Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Kai_A kirjoitti: «Todella hyvän keskustelun runkona (vaikkakaan eivät välttämättä ainoana sisältönä) ovat sellaiset asiat, joista joista molemmat osapuolet ovat samaa mieltä.»

    Kovin köyhäksi jää keskustelu tuollaisilla lähtökohdilla. Mutta tietenkin keskustelu aidosti eri mieltä olevien kesken edellyttää taitoa enemmän kuin samanmielisten nyökyttelevä hyminä.

    Vaikeinta eri mieltä olevien välinen keskustelu tuntuu olevan silloin, kun mielipiteiden perusteet eivät kestä kriittistä tarkastelua. Silloin eri mieltä oleminen tulkitaan täysin harhaisesti vihamielisyydeksi.

    On tälläkin palstalla toisinaan tapahtunut, että kirjoittaja ryhdikkäästi kertoo, mitä uskoo ja mitä siitä seuraa, ilman että kävisi toisin ajattelevan kimppuun henkilökohtaisella tasolla.

    Olen ymmärtänyt, että kristinuskoon sisältyy lähetystyö. Se merkitsee keskustelukontaktia toisin ajattelevien kanssa. Kenties jotkut kirjoittajat ovat ajatelleet, että tämän palstan pitäisi olla lepo- ja latautumispaikka samoin ajattelevien kesken. Minäkin kyllä tyydyn sellaiseen tulkintaan heti, kun se selvästi ja palstan ylläpitäjän auktoriteetilla sanotaan.

    Sitä odotellessa pidätän itselleni oikeuden kaikella rakkaudella ilmaista mielipiteitäni, jotka poikkeavat adventistien tunnustuksesta tai heidän enemmistönsä käsityksistä.

    Löysittekö, hyvät keskustelutoverit, tästä puheenvuorosta vihaa ja katkeruutta? Jos löysitte, voin vakuuttaa, että se toimi vain peilinä. Havaintonne kohde on silloin omassa mielessänne.
  2. Raamatussa ei kerrota helvetistä yhtään mitään.

    Vanhan testamentin tekstit (kuten Malakia 3:19 tai Jesajan 66:24), joita on yritetty käyttää tukemaan helvettioppia, ovat aika huonosti istuvia tähän tarkoitukseen. Siinä on välttämätöntä vääntää merkitys pois aivan ilmeisestä.

    Uudessa testamentissa on Vuorisaarnan maininnat, joissa gehenna voidaan mainiosti ymmärtää yksinkertaisesti kuolemaksi. Sitten on Ilmestyskirjan tekstejä, joita voi tulkita varsin monin tavoin. Suoraa ja selvää tekstiä, joka tukisi yleistä kristinuskon helvettioppia, ei oikein ole missään päin Raamattua.

    Tuo oppi on kehittynyt vähitellen lainaillen ja ihan varta vasten sävellellen. Juutalaisuuteen tuli helvettiä muistuttava käsite hellenistisellä ajalla joskus 200 - 100 eaa lainattuna zarathustralaisuudesta. Kristinuskon alkuaikoina kirkkoisät kehittelivät tuota oppia palvelemaan laajentumispolitiikkaa. Ideana on pelotella ihmisiä ja hiukan sairaalla tavalla lohduttaa uskonsa takia vainojen uhriksi joutuneita: vainoojat saisivat ankaran rangaistuksen.

    Kääntämistapa, jossa gehennan tilalle kirjoitetaan germaanien ja skandinaavien mytologiasta saatu sana: helvetti, hell, hölle jne. on syntynyt aika myöhään.

    Etymologisesti helvetti tarkoittaa kuolleiden asuinpaikkaa. Sitä hallitsee naispuolinen jumaluus Hella, Hel jne. vähän vaihdellen eri kielissä.

    Tavallisesti näissä perinteissä Helvetti on kylmä ja valoisa ja sijaitsee jossakin pohjoisessa. Monissa perinteissä tosin viitataan myös maan alle.

    Tuo sana on siis kristinuskossa aika yhteensopimatonta tuontitavaraa.
  3. iloinen_nauraja: «Uskonnot tulee tuhota maailmasta koulutuksen ja vapaan ajattelun avulla. Sitten maailma on parempi paikka olla ja elää.»

    ja vielä: «Tykkään nauraa uskonnoille.»

