Anteeksi Rakas

Vaikka se ei sua takaisin tuo, olen rukoillut sun palaavan, edes soittavan että saataisiin väärinkäsitykset selvitettyä, vai oliko ne väärinkäsityksiä? olinko vainoharhainen vai petitkö minua sittenkin?
Elämä potkii muutenki raskaamman kautta taasen, juuri kun olin pääsemässä jaloilleni tulee takkiin, muutto edessä, rahaa pitää lainata sieltä sun täältä, maksan niitä taas kuukausi/vuositolkulla, ja elää kituutan. Koko elämä ollut yhtä vastoinkäymistä. Olenko syntynyt väärien tähtien alla vai onko tämä sitä 'kostoa' kolmanteen- jopa neljänteen polveen saakka?
Loman viimeinen viikko menossa, piti viettää se rakkaani kanssa, yksin olen koko kuukauden haahuillut, itkenyt, polttanut ketjussa, miettinyt missä hän on (ja kenen kanssa). piloille meni loma, raskas työ alkaa taas maanantaina.
Onko tässä mitää järkeä jatkaa?