Vapaa kuvaus

Aloituksia

3

Kommenttia

59

  1. Homoseksuaalisuutta pidetään lestadiolaisuudessa (käsittääkseni kaikissa ryhmissä) syntinä ja Jumalasta erottavana asiana. Raamattu opettaa asiasta hyvin yksiselitteisesti, vaikka toisaalta homouden puolustajat vetoavat Raamattuun mm. lähimmäisenrakkauden nimissä. Homous kuuluu tähän samaan perisynti-pakettiin, josta me kaikki olemme osallisia eli perimme geeniemme myötä taipumuksen erilaisiin himoihin ja haluihin. Homouttakin meissä on kaikissa enemmän tai vähemmän. Kristittyinä joudumme vain taistelemaan tätäkin vaikutusta vastaan.
  2. Heikolla ymmärrykselläni voin jotain vastata. Kysymykseesi tulee varmasti vielä hyviä vastauksia ellei sitten taas hiekka ala lentää laatikolta toiselle.

    Olen itse kokenut valtavirran esikoislestadiolaisuuden seurakunnaksi, jossa saarnataan 12 apostolin oppi. Toisaalta saarnataan valvomisesta ja uskonhedelmistä, toisaalta uskosta ja rakkaudesta. Jokaisella saarnaajalla on omat lahjat tehdä kristillisyyden työtä. Paavali ja Apollos tekevät molemmat omilla lahjoillaan työtä ja Jumala antaa tälle työlle kasvun. Valitettavasti koko lestadiolaisuuden historian ovat lahkolaisuuden rakentajat halunneet tehdä vastakkainasetteluja eri "apostolien" välille. Juhani Raattamaa jaksoi tehdä työtä näiden kaikkien kanssa suuressa kärsivällisyydessä ja pitkämielisyydessä. Näitä lahkolaisia on noussut kaikista lestadiolaisryhmistä kautta liikkeen historian. Itse asiassa voin kohdistaa sormen myös itseeni, sillä vanha ihminen haluaa olla kovasti aina jotain sanomassa.

    Varsinaiseen kysymykseen: molemmilla on seurakuntaoppi (eli ihminen vanhurskautetaan Jumalan seurakunnassa maan päällä eikä Jumalan edessä taivaassa). Vanhoilliset uskovat, että vain heidän seurakunnassaan voi pelastua, esikoiset ovat jonkin verran avarakatseisempia tässä asiassa.

    Pyhitysopissa on eroa. Esikoislestadiolaisuudessa on korostettu vanhoillislestadiolaisia enemmän ulkoisia asioita, mm. pukeutumiseen liittyviä asioita (liittyen koreuteen). Samoin kodit voivat olla jonkin verran askeettisempia mm. huonekasveja vähemmän (tai puuttuvat kokonaan), joulukuusta ei tuoda sisälle jne. Juuri pyhitysopista on eniten väännetty kättä kautta historian.

    VL:istä joku joskus vastasi, että rippioppi oli sata vuotta sitten suurin erottava tekijä. Siihen voi joku viisaampi vastata. Omasta mielestäni rippi on uskon hedelmä, jota voi käyttää jos siltä tuntuu. Voi ottaa rippi-isän ja puhua asioista hänen kanssaan. Mitään pitkiä syntilistoja hän ei edes viitsi kuunnella, pääasia on, että mieli on sellainen että on voimaa mennä rippi-isän puheille. Seurakunnan edessä ei toki pidä syntejä mennä luettelemaan eikä sitä ole kai tehtykään sitten lestadiolaisuuden alkuaikojen.
  3. Olen lukenut yhden Seppo Lohen kirjoittaman kirjan, joka taisi olla nimeltään "Sydämen kristillisyys". Kovasti olen ollut kiinnostunut lukemaan Seppo Lohen väitöskirjan, mutta en ole saanut vielä käsiini. Onkohan sen pohjalta julkaistu juuri tämä "Pohjolan kristillisyys" -niminen kirja? Kuinka näitä SRK:n kirjoja voisi tilata?