maria.arpiainen

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6

  1. Mihin+ne+tallentuvat?+Miten+ne+saa+esim.+Wordiin+tai+toiseen+sähköpostiin+tai+mailbox.orgiin+siirtyneeseen+entiseen+sähköpostiin,+jonne+näyttävät+siirtyneen+vain+saapuneet+postit.+Roskakori+ja+luonnokset+joutavatkin+kadota,+mutta+lähetetyissä+ja+omissa+kansioissa+on+talletettavaakin.
  2. Kotiseutu on hyvä sarja, onneksi uusivat sen. Muita ikisuosikkejani ovat brittisarja Näkemiin vaan, muru (on myös uusittu digiaikana) ja amerikkalainen Kauas pois, joka uusittiin joskus 90-luvulla. Muruja on täällä monikin kehunut, mutta tuota Kauas pois -sarjaa (I´ll fly away muistaakseni alkuperäiseltä nimeltään) ei kukaan tunnu muistavan.
  3. Kiva kun pikkukissa pääsi paremmille päiville etkä päästänyt sitä entiseen kotiinsa, jos siitä ei siellä pidetty huolta. Toivottavasti eivät ota enää uutta kattia!
  4. Meidän muistossa autuas kissavainaa söi mummun nakista löytämät hiiret vieläpä hyvällä halulla. Pyydysti toki itsekin. Oli vanhan ajan mirri, jonka nuoruusvuosina ei oltu vielä kissojen valjaista kuultukaan.
  5. Ollaanpas sitä pieni ja nätti!
  6. Meillä oli ennen muinoin kissa, jonka jouduimme ottamaan alle kuukauden ikäisenä kun sen emolle sattui paha onnettomuus ja se jouduttiin lopettamaan. Killillä oli silmät auki, mutta se ei osannut syödä lautaselta eikä pestä itseään. Vähän yritti tassulla naamaa putsata. Sille oli pakko löytää kasvatuskoti, ja seuraavana päivänä se pääsi navettaan, jossa oli useampi kissaemo suunnilleen samanikäisten poikasten kanssa. Yksi rupesi heti siistämään meidän mirriä.

    Kotiinsa kissa palasi vartuttuaan kunnolliseksi pikkukissaksi, varmaan 11-12 viikon iässä. Osasi syödä ja peseytyä, oppi ensi yrityksellä tekemään tarpeensa laatikkoon ja siitä tuli kaikin puolin kelpo kissa. Semmoinen omituinen tapa sillä oli, että se lutkutti meidän omistajien (sen näkökulmasta luultavasti palvelusväen) paidanhihaa kyynärtaipeesta ja polki takatassuilla. Sitä se teki vuosikausia, mutta tapa loppui kyllä monta vuotta ennen kissaa. Muuten se oli nenänpäästä hännänhuippuun täydellinen kissa, joka eli ilonamme toista kymmentä vuotta. Mitään, mitä olisi voinut sanoa käytöshäiriöksi, se ei tehnyt. Se
    ei raapinut eikä purrut, ja jos se joskus teki lammikon sisälle, se johtui siitä, että se oli joutunut olemaan liian kauan sisällä (laatikko oli hävitetty, kun kissa lakkasi käyttämästä sitä vaan halusi pihalle asioilleen)
    7. 1 / 1
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt