ajatuksetovatilmaisia

Vapaa kuvaus

Aloituksia

371

Kommenttia

1262

  1. Opettaja
    Pepissä on selkeät ohjeet, että Moodle-alustan avaimen saa opettajalta eikä avainta ole tarkoituskaan olla siellä ilmoitettuna. Suoritustavat on määritelty ennalta.

    Ole hyvä ja ole yhteydessä opintotoimistoon, jos tarvitset erillisoikeuksia. Opettajat eivät sellaisia myönnä. Minä en myöskään voi auttaa, jos et halua suorittaa kurssia määritellyllä tavalla.




    Teemu

    Kyse ei ole avaimesta vaan linkistä. Siellä ei sanota, että linkin Moodle-sivuun saa opettajalta. Siellä sanotaan, että kirjallisuus näkyy Moodlessa. Siksi minun on pakko kysyä Moodle-linkkiä erikseen. Se ei ole avoimuutta enkä minä ole kykenemätön ymmärtämään sitä niin kuin sinä vihjaat termillä "selkeät".

    Pepissä myöskään sanota, että "sivuaineopiskelijat suorittavat tentin Exam-tilassa". Minähän sain sen selville erikseen sinulta tässä keskustelussa. Pitäisikö minun pyytää apua salailuun, tyhmäksi vihjaamiseen ja laiskaksi haukkumiseen ylioppilaskunnalta?

    Moodle-ryhmässä sanotaan, että "Toteutustavat
    Kirjallisuuskuulustelu, oppimistehtävä tai opintopiiri. Etäsuoritus mahdollinen"

    Siellä ei sanota, että "sivuaineopiskelijat suorittavat tentin Exam-tilassa".

    Löysin tämän 1. Tutkinto-opiskelijat, jotka suorittavat opintojakson sivuaineopintona, suorittavat tentin exam-tenttiakvaariossa.

    Sitä ei ole mainittu selkeästi Opinto-oppaassa eikä Pepissä.

    Löysin tämän Pepistä Oppimistehtävän ja opintopiirin ohjeet sekä kaikki muut ohjeet löytyvät Moodle-oppimisympäristöstä, jonne pääset olemalla yhteydessä kurssin vastuuopettajaan.

    Haluan suorittaa tentin verkkotenttinä. Exam-tentissä ei saa käyttää muistiinpanoja. Kysymykset ovat samoja exam-tentissä ja verkkotenteissä kaikissa aineissa. Exam on suunniteltu plagioinnin ja huijaamisen estämiseksi matemaattisille aloille ja se ei sovellu temaattisille aloille, joilla kysymykset ovat avoimia ja laajoja. Kolmesta kirjasta ei voi vastata kysymyksiin laajasti ja yksityiskohtaisesti perusopinnoissa ja yhdellä yrittämällä. Yleensä exam on vapaaehtoinen vaihtoehto etänä suorittajille ja sen rinnalla on aina verkkotentti.

    Amanuenssi
    kiitos viestistäsi.

    Tulkitsen, että kyseessä on opintojakso Sosiaalipedagogiikan ihmiskäsitykset ja etiikka, 5 op

    5511155 Sosiaalipedagogiikan ihmiskäsitykset ja etiikka | Opinto-opas 2023-2024 (uef.fi)



    Sivuaineopiskelijoiden suoritustapana on tenttiä kirjallisuus UEFin Exam-tenttijärjestelmässä, oppimistehtävän tekeminen tai osallistuminen lukupiiriin.

    Avoimen opiskelijoiden suoritustapana on kirjallisuuden tenttiminen Moodlen verkkotenttinä, oppimistehtävän tekeminen tai osallistuminen lukupiiriin.



    Tarkistin vielä, miten tuo yllä oleva tieto on kirjattu Pepin opintojaksokuvaukseen. Tässä olisi sen perusteella tarkennuksen varaa, ettei tule tulkintoja:



    ”Opintojakso kuuluu sosiaalipedagogiikan sivuaineopintokokonaisuuteen. Opintojakson kirjallisuus tentitään sähköisessä tenttijärjestelmässä (exam, Avoimessa yliopistossa verkkotenttinä) tai suoritetaan oppimistehtävänä tai opintopiirinä. Oppimistehtävän ja opintopiirin ohjeet sekä kaikki muut ohjeet löytyvät Moodle-oppimisympäristöstä, jonne pääset olemalla yhteydessä kurssin vastuuopettajaan. Opintopiirisuorituksen valitsevat opiskelijat vastaavat itse opintopiirin kokoamisesta (3–5 opiskelijaa).”



    Katsoin Pepistä, että olet ilmoittautunut ko. opintojakson toteutuksen sivuaineopiskelijoiden opetusryhmään.

    Tällöin teet tentin UEFin Exam-tenttijärjestelmässä.



    Opettajan ei opintojaksokuvauksen suoritustapojen kuvauksen perusteella tarvitse myöntää suoritusoikeutta Moodlen verkkotenttiin, sillä se on tarkoitettu avoimen yliopiston opiskelijoille (ko. opetusryhmän ilmoittautumisaika on päättynyt 17.11.2023).



    Välitän vastaukseni samalla tiedoksi myös opintojaksosta vastaavalle opettajalle, jos on tarve vielä keskustella asiasta yhteisesti.
  2. Satu Näin se menee heillä on valta ja voima

    Anni
    Tätä mä olen ihmetellyt myöskin. Eikö oikeasti tarvii olla mitään näyttöä 😭

    Teemu Se on syrjintää ihmisryhmää vastaan ja virkamiesvallan tehostamista
    Näyttöä ei tarvita, koska ei ole mitään väitettä. On arvioita ja tunteita, ja lapsen pahoinpitely oletetaan hiljaa niiden nojalla

    Ennakkoluulo + virkavalta

    Suomi24:n fanit olettavat minun olevan friikki siksi, että minä "olen" pahoinpidellyt lapsia
  3. Sosiaalityöntekijöiden valehtelu on attribuutiovirhe

    Attribuutiovirhe on virheellinen vastaavuuspäätelmä, jossa oma sisäinen ominaisuus (mielipide, asenne, ennakkoluulo) liitetään ulkoisen toisen ihmisen ominaisuudeksi. Vastaavuuspäätelmiä ennakkoluulojen ja lastensuojeluvanhempien välillä tehdään, jos
    1. Lastensuojeluvanhemman käyttäytyminen on sosiaalisesti epätoivottavaa (isän pitäisi sopia yhteisöön)
    2. Käyttäytymisellä on epätavallisia vaikutuksia ilmoittajien näkökulmasta (päiväkodin työntekijöiden kummastus ja hämmästys isän epätavallisesta käytöksestä)
    3. Lastensuojeluvanhemman käytöksen vaikutukset ovat sosiaalityöntekijälle hedonisesti (tyydyttävästi) relevantteja (lapsen pahoinpitelijä ja uhkaaja saadaan hallintaan)
    4. käyttäytyminen kohdistuu tarkkailijaan (vanhempi ei tottele sosiaalityöntekijää)

    https://youtu.be/AYk7MsO4LVY?si=_LEqadBgL90vu2o_

    Lähde: Johdatus sosiaalipsykologiaan
  4. Virkamiesten keskenään tekemä päätös on kontrollia väkivallan vähentämiseksi. Se ei vähennä pahoinvointia, joka on aiheuttaa väkivaltaa. Pahoinvointia ei voi määrätä. Tämä on opetettu sosiaalipedagogiikan perusopinnoissa yliopistossa, mutta lastensuojeluorganisaation työntekijät ovat kumonneet sosiaalialan opetukset.
  5. Sinä et voi olettaa, että minä olen tehnyt väärin. Sinulla ei ole näyttöä siitä. Siksi et voi olettaa, että minä teen väärin, vaikka olisit valtion virkamies ja yliopistokoulutettu sosiaalialan ammattilainen ja Suomessa tapettaisiin lapsia kotona.

    Minulla on kuitenkin näyttöä siitä, että

    1 kirjaukset tehdään salaa eikä kasvateta vanhempia. Tuki ja yhteistyö ovat autoritaarisia
    2 lapset kuolevat laajamittaisesta huostaanotosta ja miljardibudjetista huolimatta
    3 on turhia huostaanottoja
    4 lastensuojelu on sosiaalityöntekijäkeskeistä
    5 lastensuojelu pitää kieltäytymistä pakottavana asiana huostaanottoon, vaikka lapsi on terve ja iloinen kotona
    6 huostaanottoja ei koskaan lopeteta, vaikka lain mukaan ne ovat väliaikaisia
    7 Muutkin suvun jäsenet rajoitetaan lapsen elämästä
    8 rajoitukset eivät perustu vakavaan vaaraan

    Miksi teeskentelet, ettei lastensuojeluun liity YHTÄÄN epäkohtaa, ja samalla pidän kritiikkiä "epäloogisena"?

    Koska allport 1954 ennakkoluuloisuuden määritelmä, virheellinen ja joustamaton yleistykseen perustuva vastenmielisyys ihmisryhmää eli lastensuojeluvanhempia kohtaan
    ennakkoluulot koostuvat kognitiivisista, emotionaalisista ja käyttäytymisen (aikomus) osatekijöistä, luku 10, asenne
    korostumisvaikutus, jaoteltaessa asioita ja ihmisiä luokkiin, niiden välisiä eroja liioitellaan, pidetään stereotyyppisinä eikä yksilöinä ja sisäryhmän eroja vähätellään ja jäseniä kohdellaan yksilöllisinä
    se ei yksinään selitä ennakkoluuloisuutta
    billig 1985 partikularisointi
    cuddy 2008 stereotype content model. Lähestyttävä – kompetentti
    kaikkein kielteisimmin suhtaudutaan lämmön ja pätevyyden häntäpäähän jääviin ryhmiin (kerjäläiset, narkkarit, lastensuojeluvanhemmat), s. 293
    koch 2016 konservatiivisuus – edistyksellisyys
    tunteiden lämpömittari, ei kerro syitä
    ryhmien väliset tunteet ovat tunteita sisäryhmän puolesta ulkoryhmää kohtaan
    sosiaalisen konstruktionismin mukaan kiihkoilun tunteet ovat ilmaisutapa tietylle käsitykselle muista ihmisistä vuorovaikutuksessa, ideologia
    alempiarvoiseksi ja pelottavaksi koettu ryhmä dehumanisoidaan suhteessa sisäryhmän jäseniin
    symbolinen tai moderni rasismi. Ennakkoluuloinen ihminen väittää, etteivät hänen ennakkoluuloisiksi tai rasistisiksi tarkoitetut puheensa ole kielteisiä tai sellaiseksi tarkoitettuja. Hänellä on tarve noudattaa suvaitsevaisuusnormeja samalla kun hän ilmaisee ennakkoluuloja (eli tämä ovat ne sosiaalityöntekijöiden attribuutiovirheet ja kiertoilmaukset ja suomalaiset kiusaaminen netissä). He viljelevät stereotypioita lastensuojeluvanhempien ulkoryhmää vastaan, mutta samalla he puhuvat huolesta ja lapsen edusta.
  6. Syy siihen, miksi kirjaukset tehdään salaa eikä kasvateta vanhempia

    Lastensuojelualan työntekijät eivät yritä salata tietoja vanhemmilta. Sen sijaan vanhempi on kyvytön itsereflektioon, sairas ja epävakaa, vastuuton. Siksi tietojen näyttäminen, asioiden läpikäyminen on mahdotonta ja ammattilaisten täytyy pohtia niitä keskenään ja vanhemman täytyy vain noudattaa päätöksiä. Ongelmana on vain se, että epävakaus on ennakkoluulo ja holhous on kehäpäätelmä: Koska ammattilaiset ovat ilmoittaneet asioista, on vanhempi epävakaa.
  7. Syy lasten kuolemiin ja turhiin huostaanottoihin
    Kiireellisen sijoituksen tekeminen ei tarkoita, että lapsen vieminen kotoa on perusteltua. Se on kehäpäätelmä. Sosiaalityöntekijät perustelevat huolta aiempien sosiaalityöntekijöiden huolella. Joensuussa mustelma havaittiin päiväkodissa kaksi päivää ennen lapsen kuolemaa. Varoitusaika oli liian lyhyt. Syvällisemmin ajateltuna perheen ongelmat alkoivat tunnetasolla ja vuorovaikutuksessa jo kauan ennen sitä. Niiden korjaamisen sijaan tehtiin kiireellinen sijoitus. Kiireellinen sijoitus on varoitus. Sen purkaminen oli ehdollinen sillä, että vanhemmat "auttavat itse itseään". Lastensuojelu ei tätä apua anna vaan pelkästään rangaistuksia.
    Joensuun perhe ei ollut kuolemanvaarassa silloin, kun heidät lähetettiin kotiin kiireellisestä sijoituksesta tai sen mustelman kanssa. Pinnallisen arvion mukaan heidät voitiin palauttaa muutama kuukausi aiemmin kotiin. Paria päivää aiemmin päiväkodissa havaittiin mustelma. Murhaaminen ei synny johdonmukaisesti vaan taustalla olevien ongelmien kärjistymisenä. Siis kukaan ei voi tietää, että se kärjistyy kahden päivän jälkeen päiväkodista. Lastensuojelulla on paineita sallia yksityisyyttä ja autonomiaa siksi, koska me haluamme sitä, mutta samaan aikaan estää kärjistymiset. Kun lastensuojelu ei tee oikeaa hoitotyötä, joka ratkaisee niitä kärjistymisen syitä ja ongelmia vaan vain luokittelee ja rankaisee tekoja, se toimii ajallisesti nykyhetkessä. Sosiaalityöntekijät eivät siis kykene estämään niitä syitä, jotka johtavat kärjistymiseen. Fasistit laittaisivat kaikki ihmiset kahleisiin, jotta turvallisuus pysyisi, ja sosiaalityöntekijät ovat todella näpertelijöitä tämän kysymyksen ratkaisemisessa. Toisaalta lastensuojelu liioittelee asioita tahallaan ja vie lapsen pois ennen niitä mustelmia. Meidän sosiaalityöntekijämme vääristi sanani siksi, että hän saisi aloittaa kurittamisen prosessin ja hiljentää minut. Lastensuojelun paras yritys on olla aina paikalla ja estää kärjistymiset välittämättä ollenkaan pahan olon syistä. Sosiaalityöntekijä vain tulee ja vie vankilaan, käyttää kameroita niin kuin oikeisto haluaa. Silloinkin kyse on "kieltäytymisen rankaisemisesta", koska lastensuojelu näkee vain teot ja käskytyksen. Perheen yhdistämiseen kuuluu erottamattomasti vanhempien tuen tarpeen ja autonomian tunnustaminen, mutta sosiaalityöntekijät kohtelevat tietoa mielivaltaisesti ja keksivät syitä virkavallan eduksi.
    Vanhemman tukena ei tarvitse olla vaan puuttua ja estää.
    Eli se yhteistyö siinä tilanteessa, kun lastensuojelu vain katsoo lasten tilannetta tarkoittaa juuri sitä, että vanhempaa katsotaan vaarallisena ja yhteistyö on sosiaalityöntekijän narratiivin tottelemista. Sosiaalityöntekijä koko ajan olettaa, että vanhempi on rikollinen tai sairas ja jos minä en tee yhteistyötä niin poikani viedään huostaan. Sosiaalityöntekijä tekee omaa arviota, johon hän odottaa vastauksia ilman vastustusta. Tätä tehdään palvelutarpeen arvioinnissa. Hän ei käy dialogista vuorovaikutusta tai kerro mikä on vialla. Hän ei anna minun vahvistaa, kieltää tai reflektoida väitteitään. Hän sanoo vain "tehdään nyt näin tällä erää". Hän tekee toimenpiteitä mihin haluaa, milloin haluaa ja ilman varoitusta, etenkin kun vanhempi kieltäytyy kertomasta asioita. Ja tämä on se syy siihen, minkä takia jotkut lapset kuolevat ja siihen, minkä takia on turhia huostaanottoja. Koska lastensuojelu on sosiaalityöntekijäkeskeistä.
  8. Oikeus ja eduskunta eivät koskaan tarkasta sosiaalityöntekijän antamia perusteita meidän tilannettamme koskeville väitteille ja sille, miten tilanne ei ole parantunut. Sen takia sosiaalityöntekijät väittävät virallisesti huostaanoton olevan tilapäistä, mutta johtavan sosiaalityöntekijän oma persoonallinen asenne ja tottuminen työn arkeen on huostaanoton pysyvyyden mukaista. He toimivat niin kuin ei tulisi koskaan päättymään. Käytännössä huostaanottoja ei puretakaan. Valvovat viranomaiset ovat saman asenteen mukaisia. He ottavat tosiasioina pelkän sosiaalityöntekijän lausunnon eivätkä tarkasta perheen vointia. Hallinto-oikeus uskoo huolen ja vääristelmät täysin kritiikittömästi ja hyväksyy sen, mitä sosiaalityöntekijä väittää. Hekään eivät pyri lain vaatimaan perheen jälleenyhdistämiseen tai huostaanoton tilapäisyyteen tai tuen antamiseen vaan ainoastaan lastensuojelutyöntekijöiden auktoriteetin toteutumiseen. Koska LinkedInissä kommentoivat alan edustajat ovat valvovat viranomaiset ovat autoritaarisia ja virkamieskeskeisiä, niin he eivät koskaan keskustele perheen ongelmista vanhempien tai lasten kanssa.

    Autoritaarisuus tarkoittaa sitä, että koska meidän pitää totella, niin meitä ei kuulla. Silti virkamiehet teeskentelevät pyrkivänsä etuun, tukeen, tilapäisyyteen ja perheen jälleenyhdistämiseen. Hhe ihan vilpittömästi miettivät ratkaisuja, mutta he tekevät sen keskenään. Samalla me elämme ilman läheisiämme, tulevaisuutta, mielisairaaksi leimattuina, ilman mahdollisuutta tai oikeutta kehittyä, kasvaa tai osallistua oman läheisen lapsuuteen.
  9. Satu: Lain mukaan lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti vain, jos hän on välittömässä vaarassa. Vaaran käsitettä venytellään lastensuojelussa yli normaalimerkityksen. Vaaran sijaan keskitytään sosiaalityöntekijän subjektiiviseen huoleen ja uhkatuntemuksiin.

    Vaaran pitää olla paitsi välitöntä myös vakavaa. Monissa sijoituksia koskevissa ratkaisuissa ja perusteluissa ei tule ilmi lastensuojelulain vaatimaa vakavaa vaaraa. Esimerkiksi eräässä tapauksessa "ikävään sävyyn" puhuminen oli tulkittu akuuttina vaaratilanteena. Tämä on kyllä kaukaa haettua.

    Eli jos lapsi ei ole kotonaan VAKAVASSA VAARASSA, niin jos silti hänet kaapataan heidän omilta vanhemmiltaan, kyseessä on rikollinen toiminta. Lisäksi huostassa ollessaan nämä lapset useimmiten vasta joutuvatkin todelliseen vaaraan:

    "Huostaanoton kokeneet lapset
  10. Miten sosiaalityöntekijä valehteli lapseni huostaanottopäätöksessä
  11. Vaitala, Marjo & Puuronen, Vesa Yhteiskunnan tarha? Koulukotien kasvattien vaietut kokemukset. Tampere: Vastapaino 2016
  12. Vaitala, Marjo & Puuronen, Vesa Yhteiskunnan tarha? Koulukotien kasvattavien vaietut kokemukset. Tampere: Vastapaino 2016
  13. Joo. Sinä olet oikea neropatti ja oletit lastensuojelun kyseenalaistajan tehneen jotain ja sitten haluavan mieleisensä päätöksen

    Tässä on valitusportaat lastensuojelusta

    Mihin sosiaalityöntekijästä saa tehdä kantelun?

