Sel-la

Vapaa kuvaus

Niinhän siinä kävi, että mitkään ehdotukset ei menneet läpi ja salasanat aivan hukassa.
Minulla on kalenteri missä salasanani on tallennettuna, mutta aina vaativat uuden, hyvä kai se on, kun niin paljon ikävää täällä tietomaailmassa tapahtuu.
Vähän hätäinen olin tuon nikin kanssa, kokeilin vain S-alkuisia ja jostakin putkahti tuo Sel-la, hyvä etten Seela kuitenkaan, näillä nyt mennään.
Pakkasaikaa nyt sitten eletään ja joulua odotetaan, kaikki aikanaan.
Odottelen tässä kahvivieraita, juodaanpa sitten kahvit uuden nikkini kunniaksi ja voitoksi urakasta jota en koskaan tarvitsisi tehdä.
Päätän aina, että en painele mitään uusia ohjelmia, mutta eikö mitä liian varmaksi kai olen tullut ja Gigantin pojille en ilkeä edes viedä sotujani kunnes tiedän mitä pitää selvittää.
Joku on sanonut, että rikki ei kone mene, mutta minä ainakin todistan, että sekaisin sen saa.

Totuttelen nyt tähän nimeeni ja viestejä sillä laitan, kun en anonyymi halua olla, kaikkea hyvää koko seurakunnalle.

Tämmöinen jouluvieras, syliin koppasin;)

Aloituksia

22

Kommenttia

256

  1. En varmaan ole sanonut, että koko maailmaa olisimme pelastaneet, kyllä se on tämä oma suomemme jonka sota-ajan jälkiä kovasti uurastaen korjailimme.
    !952 työelämäni alkoi ja lapsilisiä ehdin saada muutaman, työtä tehtiin itseä säälimättä ja määrätyt korvaukset sodan tuhoista maksettiin,
    Ehdin mukaan noita korjausajan uurastuksia omalla taidollani ja voimillani tekemään.

    Tänä päivänä ei tuota sotavelan taakkaa kuitenkaan ole ja elämä on normalisoitunut.
    Niitä olosuhteita missä silloin elettiin ei onneksi tänä päivänä ole ja kuitenkin kunnialla selvittiin paperikengillä ja muilla korvikkeilla.
    Näistä kertominen ei toki tarkoita etteikö jokainen ikäkausi oman osansa tee, mutta olot mielestäni hieman helpommat tänä päivänä on, apua jo yhteiskunnantaholtakin saa mikä on hyvä.
    Toivotaan, että näin jatkuu, vaikka uhkia taas ilmassa leijuu.

    Menin naimisiin 1956 suurlakon jälkeen ja kaikkea ei vielä silloinkaan voinut hankkia, en muista mikä oli vuosiluku, kun sotavelat saatiin maksettua ja Porkkalakin taas suomelle, siitä sitten elämä alkoi sujua.
    Kiistaa ei tästä asiasta kannata tehdä, jokainen tykönään asiaa ajatelkoon;)
  2. Huomenta, pakkanen jatkuu 27 mittarissa, kaupoille on rohjettava, vaikka en minä pakkasta pelkää, jotain muuta kylläkin.
    Pelkään niinkin hassua kuin pimeää, pimeällä mielikuvituksen kera saa joka oksan ja risauksen elämään, mökillä syksyaikaan verhoja ikkunoiden eteen vedin ja kuuntelin kaikenlaisia ääniä, siksi mökistäni luovuinkin.
    Niin ihana paikka kuin olikin, yksin en siellä viihtynyt.
    Sodanuhka myös saa pelon syntymään ja siksi en tykkää yhtään noista jatkuvista sodan uhkista puhumisista.
    Kaiken maailman asiantuntijat uhkakuvia piirtää, herkemmille ihmiselle jopa turhia pelkojakin syntyy.
    Viisautta on varautua, mutta miksi ennusteluja median välityksellä aina vaan suolletaan.

    Lapsista on ollut paljon puhetta, kaikilta löytyy heistäkin arveluita ja jopa kiistakin.
    Koulutukset ovat peruskoulun osalta kaikille tullut ja lisäkoulutustakin yhteiskunta on auttanut.
    Jos lapsilla on kykyjä opiskella se on aivan oikein, kaikilla siihen ei riitä motivaatiota ja sekin on hyväksyttävää.
    Omat lapseni ei kumpikaan pitkää koulutietä kulkeneet. leivän syrjään heti tarttuivat ja tytär teki työrupeaman, 40 vuotta samalla työnantajalla, veroja maksoi kohtuullisesti ja eläkettäänkin kustansi.
    Nyt eläkkeestä nauttii hyvillä mielin.
    Poika ei niin ikään kouluja käynyt, mutta työtä ei pelännyt ja nyt varmasti ison veropotin maksaa ja muutaman vuoden päästä oma säästämää eläkettä pääsee nauttimaan.
    Hyvillä mielin olen heidän elämää seurannut, en toki ylpeä ole, koska kumpikin omin avuin on tiensä kulkeneet.
    Omilla ymmärryksillä heille lapsuuden turvalliseksi ja rikkaaksi pyrin tekemään ja ehkä siitä jotain apua on ollut polkujaan kulkiessa.
    Ennen oli maatiloja ja kartanoita joille lapset tehtiin jatkuvuuden vuoksi ja vanhempien hoitajiksi, onneksi ajat on muuttuneet ja nyt voi jokainen oman elämänsä ilman näitä huolia suunnitella.
    Onnellinen olen lasteni elämän saavutuksista, siitä että ovat velvollisuutensa kunnon kansalaisina suorittaneet, en elämänsä kulkua voinut paljonkaan taloudellisesti ohjata, mutta tukena ja kannustajana aina olen pyrkinyt olemaan.
    Apua antavat jos tarvitsen, mutta en suurilla surminkaan sitä pyydä, jos itse selviän.

    Ano 21,02, kysyt ketkä "me" olen ajatellut, että tuo me tarkoittaa meitä tämän ikäryhmän ihmisiä sodanjälkeistä rakentamista suorittaneita, pitkää päivää työelämässä uurastaneita sotakorvauksien maksajia.
    Hyvin vointi on noussut kohisemalla ja aika usein unohtuu se, mistä olemme tähän ponnistaneet, yhteisin talkoiden suorittamalla.
    Niiden aikojen muistelut on tarpeen, että nuorempi polvi ymmärtäisi samoja polkuja kulkea sopeutuen ajan vaatimuksiin.
    Työn teolla on kansamme tähän nykyiseen olotilaan noussut, suuriakin uhrauksia tehden, kaikki paremman elämän toivossa.
    Hyvinvointia jaetaan, ei aina niin oikeudenmukaisesti, aina joku huonommalle jää ja sitä korostaen pitäisi oikeuden mukaisuuden kasvaa mielissämme.
    Ketään ei jätetä ,kulunut sanonta, mutta pätee tänä päivänäkin, näin pitäisi ymmärtää.

    Ano 16,29 kysymykseesi on vastauksena, työtä tekemällä, veroja maksamalla ja sopeutumalla päättäjiksi valittujen ohjeistukseen, usein kirpein mielin.

    Vielä tuosta vanhempien huoltamisista, minun vanhempani molemmat omaan kotiin kuolivat, itsenäisesti pärjäsivät loppuun asti.
    Toki seurasimme voimiaan ja usein piipahdimme katsomassa ja apua annoimme jos siihen tarvetta ilmeni.
    Olen vanhempiani useinkin ylistänyt, mutta se vaatimattomuus joka heidän elämän polun mukana kulki, on ollut esimerkkinä oman elämäni matkalla, lapsistaan aina huolta kantoivat mahdollisuuksien mukaisesti.
    En usko, että hekään vanhuuden turvaa lapsistaan toivoi, vaan aidosti halusivat elämän jatkuvan myös heidän osaltaan.
    Toivoisin että edes osan olen pystynyt tästä rakkaudesta jakamaan, minkä itse olen saanut.

    Taas syntyi pituutta viestiini, lukee ken jaksaa, demeter, olen sitä mieltä, että perimä on yksi hyvän elämän ehto.
  3. Huomenta jo valoisaan aamuun, todella valoisuus on lisääntynyt, kun aurinko taivaalle näkyviin kipuaa sen todella huomaa.
    Katselin eilen vaalikisaa ja jotenkin alkaa tympäistä, Stubb aika usein mainitsi olevansa samaa mieltä Pekan kanssa ja kolmen suora melkein joka viestissään.
    Eroja nyt haetaan, uskallusta olla eri mieltä.
    Eipähän minun tarvitse katsellakaan, ääneni olen antanut ja muuttaa en voi enää.

    Tuosta omaishoidosta on keskusteltu ja vedottu jopa lasten velvollisuuksiin.
    Itse olen lapseni halunnut ja maailmaan saattanut, heillä ei ole ollut valinnan mahdollisuuksia.
    En mistään hinnasta halua heille painolastia omasta vanhuudestani, kun ja jos se aika tulee (varmaan tuleekin) hoitokotiin haluan, itse maksan niin kauan kuin eurot riittää ja sitten on yhteiskunnan vuoro.
    Tuo aika on ohitettu, että lapsien pitää vanhempansa hoitaa, tietenkin apua voivat antaa, omia vanhempianikaan en hoitanut, auttamassa kävin silloin kun aikaa riitti.
    Se aika on eletty, että vanhukset lastensa nurkissa oleilivat ja puukupista ruokansa söivät, nyt on yhteisin verorahoin hoitopaikat hankittu ja toivoa sopii, että itsenäisinä, apua
    saavina vanhat saavat loppuelämänsä viettää.
    Olen monella suulla kuullut lasten väsymisen, kun oman elämän ohella joutuvat vanhempiaan hoitamaan, kyllä nämä yhteiskunnan tehtäviä on.
    Loppuun palavat auttajatkin.

    Mira totesit, että meille on otettu paljon Ukrainasta tulleita, näin on ja kuulemani mukaan on hyvin vastaanotettu.
    Tavaroiden kerääminen tuotti paljon, kodit saivat laitettua ja omia myyjäisiä ovat järjestäneet, tutustuminen heidän kulttuuriinsa onnistuu jatkuvasti monin tavoin.
    Työhön perehdytystä ja muutenkin maamme oloihin totuttelua järjestetään, apua tarvitsemme hoitohenkilöiden osalta, jospa tästä se hyvä koituisi.

    Mkr olemme onnellisia kun kykenemme osallistumaan tälläkin tapaa , kirjoitellen ja omia ajatuksia ilmi tuoden.
    Eihän suurta vaikutusta saada aikaan, mutta jo oma mielen virkeys auttaa hyvinvointimme kohdalla ja eihän kukaan meiltä voi kieltää ajatteluamme ja jopa kannan ottoja.
    Eilen sain kuulla, että yöpäivystyksen loppumisen kohdalla on äänten keräys tuottanut mittavan tuloksen ja maaliskuulle asti nimiä kirjoitetaan, toivon mukaan eduskuntaan listat saamme aikanaan tai ainakin hyvinvointi päättäjien käsiin.
    Ei voida olla huomioimatta suurta äänimäärän saanutta aloitetta, näin uskon, yhdessä tämäkin onnistuu.

    Luulin sinun olevana paljon, paljon nuorempi demeter, niin hyvin viestisi on kuvaa antanut, mutta ikä on vaan numeroita, olen usein sanonut omalla kohdallanikin, että en meinaa todeksi ikääni uskoa;)
    Seuraillaan vaan maailman menoa ja kantaa ottaen ainakin näin kirjoitellen voimme ottaa, eihän vanhojakaan voi noin vain sivuuttaa;)
    Onnittelut jätän myöhempään, toivottavasti muistan ajankohdan lähetessä.

    Seuraavassa kerhossa olemme toisen konkarin kanssa esittelijöiden puheenvuoron pitäjinä, puoli tuntia saamme aikaa menneitä muistellen, puheenjohtaja kysymykset tekee ja me kerromme alkuajoiltamme yhdistyksen puitteissa.
    Varoitin puheenjohtajaa, että muistoja riittää, riittääkö aika, niin monessa mukana silloin minäkin.
    Nyt hyvillä mielin mennyttä aikaa muistan, jotain sain minäkin aikaan.

    Tässäpä tämän aamun mietteet, heippa!
  4. Huomenta, pakkanen taas liian korkeaksi kipusi, 24 astetta minun mittari näyttää, tälle asialle ei edes hallitus pysty suitsia pistämään;)
    Kylmyys koettelee jokaista, ehkä pukeutumisella voi asiaa auttaa, eurot siinäkin tilanteessa avuksi ovat.
    Tänään on pakko kerhoon yrittää, velvollisuus toisia laulajia kohtaan sen pakon tekee.
    Linja-autolla meno matkan pystyn tekemään, ja toivon mukaan ystävät kotiin tulossa auttaa.
    Mitään korvausta eivät ota ja minä siinä hieman tukalassa asemassa, kahvipaketin annoin kerran, mutta tylsältä tuntuu jatkuvasti kahvipakettia tarjota.
    Tänä aamuna kekkasin, minullahan valmiita sukkia, annan sukat, näin pakkasella varmaan ihan tarpeeseenkin ovat.
    Eipä puikot turhaan kilisi, näin voi aina silloin tällöin maksuna antaa, en tykkää hyötyä toisten hyväntahtoisuudesta, kiitollinen olen .

    Näin eläkkeellä ollen ei kai mitään mielipidettään saisi esittää, mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että jokaisen on puoliaan pidettävä, ennen oli sopijapuolina työnantajat ja työntekijät, nykyisin lakeja korjaillen hallitus kapuloita rattaisiin pistää.
    Neuvotellen ja myönnytyksiä joka taholta, näin voisi sovinto syntyä, ei yksipuolista sanelua, se ei korjaa asioiden tilaa.

    Monen vuoden ajan tuota hyvinvointi hommaa tehtiin, useampi hallitus vaihtui ja kuitenkin raakileena toteutettiin, nyt rahaa pitäisi olla millä asiat voitaisiin suunnitelmien mukaan toteuttaa.
    Hyvällä tahdolla voitaisiin tuloksia saada, kun kohtuullisiin korvauksiin tyydyttäisiin.
    Vaikeita asioita joka puolella, jos siihen vielä joku koronan tapainen iskettäisiin, miten selvittäisiin.

    Paljon on saatu aikaan syntymän suhteen, vauvoja vaan liian vähän syntyy, vaikka hoidoista ei puutetta.
    Tutkimuksia jatkuvasti tehdään ja syntyvyys on saatu hyvän hoidon avulla kohdilleen, kuolleisuus suomessa pieni.
    Arvo Ylpön jalanjälkiä seuraillen asiat aina vaan paremmaksi saadaan, sinne menee minunkin roposet aina silloin tällöin.
    Rotinat se taitaa olla nimike jolloin lapsen syntymän jälkeen, mennään vauvaa ja äitiä katsomaan, vieden leivonnaiset mukana.
    Äidin kunnosta huolehdittiin ja ei mitään työponnistuksia aiheutettu, nykyisin ei kai mitään tämän tapaista enää ole.

    Noin se oli, lapsenpäästäjänä joku kylän nainen toimi ja hänet hätiin haettiin, silloin oli lasten jopa äidin kuolleisuus suurta, kaikki ei aivan sääntöjen mukaista ollut puhtaudenkaan suhteen.
    Vanhoissa elokuvissa näitä lapsen päästäjiä kuvataan, isätkin pois läheisyydestä ajettiin.

    Vanhukset koituu nyky yhteiskunnalle kalliiksi, näin monella suulla on todettu, varmaan näin osin onkin, mutta työpanoksensa antaneena, veroja maksaneena on oikeus ja kohtuun kunnialla vanhukset hoitaa.
    Paljon on kaunista puhetta, mutta toimet ei niitä todeksi toteuta, heitteille moni vanha ihminen jää.
    Näiltäkin osin toivoisi parannusta tapahtuvan, mutta näin ei vaan ole.

    No tuli taas höpöteltyä ja ehkä joku korjauksiakin löytää, mutta mieleni vaan näitä asioita pyörittää, miksi vielä vuona 2024, näitä virheitä tehdään ja kansa kärsii kaiken hyvin voinninkin keskellä, kaikille ei hyvää riitä.
    Missä onkaan se viisaus, joka asian kuntoon laittaa.
  5. Huomenet pakkasaamuun, taas mittarissa 16 astetta, siis normaali talvisää tähän aikaan vuotta.
    Eilisen päivää satoi heikosti lunta ja pojat kolineen tänä aamuna tiet aukaisi, ikkunasta vain katselin ja hyvilläni olen, kun hankeen en tarvitse hypätä laulamaan lähtiessäni.
    Tuon naapuritalon ihmisten liikkeitä pystyn tältä istuimelta seuraamaan, porraskäytävän ulos tulo silmieni edessä.
    Aika hassua, asuin neljä kuukautta talossa, mutta melkein kaikki asukkaat opin jotenkin tunnistamaan, kun tämän talon asukkaita en tunne vieläkään ja 23 vuotta olen asunut.
    Kyläpaikkojakin syntyi useita, tosin eihän sitä jouda kylää käymään;)
    Onhan tässäkin talossa saunakaverit hyvinkin tuttuja ja eilen soitti talon toisesta päästä rouva, että voisinko puh, numeron antaa, voisimme kuulumisia kysellä, no sopihan se.

    Eliaana mainitsi nuo nurkkatanssit, niitä tapahtui minunkin kotipiirissä, kun asuimme Viialassa, siellä oli pihalla hirsinen talo, missä leipomassa kävivät talojen asiakkaat ja siellä tanssit pidettiin, olin alakoulu ikäinen en sinne edes katsomaan päässyt, sisareni osallistui oli jo aikuinen nainen.
    Tanssiminen oli sota-aikana kiellettyä ja eihän nuoret ilman sitäkään iloa pärjänneet.
    Muuten talon toisessa päässä muistini mukaan oli sauna ja siellä kylpivät seka saunassa kaikki, oudolta tuntui, ei Savossa niin tehty.
    Asuimme pari vuotta siellä, alakoulun aloitin, siitä mutkien kautta takaisin tänne ja täällä synnyin, tänne kuolen.
    Olin perheessäni ensimmäinen lapsi, joka sairaalaan syntyi, siellä myös omat lapseni silmänsä aukaisi, nyt ovat muutamassa asuintaloksi.
    Meillehän valmistui pari vuotta sitten iso hieno Aalto sairaala, nyt toiminta siellä rakoilee, päivystysten uhkana on siirtyä Kuopioon.
    Nimenkeräys on käynnissä, että päivystys säilyisi, ambulansseja olisi ainakin lisättävä ja kuinka monta ehtisikään kuolla, matka on kuitenkin liki 80 km.
    Sama kohtalo Iisalmellakin, näin nämä hyvinvointi alueet meitä kohtelee ja hallitus säästöjä kerää, ei riitä eurot näitä alueita kunnossa pitämään.

    Kodin Kukista tuli lehtinen ja niin vakaasti kun viime syksynä päätin, että en tilaa mitään, taas on kuitenkin tilaus lähdössä, aina ei kaikki tuota sitä iloa minkä toivoo saavansa, ikuinen optimisti olen, jospa nyt kuitenkin onnistuu;)
    Siemenistä en minä myöskään enää edes tomaatteja laita, torin tarjouksiin tyydyn.

    Olen ajatellut, josko ostaisin tulostimen, voisi jotain kirjoitella muistoiksi, kun kaikki ei mielessä pysy.
    Aiemmin omistin tulostimen ja silloin runoja kirjoitin ja aika paksu kirja niistäkin tuli, tosin ei kai mitään mainittavaa, saamaa sarjaa taulujeni kanssa.
    Olisi mukava jättää lapsille jotakin entisen ajan kerrontaa, kun nykyisin eivät jouda kuuntelemaan.
    Vuoteessa tänä aamuna mietin entisiä asuntojani ja niiden asukkaita, aika monet naapurit muistinkin, tykkään ennen ylös nousua pohtia kaikkea ennen tapahtunutta ja suunnittelua yleensä, kai sekin on elämässä kiinni pysymistä.
    Minun olemassa oloni aika paljolti on suunnittelua ja muisteloita, vuoroin mitä milloinkin, ajatukseni aina työssä;)D

    Nyt olisi tätä kuontaloa pakko laittaa parempaan näkymään, aina on sekin harmin paikka, milloinkaan hiukset ei tyydyttävästi asetu.
    Kalenterissa lukee Saamelaisten päivä olevan joten sitä nyt viettämään.
  6. Hyvää Runebergin päivää, liput liehuvat pienoisessa lumisateessa, jotenkin Runebergin päivä aloittaa vahvasti kevään odotuksen.
    Tänään menee aika hyvin, pesen koneellisen pyykkiä ja katselen La Promessaa viisi jaksoa Areenalta.
    Kävin eilen katsomassa Areenalta myös Perjantai ohjelman ja ihastelin Sixten Korkmanin kerrontaa, viisas mies.
    Kertoili lapsuudestaan mikä aikalailla köyhää oli, tiesi mistä puhui.
    Teemana oli köyhyys, mistä se johtuu, siihen nimikkeitä etsittiin.
    Viisaana ei pitänyt tätä nykytoimintaa, pitkäkantoiset harmit tästä syntyy.
    Kannattaa käydä kuuntelemassa.

    Kerran viikkoon vedän minäkin ostokset kotiin ja valmistan, laitan annoksina pakkaseen, siis toimin kätevän emännän tapaan.
    Tuo kissa juttu se minunkin taisteluni on, haluaisin pentuna ottaa, että omille tavoilleni saisin tottumaan, itsenäinenhän kissa on, mutta jotain asioita voi oppia omistajankin tavoista.

    Rollaattori on hyvä keksintö, mutta itse pyristelen vastaan niin kauan kuin vain voin, huomasin kälyni äkkiä siihen tottuvan ja nyt ei muuten pärjää
    En vanhuuttani häpeä, en rollaattoriakaan ja turhaa olisikin, naamasta näkee;)

    Noin se oli, maalla ei ruuasta puutetta ollut ja joku sielläkin käytti puutteita hyväkseen, oliko nimitys trokareita, taisi olla alkoholia myyjien nimitys, mutta kuitenkin joku isäntä saattoi ruuan myynnilläkin rikastua.
    Onneksemme meillä äidin ystäviä olivat, jotka ruokaa antoivat, ei ehkä rahaa käytetty, sillä lapsuuden ystävät olivat tosi ystäviä, kai vaihtokauppaa ja työtä äiti teki ystävien apuna.
    Muistan kun Hämeessä asuimme joka kesä tänne maisemiin äidin kanssa tultiin ja matkatavaroihin tuli paljon ruokaa mitä pelättiin joutuvan tarkastuksen kohteeksi, sillä eihän ollut lupa hamstrailla paljonkaan.
    Pahvilaatikossa oli minun kanini, jonka lemmikiksi sain, pelkäsin koko junamatkan, että konnari huomaa sen.
    Junien kulkukin oli sitä sun tätä sodan aikana, matka kesti ja pelkoa riitti.

    Meidän pyörävarastossa on vahvan näköinen potkuri, pitäisi kysellä jospa sen saisin kulkuneuvokseni.
    Varastossa on pari rollaattoriakin, koskaan en niitä liikenteessä ole nähnyt.

    Isäni tykkäsi kovin näistä hanurimusiikin esittäjistä, Vesterinen ja nuorempi Aaro, no enpäs nyt muistakaan sukunimeä, olikohan Kurkela, kyllähän se perisuomalaista musiikkia onkin.
    Musiikki on rauhoittava, iloa tuottava ja myös murheen tullen lohtua antava.

    Nyt olisi taas nämä kotihommat vauhtiin saatava, että saa sitten nauttia pienestä jännityksestä,(joskus ärsytyksestä) kun La Promessa alkaa.
    Hyvän mielen asioita miettimään jokainen, kyllä niitä joka päivälle aina jotain löytyy:
  7. Kaunis sunnuntaipäivä alkanut, taivas melkoisen kirkas ja valoa jo riittää runsaasti.
    Lauma variksia ruokailee naapurinpihan kuusen alla, kai sieltä jotain syötävää on alas tullut, runsas käpyvuosi tulossa, latvat täynnä uusia käpyjä, kai oravat niitä aukaistessaan siemeniä variksille tiputtaa.
    Varmaan on ollut rankka vuosi linnuillekin tuon runsaan lumen tulon myötä.
    Kadulla käveli rollaattoria työntävä nainen pienen koiran kanssa, tuli mieleen, että ystävä pitää hankkia vaikka itsellä jo liikkumisen kanssa vaikeutta, mutta ymmärrän hyvin, että on se eläin isoksi iloksi .
    Itseni kanssa olen kiistaa käynyt, kun kissaa mieleni tekisi, siinä olen läpi käynyt plussat ja miinukset, vielä on miinukset voitolla.

    Muistelen omaa lopullista päätöstä mökistä luopumisesta, yli 20 siellä uurastimme, joka paikassa kätten jäljet näkyivät, mutta voimat ei enää yksin ollen sen hoitamisesta tullut mitään, pakko oli luopua.
    Tuskaa lievitti, että tyttärentytär sinne muutti ja hyvin ovat viihtyneet.
    Kaupunki asuntojen muutot ei mitenkään vaikeita, aina muutimme "parempaan" ja ilo sen myötä asiaan liittyi.
    Ymmärrän täysin mietteesi demeter 1, vaikea on koti jättää, paikka mihin on muistojen myötä kiintynyt, toivon, että näitä lumisia talvia ei joka vuosi tule.
    Hyvin olet parantunut, kun lapsiakin jaksat hoidella, apuna olla, minusta ei siihen ole, ainakaan ihan pienien kanssa, tuskin syliin uskallan ottaa ja jos itkua tekee, pakokauhun saan;)
    Tätä se erakkona eläminen tekee, kaikki entinen mikä oli luonnollista on pois pyyhitty.

    Hamstrauksestakin olette kirjoitelleet, en sitä juurikaan harrasta, mutta kuivatavaroiden kanssa olen oppinut pitämään purkit ja purnukat aina täysinä.
    Kun pohjapurkista alkaa näkyä uutta tilalle, onhan siinä sitten pientä varamuonaakin saatavilla.
    Sota-ajan aikana hamstrausreissut eivät kauppoihin niinkään keskittynyt, koska kaupoissakaan ei liiemmälti ruokaa ollut, piti lähteä maaseudulta tuttavien perheitä kiertämään. näin teki äitinikin.
    Aina kotiin jotain tuomista oli, jauhoja, munia, lihaa jopa voita, mikä silloin oli tiukassa, muistan isälle kessuakin äiti toi, joskus kasvattikin ystävän maa paikalla.
    Voi kun ei koskaan niitä aikoja kukaan joudu kestämään suomessa, muualla on totisinta tottakin jossain paikoin.
    Toivoisi auttavan käden monella tapaa apua antavan, saimme sitä mekin sodan aikaan,
    minulle ei nämä avustukset yltäneet, olin sillä hetkellä yksin perheessämme lapsena.

    Eipä ole ollut juuri matkojakaan, vasta mieheni kuoleman jälkeen sain matkustella, sitä ennen maksettiin kaikkea mitä isompaa hankittiin pankkilainojen turvin ja rahaa ei riittänyt muuhun mukavaan.
    Hyvin olen kuitenkin tyytyväinen näihin muutamiin matkoihini, nyt en mieli mihinkään.

    Noinhan se oli mkr, selvittiin arjen aukioloilla, ei harmiakaan ollut, nyt jossain kai yölläkin kaupat auki ja kuitenkin on jääkaapit, pakkaset mihin pienen ajan ruuat voi halutessaan säilöä.
    Onko se edes edistystä minkään suhteen, kun ei työtekijöitäkään meinaa joka paikkaan löytyä.
    Sitten uupumusta ja masennusta seuraa, kun liian vaikeaksi elämä tehdään.
    Voisin sanoa kuten ano 10,53 hohjoijaa, en juttujen vuoksi vaan muun huolen ja tehdyn harmin.

    Vilkaisin yhtä viestiäni missä aivan hassusti kirjoitin tuosta musiikista kertoessani, piti olla Bella tsau, mitähän lienen ajatellut, mutta kumma ettei kukaan puuttunut, ovat kai tottuneet minun virheisiini;)D
    Jatkossa varmaan lisää tulee, mutta jos suinkin ymmärrätte kiitän siitä.
    Nyt näyttääkin sää muuttavan ilmettään, tuli lumisade, mutta eipä haittaa, kiva on ikkunasta lumen leijumista katsella, mukavaa sunnuntai päivää kaikille.
  8. Lumisateisesta Savosta taas huomenet, pakkasta ei ole ja aurinkoa päivän mittaan ilmestyväksi odottelen.
    Ano 11,15 enhän sanonut ettei palkka hänelle kuulu, totta kai, vaikea on vaan ymmärtää, että noita heikennyksiä työelämän piiriin suunnitellaan, talkoissa olisi oltava kaikkien, se siitä.

    Taloyhtiöiden asioista on puhetta ollut, minulla ei mitään harmia pääosin, nyt kuitenkin lenkkisaunassa käynti jäi väliin.
    Meillä vaihtui isännöitsijä ja uudet saunavuorolistat toi ilmoitus taululle.
    Lenkkisaunan kohdalle oli tullut muutos, olikin tiistaille (keskiviikkoisin ollut ) muutettu ja miehet ensin, sitten naiset.
    Naapuri soitti ja kyseli miksi en tullut saunaan, sanoin, että otan selvää mihin aikaan saunaan parhaiten sopisi, kun tuo muutos on tapahtunut, hän ihmettelemään mikä muutos, kerroin lapusta ilmoitustaululla,
    Hän siihen, että saunavuorot on ennallaan, no minulla on tapana vilkaista taululle onko jotain uutta tullut, kukaan toinen ei muutosta ollut huomannut.
    Asiat on ennallaan, minä vain liian tarkkaan ilmoitustaulua lueskelen ja viesteihin uskon, virhe sattunut isännöin puolella.

    Koti on koti, olisipa minkälainen tahansa, minäkin tämän opin, kun pari vuotta sitten muutto ruljansin tein.
    Asuntoni ei mennyt kaupaksi ja eläke ei riittänyt kahta asuntoa pitää, joten muutin takasin ja se oppi siitä oli, että tämä nykyinen on hyvä kotinani elämän loppuun.
    Kiitollisin mielin takaisin muuttoa ajattelin, miksi höyrähdinkään, saattoi hymyilyä herättää, kun mummon tavaroita edestakaisin siirrettiin, mutta nyt on hyvä.

    Uskon rouva Ylikypsän ja Ylikypsän asustavan edelleen Valkeakoskella, yhteyksiä ei enää aikoihin ole pidetty, joskus useinkin.
    Niin moni on jo rajan taakse siirtynyt, emmehän voi tietääkään kaikesta, muistot kuitenkin tapaamisista on mielessä, niin paljon hauskuutta niihin aikoihin mahtui.

    Tuo Korpikirjailijan talon asukkaiden toiminta lapselliselta kuulostaa, voihan nolon ilmeen tällä toiminnalla ympärillekin jakavat.
    Kyllä ne asiat olisi hoidettava niin, että kaikkia kuunnellaan ja sitten enemmistö asian voittaa.

    Jospa jätän tähän ja oikeaa elämää alan elämään, sitä kodin hoitoa ja ruokapolitiikkaa, sekin liittyy jollakin tapaa politiikkaan;)D
    Radiosta kuuluu" Puhu hiljaa rakkaudesta" eläkäämme niin, rakastaen toisiamme, hyväksyen ja kunnioittaen.
  9. Aamupäivää, kaunis päivä on valennut, tuuli tyyntynyt, yöllä puhalteli melkoisesti.
    Istuin eilen telkkarin ääressä, vaalitentin jälkeen nukkumaan asettauduin, en jaksanut enää uutisia katsella.
    Alkaa jo väsyttää nämä toistetut jutut ja samojen kasvojen katselu, eikös ole vaalikone sun muuta, josta voi epävarmat ehdokkaiden taidot tentata.
    No minä olen oikeuteni suorittanut, äänet on annettu molemmissa vaaleissa ja uskonpa näiden ehdokkaidenkin kätensä ristivän, kun on ohi tämä vaalihuuma.
    Onnistuminen tai epäonni, asia on kuitenkin loppuun käsitelty, Purralle myötätuntoa antoi Stubb, itsehän sinne on tämäkin ministeri pyrkinyt.
    Isot on palkat, kyllä siinä pientä tuskaakin voi kärsiä ja kokeilla toisten pussista vähätkin ottaa.
    Miloinkohan hallitus ja eduskunta talkoisiin ryhtyvät ja osan palkkaansa veropottiin antaa?
    No sepä siitä, olen opetellut pienellä pärjäämään, en enää suuria toivokaan/tarvitse.

    Eikö olekin ihana tämä Hauser, on toinen nuori, nimeä en muista, mutta saman tyylin ottanut kuin Hauserkin, viulua soittaa yhtä antaumuksella kuin Hauser selloaan.
    Mukaansa tempaavasti kumpikin zella pau, zella paun ilmoille juoksuttaa.
    Hauser usein paljain jaloin tuolla Fasen keloissa soittaa, milloin minkin kohteen edessä, äitiään halailee ja perhe on varmaan tärkeä.
    Minun mielikappaleeni kuulostaa niin mukaansa tempaavalta, kun sellon kielet soittaa kappaletta Keinu kanssani.
    Kuuntelen paljon noita facen keloja joita voi itse siirrellä ja monenmoista saa esille, nyt siellä on Turkkilainen sarja esitteenä, nimi Verikukkija, näin olen ymmärtänyt, en vaan tiedä tuleeko se joltain kanavalta katsottavaksi, varmaan mielenkiintoinen on.
    On mukava kuulla, että kuntosi on kohentunut demeter, kevät edessä ja se lisää elämisen iloa ja kunnon kohotusta.
    Kyllä se niin on, kun koneelle istahdan aamulla tunti hyvin nopeaan pyörähtää, niin paljon jopa asia tietoa tulee tarjolle.
    Tämä kirjoittelu sitten omia ajatuksia ilmoille lennättää, ei varmaan niin suuren suurta esiin tule, mutta se arki minun elämässä on keskeinen juttu.
    Lukiessa teidän toisten mietteitä, tunnen kuin mukana kulkisin;)

    Kielet ei minulle ole vähääkään tuttuja ja näiden puute sitten virheitä pakkaa viesteihini, mutta uskon kuitenkin jollakin tapaa toisten selvän saavan ja ärtymyksen toivon sivuitse menevän.
    Kyllä ne tapaamiset ovat tärkeitä, minäkin aina vaan mukaan haluan, vaikka vaikeutta aina enenemissä määrin tuottaa tuo liikkuminen.
    Eilen kävin kaupassa, vähän nolona kuljin, kun olisi aikaa muinakin päivinä käydä kuin mielenosoituspäivänä,
    Jääkaappini vaan oli juuri nyt täyttämistä vaille ja olihan tuo äänestäminenkin yksi syy lähteä.
    Posti oli kiinni ja kärrejä ei kukaan tuonut, kun oli lopussa, mutta hyvin meni, tulomatkalla monta kertaa pysähtelin, kun voimat meinasi loppua.
    Voitto oli kuitenkin minun;)

    Korppis jaksaa harrastaa, no niin minäkin, tosin aika arkista on minun tapani, ei mitään erikoista, sukkia ja sukkia, ostin taas lisää lankoja.
    Joulun jälkeen olen neulonut kolmet miesten sukat ja muutaman pienen virkkaus työn tehnyt, kai ne jollekin sitten kelpaa, minä en niitä tarvitse.
    Tekisi mieli jotain isompaa aloittaa, mutta en tarvitse mitään on vaikea löytää tehtävää.

    Olisi kaunis päivä lähteä vaikka apteekkiin jotakin puutetta silläkin alueella, saapa nähdä miten käy.
    Näin tänä aamuna mietteet kulki, ei varmaan mitään mieltä piristävää kuitenkaan, mutta oma mieleni jo parempi, aurinko sen aikaan saa.
  10. Huomenta räntäsateisesta Savosta, hanget mataloituu ja likaisuus niiden päälle lisääntyy, ei ole silmiä häikäiseviä puhtaan valkoisia hankia.
    Vieläpä tilanne voi muuttua ja puhdasta luntakin saamme, mielialaa laskee tämä sään ankeus.
    Omenapiirakka ei oikein mieleiseni tullut, kun siitä mainitsin pelikavereille, kilpaa rupesivat kehumaan ja niin helpolla se mieli kirkastuu;)
    Yllyttelin syömään rasiat tyhjiksi ja niinpä uskoivat ja pellillinen piirakkaa katosi.
    Hyvää teki myös tyhjänpäiväinen nauraminen.

    Katselin minäkin Areenalta viisi jaksoa yhteen pätkään La Promesaa ja eihän se kaikin osin totuudelta vaikuta, mielikuvitusta onkin, ristiriitainen on tuo piikojen halveksinta ja kuitenkin heidän omat tilat ja vuoteet ovat yliammutun siistejä ja mukavia.
    Lähempänä nykypäivää kaiketi ovat.
    Sen verran juonta on, että pitää nähdä miten asiat kehittyy.

    Tuo senioritalo mistä kerroin on omatoimisille eläjille, ei siis palvelutalo sinänsä, mutta turvajutut on huomioitu ja enimmäkseen eläkeikäisille tarkoitettu.
    Eilen piipahdin kälyni luona ja vein vuosikerran Eeva lehteä eteisen penkille, kun pois mennessä katsoin lehdet oli kadonneet.
    En ole kuullut voisiko palvelutaloihin viedä kuvalehtiä, saattaisi olla piristävää saada lukemista, heille joilla vielä kykyä ja halua lueskella..
    Onko siinäkin joku riski tautien mukana kulkeutumiseen ?

    Lakkopäivä, kauppaan on kyllä mentävä, kun en ennakoinut asiaa, olisi pitänyt.
    Kertoivat käytävillä olevan tavaraa, varauduttu kuljetusten puuttumiseen ja pyhä tulossa, tavarat voivat puutteellisesti valikoitavia.
    Toisaalta päivän ja tai parin lakot ei kauppaa tyhjennä ainakaan noita isompia.
    Äänestyksen samalla teen, joten asian perästä ihan oikeasti menen, mutta ostan mitä löydän, sillä nyt jääkaappi tyhjältä näyttää.
    Huomenna sitten vain joitakin paikallisautoja kulkee ja uimahallit on kiinni, samoin päiväkodit ainakin osittain.
    En usko kovin isoja harmeja muutaman päivän lakot tekevän, mutta onhan se pienikin haitta tarvitsevalle harmillista.
    Oikeus on myös työtätekevien mieltään osittaa, heikennykset ei mieltä nosta kenellekään.
    Toivoisi liian jyrkkien toimenpiteiden kaikille edullisempaa olla päästä yhteisesti sovittujen sääntöihin.

    Ehkä nämä levottomuudet ja niiden esiintuomiset myös mieltä koskettaa ja radion aukaisun jo mielellään unohtaisi, aina samaa jauhantaa.
    Pitää keksiä jotain kivaa tekemistä, musiikin kuunteleminen aina mielen rauhoittaa, kun löytää oman tyylinsä mukaista.
    Torstai on toivoa täynnä, sanotaan, ehkä tämäkin päivä sitä on, katsellaan.
  11. Huomenta, lunta ei vielä ainakaan ole tullut ja kaunista päivää säätiedotus lupaili., joten pelottelua lumen tulosta nyt ainakin sivuutettiin, toki talvea elämme, vielä sopii lunta ja pakkastakin.
    Eilen lenteli taivaalla kone, joka kierteli ja kaarteli, radio kertoi, että amerikkalainen tiedustelukone oli, tähän on tultu.
    Katselin eilen presidentti ehdokkaiden keskustelua, jäi korvaan miten Haavisto vastaisi puhelimeen, jos Putin soittaisi, Stupp ei .
    Itse ajattelen, että jo kohteliaisuus vaatisi vastaamaan ja voisihan se soitto olla aloite sovun hierontaan, koskaan ei tiedä mitä langan toisessa päässä mietitään.
    Heikko on ehkä ajatukseni ja toiveeni, mutta pienikin ele on hyväksi käytettävä, no tosin soittoa sieltä päin tuskin tulee.

    Väsymistä kirjoitteluun tuntuu olevan ilmassa, no eipä tuo minunkaan intoni suureksi ole tullut, onko jo aika hellittää ?
    Eihän minulla mitään taitoa olekaan ja se vähäkin taitaa häipyä, ihan itseni vuoksi olen aivojani yrittänyt elossa pitää, ympärillä pakostakin huomaa miten periksi antaminen vaikuttaa.
    Ehkä olen vähän myös itsepäinen, se on pakko myöntää.
    Ehkä sekin, että asun senioritaloa vastapäätä ja väkisin joudun havaintoja tekemä, taloon tullaan kävelykuntoisena ja eipä aikaakaan, kun rollaattori mukana kulkee.
    Tarttuuko tauti siis myös tällä tapaa, hyvä apuväline liikkumiseen on, mutta viimeiseen asti yritän ilman pärjätä.
    On myös toisenlaisia esimerkkejä sinnikkyydestä, ystävätär jo 95 täyttänyt, käy joka päivä kaupassa, tosin rollaattorin kanssa, kertoili, että vaikka maitopurkin hakee, että liikkuminen säilyy, ihailtavaa tekemistä.
    Minulta on jäänyt lenkkeily kokonaan, ajattelen kevään tullen sitten taas aloitan, pahoin pelkään, ei onnistu.
    Mukavuuden haluinen olen ja se lähteminen helppo siirtää seuraavaan päivään, näin itseäni narraan.

    Eipä löydy ajatusta mistä juttua voisi jatkaa, huono merkki sekin.
    Tavallaan sanainen arkkuni avautuu, kun koneelle istahdan, nykyisin pakottamalla saan jotain höpinää aikaiseksi, ehkä ei tarvitsekaan.
    Onko tämä jo luopumisen merkkejä?

    Tänään kuitenkin kortin peluuseen, jospa se onnistuisi, vuoroni on viedä kahvileipää omenapiirakan tekaisen.
    Äänestäminen taas alkaa ja se on käytävä tekemässä, huomiseksi jää.
    Hyvää tammikuun viimeistä päivää, nyt sekin on ohitse ja karkauskuukausi edessä.
  12. Huomenta päivää, nyt on saatu selville kaksi ehdokasta presidentiksi, eipä taida helppoa ratkaisua monellakaan.
    Minulle ei vaikea ole päättää, mutta päätöksen jätän kertomatta.
    Kuusi vuotta on pitkä aika ja siinä ehtii jo miettiä jopa katua päätöstään, toivon kuitenkin, että asiat hyvin sujuvat ja rauha kaikilla tavoin yllä pysyisi.
    Jatkuvasti tulee mieleen tarvitaanko joka alan tutkijoita pohtimaan sitä miten olisi, jos toisin menisi, luulisi säästöjä näissäkin asioissa olevan.
    Äänestäjiltä vaaditaan viisautta selvitä näistä monenkirjavista selittelijöiltä joka asian kohdalla, joka gallupin selvittelijöistä, kuitenkin se oma ymmärrys päällimmäisenä pitäisi olla.
    No kunhan ihmettelen minäkin, itse yritän päätöstäni muokata oman näköiseksi.
    Tuo Amerikan äänestys vaikuttaa paljon koko maailman eloon, toivottavasti kuitenkin osaavat viisaasti valita.

    Tuota lumen luontia ei minulla ole, siitä hyvät nuo lasit, kesällä liian kuumaksi parveke kyllä muuttuu, mutta kaihtimia lasienkin eteen voi laittaa.
    Keväällä on mukava istua ja aurinkoa ihailla, kun kuumuus ei kiusana, mutta kesällä ei juurikaan istuskelusta voi nauttia, lämpö 40 astetta .

    Nyt sitten ei lähipäivinä kuule muuta mediasta kuin vaalituloksia ja niiden selityksiä ja arvailuja mitä nyt tulee tapahtumaan, voisi pienempikin riittää, kaksi ehdokasta, heistä kansalaisten tahdon mukaisesti toinen valitaan ja piste.
    Suljen radion ja televisiosta surfailen maksullisilla kanavoilla, oma äänestyspäätös on selvä.
  13. Luo sairaiden, käy sisar hento valkoinen, soi onnittelu lauluna jollekin radiosta, kaunis kappale, tänä päivänä nämä hennotkin sisaret olemassa olostaan taistelevat, kovin hennot ei jaksaisikaan.
    Niin ajat muuttuu pysymmekö kyydissä.

    Tuo kilpirauhasvaiva ilmeni minulle ihan yllättäen verikokeiden myötä, nyt on aikaa mennyt sen havaitsemisesta.
    Monta yritystä oli ennen kuin oikea lääkitys syntyi, nyt on hyvänä pysynyt.
    Kerran vuoteen kokeet otetaan ja mitään muuta harmia en siitä ole kokenut, kun painon nousun, taitaa liika toiminta tuoda enemmän oireita.
    Onneksi vaiva sinullekin selvisi demeter ja nyt opit elämään sen kanssa.

    Tuo homous on asia joka jo onneksi on selkeytynyt, ymmärretään, että itse ei kohtalolleen mitään mahda.
    Oudoltahan se on tuntunut näin vanhoihin kaavoihin kangistuneelta, mutta olen sitä pohtinut ja oppinut hyväksymään, ihmisiä olemme kaikki ja itse ei kaikkeen voi vaikuttaa.
    Mitähän kaikkea vanhaa onkin tongittava, eikä pitäisi katse olla tulevaisuudessa ja toivossa, että elämä sujuu.
    Tuota huhua en ole kuullutkaan Niinistöstä ja minua ei häiritse sekään jos totta onkaan. rakastuminen ei ikäeroa, ei muutakaan koe esteenä, onnea vaan heillekin eteenpäinkin.

    Minuun ei vaikuta nuo gallupit, ei tentitkään, vähän kyllästyttävää on samaa jankkaamista kuunnella/katsella, maailmassa on niin paljon asioita mihin nuokin eurot voisi käyttää.
    Elämässä toimiminen on minulle peruste millä valintani teen, näyttönä toimimiset tehtävissään.

    Sininen hämärä ja katuvalojen sammuminen sitä korostaa, on kuin satumaailma, valkoiseen pukeutuneet koivut tunnetta lisää.
    Pakkanen on taas poistumassa ja nolla keliä lupailtiin, sahaava on sää, kuten Eliaana totesit, kuitenkin alkaa tuntua, että talvi kohta taitoskohdassaan, vaikka helmikuu talveksi lasketaan.
    Valon lisääntyminen elämisen iloa lisää ja tiedossa oleva kesäkin lähestyy, kivaa lauantai päivää ystävät!
  14. Hyvää aamupäivää, nukuin pitkään, mutta eiköhän päivästä selviä pienemmällä tuntimäärällä.
    Katselin vaalitentin loppuun eilen ja nukkumaan meno parilla tunnilla heitti.
    Katsoin vaikka en päätökseen anna näiden galluppien anna vaikuttaa, eikä eilinenkään mieltäni muuta.
    Pidemmällä matkalla olen ehdokkaita seurannut ja niistä päätökseni on muodostunut.
    Empatiaa puuttuu monelta ehdokkaalta, sitä toivoisin lisää syntyvän, aitoa paneutua ongelmiin ja niiden vaikutuksiin, sillä keulakuvana presidentti joutuu pakostakin olemaan.
    Koko kansan presidenttinä.

    Minulla on kuvalehden vuosikerta jo valmiina vietäväksi senioritalon eteiseen, siitä lukemista heille joilla halua on seurata elämän kulkua lehtien välityksellä.
    Majaani muuttaessa jätin kaikki tilaamani kuvalehdet eteisen penkille ja hyvin kelpasivat.
    Pitäisi vaan eestyä kassi sinne viemään, samalla tulisi kälyni luonakin käytyä, matka ei ole pitkä, saamattomuus suuri.

    Nopsaan kävi näytteen otto, hyvä tuo tapa tilata aika labraankin ja täällä ajat toimivat, paljon oli väkeä, mutta sovittuun aikaan sisään kutsuttiin.
    Tuloksista soitetaan.
    Mittailen silloin tällöin verenpainettani, melko hyvin lukemat pysyvät oikeina, syke heittelehtii, mutta sykkii kuitenkin, huonompi asia olisi jos kokonaan lopettaisi.

    Olen ajatellut, että rollaattoria en halua ottaa vielä, kun jalat jotenkin antavat liikkua, toinen kävelysauvani on usein ulkona liikkuessa mukana, siitä tarvittava tuki saatavana..
    Kälyni otti heti rollaattorin, kun kaupunkiin muutti, kotonaan maalla askareet teki ilman tukia.
    Takapakkia sen ottaminen liikkumiseen hänelle teki, nyt ei selviä ilman.
    Varmaan hyvä apu ihmisille joilla ei pienikään liikkuminen onnistu ja varmaan minullakin lähitulevaisuudessa tulee tarpeeseen olemaan.
    Tulee aina vaan näitä valituksia kertoilla, mutta omin avuin haluaisin mahdollisimman kauan elää, tytär soitti ja sanoi tulevansa siivoilemaan, sanoin, että en vielä apua tarvitse.
    Kylppärin lattiakaivo on niin hankalassa paikassa, että siihen ei meinaa minun voimani riittää, yksin sen hankalan paikan vuoksi.
    Kun lopulta pääsen polvilleni ja saan jotenkin kaivon harjattua, se ylös pääseminen teettää töitä, mutta aina tyytyväinen kuitenkin olen, vielä onnistui tämän kerran;)
    Pienestä niitä ilon aiheita saakin;)

    Tänään sellainen päivä, että pitää keksiä jotakin mikä olisi mielekästä, kaunis päivä tulossa ulkona voisi pienen lenkin tehdä, se tekisi hyvää, katsellaan, mietin,,, kun on tuota liukkaustakin, taidan sisällä pysyä.
    Valoisampaa jo on, kohta helmikuu kaikkine ystävänpäivineen ja laskiaisineen , pientä muutosta antamassa näihin rutiineihin.
    Voikaa hyvin ja kirjoitelkaa;)
  15. Aikaista aamua, jouduin heräämään näin aikaisin, kun on se labrakäynti, syömättä pitää olla, siksi näin aikaisin vuoron otin.
    Enpä nyt säästä puhukaan, tuntuu jollekin sekin turhaa olevan, niin onkin, jokainen voi katsoa omalta tietokoneeltaan sään lukemat, mutta toisaalta säästä sitä puhetta pidetään livenäkin, kun tavataan.
    Siivoaminen ja ruuan laitto myös niistä puhuminen ärsyttää, mutta se on eittämättä sitä arkea elämme, kuka mitenkin.

    Katselin myös noita ehdokkaiden puheita ja sopii olettaakin, että ovat selkeitä ja rauhallisia presidentti ainesta, kun pitäisi keulakuvaksi kelvata.
    Juontajat eivät aina samalle tasolle selviä.
    Mkr on ihan oikeassa, kyllä rahalle aina menoja löytyy, on myös hyvä säästökohde, jos niin hyvin onnistaa, että säästöön joutaa.
    Ihmetellä voi monia eurojen kulutus tapoja yksi niistä tupakka, mutta niin vaan on, että se menoerä ei kiusaa , jos tupakanhimo elää.
    Kauan saa säästää jos tupakka rahoilla taloja rakentaa, mutta yksi säästön kohde sekin.
    Tuntuuhan se vähän hullulta, että sairauksia näin hankkii.

    Tuolle oman elämän mukavuudelle pitäisi todella kaikenlaista kivaa hankkia, mutta kun on joutunut kaikesta tinkimään, ei enää mitään osaa edes ilokseen hankkia.
    Eilen kerhossa kyseli puheenjohtaja haluja lähteä Lappiin, aika vähän käsiä nousi, aiemmin hetkessä autolastillinen täyttyi, se vanhaksi tuleminen halut siitäkin vie.

    Hurskainen laittapa ne pullat ostaessasi johonkin rasiaan tai muovipussiin ja jääkaappiin, vähän kauemmin pehmeinä pysyvät, ostin kerhosta viisi kanelipullaa, maistuivat houkuttavan hyviltä.
    Tuo uunien lämmitys on taitolaji, olen sitäkin joskus opetellut.

    Kyllä jokaisen pitäisi tarttua asiaan jos kiusaamista näkee, vaikka presidentin, se on asia, joka vaati kaikilta kannanottoa ja tekoja asian parantamiseksi.
    Juttelin eilen oman paikkakuntani kansanedustajalle minun ymmärrykseen yltävistä epäkohdista, lupasi viestiä viedä ja oli samaa mieltä kanssani asian epäkohdista.
    Hyviksi havaittuja asioita käsittelevät, mutta kaikissa kokouksissa on vastaan sanojia ja päätökset jumittuvat.
    Varastaa ei saa, eikä sille puoltoja pidä löytää, mutta tilanteessa missä näin tehdään, pitäisi löytyä päättäjien taholta toimia korjata asia.

    Nyt kello käy ja kohta kyyti tulee, parannellaan maailmaa huomisaamuna, heippa!
  16. Pimeyden keskeltä huomenet ja nollassa mittari, voipa varoittaa liukkaudesta.
    Hyvin on hiekotus täällä keskellä kaupunkia suoritettu, mutta varovainen saa olla.
    Tuosta vastaantulevien hymyilystä tuli mieleen eilen, kun laulamaan läksin,, vanha mies kohtasi minut kadulla ja siitäpä sitten jutustelu alkoi, no liukkaudesta tietenkin.
    Hän totesi, että jalkaa ei auta nostaa, pitää hiihtäen kulkea.
    Siirryin toiselle puolen katua ja tuli nainen vastaan ja totesi liukasta olevan, jotain muutakin säästä mainitsimme, hymyillen kumpikin jatkoi matkaa.
    Tuiki tuntemattomia molemmat, mutta näin täällä Savossa hymyilyn lisäksi puhettakin syntyy;) Varmaan muuallakin?

    Minun lauluharrastus on oman itseni viihdyttämistä, kun lauluryhmämme vaatimattomuudesta lähtee, sekaan sovin minäkin
    Meillä tulee keväällä yhdistyksen 60 vuotisjuhla ja sinne on tarkoitus ohjelmaa kehitellä lauluryhmässäkin.
    Sikermä operettisävellyksiä on jo harjoituksen alla, into on kova ja luotamme siihen, että harjoitus tekee mestarin;)
    Ohjelma omin avuin pyritään aikaan saamaan ja ei siinä vaatimukset voi kovin korkealla olla kuulijoillakaan.
    Oman laiskuuteni vuoksi näitä terveyskeskus aikoja haluaisin järjestellä, ainainen aikatauluttaminen alkaa olla vastenmielistä, vaikkakin oma kunto on kysymyksessä.
    Myös nämä presidenttivaalit alkaa kyllästyttää, ei ne kovin halvaksi käy nämä galluppien teko ja muut ohjelmat missä jos jonkinlaista asiantuntijaa kuullaan.
    Tieto on hyväksi, mutta liika on liikaa, mahdollisuus seurata omakohtaisesti ehdokkaiden elämää ja tehdä johtopäätöksiä sen mukaisesti.
    Nämä mielipiteiden kirjo hyvin paljon toisiaan toistaa, ehkä se on elämänsisältöä joillekin, sekin.

    Koneeni on antanut pitkän aikaa viestieni lähtemisen, kirjautuminen joskus katoaa, kyllä se turhauttaa ja useinkaan ei uusia viitsi.

    Kauhistutti ne jalat ja muukin kertoma siinä Motin ohjelmassa ja kuinka pientä onkaan esiintulo näillä tapauksilla.
    Kunpa säästyisi moisilta, muuta en voi toivoa.
    Katselen paljon noiden kissaveitikoiden keloja Facessa, osaavat vaikka mitä, kyllä se mukava seuralainen olisi minullekin.
    Eläinten pelastamisista on myös kuvia ja hyvältä tuntuu, kun huomaa sellaisia ihmisiäkin löytyy, jotka ymmärtävät myös eläimen hädän ja kivun.

    Miten monasti se maalaisjärki olisikin paikallaan, mutta lainkin turvin se estetään.

    Nyt sitten liukastelemaan, kerhopäivä, onneksi ystävät kyytiinsä ottaa, joten pieni liikkuminen saattaa onnistua kaatumatta.
    Hyvää päivää ja varovaisuutta kaikille.
  17. Huomenta, lumisateen jälkeinen aamu, katselin aurojen työskentelyä kahvia juodessani, isot parkkipaikat ja pihojen, katujen auraukset, yhtä valojen vilkuntaa, siihen vielä työhön kiiruhtavat autot, ihme ettei vahinkoja satu.
    Taitavia ovat nämä kalustojen kuljettajat ja nopeasti väylät aukeavat, tänä aamuna meidän talon osuus oli viimeisenä.
    Lumisade tuli tuiskuten teki kinoksia ja nyt on lunta tullut niin paljon, ettei enää mihinkään mahdu, toisaalta lumenpoisajo lisää kuorma-autojen työnäkymiä.
    Aina asioilla tuppaa oleman kaksipuolta, sen kun muistaisi.
    Niin se varmaan on tuon hymyilynkin kohdalla, saa hölmön nimen ollessaan tai yrittäen olla ystävällinen.

    Demeterin elämä tuntuu vain harmittavia asioita eloon tuomaan, niin se usein on, kun pitkäaikainen vaiva kiusaa, olen kuullut monella suulla kerrottavan, että pitkään vie tuo tauti mikä nyt on vellonut.
    Olen kokenut tuon kokeissa käynnin, sekin omalta osaltaan rasittaa epävarmuuden lisäksi.
    Kerroinkin jo, että yritin saada tulevat kokeet samaan kertaan, ei onnistunut, vaikka etuna olisi ollut yksi vapaa aika ja minun liikkumisen vaivat.
    Lääkkeen sopivuutta mittaillaan tällä kertaa ja sitten parin viikon päästä vuosi kokeet, mielestäni kaikkien etu olisi ottaa ne kerralla, koska nämä vuosi mittaukset ei niin tarkkaa aikaa vaadi.
    Katselin eilen Mot ohjelmaa ja ihmettely vaan lisääntyi. haastattelu oli vielä kotikaupungissani.
    Kamalalta tuntui ajatella tulevaisuutta, jos kertoman mukaisesti joutuu vielä elämään.
    Ihmettelin myös sitä, miten voikaan vanhuksen hoito maksaa 6000 euroa kuukausi, varmistui ajatus, että joku välistä vetää.
    Jos mihin niin muistisairaiden vanhusten hoitoon olisi sopivuustestit hoitajille olevan.
    Kyllä toivomus aina vaan lisääntyy, että kotiin voisi kuolla, syntyi ajatus, että eläimiäkin paremmin hoidetaan.
    Sinnitellään vaan demeter siinä toivossa, että paremmaksi kaikki muuttuu, hyväksi ei milloinkaan, näin jossain laulussa todetaan.
    Kannustan vaan sinua jaksamaan, jaksamaan, kyllä se jossain vaiheessa iloksi muuttuu.

    Rahan menoja on minullakin kevään tullen, syntymäpäiviä joka kuukausi ja sitten kahdet koulun lopettajaiset, en oikein muuta keksi, niin raha tuntuu hyvältä, vaikka persoonaton onkin, olen sen verran vanha, että en pysy nuorten makujen mukana.
    Tuuli näyttää täälläkin yhä riehujan, taivaalla mustia pilviä itään lennättää, jospa sateilta säästyttäisiin.
    Kaikenlaisia huolia elämään mahtuu, harmi olisi jos vene joka kesällä iloa tuottaa jollain tapaa vaurioituisi.
    Minusta on mukava vanhoja sanoja/sanontoja kuunnella, itse en kovin paljon niitä osaa, vaikka äitini niitä puheissaan esiin toikin.

    Hyvin totuutta sisältäviä laulujen sanoitukset joskus olivat, vaikka suun hymyyn vetävätkin.

    Kaikki yritykset paremmasta ei aina onnistu, jospa hymyä vaan hiukan vilauttaisit ja nopsaan totiseksi, kun vaikutuksen huomaat;)D
    No leikki sikseen, eipä hymyjäkään kannata kaikille antaa, eihän kaikki hyväntuulisiakaan aina ole.

    Tänään laulelemaan ja siellä hymyä ihan kaikille riittää.
  18. Näin voi käydä, mutta haitanneeko tuokaan, jos on hyvä mieli, katselen hymyilevää, kuin murjottavaa ihmistä.
    Minulle käy niin, jos vastaan tulee hymyilevä ihminen hymyilen takaisin;) kaksi idioottiako?

    Laitoin peruna ja kaalilaatikon uuniin, en tiedä olisiko viisasta katsella sähkön kulutusta, pyykinpesukonekin juuri lopetti jyrräämisen.
    Sähkölaskuni on pieni, tässä kohdin en säästämistä mieti, vaikka tarkka olenkin.
  19. Jopas keli taas heittelee, nyt kaksi astetta pakkasta ja liukkautta sitten tiedossa isommin.
    Huomenta kuitenkin ja kivaa uuden viikon alkua.
    Kuopion reissu heitetty ja hyvä mieli juhlinnasta jäi.
    Tyttärentytön pojan pituus virahtanut viime näkemän, päätä minua pidemmäksi.
    Opinnot loppusuoralla ja koulun ohessa töissä jaksaa, ensi kesänä kuulemma automyyjänä toimii isän alaisena.
    Tyttärentytön tyttö taas ponnistelee opintojen päättötehtävien kanssa, käyden samalla työssä hotelissa esihenkilötehtävissä.
    Nyt vähän takapakkia syntyi, kun täyttä päivää tekee, meinaa väsymys tulla, onkin sopinut vähentävänsä työtuntejaan, kunnes opiskelu päättyy.
    Jospa keväälle saisi opinnot päättymään ja pääsisi aikuisen oikeasti työhönsä paneutumaan, ikä vasta 25 vuotta, työtäkin ehtii tehdä.
    Mukavaa oli todeta myös se, että emäntä miehensä avustuksella kaikki tarjottavat tehnyt ja pöytä herkkuja pullisteli.
    Ilo katsella miten koko perhe uurastaa, kukin tahollaan.
    Keskimmäinen poika ei malttanut tulla, kun oli työpäivä ja rahaa pitää tienata, nuuka kuulemma on rahan käyttäjänä.
    Kokkikoulutuksen jätti, kun työnteko on niin mukavaa.

    Tuota kiroilua en ole koskaan hyvällä korvalla kuullut, en muista isänikään kiroilleen, mieheni ei myöskään ja poikakin ainakin minun kuullen ei kiroile.
    Omaan suuhunkaan ei kirosanat eksy, joskus sadattelen miedosti, mutta vain yksin ollen;)
    Taitavia on nuo sanakääntäjät kirosanoistakin tehneet.

    Juuri ajattelin, että kehumiseksi meni viestini alku, mutta hyvä oli lukea Eliaanan lupa myös kehumisen suhteen;)
    Olen antanut itseni ymmärtää, että jos kerron muiden onnistumisista se ei ole kehumista, koska itse en ole kehunnan kohde, en sen aikaansaanut.
    Onnellinen voi olla toisten onnistumisista, itsellä ei osaa ei arpaa.
    Hyvää tekee pieni kehuminenkin juurikin onnistumisen tapahtumassa ja mikäs sen enemmän intoa nostattaa.
    Pieni kiitos on nuorenkin kohdalla vahvistamassa itsetuntoa, liian usein ne kiitokset onnistumisista unohdetaan.

    Noiden entisten sanojen kirjo on suuri, paljon sellaisia joita ei tunnista.
    Tänne Savon perukoillekin nuo ruotsinkielen sanonnat tulivat, kun paljon tehtaiden myötä ruotsalaisten eläminen täällä kasvoi.
    Minun mieleen hyvin vähän on niitä jäänyt, kai olen aina suomalaista versiota käyttänyt näiden sanojen kohdalla.

    Kyllä ne lumet häviää aivan omin keinoin, älä Mkr sure, ei kaikkia luetteloita tarvitse niin tarkkaan miettiä, jos joku jaksaa enemmän se olkoon ilonsa.
    Olen yrittänyt ajatella, että kaiken tekeminen toisten mallien mukaan, ei velvoita minua mihinkään.
    Tyttärelle valittelin miten väsynyt olin taas kerran siivouksen tehtyäni, hän ihmetteli, että miksi on kaikki työt samana päivänä tehtävä.
    Yritin selvittää, että kun olen tottunut, hän siihen olet tapojesi orja, niin taidan olla..

    Hyvä sanominen Eliaanalla, miksi tossuissa ulos lähdetkään Hurskainen ja tuo hankeen hupsahtaminen sitten sattui, uskon miten vaikea olikin ylös päästä, minä olisin hankeen jäänyt.
    Huumorilla höystelet jopa syömisiäsikin, mutta syötäväksi kelpaava on vanhanakin syötävää, keinot on monet.
    Linnut ainakin ovat onnellisia olemassa olostasi, jaksa vaan eteenkin päin.

    Tästä on hyvää viikkoa aloittaa ja onkin monelle päivälle menoa, ei huomaakaan, kun taas uuden viikon alku on käsillä.
    Hymyillään vastaantuleville;)
  20. Sunnuntaiaamun hiljaisuutta, todella hiljaista onkin, poliisiauto ajoi työpaikalleen, pojilla varmaan päivä täysi ja pääsevät nukkumaan.
    Vuoron vaihto, tapahtuikohan mitään vakavampaa yön aikana?
    Aikaa meni siivouksen kanssa, mutta nyt on taas pari viikkoa helpompaa, helmikuulle menee suurempi siivous, varsi-imurilla suurempia roskia ja pölyjä keräilen.
    Selkään ottaa tuo tavan imuri, vaikka kuinka yrittää suorana selän pitää ja hankala muutenkin perässä vetää.

    Tuo Mkr toteamus ääri sanasta on juuri noin,, jotain jyrkkää se edustaa, politiikassa kuin muissakin suuntauksissa, ehkä juuri ääriainekset ovat ihmisiä joilla suuntana saada kapina henkeä yllemme.
    Elämisen tilanteet vaikuttavat suuntauksiin, kaikilla ei onnen kantamoiset ole päällimmäisenä , toisilla ei paremmin voisi olla, näin ulkopuolelta katsellen tästä ääripäät syntyvät.

    Olen hyvin vähän lääkärissä käynyt ja toivon ettei tulevaisuudessakaan käynnit lisääntyisi, ainakaan minä en aikoja turhan vuoksi vie.
    Laboratorioon määrää hoitajakin, jos tarvis vaatii, ensi torstaina olisi aika varattu, yritin saada samaan käyntiin vuosikokeet, mutta ei onnistunut, helmikuussa uusi juttu.
    Ajattelin omaa kulkemistani ja yhtä käyntiä vähemmän olisi ollut, mutta joskus ei maalisjärki kohtaa.

    Noita sarjoja kun katsele voi huomata tuon "ääri-ilmaston" herrasväki oli jotain koskematonta ja piiat tiesivät paikkansa.
    Onneksi ihmisyys on harppauksen parempaan ottanut, paljon puutteita vieläkin.
    Kuuntelin eilen Samuli Aaltosen ohjelmaa siivouksen välillä, siinä entinen siivoojan nimikettä kantanut kertoili työajastaan ja miten huonosti arvostettu olikaan/onkaan siistijän työ.
    Kuitenkin on niin, että äkkiä paikat siihen kuntoon menisi, että vaikeaa olisi muidenkaan työskennellä.
    Eletään 2024 ja yhä vaan näitä työn arvostamisesta puutetta koetaan. ja jokainen kodissaan huomaa miten tärkeää se on.

    Tänään matkaan Kuopioon, kahdet synttärit, isä perheessä täyttää pyöreitä ja nuorin pääsee aikuisten kirjoihin.
    Suvussa pitkään nuorempana olemista pitikin, nyt sitten aikuinen on, onneksi on viisi pientä joiden aikuisuuteen reilu aika vielä.
    Pakkanen heittelee, eilen 26, nyt kymmenen astetta vähemmän.
    Iloa päiväänne;)
    21. 10 / 13
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt