Vapaa kuvaus

Aloituksia

176

Kommenttia

2978

  1. Purra ehkä luotti siihen, että nousukausi tulee ja pelastaa. No ei ehtinyt ainakaan alue- ja kuntavaaleihin ja voi olla, ettei ehdi eduskuntavaaleihinkaan kun maailman tilanne on se mikä on. Hallitusohjelman toteutuksessa on mennyt pieleen suunnilleen kaikki, mikä vain on voinut mennä pieleen ja se oli täysin odotettavissa koska hallitusohjelma oli kertakaikkisen umpisurkea. Kokoomus lähti suuressa viisaudessaan toteuttamaan omia ja EK:n pitkän tähtäimen ideologisia tavoitteita mahdollisimman epäsopivassa tilanteessa ja persut lähtivät suuressa hölmöydessään mukaan tähän markkinaliberalististiseen thatcherilaiseen politiikaan. Hallitusohjelma oli suurta uhkapeliä kokoomuksen varakkaiden kannattajien ja EK:n etujen hyväksi. Olosuhteita ja huonoa tuuria on turha syyttää. Uhkapelin seuraukset olisivat itse asiassa voineet olla vieläkin pahempia ellei hallitus olisi saanut apua ulkoa päin täysin ilman omaa ansiotaan. Kustannusinflaatio ei lähtenytkään laukkaamaan kilpailijamaita kovemmin vaikka hallituksen toimet olisivat voineet siihen johtaa. Raakaöljyn matala hinta ja hyvät tuulikelit ovat pitäneet kustannuksia ja hintoja aisoissa. Työmarkkinoilla ei nyt näyttäisi syttyvän ihan täysi sota koska teknologiayhtiöt ja SAK pääsivät sentään jonkinlaiseen sopuun palkoista (kuulivatko yhtiöt hätähuutoni näillä palstoilla? - no, kyllä järkeä voivat käyttää muutkin kuin Oikonomi). Lakot kyllä jatkuvat koska muut liitot tulkisevat nyt tätä "vientivetoista palkkamallia" niin, että vientialojen sopimus onkin lattia eikä katto.
  2. Venäjän diktaattori aloitti sodan palauttaakseen imperiumilleen Neuvostoliiton mahdin ja valtapiirin. Amerikkalaiset valitsivat demokratiaa ylenkatsovan Trumpin Yhdysvaltain presidentiksi. Molemmat ovat uhkia ja onnettomuuksia niin demokratialle ja vapaudelle ja molempien juurisyyt liittyvät globalisaatioon. Globalisaatio aiheutti politiikan polarisaation demokraattisessa maailmassa. Vielä milleniumin vaihteessa demokratia vaikutti voittamattomalta. Putin olisi voinut sopeutua tilanteeseen. Globalisaatio ja sen synnyttämä polarisaatio kuitenkin jakoi ja heikensi demokraatista maalmaa, mikä rohkaisi Putinia toteuttamaan suurta suunnitelmaansa. Trumpin diktatuuriin viittaamia toimia Yhdysvalloissa ja kaveeraamista diktaatorien kanssa nyt tekopyhästi taivastellaan. Paljon vähemmän ihmetellään sitä, että miksi amerikkalaiset valitsivat demokraattisen valtion ja vapaan maailman johtajaksi täysin sopimattoman ja kyvyttömän ihmisen. Mikä kumman raivoreaktio sai amerikkalaiset niin tekemään? Sen raivon yksi ja ehkä tärkein syy on villin globalisaation karmeat tuhovaikutukset demokraattisissa valtioissa. Miksi ihmeessä demokraattisissa valtioissa ei vastustettu villiä globalisaatiota? Totta kai ahneet globaalikapitalistit ottivat innolla vastaan mahdollisuuden tehdä valtavia voittoja kiinalaisen halvan työvoiman riistolla, mitta miksi ihmeessä jopa vasemmistopuolueet kannattivat palavasilmäisesti globalisaatiota, joka heikentää työväestön mahdollisuuksia puolustaa etujaan, auttaa ökyrikkaita välttelemään veroja ja tuhoaa hyvinvointivaltion perusteita. Minusta se oli täysin käsittämätöntä. Vieläkään en keksi moiselle järjettömältä tuntuvalle käytökselle muuta syytä kuin vasemmistopuolueissa yhä piilevävästä vihasta demokratiaa ja kansallisvaltio-aatetta vastaan. Kommunisteille demokratia oli "porvarillista" ja kommunistisesta vastineesta sille tuli totalitarismia. Osa sosialisteista mukautui "porvarilliseen" demokratiaan ja puolusti menestykselliä työväestön etuja demokrattisten instituutioiden kuten vapaitten vaalien ja ay-liikkeen avulla. Julistautumalla "liberaaleiksi" ovat sosialidemokraatit nyt sitten hylänneet käytännöllisen ja tuloksia tuottaneen politiikkansa ja omaksuneet uudelleen totalitarismia lähentelevän ideologisen ehdottomuuden, perustellen sitä kansallisvastaisilla ylikansallisilla muka "liberaaleilla" arvoilla. Vasemmistolaisesta "liberaaliudesta" on nyt tullut demokratian syöpäkasvain. Siitä paraneminen edellyttäisi kahden perusasian tunnustamista: 1) kansallisvaltio on demokratian välttämätän joskaan ei riittävä ehto ja 2) demokratian ydin on ristiriitojen tunnustaminen ja sääntely. Ideologinen ehdottomuus ja pyrkimys ristiriitojen tukahduttamiseen arvodiktatuurilla tuhoaa toimivan demokratian.

    (Tässä nyt keskustelen itseni kanssa kun tämä mielestäni äärimmäisen tärkeä aihe ei tunnu ketään kiinnostavan. Ei itsensä kanssa keskustelemine ole kivaa. Mieluummin ottaisin vastaan vaikka kuinka härskiä kritiikkiä ajatuksilleni.)
  3. Oman pelituolifilosofiani avulla pyrin ymmärtämään kahta nykymaailmassa käynnissä olevaa peliä: geopoliittista valtapeliä ja yhteiskuntien sisäistä valtapeliä. Geopoliittista valtapeliä pelataan suurvaltaimperiumien välillä. Sen valtapelin taitaja haluaa olla Venäjän diktaattori Vladimir Putin. Putinin maailmankuvassa peliä pelaa kolme suurvaltaimperiumia, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä. Peliä pelataan voimapolitiikalla.

    Yhteiskuntien sisäisessä valtapelissä on myös kolme pelaajaa: nomenklatuuri, oligarkit ja kansa. Peliä pelataan vain demokraattisessa vapaassa maailmassa. Venäjällä ja Kiinassa yksinvalta on nomenklatuurilla, oligarkit ovat alistetussa asemassa ja kansa täysin pelistä ulkona. Demokraattisissa maissa kansa on vielä pelissä mukana. Vallasta kilpailevien rahaeliitin ja poliittisen eliitin on otettava kansa huomioon. Kansaa sekä kosiskellaan että huijataan. Yhdysvalloissa rahavallan ja nomenklatuurin valtapeli on mennyt täydeksi tappeluksi - ei nyt sentään vielä katuväkivallaksi, mutta sekin on mahdollista. Jos politiikka USAssa katutappeluksi menee niin sitä tietenkin käyvät eliittien huijaamat tavalliset kansalaiset. Kansan kannalta tilanne on USAssa pahasti tukossa, Euroopassa tilanne on vielä avoin. Avainasemassa ovat ne kansallismieliset puolueet, jotka kannattavat aitoa demokratiaa. Ovatko kyseiset puolueet vain heikko oljenkorsi? Lisätoivoa kuitenkin antaa se, että oikeiston ja vasemmiston ns "liberaali" liitto on murtumassa. Vasemmisto tuntuu vielä haikailevan sen perään. Joutuuko nomenklatuurikin lopulta tunnustamaan sen, ettei kykene mielin määrin ohjailemaan kansan käyttäytymistä? Joutuuko vaikkapa Suomenkin vihervaemmisto ottamaan lopulta kansan peliin mukaan itsenäisenä pelaajana?
  4. Mediassa, ainakin Iltiksessä, oli äskettäin uutinen, jossa kerrottiin Venäjän reaktiosta presidentti Stubbin avaukseen, että suhteiden palauttamista Venäjään pitäisi alkaa valmistella. Venäjän vastaus tuli Zaharovan suulla. Zaharovan ja muiden Putinin lähipiirin Suomi-kannanotot ovat tähän asti olleet hyvin agressiivisia. Zaharovalta tuli lista Venäjän vaatimuksista suhteiden palauttamiselle. Hämmästyksekseni totesin, että listalla ei ollut vaatimusta, että Suomen pitäisi erota Natosta. Itse asiassa vaatimukset koskivat aiheita, joista olisi helppo neuvotella - kuten Suomessa esiintyvää "russofobista" venäläisvastaisuutta. Suomenhan olisi aivan helppo vaatia Venäjältä vastavuoroisesti luopumista "finnofobisesta" Suomen natsittamisesta sun muusta Suomi-vihaa nostattavasta propagandasta. Jos Venäjälle kävisi suhteiden palauttaminen Nato-Suomeen niin se osoittaisi, että palstan putinistit ovat pudonneet junasta. Palstan putinistien pääaihehan on ollut nimen omaan Naton vastustaminen ja propagandistinen väite "hyökkäysliitto Natosta".

    Jos nyt näkemykseni näistä Venäjän vaatimuksista ovat oikeita niin se osoittaisi Venäjän puolelta tosiasioiden tunnustamista. Tosiasioiden tunnustamisesta Suomen suhteen on kuitenkin vielä pitkä matka tosiasioiden tunnustamiseen Ukrainan suhteen. Venäjän pitäisi tunnustaa Ukrainan täysi valtiollinen suvereenisuus. Venäjän pitäisi myös perääntyä ainakin osalta Ukrainalta valtaamiaan alueita sen osoittamiseksi, että Putin on valmis luopumaan suuresta suunnitalmastaan Venäjän imperiumin laajentamisesta vähintäin Neuvostoliiton valtapiirin rajoille.