    1 Aluehallintovirasto tekee huomautuksia, ei muuta päätöksiä, mitään väärää ei ole tapahtunu
    1.5 Valvira, ei muuta päätöksiä, tekee suosituksia eduskunnalle. Paula valviralle valitus ja pyyntö ammattinimikkeen poistoon. Lyhyt selvitys virkavirheistä.
    2 Poliisi, käräjäoikeus mitään rikollista ei ole tapahtunut, huono päätös ei ole rikos, Tuki ei ole aina tahdonvaraista
    3 Eduskunnan oikeusasiamies, vasta hallinto-oikeuden jälkeen, mitään rikollista ei ole tapahtunut, ei muuta päätöksiä
    4 Hallinto-oikeus, vasta huostaanottopäätöksen ja rajoittamispäätöksen jälkeen, mitään rikollista ei ole tapahtunut, jono kaksi vuotta. 7 % perheistä voittaa, jonka jälkeen lastensuojelu tekee rajoituspäätöksen ja valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja pitää lapsen sillä aikaa poissa
    5 Sosiaaliasiamies, tiedottaa vain oikeuksista,
    6 Oikeuskansleri, valvoo viranomaisia, ei muuta päätöksiä, mitään väärää ei ole tapahtunut
    7 korkein hallinto-oikeus, mitään väärää ei ole tapahtunut, sosiaalityöntekijällä on oikeus tehdä arvio, tämä ei koske sosiaalityöntekijää vaan lasta, josta sosiaalityöntekijä tekee väärän arvion, vasta hallinto-oikeuden jälkeen, jono 5 vuotta
    8 YK:n ihmisoikeustuomiostuin, vasta korkeimman haon ja oikeuskanslerin ja avin jälkeen. Jono 5 vuotta. Suomi on saanut huomautuksia, joita eduskunta ei ole korjannut
    Tero Yhdenvertaisuus valtuutettu..Ei mitään hyötyä

    Teemu Sama kuin lapsiasiainvaltuutettu. @Elina pekkarinen ei saa ketään kuuntelemaan eduskunnassa


    Tero olenkin itse soitellut muutamalle kansanedustajalle, en omaa asiaa vaan yleisellä tasolla niin on kyllä kuunnellut. Eri asia vaikuttaako mitään mutta on ainakin yritetty

    Rammo Miten voi olla näin???miten on annettu tälläinen valta tuhoakseen perheitä ja tehdä lapsistä mielenterveysongelmallisia?


    Kirsi ikävä kyllä näin on. Ei edes presidentti Niinistö puuttunut asiaan. Kaikki käyty läpi, jokainen viranomainen puolustaa toistaan vaikka siellä sitä laitonta rikollisuutta tapahtuu!

    Teemu Samalla kansa uskoo, että "kyllä siellä kuitenkin on jotain pahaa tehty, kun on tarvinnut ottaa huostaan". Eli lastensuojelu pyhitetään ja keskustelu kielletään

    Rammo Mä en todella käsittää tätä systeemi tässä maassa.


    Teemu En minäkään, mutta se ei tarkoita sitä, että me annamme systeemin jatkaa
  14. https://yle.fi/a/3-9397595

    Koulukotilasten rankka kohtalo kosketti: Ensin anteeksipyyntö, nyt Vuoden tiedekirja –palkinto

    Lastensuojelun historialliset juuret. Lapsia kohdeltiin niin kuin linnakundeina. Sama hiustyyli
  15. Virkamiehen haastamisen tabu
  16. Huostaanotto on kiellettävä ja korvattava perhelaitoksella
  17. Tällä hetkellä meillä on kaksi tuntia kuukaudessa ja rajoituspäätös elokuun loppuun asti 2024.

    "joko näin teet tai sitten lapsesi on menetetty"
    Miksi? Oma tekemiseni ei ole aiheuttanut ongelmia. Siksikö, että lapsen pelastaminen on tärkeää?

    Oikeuteen valittaminen on turhaa siksi, että lastensuojelu estää vanhempaa ja lasta olemasta yhdessä sen aikana. Tottelu johtaa oloon lapsen kanssa heidän ehdoillaan ja vastapuhe eroon. Oikeus päättää vasta jälkeenpäin

    Ja 93 % häviää oikein. Silti haluaisin mennä oikeuteen sen takia, koska lastensuojelu valehtelee. Se ei ole totta. Meissä ei ole mitään vikaa. Se on pelkkää mielivaltaa ja alistamista. Nyt minun pitäisi mennä sinne toimistoon saadakseni olla Toivon kanssa heidän ehdoillaan ja jotta Toivo saisi olla minun kanssani. Minun pitäisi teeskennellä olevani alaikäinen, jossa he päättävät salaa. Sosiaalityöntekijät lässyttävät minulle ja omia analyysejään, jotka eivät perustu tosiasioihin, tieteeseen tai lakiin. He eivät kerro niitä minulle.

    Minun pitää reagoida siihen jättämällä aivot narikkaan, ottamalla vastaan mitä ikinä tulee, antamalla heidän päättää omalla aikataulullaan, että milloin me saamme olla yhdessä, ottamalla vastaan ihan minkä tahansa väitteen rangaistuksena vastapuheesta. Ne väitteet ovat rangaistuksia siitä, että minä olen kaksi ja puoli vuotta puhunut heitä vastaan. Sosiaalityöntekijät ovat vääristäneet sen siten, että minä ota tukea vastaan. Sitten kun minä puhuin heille kriittisesti, niin he estivät sen. Kun lopetin kriittisen puheen tapaamisissa, he sanoivat, etten suostu keskustella heidän kanssaan. He yrittivät vielä tammikuussa saa minut keskustelemaan tuen vastaanottamisesta.

    Lastensuojelutyöntekijää ei koskaan saa kyseenalaistaa. Vuorovaikutus ei koskaan pääse sille keskustelun tasolle, jossa hän vastaisi mihinkään syytöksiin, paitsi oikeudessa. Itse asiassa hallinto-oikeudessa kriittinen puhe estetään sanomalla, että "tämä ei koske sosiaalityöntekijää vaan lasta". Tällöin sosiaalityöntekijän sairaussyytökset otetaan tosiasioina ilman todistelua ja syyllisyys on kehäpäätelmä, jossa minun pitäisi todistaa olevani terve. Kyse on vain minun mielisairaudestani ja siitä, että alistunko sosiaalityöntekijän pakottavaan kontrolliin vai en. Kaikki hänen väitteensä ovat tosiasioita ja johtuvat siitä, etten tottele heitä. Tällainen lastensuojelu todella on.

    Se on juuri niin kuin joskus viktoriaanisella aikakaudella, jossa on valtion virkamies, joka hallitsee terveyden, ja jos uhmaat häntä, niin terveydessäsi on vikaa.

    Jos nyt menisin sinne, niin he voisivat käyttää tätä kahden ja puolen vuoden asiaa osoituksena siitä, että jos on mielisairausongelmaa, niin se aiheuttaa vakavia käytöshäiriöitä. Tämä kahden ja puolen vuoden vastapuhe todistaa minulla olevan vakavia ongelmia. Sen takia sosiaalityöntekijä sanoisi, että "me nyt katotaan tässä tällä erää" seuraavat viisi vuotta. Sinä olet Teemu jo pilannut mahdollisuutesi. Olet jo ohittanut ikkunasi olla vanhempi. Toivo menee kohta eskariin ja kouluun. Toivo tarvitsee vakautta elämässään. On ihan odotettavissa, että olisin vain vieras. Kävisin uudessa kodissa joskus niin kuin äiti on saanut oikeudekseen siksi, koska hän en puhu vastaan. Osallistuisin silloin tällöin.

    Kyse on samasta dilemmasta, joka koskee sitä kysymystä, että miksi minä ylipäätään tulin tähän enää takaisin 9 kk tauon jälkeen, kun ajattelin, että kaikki on menetetty. Siksi, koska minä haluan olla poikani kanssa. Nyt jos menisin sinne vieraaksi, niin saisin olla poikani kanssa.

    Sosiaalityöntekijät keksivät ne asiat. Minun täytyisi olla siten, että jätän aivot narikkaan, kuunnella alaikäisenä sitä ja sanoa "kyllä rouva".
  18. "Tapaus on herättänyt paljon keskustelua ja huolta."

    Miten lapsen kuolema on huoli? Huoli on intuitiivinen ennakointi tulevaisuudessa tapahtuvista ongelmista. Kuolema on tragedia. Huoli on mantra, jota käytetään tunteita herättävänä rituaalina. Lastensuojelulla on tapana käyttää mantroja kuten yhteistyö, lapsen etu, huoli ja tuki. Kuolemantapaus osoittaa, että tukea ei ole annettu. Jos tukea annetaan, se on kiertoilmaus pakottamiselle.

    Vanhempi on alistettu kontrolliin, jossa häntä valvoo sosiaalityöntekijä ja hän ei saa mitään terapiaa. Perhetyö ja kuntoutus ovat kontrollia, jossa raportoidaan sosiaalityöntekijän ohjauksessa pelkästään tottelun taso. Sosiaalityöntekijällä on itsevalta päättää, että mihin asiaan hän puuttuu. Sairauden ratkaisu on korvattu tällä.

    "Keskustelua on käyty muun muassa siitä, milloin lastensuojeluilmoituksen voi tehdä. Ohje on varsin yksinkertainen. Ilmoitus pitää tehdä aina, kun herää huoli lapsen huolenpidosta tai lapsi on heitteillä."

    Huoli ei ole konkreettinen tapahtuma vaan emootio, joka ei todista pahoinpitelyä tai heittelle jättöä. Huoli voi johtua ennakkoluuloista tai muiden paineista. Lastensuojeluilmoitus kannustaa vainoamaan ennakkoluulojen, mielipiteiden ja asenteiden nojalla. Koko suojelun käsite olettaa uhan, ja sairautta ei voi korjata suojelulla.

    "Mieluummin ilmoitus kannattaa tehdä matalalla kynnyksellä kuin odottaa, että jotakin järkyttävää tapahtuu."

