laura.piekkari

Vapaa kuvaus

Aloituksia

4

Kommenttia

503

  1. on puhua kasteen ulkoisesta muodosta, kun itse kasteen merkitys on se tärkeä.
    Minun syntini ainakin on sinne upotettu, vaikka lapsikasteen olenkin valelemalla saanut ja uutena olen noussut sieltä ylös.
    Joka päivähän tämän täytyy meissä tapahtua, ei menneet mitään hyödytä.
  2. ovatkin tuolla toisessa aloituksessa, mutta kumminkin.
  3. Ja alkukristityt myös kastoivat heitä, kuten Ramun lainauksista hyvin kiistattomasti käy ilmi.
  4. sitten myös sanoa, että
    jotka eivät kasta lapsiaan,
    vaan ainoastaan siunaavat
    heidät, tekevät myös heille
    pahaa väkivaltaa.

    Eihän voi vielä ollenkaan
    tietää, tahtooko lapsi
    Jumalan siunausta. Eikö
    olisi parasta lapsen
    itsemääräämisoikeuden kannalta,
    että jätetään kokonaan
    siunaamatta siihen asti,
    kunnes voi sitten itse päättää.

    Jätetään lapsi kokonaan
    pois niistä paikoista,
    joissa hän vahingossa
    voisi tahtomattaan saada
    Jumalan siunausta vahingossa.
  5. ja erityisesti kohtia 5. ja 9.
    liun riemumielin, sillä niissä
    löysin Lutherin opettavan
    kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä
    juuri niin kuin itsekin olen tehnyt!!

    Siis näin:

    "Myös kastevedestä nostaminen
    tapahtuu nopeasti. Sen sijaan
    kasteen sisältö, siis hengellinen
    syntyminen sekä armon ja
    vanhurskauden lisääntyminen,
    alkaa kyllä kasteessa, mutta
    se kestää aina kuolemaan asti."


    Itse olen täällä kirjoittanut
    (en kyllä vielä silloin ollut
    rekisteröidyllä nimimerkillä,
    valitettavasti) ja väittänyt,
    että uudestisyntyminen ei voi
    tapahtua kasteessa, sillä muutenhan
    lähes jokainen suomalainenkin
    olisi jo tehnyt Pyhän Hengen pilkan.


    Selitin silloin, että kasteessa
    sekoitetaan siihen kolmeen
    vakalliseen jauhoja se hapatus,
    "kunnes kaikki happani".

    Kasteessa pääsee Jumalan
    Pyhän Hengen työ voimallisesti
    alkamaan tuossa ihmistaimessa ja
    jatkuu kunkin kohdalla eri tavoin.


    Pelastuksen kannalta kyllä
    on lapsi kasteen saatuaan,
    Kristuksen uhrin ja veren kautta
    täysin puhdas ja pyhä,
    eikä häneltä mitään puutu!


    Näinhän on myös juuri
    uskoontulleen kanssa.
    Heti kun hänelle Kristuksen
    ansaitsema armo todella
    pääsee sisimpään kirkastumaan
    omakohtaiseksi, on taivaan
    joukoilla juhla hänen takiaan
    ja jos hän vaikka heti kuolisi,
    olisi hänelle Taivas auki,
    kuten ristin ryövärille,
    vaikkei hän yhtään olisi
    ehtinyt siinä uskossansa
    kasvaa Pyhän Hengen avulla.


    Nämä molemmat kohdat tässä
    kirjoituksessa, 5. ja 9.,
    puhuvat juuri siitä, mitä
    hiljattain tuolla raamattupalstalla
    yritin selittää.

    Oli tosiaankin ilo lukea samat
    asiat "Lutherin suulla sanottuna".
  6. sekoominen on seota uudelle kasteelle tuon hirviön kitaan.

    Se on hurmoshirviö.

    Paholainen on siellä sisällä itse.
  7. en tykkää luetteloista, mutta nyt luin ihan mielenkiinnolla nuo kohdat perhekuntakasteista.

    Ne vakuuttivat minut siitä,
    että ainakin kaikkien uskovaisien,
    Jumalan yhteydessä todella elävien
    vanhempien tulisi saada rauhassa kastaa lapsensa, ilman mitään estelyä.

    Itse en ainakaan mistään hinnasta olisi omia lapsiani jättänyt kastamatta pienenä.


    Jos kerran vanhemmat ovat eläviä uskovaisia, niin johan tähän sisältyy se lupaus, jota lapsikasteen yhteydessä kysytäänkin, että lasta heti alunalkaen hartaasti halutaan opettaa totuuteen ja Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen omana Vapahtajana ja Herrana.

    Jos lapsen puolesta rukoillaan ja pyydetään Hänelle uskoa sydämeen, niin miksi ei Jumala sitä vaikuttaisi - Jumala, joka tahtoo, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden?

    Uskohan on Jumalan teko. Miksei Hän tekisi, jos me pyydämme?

    Hän tekee sen varmasti.

    Mutta sitten kun lapsi kasvaa ja oma tahto kasvaa myös, tulee hänelle heti valintoja: ketä tahdon totella.

    Silloin tarvitaan Jumalan Sanan opetusta, kasvatusta, kuritusta ja paljon kärsivällisyyttä ja rukousta!

    Vanhan Testamentin puolelta löytyy sana:
    "Valitkaa tänäpäivänä, ketä te tahdotte palvella. Älkää ontuko kahta puolta.
    Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa!"


    Joosua jo teki päätöksen pienten lastensakin puolesta! Tässä päätöksessä on mukana Jumalan siunaus.
  8. tuli juuri todistetuksi, että uskominen on lapsellekin mahdollista, kun kerran se on kokonaan Jumalan teko.

    Hänellehän on kaikki mahdollista.
    Ja jos Hän kerran tahtoo, että kaikki uskoisivat ja pelastuisivat, niin Hän tietenkin vaikuttaa sen uskon siellä lapsen sydämessä.
    Miksi ei Hän sitä tekisi.

    Siellä se usko myös pysyy, niin kauan kunnes oma tahto lapsessa kasvaa.


    Tämä oma tahtohan on tunnetusti Jumalan vastainen, se alkaa lasta viettää poispäin, ja näin alkaa lapsen kohdallakin jo ratkaisut - ketä tahdot totella?

    Nyt tarvitaan Jumalan Sanan opetusta, kasvatusta, kuritusta, paljon rukousta!
  9. tunnummekin olevan todella etäällä toisistamme kaikin tavoin. Se siitä.
  10. 'Pelastus on juutalaisista'

    Daavid sanoi:'Herra sanoi minun Herralleni:Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen pakanat sinun valtasi alle.'

    Jos Jeesus itse kertoo Daavidin näin tunnustaneen hänet jo Herraksensa, niin miten on mahdollista että he niin olisivat erihenkisiä. Kyllä sinä itse nyt erehdyt aika pahasti.
  11. olen yrittänyt syventyä nyt pääsiäisaikana.

    Mutta ihmettelen vain, että etkö tunne Kristuksesta ja Daavidista samaa henkeä. Jeesus itse sen kyllä tunnisti.
  12. Daavidin sanoja, tutki niitä, niin voit vielä päästä parempaan ymmärrykseen:


    "Herran laki on täydellinen,
    se virvoittaa sielun.

    Herran todistus on vahva,
    se tekee tyhmästä viisaan.

    Herran asetukset ovat oikeat,
    ne ilahuttavat sydämen.

    Herran käskyt ovat selkeät,
    ne valaisevat silmät.

    Herran pelko on puhdas,
    se pysyy iäti.

    Herran oikeudet ovat todet,
    kaikki tyynni vanhurskaat.

    Ne ovat kalliimmat kultaa,
    puhtaan kullan paljoutta,
    makeammat hunajaa ja
    mehiläisen mettä.

    Myös sinun palvelijasi
    ottaa niistä vaarin,
    niiden noudattamisesta
    on suuri palkka." (Ps 19)


    'Sitä, jonka Jumala on puhdistanut, älä sinä sano epäpyhäksi!'
  13. mutta ei sitten sinullakaan ole mitään mahdollisuutta, koska itsessäsi olet aivan yhtä suuri rikollinen.
  14. ja huorintekijät voivat pelastua katumuksen, parannuksen ja täydellisen Jumalan Pyhän Hengen uudistuksen kautta.
    Eikä sinulla tai minullakaan ole mitään muuta tietä.
    Sen tien voi myös sanoa yhdellä sanalla:Jeesus. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Golgatan ristillä syntimme sovittanut Vapahtajamme.
  15. Jumalalle kiitos!
  16. kuin sanoinkin.
    Näin kun oli Paavalilla, on myös minulla.

    Itsehän kirjoitit Paavalinkin sanoneen, että
    'niin en nyt enää tee sitä minä'.
    Paavali ei siis tehnyt syntiä.
    Enkä myös minä sitä tee.

    Synti asuu lihassa, ja siksi sen - siis lihan - on kuoleennuttava.

    "niin Hän on siis eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne sen teissä asuvan Henkensä kautta."

    "Antakaa siis ruumiinne eläväksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne."

    "Kirkastakaa Kristus ruumiissanne."

    "Olkaa pyhät, sillä minä,Herra, olen pyhä."

    "Teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli.Jumalan temppeli on pyhä."


    Älä luulekaan, että tuo sana 'niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia' tarkoittaisi, että näin vain saa ihan rauhassa jatkua ja tämä on Jumalan tahto - synti elää ja toimii lihassa kaikessa rauhassa, mutta eipä hätää, näinhän me ollaan yhtaikaa syntisiä ja vanhurskaita,hengellähän minä kuitenkin kaiken aikaa kovasti palvelen Herraa.!


    Ei todellakaan näin. Vaan koska liha minussa ja sinussa aina palvelee synnin lakia, eikä se mihinkään muuhun pysty, niin siksi sen on kuoltava pois. Ja tätä kuoletustyötä Jumala juuri meissä tekee, jos kiireiltämme meidät vain senverran kiinni saa, että pääsee tekemään.

    Eli juuri niinkuin Paavalikin, en tee syntiä.

    Mutta en silti ole synnitön.

    Olen silti puhdas.

    Nämä ovat paradokseja. Mutta ne eivät anna pienintäkään myönnytystä synnille.
  17. kysymyksen, joka on kohdistettu minullekin.
    Ja minusta se oli tosi hyvä kysymys. Haluan siihen vastata.


    Aluksi haluaisin palata tuonne keskustelun alkupuolelle, jossa minulta, Jeesuksen verellä puhdistetulta, tivattiin, että voinko todella olla puhdas.

    Haluaisin siihen vielä lisätä: En ole ainoastaan puhdas, vaan olen vieläpä pyhä - sillä Jeesus Kristus on minut verellänsä pessyt ja Pyhällä Hengellänsä uudistanut ja pyhittänyt.

    "Teidän ruumiinne on pyhän Hengen temppeli - Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. Jos joku saastuttaa tämän temppelin, on Jumala saastuttava hänet."

    Tämä ei ole ihan turhaa tekstiä, vaan kyllä meidän on otettava ihan todesta pyhyyden vaatimus.

    Nyt sitten siirryn kysyjän tekemään kysymykseen.
    "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." Mitä tämä "risti" kuvaa ja mitä tarkoittaa se jokapäivälle on oma ristinsä?

    Minun henkilökohtaisessa elämässäni tämä liittyy hyvin läheisesti juuri tuohon puhtaana pysymiseen ja pyhitykseen.

    Jeesus antaa ristin meidän parhaaksemme. Hän antaa ristin kuolettaakseen lihaani ja itsekästä luontoani. Hän antaa ristin, painaakseen sillä minut tiiviisti tykönsä. 'Jos joku tahtoo..' ei ole pakkoa, rakkautta ei voi pakottaa.


    Mutta 'jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä.' Mikä on se minä itse? Eikö se ole juuri se minun lihani, jonka on määrä kuoleentua pois ja pysyä kuolleena siihen asti, kunnes kuolemassa siitä kirotusta raadosta pääsemme?


    Ja jotta liha ei pääsisi synnin kautta valtaan, on Herra nähnyt hyväksi varata ihan joka päivalle sen kuoletuksen, tavalla tai toisella.

    Se, joka näkee, miten suuri vaara piilee juuri tuossa: 'minä itse' se suorastaan rukoilee ja pyytää, että Herra armossaan pitäisi kiinni, eikä päästäisi minua karkaamaan pois sieltä erittäin raskaaltakin, joskus jopa sietämättömältä, tuntuvan ristin alta.


    Tiedän, mitä monet tästä sanovat. 'Olet jotenkin lain alla, et ole ollenkaan päässyt vielä maistamaan vapautta Jeesuksessa.'

    Mutta sanon teille suoraan, että sitä vapautta, mitä te vapaudeksi sanotte, en minä haluakaan maistaa. Se on lihan vapautta.

    Kuten muinoinkin kansa huusi, kun Pilatus oli päättänyt vapauttaa Jeesuksen: ' ei häntä, vaan Barabbas!' Molemmat eivät voi olla vapaina yhtäaikaa.

    Kumman sinä valitset vapautettavaksi?
  18. tekemään kutsumisenne lujaksi. Jos näin teette, ette koskaan lankea.'
    Näin sanoo Raamattu ja tähän minä pyrin.


    Onko minussa syntiä, se kävi ilmi äskeisestä vastauksesta, mutta voin sen toistaa:
    Minussa on synti, mutta se on kuollut synti.


    Ja jos en valvo, Jeesuksen vakavan varoituksen mukaan, se voi virota henkiin, kuten Salomolle kävi. Tässä 'kuolleenapitämisessä' tarvitsen joka ainoa päivä Jeesuksen uhrin ja veren kautta pääsyä armoistuimen eteen apua pyytämään.


    Salomohan luuli, ettei hän enää voisi langeta. Hän oli saanut täydellisen Jumalan Pyhän Hengen valon ja viisauden ja niin hän unohti, mitä itsessänsä oli - ihminen.

    Ja ihmiselle kuuluu aina ja loppuun asti Jumalan käskyt ohjaajiksi. Näitä Salomo ei katsonut tarvitsevansa, kun oli niin hengelliseksi tullut.

    Siellä erityisissä käskyissä, jotka olivat kuninkaalle osoitettu, sanottiin sekin asia, missä hän rikkoi ja käskyjä muistamalla hän olisi voinut huomata olevansa joutumassa lankeemukseen.



    Välttämättä en lankea, niinkuin nykyään opetetaan, mutta JOS syntiä tekisinkin, niin minulla on puolustaja Isän edessä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
  19. ja vastaus löytyy yläpuolella olevasta kirjoituksesta jonka osoitin Ramulle.
  20. olenko puhdas.

    Ja tietenkin olen puhdas,
    kun Kristus Jeesus on minut verellään puhdistanut.

    " Te olette jo puhtaat, ette kuitenkaan kaikki."


    Herrahan sen nyt tässäkin
    keskustelijoitten sydämistä näkee,
    kellä siellä on saanut Hänen puhdistuksensa tapahtua ja kellä ei.
    Ja kuka tässä puhdistuksessa myös pysyy ja säilyttää aarteensa.


    Synnistä en sanonut yhtään mitään.
    Minussa on synti, mutta se on kuollut synti. Sitä raahaan mukanani kuolemaan saakka.
    Se on joutunut kuolemaan,
    kun sille ei Herra ole sydämeeni elintilaa jättänyt, tehdessään sydämestäni Pyhän Henkensä temppelin.


    Nuoruudessa jouduin jonkin aikaa rypemään synnin rapakoissa. Kuitenkin tarpeeksi kauan, että sain totaalisesti tarpeekseni kaikesta siitä irstaudesta ja synnin palveluksesta, jossa nyt eletään.


    Silloin oli valtava ihme ja ihana löytö,
    että tässä saastaisessa maailmassa
    voi löytää puhtauden - ihan omaan sydämeensä!

    Pyysin hartaasti, että saisin tulla
    lapseksi jälleen.
    Niin vilpittömäksi ja yksinkertaiseksi
    kuin pieni lapsi, mistä olisi saastaisuus ja irstaus kaukana.


    Ja Herra vastasi. Saastaiset vaatteet riisuttiin ja sain tulla lapseksi - Jumalan lapseksi.

    Kuljettaessaan sitten Taivastietä,
    Jumala on kasvattanut ja kurittanut, välistä niinkin, että on ollut vaikeaa tunnistaa Hänen olevan kaiken takana.


    Mutta aina jälkeenpäin on niistäkin päässyt Jumalaa kiittämään. Ne ovat kasvattaneet sitä vanhurskauden ja rauhan hedelmää, mitä Sanassa luvataan. Eihän mikään kuritus juuri sillähetkellä tunnu olevan iloksi, mutta jälkeenpäin se hyöty näkyy.

    Tähän kasvatukseen ei Jumala kuitenkaan väkisin meitä vie. Mutta jos todella Hänen omakseen haluamme ja perille päästä, niin armoa ja apua Häneltä siihen (ja etusijalla siihen) rukoilemme.
    Ja Hän antaa - juuri sen, mikä minun sieluni pelastuksen kannalta on parhaaksi.


    "Mitä jumalattomat pelkäävät, se heitä kohtaa, mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan."


    Juuri näitten kautta on Jumala saanut kuoletettua sen synnin, joka niin mielellään virkoaisi elämään, jos sille vain tilaisuus annettaisiin.

    'Miksi yhä lepäätte' sanoi Jeesus,
    'valvokaa ja rukoilkaa, henki tosin on altis, mutta liha on heikko!'

    Joku kysyi minun ikääni.

    Olen päivän vanha Jumalan lapsi.
    Inhimilliseltä iältäni jo mummu.
    21. 18 / 26
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt