Olen keskivertoa älykkäämpi ja valitettavasti se heijastuu elämääni yksinäisyytenä. Lapsena ja teini-iässä viihdyin itseäni vanhempien lasten ja nuorten kanssa, mutta näin aikuisiällä en ole enää vuosiin tavannut ketään, jonka kanssa voisin keskustella kunnolla.
Tulen kyllä toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja osaan käyttäytyä sosiaalisesti, minulla on kavereita ja hyvät välit perheeseen. Silti tunnen oloni yksinäiseksi. Sosiaalisessa kanssakäymisessä joudun esimerkiksi jatkuvasti yksinkertaistamaan sanomaani ja odottamaan, että keskustelukumppani ehtii ajatella. Tämä toki kasvattaa kärsivällisyyttä, mutta toisinaan voisin melkein itkeä turhautumistani. Kunpa ihmiset olisivat älyllisesti edes hieman nopeampia!
Tilanteeni ei ole ainutlaatuinen. Haluaisinkin kuulla vastaavista kokemuksista. Istahdapa siis seurakseni tänne Yksinäisten älykköjen majataloon ja kerro, miten selviät ”keskivertojen” yhteiskunnassa? Pyritkö sopeutumaan – voitko sopeutua?
Yksinäisten älykköjen majatalo
55
835
Vastaukset
- Astunpa sisälle.
Täytyy nyt sanoa että tunnen samankaltaisuutta.
Itse en nimittäisi tuota "älykkyydeksi" välttämättä vaan yksinkertaisesti erilaiseksi ajattelutavaksi.
Jo lapsena ja varsinkin nuorena kaipasin juttukavereita joiden kanssa olisi voinut keskustella syvällisempiä ja asioita monipuolisemmin.
Joitakin löysinkin ja olen siitä tyytyväinen.
Kuitenkin näkisin että se mikä minut muista erottaa ei ole puhdas älykkyys vaan sanotaanko "nokkeluus", erilainen tapa katsella maailmaa (usein varsin kriittinenkin) sekä ajatteluni "nopeus".
Olen tavannut ihmisiä jotka koen olevan tietyllä tavalla älykkäämpiä kuin minä niin sanotun raa'an älykkyyden osa-alueella. Heillä on parempi muisti ja esimerkiksi ovat matemaattisesti lahjakkaita. Osan kanssa voin keskustella, mutta osa mielestäni on varsin "hitaita" vaikka päätyvät lopulta samoihin johtopäätöksiin kuin minäkin.
Kohdatessani tiettyjä ehkä sosiaalisesti vajavaisia tai kaltaisiasi yksinäisyyttä tuntevia huomaan heidän kanssa jutellessa että he innostuvat asioista sekä heidän silmänsä suorastaan kiiltää. Muutama ei oikein osaa edes lopettaa juttuaan kun kerrankin on joku kuuntelemassa sekä ymmärtämässä heidän aatoksiaan tai ainakin yrittämässä ymmärtää.
En voi sanoa olevani yksinäinen älykkö jo sen vuoksi että sellainen titteli imaterlisi lahjojani, mutta olen kai ajatteleva erakko.
Varsinkin seuranhaku naisista on vaikeaa koska osa naisista kuvittelee että pänttäämällä kirjoja ulkoa tai hoitamalla sosiaalisia suhteita on kovinkin älykäs. Osa ei sitten tajua edes moniakaan keskusteluja koska ovat jumahtaneet oman käsitykseensä mitä on olla älykäs.
Sinulle annan ohjeen, älä rakenna itsellesi majataloa vaan ajattele aina majatalon ulkopuolista maailmaa...kiertele siellä ja palaa vain hetkeksi oleilemaan majataloon.
Muista myös että liika ylemmyydentunto omasta älykkyydestä voi tehdä sinusta lopulta sen älykön vastakohdan. - maanikkomies
Oletko älykkö vai maanikko? Usein ihminen maniapäissään kokee muiden ajattelun tuskallisen hitaaksi kun omat ajatukset juoksevat manian kiihdyttäminä tuhatta ja sataa.
- voisko olla näinkin
Mielenkiintoiseen peiliin törmäsin näissä kirjoituksissa. Yksinäisyyden majatalo olisikin mielenkiintoinen talo jos olisi varma että saisi tyydytyksen omaan kaipuuseensa. Nyt on kuitenkin niin että ihmisiä on monenlaisia ja jopa älykkäiden tarpeet eivät välttämättä tyydyty sillä että keskustelu sujuu nopeaan, vaan enemmänkin siitä että sisällä tapahtuu jotakin ja kun sisällä tapahtuu liikettä, tulet tietoisemmaksi itsestäsi ja mitä tietoisemmaksi tulet itsestäsi sitä useammin ajatukset ja keskustelu hidastuu sillä silloin käyt asiaa itsesi kautta, ei niinkään opittujen aisioiden lateluna. Älykkyyttäkin on monenlaista. On kirjaälyä, tunneälyä, sosiaalista älyä jne. Ehkä enemmänkin on kyse siitä liikuttaako ihmiset sitä aluetta mitä itse haet tai tykästytkö peilinä sellaisiin piirteisiin kuin itselläsi on ja ärsyynnytkö jostakin muusta.
Ajattelisin enemmän tätäkin aikakautta kirjaälyllisenä ja pinnallisena. Myöskin kulttuurieroja on nopeudessa. Ei liene mikään salaisuus että kansamme on kovin hidastempoinen, sisäänpäinkääntyvä ja dogminen. Ei todellakaan tarvitse olla maaninen jos ajatuksen juoksu kulkee ripeämmin ja turhautuminen on valmis. Jos kelkaa vähän heiluttaa tulee yleensä hämmennys.... aina sä kyselet niin vaikeita...en mä tiedä....en mä ole tollee ajatellut asiaa....
Vielä ehkä lisäisin tähän "sieluntuttuuden ja sympatian". Se vaikuttaa myöskin sanattomaan keskusteluun.
Itse olen pienestä lähtien ollut eloisa, sosiaalinen, näen ihmisten pintakuoren alle ja olen vain tietoinen ympäristöstäni. Tarvittaessa osaan kanssakäymisen taidon, mutta pikku hiljaa eri kokemusten myötä koen usein seurassakin itseni yksnäiseksi niin kuin olisin väärällä planeetalla. Tosin elävimmissä maissa tunne lievittyy sillä moniin asioihin reagoidaan nopeasti. Se ei välttämättä ole parempi asia, vain tutumpi. Olen kiinnostunut seuramaan miten ja mikä ihmiset saa toimimaan kuten toimivat. Olen päätynyt olemaan itseni kanssa sillä sitä kautta voin saada tehtyä asioita jolloin saan haastetta ja osaan myös enimmäkseen purkaa asioita luovuuden kautta.
Ihminen on kuitenkin eräänlainen laumaeläin ja tarvitsee välillä toisia. Olen päättänyt olla ystävällinen kanssakavereilleni, auttaa jos tarvitsee ja yrittää tulla toimeen turhautumiseni kanssa. Ap on oivaltanut yhden tärkeän pointin, kärsivällisyyden. Täällähän me olemme oppimassa itse kukin erilaisia piirteitä tullaksemme täydelliseksi tällä matkalla. Minä ainakin olen oppinut kärsivällisyyden eri variaatioita enkä vieläkään ole valmis. Turhautuminen vastakaiuttomuuteen, toimimattomuuteen, välinpitämättömyyteen............... tekee erilaiseksi, irralliseksi ja yksinäiseksi syvällä sydämessä.- toinen eloisa
Olipa kerrassaan oivaltavaa analyysia. Kiitos siitä. :-)
- kiinnostuin
Miten sinuun saisi yhteyden? täällä samankaltainen(n) ajatusmaailmaltaan.
- ?
kiinnostuin kirjoitti:
Miten sinuun saisi yhteyden? täällä samankaltainen(n) ajatusmaailmaltaan.
Kenestä kiinnostuit?
- kiinnostuin
? kirjoitti:
Kenestä kiinnostuit?
Sori, en huomannut laittaa tarkemmin. aloittajan kirjoitus oli hyvä sekä kommentit muilta kirjoittajilta. eniten nimim. voisko olla näinkin kolahti. Kuka vaan samankaltaisesti ajatteleva voisi laittaa yht.tietonsa, sinäkin.
- ?
kiinnostuin kirjoitti:
Sori, en huomannut laittaa tarkemmin. aloittajan kirjoitus oli hyvä sekä kommentit muilta kirjoittajilta. eniten nimim. voisko olla näinkin kolahti. Kuka vaan samankaltaisesti ajatteleva voisi laittaa yht.tietonsa, sinäkin.
Mikä erityisesti kolahti ? Etkö haluaisi enempään tänne valaista tarpeestasi.
- 435345435
"Täällähän me olemme oppimassa itse kukin erilaisia piirteitä tullaksemme täydelliseksi tällä matkalla. "
Scifisarjojen ystävänä katsottuani Lostin ja Babylon 5:n saatoin paremmin ymmärtää elämisen ja olemisen merkityksen.
"Täydellisyyden tavoittelun" voi ymmärtää toki monella tavalla, mutta ehkä se hieman sorahti silmiin. - 34534534543
435345435 kirjoitti:
"Täällähän me olemme oppimassa itse kukin erilaisia piirteitä tullaksemme täydelliseksi tällä matkalla. "
Scifisarjojen ystävänä katsottuani Lostin ja Babylon 5:n saatoin paremmin ymmärtää elämisen ja olemisen merkityksen.
"Täydellisyyden tavoittelun" voi ymmärtää toki monella tavalla, mutta ehkä se hieman sorahti silmiin.Tarkoitin siis ettei täydellisyyden tavoittelu (vaikka sen ajattelisi henkilökohtaisellakin asteella) välttämättä tullut ensisijaisesti mieleen elämisen merkityksestä. Vaikka toki tuon sanan saattoi toki ajatella yleismaallisemminkin.
- Pilkunnussija
Kirjälyä ei ole olemassa,kirjaviisautta kylläkin. Mutta asiaa kirjoitit.
- M.
Pilkunnussija kirjoitti:
Kirjälyä ei ole olemassa,kirjaviisautta kylläkin. Mutta asiaa kirjoitit.
Eikä kirjälyä.
Terkuin,
useamman pilkun nussinut.
- kettuttnen
Toki kannattaa ottaa huomioon, että läheskään välttämättä et oikeasti ole älykäs. Mitä olet tehnyt ansaitaksesi "älykön" tittelin? Pelkät ajatukset eivät riitä mihinkään.
Eräs herrasmies sanoi aikoinaan: "Ja jotkut vielä kuvittelevat olevansa lahjakkaita vain sen takia, että eivät pidä mistään"- 3454353453
Kyllä minäkin olisin aika varovainen sen suhteen että miten ylentäisin itseni muiden yläpuolelle tai muut alapuolelleni. Hyvä puoli tuossa voi olla siinä että itsetunto kasvaa kohisten kun kokee olevansa parempi ja älykkäämpi. Huono puoli löytyy siitä että nokka pystyssä kävelemisestä voi tulla niskat kipeiksi tai no pikemminkin se voi eristää ihmistä.
- : )
3454353453 kirjoitti:
Kyllä minäkin olisin aika varovainen sen suhteen että miten ylentäisin itseni muiden yläpuolelle tai muut alapuolelleni. Hyvä puoli tuossa voi olla siinä että itsetunto kasvaa kohisten kun kokee olevansa parempi ja älykkäämpi. Huono puoli löytyy siitä että nokka pystyssä kävelemisestä voi tulla niskat kipeiksi tai no pikemminkin se voi eristää ihmistä.
Kysymys ei ehkä aina ole siitä asettaako muut ala- tai yläpuolelle. Enemmäkin siitä kun ihminen ei kohtaa omalla oivallus- tai älykkyystasollaan samankaltaisia ihmisiä. Ihmisellä on hyvä olla myös sellaisia kontakteja jotka vastaavat omia tarpeita sillä jo se ettei kohtaa, tekee ihmisin erilliseksi, toisinaan yksinäisiksi.
Kun ihminen on kohdannut samankaltaisuutta voi alkaa kehittymään myös siihen suuntaan että yrittää ymmärtää muita. Se on yhdenlaista älykkyyttä. Ei ole mikään salaisuus että ihmisillä on erilaisia älykkyyksiä. Yhtä turhauttavaa on se jos tietämätön/kokematon keskustelee kokeneemman kanssa niin kuin myös toisin päin. Kokemusten kautta kehittyminen ja sitä kautta oivaltaminen on älykkyyttä jos vielä ihmisen osaa kohdata avoimesti, luovasti ja täynnä mahdollisuutta että ehket olekaan itse aina oikeassa. Tämän oivallettua päästään vuorovaikutteiseen keskusteluun. Ihminen vain ei tässä yhteiskunnassa aina miellä sitä vaan usein mennään tukkaputkella pinnallisesti, ajattelematta sen koommin tarkoituksia. Kuolla samanlaisena kuin on syntynyt ei ole kehitystä, eikä älykästä. Se ei avarra ihmistä ja jos katsellaan asiaa kauempaa universumin lakien mukaan on täydellisyyteen pyrkiminen aivan eri merkityksessä kuin suppeasti peilattuna.Olemalla parempi odottaa vain kolausta ymmärtääkseen että olet vain erilainen. Kuitenkaan elämän laki on se että kaikki eivät ole identtisesti kehittyneitä. Väkisinkin toiset ovat pitemmällä, näin ollen tietoisempia. Useimmiten tätä mielletään älykkyydeksi. Se ei kuitenkaan vähennä välttämättä oleellisesti yksinäisyyden tunnetta. Tunne on tunne ja jokaisella on oikeus kokea asioita niin kuin kokevat. Lukiolaisen on joskus vaikeaa saada tyydytystä pitemmän päälle ala-asteisen kanssa ja ihminen kaipaa kaltaisiaan. Ilman toista ei ole täysipainoista elämää. Voi olla ystävällinen mutta tasavertainen vuorovaikutus puuttuu. Jos jonpaa kumpaa ymmärrystä on liikaa, kokee vähemmistö itsensä helposti yksinäiseksi sydämestään. Älykäs ihminen on mieltänyt tämänkin eikä enää ole tarvetta nostaa tai laskea itseä. Aloittajahan ei tätä tehnyt, hän puhui yksinäisyyden kokemuksesta. Se miten ihmiset kokee sen nokkapystyssä kulkemisena tms. on enemmänkin vastaajan omasta sisäisestä maailmasta lähtöisin, reaktio, ja täten erittäin hieno avain itsensätuntemiseen. - 34534543534
: ) kirjoitti:
Kysymys ei ehkä aina ole siitä asettaako muut ala- tai yläpuolelle. Enemmäkin siitä kun ihminen ei kohtaa omalla oivallus- tai älykkyystasollaan samankaltaisia ihmisiä. Ihmisellä on hyvä olla myös sellaisia kontakteja jotka vastaavat omia tarpeita sillä jo se ettei kohtaa, tekee ihmisin erilliseksi, toisinaan yksinäisiksi.
Kun ihminen on kohdannut samankaltaisuutta voi alkaa kehittymään myös siihen suuntaan että yrittää ymmärtää muita. Se on yhdenlaista älykkyyttä. Ei ole mikään salaisuus että ihmisillä on erilaisia älykkyyksiä. Yhtä turhauttavaa on se jos tietämätön/kokematon keskustelee kokeneemman kanssa niin kuin myös toisin päin. Kokemusten kautta kehittyminen ja sitä kautta oivaltaminen on älykkyyttä jos vielä ihmisen osaa kohdata avoimesti, luovasti ja täynnä mahdollisuutta että ehket olekaan itse aina oikeassa. Tämän oivallettua päästään vuorovaikutteiseen keskusteluun. Ihminen vain ei tässä yhteiskunnassa aina miellä sitä vaan usein mennään tukkaputkella pinnallisesti, ajattelematta sen koommin tarkoituksia. Kuolla samanlaisena kuin on syntynyt ei ole kehitystä, eikä älykästä. Se ei avarra ihmistä ja jos katsellaan asiaa kauempaa universumin lakien mukaan on täydellisyyteen pyrkiminen aivan eri merkityksessä kuin suppeasti peilattuna.Olemalla parempi odottaa vain kolausta ymmärtääkseen että olet vain erilainen. Kuitenkaan elämän laki on se että kaikki eivät ole identtisesti kehittyneitä. Väkisinkin toiset ovat pitemmällä, näin ollen tietoisempia. Useimmiten tätä mielletään älykkyydeksi. Se ei kuitenkaan vähennä välttämättä oleellisesti yksinäisyyden tunnetta. Tunne on tunne ja jokaisella on oikeus kokea asioita niin kuin kokevat. Lukiolaisen on joskus vaikeaa saada tyydytystä pitemmän päälle ala-asteisen kanssa ja ihminen kaipaa kaltaisiaan. Ilman toista ei ole täysipainoista elämää. Voi olla ystävällinen mutta tasavertainen vuorovaikutus puuttuu. Jos jonpaa kumpaa ymmärrystä on liikaa, kokee vähemmistö itsensä helposti yksinäiseksi sydämestään. Älykäs ihminen on mieltänyt tämänkin eikä enää ole tarvetta nostaa tai laskea itseä. Aloittajahan ei tätä tehnyt, hän puhui yksinäisyyden kokemuksesta. Se miten ihmiset kokee sen nokkapystyssä kulkemisena tms. on enemmänkin vastaajan omasta sisäisestä maailmasta lähtöisin, reaktio, ja täten erittäin hieno avain itsensätuntemiseen."Kysymys ei ehkä aina ole siitä asettaako muut ala- tai yläpuolelle. Enemmäkin siitä kun ihminen ei kohtaa omalla oivallus- tai älykkyystasollaan samankaltaisia ihmisiä. Ihmisellä on hyvä olla myös sellaisia kontakteja jotka vastaavat omia tarpeita sillä jo se ettei kohtaa, tekee ihmisin erilliseksi, toisinaan yksinäisiksi."
