aniss

Vapaa kuvaus

Aloituksia

33

Kommenttia

1853

  1. Sinähän löysit mukavia ohjelmia. Minä tein vain nopean silmäyksen ohjelmien otsikoihin, ajattelin ettei tänään tarvii paljon telkkaa katsoa. Tiedätkö näkyykö tuo Oggi-kissa kaapeli tv:sta ilman lisämaksuja? Mulla on vaan ilmaset kanavat käytössä.
  2. eikä siis olisi rahasta kiinni niin menemme yhdessä kultaliikkeeseen, valitsen kauniit korvakorut ja samaan sarjaan kuuluvan kaulakorun jotka lahjanantaja ilomielin ostaa koska rakastaa minua niin paljon. :)
  3. Olen oieka hamsteri. Varastossa on säilössä hyvin säilyneitä vauvan vaatteita. Myös itse tehtyjä. Ihmettelen miten joskus olen osannut sellasia tehdä.

    Kuvia ja kirjeitä nuoruuden ihastuksilta. Päiväkirjoja myös. Ei välttämättä perillisten nähtäväksi mutta en raaski niistä millään vielä luopua. Päiväkirjoissa on asioita joita en muistaisi jos en sieltä lukisi. Ehkä osa niistä on pakko tuhota :(.
  4. tv:stä ei näytä tulevan mulle oikein mitään katsottavaa.

    Äsken katsoin "Snoukkaa", ohjelmassa oli muutamia vinkkejä miten kaatua oikein:

    Snoukkaa!
    TV2 Klo: 09.16 Pvm: 28.02.2009

    360 astetta. Lunta, lautoja, noloja kaatumisia, siistejä hyppyjä, ja jatkuvaa alamäkeä. Otson, Tiian ja Nasun avustuksella tutustumme lumilautailun saloihin.
  5. kun toinen on 50 ja toinen 80.

    Kai mun pitäis jotenkin tästä skeptisyydestä päästä irti. Mut en povaa kovin pitkää jatkuvuutta sillekään parille jossa nainen oli 47 ja mies 28-vuotta. Miehelle tulee varmasti vielä halu saada omia lapsia ja vaihto nuorempaan naiseen tulee väistämättä eteen. Tietysti hetkeä pitää elää tässä ja nyt. Minkäs sille mahtaa kun rakkaus kohdalle kolahtaa. Oli sitä sitten minkä ikäinen tahansa.
  6. mä olen ollut Reetufani tosi pitkään ;).
  7. kruuna vai laava, poistanko vai enkö :))
  8. jos joku haluaa vielä kommentoida.

    En tiedä miksi olen niin skeptinen noista parisuhteista joissa on ikäeroa 2-3kymmentä vuotta. Jonku aikaa suhde varmasti toimii mutta pysyykö kumppani rinnalla vielä 10-15 vuoden jälkeen kun toinen todella vanhenee.
  9. olisitteko halunneet vielä jutella tästä. En mä sitä poista jos jutut jäi kesken :).
  10. Kun tuo ohjelma tuli ja meni, pyyhkäsen tään avauksen nyt pois.
  11. jotain 18-vuotias kun isäni kuoli. En asunut enää kotona, olin muuttanut isosysterin luokse tänne. Isä oli välillä siellä kotona välillä hoidoissa, näytti mulle kerran reikää rinnassaan mistä oli otettu luuydinnäyte. Ajattelin että kyllä hän siitä paranee. Yks sunnuntai sain tiedon että isä oli nukkunut pois. Järkyttävä tieto se oli, en ollut ihan sellaiseen uutiseen varautunut. Ehkä se oli parempi etten tiennyt todellista tilannetta. Tuskaa se olis ollut odottaa koska se lopullinen hetki tulee kun itse olin niin kaukana.

    Lapsen tai nuoren ihmisen poismeno tuntuu aina epäoikeudenmukaiselta. Ei sen niin kuuluisi mennä. Eikä pienten lasten kuuluisi menettää äitiään tai isäänsä. Mutta minkäs tälle mahdat.

    Kunpa itse sais kuitenkin vielä vuosia aikaa. Olis niin kiva seurata omien lasten elämää ja tekevätkö minusta koskaan mummua.
    Niin ja se avantoreissunkin on kokematta. :))

    Enhän minä yksin uskalla tuolta laskuvarjolla hypätä. Sitäpaitsi on paljon kivempaa tulla jonkun sylissä alas ;). Hän siellä takana samalla rohkaisee ja rauhoittelee. :)
  12. kuoli leukemiaan. Minulle ei kerrottu ettei isä parane sairaudestaan. En ehtinyt häntä hyvästelemään. Äitini kertoi että säästivät minua siltä tiedolta. Olin kuopuksena aina ollut isän tyttö eikä isä ja äiti sitten raaskineet kertoa isän todellista tilannetta.

    Kuolema ei ole minulle kamala asia. Jos sairastuisin vakavasti ottaisin toki vastaan kaikki nykypäivän hoidot mutta jos toivoa ei ole olen siihenkin varautunut. Toivoisin tietysti että lähtö tulisi äkkiä siltä istumalta ilman mitään etukäteissairastelua. Elämältä olen saanut paljon, tarpeeksi nähnyt ja kokenut. Vaikka ei mulla mitään sitä vastaan ole vaikka saisin vielä lisääkin kokea ja nähdä :). Tandemlaskuvarjohyppykin on vielä kokematta :).

    Elintestamentin olen tehnyt, lapset ovat siitä tietoisia. Samoin siitä että haluan tuhkauksen.
  13. täytynee kertoa sitten lähempänä. Luulen että ainakin lapsille se olis niin kova paikka etteivät siihen valmistaumiseen taida etukäteen pystyä. Aika olisi kamalaa tuskaa heille, näin luulen. Nytkin jo huolehtivat niin kovasti äidistään.

    Tämä Katja oli perheensä ja lastensa kanssa käynyt läpi tulevaa kuolemaansa. Heillä oli siitä puhuttu paljon.

    Kuinka sinä mahdollisesti käyttäisit nuo jäljellä olevat kolme kuukautta? Kertoisitko lapsillesi tilanteesi? Puolisonhan kyllä siitä kuuluisi tietää.
  14. Hirveä hoppu tulis järjestellä asioita. Kolme kuukautta menee tosi nopeesti ja siitä osa varmasti aika toimintakyvyttömänä.

    Kertoisinko läheisille tilanteeni... siitä en ole ihan varma. En kertoisi varmaan teillekään :).

    Testamentti pitäisi väsätä. Voisinhan sen tehdä jo nytkin enkä jättää viime tippaan.

    Katsoin joulukuussa dokumentin tämän Katjan tarinasta Silminnäkijässä. Silloin hänellä oli edessä uusi hoitokokeilu. Hoidot on nyt näköjään lopetettu tuloksettomina, etäpesäkkeet kasvaneet ja uusia ilmeisesti tullut lisää. Elinaikaa annettu 1-3 kk. Todella surullinen tarina. Tälläinen murhe sattuu monen muunkin kohdalle.
  15. juu sitä on sotkeentunut monenlaisiin verkkoihin :). Nettiverkko on pahin. Viime kesänä sotkeennuin yhdella marjatilalla suojaverkkoon kun menin oikasemaan kielletystä paikasta.

    En käy kalaverkoilla, mul ei ole rantaa eikä venettä. Lapsena kyllä olin (tai jouduin) iskän kanssa verkkoja nostamaan. Tuli komentoja souda huopaa huopaa souda tuonne tänne... Ei se isä aina raaskinu mua sinne pyytää, monesti taiteili ja sotki niitä verkkoja itsekseen.

    Sinä ilmeisesti olet ahkera kalamies?
  16. on kätevä, maisematkin ihan erilaiset. Kovin usein en ole tuolihissillä mennnyt. Viimeksi Pyhälläkin se oli suljettu.

    Kerran olen ankkurihississä mennyt kaksistaan. auts nyt alkaa naurattaa... vastakkain siinä mentiin, itse olin ihan paniikissa kuinka siinä käy jos kompuroin laudan kanssa ja kaadun kumoon. Kuinka pääsen kapulasta irti ja kuinka käy sen toisen. Ylös päästiin mutta en saanut tarpeeksi nopeesti kapulaa irti. Sinne menin turvaverkkoon. Vähän se oli noloa räpiköidä sieltä verkosta pois. :D
  17. hissinousut on se toinen juttu ;).

    Itse nousen yksin hissillä. En osaa ja ehdi saada kapulaa haarojen väliin kun toisenkin pitää saada kapulasta osansa. Kyllähän niitä näkyy menevän kaksittain, ovat sen tekniikan hoksanneet.
  18. Kunniamaininnasta! Taidanpa heittää lumipallolla naapuria toistekin :).

    Lapset osui minuun useammin kuin minä heihin. Jouduin suojautumaan, niin oli kovaa tulitusta. Kiitos lieventävän asianhaaran hyväksymisestä.
  19. pstt...laskettelurinteet on oivia flirttipaikkoja ;).

    Kun itse muutama vuosi könysin rinteessä laudan kanssa eräs mies alkoi ilmestyä lähistölle vähän väliä. Pysähtyi välillä katsomaan pääsenkö ylös, välillä kurvasi laudan kanssa niin että näytti tulevan suoraan päin, väisti sitten viime hetkillä. Sanoi vielä että mulla menee käännökset liian pitkiksi ja jotain muitakin ohjeita antoi. Ihmettelin miksi hän kiusaa avutonta harjoittelijaa. Hänhän flirttailikin ;).
  20. minäkin olen heittänyt lapsukaisiani lumipalloilla. Poitsu kyllä voitti lumisodan, oli vahvempi. Nosti mut olkapäilleen ja heitti lumihankeen...murrrr.

    Naapuria olen kans heittänyt lumipalloilla.
    21. 3 / 93
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt