua yhteistä tiliä, enkä hukkaa säästöjäni kaikkiin hömpötyksiin yms sillä jos näin olisin tehnyt olisin ties kuinka monesti nyhdetty puille paljaille.
Itseasiassa yllättävän monille asia sopii hyvin. Asiat jaetaan yhteisessä elämässä tasan kuluineen ja kumpikin maksaa omat harrastukset, oman autonsa jne jne.
Yllärit ja hyvän parisuhteen voi ylläpitää ilman rahaakin. Jos kyse on pelkistä seteleistä ei rakkautta ole koskaan.

Lue lisää

En tiedä mistä tuo itsepintainen raha-asia pitää sotkea tähän. Tämä menee jo ap:n kysymyksen yli ja pahasti. Jos on pinenmpit uloinen, niin se ei tarkoita Ferrarin ostoa naiselle vaan kyse on siitä ajatuksesta. Unohda kylpylä, kukat ja hemmottelut, mutt jotain ARJESTA POIKKEAVAA!! Siihen ei tarvitse välttämättä rahaa yhtään. Riittää, että yllättää toisen sitten vaikka aivotoiminnallaan, eli empatian ja välittämisen tasolla, jos lompakko on kovin litteä.

Ja kirjoitin nimen omaan, että >Joillekin tylsä elämä sopii loistavasti, mutta toisille ei.< Kyse oli vain minun mielipiteestä. Mikä noista sanoista on niin vaikea ymmärtää?? Minusta tämä keskustelu on mennyt siihen suuntaan, että vaihdan ajatuksia jonkun myös aivokapasiteetiltaan litteän kanssa. On ihan sinusta kiinni haluatko tajuta vai et.

Jos se sinua yhtään helpottaa niin ainakin minun mielestä kyse on juuri rahasta. 1 ruusu maksaa n. vitosen ja jos miehellä ei siihen 1-2x vuodessa ole sijoittaa, niin jotain täytyy raha-asioiden hoidossa olla vikana. Jopa työkkärirahoilla sellaiseen on varaa. Ja annan vaikka omasta lompakosta sen kympin vuodessa, kunhan se mies vain jotain ylläriä sillä kympillä keksii.

Jos sanon, että jotain uutta pitää vuoden aikana keksiä niin se ei tarkoita välttämättä mitään aineellista asiaa. Ihan vain aineetonta virikettä. esim. suuseksin opettelu (ilmaista), hellittelysanojen lisääminen sanavarastoon (ilmaista), runo (ilmainen), hieronta (ilmainen), vaahtokylpy (tai ei sittenkään vaahtokylpyä, koska saippua maksaa) pulkkammäkipäivä (pulkka maksaa sen kympin, jonka tarjoan virikkeisiin, not bad), aamiainen vuoteeseen (sekin toki maksaa) siivouspäivä (maksaa, mutta pesuaine kuuluu perustarpeisiin muutenkin) tms.

Toisaalta näillä minun periaatteilla en kauaa olisi miehen kanssa, joka ei osaisi yllättää minua (aineettomasti) alle vuotta. Minä kuitenkin sitä ylläriä pukkaan (aineettomasti) pitkin vuotta, niin olisi ihan kiva saada sitä itsekin takaisin. En viihtyisi tylsässä suhteessa päivääkään. Sori, mutta minulle se ei ole vaihtoehto.

mintsi72 kirjoitti:

olen samaa ihmetellyt minäkin, reilun vuoden ajan olen yrittänyt epätoivoisesti seurutella, suhteita takana varmaan kymmenen mutta jokin mättää aina... mielestäni olen hyvin empaattinen, rauhallinen, toista ihmistä ajatteleva ihminen, lähihoitajaksi parhaillaan opiskelen :)
onko tämä nykymaailma mennyt siihen ettei olla enää valmiita kunnon suhteeseen, perustamaan perhettä... siinäpä iso kysymys...

Lue lisää

Kyllä kuulostaa siltä, että jokin mättää jos suhteita on mahtunut reiluun vuoteen KYMMENEN :O Ilmeisesti olet vaihtanut sitten aina saman tien uuteen, ellei sitten suhteet ole jotain viikon mittaisia olleet. (Siinä tapauksessa en ehkä puhuisi suhteesta, ja jos perheenperustaminen on noin lyhyiden suhteiden aikana jo puheenaihe niin en ihmettele, jos miehet karkaavat.) Kannattaisi ehkä koittaa olla vaan itsekseen jonkin aikaa eikä niin vimmatusti hakea sitä suhdetta.

Ehkä itsekkäämpiä ja erilaisia ongelmia on enemmän, kun ei eletä enää sitä "tervettä maalaiselämää". Yksi ongelma on kai se, että nautitaan siitä sinkkuelämästä liian pitkään eikä sitten enää osata elää yhdessä kenenkään kanssa, kun on niin paljon helpompi elää yksin.

Ei ole ainakaan ihan noin mun ongelma... En ole liian täydellinen, enkä pyri esittämään hyvää tyttöystävää. Pikemminkin olen vähän varautunut ja kun on tuoreena mielessä, missä vaiheessa edelliset suhteet on katkenneet niin ei ole oikein uskaltanutkaan olla muuta kuin varautunut sillä aikavälillä. Se onkin varmaan osasyy, vaikka siitä huolimattakin pystyn yleensä näyttämään persoonallisuuttani aika hyvin. Löysin sitten jostain syystä nykyisen miesystäväni kanssa jonkin ponnahduslaudan ja olen pystynyt olemaan hänen kanssaan täysin rento. Siksikin harmittaisi niin paljon tämän suhteen päättyminen, sillä tällaista ei kyllä minulla ole ollut vielä kenenkään kanssa...

toivoton tapaus kirjoitti:

Ei ole ainakaan ihan noin mun ongelma... En ole liian täydellinen, enkä pyri esittämään hyvää tyttöystävää. Pikemminkin olen vähän varautunut ja kun on tuoreena mielessä, missä vaiheessa edelliset suhteet on katkenneet niin ei ole oikein uskaltanutkaan olla muuta kuin varautunut sillä aikavälillä. Se onkin varmaan osasyy, vaikka siitä huolimattakin pystyn yleensä näyttämään persoonallisuuttani aika hyvin. Löysin sitten jostain syystä nykyisen miesystäväni kanssa jonkin ponnahduslaudan ja olen pystynyt olemaan hänen kanssaan täysin rento. Siksikin harmittaisi niin paljon tämän suhteen päättyminen, sillä tällaista ei kyllä minulla ole ollut vielä kenenkään kanssa...

Lue lisää

LAUSAHDUS:Sinun kanssasi on hyvä olla !

Jos varaudut jättämiseen, käyttäydytkö huomaamattasi torjuvasti tai pidättyväisesti. Mieskin haluaa kuulla ihailevia kommentteja ja että olet hulluna häneen, mieskin tarvitsee hellittelyä, kehuja, yllätyksiä, ja yhä uudelleen viettelyä myös parisuhteessa. Jos varot "tupaamista" tai "roikkumista" hänessä, samalla olet torjuva. Mieti mitä itse toivot mieheltä, ja anna sinä sitä hänelle.

Jokainen suhde muuttuu rauhallisemmaksi ja arkisemmaksi juuri muutaman kuukauden kuluttua. Sen ei tarvitse merkitä loppua, vaan suhteen syvenemistä toisenlaiseksi. Ollaan entistä enemmän kavereita ja kumppaneita, sen lisäksi että rakastetaan ja rakastellaan. Aletaan ehkä tehdä jotain yhteisiä suunnitelmia, ja yhteiset asiat ja sitoutuminen tuovat syvyyttä seurusteluun. Jotkut haluavat elää pelkkiä ensihuumavaiheita eivätkä osaa sitoutua, vaan etsivät uuden juuri tässä vaiheessa.

Millaiseksi muutut itse, kun ensihuuma on ohi? Oletko vaativa, jos mies ei enää halua tavata koko ajan, oletko pahalla mielellä kun hän ei näytä tunteitaan enää samalla kiihkolla, oletko välinpitämätön kostoksi, kun hänkin on. Tietämättäsi saatat tuossa vaiheessa kyllästyttää ja ajaa pois miehen osoittamalla mieltäsi muutoksesta, joka on kuitenkin suhteen jatkuessa täysin normaalia arkeen siirtymistä.

Jos nyt haluat varmistaa jatkon, niin tee yhdessäolonne mukavaksi ja hauskaksi, keksikää yhteisiä harrastuksia, tavatkaa yhteisiä ystäviä - ei vain toisianne, lisää viihtyisyyttä tavalliseen arkiseen olemiseen, ole kekseliäs ja positiivinen. Pelkällä deittailulla ja kuhertelulla ei suhde jatku muutamaa kuukautta pidempään.

Tulipa sieltä tiukkaa analyysia. Turhaan lottosit, sillä vaikka kengät ja laukut aika ihania onkin niin tämä tyttö lukee paljon ja pitää syvällisistä keskusteluista. Niitä on voinut ja ei ole voinut käydä miespuolisten seuralaisteni kanssa ihan ihmisestä riippuen.

Niin ja kirjoitin kyllä itsekin aloitustekstissäni, että tunteiden tasoittuminen ajan kanssa kuuluu normaaliin suhteeseen, mutta koitapa kokea se monta kertaa sen yhteydessä, että suhde meneekin yhtäkkiä katki niin vaikea enää erottaa, onko se normaalin suhteen töyssy vai taas merkki siitä, että aika pyyhkiä tämäkin nimi muistista.

Hei ja mieleeni tuli vielä yksi juttu: oletteko heti suhteen alusta asti olleet tosi tiiviisti yhdessä? Jos lähtee ihan hallitsemattomasti siihen suhteen ja symbioosin imuun, voi toista alkaakin jossain vaiheessa ahdistaa, kun pää vähän selkiää ja tajuaa tilanteen. Eli on edennyt liian nopeasti liian vakavaksi, ei ole ollut tilaa eikä mahdollisuutta vain "katsella" rauhassa miten homma etenee. Useinhan tuollainen muutama kuukausi on vasta sellaista katselua, mutta ihmisillä, joilla on taipumus hypätä heti ensi hetkestä vakavaan suhteeseen, voi se pari kuukauttakin tuntua kuin olisi avioliitossa ollut. Esim. näin minulle kävi joskus. Tyyppi oli eronnut SAMANA PÄIVÄNÄ kun otti minut sujuvasti pitkäaikaisen tyttöystävänsä tilalle (hälytyskellot oli rikki näköjään sinä päivänä :)). No eipä kestänyt kuukautta pidempään, mutta eron tuska oli silti järkyttävämpi kuin koskaan ennen :P

Mutta tosiaan, varmaan lähemmäs vuoden ajan tässäkin suhteessa sain kamppailla niitä tuntemuksia vastaan, kun pelkäsin, että nyt tämäkin lähtee. Onnistuin kuitenkin ajattelemaan sen verran realistisesti, että kun mietin onko OIKEITA merkkejä siitä ettei hän haluaisi olla kanssani, niin eihän niitä ollut. Ymmärsin, että se pelko on vain pelko eikä automaattisesti merkki siitä, että toinen häipyy. Täytyi sietää sitä epävarmuutta, että toinen VOI lähteä. Koskaan ei voi saada 100% lupausta ja varmuutta toiselta, ihmiset ovat loppujen lopuksi kuitenkin vapaita tekemään ja tuntemaan niin kuin haluavat. Realismi toi mukaan myös sellaisen minulle aivan uuden kokemuksen eli sen, että tajusin MYÖS MINUN voivan teoriassa olla se, joka ei ehkä haluakaan jatkaa suhdetta. Eli en ollut mikään altavastaaja kuten aikaisemmissa suhteissa vaan ihan samalla tasolla.

Varmaan melkein kaikille on käynyt joskus noin, ja kokemuksen jälkeen yleensä osataan tehdä jotain toisin. Olen lopulta oppinut, että ensimmäiset kuukaudet ovat aina valloittamista ja tutustumista, ja kun se on tehty, saattaa tuntua tylsältä. Silloin tarvitaan siis tilalle jotain muuta ja täytyy laajentaa seurustelua muuhunkin kuin toistensa valloittamiseen. Huomataan että on mukava vaan katsella telkkaria ja keskustella, siivota, laittaa ruokaa, käydä kaupassa tai lenkillä, vaihtaa ja jakaa kokemuksia. Koetaan että yhteiset suunnitelmat ja yhdessä toteuttaminen on mukavampaa kuin yksin tekeminen. On myös aika tutustua sukulaisiin ja kutsua tuttuja kylään, ja siitä kaikesta saa lisää keskustelunaiheita kaksinoloon. Jos tehdään pitkän aikavälin suunnitelmia, se lujittaa luottamusta suhteen kestoon ja luottamus puolestaan lisää haluja myös saada yhdessäolo kestäväksi. Esim. lomasuunnitelmia, asumissuunnitelmia ja jossain vaiheessa perheen perustaminen. Kaikki tuommonen tuo sisältöä yhteiselämään, keskusteltavaa myös, ja estää tylsistymisen.

Senkin olen nähnyt, että pitkään erillään asuminen estää siirtymistä normaaliin arkeen. Elikkä pitkä seurustelu vaan hiipui siihen että tapaaminenkin alkoi tuntua turhalta.... Jos seurustelu jatkuu aina vaan treffailuna se alkaa kyllästyttää kun ei kehity mitään yhteistä elämää. Eteneminen suhteessa vaiheesta toiseen niin että suhde muuttuu koko ajan ja muutoksissa tilalle tulee jotain uutta, on toisaalta se mikä estää tylsistymisen.

Siinä pata kattilaa soimaa..
Montakohan kokemusta sinullakaan sitten vanhemmista naisista on?
Se yksikö?
joopa joo....

Huhhuh meni kyllä sun kommenttisi ihan ohi aiheen. Oletko edes lukenut alkukirjoituksestani muuta kuin tuon yhden lauseen? Et selvästikään, kun sanot myös, että mulla on vain kaksi kariutunutta parisuhdetta, vaikka koko tekstin pointtihan on, että mulla on ollut useita kariutuneita parisuhteita. Ja en kuule missään vaiheessa ole ollut yleistämässä miessukupuolta tietynlaiseksi. Toi lause minkä niin innoissasi änkesit heti kommenttisi alkuun oli lähinnä hymy huulessa kirjoitettu, että jos elämästä, jossa ei elämänkumppania näytä olevan voi jotain hyvää löytää niin edes se, että jättäytyypä pois noi pitkäaiksen parisuhteen mahdolliset rassaavat ongelmat kuten kumppanin muuttuminen iän myötä ja uskottomuus, jonka takia eroaminen ei olekaan enää silloin välttämättä niin yksinkertaista. Mies sana sattuu olemaan siinä ihan sen takia, että oma mahdollinen elämänkumppanini olisi mies. Yhtä lailla voivat naisetkin muuttua ja pettää, eikä alkutekstini ota mitään kantaa siihen, että vain miehet olisivat sellaisia tai että kaikki olisi miesten vika. Koko keskustelun nimihänkin on "Mitä minussa mahtaa olla vikana?" ei "Mitä miehissä mahtaa olla vikana?". Nonni, olikohan tämä nyt tältä "femakolta" tarpeeksi rautalangasta väännetty vastaus sinulle?
Hah, jos minä kerran olen alkukirjoitukseni perusteella jo femakko niin ei ole kommenttisi perusteella epäilystäkään siitä, etteikö sinun ruutusi edessä istuisi joku seipään niellyt katkera naistenvihaaja, joka ryntää heti paikalle kiihkoilemaan, kun näkee sanan mies missä tahansa ei niin miellyttävässä yhteydessä. Tuskimpa tuokaan kuvaus sinua vastaa (toivottavasti), joten mietipä seuraavan kerran kun tulet itse jakelemaan naurettavia yleistyksiä tietämättä edes, mistä puhut.

Sarjaan uskomukset. On ihmisiä jotka väittävät,että kaikki miehet tai naiset pettävät ja aloittaja kuuluu sarjaan,miksi ihastukseni jättävät? Siksi koska olet luonnut itsellesi tällaisen "noidankehän"johon itsekin jo uskot ja näin alitajuntasi ohjaa sinua sitten,että saat eron aikaiseksi ja näin uskomuksesi sai taas vahvistusta. Uskomuksethan perustuvat täysin mielikuvitukseen,jossa ei ole edes ripausta totuutta. Eli jos muutat asennettasi,niin huomaat että suhteesi kestävät.

kuuluu. kirjoitti:

Sarjaan uskomukset. On ihmisiä jotka väittävät,että kaikki miehet tai naiset pettävät ja aloittaja kuuluu sarjaan,miksi ihastukseni jättävät? Siksi koska olet luonnut itsellesi tällaisen "noidankehän"johon itsekin jo uskot ja näin alitajuntasi ohjaa sinua sitten,että saat eron aikaiseksi ja näin uskomuksesi sai taas vahvistusta. Uskomuksethan perustuvat täysin mielikuvitukseen,jossa ei ole edes ripausta totuutta. Eli jos muutat asennettasi,niin huomaat että suhteesi kestävät.

Lue lisää

oma itsenne. Vedätte suhteen alussa jotain ihanan ihmisen roolia että joku ihastuisi. Arki nostaa
todelliset karvat pystyyn kuitenkin.
Miksi pitää koko ajan touhuta jotain ihmeellistä toisen mieliksi. Etsi puoliso joka rakastaa sinua
sellaisena kuin olet ja keskustelkaa tärkeistä asioista alusta saakka.

alkaen kirjoitti:

oma itsenne. Vedätte suhteen alussa jotain ihanan ihmisen roolia että joku ihastuisi. Arki nostaa
todelliset karvat pystyyn kuitenkin.
Miksi pitää koko ajan touhuta jotain ihmeellistä toisen mieliksi. Etsi puoliso joka rakastaa sinua
sellaisena kuin olet ja keskustelkaa tärkeistä asioista alusta saakka.

Lue lisää

Sama ongelma. Mielestäni olen kiinostava, älykäs, nätti ja kuuntelen miehen juttuja vaikka puhuisikin mopoista tai autoista tai bändeistä mistä en kauheasti tiedä. En tiedä vedänkö jotain roolia vai en alussa, minusta olen ollu melko rehelinen koko ajan joka suhteessa. Silti minut aina jätetään. Parhaiten kestää ne suhteet kun en kerro itsestäni paljon mitään :( Tuntuu kuin olisin vain joku leikkikalu miehille, joku jota tulla tapaamaan kun on tylsää, joku jota panna kun panettaa. Ketään ei taida kiinostaa minun tunteet :( se että olen ihan rikki kun jätetään ja löydetään uusi nainen. Se on kyllä etten korosta taitojani kauheasti, osaan kyllä oikeasti kokata ja siivota mutta usein lasken leikkiä että melko huono olen. Teen ehkä vähän liikaa miesten pään mukaan. En tiedä. Ei ole kyllä tietoa mikä minussa vikana ,toiveena olisi oikeasti ihan normaali perhe-elämä. En siitä kyllä kauheasti ole kenenkään kanssa puhunut, ikäni takia, ja etten pelästyttäisi ketään.

maumauJAmau! kirjoitti:

Sama ongelma. Mielestäni olen kiinostava, älykäs, nätti ja kuuntelen miehen juttuja vaikka puhuisikin mopoista tai autoista tai bändeistä mistä en kauheasti tiedä. En tiedä vedänkö jotain roolia vai en alussa, minusta olen ollu melko rehelinen koko ajan joka suhteessa. Silti minut aina jätetään. Parhaiten kestää ne suhteet kun en kerro itsestäni paljon mitään :( Tuntuu kuin olisin vain joku leikkikalu miehille, joku jota tulla tapaamaan kun on tylsää, joku jota panna kun panettaa. Ketään ei taida kiinostaa minun tunteet :( se että olen ihan rikki kun jätetään ja löydetään uusi nainen. Se on kyllä etten korosta taitojani kauheasti, osaan kyllä oikeasti kokata ja siivota mutta usein lasken leikkiä että melko huono olen. Teen ehkä vähän liikaa miesten pään mukaan. En tiedä. Ei ole kyllä tietoa mikä minussa vikana ,toiveena olisi oikeasti ihan normaali perhe-elämä. En siitä kyllä kauheasti ole kenenkään kanssa puhunut, ikäni takia, ja etten pelästyttäisi ketään.

Lue lisää

Olisikin joku joka aidosti kiinnostuu myös miehestä...en itse harrasta mitään perinteisiä mottori ynm peli juttuja ,enemmänkin henkisen kasvun asioit, naiselta odotan et huomaa minut!!!
Tarviiko enempää sanoa sillä siihen pystyn itsekkin naisen suhteen.

-e-

alkaen kirjoitti:

oma itsenne. Vedätte suhteen alussa jotain ihanan ihmisen roolia että joku ihastuisi. Arki nostaa
todelliset karvat pystyyn kuitenkin.
Miksi pitää koko ajan touhuta jotain ihmeellistä toisen mieliksi. Etsi puoliso joka rakastaa sinua
sellaisena kuin olet ja keskustelkaa tärkeistä asioista alusta saakka.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi
-e-

Olisko se niin että,kaikki onnelisuus tulee sisltämme ja välittyy muillekkin.!
Olen itse eronnut ja lapset kasvattanut yh:na ihmettelen kyllä sitä et osaan jo erottaa hetken huuman,ihanaa sekin ja kokemisen arvoista mutta naiset jotkut naiset ei hyväksy asennettani kun en antaudu helpolla ja en varsinkaan hetken huumaan .
Kaikin puoli olen ihana mieheksi,otan naiseni huomioon,ihan ok näköinen ,en juo enkä polta, hyvä ammatti,luukunnallinen ,huumorin tajuinen ja kun sitoudun niin olen myös siinä niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Kaksi aienmpaa suhdettani toisessa meni 5 v ja toisessa 8kk hnmm en jaksa enää perässä juosta ja elämä antaa juuri sen mitä pitääkin latasin molempii suhteisiin sieluni voimaa ja sitouduin .
Mut ei ekassa olin auttaja ja toiselle en sit kelvannutkaan.
Vieläköhän joskus.......terkuin m46

Itsekkin olen aina asettanut muut etusijalle, en tosin voi sanoa et olisin itseäni unohtanut, mutta esim jalkahieronnat, kesäloma idikset ,milloin mitäkin mitä olen keksinyt ei ole olleet sit sen arvoisia et olisin se oikea.
Olenkohan liian kiltti,hnmmm
Ehkä nyt asetan itseni etusijalle ja tulkoon muut mukana eikä toisn päin. oiskohan se oikea tapa,,kokeilen siis,siinä teema tälle vuodelle.
Joskus ottaa päähän et lapset kun oli kotona (minun3) minulla oli aina aikaa ja ideoita mitä voisi olla.
EN tiedä,ehkä jokin muu kansallisuus olisi hyvä::)
Kommentteja!
m46

j olet varmaan niit samoja luonteita kun itsekkin olen mut joskus aurinko paistaa risukasaankin:)

Ei anneta periksi.! Eikä kovetat liikaa itseämme.eihän.....

sanoisin että kaikki nettitreffipalstat tekevät ihmiset kylmiksi kun ruoho on aina vihreämpää aina aidan toisella puolella.Se on aivan liian helppoa senkun alat hyppimään profiilista toiseen ja valikoimaan jos vaikka tämä olis parempi kuin tuo toinen.sitten kirjoittamaan ja tapaamaan ja seurustelemaan kunnes huomaa että ehkä se toinen oliskin ollu parempi...ja eiku alusta taas.
se on helppoo muutama klikkaus ja maailma avautuu eteen...sitten ihmetellään täällä että mikä mättää...mieti sitä seuraavan kerran kun klikkailet jotta onko tämä sitä elämää...

Yöh, mä en ainakaan haluaisi, että mun vanhemmista pääteltäisiin millainen mä olen. Mulla on ihan oma elämä, omat aivot, oma tahto,... En ole vanhempieni kopio vaan monessa mielessä tosi erilainen. Tuollainen kuvailemasi "äidillinen" olen kyllä jossain määrin, mutta toisaalta ihan perusarjessa on todella vastenmielistä olla kumppanille äiti, eli liian voimakas se äidillisyyskään ei saa olla.

Mahtavaa! Kiitos tosta tunnelukko-vinkistä,auttoi näkemään selvemmin monia omia ja ehkäpä toistenkin "lukkoja".Onneksi ei kamalan vakavaa vikaa...no nyt voin työstää omia haitallisia puoliani paremmin.Itselläni 2-v suhde joka ei etene alkuhumahduksen jälkeen sitten millään,sitä ennen olikin sitten yli 25-v "elämäni rakkaus",joka pikkuhiljaa hiipui kommunikoinnin ja yhdessäolon puutteeseen.Tsemppiä kaikille;tuntekaa ja rakastakaa itseänne,kyllä se oikea sitten luoksenne löytää.

Mitäs vikaa ap:n asenteessa? Minusta just hyvä asenne, ettei aio etsiä väkinäista suhdetta vain perhe-elämä ja avioliittohaaveiden takia. Itselleni oli nuoruudessa samanlainen tilanne. Suhteet ei kestäneet tuntemattomasta syystä ja alkoi siinä jo miettiä, onko parisuhdematskua ollenkaan. Kuitenkin haaveissa oli se oma kumppani ja perhe, joten löin hynttyyt yhteen naisen kanssa, jolla taisi ollat samanlaiset motiivit suhteeseen, sillä ei tultu toimeen juuri yhtään ja tiedettiin se. Ei lapsi edes ollut ehtinyt syntyä, kun ero oli jo vireillä pettämisen (vaimon puolelta) ja muun takia. Vaikka tuo pieni tytär syntyikin niin ei siitä suhteesta mitään muuta hyvää seurannut. Pahaa mieltä vain, kun vaimo vei lapseni kauas minusta jonkun vieraan miehen luo.
Kuitenkin löytyihän se oikea minullekin vähän vanhemmalla iällä. Varmasti löytyy vielä sinullekin ap. Joidenkin meistä pitää vain odottaa vähän kauemmin.