Sen mitä olen huomannut niin yleensä henkilöt jotka tiedostavat erittäin vahvasti sen etteivät muut ole "samalla älykkyystasolla" tai "ymmärrä nokkelia vitsejäni" luulevat itsestään aika lailla liikoja. He prameilevat yksittäisillä nippelitiedoilla usein edes tiedostamatta ettei se tieto ole kovinkaan olennaista.
"Kokemusten kautta kehittyminen ja sitä kautta oivaltaminen on älykkyyttä jos vielä ihmisen osaa kohdata avoimesti, luovasti ja täynnä mahdollisuutta että ehket olekaan itse aina oikeassa."
Tässä tulee se ristiriita jonka minä koen näillä "oman älykkyytensä tiedostavilla" olevan. He eivät suhtaudu ihmisiin avoimesti ja ennakkoluulottomasti, vaan he tiedostavat jo etukäteen oman älykkyytensä ja erinomaisuutensa. He ovat ennakkoluulojensa vankeja ja usein tämä näkyykin suhtautumisessa. He arvostavat toisia ihmisiä jos jo etukäteen tietävät heidän asemansa, mutta he suhtautuvat puhujan mielipiteeseen juuri sen mukaan mikä asema hänellä on. Heidän ei tarvitse perustella älykkyyttään todellisella keskustelulla esim. sillä että toinenkin tajuaisi olevansa väärässä jostakin asiasta, vaan siihen riittää usein juuri jokin nippelitieto (jos toinen osapuoli ei tiedä vaikka jotakin yksittäistä sanaa tai muuta juttua) tai esim. koulutus.
"Ihminen vain ei tässä yhteiskunnassa aina miellä sitä vaan usein mennään tukkaputkella pinnallisesti, ajattelematta sen koommin tarkoituksia."
Ihmiselle voisi tässä asiassa mieltää joko kaksi tarkoitusta eli hän tekee jotakin sen hyväksi että muillakin ihmisillä olisi parempi elää tai että hän itse on onnellinen. Usein valitaan vain se jälkimmäinen vaihtoehto koska se on helpoin vaihtoehto.
Pelkkä "turhanpäiväinen" asioiden ajatteleminen ja tarkoituksien miettiminen ilman konkretiaa on tyhjänpäiväistä. Se voi tyydyttää henkilön itsensä omat tarpeensa, mutta muuten sillä ei ole juurikaan merkitystä.
"Se ei avarra ihmistä ja jos katsellaan asiaa kauempaa universumin lakien mukaan on täydellisyyteen pyrkiminen aivan eri merkityksessä kuin suppeasti peilattuna"
Mitä kauempaa meitä katsellaan sitä pienemmältä näytämme. Ihmisen elämän tarkoitus voi syntyä vaikka napin painamisella jos hän toteaa sen olevan merkityksellistä.
"Kuitenkaan elämän laki on se että kaikki eivät ole identtisesti kehittyneitä. Väkisinkin toiset ovat pitemmällä, näin ollen tietoisempia. Useimmiten tätä mielletään älykkyydeksi."
Ihminen luo oman tarkoituksensa. Se että jos henkilö kokee jo etukäteen olevansa merkityksellisempi ja kehittyneempi osoittaa vain että hän on ylimielinen.
"Älykäs ihminen on mieltänyt tämänkin eikä enää ole tarvetta nostaa tai laskea itseä. Aloittajahan ei tätä tehnyt, hän puhui yksinäisyyden kokemuksesta. Se miten ihmiset kokee sen nokkapystyssä kulkemisena tms. on enemmänkin vastaajan omasta sisäisestä maailmasta lähtöisin, reaktio, ja täten erittäin hieno avain itsensätuntemiseen. "
Jos ihminen on todellakin älykäs, muut ihmiset tajuavat hänen älykkyytensä ilman että hänen tarvitsee korostaa sitä itse sanomalla että "Olen älykäs".
Usein ihmiset eristävät itse itsensä mitä erilaisemmilla tavoilla. Mikä tahansa syy kelpaa siihen jotta tuntisimme itsemme ainutlaatuisiksi. Riittää kun kokee olevansa vähänkin erilaisempi kuin muut. Yleensä me haemme posiitivisia piirteitä, vaikka todellisuudessa kyse voisikin olla negatiivisista piirteistä esim. omasta ymmärtämättömyydestä muita kohtaan. Älykkyys on yksi tyypillisimmistä asioista jolla halutaan eristäytyä "Muut eivät ymmärrä minua koska olen älykkäämpi ja tajuan asiat nopeammin kuin he". - 15+6
34534543534 kirjoitti:
"Kysymys ei ehkä aina ole siitä asettaako muut ala- tai yläpuolelle. Enemmäkin siitä kun ihminen ei kohtaa omalla oivallus- tai älykkyystasollaan samankaltaisia ihmisiä. Ihmisellä on hyvä olla myös sellaisia kontakteja jotka vastaavat omia tarpeita sillä jo se ettei kohtaa, tekee ihmisin erilliseksi, toisinaan yksinäisiksi."
Sen mitä olen huomannut niin yleensä henkilöt jotka tiedostavat erittäin vahvasti sen etteivät muut ole "samalla älykkyystasolla" tai "ymmärrä nokkelia vitsejäni" luulevat itsestään aika lailla liikoja. He prameilevat yksittäisillä nippelitiedoilla usein edes tiedostamatta ettei se tieto ole kovinkaan olennaista.
"Kokemusten kautta kehittyminen ja sitä kautta oivaltaminen on älykkyyttä jos vielä ihmisen osaa kohdata avoimesti, luovasti ja täynnä mahdollisuutta että ehket olekaan itse aina oikeassa."
Tässä tulee se ristiriita jonka minä koen näillä "oman älykkyytensä tiedostavilla" olevan. He eivät suhtaudu ihmisiin avoimesti ja ennakkoluulottomasti, vaan he tiedostavat jo etukäteen oman älykkyytensä ja erinomaisuutensa. He ovat ennakkoluulojensa vankeja ja usein tämä näkyykin suhtautumisessa. He arvostavat toisia ihmisiä jos jo etukäteen tietävät heidän asemansa, mutta he suhtautuvat puhujan mielipiteeseen juuri sen mukaan mikä asema hänellä on. Heidän ei tarvitse perustella älykkyyttään todellisella keskustelulla esim. sillä että toinenkin tajuaisi olevansa väärässä jostakin asiasta, vaan siihen riittää usein juuri jokin nippelitieto (jos toinen osapuoli ei tiedä vaikka jotakin yksittäistä sanaa tai muuta juttua) tai esim. koulutus.
"Ihminen vain ei tässä yhteiskunnassa aina miellä sitä vaan usein mennään tukkaputkella pinnallisesti, ajattelematta sen koommin tarkoituksia."
Ihmiselle voisi tässä asiassa mieltää joko kaksi tarkoitusta eli hän tekee jotakin sen hyväksi että muillakin ihmisillä olisi parempi elää tai että hän itse on onnellinen. Usein valitaan vain se jälkimmäinen vaihtoehto koska se on helpoin vaihtoehto.
Pelkkä "turhanpäiväinen" asioiden ajatteleminen ja tarkoituksien miettiminen ilman konkretiaa on tyhjänpäiväistä. Se voi tyydyttää henkilön itsensä omat tarpeensa, mutta muuten sillä ei ole juurikaan merkitystä.
"Se ei avarra ihmistä ja jos katsellaan asiaa kauempaa universumin lakien mukaan on täydellisyyteen pyrkiminen aivan eri merkityksessä kuin suppeasti peilattuna"
Mitä kauempaa meitä katsellaan sitä pienemmältä näytämme. Ihmisen elämän tarkoitus voi syntyä vaikka napin painamisella jos hän toteaa sen olevan merkityksellistä.
"Kuitenkaan elämän laki on se että kaikki eivät ole identtisesti kehittyneitä. Väkisinkin toiset ovat pitemmällä, näin ollen tietoisempia. Useimmiten tätä mielletään älykkyydeksi."
Ihminen luo oman tarkoituksensa. Se että jos henkilö kokee jo etukäteen olevansa merkityksellisempi ja kehittyneempi osoittaa vain että hän on ylimielinen.
"Älykäs ihminen on mieltänyt tämänkin eikä enää ole tarvetta nostaa tai laskea itseä. Aloittajahan ei tätä tehnyt, hän puhui yksinäisyyden kokemuksesta. Se miten ihmiset kokee sen nokkapystyssä kulkemisena tms. on enemmänkin vastaajan omasta sisäisestä maailmasta lähtöisin, reaktio, ja täten erittäin hieno avain itsensätuntemiseen. "
Jos ihminen on todellakin älykäs, muut ihmiset tajuavat hänen älykkyytensä ilman että hänen tarvitsee korostaa sitä itse sanomalla että "Olen älykäs".
Usein ihmiset eristävät itse itsensä mitä erilaisemmilla tavoilla. Mikä tahansa syy kelpaa siihen jotta tuntisimme itsemme ainutlaatuisiksi. Riittää kun kokee olevansa vähänkin erilaisempi kuin muut. Yleensä me haemme posiitivisia piirteitä, vaikka todellisuudessa kyse voisikin olla negatiivisista piirteistä esim. omasta ymmärtämättömyydestä muita kohtaan. Älykkyys on yksi tyypillisimmistä asioista jolla halutaan eristäytyä "Muut eivät ymmärrä minua koska olen älykkäämpi ja tajuan asiat nopeammin kuin he"."Sen mitä olen huomannut niin yleensä henkilöt jotka tiedostavat erittäin vahvasti sen etteivät muut ole "samalla älykkyystasolla" tai "ymmärrä nokkelia vitsejäni" luulevat itsestään aika lailla liikoja. He prameilevat yksittäisillä nippelitiedoilla usein edes tiedostamatta ettei se tieto ole kovinkaan olennaista."
Et siis ole koskaan tavannut ketään älykästä ihmistä. Tarkoitan "sillä tavalla älykästä", mistä tämän ketjun aloittaja puhuu.
"Tässä tulee se ristiriita jonka minä koen näillä "oman älykkyytensä tiedostavilla" olevan. He eivät suhtaudu ihmisiin avoimesti ja ennakkoluulottomasti, vaan he tiedostavat jo etukäteen oman älykkyytensä ja erinomaisuutensa."
Itsetunnossasi on jonkinlainen heikko kohta, jos kuvittelet, että älykkyys tarkoittaisi jonkinlaista kilpailua tietomäärissä, nopeudessa, menestyksessä, yhteiskunnallisessa asemassa. Tunnet jääväsi altavastaajaksi näitten wannabe-manipuloijien kanssa. Jos nyt kaivat sen oman älysi esiin, havaitset, että näillä erinomaistelijoilla on vielä heikompi itsetunto kuin itselläsi, mutta lisäksi itsetuntemus jossain matelija-asteella ja sensitiivisyys muiden tunnetiloihin kokonaan kehittymättä. Ei mitään älykkääseen ihmiseen liitettäviä ominaisuuksia.
Älykkyyteen kuuluu myös tilan antaminen ja hiljaisuus, erillisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet ja myötätunto niitä kohtaan, joiden näkee rämpivän samalla tiellä kaukana itsensä takana - tie kun jatkuu jatkumistaan, ovelta mistä sen lähtevän nään... - 34534543534
15+6 kirjoitti:
"Sen mitä olen huomannut niin yleensä henkilöt jotka tiedostavat erittäin vahvasti sen etteivät muut ole "samalla älykkyystasolla" tai "ymmärrä nokkelia vitsejäni" luulevat itsestään aika lailla liikoja. He prameilevat yksittäisillä nippelitiedoilla usein edes tiedostamatta ettei se tieto ole kovinkaan olennaista."
Et siis ole koskaan tavannut ketään älykästä ihmistä. Tarkoitan "sillä tavalla älykästä", mistä tämän ketjun aloittaja puhuu.
"Tässä tulee se ristiriita jonka minä koen näillä "oman älykkyytensä tiedostavilla" olevan. He eivät suhtaudu ihmisiin avoimesti ja ennakkoluulottomasti, vaan he tiedostavat jo etukäteen oman älykkyytensä ja erinomaisuutensa."
Itsetunnossasi on jonkinlainen heikko kohta, jos kuvittelet, että älykkyys tarkoittaisi jonkinlaista kilpailua tietomäärissä, nopeudessa, menestyksessä, yhteiskunnallisessa asemassa. Tunnet jääväsi altavastaajaksi näitten wannabe-manipuloijien kanssa. Jos nyt kaivat sen oman älysi esiin, havaitset, että näillä erinomaistelijoilla on vielä heikompi itsetunto kuin itselläsi, mutta lisäksi itsetuntemus jossain matelija-asteella ja sensitiivisyys muiden tunnetiloihin kokonaan kehittymättä. Ei mitään älykkääseen ihmiseen liitettäviä ominaisuuksia.
Älykkyyteen kuuluu myös tilan antaminen ja hiljaisuus, erillisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet ja myötätunto niitä kohtaan, joiden näkee rämpivän samalla tiellä kaukana itsensä takana - tie kun jatkuu jatkumistaan, ovelta mistä sen lähtevän nään..."Et siis ole koskaan tavannut ketään älykästä ihmistä. Tarkoitan "sillä tavalla älykästä", mistä tämän ketjun aloittaja puhuu."
En varmaankaan ole sitten...
"Itsetunnossasi on jonkinlainen heikko kohta, jos kuvittelet, että älykkyys tarkoittaisi jonkinlaista kilpailua tietomäärissä, nopeudessa, menestyksessä, yhteiskunnallisessa asemassa. Tunnet jääväsi altavastaajaksi näitten wannabe-manipuloijien kanssa. Jos nyt kaivat sen oman älysi esiin, havaitset, että näillä erinomaistelijoilla on vielä heikompi itsetunto kuin itselläsi, mutta lisäksi itsetuntemus jossain matelija-asteella ja sensitiivisyys muiden tunnetiloihin kokonaan kehittymättä. Ei mitään älykkääseen ihmiseen liitettäviä ominaisuuksia."
Ikävä kyllä älykkyyteen riippuu tuo verrannollisuus eli olet muita älykkäämpi tai tyhmempi. Siihen liittyy lähes aina kilpailu siitäkin että kuinka älykäs on ja kuinka paljon tietää asioista tai tietääkö enemmän kuin toiset. Ilman kilpailua olisi mahdotonta määrittää että olet älykkäämpi kuin jokin toinen.
Ihminen ei tarvitse muiden tunnetilojen tuntemista ollakseen älykäs. Ihminen voi olla älykäs välittämättä pätkääkään siitä mitä tunnet ja miten ajattelet.
"Älykkyyteen kuuluu myös tilan antaminen ja hiljaisuus, erillisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet ja myötätunto niitä kohtaan, joiden näkee rämpivän samalla tiellä kaukana itsensä takana - tie kun jatkuu jatkumistaan, ovelta mistä sen lähtevän nään... "
Ajattelemme älykkyyden kovin eri lailla...
Erilaiseksi jokainen voi tuntea minkä ominaisuuden perusteella tahansa, jos vain haluaa niin.
Epämääräinen viittaus "kaukana takana olijoihin" on se perisynti johon yleensä älyköiksi julistautuvat henkilöt syyllistyvät.
- En sopudukaan...
- hedelmäinen!
Helpompaa, ehkä, parempaa, tuskin. Toisten varjolla ei pidä menettää itseänsä. Ympäristö reagoi. Mitä se kertoo ympäristöstö, mitä se kertoo itselle.
Pinnallisuus on toisille elämä, toisille ahdistus. Nauti ja hyväksy siitä mikä olet nyt.
- nimetön tai etusormi
Hyvinhän sulla asiat on kun on kavereita ja hyvät suhteet perheeseenkin.
Kunnon juttuseura onkin harvinaista "herkkua" - se on
niin että ikinä ei saa sanoa mitään hyvää itsestään, tai muuten muut tulevat ja lyttäävät kaiken heti alas. Haukkuakaan ei saa liikaa. Mikään ei ole ikinä hyvin. Jos on aidosti mitä on, muut miettivät, että tekeytyykö se vaan tuollaiseksi.......
Joo, älykkyyttä on montaa sorttia. Voin rehellisesti sanoa olevani sosiaalisesti älykäs ja muiden olevan sillä osa-alueella tyhmempiä! Monessa muussa asiassa muut voivat olla minua nopeampia, esimerkiksi liikunta on kompastuskiveni. Vaikka ajattelisin liikkeen mielessäni, toteutus on.... en löydä termiä sille surkuhupaisuudelle. Matikkapää on ihan normaali, ei mitenkään nopea. Tosin en ole sitä edes treenannut.
Kuitenkin ahdistaa nimenomaan se, etten koskaan löydä sosiaalisesti älykkäitä ihmisiä, varsinkaan miehiä! No ei ole naisiakaan montaa. Kaikki ajattelee vain omaa napaa ja ihan valehtelematta käyttäytyvät kuin imbesillit. Myöhemmin kaikki itkee epäonnistuneita suhteitaan. Olisiko syytä katsoa peiliin? Onnen voi saavuttaa kun sen oikein oivaltaa. Mikään muu mahti maailmassa ei tuo onnea, ei edes raha ja julkisuus jne!- Invisible boy
"Mikään muu mahti maailmassa ei tuo onnea, ei edes raha ja julkisuus jne!"
Raha helpottaa oloa kummasti. Onhan sekin eräänlaista onnea, kun elämästä puuttuu yksi olennainen huoli, eli se rahan hankkimisprosessi. Itse asiassa ainut tapa, millä voi onnistua tuntemaan itsensä vapaaksi on se, että on niin rikas, ettei töitä tarvitse tehdä, kuin enintään huvin vuoksi. Kun on rahaa, ei ole riippuvainen mistään. Ei tarvitse kuluttaa suurta osaa elämästään siihen, että täytyy olla jossain tietyssä paikassa, tiettyyn aikaan, tietyn tuntimäärän verran, vain siksi, että olisi ylipäätään varaa saada maha täyteen ja katto pään päälle. Sen lisäksi rahalla saa ja rahalla pääsee. Kun on rahaa, ei tarvitse olla kenenkään orja. Itse olisin mieluummin rikas yksinäinen, kuin vain yksinäinen. Ja jos todella olisin rikas, en usko, että edes olisin yksinäinen. Naiset tietäen.
- fotoni
Ihmisen elämän tarkoitus voi syntyä vaikka napin painamisella jos hän toteaa sen olevan merkityksellistä.
Onnen voi saavuttaa kun sen oikein oivaltaa.
Tässä kaksi niin vaikeaa asiaa, mitä on vieläkin niin vaikea sisäistää. - Hehee
"Myöhemmin kaikki itkee epäonnistuneita suhteitaan. Olisiko syytä katsoa peiliin?" öh.. siis kun on kyllin älykäs, ei epäonnistu suhteissaan, niinkö? Eihän se niin voi mennä koska suhteeseen tarvitaan (ainakin yleensä) kaksi ihmistä, jotka usein tuntevat ja ajattelevat eritavoin.
Itse olen tutkitusti keskitasoa älykkäämpi. Tutkimustulos aiheutti melkoisen naurunpuuskan, kysyin että missäköhän se näkyy??? Niin hyvin olin siihen mennessä sössinyt elämäni. Vaan olen elänyt elämääni. En ole koko ajan arvioinut ja arvostellut muita, vaan...elänyt. Ei kukaan ole niin älykäs että kaikilta kolhuilta säästyisi.
Mutta kyllä se älykkyys näkyy jossain. Omaksun nopeasti ja helposti uusia asioita, ja helposti turhaudun töissäni työtehtävien helppouden takia.
Empatiakykyni ansiosta en ole yksin. Osaan ottaa muita ihmisiä huomioon, enkä edes kuvittele olevani yhtään muita parempi. Ihan kaikilla meillä on vahvuutemme. - no tässä
esimerkki ja vielä nainen:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011052613790296_ul.shtml
Ihanaa tietää, ettei sittenkään ole yksin kaikkien ajatusten ja "outouden" kanssa. Jos olisin miljonääri, tekisin luultavasti samoin. Se on totta, että töihin en menisi jos ei olisi aivan pakko. Ellei olisi huutava tarve työn teosta ja tärkeästä asiasta. - hidasälyinen
Tämä ketju on kai tarkoitettu nopeaälyisille, mutta ajattelin tuoda vähän vastakkaista näkökulmaa:
Olen siis hidasälyinen ja se on minulle ollut aina valtava itsetunto-ongelma.
Mitä tulee kognitiivisiin kykyihin yleensä, ainoastaan avaruudellisessa hahmottamisessa taidan olla vähintäänkin keskitasoa, muilla osa-alueilla olen aina ollut kaikkia kömpelömpi.
Tämä on vahvassa ristiriidassa synnynnäisesti jonkinverran kilpailunhaluisen luonteeni kanssa, joka myös lannistuu ääriherkästi virheistä.
Huomaan ihmisten kanssa keskustellessa, että juuri minun ajatukseni kulkee aivan liian hitaasti ja joudun miettimään vastauksiani liian pitkään, mikä aiheuttaa stressiä kun tiedän ettei muut voi odottaa niin kauan.
Ongelmia aiheuttaa myös se, että ihmiset ilmeisemmin olettavat että minun täytyy kyetä puolustamaan itseäni. Jos vaikka joudun sanaharkkaan, niin jään lähes poikkeuksetta siinä kakkoseksi mikä tekee minut katkeraksi. Luonteeseeni kuuluu se, että vihaan sitä kun joku alentaa minua ja katkeroidun kun en osaa pistää vastaan.
Itsensä kehittäminen on tietysti varmasti avainasemassa ongelman korjaamiseksi, mutta satun kärsimään myös (ehkä tilanteestani johtuen) jatkuvasta apatiasta. Valtaosan ajasta minulla ei ole mitään intohimoista tunnetta, joka puskisi eteenpäin. Siis esimerkiksi iloa, surua tai vihaa.
En oikein toistaiseksi usko, että kukaan ihan kylmiltään voisi tehdä mitä vaan, vaan avuksi tarvitaan henkisiä ominaisuuksia jotka puskevat tarvittaessa esiin joko automaattisesti tai pienellä tsemppauksella. Tai sitten ne ominaisuudet ammennetaan jostain muualta, vaikkapa ihmissuhteista, musiikista, ja niin edelleen.
En kuitenkaan tarkoita, että minun pitäisi vain levätä laakereillani, vaan olen itseasiassa viimeaikoina hiljalleen aktivoitunut enemmän ja enemmän.
Itsetunto-ongelmani ja apatiani yhdessä lienevät syy myös siihen miksi minulla ei ole ollut koskaan yhtään läheistä ihmissuhdetta ja siihen miksi olen niin syrjäytynyt.- werwrwr2
>Jos vaikka joudun sanaharkkaan, niin jään lähes poikkeuksetta
>siinä kakkoseksi mikä tekee minut katkeraksi
Ainakin neuvotteluissa kuuntelu ja ymmärtäminen on tärkeämpää kuin paskan jauhaminen suu vaahdossa. Onko sanaharkoissa häviäjä se, joka puhuu vähiten? - 9+8
"Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa."
- Hehee
"töihin en menisi jos ei olisi aivan pakko." Niin. Jos ei olisi pakottavaa tarvetta tehdä jotain. Mielellään jotain mikä kehittäisi taas itseään eteenpäin. Jotain mistä saisi tyydytystä. Tyydytystä saa vain asioista jotka kehittävät. Tai mistä olisi iloa ja apua muille kanssaihmisille.
En ymmärrä miksi kukaan haluaisi mieltää itseään hidasälyiseksi. Kukaan ei pidä häviämisestä, kaikilla voi tulla tilanne jolloin katkeroituu. Henkiset ominaisuudet jäävät usein piiloon jos niitä ei sopivilla (ei aina niin mukavilla)ärsykkeillä potkita esiin, esim epäonnistuneilla ihmissuhteilla. Ja ihan kaikilla (terveillä ihmisillä) on joskus heikko itsetunto, ÄO:sta riippumatta.- hidasälyinen
"En ymmärrä miksi kukaan haluaisi mieltää itseään hidasälyiseksi."
Tämä suhtautuminen on juuri se mikä ärsyttää minua todella paljon. Yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi kukaan haluaisi mieltää itsensä kehitysvammaiseksi.
Mitä sitten, jos tunnustaudun hidasälyiseksi? En tee sitä siksi, että minulla olisi kieroutunut minäkuva, vaan siksi että tiedostan sen piirteen olemassaolon enkä kiellä sitä. Mielestäni se suhtautumistapa on täysin terve.
Pääasiassa olen jo hyväksynyt tämän puutteen itsessäni, ja enemmän ongelmia siihen liittyen tulee muiden ihmisten vuoksi. Se on nimittäin juuri muut, jotka sitä eivät hyväksy eivätkä ymmärrä.
Hidasälyinen on muutenkin niitä harvoja ihmisryhmiä joita on sosiaalisesti hyväksyttyä pilkata.
- i.k.
Täälläkin myös yksi melko analyyttinen persoona, joka löysi aloitusviestistä jotakin tuttua.
En itsekään lähtisi älykkyyttä mitenkään lokeroimaan, eikä se taitaisi olla edes mahdollista. Yksi ajatus lähti mielessä kuitenkin rullaamaan: viisaus ja älykkyys ovat pitkälti eri asioita, vaikka molemmista löytyy toki samoja piirteitä.
Älykkyyttä on montaa lajia, mutta viisaus on jotakin erilaista - hiljalleen kehittyvää ja kokonaisvaltaista. Viisas ihminen osaa punnita asioita monesta näkökulmasta, eikä tuomitse juuri mitään pohtimatta ensin asiaa (vähintään) toisen kerran. Viisas henkilö ottaa kokemuksista opikseen ja tiedostaa, ettei ole erehtymätön ja aina oikeassa. Empatia ja muiden hyväksi toimiminen liittyy kiinteästi viisauteen.
Älykäs ihminen ei välttämättä ole viisas. Kun miettii niitä kaikkia maailmaan putkahtaneita vaikutusvaltaisia pahiksia: monet heistä ovat varmasti olleet jollakin tavalla älykkäitä, mutta eivät todellakaan viisaita. Älykkyydellä ja sen tuotoksilla on satutettu ja satutetaan edelleen lukemattoman monia ihmisiä monella eri tavalla.
Yleensä kuulee myös sanottavan, että "ikä tuo viisautta". Olen jo näinkin lyhyen elämäni aikana tavannut monenlaisia ihmisiä ja joutunut - valitettavasti - toteamaan, että ikä tai informaation ahmiminen ei tee ihmisestä välttämättä yhtään sen järkevämpää. Välinpitämättömyyttä löytyy joka ikäpolvesta. Ikä ja lukeneisuus eivät ole takeita asioiden syvällisestä ymmärtämisestä, jos niitä asioita ei oikeasti ole päässä työstänyt. Työstäminen tapahtuu siis pitkälti itsenäisesti. Ainakaan kenenkään ulkopuolisen ei saisi antaa istuttaa elämän arvojaan omaan päähän.
Lisättäköön nyt vielä, että itse en suoranaisesti pidä itseäni mitenkään "erottuvan" älykkäänä saati viisaana. Pidän asioiden pohtimisesta ja olen jonkunlaisen tunneälyn perinyt. Minulle on kyllä huomauteltu "syvällisestä ja "kehittyneestä" ajattelusta", mutta tällaiset kehut ovat lähinnä saaneet oloni hieman kiusaantuneeksi, koska en halua joutua mitenkään korotetuksi.
Olen myös useamman kerran tuntenut oloni yksinäiseksi ikätovereiden seurassa. Tuntuu välillä, että olen eksynyt jonkin ikävaiheen ohi. Nuorille tuntuu lokeroituneen tietynlainen elämäntyyli, johon en kuitenkaan itse tunnu kuuluvani. Toivottavasti en ole itsenäisen pohtivalla elämäntyylilläni tehnyt itselleni hallaa.- avbpö
Niin viisaus on sitä että tietoisuus lähtee sydämestä käsin eli sydämenviisaus.
Sydämen viisaus ei useimmiten tarvitse paljoakaan kirjaviisautta eikä älykkyystitteleileitä. Sydämen viisaus on myös sosiaalista- sekä tunneälyä.
Älykkyys joka vaatii toisten kanssa leikkimisen ei ole sydämenviisautta, se on vallankäyttöä. Älykäs ihminen voi nimenomaan olla manipuloija. Mutta jos älykäs ihminen on sydämen viisas, hän useimmiten tuntee itsensä, tuntee muitten käytösten tarkoituksen, pohtii ja ymmärtää asioita syvemmin ja kun ymmärrät paremmin et tarvitse enää osoittelua vaan sinut palkitsee ymmärrys ja hyväksyntä sillä jokainen ihminen on arvokas itsessään. Kysymys lienee näissä tapauksissa se ettei anneta ihmisen tuntea tuntemuksiaan ilman sormenosoitusta siitä millä oikeudella joku tuntee niin kuin tuntee. Arvostelijathan kertovat omasta maailmastaan tällä, se ei kuitenkaan kerro vielä siitä mitä kirjoittaja on tuntemuksillaan tarkoittanut.
Jollekin se raha on jokin pelastusrengas, se voi kuitenkin jättää sielullisesti melko tyhjäksi jos asian kanssa ei ole tarkka. Kyllä kuitenkin aika moni tarvitsee elämälleen tarkoituksen, jotakin muutakin kun ostamisen.
Jos ihmisten seurassa ei ole hyvä olla, on jokaisella oikeus ottaa tilansa eikä tarvitse leikkiä sosiaalista jos yksinäisyyden tunne vie tilan. Ei ole helppoa sekään että joutuu olemaan jatkuvasti tekemisissä sellaisessa ympäristössä joka kuluttaa sisintä. Viisas löytää kyllä sieltäkin viestejä.
Ei ole yksiselitteistä eri älykkyystasojen kanssakäyminen. Ei sekään kumpi on parempi vai onko kumpikaan. Eri arvot ja käytösmallit vain ei kohtaa ja se voi tehdä kovin kipeää jos ei ole pohtija tyyppi.
Suomalaisethan ovat käyttäytymistavoiltaan aivan eri maata kuin muu maailma.
Olen keskivertoa älykkäämpi, ja minulla on paljon ystäviä. Älykäs ihminen sopeutuu uusiin tilanteisiin hyvin. Koulusuorituksissa tarvitaan kuitenkin eniten älykkyyden yhtä osa-aluetta, eli muistia. Mensan testeissä taas mitataan nokkeluutta. Naissuhteiden luomisessa on impulsiivisuudella suuri merkitys. Empatia ja ymmärretyksi tuleminen ovat asioita, joita ei tarvita menestyäkseen maailmalla, mutta ne ovat kuitenkin ne ainoat asiat, mitkä tuovat ihmisille iloa ylipäätään.
Hyvät sosiaaliset taidot ovat usein lauman alfauroksilla. Jo apinalaumoista lähtien lauman urossimpanssi osasi aistia laumansa jäsenten mielialan. Siksi alfaurokset ovat suosittuja naissrintamalla, koska heillä on tunneälyä. Tunneäly on jotain mitä ei voida mitata Mensan testeillä ja se on jotain mitä esimerkiksi eläimillä on, mutta tavalliselta keskivertoiselta suomalaiselta uupuu.
Usein ihmiset suomessa ovat sisäänpäinkääntyneitä, sisäänpäin lämpiäviä, kielteisiä ja ujoja. Ei tarvitse mennä kuin 500 metriä länteen, itään tai etelään, niin ihmiset ovat erilaisia. Näissä maissa ihmiset ovat rehellisiä tunteilleen ja avoimia tunteistaan. Todellinen ekstrovertti on myös avoin. Jotta olisi oikea ekstrovertti, niin pitäisi olla avoin myös omista tunteistaan eikä läpättää satunaista paskaa asioista.
Kärsin älykkyydestäni erilaisissa, sisäänpäinkääntyneissä ihmisyhteisöissä, joissa ei hymyillä tai naureta muuten kuin lakonisesti ja omahyväisesti, ihmisyhteisöissä, joissa ollaan pessimistisiä ja kyynisiä, koska minä olen luonnoltani optimisti. Valoisana puolena olen kuitenkin kaverustunut parin kymmenen ihmisen kanssa ja ystävystynyt kahden ihmisen kanssa. Nämä kaksi ystävääni ovat minun sielunveljiäni ja luovat elämääni tarkoitusta.
Elämäntehtäväni on tukea ihmisiä, joilla on vaikeata erilaisissa järjestöissä ja vapaaehtoistöissä. 94% ihmisistä ovat massaihmisiä, ja vain 6% ihmisistä ovat ihmisiä, joiden kanssa älykkäät voivat tehdä jotain mielekästä. Nämä massaihmiset, eli suurin osa ihmisistä ovat lievästi kehitysvammaisia verrattuna älykkäisiin ihmisiin, eli meihin 6% ihmisistä. He itkevät kossupullo kädessä onneaan, joka koostuu irtosuhteista ja jaloviinasta. En kadehdi heitä. Itse en pidä niin paljon alkoholista, tai kännäilystä, enemmänkin olen boheemi kahvila ihminen.
Minä olen viimeiset 3 vuotta ollut mukana kaikenlaisessa vapaaehtois- ja järjestö toiminnassa. Olen saanut miljoonia puhelinnumeroita, tavannut miljoonia ihmisiä ja kaverustunut jopa Mensan jäsenten kanssa. Olen kirjoittanut kaksi pasifistista teosta ja kaksi teosta elämässä voittamisesta ja naisten haalimisesta. Vaikka voin myöntää että nuorena elin tynnyrissä, niin luovuuteni alkaa näkyä myös maailmankartalla. Nämä 6% ihmisitä, eli me älyköt, olemme suurpiirteisesti itsetietoisia, luovia, herkkiä, ja, niin ikään, älykkäitä. Emme siis kuseskele kännipäisinä talojen pihoille, vaan kohennamme toistemme mielialaa hyvillä juttu tuokioilla.
Ennen vanhaan ihmiset olivat mukavempia, koska heidät oltiin kasvatettu kilteiksi, kohteliaiksi ja tunnollisiksi. Nykyään ihmiset ovat vastenmielisiä, koska heidät ollaan "kasvatettu" vapaasti impulsiivisiksi ja kurittomiksi.
Aloittaja, toivon että sinäkin löydät tiesi onneen. Eli konkreettisesti, uskon että olet todella niin älykäs kuin sanot olevasi, ja toivon että löydät ihmissuhteita, jotka kestävät, ja jotka ovat mielekkäitä. Vain sillä on merkitystä tässä elämässä, ei panojen määrällä tai asevoimien prikaateilla. Elämän tarkoitus voidaan tiivistää yhteen sanaan: Läsnäoloon. Koira on läsnä, kiinni hetkessä. Siltä on minulla ja kaikilla meillä opittavanaan.
Uskon, että kuuluun tähän 6% ihmisistä, ja vakuutun siitä ajatuksesta, koska minulla on mielekkäitä juttutuokioita, ja loputon määrä ideoita ja miljoonia kirjaprojekteja, nettideittailua ja menestyksen suuntia. Nämä teokset todistavat sen, että olen sanojeni mittainen mies!
http://kirja.lasipalatsi.fi/index.php?option=com_phpshop&page=shop.browse&category_id=e7a92ef290b215fb5955a613de79e9f0&Itemid=84
PS. Kesälomani alkaa huomenna, ja juhlistan asiaa ystävieni kanssa. Katoan onneeni.- Astunpa sisälle.
Olitko humalassa kun kirjoitit?
Sussa on megalomaanikon vikaa. - what if
Kirjoitus- ja kielioppivirheitä vilisee...
- Rakas Krusader
Kyllä olisi ihan ehdottoman tärkeää että muistaisit ottaa ne lääkkeesi säännöllisesti, joudut pian tuolla tavalla hankaluuksiin. Toinen vaihtoehto on että tulet takaisin osastolle, mutta silloin joudumme laittamaan koneesi takavarikkoon.
T: Hoitajasi - ddsdddd
Kyllä toiset ihmiset ovat älykkäämpiä kuin toiset. Tämän ääneen sanominen saa toiset raivoihinsa, koska he tietävät kuuluvansa siihen vähemmän älykkääseen joukkoon, eivätkä voi sietää sitä.
Luin joskus tutkimuksesta, jossa kävi ilmi, että todella älykkäät ihmiset eivät välttämättä koskaan menesty elämässään kovin hyvin. Mutta he elävät eri tavalla. - Miss Taloyhtiö
"Nämä 6% ihmisitä, eli me älyköt, olemme suurpiirteisesti itsetietoisia, luovia, herkkiä, ja, niin ikään, älykkäitä."
"Emme siis kuseskele kännipäisinä talojen pihoille, vaan kohennamme toistemme mielialaa hyvillä juttu tuokioilla."
Tämä oli tavattoman huojentava tieto!!!
Nyt ei tarvitse ounastella ja uumoilla, ovatko älyköt käväiseet.. Joskus on tullut ihan valvottua unettomia öitä, kun askarruttaa, että entä jos älyköt tulevat tänä yönä, ja tekevät tarpeensa juuri tähän meidän talon pihalle...sellainen voisi pitkään jatkuessaan johtaa kosteusvauriohin alapohjarakenteissa.- Astunpa sisälle.
Sulla tyttö/nainen on hemmetin hyvä huumorintaju. Nauroin ääneen.
- outoa on
se, että olen ymmärtänyt aika monen ihmisen jäävän sille tasolle, jolla itse olin teininä. Siis henkisessä käytöksessä. Minulla meni jonkun aikaa tajuta se tosiasia. Ei millään pahalla, mutta monet ei tunnu ottavan opikseen ikävistä asioista, vaan lyövät päänsä uudestaan seinään? Mitä helvettiä? Kokemus tuo tiedon ja taidon. Toiset ymmärtävät pelkästään muiden kertomuksista/kokemuksista, mikä kannattaa ja mikä ei. Toiset vasta oman kokemuksen kautta ja toiset eivät silloinkaan.
- nainen 46 vuotta
Minua luokitellaan älykkääksi, omasta mielestäni olen nokkela, tilannetajuinen koomikko.En älykys. Ei ole tarkoitus loukata ketään, joskus tulee vain tilanteita että saan jälkikäteen kuulla "kun sanoit silleen". Eli suutani olen joutunut soukemmalla laittamaan ihmisten joukussa joita en tunne. Ehkä ns älykköiden kannattaisi tehdä samaa, ja kuunnnella mitä "hitammilla" on mielessä. Ei hitaus ole tyhmyyyttä.
- rankkaaelämää
Juu tuokin on kyllä aika haasteellinen piirre joka voi aiheuttaa yksinäisyyttä.
Harva kykenee ottamaan oivaltavaa nokkeluutta. Usein ihmiset suutahtavat
jos suustaan päästää kypsempää oivallusta. Voihan sitä mietiskellä mitä
suustaan päästää mutta pidemmän päälle suojelet ihmisen itsetuntoa ja ellei
ihminen kykene kestämään sellaista mistä ei pidä, ei se myöskään kehitä ja
silloin se varjelevan osapuolen on varoessaan muututtava toisenlaiseksi joka
taas eriyttää ihmistä joka taas voi aikaansaada yksinäisyyttä. Eli jos tyhmempänä ei ole helppoa niin ei totisesti aina älykkäänäkään.
- arvostakanssakaveria
Älykkyydestä ja myös nuoruuden hölmöilystä kertoo sekin että asialliset keskusteluyritykset muuttuvat lapsenomaisten letkauksien viidakoksi. Ehkäpä
se on tätä päivää. Se kuitenkin kertoo paljon viisaudesta.
Älykkyys ja tietoisuus ovat kuitenkin niin pitkä prosessi elämiä, sellaista mitä monet eivät ole edes eläessään pohtineet siksi se pohdinta kuuluukin muihin foorumeihin. - 19+25
Jokaisella on oma älykkyytensä jonka kanssa täytyy tulla toimeen.
Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa oli sitten älykäs tai vähemmän älykäs.
Jos on älykäs voi sitä hyödyntää vaikkapa harrastuksissaan.
Älyllisesti haastavat harrastukset tuovat mielihyvää ja samalla voi löytyä sitä
kaivattua tarpeeksi tasokasta keskusteluakin saman aiheen parissa
harrrastavien kanssa. - Kuurankukkura
Oletko Hoksotin saanut tämän viestiketjun kautta tyydytettyä pohdiskelun tarvetta?
- viisaudenrakastaja
Huomaan usein kiinnostuvani asioista eri tasolla kuin ihmiset yleensä. Saattaa mennä osittain älykkyyden piikkiin. Älykkyysosamäärällä mitattuna varmaan olisin yksi sadasta -tasoa, en siis mikään ainutkertaisen fiksu mutta ihan riittävän, että sekin voi jo itsessään aiheuttaa erillisyyden tunteita.
Yhtä paljon ellei enemmän kuitenkin taitaa vaikuttaa se, miten omaa älykkyyttään käyttää.
Eniten itselläni on kehittynyt yleinen abstraktiokyky, sellainen että pystyn huomaamaan yhteneväisyyksiä näennäisesti erilaisten asioiden välillä ja laajoista kokonaisuuksista. Tämä on kyky jota olen tietoisesti pyrkinyt kehittämään, koska olen kokenut sen tärkeämmäksi kuin kaikkien mahdollisten yksittäisten faktojen keräämisen.
Pyrin siis ymmärtämään maailmaa koko moninaisuudessaan ja olen kiinnostunut vähän kaikesta. Osa älykkäistä ihmisistä puolestaan keskittää älyllisen energiansa erityisesti jollekin yhdelle alueelle, ja vaikka tällaisia ihmisiä kovasti ihailenkin, niin heidän kanssaan yhteisiä keskustelunaiheita ei yleensä niin runsaasti ole. Toiset taas ovat periaatteessa hyvin älykkäitä, mutta eivät silti ole millään tavalla "älyllisiä". Saattavat esim. pärjätä erinomaisesti opinnoissaan, mutta älyllinen intohimo, mikä väistämättä johtaa myös originaaliin ajatteluun, näyttäisi puuttuvan.
Toki kaikkien älykkäiden kanssa on mukavampi hoitaa päivittäisiä asioita, koska hoksottimet toimivat kuitenkin samalla volyymillä, mutta siihen että voisi tuntea todellista henkistä yhteyttä vaikuttaa mainitsemani asenneseikat (eli se millä tavalla äly yhdistyy henkilön tunnepuoleen) ihan yhtä paljon ellei enemmän.
Älykkäät tulevat toimeen keskenään samalla tavalla kuin keskiälykkäät tulevat keskenään. Älykkäät ovat kuitenkin ihan yhtä vähän yhtenäistä porukkaa kuin keskiälykkäät, ja älykäs ihminen voi olla yksinäinen tai omata laajan ystäväpiirin kaikista mahdollisista muista inhimillisistä ominaisuuksista riippuen.
Ei siis todellakaan ole, että älykkyys sinällään aiheuttaisi yksinäisyyttä. Ei ainakaan sen jälkeen, kun saavuttaa korkeakouluopintoihin vaadittavan iän. Jos sen sijaan on älyn lisäksi vielä jollain muulla tavalla poikkeava, niin sitten meno voi muuttua oikeasti vittumaiseksi...- Carppi
Älykkyys on yksi ominaisuus muiden persoonallisuuden piirteiden joukossa. Kokonaisuus ratkaisee miten ihminen sen kanssa pärjää. Sosiaalisten verkostojen pienuus ei tee ihmisestä yksinäistä, vaan se, ettei koe saavansa tarpeitaan vastaavaa vuorovaikutusta muiden kanssa. Jos määrittelee itsensä ihmisenä ainoastaan älykkyyden kautta, unohtaa muut piirteet, joilla on vuorovaikutuksessa yhtä paljon merkitystä.
Voi olla älykäs, mutta joustamaton - ei esimerkiksi halua puhua merkityksettömiltä tuntuvista asioista, kuten säästä, vaan pohtia syvällisiä sellaisten ihmisten kanssa, joita ei kertakaikkiaan kiinnosta "ajatella ylimääräisesti". Laaja-alaisen tietämyksen lisäksi pitäisi olla sitä tunneälyä, jolla pelataan ihmissuhteissa. Meitä nyt vain on niin paljon, että kaikkia ei voi kiinnostaa pohdiskelu, eikä varsinkaan kenen tahansa kanssa.
Jos turhautuu vuorovaikutuksen toimimattomuuden tai erilaisen tietotason vuoksi, voi itsekseen pohtia, missä menee vikaan. Yksinäisyyden kokemus on välillä ahdistavaa, tiedän, mutta itseään ei pitäisi pettää uskottelemalla, että yksinäisyys johtuu ainoastaan yhdestä piirteestä.
- todellahaastavaa
Ja vielä yksinäisempää on olla älykäs ja kaunis.
- Astunpa sisälle
Harvinaisen täynnä näyttää tämä majatalo olevan yksinäisistä ja "älykkäistä" ihmisistä.
Alkaa tuntua lukien näitä juttuja että yksinäisyys saattaa liittyy aika vahvasti siihen miten älykkääksi tuntee ittensä muihin verrattuna eikä niinkään siihen miten älykäs ehkä lopulta onkaan.
Koska ainakin näillä näkymin tämä majatalo ratketaa liitoksistaan näiden isojen egoj...anteeksi aivojen pullistellessa.Tai sitten tämä keskustelun avaus toimii kuin punainen vaate suomalaisille. Ei sitä sovi ihmisen itseään jalustalle korottaa. Alashan semmoinen on tuupattava ettei itsestään liikoja luule..
Mutta kun olen melko perussuomalainen ihminen (en kuitenkaan omista persujen jäsenkirjoja), niin täytyypä melko lailla yhtyä sinun mielipiteeseesi :-)- keittiöpsykologi
Näillä "yksinäisillä älyköillä" on ilmeisesti tarve asettaa itsensä muiden yläpuolelle kaiken maailman älykkyysosamäärien turvin. Luonnollinen puolustautumiskeino, jota toisinaan itsekin käytän. Kukapa ei tuntisi itseään vähän paremmaksi kuin "muita", itsellesi tuntematonta massaa. Vain sinä itse ymmärrät itseäsi hyvin.
Toisaalta täytyy myöntää, että itsekin kaipaisin joskus rakentavia keskusteluja enkä IS:n "uutisten" päivittelyä. Mutta osassa viestejä kyllä haisee ylimielisyys, enkä kyllä ihmettelisi alkuunkaan jos ei seuraa löydy.
- Rehellisesti_tyhmä
Komppaan hidasälyistä. Mielestäni juuri se, että kykenee avoimesti myöntämään heikkoutensa, on osaltaan aidon omanarvontunnon merkki. Niitä, jotka pitävät itseään ainakin jonkin verran keskimääräistä älykkäämpinä, on muutenkin enemmän kuin todellisuudessa olisi varaa. Falskilla itsetyytyväisyydellä yritetään paeta pelkoa siitä, että oma ihmisarvo olisi riippuvainen myönteisinä pidetyistä ominaisuuksista. Se, ettei näe itsessään mitään myönteistä, on sitten eri asia, kärsimyksen oire ja lähde.
Alisuoritumistakin esim. trauman seurauksena esiintyy (ylisuoriutumistakin ilmeisesti joissain yhteyksissä, vaikka siitä harvoin puhutaan). Jos koulumenestys on aikanaan romahtanut kiusaamisen jälkeen, en puhuisi hidasälyisyydestä. Toisaalta vaikka psykologisissa testeissä ja arkielämässä suoriutuminen olisi yleisin kriteerein ja koko elämän ajan kuinka heikkoa tahansa, ihminen voi kokea iloa ja ylpeyttä itsestään ja tekemisistään.
Tällaista kokemusta toivon lisää hidasälyiselle ja kaikille muille tarvitseville. Sitä toivovan on usein mietittävä oman elämän arvoperusta kunnolla läpi, mietittävä millaisella ajattelulla haluaa itseään ravita. Tarjonnasta ei liene nykyaikana pulaa; viisas valikointi saattaa käydä vaikeammin.
Tietoisuus myös omista rajoituksista tarjoaa realistiset puitteet kehittymiselle. Tällöin voi helpommin esim. valita itselleen sopivan ammattialan ja siten antaa panoksensa yhteiskunnalle. Eri ihmisille myös eri asiat ovat haasteellisia. Sille, jolle nopea ongelmanratkaisu on erityiskyky ja intohimo, toisentyyppiset tehtävät eivät välttämättä sovellu lainkaan. Lisäksi ajan myötä erikoistumme osin peruuttamattomasti. Aivot ovat plastinen elin; toisaalta kovin paljon määräytyy tekijöistä, joihin emme lainkaan voi vaikuttaa. Onneksi vastaaminen oman elämän haasteisiin kehittää aina jotakin arvokasta.- AsneM
Itsensä alentaminen on usein keino ylentää itsensä... Mutta päteähän sitä jollain pitää, jos ei älykkyydellään kehtaa, niin vaatimattomuudellaan sitten...
- rehellisyyttä, just
Et kyllä kuulostanut kovinkaan rehelliseltä. Jos ihan rehellisesti vertaat kirjoitustapaasi ja asiasisältöäsi keskivertoon palstan kirjoittajaan niin oletatko todella olevasi henkisesti alemmalla tasolla? Toki fiksullakin saattaa olla lukihäiriö tai muuta vastaavaa, mutta tekemäsi mielekkään kappalejaon aikaansaaminen on säännönmukaisesti nimenomaan sille oikeasti tyhmälle väestönosalle mahdoton tehtävä.
Et tosin myöskään kertonut mitään, mitä en jo tietäisi. Yleensä tällainen ansaitsematta itseään älykkäänä pitävä on se, joka aloittaa keskusteluun osallistumisen kovin varmoin mielipitein mutta ennen pitkää suuttuu ja vaihtaa aihetta. Se, jolla on taipumusta omaksua "fiksuja" ajatuksia (esim. ateismi, maailmankansalaisuus, vapaamielisyys) koska näkee älykkäiden ihmisten olevan tällä kannalla, mutta joka ei kuitenkaan itse ajattelemalla osaa perustella niitä. Sellaisia asioita, joissa älykkyyttä voisi objektiivisemmin mitata, tällaiset henkilöt välttelevät.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1197616Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista817104- 955314
- 524825
- 2434373
Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee494346- 444285
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san284018- 593153
- 482606