    Sikäli olet oikeilla jäljillä, että naurulla on suuri muutoksia tekevä voima. On arvioitu, että esimerkiksi Romanian hirmuhallintoa ei lopultakaan kaatanut kansan nousu voimakeinoin, vaan nauru. Opittiin ymmärtämään "suuren loistavan johtajan" juttujen tyhjyys ja naurettavuus. "Ajatusten Tonava"… hah hah!

    Mutta siinä olet mielestäni aivan väärillä jäljillä, että uskonnot pitäisi tai edes voisi tuhota maailmasta. Kannatan toisenlaista toimintatapaa. Uskontojen sisällöt voivat muuttua sellaisiksi, että ei ole tarpeen riidellä sen enempää muiden uskontojen edustajien kuin tieteenkään kanssa.

    Uskonnollinen kokemus on aivan todellinen asia ja ytimeltään se on terve ja myönteinen ilmiö.

    Suomen kielessä on tuo sana "uskonto" vastaamassa latinan sanaa "religio". Minusta se on huono sana ja suuntaa huomion epäolennaiseen. Uskominen on toisarvoista verrattuna kokemuksiin ja tekoihin. Tunnustaudun siis tässä mielessä tekojen vanhrskauden kannattajaksi.

    Religio on ihan suoraan suomentaen uudelleen tai takaisin sitomista. Jokainen ihminen kuuluu itseään suurempaan kokonaisuuteen ja on siitä täydellisesti riippuvainen. Meillä on sosiaalinen verkostomme, kenellä pienempi, kenellä isompi. Meillä on yhteiskunta työnjakoineen ja kulttuureineen, ihmiskunta, biosfääri, tämä planeetta ja lopulta koko universumi. Ykseyden ja riippuvuuden oivallus syvänä kokemuksena on hyvin voimakas ja hyödyllinen asia, johon joskus liittyy usko Jumalaan ja joskus käytetään toisenlaisia sanoja.

    Eri uskonnot voi oppia näkemään ikäänkuin eri kielinä, joita voi osata ja puhua useampia. Vaikka välillä puhuisin ruotsia tai italiaa, kuten teenkin, en ole mikään maanpetturi. Espanjan kielessä minua naurattaa kohteliaan puhuttelupronominin historia: Se on johdettu ilmaisusta "teidän armonne". Ja silti sanon ihan sujuvasti "usted", ilman että loukkaisin omaatuntoani tai teeskentelisin mitenkään.
  4. Oikaisu 999999 kirjoitti: «Lyhyesti :
    Avaruus on ääretön, ilman alkua tai loppua, universumi taas on avaruudessa ja on rajallinen, se alkoin kerran (on Big Bangin tulos?) ja laajenee nyt kaiken aikaa avaruudessa joka on se ääretön tilavuus jossa jossa universum on.

    Kun/jos universum jossain loppuu, jatkuu avaruus ikuisesti.»

    Onko tuo esittämäsi määrittely sanoille avaruus ja universum jossakin yleisemmin käytössä? Vai onko tuo vain oma tapasi käyttää niitä?

    Ainakin se näyttää olevan ristiriidassa vallitsevan kosmologian kanssa.

    Mitään sellaista "avaruutta", joka sisältäisi "universumin" alkuräjähdyksineen ei ole nykyään vahvimmilla olevissa teorioissa.

    Voi toki olla, että ulottuvuuksia on enemmän sellaisella tavalla, että esittämäsi olisi kohdallaan ja vastaisi todellisuutta. Valitettavasti vain meillä ei taida olla keinoja saada kokeellisesti informaatiota asiasta. Hiljaa itsekseen miettiminen ja päättely ilman kokeiden ja havaintojen tekemistä on osoittautunut hyvin harhaanjohtavaksi tavaksi hankkia tietoa todellisuudesta.
  5. Kas mokomaa, pääsi livahtamaan ohi näkemättä.
    Pitääpä katsoa ainakin muut jaksot.

    Minusta on liioittelua ja kohtuutonta väittää, että ajatukset universumin ikuisuudesta ja rajattomuudesta olisivat vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

    Halki vuosituhansien ihmiskunta on yrittänyt ymmärtää, minkälainen tämä kaikkeus on. Tieto on lisääntynyt merkittävästi vasta aivan viime aikoina, jos katsotaan historian suurta kokonaisuutta. Esimerkiksi Einstein ei vielä tiennyt, että on muita galakseja kuin Linnunrata.

    Ja nyt olemme joutuneet ojasta allikkoon sikäli, että tieteen paljastamat asiat universumista ovat liian mutkikkaita ihmisen havainnollisesti ymmärrettäviksi. Tieteentekijätkin joutuvat tyytymään matemaattisiin esitystapoihin ja siihen, miten hyvin ne vastaavat havaintoja.

    Lisäksi olemme joutuneet karvaasti myöntämään armottomana faktana, että emme tiedä läheskään kaikkea universumista. Gravitaation ja kvanttiteorian yhdistäminen ei ole onnistunut. Pimeä aine ja pimeä energia ovat vain apukäsitteitä, joiden reaalista olemusta ei ymmärretä.

    Mutta samalla myös lisääntynyt huimasti toimiva tieto, kuten sanon mieluummin kuin tosi tieto. Avaruustekniikassa on ollut pakko huomioida yleisen suhteellisuusteorian mukaiset korjaukset liikeratoihin. Se on välttämätöntä jo satelliittien ohjaamisessa, puhumattakaan pitkän matkan luotaimista.

    Ja kuka "ymmärtää" tuota teoriaa? Einstein joskus happamasti kommentoi, että vain yksi ihminen on ymmärtänyt hänen suhteellisuusteoriaansa ja hänkin on ymmärtänyt sen väärin. Ehkä hän viittasi Eddingtoniin tai kukaties Gödeliin.

    Sama käsittämättömyys koskee nykyisin vahvimmilla olevaa kosmologiaa ja myös kvanttiteoriaa. Multiversumiteoriat menevät sitten vielä lisää yli hilseen.

    Me joudumme käytännön elämässä nöyrtymään siihen, että turvaudumme likimääräisiin käsityksiin maailmasta. Ja ihan hyvin taloja ja siltoja voi rakentaa siinä kuvitelmassa, että maa on litteä. Ihan hyvin pärjää oman kalenterinsa kanssa, vaikka kuvittelisi ajan olevan absoluuttinen ja ääretön.

    Siitä ei ole lopulta kovin pitkä matka myyttisiin ymmärtämistapoihin. Joskus on ihan käytännöllistä ajatella luonnon ilmiöitä jonkinlaisina persoonallisina toimijoina.

    Kun vain pääsisimme irti turhasta eksklusivismista, eli kuvitelmasta, että vain meidän uskomme tai näkemyksemme on oikea ja kaikki muut ovat silkkaa turmelusta. Kun siitä pääsee irti, voi ihan rehellisellä meiningillä keskustella eri sortin uskovien, ateistien ja panteistien kanssa sillä kielellä, joka heille on ominta. Kielen käsitteet voi ymmärtää pragmaattisina asioina, eikä aina ole tarvis vängätä siitä, onko tämä tarkkaan ottaen fysikaalisesti totta.

    Niin me teemme joka tapauksessa. Meidän kielemme, jossa lauseissa on subjekti ja predikaatti, olettaa vaivihkaa ajan absoluuttiseksi, lineaariseksi ja äärettömäksi taustaksi kaikelle tapahtumiselle. Siksi on niin vaikeaa sanoa mitään ajan äärellisyydestä. Joko tulee virhe suhteessa kosmologiaan tai sitten poljetaan kieliopin sääntöjä.

    Tästä tulee mieleen Raamatusta Joh. 8:58. Nykyinen ja sitä edeltävä suomennos on tehty niin, että ei poljeta kielioppia: Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi -- minä olin."

    Mutta King James versiossa tuo on näin: Jesus said unto them, Verily, verily, I say unto you, Before Abraham was, I am.

    Se on esimerkki siitä, että voidaan sanoa jotakin, mihin kieli ei ylety luonnostaan, kun rikotaan kielen sääntöjä.