Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

57

Kommenttia

298

  1. Ympärileikkaus ei ole Mooseksen lakia, vaan Jumalan käsky kansalleen Israelille:


    ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA, GENESIS 17

    1. Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra
    hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.
    2. Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."
    3. Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:
    4. "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.
    5. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.
    6. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.
    7. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,
    8. ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."
    9. Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.
    10. Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.
    11. Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.
    12. Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.
    13. Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.
    14. Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni."
  2. Lainaus Suomen Ekumenisen neuvoston sivuilta:

    "Mikä kirkko on kristillinen?
    Mikä kirkko on kristillinen ja kuka on kristitty? Käytämme Suomen ekumeenisessa neuvostossa jäsen- ja tarkkailijayhteisöistämme termiä kirkko tai kristillinen yhteisö.

    Sanan kirkko taustalla on kreikan sana kyriakee, suomeksi: Herralle kuuluva. Teologisesti olisi perusteltua, että sanaa kirkko käytettäisiin vain kristinuskon perustuksiin sitoutuneista yhdyskunnista. Sekaannusta ja ongelmia aiheutuu kuitenkin siitä, että sitä käytetään yhteisön itsensä tai yleisön taholta myös sellaisista yhteisöistä, joita ei teologisesti katsottuna voida pitää kristillisinä.



    Kristinuskon perusteet sisältyvät kolmeen ekumeeniseen uskontunnustukseen, jotka ovat Apostolinen uskontunnustus, Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus ja Athanasioksen uskontunnustus. Näitä tunnustuksia sanotaan ekumeenisiksi koska ne ovat syntyneet sopusoinnussa jakamattoman kirkon ekumeenisten kirkolliskokousten (konsiilien, synodien) päätösten kanssa. Näihin tunnustuksiin sitoutuminen on yksi kristillisen kirkon kriteeri. Kaikki kristilliset kirkot eivät tosin käytä opetuksessaan kirjoitettuja uskontunnustuksia, mutta tunnustavat uskonsa niin, että katsovat voivansa sitoutua näiden kolmen uskontunnustuksen totuuksiin.





    Suomen ekumeenisen neuvoston jäseniksi voidaan hyväksyä kirkkoja tai kristillisiä yhteisöjä, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Jumalaksi ja vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi. SEN:n säännöt pohjautuvat tältä osin Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) baasikseen eli peruskirjaan, joka tässä muodossa vahvistettiin KMN:n kolmannessa yleiskokouksessa New Delhissä 1961.



    SEN:n piirissä käytetty termi kirkot ja kristilliset yhteisöt sulkee piiriinsä kristilliset kirkko- ja yhdyskunnat sekä myös sellaiset kristilliset tunnustuskunnat, jotka eivät ole rekisteröityneet uskonnolliseksi yhdyskunniksi, vaan jotka toimivat yhdistyslain puitteissa. Maamme helluntaiseurakunnista suuri osa on tällaisia, vaikka vuonna 2002 on rekisteröity Suomen helluntaikirkko –niminen uskonnollinen yhdyskunta. Helluntaiherätystä SEN:ssa edustaa yksi tarkkailijajäsen: Finlands svenska pingstmission.



    Kristilliset kirkot ja uskontokunnat Suomessa



    Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispainkokous on suosituksenaan tuomiokapituleille esittänyt ne uskontokunnat Suomessa, joita se pitää kristillisinä uskontokuntina ja joiden jäsenet voidaan vihkiä avioliittoon kirkollisesti Suomen ev.lut. kirkon jäsenen kanssa. Suositukset on annettu piispainkokouksen istunnoissa 11.-12.2.1997, 13.-14.9.1988 ja 9.-10.2.1988.



    Suosituksen mukaan kristillisiä uskontokuntia ovat:



    Suomen ortodoksinen kirkkokunta
    Finlands Svenska Adventkyrka
    Finlands svenska baptistsamfund
    Finlands svenska metodistkyrka
    Fria Missionsförbundet (uusi nimi: Missionskyrkan i Finland)
    Katolinen kirkko Suomessa
    Kristillisten Tekojen kirkko
    Luterilainen Sanan yhdyskunta
    Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta
    Suomen Adventtikirkko
    Suomen Anglikaaninen kirkko
    Suomen helluntaiherätys
    Suomen baptistiyhdyskunta
    Suomen Metodistikirkko
    Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko
    Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto
    Suomen Vapaakirkko
    Yksityinen kreikkalais-katolinen yhdyskunta Viipurissa (uusi nimi: Ortodoksinen Pokrovan seurakunta)"
  3. Keskustelussa ylempänä on nimimerkin [vai sekä että] hyvää analyysiä "Timoista":


    "Sanomattakin on selvää, että jokaisessa uskonnollisessa yhteisössä on eri taustan omaavia yksilöitä. Arkkityyppeinä toimii kaksi Timoa! Timo, joka on syntynyt ja kasvanut adventismin piirissä, on kohdannut Jumalan ja löytänyt armahtavan vapahtajan adventismin hengellisessä kodissa. Adventismin erityispiirteet, eivät ole ne tekijät, jotka olisivat johtaneet Timon uskon tielle vaan siihen on saattanut jopa liittyä itsenäistymisprosesseja, irtiottoja ja mahdollisesti jonkin asteen vieraantumista hengellisestä kodista. Mutta [hengellinen]koti on kuitenkin lopun kaiken se paikka, jossa tutustuttiin uskoon, eikä [hengellinen]perhe lakkaa olemasta oma perhe, itsenäistymisenkään jälkeen! Samoin kuin aikuistunut lapsi saattaa seurata vanhempiensa toimia ja luonnetta kriittisesti, todeten heidän inhimillisyytensä, kieltämättä heidän arvoansa vanhempina, niin myös adventismin Timo asennoituu seurakuntaansa.

    Toinen Timo omaksuu adventismin hengellisesti varttuneena. Hänelle adventismi on sen erityispiirteet, toisin kuin adventismin parissa kasvaneelle Timolle. Adventismi on erityisesti nimetty uskovaisuuden brandi [tavaramerkki], joka otetaan sellaisenaan tai sitten ei. Usko Jumalaan ja armahtavaan vapahtajaan ei ole välttämättä lähtöisin adventismista vaan adventismi on luultavammin antanut sille lähinnä uuden vivahteen. Siksi tuo vivahde on nimenomaan adventismin, muista uskonnollisista yhteisöistä, erottava tekijä. Nimitys-advarille, adventismi on vastaavasti se puite, joka erottaa hänet muista uskovaisista. Kumpikaan Timoista, eivät voi lähtökohtiansa muuksi muuttaa. Mutta molempien on tultava toisiansa vastaan, arvostettava sitä, mikä lähimmäiselle on arvokasta."
  4. Se tuomari oli rappari.
  5. Kiitos, Riitta hyvästä kirjoituksesta. Sitä on varmasti hyvä täydentää esipuheella Uuras Saarnivaaran kirjasta Adventismi historian ja Raamatun valossa:


    "Amerikkalainen maanviljelijä William Miller (1782-1849) tuli 1800-luvun alkupuolella Raamattua tutkiessaan siihen käsitykseen, että Kristuksen toinen tuleminen ja seurakunnan ylöstempaaminen tapahtuisi 1843-1844. Tätä koskevissa laskelmissaan hän otti lähtökohdakseen Dan. 8:14 olevat sanat: ’Kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö puhdistetaan.’ Hänen käyttämänsä engl. Raamatussa sanat olivat näin. Suom. Raamatussa tässä on: ’Asetetaan jälleen oikeuteensa.’ Miller ymmärsi tässä mainitut 2300 iltaa ja aamua näin moneksi vuodeksi. Hän selitti niiden alkaneen v. 457 eKr., jolloin Esra sai valtuudet järjestää Jerusalemin pyhäkön ja seurakunnan asiat. Tästä ajankohdasta 2300 vuotta eteenpäin vei aikaan 1843-44. Miller odotti Kristuksen tulevan silloin maan päälle puhdistamaan seurakunnan (kirkon) pyhäkköä ja saattamaan sen yleismaailmalliseksi tuhatvuotisessa valtakunnassa.

    Milleriin ja häneen liittyneiden suullinen ja kirjallinen julistus sai aikaan suuren kansanliikkeen. Kun Kristus ei tullutkaan odotettuna aikana, Hiram Edson –nimiselle Millerin ystävälle juolahti mieleen (hän itse piti sitä Jumalan ilmoituksena), että odotuksessa oli tapahtunut erehdys: pyhäkkö olikin taivaassa eikä maan päällä. Kristus meni laskettuna aikana 22.10.1844 taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään suorittamaan siellä ’tutkivaa tuomiota’, jossa hän määrää kunkin kohtalon ja palkan, ja tulee tämän työnsä suoritettuaan toisen kerran maan päälle panemaan tuomion täytäntöön ja antamaan omilleen taivaassa sen kirkkauden, mikä kullekin kuuluu.

    Pian tämän jälkeen ent. merikapteeni Joseph Bates julkaisi pari kirjaa, joissa hän selitti, että Ilm. 14:9-12 ennustetut kolmen enkelin julistukset olivat alkaneet toteutua. Niistä ensimmäinen, ’peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut’, oli alkanut täyttyä milleriläisessä liikkeessä. Siinä oli alkanut toteutua myös toisen enkelin julistus ’suuren Babylonin kukistumisesta’ ja käskystä lähteä siitä ulos. Kolmannen enkelin julistus sisälsi Batesin mukaan sapattikäskyn. Se on Ilm. 7. luvussa mainittu elävän Jumalan sinetti, joka erottaa Hänelle uskollisen kansan niistä, jotka eivät ole Hänen todellista kansaansa.

    Pastori James White ja hänen puolisonsa Ellen G. White (1827-1917) omaksuivat nämä Edsonin ja Batesin tulkinnat. Ellen G. White sai niille tukea ’profetioiden’ ja ’ilmestysten’ kautta, joiden hän uskoi olevan Jumalalta, ja hänestä tuli liikkeen huomattavin johtaja. Se otti itselleen v. 1860 Battle Creekissä, Michiganissa, pitämässään kokouksessa nimen ’Seitsemännen päivän adventistit’. Ellen G. Whiten mukaan tämä nimi on ’jatkuva syyte protestanttiselle maailmalle; se julistaa erotusta toisaalta Jumalan palvelijain ja toisaalta pedon palvelijain ja sen merkin ottavien (=sunnuntain viettäjien) välillä. Kirkkokunnaksi seitsemännen päivän adventismi järjestäytyi v. 1863."