rytmimunat

Vapaa kuvaus

Aloituksia

135

Kommenttia

5161

  1. Yritysten aikaansaama talouskasvu riippuu niiden tuottamien tuotteiden ja palvelujen kysynnästä. Jos markkinoilla ei ole tuotteelle kysyntää, ei silloin ole tuotteelle tarvettakaan. Jos jollekin palvelulle taikka tuotteelle on tarvetta ja kysyntää, voidaan silloin markkinoille tuoda tuote taikka palvelu kysyntää tyydyttämään. Markkkinat ovat pitkälti avoimet, jolloin kysyntää voi tyydyttää kuka tahansa, joka siihen pystyy.

    Markkinoilla siis kilpaillaan ja se kilpailu toteutuu joko tarjoamalla laadultaan selkeästi parempaa taikka hinnaltaan selkeästi edullisempaa tuotetta taikka palvelua kuin muut tarjoavat. Jos hinta- taikka laatueroa ei juuri ole, kilpaillaan silloin markkinoinnilla eli mainostamalla.

    Mitä tulee Suomen yritysten tarjoamiin "korkean osaamisen" tuotteisiin, eivät ne idänkaupan romahtamisen jälkeen pärjänneet laadussa saksalaisille, eivätkä länsimaalaisille muutoinkaan, paperiteollisuutta lukuunottamatta. Idänkaupan aikana Suomi pystyi myymään itään sekundaarista laatua primehinnoin, mikä luonnollisesti vääristi koko suomalaisen teollisuuden tuotannon.

    Kun vienti ei vetänyt mitenkään laadun perusteella, voitiin kilpailla ainoastaan hinnalla, ja siinä käytettiin vanhaa kunnon devalvaatiokanuunaa. Kun valuuttaa devalvoidaan, sen arvo putoaa muihin valuuttoihin nähden. Suomalaiset markoilla myytävät tuotteet olivat maailmalla jokaisen devalvaation jälkeen edullisia eli yhdellä dollarilla sai ehkä 30 prosenttia enemmän markkoja kuin ennen devalvaatiota. Vastapainona jokainen tuontituote maksoi 30 prosenttia enemmän. Suurempi ongelma tuli kuitenkin siinä, että Suomessa oli merkittävässä määrin alettu antaa yrityksille ns. valuuttalainoja. Devalvaation jälkeen valuuttakurssiriski oli riskillä ruma ja lopulta koko Suomi oli pankkikriisissä ja lamassa.

    Toki Suomessa oli/on Nokia, joka pärjäsi aikansa, ja jonka myötä suomessa aloimme mieltää itsemme innovaatioyhteiskunnaksi. Tässä merkityksessä painotettiin korkeaa koulutusta ja "tuettiin innovointia ja innovaatiota", missä ei tietenkään ole mitään väärää. On kuitenkin mahdotonta, että muutoin tuotantokilpailusta syrjässä pysyttelevä valtio pystyisi jatkuvasti kasvattamaan talouttaan keksimällä uutta. Tämä johtuu ihan siitä luonnon lainalaisuudesta, että mullistavat ja kasvua luovat modernit innovaatiot ovat jokseenkin sattumaa. Korkea koulutustaso, innovatiivisuuteen kannustaminen ja kilpailu edesauttavat tietysti edesauttavat niiden syntymistä. Silti lottovoitto ei välttämättä osu kohdalle, vaikka kuinka paljon tutkisit loton teoriaa ja täyttelisit kuponkeja. Toisaalta, jos et lottoa, et voi myöskään voittaa.

    Kun siis teknologiateollisuus alkoi tuottaa verovaroja, ja tavoitteeksi asetettiin maisterikoulutus vähintään puolelle kustakin ikäluokasta, unohdettiin joko vahingossa taikka tietoisesti muu teollisuus paperiteollisuutta lukuunottamatta. Globalistuminen tuli muotiin ja suomalaisetkin tuotteet piti voida saada tuottaa jossakin Kravun kääntöpiirillä sijaitsevassa hikipajassa.

    Enemmän taikka vähemmän pikaisesti teollisuustuotanto useilla aloilla kuivahti Suomessa jokseenkin kokonaan. Sillä ei ollut väliä, koska tekstiiliteollisuus ja metallipajat olivat entistä aikaa ja kuuluivat nyt jonnekin alikehittyneiden maiden orjaosastolle. Sen sijaan niiden aikaansaamat tuotteet piti voida myydä Suomessa ilman tulleja, joten se tappoi loputkin näiden alojen yritykset.

    Mikä se talouskasvun aikaansaamisen ongelma sitten on?

    Lähtökohtaisesti talouskasvua tuo kansan kasvaminen, koska jälkeläiset haluavat ostaa vähintään kaiken sen mitä lapsuuden kodissa oli, ja vielä paljon siihen päälle. Ostaminen on mahdollista työtä tekemällä ja juuri niitä tuotteita tuottamalla, joita kaikki haluavat elintasonsa/mukavuutensa kohottamiseen. Ongelman ratkaisua ei auta, että nämä tuotteet tuodaan ulkomailta.

    Talouskasvua voitaisiin saada aikaiseksi "innovoimalla", mutta jostain syystä keksijä ei keksi käskemällä.

    Kolmanneksi talouskasvun ongelma on kulutusvarojen puute. Suomessa (ja monessa muussakin valtiossa) verotus on jokseenkin mielettömän korkealla tasolla. Enkä tarkoita pelkästään tuloverotusta, mikä sekin on ongelma vaikka sitä vähän kevennettäisiinkin. Verotusta on alkaen alvista, yritysverotukseen sekä valmiste- ja tuotantoveroihin. Hyvin suuri osa kaikesta rahankierrosta on veroja, jotka puolestaan käytetään terveys- ja hyvinvointipalveluihin sekä muihin tukiin.

    Toisin sanoen raha ei kierrä yhteiskunnassa niin kuin se vapaasti kiertäisi, mikä on ongelma kasvulle, samoin kuin on muukin byrokraattinen sääntely

    Ajattelepa, että laittaisit vaikkapa limukojun kadun varteen, jolla tienaisit hieman taskurahoja itse kasvattamillasi hedelmillä. No, tuskin laitat kun selvität ensin kaikki vaadittavat luvat ja muut säännökset asiaan liittyen. Puhumattakaan limukojun tuoton verotuksesta ja muista maksuista.

    Yksinkertaisesti, Suomessa ei ole oikein mitään syytä, miksi talous ylipäätään kasvaisi.
  2. Ketjun aloittaja nimenomaan haluaisi päästä työharjoitteluun (työvoimaviranomaisen tuella) pariksi kuukaudeksi, että saisi kokemusta sen alan työstä, johon hänet on joskus koulutettu. Ilman työkokemusta tutkinnoista ei ole juuri hyötyä.
  3. Jos jonkun mielestä kunnollinen työhakemus on yhden euron arvoinen, ei hän ole ikinä kunnollista työhakemusta tehnyt tai edes nähnyt.
  4. Selkeintä on, että tehdään uusi työsopimus, jos kyse on uudesta tehtävästä. Sinänsä siinä ei ole mitään erikoista, että yksi työsopimus lakkaa ja toinen alkaa seuraavana päivänä
  5. Ei tainnut tulla mieleen, että se nälkään kuoleminen koskee myös lakkolaisia itseään. Pitää olla jokseenkin typerä, että antaisi ympäröivän yhteiskunnan tuhoutua infroineen ja ihmisineen vain siksi, ettei saanut isompaa palkankorotusta kuin muut työntekijät yhteiskunnassa.
  6. Emme enää elä lasimaljassa nimeltä "Hädin tuskin teollistunut maatalous-Suomi". Tuotanto siirtyy maasta ja mantereelta toiselle hyvinkin nopeasti. Suuret yritykset omistetaan kansainvälisesti. Ay-väki on noin sata vuotta hekumoinut ajatuksella, että he omistavat ja määräävät tärkeimmän tuotannontekijän (työvoiman) liikkumisen ja ajatukset. Tosiasiassa Ay-väki verrattavisssa suojelurahoja vaativaan gangsteriin, jonka armoilla ovat pienet yritykset ja liikkeenharjoittajat, jotka eivät voi taikka halua viedä elinkeinoaan jonnekin muualle.
  7. Niin, mihin niitä siis enää tarvitaan?
  8. Niin. Jokainen voisi vähintäänkin työllistää itse itsensä? Jostain syystä useimmiten edes siihen ei haluta ryhtyä, valitetaan vain, ettei kukaan työllistä.
  9. Kyse on siis ammattiin koulutetusta ihmisestä, joka haluaisi palkattoman harjoittelupaikan.

    Luonnollisesti ensimmäinen ajatus monella on, että tottakai ilmainen työvoima kelpaa yritykselle kuin yritykselle. Asia ei kuitenkaan ole näin muutaman kuukauden harjoitteluissa. Ammattiin koulutetun työharjoittelu ei voisi olla mitään kahvinkeittoa toimiston sosiaalitiloissa, koska palkattomaan harjoitteluun tarjoutunut ei tietenkään ala tehdä mitään alaansa kuulumatonta työtä ilmaiseksi. Hän tarjoutuu harjoittelemaan nimenomaan sen alan työtä, johon hänet on koulutettu.

    Yrityksissä ja muissa yhteisöissä uuden työntekijän perehdyttäminen vie aikaa. Kyse ei ole niinkään siitä, että uudelle työntekijälle pitäisi opettaa alansa perusosaaminen, vaan siitä että uuden tekijän osaaminen saadaan yrityksen hyötykäyttöön tehokkaasti. Se vie aikaa. Parin kuukauden ajanjakso saattaa riittää joissain tapauksissa, mutta yrityksen käytäntöjen omaksuminen ja työtehtävien jakaminen työntekijöiden kesken yms vie monesti pidempään ennen kuin uuden työntekijän työ on tehokasta ja että hän toimii itsenäisesti, eikä tarvitse muiden työntekijöiden aikaa ja vaivaa tehtävistä selviytymiseen. Parin kuukauden työpanoksen vuoksi harvassa yrityksessä moiseen viitsitään ryhtyä. Yrityksessä pitäisi siis olla aito tarve uudelle ammattilaiselle, jota parin kuukauden harjoittelulla aletaan ajaa sisään.

    Lyhyt harjoittelu, vaikka palkatonkin, ei oikeastaan tuo yritykselle mitään lisäarvoa, koska uuden työntekijän opettaminen on aina rasite muille työntekijöille ja sitä kautta yritykselle. Syy, miksi yritykset ottavat harjoittelijoita on se, että harjoittelupaikkojen antamisen tuloksena syntyy pitkäkestoista yhteistyötä kouluttavan tahon kanssa ja sitä kautta yritys ja koko alan yritykset saavat kouluttettua työvoimaa tarpeisiinsa.

    Ammattilaisesta tulee harjoittelun ja perehdytyksen jälkeen osa yrityksen henkilöstöä, jolloin työntekijä antaa työpanoksensa kenties vuosikymmenien aikana tehokkaasti. Tällä tavalla työntekijä saadaan tuottamaan yritykselle lisäarvoa, eikä sillä että harjoittelijasta saadaan puristettua muutama hikipisara palkkaa maksamatta ja muutama kuormalava kärrättyä käytävän päästä toiseen.

    Harjoittelijan ottaminen yritykseen ei siis välttämättä sellaisenaan tuo yritykselle hyötyä, pikemmin se rasittaa sitä. Mutta harjoittelun kautta yritykselle voidaan lopulta saada osaavaa työvoimaa, joka arvoa tuottaa. Tietenkään, jos yrityksen näköpiirissä ei ole toiminnan kasvu eikä edes jatkuminen, ei yrityksellä silloin ole mitään syytä panostaa tulevaisuuden työntekijöihinkään.
  10. Se kirjainyhdistelmä on N U D E.
  11. Norjan ammattiliitot vaativat valheenpaljastuskonetta paikallisiin neuvotteluihin aitouden todistamiseksi.
  12. Kaupan alalla paljon suurempi no-no on epärehellisyys, ei sairauden selättäminen.
  13. Joopa joo, aitoja neuvotteluja.
  14. Mitä aloitukseen tulee, olen myös itse monella alalla ja monessa työpaikassa ollut. Koen tässä mielessä jakavani aloittajan lähtökohdat ja kenties joitain hänen kokemuksiaankin.

    On selvää, että työpaikoilla, kuten kaikissa sosiaalisen toiminnan ympäristöissä on nokkimisjärjestys. Näissä sosiaalisen toiminnan ympäristöissä ytimenä ovat yksilö ja yksilöt, ihmiset. Ja ihan pienestä pitäen jotkut näistä ihmisistä ovat muihin verrattuna äänekkäämpiä, vaativat enemmän huomiota, hellyyttä, ravintoa ja kaikkea muuta mahdollista. Ihminen, vaikka tavoille oppiikin, ei hän aikuisena paljoakaan eroa siitä, mikä hän oli hiekkalaatikolla potkiessaan muiden hiekkakakkuja nurin ja vetäessään letistä punatukkaista tyttöä, josta ei taatusti ollut kiinnostunut, eikä missään tapauksessa halunnut hänen huomiotaan.

    Ihmisillä on luonteenpiirteet ja temperamentti, siis tapa ja keinot, millä hän reagoi ympäristöön. On laajemman populaation selviytymisen kannalta edullista, ettemme kaikki reagoi samalla tavalla samanlaiseen ärsykkeeseen. Jos varoitetaan menemästä veteen, tietty osuus populaatiosta menee veteen ja hukkuu, mutta heistä saattaa yksi selviytyä ja opettaa muut uimaan. Toisaalta, suurin osa populaatiosta kuitenkin tyytyy siihen, että ei mennä veteen, koska niin määrätään.

    Mitä työelämään tulee, en koskaan nuorempana kokenut olevani osa työyhteisöä. Minua ei juuri kiinnostanut tutustua kehenkään. Työ oli työtä. Minä opiskelin työn ulkopuolella enemmän taikka vähemmän jatkuvasti ja olin kaikissa työpaikoissani ikäänkuin vain siirtyäkseni sieltä jonnekin muualle. Nyt, kun opiskelut ovat vuosia sitten päättyneet ja arkityö alkanut, voin vihdoin verrata kiertolaisen kokemuksia sellaiseen, joka on tullut jäädäkseen.

    Työpaikkakiusaamisesta olen kuullut, nälvimistä nähnyt ja itse kokenutkin, mutta en suuremmassa määrin. Jos olisin kokenut, olisin luultavasti jättänyt työni sillä hetkellä ja etsinyt uuden.

    Nykyisessä työpaikassani, johon kaikki muutkin ovat tulleet jäädäkseen, on hämmästyttävän vähän mitään suoranaisia konfrontaatioita. Kaikki näkemyserot ja kiistat hoidetaan ja selvitellään epäsuorasti, diplomaattisesti. Epäsopuun joutuneet puhuvat välimiesten kautta, eivät suoraan toisilleen, mikä on hyvä asia. Ongelmat on syytä kohdata, mutta ei ole mitään syytä kohdata ihmistä ongelman takana taikka sen edessä. Järkevän keskustelun voi saada aikaiseksi ainoastaan välimies ja ainoastaan epävirallisesti näkemyksiä välittäen. Näin voidaan välttää välien tulehtuminen, mikä on sosiaalisen yhteisön vaiva siinä missä yksilönkin kehossa tulehtuminen on.

    Toisaalta jokaiselle pitäisi olla selvää sosiaaliset käyttäytymissäännöt ja mikä on sosiaalisesti sopivaa. Esimerkiksi oman tyttären työllistäminen julkisen sektorin työpaikkaan omaksi alaisekseen ei ole sopivaa. En ymmärrä, miten nykyaikana sellainen on edes mahdollista. No, en siinä työpaikassa kovin pitkään ollut ja muutin toiseen maakuntaan pian sen jälkeen.

    Omalla kohdallani en näe loppuunpalamista, en sen enempää henkistä kuin fyysistäkään. Mutta katellaan ja haistellaan ilmaa.
  15. Julkisella puolella mennään yleensä budjetin mukaan ja budjetista päättävät poliittiset elimet. Työn suorittamiselle voidaan budjetoida enemmän taikka vähemmän. Jos ei olisi tessiä, budjetoidut varat voitaisiin käyttää työntekijöiden palkkaamiseen enemmän suorituskyvyn ja laadun perusteella, eikä siis palkata pelkästään tietty määrä työntekijöitä. Toisin sanoen, olisi harkittavissa palkataanko 3 tehokasta tekemään viiden työt neljän palkalla vaiko viisi tekemään kolmen työt neljän palkalla.
  16. Minun ei tarvitse enää yrittää. Pääsin töihin ja annan muiden yrittää itseäni paremmin.
  17. Töitä kannattaa aina hakea, mutta ei kannata pettyä, jos ei tulekaan valituksi työhön, johon otetaan yksi kolmesta tuhannesta hakijasta. Tietysti unelmia pitää olla, mutta varmemmin saa työtä, kun on ainoa hakija ja paikkoja avoimena 3000 kuin toisinpäin.
  18. Välttämättä monellakaan nykynuorella ei ole 24 vuoden ikään mennessä mitään mittavaa työkokemusta. Toki moni heistä on opiskellut paljon siihen mennessä, mutta silti. Pidetään välivuosia, reissaillaan, etsitään itseä ja mitä muita muotitermejä laiskottelulle onkaan. Minusta se ei ole ihmisessä mitenkään huono piirre, että selättää sairauden. Tässä mielessä sinulla on siis erittäin hyvä syy "CV-aukolle". Mikäli saat työkokemusta lisää, olipa se mitä tahansa, on se osoitus terveydestäsi ja halustasi tehdä parhaasi. Sitä tuskin kukaan olankohautuksella sivuuttaa, kun työhakemuksia käy läpi.
  19. Kyllä aikuislukio taitaa olla paras vaihtoehto. Sen aikana perehtyy kieliin ja matikkaan pidemmällä jänteellä, kuin mitä tiettyä laskutoimitusta taikka sanaa markkinoinnissa tarvitaan. Ylipäätään kannattaa tutustua pääsykokeisiin jo tässä vaiheessa. Yleensä vanhoja pääsykokeita on nähtävillä netissä kenties tiedekuntien nettisivuilla tms. Pääsykokeet eivät ole helppoja, koska niiden tarkoituksena on nimenomaan karsia pohjatiedot omaavista ne, jotka osaavat soveltaa niitä parhaiten. Jos pohjatietoja ei ole, voi kuvitella lopputuloksen.
  20. Eiköhän se niin ole, että lisensiaattityö määritellään opintopisteinä tietyn laajuiseksi. Jos sitä ei tee ennen väitöskirjaa, vaaditaan ennen väitöskirjaa suoritettavaksi lisensiaattityön verran opintopisteitä. Jos siis on kätevä kirjoittelija, voi kuitata lisensiaattityöllä monta tylsää kurssia ja tenttiä tohtoritiellä.
    21. 1 / 259
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt