beatabarbara

Vapaa kuvaus

Olen harmiton sinkkumummeli, enkä vielä tiedä mikä minusta isona tulee, koska tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Musiikkia mielialan mukaan, yleensä rauhoittavaa Jos voittaisin miljoonan: Matkustaisin Timbuktuun. Maksaisin lasten velat pois. Loput hyväntekeväisyyteen. Vapaa-aikanani löhöilen, lueskelen ja lauleskelen, töllöttelen ja pakkoliikun. Elokuvissa ei tule käytyä, Tv:stä näkee tarpeeksi. beataba@suomi24.fi Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

39

Kommenttia

365

  1. Hymyllä mies hurmataan

    Mutta kun nuo minun tekarit on vähän huonosti istuvat, niin siitä tullo vähän ku irvistys.
  2. Pittää se sitten vielä saanottaa ja kylyvettee ja antoo sille hyvät löölyt.

    Savusaanan alalaateille jäis sitten valakonen takapuolen kuva, jos se yksin sais siellä olla ja äimistellä?
  3. Jospa se välillä pantas kahtomaan sellasta tönkkösuolattua muikkua suoraan silimiin.

    Sen jäläkeen kopara(poronsorkka) soppoo kaikkine karvoneen palan painikkeeks.
  4. Mittee tiällä tapahtuu?

    Sen juhlinnan jäläkeen sammuin sinne aatenttiseen työpaikka huoneeseen, ja näin aevan kamaloo painajaisunta:

    Olin joutunut TÖEHIN.
    Ei se vielä mitään, mutta kun se palakkasetelien rapistelu oli muuttunut vuan senttien kilinäks kukkaroon. En ymmärrä noesta euromuutoksista.

    Puhelimet ei soenu ja oli aivan hiljaista.

    Ja se työmuaruokalan ruoka oli aivan kun sillä ulukolaisella jollain vieraalla pahan makusta, maatonta ja iljettävää näköstä, kuin kerran syötyä.

    Pahinta oli se että diakuvana heijastettu työpaikan ovi oli juuttunut kiinni. En voenut harjotellakaan sitä työpaikalta uloskävelemistä. En piässy pois ja ympäri juoksentelin

    Siihen heräsin, kun makasin sen entisen pomon patsaan alla. Toivottavasti se ei mennyt rikki kuatuessaan. Onhan niitä hyviä liimoja.

    Ehkä mänen nyt sen sykologin sohvalle makkoomaan, joko ne piäkallon metsästäjät on sopivan suaneet?
  5. on aivan mahtavan mukava tyttö, aina positiivinen ja auttavainen.

    Kivaa, kun olet olemassa!

    bB
  6. Äiti oli yli 80v, kun lääkäri kehotti lopettamaan kahvin juonnin, vatsan takia nääs.

    Siinä sitä sitten teetä litkimme pari kuukautta, kilttejä kun olemme ja lääkäriä tottelemme.

    Kunnes eräänä aamuna mammani mun hypähti sängyssä istualleen ja sanoi haluavansa viettää TÄYSIPAINOISTA ELÄMÄÄ loppuun saakka, ”Pistäpä tyttö kahvia tulemaan.”

    Ja niin hän joi onnellisena aamukahvia elämänsä loppuun saakka.
  7. Nyt ollaan jo yhteisvaikutusten viidakossa, joka voi olla pahempi kuin haittavaikutukset.

    Lääkkeet saattavat nimittäin estää tai voimistaa toisen lääkkeen vaikutusta.

    Lisäksi voi ottaa lääkettä uuden lääkkeen haittavaikutukseen. Siinä se noidankehä alkaa.

    Joten tarkkana on oltava ja kysyttävä, kun uuden lääkkeen saa, kuinka se passaa entisiin ”mömmöihin”, mikäli sellaisia käyttää.
  8. Kumpi merkkaa vaa’assa enemmän haitta vai hyöty. Ei kai sivuvaikutuksetonta lääkettä ole olemassakaan ja uuden lääkkeen tutkiminen kestää vuosia.

    Jopa ikivanha särkylääkkeenä käytetty aspiriini, asetyylisalisyylihappo aiheuttaa vatsan verenvuototaipumusta. Tosin sitä on alettu valmistaa hitaaksi, suolistoliukoiseksi valmisteeksi, joka on vanhemmille ihmisille pieninä annoksia perin hyödyllistä vertaohentavana sydäninfarktin ehkäisyyn ja verisuontentukoksiin.

    Valinta on siis potilaan että, kumpaanko haluaa kuolla lääkkeen sivuvaikutuksiin, vai itse tautiin. kumpi lienee miellyttävämpää? En tiedä. Kai lääke ainakin kipua vähentää, luulisin niin.
  9. Tosi hirveitä tuttuja, nuo hirvikärpäset.

    Ovat kuulemma jo Kuusamossa asti nousemassa ylös pohjoiseen, kuinkahan poroparoille käy kun nuo sitkimykset leviävät Lapin perukoille?

    Laitoinpa kerran marja vaatteet pesukoneeseen. Kone pyörimään ja lopuksi puhtaat vaatteet pois.
    Hieman kun ravistin, kappas kummaa hirvikärpänen se sieltä iloisesti alkoi juosta täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Ei auttanut 40º eikä pesupulverin pyöritys, sitkeä ilkimys.

    huh,huh.Tosi hirveitä tuttuja.
  10. - vie mun turmioon. - lauloi joku?

    Ei tietenkään tunteissa ole mitään vikaa. Olisihan se aivan kauheata ja hirveätä, jos olisi aivan tunteeton, kylmä, siis kuollut.

    Rakastunut voi olla ”hullun” lailla, hällä väli.
    Se on ihana tunne, mutta kun se tunne laantuu, eikä aivan entisen lailla enää ”roihua”, tulee siitä tahdon asia.
    Ilmankos kysytään, että tahdotko rakastaa.
    Joku sanoi jotensakin näin että: ” rakastuminen on sitä, että on kiire kotiin.”

    Tunteet heittelevät toisilla laidasta laitaan. Toiset taas ovat tasapainoisempia tunteiltaan, ei niin voimakkaita reaktioita suuntaan tai toiseen.

    Hyvä ja vaikea sana tuo ”tunneäly”, jonka Sinikynä tuossa mainitsi ja ellumari selitti. Olen aina miettinyt mitä se mahtaa tarkoittaa. Kunpa oppisikin käsittelemään ja hallitsemaan tunteitansa ja toimimaan niiden mukaan oikein!
  11. Haluaisin vielä muistuttaa siitä lomaltapalluukursista, kun noita rapukekkereitä nyt on tiedossa, ettei totuus unohtuisi, jotta juhlan jälkeen se arki alakaa.

    Suvi tuolla nurkan takana sitä – työtä - sanaa vähän säikähti, mutta
    No hätiä mitiä!

    Kapteeni järjesti sellasen aatenttisen työnvierotuksen lopetuksen orientoitumishuoneen.

    Jos sitä huonetta pelekee
    näyttää sen ovelle selekee.

    Ja sinne tulloo se entisen esimiehen valettu näköispatsas kaheltavaksi. Se minnuu kovasti ihastutti.

    Het polovelleen kipasen
    kaljuansa hipasen
    poskellensa pläjäytän
    mehevän pusun

    Oli se niin mukava ukkeli,
    Oli siinä sellasta taikoo
    et miel tulloo haikoo

    aah, syvvään huokasen
  12. Minulla on sellainen käsitys, että monet vitamiinit eivät kestä kuumuutta eivätkä kylmyyttä. Siksi söisin mielelläni marjat suoraan pensaasta.

    Ainakin B-vitamiini kuolee pakkasessa, joten yritän mussuttaa leivän tuoreena.

    Omatekoisessa omena tuoremehu valmistuksessa C-vitamiinia lisättiin 80 asteessa, 100 astetta se ei kestä.

    Sieniä on tapani keittää ja ryöpätä myrkkyjen poistamiseksi niin monia kertoja varmuuden vuoksi, että siinä huuhtoutuvat myös kivennäis- ja hivenaineet samalla ja jäljelle jää vain jotain mössöä, mutta kyllä sekin on hyvä köyhän ruuan lisä.

    Laboratorio olosuhteissa valmistetuissa moni vitamiini valmisteissa on vitamiinipitoisuudet pakkauksen ilmoituksen mukaan. Joten kyllä niitä varmaan on paikallaan silloin tällöin napsia, varsinkin Suomen lopputalvella. Luulisin niin.
  13. Tuo ihmisluonne kun taitaa olla sellainen, että riidat ovat kiinnostaneet kautta aikojen.

    Tappeluita järjestetään ja katsellaan, luetaan mielellään.

    Seurataan silmä tarkkana, kuinka titaanien taistossa käy, kuka voittaa?

    No news is good news!

    Sopuhan on tylsää, kun ei mitään tapahdu, ei siinä ole mitään uutisoitavaa!
  14. Sopuko halpa?

    Ajattelen, että elämä on liian lyhyt vihan pitoon.

    Mutta jos sukset jonkun kanssa ovat niin pahasti ristissä, ettei sopua voi syntyä, niin silloin on parempi yrittää tehdä radikaali ero, jos suinkin mahdollista.

    Tai ainakin yrittää välttää hankalaa ihmistä niin paljon kuin voi.
  15. Ainahan Valtakunnan sovittelijaa tarvitaan!
  16. Voi, voi kun minä ressukka en edes osaa hymiöitä!

    Pitäisikö niitä opetella?

    Ja jos oppisi, niin oppisiko käytön?

    Varmaan tuo ”D” on sopivin kirjoituksiini, jos keskittyisin siihen ja muistaisin vaan sen, mitä se nyt sitten olikaan?
  17. Voi, miten usein sitä katuukaan, mitä on tullut sanottua ja tehtyäkin voimakkaan vihanpuuskan aikana?

    Vaikka se kymmeneen tai kahteenkymmeneen laskeminen ehkä olisi auttanut, tai ainakin yön yli nukkuminen?

    Voiko asian korjata? Oliko se peruuttamatonta, ja jos oli, niin voiko sen saa anteeksi?

    Minulla oli kerran aivan ihana työtoveri joskus jossain, joka räjähteli niin että tavarat, joita käteen sattui, lentelivät ympäri huonetta seiniin, jäljet todistivat.

    Seuraava päivä hänellä meni siihen, että hän kulki ympäri katumassa ja pyytelemässä anteeksi. Kyllä hänelle annettiin, oli hän loppujen lopuksi vilpitön ja rehevän hauska ihminen, jonka räjähtävä nauru sai kattohirretkin hypähtämään hivenen ylöspäin.

    Kysymys kuuluu, että luonteelleen ja tunteilleen ihminen ei voi mitään, mutta voiko tuollaisia puuskia opetella hillitsemään millään keinoa? Millä saisi vettä äkkiä palamaan syttyneen päreen päälle?
  18. Kyllä sokeriarvojen edestakaisin heittelehtiminen ylös ja alas vaikuttaa mielialaan.

    Ei sitä sellaista siksakkia ihminen kestä, kyllä se väsyttää ja väsyneenä masentuu lisää.

    Siksi olisikin tärkeää syödä usein kevyesti ja vähän, että sokeriarvot pysyisivät mahdollisimman tasaisina.

    Liian runsaan aterian jälkeen on kuin nuijalla kumautettaisiin päähän ja nukahtaa liki seisoaltaan pois tästä maailmasta. - vähäksi aikaa

    Sokerin alas valahtaminen myös heikottaa, ja voi pahimmassa tapauksessa viedä tajun kankaalle. Nopeasta avusta kertoo se ruisleivänpalanen diabeetikon taskussa.
    Ananasmehu kuulostaa aivan ihanalta.

    Eräs tuttuni oli pudonnut seisovilta jaloiltaan ja sairaalassa, kun hän heräsi ja tutkaili muita potilaita totesi sängyn päädyissä lapun, ei sokeria. - Kappas vaan nuo eivät saa syödä sokeria. - pohdiskeli hän. Eikä vielä tiennyt, että hänen sänkynsä päässä oli sama lappu.

    - Kärsi, kärsi ruumis, olet nähnyt hyviäkin päiviä, - lohdutettiin joskus nuorena jonkun pikkusairauden yllättäessä.

    Ikälisät tänään ovat tulleet jäädäkseen, voimia opetteluun niiden kanssa elämiseen, toivomme kaikki.
  19. Voimakkaasti tuntevan ihmisen elämä ei ole helppoa.

    Liiallisten tunteiden varassa toimiminen voi olla täysin väärin.

    Tänään tuntuu siltä ja huomenna tuntuu toiselta.

    Eli järki pitäisi ottaa mukaan päätöksiin, sillä huomenna asia saattaa tuntua aivan toisenlaiselta.

    Tapahtumat eivät kulje meidän tunteittemme mukaan.

    Esimerkiksi onnettomasti rakastuminen. Voi sitä tuskien syöveriä, missä voimakkaasti tunteva ihminen pyöriskelee kun vastarakkautta ei tulekaan.

    Uskonnossa vedotaan usein tunteisiin: ”Meidän on tässä hyvä olla!”

    Olisi helppo jäädä siihen jatkuvaan hyvänolon tunteeseen myös arkirealismissa. Kun kaikki onnen tunne on poissa, miten jatkaa tästä eteenpäin?

    Onneksi Luoja ei ole sidottu meidän alati muuttuviin tunteisiimme, vaan uskonkin pitäisi olla myös järjen asia.
  20. En mie mittään työtä pelekee, käyn työn viereen vaikka makkoomaan.

    Kuulosti mukavalta tuo paperin rapina, toi het mieleen palakkapussin hipelöinnin, aivan rupes dollarin kuvat silimissä laukkoomaan.

    Ois hyvä jos siinä työpöyvän ääresssä ois sitten laajakaista, että piäsöö surfailemaan muillakin kuin meren alloilla.

    Työpaikan ovvee esimies kerran osotteli ja sano että nyt työ määttä. Mitä lie tarkottanu.

    Työtovereiden kuvista sitä mukavan näköstä komistusta voisitte pittee kauemmin esillä, vaikka taustakuvana.

    Se on hyvin ajateltu tuo puhelin ääni hommeli, aina soi ja liukas lattia.

    Alan olla jo ihan toiveikas.
    21. 11 / 19
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt