Ei ihan vielä!

Hei, halusin kirjoittaa sinulle, vaikka ei ihan samassa tilassa olla. Itse olen myös täällä joskus huudellut neuvoja eikä niitä tullut, niin ajattelin sitten sinulle ainaki kirjoittaa. :) (oli muuten niin samantapainen tuo sinun tarinasi) Elikkä olen myös 22v, mieheni 25v ja ollaan oltu yksissä kohta 7 vuotta, joista asuttu saman katon alla 5 vuotta ja kihloissa kohta 3 vuotta. Itse olen vakityössä, mies hyvässä ammatissa ja töissä, josta saa jatkoa/ylennyksiä hyvin. Vauvakuumetta olen potenyt vuoden verran, ja vihdoin on aika koittanut ja olemme jättäneet ehkäisyn pois! Luulen kuitenkin että helppoa se ei tule olemaan, mutta nyt se on kuitenki valmista aloitettavaksi! Aluksi meillä oli suunnitelmissa odottaa kesään, että saamme ok-talon hankittua (nykyinen asumismuoto on rivitalon kaksio), mutta päätimme aikaistaa vauvan"tekoa" muutamalla kuukaudella, kuitenkin päämääränä se että oma talo olisi ennen lapsen syntymää. (saattaahan siihen mennä aikaakin) Mutta jokatapauksessa olen niin helpottunut, vuosi on mennyt kuitenkin nopeasti, mutta nämä viime kuukaudet ovat olleet todellista piinaa, kun tuntuu että itse on niin valmis ja odottaa vain sitä pientä, ei osaa elää edes täysillä enää ilman. Koko ajan tuntuu että jokin puuttuu. Eikä asiaa helpottanut että paras ystäväni kertoi juuri raskaudestaan. Mutta, kuten sanoit kaikista järkevin on kuitenkin mielestäni laittaa talous, asuminen, työt ym kuntoon, koska ne vaikuttavat niin paljon kuitenkin tuleviin lasten hankintoihin. Vaikka jotkut niin kovasti puhuvatkin vastaan että ei tarvitse olla kaikkea tuota, niin minäkin ajattelin ennen, mutta aina se plussaa mielestäni. Ei tarvitse joka penniä laskea.
Ja kyllä se vuosi menee lopulta nopeasti, vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan. Täytyy keksiä itselle ja miehelle yhteisiä projekteja, matkustelua ym tekemistä, kaikkea mitä voisi nyt olla helpommin tehtävissiä kun on vielä kaksin. :) Mutta tämä vauvakuume on kyllä välillä kurja tunne, kun tuntuu että ihan pakahtuu kun näkeekin jotain vauvoihin liittyvää. Kaikki eivät edes koe kyseistä tunnetta.
Mutta tsemppiä sinulle ja puhu miehesi, ystäviesi kanssa tilanteestasi, se auttaa! Ja jos tuntuu välillä että onko sittenkään "valmis" äidiksi vaikka kuume olisikin kova, niin minä ainakin uskon siihen että siihen äitiyteen kasvetaan, kukaan ei ole valmis ennen lasta. Positiivista mieltä ja paljon haaveilua. :)

Kiitos kommenteista Rosiner1!

Luulen, että olenkin saanut jo matkustella ja rillutella sen verran, että olen valmis asettumaan aloilleni, hankkimaan lapsia ja menemään naimisiinkin. Rilluttelulla tarkoitan, että miehiä olen ehtinyt tapailemaan siinä määrin, että ymmärrän että käsissäni on todellinen kultakimpale!

Taloudelliselta kannalta lasten hankkiminen olisi ihan perusteltua. Rahaa on tarkoitus nyt säästää, jotta tulevaisuudessa hoitovapaa ei olisi sitten rahasta kiinni. Saisin äippäloman ajalta sen verran rahaa kun moni ikäiseni saa käydessään kokopäivätyössä. Eli lainanlyhentäminen onnistuisi vanhempainvapaan ajan, hoitovapaalla maksutahtia pitäisi vain hidastaa hieman. Mieheni saa kyllä kiinteän kuukausipalkan bonuksia kävi hän töissä vähän tai paljon. Jos hän käy vähän, voivat bonukset vain jäädä saamatta. Välillä hän tekee työt kotoa käsin, tästä voisi ainakin alkuun olla suuri apu kun lapsi olisi pieni.

Asunto, mihin muutimme on myös otollinen lasten hankintaa ajatellen: makuuhuoneita on kolme. Ainakin kolmen mukulan kanssa mahtuisimme tähän nykyiseen kämppään. Haluaisinkin tehdä kaikki lapset, 2-4 kipaletta kiitos, samaan syssyyn. Kävisin ehkä töissä pyörähtämässä ja jäisin sitten taas äippälomalle. Niin ja lasten hoidossa saisimme varmasti apua: "mummoloita" olisi neljä kappaletta tässä 30km sisällä!

Olen tuumaillut, että jos kaikki nyt sujuu hyvin, niin pillerit loppuu varmasti parin-kolmen kuukauden sisään. Lähdemme kesäkuussa Thaimaahan, siellä olisi ihan kiva siemailla maithai-drinksuja, mutta enköhän selviä alkoholittomillakin versioilla..

Täällä myös yksi kuumeilija! Kerron myös heiman taustoja, minä 19v, mies 23 v. Vuosi asuttu yhdessä kihloista ja lapsista puhuttu. Mulla viiminen vuosi koulua kesken, se nyt ainakin ensin hoidetaan pois alta. :) ainoa mutta on raha, yllätys yllätys. Mies koko ajan töissä mutta pätkätöissä, haluan että tulevaisuuden rahatilanne on vakio ennen kuin lapsia tulee.

Hei Maria19!

Ystäväni sai juuri vauvan ja hänellä takana oli työttömyyttä ja pätkätöitä. Mies on kyllä töissä, mutta tunteja ei aina hänellä kerry toivotulla tavalla ja palkkaa tulee vaan tehtyjen tuntien mukaan. Tämä nuori perhe on pärjännyt erinomaisesti! He ovat tottuneet elämään vaatimattomasti ja kaiken vauvaan liittyvän ovat saaneet joko lahjaksi tai hankkineet käytettynä. Kun käyn siellä kylässä, niin aina löytyy jotain hyvää tarjottavaksi, eivät siis tunnu tinkivän ainakaan ruoasta, voileipiä ja hedelmiä siellä usein tarjoillaan kahvin kylkiäisenä. Heidän päivänsä kuluvat ulkona rattaita työnnellessä ja kyläillessä tai vieraita kutsuessa. Rahaa tässä tilanteessa todennäköisesti heillä kuluu vähemmän kuin ennen, elämän ollessa vähintäänkin yhtä mielenkiintoista ja antoisaa.

Aion itse ottaa heistä aikanaan oppia, tätä nykyä surffailen eri nettikauppoja ja haaveilen merkki-lastenvaatteista..Fiksumpaa olisi laittaa jo nyt rahaa säästöön yllättäviä tulevaisuuden menoja varten. Lähtisin mieluummin lapsentekoon muutama ylimääräinen tuhatlappunen tilillä kuin kaapit pullollaan lastenvaatteita. Vaikka ystävälläni ei ole työpaikkaa, johon palata, hän vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä tilanteeseensa. Ja syystäkin! Sitten kun itse olen viimein äiti, heillä on jo parin vuoden ikäinen terhakka lapsi (ja ehkä numero 2 tulossa), jonka hankalin vauva-aika on jo ohi.

Viestini siis sinulle Maria19 on: kyllä kaikki suttaantuu..

Haluan silti pelata varman päälle että oikeasti on sitten sitä rahaa ettei tosiaankaan joka senttiä joudu laskemaan. Tässä jo mietiskelin tuota että kun lapsi on pieni niin vaatteethan vaihtuu aika tiuhaan niin ostaa käytettynä ja myy sitten välillä kirppiksellä. :) Tarkoitus olisi myös hankkia työpaikka nyt kevään jälkeen kun koulu loppuu, tällä alalla kun on kaamee työllisyystilanne lomautuksia joka paikassa. Jos nyt tähän vielä lisäisi että yksi projekti vauvaan päin on jo alotettu, nimittäin tupakan polton lopettaminen.

Hei!

Toinen oivallinen tapa varautua vauvaan on säästäminen. Se saattaa jopa motivoidakin ihan eri tavalla kuin muuten vaan säästäminen. Viimeksi olen itse motivoituneesti säästänyt, kun säästin ensiasunnon käsirahaa. Siitä on jo aika monta vuotta, uusi projekti vois olla hoitovapaata varten säästäminen. Olen kova ostelemaan ja tilailemaan netistä vaatteita, vaikka edellisetkään ei mahdu kaappeihin. Vuoden välein sitten karsin ja heitän kirpparille käyttämättömiä vaatteita. Älytöntä!!!

Meinaan isännän kanssa ottaa puheeksi että ihan alettais laittaa exceliin KAIKKI kulut ylös, jotta nähdään mihin meidän rahat katoaa. Ja tehdään taloudellisia tavoitteita, mitkä kirjataan ylös paperille ja katsellaan sitten säännöllisin väliajoin, miten on suoriuduttu. 12 kuukauden tavoite voisi olla luottokortin ja autolainan poismaksaminen, seuraava tavoite olisi sitten säästää raivokkaasti. Voisin kokeilla niinkin radikaalia, kuin olla ostamatta vaatteita puoleen vuoteen..

Laskeskelin, että jos saan esim. 6000e säästöön (todennäköisesti pystyisin säästämään myös äippärahoista), pystyn olemaan 12kk hoitovapaalla ilman että muutamme asuntolainan lyhennysohjelmaa, luottokortin turvin pidempäänkin. Hoitovapaalla rahaa tulee n. 500e käteen (Espoo-lisä on aika korkea). Lapsilisä tai ainakin puolet siitä olis tarkoitus säästää lapselle. Asumiskulut on meillä n. 2000e/kk (kunnianhimoinen lainanlyhennys vastike ja muut), joten voisin maksaa oman osani 500e säästöjä 500e Kelasta. Isäntä voisi sitten kyllä ruoat kustantaa ja parikymppiä viikkorahaa tms.. Saisin varmasti aika kovat rahat kanssa Huuto.netistä myymällä sitten turhia vaatteita yms.

Luen juuri helppolukuista ja viihdyttävää kirjaa "Talous hallintaan". Aion kokeilla kirjan ohjeita, jotta vanhempainvapaat ei meidän perheessä aiheuta sitten mitään taloudellista ahdinkoa. Olen lukenut myös muutaman amerikkalaisen oppaan aiheesta, suosittelen! Moni elää elämänsä loppuun asti kiinnittämättä huomiota raha-asioihin ja tienaa vaikka kuinka, mutta euroakaan ei jää säästöön..

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-243-9

Niin jos omalla alalla ei ole hommia, niin suosittelen oppisopimusta jos vaikka joku muu ala kiinnostaa. Oppisopimuksen aikana saa palkkaa ja ammattitutkinnon. Minulla ja ukollani on kummallakin oppisopimus takanamme ja hommia riittää. Esim. isännöitsijöillä on kovat liksat ja siihenkin hommaan voi päästä ilman aiempaa koulutusta .Olen itse harkinnut tätä seuraavaa, jos alkaa nykyinen duuni puuduttaa..

http://www.avaraisannointi.fi/Suomeksi/Ura/Isannointiakatemia

Jokota ja Maria19: Joo, mekin ollaan ajateltu tuota kunnon säästämistä ja kuukausimenojen budjetointia. Kun vain seuraa mihin sitä rahaa menee, ihmeellisesti ei haluakkaan enää ostella niin paljon ajattelematta :D

Mäkin olen käynyt kirppiksillä aika usein ja aina välillä pistän omankin pöydän pystyyn ja saahan sillä pientä taskurahaa. Ja kirppikseltä tosiaan löytyy hirveesti vauvan vaatteita ihan uutena ja käyttämättömiä! Kuitenkin sukulaiset tulee ostamaan niitä vauvan vaatteita uutena niin miksi pitäisi niihin pistää rahaa palamaan? =) Kirppikseltä löytyy ihan yhtä hyviä. Mieluummin pistää rahaa sitten vaikkapa uuteen pinnasänkyyn ja auton istuimeen yms. Rattaitakin löytyy hirveesti sukulaisilta ja huuto.net:stä ihan hyväkuntoisia ja ehjiä :)

Mutta saahan sitä vähän haaveilla kaupoissa vauvojen osastolla ;)

Rosiner1: Mietein itsekkin tota huuto.nettiä. lapset kasvaa niin nopeesti kun ne on pieniä et mielummin sitten kun vaatteet vaihtuu tiuhaa ni ostelee kirppiksiltä(en tosin tarkoita että kaikki olisi sieltä ostettava) . Vähän vanhempana sitten kun oma tahto alkaa vaatemaussa näkyä niin ostelee vähän kalliimpia. Toi vauvaan säästäminen motivoi kyllä kummasti muakin enemmän kuin muuten vaan säästäminen.

Vähän olen kyl huolissani miten mummuni ottaa asian kun pamahdan yks kaunis päivä sinne " mummu, olen raskaana" mummu on muutenkin niin negatiivinen joka asiaan ja ikinä ei löydy mitään positiivista ihmisistä, Oiva esimerkki että minä (suht normaali rakenteinen 167/75) olen lihava ja vaatteet istuisivat paremmin kun olisi laihempi. Täytys laihtua ja olis täytynyt lukea itsensä ylioppilaaksi ja kaikki minun tai äitini tekemät valinnat ovat väärin. Eipä siitä lapsen hankkimisesta kuitenkaan kukaan muu päätä kun lapsen tulevat vanhemmat. Meni ehkä vähän ohi aiheen ku innostuin. :)

Maria19: Ohhoh, no onpas positiivinen mummeli sulla :D Mutta maailmaan mahtuu kaikennäköisiä ja oloisia ihmisiä :) On mullakin yksi sisko, joka tuskin tulee hyppimään riemusta, kun kerron sitten joku päivä raskaudesta. Hän kun haluaisi kaikkien huomaavan vain hänet ja vain hän saa tehdä kaiken ensimmäisenä (hänellä ei siis ole vielä lapsia, ja tuskin lähitulevaisuudessa tulee olemaankaan). Mies tossa jokin aika sitten sanoikin että tärkeintä on yhdessä iloita tulevasta lapsesta, koska meidänhän se sitten on eikä kenenkään muun :)

Oletteko jo muuten ajatellut tulevaa vauvan huonetta? Joo, ei saisi vielä ajatella, tiedän :D Mutta kyllä sitä väkisinkin tulee mietittyä että mikä tapetti olisi neutraali niin pojalle kuin tytölle ja mitä kaikkea sinne haluais ostella.
Jos nyt kuitenkin saatais niitä säästöjäkin hommattua ensin :)

Huomasin muuten viime viikolla että kauniita tyttöjen nimiä löytyy ja keksii paljon helpommin kuin poikien nimiä! Pari ykkösnimee on jo tullut keksittyä varmaan jo lukio-aikoina :)

Hei taas!

Mä luulen, että tollaselle sukulaiselle en itse enää menis. Olen jo yhtä mummoa alkanut vältellä, koska hän aikanaan arvosteli rahvaanomaista uravalintaani ja silloista kumppaniani (huono ammatti hänelläkin). Sukua tai ei, jollei pysty pitämään loukkaavia mielipiteitään omana tietonaan, niin anti olla.

Minun lapsen tulevat mummot ja vaarit kyllä olisivat varmasti innoissaan. Omille vanhemmilleni hän olisi ensimmäinen lapsenlapsi. Asuvat tosiaan niin lähellä kaikki, että olis kiva viikonloppusin viedä muksu aamulla mummolaan ja käydä rauhassa ostoksilla tms., viettää isukin kanssa kahdenkeskeistä aikaa ja hakea lapsi illalla. Tämä tietty vasta sitten kun kiinteä ruoka uppoaa.

Meillä on asunnossa kaksi n.12m2 makuuhuonetta ja yksi 7m2 huone. Nämä isommat huoneet ovat käytössä, toinen on makuuhuoneemme ja toinen isännän leffa/työhuone. Tästä jälkimmäisestä on myös ovi pihalle, joten lapselle voisi sitten antaa tämän 7m2 huoneen kun olisi tarpeeksi vanha nukkumaan omillaan. Sinne on jo valmiiksi laitettu tätä ihanaa tapettia.

http://inreda.com.au/wp-content/uploads/2010/07/cole_and_son_woods_tapet_40287044.jpg

Vielä Ikeasta/huuto.netistä tämä sänky.

http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/S99827959

Ja vola! "Vierashuone" on valmis..Ihan kuin tässä iässä enää kaverit tulis yökylään :D

itse en ole ajatellut huoneita vielä kun asutaan kahdestaan kerrostalo kaksiossa (60neliötä) tarkotus olis kun vauvan jälkeen jatkaisin töitä ja mies olisi vakituisessa työssä niin hankittaisin asuntolaina. olen sitä mieltä et mitä aikasempaa sen ottaa ni sitä nopeempaa se on pois maksettu :) väittäsin että pärjäisimme helposti ensimmäiset 3 vuotta lapsen kanssa tässä asunnossa. kunnes se oma huone tulisi jo olla.

Rosiner1 : Onn kans keksinyt pojalle nimen jo :) tytön nimi on vielä vähän hukassa, kumpi sitten koskaan tuleekaa (tai molemmat) :)

Hei Maria19!

Suosittelen jo etukäteen säästämään sitä ensiasuntoa varten. Asp-tili on valtion tukema säästämismuoto, jossa ideana on säästää itse tai kumppanin kanssa 10% kämpän hinnasta. Valtio sitten takaa loput, eikä sukulaisia tarvitse vaivata. Valtio myös maksaa osan koroista jos nousevat yli 3,80%. Tili löytyy joka pankin valikoimasta, pankkikin maksaa säästöille lisäkorkoa. Itse säästin ensiasuntoon juuri tämän tilin avulla. Eli mars omaan pankkiin juttelemaan aiheesta!

Esim. 120.000e asunto. Säästätte ukkos kanssa 12.000e ja loput 108.000e valtio takaa. Riippuu tietysti millä seudulla asuu, mihin tuo riittää, nimittäin tuota valtion takaamaa lainaa ei saa mielin määrin. Espoossa tolla sais nippa nappa kaksion, Lahdesta keskustakolmion.

Suosittelen tätä omistusasumista lämpimästi. Ostin ekan oman 21 vuotiaana, enkä ole katunut. Nyt niistä vanhoista kämpistä oli säästynyt/arvo noussut pankin vaatima käsiraha tähän nykyiseen rivarineliöön. Ukolla ei ollut omaa rahaa, mutta eipähän tarvittu häneltäkään sukulaisia takaamaan. Eräs ystäväni tuskailee, mistä löytäisi uuden vuokrayksiön. Hän haluaa asua Helsingissä ja yksiöt yli 30m2 on 500-600e minimissään. Siihen päälle tulee vielä muut asumiskulut, sähkö, netti yms. Meillä lainan korot, vastike ja kaikki asumiskulut on nyt 650e. Aletaan lyhentää lainaa vasta tammikuussa 2012, jolloin tohon summaan lyhennys päälle ja sekin menee suoraan omaan varallisuuden kartuttamiseen.

Elikkä mars pankkiin, jollei tuota asp-tiliä jo ole.

Heippa Naiset!

Hyppään teidän rationaalisten naisien sekaan kertomaan oman pienen kertomukseni vauvan hankkimiseen liittyen :)

Olemme 22 vuotiaita mieheni kanssa, asumme tilavassa (ja perhesuhteilla erittäin edullisessa) vuokrakolmiossa, ainakin pari kolme vuotta eteenpäin. Yhtä olemme pitäneet isäntäni kanssa kolme vuotta ja rapiat päälle. Vuosi sitten, viime toukokuussa jätettiin hormonaalinen ehkäisy pois, josta asti pientä ihmettä olemme yrittäneet, odottaneet ja toivoneet. Kuukautiseni ovat aina olleet suhteellisen säännölliset parin päivän heittoja lukuunottamatta, mutta kiertoni on ollut turhan pitkä, 32-37 päivää, joka tarkoittaa taas sitä, etten välttämättä ovuloi joka kuukausi. Tammikuussa kävin normaalilla kontrollikäynnillä gynekologilla, ja hänen mielestään kaikki on ulkoisesti kunnossa, eikä vielä tehdä mitään sen tarkempia seulontoja. Papakokeesta selvisi kuitenkin, että alakerrassa jyllää sisäsynnytintulehdus, joka voi hoitamattomana tukkia röörejä, sitä kautta aiheuttaen lapsettomuutta. Sain siihen kaiken näköisiä pillereitä, ja kuukausi tuosta eteenpäin kontrollikäynti uudestaan. Kovasti vauvaa kun on jo monta kuukautta toivottu ja tehty asian eteenkin kaikkemme (on ovistestit, greippimehut ja kaikki huuhaat käytössä), niin tämmöinen uutinen vetää aika rankasti maton alta, vaikka puhutaan suht. lyhyeästä yrittämisajasta. Luuhistuin täysin tästä tiedosta, enhän voi tietää mistään, miten kauan tulehdus on riehunut ja onko se tehnyt tuhojaan pahastikkin. Kuukauden päästä tästä kontrollikäynti kaikeksi helpotukseksi osoitti sen, että tulehdus on saatu taltutettua, mutta (yleisellä puolella kun ollaan) lääkäri ei tee vielä mitään lapsettomuustutkimuksia. Kohta ollaan vuosi yritetty, ja jos ei nyt puoleen vuoteen ala kuulumaan kaveria tulevaksi, ruvetaan tutkimaan viat.

Aina kun kuukautiset alkavat, tulee epätoivon tunne; taas kaikki alusta. Aina kun näen odottavan äidin tai pieniä lapsia tulee haikea olo. Toisille raskautuminen on helpompaa, mutta totuus on, että toisilla menee puoli vuotta, vuosi ja paljon enemmänkin aikaa ennen kuin tilaisuus vanhemmuuteen annetaan. Ihailen teidän naisien suunnitelmallisuutta ja järkevyyttä, mutta haluan vain muistuttaa konkreettisesti, että kun kaikki on valmista lasta varten, ei pienokainen välttämättä tulekkaan. Tai jos tulee, teillä on kadehdittavan hyvä onni! :)

Heippa kaikille!

Sattumalta ajauduin lukemaan tätä keskusteluketjua ja päätin ottaa itsekin osaa siihen.
Minä olen kohta 23-vuotias ja kihlattuni 25-vuotias. Meillä on molemmilla opinnot vielä hieman kesken. Aloimme jo syksyllä puhumaan mahdollisesti lapsen hankinnasta. Päätimme kuitenkin että on järkevämpää odottaa kunnes opinnot on saatu loppuun. Tämä päätös ei kauaa pitänyt :D Lapsi nousi molempien aloitteesta puheenaiheeksi hyvin usein. Olisihan se varmasti järkevää odottaa että opinnot on saatu loppuun mutta meillä on muuten elämäntilanne hyvin kunnossa että päätimme jättää ehkäisyn joulun tienoilla pois. Emme ole käyttäneen ovistestejä emmekä laskeneet päiviä. Vielä ei ole tärpännyt mutta kovasti sitä toivotaan :)
Mieheni käy paljon töissä ja saa töitä lähes aina kun vain itse opiskeluiltaan kerkiää. Aiemmin esille noussut säästäminen on myös meillä nyt ajankohtaista. Olen itsekin ennen ostellut todella paljon vaatteita itselleniu ja niihin on kulunut valtavat määrät rahaa. Arvomaailma kuitenkin kummasti muuttuu kun alkaa haaveilemaan omasta perheestä ja lapsesta rakkaan ihmisen kanssa. Nyt en edes halua ostella itselleni juuri mitään. Kaupoissakin eksyn yhä useammin lastenvaateosastolle :D Olen itsekin käynyt nyt paljon töissä ja kova säästäminen on alkanut. :)
Syllikki: Vaikka olemme yrittäneet vasta muutaman kuukauden tulee minullekin jo epätoivon tunne aina kun kuukautiset alkavat. En voi kuvitellakaan miltä sinusta tuntuu. Mutta niin kun sanoit. Toisilla kestää kauemmin kuin toisilla. Paljon onnea teille yrittämiseen :))

Hei kaikki uudet ja vanhat kirjoittajat!

Tässähän alkaa tuntua, että pitäiskö tohon touhuun jo alkaa tosissaan..Mä olen kaiken lisäksi tän keskustelun vanhin, suorastaan ikäloppu kun katsoo monia keskusteluja. Tässähän käy pian niin, että koko palsta muuttuu "Ei ihan vielä" otsakkeesta "HetiHetiHeti" :D

26v. kilahtaa kohta lasiin ja siinähän voi mennä vuosia ennen kun siemen alkaa itämään! Toisaalta isäntä aina iltasin kun leikkisästi kyselen, että mitäs tehtäis ja isäntä alkaa hipelöimään niin innostun että "Juu, tehdään vauvoja!". Sitten se kyllä yhtä leikkisästi kääntää kylkeä ja vetäytyy omalle puolelleen.. Olisko herra vielä omasta mielestään turhan nuori (23v.) isukiksi. No ei hän kyllä ole kieltänyt kun olen ihan vakavissani kysynyt, että onko näitä nappeja pakko joka päivä syödä. Että josko heittäisin pillerit roskiin..niin kyllä se sopis kuulemma. Siis koeta nyt päättää!!!

Mulla on yksi lipaston laatikko niin täynnä lastenvaatteita, että nyt täytyy lopettaa se niiden ostaminen. Enhän mä tiedä teenkö mä niillä yhtään mitään..ikinä! Jos en vaikka saakaan lapsia, niin on sitten kiva laskeskella paljon niihin vaatteisiin sitten meni. No todennäköisesti kyllä kaverit pikkuhiljaa alkaa sikiämään laajemmassa mittakaavassa, niin kyllähän ne sitten saa lahjaksi annettua.

Mä mieluiten kanssa puuhaisin tän projektin kanssa kiireettä, laskeskelematta päiviä ja käyttämättä mitään testejä/tikkuja. Siitähän se varsinainen stressi tuleekin kun lapsen tekemisestä tulee ainoa harrastus ja pakkomielle! Ja varmasti mieheltä loppus halut kun se olis aina että "No nyt tänään ei kyl pysty, menee ihan siemenet hukkaan.." tai "Kuule nyt et kyllä tee mitään duunia tänä iltana, tuut heti panee mut paksuks kun tänään olis hyvä hetki!"

Jotta näin. Onpas mukava kyllä näin anonyymisti purkaa näitä mietteitä kun monella kaverilla on vielä koulut kesken tai mies puuttuu. Tulis vaan silmien pyörittelyä, jos alkais heille alkaisi näitä tilittää..

Tännehän on tullut lisää väkeä :) Kiva! :D

No nyt kun päästiin puhumaan tästä lapsien teon vaikeudesta/kestosta, niin kerron omiakin mietteitä tästä:
Itsellänikin on käynyt jo pari kertaa- no okei, aika useinkin, mielessä että mitä jos jokin onkin vialla, enkä voikkaan saada lapsia ihan tuosta noin vain. Senkin takia haluais ruveta jo vauvan teko puuhiin, että sais tällekin varmistuksen.. Eihän näin sais ajatella, mutta jotenkin tuntuu että kaikki mitä oon aina yrittäny, ei oo ikinä tullu helpolla, ja nyt maalailen jo piruja seinille, että ihan varmasti tässäkin tapauksessa tulee jotain ongelmia ja esteitä. Noh, senhän näkee sitten, ja turha tollasta on vielä murehtia =) Toivon että Ee ja Syllikki saatte pian kaksi viivaa testiin ;) Voin jo kuvitella sen mietinnän määrää juuri ennen menkkojen alkamispäiviä.

Jokota: Toi on muuten tosi kivan näköistä tapettia! Mekin mietittiin joskus puu-aiheista tapettia eteiseen. Mä kyl luultavasti tulen hankkimaan kaiken näköisiä ihania seinätarroja vauvan huoneeseen, jotenka maali on kaikkein paras vaihtoehto meille :D Esimerkiksi tämä tarra on mun mielestä todella suloinen:
http://www.serie-golo.com/14-14-thickbox/madame-la-girafe.jpg
Ja tämä on myös aika hauska:
http://www.serie-golo.com/65-65-large/toise-arbre.jpg

Mä kans luulen, että saatetaan parilla kuukaudel- puolel vuodel aikaistaa vauvan teko ;D Niin kuin Jokota jo sanoikin, ketjun otsikko pitäis ehkä muuttaa muotoon "hetihetiheti!" =D

Niin, sitähän mun piti vielä sanoa, että muakin on auttanu tänne kirjoittelu :) Kaverit kun ei ole vielä vauvoja ajatellu niin en viitsi edes yrittää keskustella tästä aiheesta niiden kanssa. Pari kertaa kun olen sanonut jos esim. telkassa on ollut vauva että "oi, kattokaa miten söpö!" Niin samantien tulee sanomista "no joo just, ei mitää tollast moniin vuosiin viel!"

Niin että täällä on kiva keskustella asiast niiden kanssa, jotka miettii ihan samoja asioita kuin mäkin. Eikä se mieskään aina jaksa kuunnella vauva-höpinöitä ;D Ja tuskinpa hän ajattelee ihan samoja asioita kuin me naiset. :)

Onpa jännä miten samanlainen tilanne meillä on! Mekin olemme siis 22-vuotiaita, miehellä on opinnot jo takana, minä valmistun vuoden sisällä. Ensi vuonna (kesällä 2012) ollaan suunniteltu pitävämme häät. Me ollaan seurusteltu 16-vuotiaasta ja asuttu yhdessä 19-vuotiaasta. Alun perin oli ajatus että minäkin ainakin valmistuisin ennen vauvan tuloa, ja toisaalta rahan kannalta olis hyvä jos ehtisin tehdä jonkun aikaa töitä ennen äitiyslomalle jäämistä. Nyt ollaan vähän päädytty siihen että häiden jälkeen annetaan vauvalle lupa tulla :) Eli reilun vuoden verran meilläkin on vielä odottelua ennen yrityksen aloittamista.

Jos kiinnostaa niin liity kaksplussan keskustelupalstalla meidän kerhoon (aloittajat 2012 - 2013). Sun täytyy kyllä rekisteröityä sille foorumille jotta voit liittyä, se on suljettu kerho, joten siellä jutustelua ei näe muut kuin kerhon jäsenet. Ilman rekisteröitymistäkin voit laittaa kaksplussalla hakuun vaikka "aloittajat 2012", niin löydät sen keskustelun missä on ohjeet miten pääset kerhoon :)

Jos siis kiinnostaa jutustella "salaisesti" samassa tilanteessa olevien kanssa :)

Me asutaan vuokrakaksiossa eikä varmaan tästä mihinkään muuteta vähään aikaan... Tänne mahtuu ihan kivasti yksi vauva (tai toisin sanoen pinnasänky, eihän se vauva tilaa vie :)). Muuten vois sitä omistusasuntoakin harkita, mutta tällä hetkellä säästetään matkusteluun ja häihin. Omaan taloon säästäminen tulee varmaan ajankohtaiseksi sitten kun häät on maksettu... Niihin menee sellainen 6000 - 8000 :) Ja kohtapuoliin ollaan lähdössä reissuun mihin menee saman verran... Mutta toisaalta nyt kyllä kannattaakin reissata kun ei ole vielä lapsia.

Ja tässä asumismuodossa hyvää on kyllä edullisuus. Sen takia meidän onkin mahdollista reissailla yms. kun asumiskulut on pienet :) Eikä tarvis sitä miettiä että miten riittää rahat hoitovapaalla. Haluan kyllä että mun lapset saa kasvaa omakotitalossa, mutta sen ehtii hankkia sitten vähän myöhemminkin :) Ei vaan tule olemaan helppoa löytää niin edullista (ja kuitekin hyvää) taloa että sen maksaminen onnistuu vaikka olisinkin kotona hoitamassa lapsia siihen asti kun viimeinen täyttää 3 vuotta...

kiitti vinkistä, Cempula! :)
Ei siitä haittaakaan ois, vaikka liittyis sinne foorumiin ;D Siellä on varmaa enemmän väkeäkin kuin täällä Suomi24:ssa. Toivottavasti Jokota ja Maria19 tulee kans sinne :)

Vielä en jaksanut tonne Kaksplussaan liittyä, ehkä myöhemmin.

Huh, mulla menee ihan pää pyörälle, kun ihmiset puhuu hääbudjeteistaan. Itse en voisi kuvitella kustantavani kaikenmaailman sukulaisten syöminkejä useilla tonneilla, mekko tonnin ja sormukset pari tonnia..Maistraatti kutsuu sitten joskus pitkän ajan päästä ja voihan sen jälkeen pitää jotkut kivat bileet vuokratiloissa, kutsuvieraita max 50, sapuskat itse väsättyjä ja juomat Tallinnasta..Jollen minä sitten aikanaan noin kahdella tonnilla pääse naimisiin, niin anti olla. Idea, että morsiuspari maksaa itsensä kipeäksi tai pahimmillaan ottaa lainaa maksaakseen sukulaisten kestitsemisen, on minusta sietämätön ajatus!

Mutta jokainen taplaa tyylillään. Itse sijoittaisin ylimääräiset 6-8000e siihen vararahastoon, jota sitten kuluttaisin hoitovapaalla. Autonkin voisi tuolla rahalla vaihtaa koreampaan, autolla ajan kuitenkin päivittäin mutta kuinka usein niitä hääkuvia tulisi katsottua?

Mutta siis palataan lapsentekoon. Herrani minulle perusteli onnistuneesti, että enhän mä halua varmaan olla Thaimaan reissulla halaamassa pönttöä harva se hetki. Näin saattaisi käydä, jos rupeamaan ryhdyttäisiin nyt ja sattuisi heti tärppäämään. Näin ollen haen siis viimeisen paketin pillereitä vielä apteekista ja sitten anti olla sen jälkeen.

Entäs oletteko miettineet kuinka monta lasta haluaisitte? Rekkasin itseni myös kaksplussaan mut tosi hiljast siellä.

Hei Maria19!

Olen päättänyt, että koska olen itse suurperheestä niin lukumäärää ei sitten raha rajoita. Lapset oppivat mielestäni solidaarisemmaksi, kun jakavat sisarustensa kanssa esim. huoneen ja vaatteetkin. Miehelläni on kolme biologista sisarusta ja kaksi ei-biologista. Itselläni on viisi biologista ja kaksi ei-biologista sisarusta. Nykyiseen asuntoon mahtuisi helposti kolme lasta: nuoremmat saisivat nukkua samassa huoneessa ja vanhimmalle olisi pieni oma huone. Neljäs vauveli mahtuisi tietty hetkellisesti meidän makkariin.

Jos nämä lapset olisivat kilttejä ja helppoja, niin saisihan niitä lisääkin tulla. Isäntä kyllä pitäisi jöötä koko porukalle. Sitten olisi viimeistään aika sen talonrakennuksen. 140-160m2 moderni puutalo olisi unelmani, joka voi toteutua joskus, mikäli saamme kaupungilta vuokratontin. Tuon kokoiseen saisi kompaktisti 4-5 makuuhuonetta ja siihen mahtuisi sitten loppuelämän.

Tässä vaiheessa saattaisi kroppani olla jo remontin tarpeessa. Olen päättänyt, että jos kaikki lapseni saatuani tissit roikkuu navassa ja maha polvissa, niin silloin on ihan perusteltua käväistä Tallinnassa kiristämässä paikkoja entiseen kuntoon. Mitäs mieltä muut olette lapsensaannin jälkien paikkailusta plastiikkakirurgilla?

itse en menisi plastiikkakirurgille ihan periaate syistä. Elämän jäljet kuuluu näkyä. mut en myöskään tuomitse jos joku haluaa itse mennä. :) jokanen tehköön kropallaan mitä tykkää.

itse olen aina ollut ainoa lapsi ja siksi haluaisin omalle lapselleni sisaruksia.

Heippa kaikille!

Liitynpä minäkin tähän ketjuun. Minä olen nyt siis vissiin tämän ketjun vanhin eukko, tänä vuonna lasiin tulee jo 28 vuotta. Sanoisinko, että siis KÄÄK! Mies täyttää piakkoin 25 ja ollaan oltu hitusen päälle vuosi yhteisellä taipaleella. Oon kyllä saanut miehestä sellaisen kultakimpaleen käsiini, että nyt uskallan ottaa kaikenlaisia askeleita elämässä.

Kuten esimerkiksi sellaisen, että olemme tänä keväänä jättäneet pillerit pois (tuossa maaliskuussa) ja aiomme kahden täyden naturaalin kierron jälkeen jättää myös kondomin pois. Meidän tilanteemme on siinä mielessä aika erilainen kuin suurimmalla osalla täällä keskustelleista, että asumme 38 neliön yksiössä (makkari ja tupakeittiö aka olkkari ja keittiö samassa). Olemme molemmat opiskelijoita: minulla on yliopisto-tutkinto lähes valmis, mutta erinäiset sivuraiteet on venyttäneet valmistumista, ja miehellä on vielä 3-4 vuotta yliopisto-opintoja JA asepalvelus jäljellä. Tällä hetkellä meillä on siis tuo yhteinen asunto, mutta minä asun näiden elämäni sivuraiteiden vuoksi viikot eri paikkakunnalla.

Pohdiskelimme tätä lapsi asiaa jo aika aikaisessa vaihe.essa ja tammikuussa rupesimme keskustelemaan siitä oikein vakavaan sävyyn. Totesimme että pystymme asumaan nykyisessä asunnossamme ainakin siihen asti että lapsi tarvitsee pinnasänkyä suuremman sängyn. Olisiko se sitten siihen asti kun lapsi on noin 1,5-2 vuotias tai ehkä jopa vanhempi. Veljeni lapset on olleet sellaisia varhaiskypsiä muksuja, että odotukset lapselle saattaa olla vähän epärealistiset :DD

Sen lisäksi totesimme, että koska minulla on ollut opintotukea suuremmat tulot tässä viime vuosina niin pärjäisimme hyvin äitiysloman ja vanhempainvapaan yli minun äippärahaoilla ja miehen opintotuella. Sitten voinkin lähteä tekemään tutkintoni loppuun ja alkaa tienaamaan tutkintoni mukaisia liksoja, jolloin elämä helpottuu entisestään ja siinä vaiheessa asunnon vaihtokin tulisi jo ehkä kuvioihin.

Mieheni on tosiaan nyt hakemassa sivariin, että voi tarvittaessa olla luonani enemmän jos "raskaudun" jo pian yrittämisen aloittamisen jälkeen. Ja toisaalta itse olen hakemassa tässä vakkari työpaikkaa, jos vaikka en raskaudukaan niin onpahan jotain tekemistä opintojen loppuun saattamisen ohessa :)

Ehkä viestini on se, että meillä olosuhteet on kaikin puolin juuri sellaiset, joissa en koskaan kuvitellut harkitsevani lapsen tuomista tähän maailmaan. Mutta uskon siihen, että järkeville valinnoille on aikansa ja paikkansa (esim siellä lastenvaateosastolla :D) ja välillä pitää kuunnella sydäntään. Minä uskon siihen, että asioilla on kyllä tapana suttaantua tavalla tai toisella hyvin päin.

Ja onnea viivojen odotteluun Syllikille!! Näitä omia vuosirenkaita kun ajattelee ja sitä miten hedelmällisyys laskee iän mukana, ja toisaalta kaikkia niitä heikosti positiivisia papakoe -tuloksia, joista oon vuosien varrella saanut, niin toivon ja rukoilen, että säästyn siltä odotuksen odottamisen tuskalta. Mutta toivon todella sydämeni pohjasta, että saatte pian positiivisen tuloksen raskaustestistä!

Tervetuloa Anniro!

Ja kiitos tuosta vanhimman kirjoittelijan pystin viemisestä! Enää en siis ole vanhin, mutta suhteen pituus on edelleen lyhin: 8kk tuli tuossa täyteen siitä kun tapasimme pahamaineisilla nettitreffeillä. Edelleen on kiva muistella ja naureskella, mitä toinen oli kirjoittanut profiiliinsa ja kuinka mä en aluksi vastaillut hänen viesteihin. Olin unohtanut koko kaljupään, joka kuvassa hampaat irvessä kapuaa kallionseinämää. Ehdotin sitten kahvihetkeä suoraan, kun en jaksanut enää kirjotella kun edelliset treffit ei oikein sujunut, koska ihminen oli ihan vääränlainen.

Meni viikko, niin olin muuttanut vaatekassien ja kahden koirani kanssa hänen tilavaan kaksioonsa. Muut tavarat odotti vielä vanhassa kämpässä, joka oli jo myyty avoerosta johtuen. Ei ollut kiva bunkata siellä exän kanssa. Olin myös ostanut jo uuden asunnon, jossa loppujen lopuksi säilytin tavaroitani muutaman kuukauden ja myin sitten pois. Yritin kyllä ehdotella, josko muuttaisimme tähän kivaan paritalokaksioon kimpassa, mutta 42,5m2 ei kuulemma ollut tarpeeksi neljälle. No eihän sinne olis kyllä kaikki tavarat mahtunutkaan.

Pari kuukautta myöhemmin kävimme huvin vuoksi katsomassa kolmiota samasta paritaloyhtiöstä ja idea alkoi jo itää. 5kk kun oli seurustelua takana niin myimme kaksioni ja ostimme tämän nykyisen neliön söpöstä 60-luvun valkotiilitalosta. Päivääkään ei ole kaduttanut ja odotan jo kovasti sitä kun alamme kansoittaa tätä kämppää. Eilen tapasin taas ystäväni ja pitelin hänen sööttiä lapsostaan sylissä. Siinä tuli ihan sellainen meditatiivinen tila, että kaikki ympärillä unohtui, kun tuijottelin nukkuvaa 2kk vanhaa poikaa. Tämän ystäväni mies on jo yli 30v. ja hän ihmettelee, voiko 23v. kumppanini todella olla valmis jo isäksi.

Kyllä se nyt taitaa niin olla, että kun on tämä kämppä ja opiskelutkin herralta alta pois, niin hän on valmis. Eikös kaikki aina odota ja viivytä sillä verukkeella, että pitäis olla ammattia ja vakiduuni ensin, mieluiten se perheasuntokin. Ja mitä nuorempana sen lapsenteon aloittaa, niin jos onkin jotain vikaa piuhoissa tms, niin se käy ainakin ilmi nyt eikä sitten 35v. Niin ja Anniro, meilläkin on tarkoituksena kohta kesäkuussa jättää pillerit pois ja kumia käyttää jonkin tovin. Sitten eikun toimiin, katsotaan kauanko kestää ennen kuin siemen lähtee itämään. Tämä ystäväni pamahti paksuksi heti ekasta kierrosta!

Itse olen ajatellut, että voitaisiin kokeilla täältä netistä bongaamaani "tyttöjen teko ohjetta". Eli koska tyttösiittiöt elää kauemmin 3-5 päivää, niin pari päivää ennen ovulaatiota ja sen ainana kumisukka astuu peliin mukaan pariksi päiväksi. Näin poikasiittiöt, jotka elää sen 1-2 päivää, häviää pelin. Olenko mä ihan hirveä kun haluan tytön? Ainakin näin esikoiseksi, koska oma mielipiteeni on että tytöt on helpompia ja näinollen halu hankkia useampia lapsia on taattu. Olen kuullut pariskunnista, joiden esikoispoika on ollut niin hankala, että saattaa jäädä viimeiseksi.

Niin ja Anniro, tilanteenne kuulostaa hyvältä, jos tosiaan saat enemmän kuin se minimi äp-rahan. Tuttu äiti kertoi, että opiskelijana hänen tulonsa nousivat parilla sadalla vaikka saikin minimirahan. Eli mikä tahansa on taloudellisesti rikkaampaa kuin opiskelu. Itseäni ei huoleta muu kuin se hoitovapaa. Mutta kyllähän lapsi saataisiin hoidettua kotona, jos vaikka kävisinkin vain 2-3 työpäivää viikossa, osa iltaisin ja lauantaisin. Olen jo tuuminut au pairinkin palkkaamista, sillä naapurustossamme on paljon pikkulapsia ja saisimme järjestettyä yhteisen hoitoringin, jossa kulut jaetaan. Näin kotihoidontuki kattaisi hoitokulut. Päiväkotimaksut ovat niin järjettömiä, että eskari-ikään asti kyllä järjestetään hoito muulla tavalla.

Nonnih, tulipa taas romaani. Mutta mukavaa loppuviikkoa kaikille tasapuolisesti ja pidetään tämä keskustelu elossa, eikö vaan?

heipat vaan!

Ihana kevätpäivä ollut tänään :) Harmittaa oikein kun joutui tuhraamaan siitä valtaosan kokouksissa ja junassa.

Mulla heitti elämä hetkellisesti eilen kärrynpyörää. Eteen pamahti niin mahtava työtarjous, että jouduin kyllä pitkään ja hartaasti miettimään haenko paikkaa vai en. Ongelma olisi siinä, että joutuisimme tämän vuoden sijaan asumaan seuraavatkin vuodet miehen kanssa eri paikkakunnilla. Lopulta päätin, että koska työ ei ollut omaa alaani vaan enemmän sellaista harrastuneisuusalaa niin laitan nyt opinnot edelle ja muuta vuoden lopussa takaisin opiskelupaikkakunnalle ja meidän yhteiseen kotiin.

Minua ei niinkään huolestuta hoitovapaan taloudellinen puoli, koska tiedän jo nyt, että en aio jäädä kotiin kuin maksimissaan 1,5 vuoden ajaksi (siis vanhempainvapaa ja ehkä muutama kuukausi hoitovapaata. Rakastan lapsia, mutta en ole opiskellut kasvattajaksi vaan heitä on töissä siellä päiväkodissa tai perhepäivähoidossa :) Lisäksi olen itse ollut lapsena pienestä pitäen päivähoidossa ja olen todella nauttinut siitä ja saanut sieltä paljon hyviä muistoja ja oppeja elämääni. Enkä nyt oikein tiedä sitten onko se päivähoito loppujen lopuksi niin kallista.

Heih!

Ainakin meilläpäin on kohtuu kovat päivähoitomaksut: 254e/eka lapsi, 229e/toka lapsi ja seuraavat 50,80e/lapsi. Nämä siis täydet maksut, jotka joutuisimme maksamaan. Kahden lapsen päiväkotiin viemisen eteen joutuis tekemään 650e edestä töitä (siis miinus verot)..Tuolla rahalla kotihoidontuki 315e joku työtön baltialaistyttö tulee mielellään meille hommiin, ainoa miinus tässä hommassa on, että aupparihan on sitten oltava joku suht ruma, ettei tule isukille kiusausta. Vaihtoehdoisesti teen itse vain 2-3 päivää duunia viikossa ja hoidamme lapset kotona niin että työvuoroni painoittuvat iltoihin ja taas saa kotihoidontuen 315e kuntalisän 218e.

Eli sen sijaan, että maksaisin 483e puhdasta nettorahaa kahden lapsen päivähoitomaksuista, saan Kelasta 533e -verot. Erotus on tonnin luokkaa, eli kyllä ainakin kahden lapsen osalta kotihoito on aivan ehdoton. Siitä ilosta ettei tarvii joka päivä töissä käydä kannattaa jo järjestää näin. Kunnan ilmaiset kerhot on sitten sitä lapsen sosiaalisuuden kannustamista varten. Tietty palkkatuloni putoaisivat sen 40-60%, mutta Kelan tukien ja pienemmän verotuksen ansioista vaikutus ei ole niin suuri, vaan asuntolaina tulisi yhä hoidetuksi. Ja tuolla työntekomäärällä ansaitsisi täydet 5-6vko vuosilomaa.

Nooh, mä olenkin laskenut ja lukenut aiheesta jo liki 6kk esim. tuolta Kela-Kertun palstalta. Alan olee jo niin tietoinen noista lapsiperheen etuuksista että voisin itse mennä Kelaan töihin. Kaikki on siis minun päässäni viimeistä euroa myöten mietitty. Palkkaakin saisin töistä äitiysloman 3 ekaa kuukautta. Vielä kun kaikki lapset tekee sitten alle 3v. ikäerolla, niin mulla on tiedossa vuositolkulla hyvin palkattua "vapaata".

Sitä odotellessa

Täällä 10, 5v seurustellut avopari ei miehellä vieläkään vauvakuumetta ikää meillä on 25 ja 26v

Mahtavaa Jokota, että pystytte järjestämään taloutenne niin, että voit olla lasten kanssa kotona. Kuntalisä tietysti auttaa paljon, kun eihän tuo kotihoidontuki kyllä tavaita hipova ole. Itse en usko, että viihtyisin kotona "lomailemassa" kovin pitkään. Kuukauden kesälomakin on vähän liikaa :D

Lisäksi tulopuolella koulutustani vastaavan työn palkan odotusarvo on sillä tasolla, että meidän perheemme häviäisi taloudellisesti, jos jäisin kotihoidon tuella kotiin. Mutta jos Jokota viitsit linkittää tänne sitä Kela-kertun palstaa, niin käyn tutkailemassa siellä ihan mielenkiinnosta.

Eilen sain jutella kaverin kanssa häävalmisteluista. Menimme molemmat siippojemme kanssa kihloihin viikko sitten ja nyt odotamme innoissamme tulevia häitä :) Ihana saada vastapainoa tälle vauvahaaveilulle :)

pvcangel85: teretulemast joukkoon!

Hei!

Minä sain muuta mietittävää, kun ennakkoaineisto pääsykokeeseen ilmestyivät nettiin. n. 450 sivua kaikennäköistä taloudellis-tieteellistä tutkimusta, jiihaa! Ja eikun innolla lukemaan. Kouluun pääseminen ei ole ongelma, mutta opiskeleminen itsessään on mielestäni vastenmielistä. Mutta on se yritettävä joku tutkinto hommata ennenkuin/samaan aikaan kuin jymähdän kotiin.

Niin, tässähän tuo Kela-Kertun palsta. Toinen hyödyllinen on tietty Kelan lapsiperheiden sivut.

http://keskustelu.suomi24.fi/debate/6037

http://kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/110701111752EH?OpenDocument

Eilen oltiin miehen veljenpojan 2v. synttäreillä. Tuli taas kova hinku lapsentekoon, mutta täytyy vielä vähän odotella. Keskityn nyt parvekkeen ja pihan laittamiseen sekä pääsykokeisiin seuraavan kuukauden ajan. Mites, onko täällä muita viherpeukaloita?

Mulla tän laukaisi kutsu kummiksi kummipojalle ois niin kiva saada kaveri ;)

Voi pojat että olis ihana laittaa parveketta ja pihaa kuntoon näin kevään korvalla. Harmi kun parveke on sellainen ranskalainen malli :/ Täytynee lähteä äidin luo pihahommiin, kun siellä on lääniä missä temmeltää :)
Mä niin kaipaisin omaa kasvimaata, oli niin ihanaa kun sais sieltä käydä hakemassa salaattitarpeita. Ja pien kasvihuone ois toinen kiva juttu. Mut, ehkä sitten kun on varaa vähän isompaan kämppään ja ehkä jopa pihaan :)


Meillä on viikonloppuna luvassa kahdet kihlajaiskahvit ja vähän jännittää kun miehen vanhempien luo on tulossa väkeä joita en oo koskaan nähnytkään. En ole erityisen kova puhumaan itsestäni ja siinä sitä saa sitten taas kerrata että kuka oon ja mistä tuun ja mitä teen elämässäni ja miks en oo valmistunu ja.....Huoh. Muuten tykkään kyllä puhua (veljien mukaan välillä vähän liikaakin), että ehkä sitten ahdistelen muita omilla kysymyksilläni :D


pvcangel: Ne on kyl pahoja noi kummiutumiskeikat :) Niistä aina syttyy vauvakuume.

Tällä viikolla olis nyt sitten lomaa. Ukkeli käy töissä sen 6h päivässä, eli nyt olis hyvää aikaa lukea pääsykokeisiin. Vaan kuinka ollakaan, en ole vielä aloittanut! En ole ikinä ollut hyvä opiskelija, tehtävät on jääneet viime tinkaan ja osa jäänyt vallan tekemättä. Noh, kyllä kai tässä ennen kuin viikko loppuu ehtii vielä.

Pihahommat houkuttaa huomattavasti enempi tällä viikolla. Ikeasta olis tarkotus käydä ostelee vähän puutarhakalusteita ja terassia pitäis alkaa rakentaa. Olen suunnitellut, että pihalla nököttävä kirsikkapuu jää terassille ja sille sahataan oma pieni kolo. Puun alle myös asennetaan upotettavat ulkovalot, samoin kuin terassin reunaan. Parveke alkaa olla jo aika edustus kunnossa, sitä kehtaa jo näytellä.

Olin pihasuunnitelmaan tehnyt option pienelle hiekkalaatikolle. Anoppi sattui näkemään suunnitelman ja kysyi mikä ihmeen neliö tuo on? Siinä sitten selittelin,että kukkapenkkihän se vain. Pihalla on myös kaksi vanhaa korkeaa pensasta, joiden väliin jää söpö "katos". Siinä olis täydellinen paikka leikkimökille. Nooh, nehän voi sitten myöhemmin rakentaa.


Mutta mukavia vappuviikkoja vaan kaikille, kertokaas tekin mitä kuuluu..