    Ilmoitusten lisääminen vaatii myös tehokkaan kontrollin, jotta vanhempien oikeudet saataisiin poistettua. Sen sijaan lastensuojelu pitäisi rajoittaa perhetyölähetteen tekemiseen, jolloin toiminta keskittyisi ongelman ratkaisemiseen ja sosiaalityöntekijää estettäisi valehtelemasta vanhempaa vastaan.

    "Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei tarkoita sitä, että lapsi otetaan huostaan. Lastensuojeluilmoituksen jälkeen viranomaiset alkavat selvittää lapsen tilannetta."

    Ei, ilmoituksen jälkeen viranomaiset alkavat komentaa vanhempaa, pakottaa yksipuoliseen seurantaan, jossa ei ole hoitoalan ammattilaisia eikä vuoropuhelua. "Ei yhteistä palaveria kenenkään läheisen kanssa vaan sossu säheltää omiaan". Kysymyksiin vastataan "katsotaan sitä nyt tällä erää" ja kieltäytymiseen vastataan "huolen" vaatimilla pakkotoimilla.

    Huostaanotto tehdään siksi, että pakottaminen ei onnistu. Vanhempi ei muutu, tottele eikä hakeudu hoitoon. Tuki on sen todistamista, että hakeutuu hoitoon ja saa myönteistä palautetta eikä keskustelua sen tarpeesta.

    "Jos tilanne todetaan vakavaksi viranomaiset puuttuvat tilanteeseen. Yleensä huostaanotto on viimeinen keino."

    Lastensuojeluilmoitukseen yllyttäminen ja sosiaalityöntekijän kutsuminen "viranomaiseksi", eli oikeutetuksi komentamaan, tukevat ennakkoluuloja vanhempia vastaan.

    Väite, että "viranomaiset "selvittävät, katsovat vakavaksi ja puuttuvat" perustuu myyttiin viranomaisen hyvyydestä.

    Sosiaalityöntekijät voivat itse sanoa sen olevan vakavaa ilman näyttöä pahoinvoinnista ja selitystä sille. Huostaanottojen kutsuminen "yleensä viimeiseksi keinoksi" on myös oletus, koska et esitä esimerkkejä huostaanoton syistä. Sinä vain oletat vanhemman olevan paha ja viranomaisen hyvä. Lapsi on välikappaleena, jonka verukkeella pyhitetään lastensuojelun ylemmyys.

    "Meillä on edelleen varsin korkea kynnys puuttua toisten asioihin tai kysyä aidosti, mitä kuuluu."

    "Mitä kuuluu ja aito kysyminen" ei ole sama asia kuin kontrolli, pakottaminen ja syrjiminen. Sillä sinä kaunistelet vanhempien stigmatisoimista. Ilmoituksen tekeminen ei ole sama kuin lapsen ja vanhemman voinnin kysyminen.

    "Erityisesti meidän pitäisi kuitenkin pystyä huolehtimaan lapsista ja taata heille turvallinen kasvuympäristö."

    Tässä todistat asettavasi vanhemmat eriarvoiseen asemaan, jossa vanhemmista ei täydy huolehtia eikä heidän turvallista kasvuympäristöään ei tarvita.

    "Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää avata tapauksia ja ottaa niistä opiksi."

    Tapausten avaaminen edellyttää ongelmien syiden selvittämistä eikä väärintekojen "löytämistä".
  19. 5 Jouni Karjalainen
    "Nämä asiantuntijat päättivät, että yksi sosiaalityöntekijä saa tehdä itse henkilokohtaisesti, yksin, salassapito-oikeuden suojassa ja omalla arviollaan ja kirjoittamallaan asiakassuunnitelmalla *** lainvoimaiset päätökset *** lastensuojelun pakkotoimista. Kunnan velvollisuus on ne sellaisenaan toimeenpanna, määrätään hallituksen esityksessä HE 164/2014 (nyt sosiaalihuoltolaki 36 §, lastensuojelulaki 36 §).
    Mitään tosiseikkojen selvittämistä edes huostaanottojen toimeenpanon perusteluiksi 1.1.2015 alkaen lastensuojelun päätösperusteiksi ei enää ole edellytetty. Pelkkä sosiaalityöntekijän olettamuksiin tai yhden osapuolen vaatimuksiin perustuva mutta muuten perustelematon "minulla on huoli" on riittänyt jopa huostaanoton toimeenpanemiseksi vaikka poliisivoimin.
    Siitä alkoi lastensuojelun kunkin työntekijän despoottinen toimivaltavalta hajottaa perheitä ilman selvitettyjä perusteita.
    Siitä alkoi lastensuojelun katastrofi Suomessa.
    Asiaan kuuluu, että sama virkailija saa lahjoittaa verovaroista maksettavia "hoitokorvauksia" 100.000 - 300.000 per lapsi per vuosi haluamalleen tutulle huostalaitokselle jokaisesta huostaanotetusta lapsesta erikseen. Vuodessa hän ehtii tehdä monta huostaanottoa.
    Lastensuojelu vapautettiin hallintolain mukaisten laillisten päätösten muotoseikkojen kahleista lastensuojelun palveluntuottajien toiveiden toimeenpanijoiksi, itsevaltiaina, joilla on laeista riippumattomat rajattomat toimivaltuudet. Niin avoimesti he lakeja halveksivat ja saavat halveksia.
    Yhdelläkään muulla virkailijalla kunnassa ei ole yhtä laajoja ilman kulukattoa olevia tilausvaltuuksia. Lapset ovat näissä oloissa vain välttämätön pakko. Heitä siirrellään lastensuojelun palveluntuottajien asiakashankinnan jouhevaksi toteuttamiseksi ja uuden uljaan lastensuojelun yksityisten palveluntuottajien verkoston perustamiseksi.
    Hallituksen esityksen HE 164/2014 lausunnonantajista puuttuvat kokonaan huostaanotetut (tai heidän edustajansa) ja huostaanotettujen omaiset ja läheiset.
    ==========================
    StVM 27/2014 vp - HE 164/2014 vp
    Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
    JOHDANTO
    Vireilletulo
    Eduskunta on 30 päivänä syyskuuta 2014 lähettänyt sosiaali- ja terveysvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 164/2014 vp).
    Lakialoite
    Valiokunta on käsitellyt esityksen yhteydessä seuraavan aloitteen:
    • LA 46/2012 vp Kari Tolvanen /kok ym. laiksi lastensuojelulain 25 §:n muuttamisesta läh. 18.10.2012
    Lausunto
    Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslakivaliokunta on antanut asiasta lausunnon (PeVL 36/2014 vp), joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi.
  20. 4 Esko Leipälä kirjoitti
    "Lastensuojelun diktatuurin
    perustamisasiakirjat
    ja niiden juridiikka:
    VAIHEET:
    1) Hallitus määräsi, että lastensuojelun huostaanottopäätökset pitää saada ”vapaaehtoisiksi”. Silloin niistä ei voi valittaa, ei kannella eikä viedä oikeuteen vahvistettavaksi. Lastensuojelun asiakkaiden oikeussuojakeinot likvidoitiin ja korvattiin lastensuojelun ja sosiaalitoimen diktatuurilla (kts. HE 164/2014, ss. 1–2).
    2) Vapaaehtoiset päätökset kiristetään ja väärennetään systemaattisesti. Tosiasioiden vastaisi lastensuojelun kirjauksia ei suostuta oikaisemaan, vaan/koska ”tarvittaessa” hallinto-oikeudet vahvistavat ne automaattisesti lainvoimaisiksi.
    3) Lapsen ja perheen tilanteen arviointi määrättiin sosiaalivirkailijoiden ja lastensuojeluvirkailijoiden yksinoikeudeksi niin, että eivät edes heidän esimiehensä voi puuttua [päätösten tahallisen laittomiin, väärennettyihin] perusteisiin. LASTENSUOJLEUN ”ARVIOT” OVAT SELLAISENAAN HETI LAINVOIMAISIA JA KUNNAN ON NE TOIMEENPANTAVA (kts. HE 164/2014, s. 36, oikea palsta, palstan lopussa).
    4) Ammattikorkeakouluissa koulutettaville sosiaalityöntekijöille ja lastensuojeluvirkailijoille opetetaan sosiaalihuoltolain 36 §:n ja lastensuojelulain 36 §:n viimeisten virkkeiden sovellusohjeeksi, että virkailijat itse, vain ja ainoastaan itse, oman harkintansa mukaan ”arvioivat” lapsen ja perheen tilanteen.
    – ”Me arvioimme itse! Emme me mitään lakia tarvitse”, on tullut kuulluksi mm. Oulun, Vantaan ja Kankaanpään ja monen muun kunnan sos.virkailijan suusta sanottuna. He todellakin uskovat, että heidät on vapautettu kaikista laillisten päätösten muotoseikkojen noudattamisesta.
    5) Lastensuojeluilmoitukset, virkailijoiden omat ”huoli-ilmoitukset” sekä ”huostaanoton pakko -arviot” ovat kaikki vain ilmoituksia, joiden vuoksi kenellekään arvioijalle ei saa aiheutua rangaistuksen kaltaisia seuraamuksia siitä, mitä he arvioihinsa ja muihin ilmoituksiinsa ja ”asiakaskertomuksiinsa” kirjaavat. Huomaa kohta 4: he todellakin uskovat, että heidät on vapautettu Suomen lakien noudattamispakon määräyksistä (kts. sosiaalihuoltolain 48 §:n viimeinen virke).
    6) Suomen hallitus korostaa, että on pyrittävä huostaanottojen tehokkaaseen toimeenpanoon aina kun mahdollista – eli kun lastensuojelun asiakas on tavalla tai toisella puolustuskyvytön ja jolta oikeussuojakeinot on jo likvidoitu. Tämän vuoksi lastensuojelun pakkotoimet kohdistuvat etupäässä varattomiin perheisiin ja yksinhuoltajien perheisiin (kts. lastensuojelulain 37 a §: ”Arvioinnin yhteydessä on selvitettävä myös mahdollinen huostaanoton tarve”).
    21. 5 / 64
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt