Sel-la

Vapaa kuvaus

Niinhän siinä kävi, että mitkään ehdotukset ei menneet läpi ja salasanat aivan hukassa.
Minulla on kalenteri missä salasanani on tallennettuna, mutta aina vaativat uuden, hyvä kai se on, kun niin paljon ikävää täällä tietomaailmassa tapahtuu.
Vähän hätäinen olin tuon nikin kanssa, kokeilin vain S-alkuisia ja jostakin putkahti tuo Sel-la, hyvä etten Seela kuitenkaan, näillä nyt mennään.
Pakkasaikaa nyt sitten eletään ja joulua odotetaan, kaikki aikanaan.
Odottelen tässä kahvivieraita, juodaanpa sitten kahvit uuden nikkini kunniaksi ja voitoksi urakasta jota en koskaan tarvitsisi tehdä.
Päätän aina, että en painele mitään uusia ohjelmia, mutta eikö mitä liian varmaksi kai olen tullut ja Gigantin pojille en ilkeä edes viedä sotujani kunnes tiedän mitä pitää selvittää.
Joku on sanonut, että rikki ei kone mene, mutta minä ainakin todistan, että sekaisin sen saa.

Totuttelen nyt tähän nimeeni ja viestejä sillä laitan, kun en anonyymi halua olla, kaikkea hyvää koko seurakunnalle.

Tämmöinen jouluvieras, syliin koppasin;)

Aloituksia

22

Kommenttia

256

  1. Uusi aamu, uudet kujeet, niin ketjunkin osalla.
    Kujeista tuskin tosissaan voi edes mainita, niin ikäväksi on ketju mennyt.

    Jatkuvasti joutuu selityksiä antamaan, vaikka ymmärretään, halutaan vaan saada huomiota silläkin tapaa.
    Kaikilla pitää olla ymmärrystä, että mitään täällä ei voi testamentata, oli vaan jotenkin kohdallani niin sanoa, koppikirjailija niin näkyvästi kirjoittaa sovinnollisesti ja sitten perään anona jatkaa, ei niin sovinnollisesti.
    Vaikka en rivien välistä osaa lukea, tekstinsä olen oppinut tuntemaan, siksi ajattelin, että hän voisi aloitukset hoitaa, kun sanoo tykkäävänsä tähän ketjuun kirjoittaa.

    Eliaana, samoin olen ajatellut, kun yksin on jäänyt, yksin myös yrittää pärjätä niin kauan kuin suinkin jaksaa.
    Asiallisesti toit ajatuksesi ketjun olosta ja sen arkisena rupattelutilana olevana, tämä on minunkin tarkoitus.

    Kylmätotuus, et ehkä osaa lukea niitä anoina tulevina viestejä, niitä joiden lähettäjä on korppis.
    Olen yrittänyt kautta aikojen olla huomaamatta näitä viestejä, ohittaa ja kirjoitella kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, totuus on kyllä ymmärretty.
    Minä ja moni on näistä viesteistä saanut tuta, milloin minkin nimisinä kulloinkin.
    Ei siitä sen enenpää, vanhat on vanhoja.

    Arvovaltaiseksi on viime aikoina persoonaani kutsuttu, no jos jonkun mielestä sitä olisin, itse en niin koe.
    Mielestäni olen melko vaatimattomasti itseäni ja oloani selvittänyt, esiin en mielestäni itseäni ole tarjonnut.

    Pahoillani olen, että nojatuoli on kiistelyn ketjuksi joutunut, ymmärrän siitä syystä monenkin ketjun jättäneen.
    Alkuperäinen ajatus oli rupatella asioista maan ja taivaan välillä, jokainen sen hetkisen elämänsä tilanteesta.
    Niin moni on joutunut kokemaan kiusaamista, jota ei enää näillä kymmenillä voisi kuvitellakaan.
    Mukaan on monta ilon hetkeä voitu kokea ja surujakin on toisiamme tukien jakaneet, nyt se kaikki on pois, kiitollisin mielin kaikkia teitä ystäviä jo pitkän ajan takaa muistan.
    Ne kaikki hyvät sanomiset ovat kantaneet ja jaksamista on riittänyt, nyt ei mikään enää ole kuin ennen.
  2. Uusi viikko hyvillä aluin ja samalla uusi kuukausi eteen tulee, elokuu, luonto kasvuaan jakaa.
    Torilla pöydät notkuvat puutarhojen ja maanviljelijöiden kasvatuksia.
    Nyt on aika nauttia kesän sadosta mielin määrin, metsäkin antejaan jakaa.

    Kiitos Eliaana taas kivasta ja juurikin asiaa sisältävästä viestistäsi, näitä kaipaan.
    Sinulla on aina aiheena terveen elämän asiat, niistä voimaantuu monetkin, minä ainakin.
    Teitä kaikkia nojatuolin olemassa olon ajalta kaipaan, ei mitään sooloilua, ei riidan kylvöä, vaan rupattelua oman elämän arjesta.
    Lähteekö Väinö mukaan soutelemaan, muistan serkkuni kertomaa, kun siskoni serkun kanssa kalassa istuivat, siskoni kuoli ja serkku yksin istui ongella.
    Veneen perään istahti lokki ja serkkuni kertoi ajatelleensa, että siskoni siihen tupsahti, tämä toistui koko kesän ajan.

    Mkr yrittää kovasti saada jotain entisen laista aikaan, olen kyllä sitä mieltä, että entinen ei palaa, vaikka jatkuvasti huutaisi muutosta kirjoitteluun.
    Mihin on ihmisten ymmärtäminen kadonnut, joka sana suurennuslasin alle laitetaan ja vielä senkin jälkeen se väärin ymmärretään.
    Turha on asiaa edes yrittää muuksi muuttaa, niin vahvoina nuo kielteiset mielipiteet väitteissään pysyvät.

    Olen myös ymmällä ihmisen luonteen laadusta, rekattuna ensin sovinnollinen viesti ja sitten perään anona joku mielen ilmaus, ehkä on uskottava, että ei tarvitse muuta kuin ihmetellä.
    Myös minun pitkät viestit ja huomioinnit on havaittu.
    Olen joskus antanut ymmärtää miksi yritän vastata aina samaan ketjuun kaikille, aamuisin haluan koneella kirjoitella.
    Aina kysymyksen tapaisen huomatessani, koetan huomioida vastaten. mielestäni se on kohteliasta ja jatkoa antavaa.
    Siitä päivien jatkumossa keskustelua syntyy.

    Nimimerkkejä käyttävien kanssa on helpompi jutustaa, mutta löytyy anoistakin paljon sellaisia, jotka keskustelemaan ryhtyvät ja kiitoksen ansaitsevat.
    Neuvoton olen ketjumme sujumisesta, kyllä kaikki mukavat henkilöt pois häipyy, ehkä viisautta, jonka voi ottaa opiksi jokainen, minäkin.
    Miksi huutaa tuuleen, kun se ei käänny, sama toistuu.
    Katsellaan, kuunnellaan.
  3. Lukaisin uudelleen eilen laittamani kommentoinnin ja kyllä siellä sanoin "ajattelevani" jättää ketju korpikirjailijalle,
    No muuttuisiko mitään, aina vaan nojatuoli olisi palstalla.
    Korpikirjailija vastasi aika yksiselitteisesti mitä ajattelee.

    Ihmettelen, ettei ylläpito ole kertaakaan maininnut sääntöjä rikkovani, ei kirjoituskieltoa minua ja ketjua estänyt.

    Aika outoja aloituksia näkee, en aina oikein huomaa aihetta antavaa ?
    Tämä Nojatuoli on sinulle ärsytys jota et näköjään voi unohtaa ja hypätä yli,
    Minä olen tavan vanha mummo, en hallitse mitään fiksua, sen parempaa keskustelun aihetta, kuin muutakaan, anteeksi olemassa oloni.
    Kirjoitteluni jatkuu, jos niin haluan ja estoa ei anneta.
  4. Huomenta, vapaapäivä monella ja mökeille, marjaan tai kyläilemään mieli halajaa.
    Mitäpä tekee eläkkeellä oleva, no samoja asioita hieman hitaammin edeten, meillähän tätä aikaa riittää.

    Mieleni tekee vastailemaan joihinkin "heittoihin" mitä on kohdalleni osunut.
    Ensiksi sinulle ano, joka aina jaksat moittia viestejäni pitkiksi, joskus oli kommentointi alassa, merkki 5000 sanaa lupa kirjoittaa, koskaan ei ole poistoja kohdallani tarvittu tehdä.
    Keskustelun synnyttämää tarvetta vastata useinkin toteutan, en koko päivää jouda tällä jakkaralla istumaan, joten vastaan samaan monen ihmisen aiheeseen, kun tarvetta siihen tulee.

    Sitten tuo "viran nousu" päähän, hymyillen tuota ajattelen, että täälläkin voi joku noin ajatella.
    Olen kauan palstoilla ollut ja suurimman aikaa olen iloa kokenut, ei pienintäkään tuon kaltaista ole kenellekään aiemmin päähän pälkähtänyt.
    Voiko joku noin ajatella, minä aloitan ketjun, jolle nimi on annettu, takuu siitä, että avatessaan ketjun tietää mitä odottaa.
    Joskus näitä ketjuja alottaissani olen ajatellut, että yksi ketju voisi olla pelkästään arjen asioiden täyttämä, mitä siihen sitten kuuluukaan.
    Olipa sitten mitä tahansa, en koskaan ole itseäni keulakuvaksi nimennyt, ei ole tarvettakaan, joten unohda tuo " virka" kokonaan.
    Tämä nojatuoli on otsikosta helppo tunnistaa ja antaa kuvan myös sisällöstä, arvaa kiertää jos ei voi hyväksyä.

    Vielä voisin kertoa uusille tulokkaille, että olen noin 20 vuotta "jyrännyt" uskon kuitenkin, että enemmän on kiittäviä kommentteja tullut, en niitä kerjää en halua, vaan hyvää mieltä kaikille.
    Alkuun olin noin 10 vuotta 70+ :ssa, mutta sieltä komennettiin tähän ryhmään, Kahvipirtti mikä silloin oli kirjoitusalusta oli koko pitkän elämänsä ajan iloisten viestien paikka. siellä ei mitään tähän verrattavaa ollut.
    Se että tämä nojatuoli on tumpattu minun ketjukseni ei hyvältä kuulosta, akusta asti on mukavia kirjoittajia ollut, mille on kelvannut vastailla ihmisyyden nimissä, ei keljuillen.
    Sitten jostakin syystä alkoi toisenlainen aika ja siitä nyt sitten nämä hankalat asiat johtuvat.
    Tässä hieman historiaa ja ymmärrystä pyydän, vanhat ei jaksa muokkautua kaikessa nuorempien ajatusten mukaisesti, mutta tämä on nimenomaan 80+ palsta ja joskus luki, tule keskustelemaan leppoisasti samanikäisten kanssa.

    Nojatuoli on nimenomaan tämän ikäisten tapaamispaikka ja jatkuvuuden johdosta olen aina aloittanut uuden ketjun.
    Kiitos kaikille asian oikein ymmärtäneille, koetetaan vaan pyristellä entiseen tapaan.
  5. Huomenta, eilinen päivä meni matkustaessa, Porvoossa kävin, viiden polven kuva otettiin ja uupuneena sänkyyn löysin.
    Ei ole tuollaiset matkat enää mukavia, vaikka mieleinen olisikin kohtaaminen, no selvisin hengissä.

    Nuo keskustelun aiheet on puhuttaneet, kaikkihan tietysti sopii, mutta monikin aihe antaa tilaa loukkaaville kirjoitteluille.
    Kuitenkin toivoin ja toivon, että nojatuoli olisi mukava jutustelupaikka, vaikka aina saa huomata, että ei sitä ole.
    On mukavia tutuksi tulleita kirjoittajia ja sitten heitä joilla on ketun häntä jatkuvasti kainalossa.
    Pilke silmässäkin olisi syytä miettiä sanomisiaan.
    Olen ajatellut testamentata nojatuolin korpikirjailijalle, hänellä sana hallussa, niin hyvässä kuin pahassakin,
    Aloittajaa nojatuolikin tarvitsee, no katsellaan mihin suuntaan kirjoituset kulkee.
    Häneltä löytyy asiaa ja asian vierestäkin osaa itsensä ilmaista.

    Minun aivotoimintani ei välkkyä ole ollut, mutta kohta en löydä voimia jatkaa tätä kirjoittajaväkeä.
    Kovasti olen toivonut, että tämä ketju voisi olla mukava ketju, mutta aina löytyy riidan aiheita, haluten tai haluttomasti.
    Enpä tästäkään lisää ketjua sotke, kirjoitellaan ja ollaan ihan arkisia, mukavia ihmisiä, unohdetaan poikkeavat ja viestitellään arjen puuhista.
    Mukavaa viikonlopun alkua.
  6. Aurinkoista huomenta, mikäpä on elellessä, kun lämmintä piisaa;)
    Hiostava päivä taas tulossa, onneksi on tuo hyrrä, mikä viileyttää pyörittelee.
    Eipä nuo työt paljon rasita, voi vapaasti nauttia ja vaan olla, odotella lenkkisaunan löylyjä.
    Huomenissa matkustan Porvooseen, suvun nuorinta katsomaan, (yhden kuukauden) viidenpolven kuva on aikomus ottaa, se on jo aiheena asiallinen.
    Historian havinaa tuleville polville.

    Keskustelua on kaivattu, mikähän on se aihe mikä sitä aikaan saisi.
    Mielestäni nojatuolissa puhutaan päivien tapahtumista, kuluttamisista, eikä niistä keskustelun aiheita synny.
    Olemme vuosia niistä kertoneet, sivuten sairauksia, iloja ja suruja, on eletty myötäelämistä silloin, kun tarvetta tulee.
    Tehty ruokia eri maakuntien mukaan, niistä kertoiltu, on puhuttu kodin sisustuksista, taiteista, kirjoista, milloin kenenkin esiin tuomista, musiikkikin on ollut puheena, eikö tämä ole keskustelua.
    Myös kannanottoja päivänpolitiikkaan, varsinainen politiikasta puhuminen ei innosta, sille on omat ketjunsa.
    Uskonto on myös aihe, joka ei kuulu nojatuolin keskustelujen aiheeksi, kunnioitus jokaisen omaan mielipiteeseen tämän estää.
    Nojatuolin keskustelu on jo vuosia ollut suosittu, nimenomaan toisten kunnioittamisen suhteen, jokaiselle on suotu oma mielipide, sitä sen pahemmin tuomitsematta.
    Nojatuolissa keskustellaan ja se on hyväksi huomattu lukijoidenkin taholla, sopuisasti kuten puhe on ollut.
    Ainahan kaikkeen löytyy lieveongelmia, ne yritämme sivuuttaa, siis minä ja samanhenkiset.

    Olen juhlinut 50, 60, 70,75, 80 jäi väliin, sitten85 viimeisenä, ystävät on ilahduttaneet ja mukavia muistoja on kaikista jäänyt.
    Nyt taitaa juhlat olla loppuun kulutettu.
    Kovin suuri ei vieraiden määrä ole ollut, mutta aikataulutoivomusten kanssa kaikki on sujunut, kaikille on tuoli istua löytynyt ja miten hauskoja yllätyksiä sainkaan kokea, ne niitä muistoja jotka mielessä pysyy.

    Ostin lakkarasian minäkin torilta ja sen havainnon tein, että enpä suolle lähtisi, ei minun makuinen marja. makeutta kaipaa.
    Metsävadelmat ovat makoisia, mutta hilloksi keitettynä en tykkää, kovin paljon niitä kiviä, pitäisi kai siilata kivet pois.
    Mansikkakaan ei enää niin hyvältä maistu, kuin aiemmin, mustikka liian hapoton, jää vain puolukka mikä suosiota minun mieleisenä saa, siis metsämarjoista.
    Taitaa olla minussa vika, kun en osaa hyvää arvostaa.

    Niin kovin eritavoin ihmiset aikaansa viettää, joku nauttii metsistä ja luonnosta, joku shopailee ja joku makoilee riippukeinossa, no kaikki sallittua.
    Nostan hattua demeter, että jaksat, nauti siitä mikä hyvän mielen antaa ja kertoile meille metsään kykenettömille terveiset.
    Jaksetaan tahoillamme.
    Mkr pikkuhiljaa niitä paikkojakin voi kohennella, ja lopuksi kaikki paikoilleen löytyy, muista kuitenkin rauhaisasti touhuta, ettei tauti uusi.

    Mökkinaapurini, silloinen kaupunginjohtaja mökkirantaansa hukkui, sai tauti kohtauksen ja se oli siinä, varoa sopii kaikkien, mutta jo vaivoja omaaville on tuiki tärkeää.
    Ramoona sinun kesääsi mahtuu noita kohteita ja mahdollisuuksia moneen asiaan. meressä olen kerran uinut ja se meinasi jäädä viimeiseksi, kun pohja lähti jalkojen alta.

    Nytpä tuli asiaa, jaksaakohan monikaan loppuun lukea, mutta itselleni teki hyvää, aivot sai vauhtia;)
    Kaikkea mukavaa päiväänne.
  7. Huomenta ja kesäistä päivää Savon suunnasta.
    Katselin marjojen kauppiaita Facessa, löysinkin muutaman, jotka kotiin asti tuovat, en vielä tilannut, kun aina mehukkaampia ovat täysin kypsinä.
    Mustikkaa taidan muutaman litran ostaa torilta, ei ole oikein minulle maistuva marja, kaipaan hapokkaampaa.
    Kolme rasiaa on vanhaa varastoa, taidan mustikkapiirakan tehdä, saan tuoreita tilalle sopimaan.
    Elokuun puolella on toinen pakkanen käyntiin pantava, alkaa kaikenlaista kertymään, kurpitsaakin jo pakastin muutaman rasian.
    Kaupasta varmaan läpi talven saa kurpitsaakin, mutta minusta on kiva mieliteon tullen rasia esiin ottaa, juustolla tai kermalla maustettuna maistuu helposti valmistuva keitto.
    Tämäpä säilömisestä;)

    Maailma pullistelee kaiken maailman tapahtumia, eihän niitä jaksa jatkuvasti seurailla, varsinkin, kun ei mitenkään voi mihinkään vaikuttaa.
    Niinhän se on, että tämän oman minän kanssa sitä pitää jotain kivaa löytää, ettei aivan mitättömyyteen vajoa.

    Vanhemmat kirjoittajakaverit on kai jo periksi antaneet ja harventaneet kirjoitteluaan, harmi mielestäni ja ikävöinkin heidän viestejään, jollakin tapaa elämän jatkuvuutta ja iloa viesteillään toivat.
    No jospa taukoa pitävät, olen monta kertaa kertonutkin, miten tärkeänä koen tämän palstaystävyyden, jokapäiväisten asioiden seurannassa.
    Myönteistä tarinointia kaipaan, se vaan tuntuu olevan joillekin vaikea ymmärtää.

    Jospa jaksaisitte ihan tavan asiaa haastella ja keskustelua aikaan saada arkisistakin asioita, niihin kuuluu oman elämisen vaikeudetkin, kuin myös kaikki ilotkin.
    Ei luulisi vaikea pysyä näiden asioiden ympärillä, laaja on kirjo monen ihmisen kertomana.
    Minun jaaritukset varmaan ärsyttää, pitkine lauseineen, mutta muutakaan en osaa.
    Neuvojakaan en anna, kerron vaan päivittäisiä elämääni liittyviä asioita, jos se on vaikeaa luettavaa, valitan.

    Näin tänä aamuna, hyvä jos loppuun pääset lukemalla tyhjänpäiväistäkin, mutta muutosta voit lukija itse antaa.
    Nojatuoli on vain yksi ketju monen muun lisänä, kai tälle tilaa lienee?
    Iloa päiväänne.
  8. Sunnuntaiaamua, tyyntä ja odottavaa tunnelmaa, minulle lepopäivän, vain kukan kastelu ohjelmana.
    Keitän kaalikeiton tänään, miksihän olen mieltynyt keitto ja laatikkoruokiin ?

    Jotenkin on veto pois, ei ajatus kulje, liian vaativaksi menee kirjoittelu, pitäisi osata kaikille mieleisesti viestittää, eihän se onnistu.
    Pitäisi opetella monia asioita joita en edes halua ajatella, olen jo niin vanha, että kiistakaverina en pärjää, en moista haluakaan.
    Tutkiskelua omasta käyttäytymisestä palstalla olen mietiskellyt, en muistini mukaan ole milloinkaan vastannut ilkeästi, niin kuin täällä näkyy tapana olevan
    Voihan muistini pettää, mutta halua ei ole rumasti sanoa tuiki tuntemattomille ihmisille, yhteinen ilomme tämän kirjoittelun tulisi olla.

    Oli mukava kuulla, että yskästäsi olet päässyt Mkr, kyllä se elämä maistuu, kun yöllä kunnon unet saa.

    Demeter, minun jaksamiseni on itseni hyväksi, siksi yritän rimpuilla mukana, vaikka kieltämättä joskus toivottomuus iskee.

    Eliaaanan järkevät asiaa täynnä olevat viestit, pitää jalat maassa kiinni. kunpa osaisi laillasi elää ja olla, niin rikkaalta elämäsi kuullostaa.

    Olen kyllästymispisteessä, en oikein jaksa suhtautua hymyillen noihin viesteihin, joilla on aina joku kielteinen sanoma, olkoonpa sen kenen lähettämä, vanhoja muisteleva tai mikä vaan.
    Omia virheitään ei oikein selkeänä varmaan huomaa, siksi kai tähän pisteeseen on taas tultu.

    Nyt en asiaa tänne enää pohdi, seuraan mikä tästä tulee ja yritän mieleni tyhjentää ja jotain asiaakin keksiä.
    Tulkaahan viestittelemään, ainahan Nojatuoli on tänne mahtunut;)
  9. Lauantaipäivänaamua ja uusia yrityksiä sanojaan sovittaa.
    Heti alkuun pitää todeta, kun olen yrittänyt ottaa kantaa nyt muuhunkin kuin näihin jokapäiväisiin asioihin, heti löytyy huomauttamista.
    Myönnän, että en niitä fiksumpia kirjoittajia ole, olen sen anteeksi pyydellen kertonut jo vuosia, kuitenkin olen kuvitellut, että ymmärretyksi olen tullut.
    Nyt varmaan mukaan palstalle on tullut paljon kouluja käyneitä, kirjoittelun henki on muuttunut sen myötä.
    Liian pitkiä lauseita, pilkkuja väliin yritän laittaa, että ehtisitte henkeä vetää ja se sään ja siivouksen, ruuan laiton kertominen ärsytti, nyt sitten joudun selittelemään kaiken.
    Minulle taas ne lyhyet tokaisut ei kovin paljon asiaa valota ja se, että haluaisin viestejäni ymmärrettävän, selittelen paljon.
    Jos jätän kertomani tokaisuun pysähtyvän, taatusti ei ymmärrystä lukijalle anna.
    En oikein ymmärrä miksi nyt on tekstini suurennuslasin alle laitettu, noin 20 vuotta on melko hyvin kelvannut.
    Onko kanssakirjoittajalle rasitus, että mukana viestittelen, muuksi en muutu,"mä oon mikä oon" kestäkää, tai hypätkää yli.

    Brinkkala, ei koskaan ole ymmärryksen puute kohdannut viestejäsi lukiessa, ei sen paremmin toistenkaan, joilla nimimerkki perässä.
    Anonyyminä on niin vaikea tunnistaa jatkuvasti ihan mukavastikin kirjoittavat anot, heitäkin on paljon, ehkä vähemmistöön nämä vähän kielteisemmät jäävätkin.

    Ano 17,43, tuo luottamus itseensä on joskus kovilla, mutta yritystä on, kiitos rohkaisusta.

    Korjailua ja ajatuksella lukua harrastan minäkin kirjoituksen tehneenä, mutta kun itse ymmärtää asianlaidan, ei aina jaksa toisten aatoksiin mennä.
    Hyvin olen sinun kirjoitukset ymmärtänyt Eliaana ja mukava on elämääsi seurata Väinön ja puuhastelujesi kera.
    Annat hyvän kuvan naisista, kaikkeen pystyy, kun ei turhia arkaile, se aika milloin rouvat istuivat kahvikutsuilla miettien onko sormi oikeaan suuntaa viistossa, on ohi.;)

    Viimeisiä mohikaaneja todella Mkr, ei kauan kiusana olla, mutta niin kauan, kun tämä vähäinenkin järjeksi sanottu jotenkin pelaa, täällä naputellaan.
    Ymmärrystä kaipaan, jos sitä en saa, ei mahda mitään.

    Hurskainen ei anneta periksi, ponnistellaan voimiemme mukaan ja yrittänyttä ei unohdeta.
    Voimistelua suosittelen, uskon itse noihin vaatimattomiin venytyksiini ja sitkeästi yritän asiani hoitaa ja kävelläkin paikasta toiseen.

    No niin, eiköhän tässä tälle aamulle olekin purtavaa, lukaisin läpi ja ymmärsin kaiken, tämän parempaa ei voi odottaa minun viesteistäni.
    Nyt torille katselemaan lähtisikö jotain mukaani.
  10. Miettimään pistää, voiko olla, että puhun vaikeatajuisesti, selkeä yritän olla.

    Tuo mainittu lause tarkoittaa sitä, että miksi yrittääkään puhua sellaista, jota toiset ei sisäistä.
    Lyhyemmin en osaa vastata.

    Toinen arviointi, tarkoitan hienovaraisuudella sitä, että ei tieten tahtoen puhu sellaista, joka loukkaa.

    Se miten kukin ymmärtää, siitä en osaa sanoa puoleen en toiseen, monta kertaa vaan ilmenee väärinymmärryksiä, niistä johtuen joutuu selittelemään.
    Savolaisten kierouteen en usko, ainakaan kohdallani se ei pidä paikkaansa.

    Kiitos Mkr ymmärtämisestä.
  11. Huomenta, taas sitten perjantai ja viikonlopun alkua aloitamme.
    Viikot vierii vauhdilla, keskikesäkin ohitettu ja syksy ilmoittelee tulostaan.
    Syksy väreineen ja satoineen, nyt on aika kesän satoa alkaa pakkaseen laittaa, jos sellainen on tapana.
    Minun tapani jo tiedättekin, olen kuin karhu, joka pesänsäänsä laittaa, karhu nukkumista varten, minä elääkseni talvellakin tuoreiden tuotteiden kera.
    Taustalla on myös ajatus, että varautuminen mahdollisten harmienkin varalta on myös takaraivoon iskostunut, olenhan tiukuuden kokenut sodan myötä.
    Myös se, että talven pakkasen ja muun liikkumiseen kuuluvan harmin vuoksi, on hyvä kun on pieni varasto kotona.

    No niin, nyt sitten on pohdittu suoraan sanomista, olen vakaasti sillä kannalla, että totuus olisi oltava vankka peruste myös suoraan puhumisille, mutta suoraankin voi sanoa rakentavasti ja jättää sanomatta sellaisia asioita, mitkä ei mitään vaikutusta ymmärtämiselle suo.
    Minulle on huomio asioiden kulusta oikeassa muodossa on tuiki tärkeää, mutta aina ei voi sanoa suoraan, vaan joskus on itsensä hillittävä ja jätettävä väliin, asia josta huomaa ymmärtämisen taidon olevan kaukana.
    Maltti on valttia keskustelussakin, itseään ei kuitenkaan kannata petkuttaa minkään asian suhteen, paras selvitä tilanteesta ymmärtäjänä.
    Livenä ehkä suoraan puhuminen on vaikeampaa, koska siinä ilmeet paljastavat mielialan ja kuten on usein huomattu, suoraan ja ilkeästikin voi sanoa anonyyminä, kun sanojaa ei tunneta.
    Näissä tilanteissa saattaa olla tarpeen miettiä sanomansa tarkkaan.
    Rivien välit jää minulta lukematta, en jaksa aivojani tämän kaltaisesta "suoraan" puhumiselta rasittaa, suosiolla olen tyhmä.
    Kotielämässä mielipide ilmaisu suoraan on avioliiton tukipilari. useinkin suoraan puhumista ei kaipaa, tietää jo ilmeistä lopputuleman.

    Vanhempana minäkin suvustani taidan elämää jatkaa, kaikille on lähtö tullut alle 80;nen.
    Mietinkin usein, mikä onkaan elämäni tarkoitus, kun aina vaan täälläkin viestiä laitan.

    Hienosäätöä tämä kirjoittelu vaatii, mielipiteen ulos kertominen on harkittava teko, mieluusti suoraan sanoen, mutta sanat niin, ettei väärinymmärretä synny , siinäpä taitoa kysytäänkin.
    No jätänpä tämän asian pohtimisen, minulla ei oikein itsellänikään taitoa ole, miksipä toisille sitä tarjoilisin.

    Eilen laiskuus tavoitti kauppareissu jäi, nyt on pakko lähteä, vaikka ei halua nytkään, mutta jääkaapissa kohta vain valo loistaa.
    Hienovaraista keskustelua, kuitenkin totuudessa pysyen toivottelen.
  12. Huomenta, vilkaisin allakkaa, Riikan päivä , onnea vaan Riikoille, myös sinne hallitukseen.
    Pilvipoutaa, sadetta on kyllä tällekin päivälle luvassa, yöllä vettä tulikin taas reippaanlaisesti, vieläköhän järvien pinta laskee.
    Eilen liukastuin taas vaihteeksi saunan rapussa, mätkähdin rapulle istumaan, ei mitään vakavaa sattunut, kyllä olen ihan onnellinen näistä pehmusteistani, luut säilyy ehjänä.
    Varoen kuljen silti aika useinkin näitä vahinkoja alkaa sattumaan.

    Voi miten toivoisi, että monelle tuo "taivaallinen päivä" olisi, nuo uintireissut itseltäni kyllä puuttuu, muistoissa on viimeisimmät, miten epävarmaa olikaan astella järven pohjan mukaisesti.
    Pehmeä pohja ei antanut tukea jalalle.

    Asiallista mielipiteen vaihtoa sanoista, arvostus, mielistely, kunnioitus, tekopyhyys ja vihjailu, hyvin on oivallettu sanojen tarkoitus, minusta melko vastenmielisiä kaikki sanat.
    Arvostus kuitenkin jäi korvaan ihan hyvänä sanana, ainakin minulle se antaa mahdollisuuden kiittää kirjoittajia mukavista kirjoituksista. sillä kaikki asialliset viestit ovat kiitoksen arvoisia.
    Arvostaa toisten sanomia, viestejä, ei mielestäni ole mieliksi olemista, joku voi näinkin ajatella, mutta minä en niin ajattele, jätän sanomatta, jos en voi vilpittömästi sanojani valita.
    Vihjailu on inhottavaa, suoraan sanominen suotavaa, mutta sekin on taito asettaa sanansa oikein.

    Eliaana sai juuri tuta noista brinkkalan sanoista ja taas kerran tuli väärinymmärrys,, en hyvällä tahdollakaan usko, että moinen asia liittyisi brinkalan mielestä Eliaanaan, Eliaana on arvostuksen kohde meidän kaikkien mielestä, näin uskon.
    Sanojen valinta, kirjoittelu aina on taitolaji, siitä olen joskus maininnutkin, se miten livessä ilmeillä voi sävyttää sanojaan, täällä sitä ei voi.
    Kovin helppoa on ymmärtää väärin, vaikka samaa mieltä olen liekkon kanssa, tuskin kukaan meistä halaa pahoittaa toistemme mieltä, ainakaan jatkuvasti ketjussa kirjoittavat.
    Siitäkin olen samaa mieltä, että se "rivien" välistä lukeminen on aivan tarpeetonta riidan kylväntää.

    Ano 12,14, toivoisi tuon palvelun onnistuvan, vaikka jotenkin epäilevä olenkin.

    Taidanpa lähteä viikkotäydennystä hakemaan, heti aamusta jaksaa, mukavaa päivää teille ystävät.
  13. Huomenta edelleen paistaa aurinko, eilen tuli vettä kaatamalla aivan yllätyksenä, en seurannut pilvien kulkua ja sitten alkoi rapina kuulua, muuttui kuohuvaksi koskeksi, samaa ennusteet lupaavat tällekin päivälle.
    Katselin aamulla kahvihetkeni aikana, miten viisi miestä koneineen tekivät siistiä jälkeä viheralueille, puisto toisella puolen taloa sai saman kohtalon ja nyt nurmikot siisteinä silmään pistää.
    Veroeuroja se tuokin kuluttaa, mutta hyvä, että meitä hellivät saaden katseille hyvän näkymän, toivoisin, että tekisivät jonnekin kukkakedon siis luonnollisesti kasvavan, se olisi muisto vanhoilta ajoilta, kun heinäpellotkin kukkivat., sinikellot ja päivänkakkarat. Toivon, että valkoapila saisi kukkia oman talomme nurmikolla, samoin pellikka, mikä myös sitkeästi nostaa kukat esiin kohta leikkuun jälkeen, mutta nurmikko pidetään siistinä, siinä ei toiveeni mitään vaikuta.

    Kyllä usko on tiukilla myös noissa sarjoissa, aina joku epäilys eteen tulee.
    Niin oli ennen ja vielä suurempana tuo epärehellisyys tänä päivänä.
    Lukiessa mitä tahansa, aina on epäilys oltava mukana, niin paljon hehkutetaan totena asioita joilla ei totuutta edes siteeksi ole.
    Varoen on näillä palstoillakin viestinsä saa laittaa, ihmisillä on kyky saada asiat käännettyä juuri päinvastaiseksi mitä tarkoitus onkaan.
    Mihin on kadonnut ihmisten usko ja luottamus, ainakin rivien väliin niitä töksäyksiä jätetään, no tyhmänä niitä ei kyllä edes huomaa kaikin ajoin, helpommalla pääsee;)

    Muutaman kerran kuulin ukkosen äänen, mutta ei pahemmin ole jyrinällään pelotellut.
    Yöllä on jo selvää hämäryyttä huomattavissa, syksy tekee tuloaan.

    Noita syntymäpäiviä on todella lopeteltu juhlimasta, rippikoulun päätös yleensä ne lopettaa, harmi sinänsä, koska juhlat useinkin sukua kokoon sai.
    Tykkäsin leipoa ja laittaa tarjottavaa aiemmin, kun juhlinta oli vielä tapana, no nyt nykyiset emännät eivät jaksa vaivaa nähdä ja juhlinta on loppunut.
    Noita kohokohtia elämä kaipaisi, kai sitä jotain on tilalle haalittu.

    Paljonhan sitä naisenpuoletkin jaksavat, jos tohtivat unohtaa olevansa hentoja ja heikkoja.
    Eliaana siitä hyvä esimerkki, kun on tottunut nuoresta lähtien työhön tarttumaan, oppiakin on kertynyt, minusta oikein hyvä tämä olisi todistaa.
    Itse en ole taitava missään miesten töissä, siis niin sanotuissa, mutta suurin syy siihen on ollut, että en kiinnostusta ole tuntenut, sillä jos halua riittää kaiken oppii.
    Kyllä lapsukaisten juhlia pitää järjestää, joka vuosi on meilläkin pienenä ollen nuo juhlat järjestetty.
    Minulla tyttären pojanpoika tuon 32 täytti ja nyt hänellä parikuukautinen poika, miten vanha olenkaan.

    Nuo Ramoonan kertomat "pikkupurkit" on minullakin usein viemisiä vierailulle mennessä, tänäänkin aion kälylleni kurkkusäilykkeiden maistiaiset viedä.
    Pienistä palveluista myös usein annan jotakin omaa tekemääni, kun maksu euroissa ei kelpaa.

    Olen antanut melkoisen kuvan elämästäni, kaikki muka kohdallaan, no onkin, kun vaatimustaso on vaatimaton.
    Komeron hyllyille olen tavarat kerännyt koreihin ja järjestys säilyy ja nopsaan korit pois ottaa ja pölyt pyyhkäisee.
    Olen kyllä sen muuttoruljanssin jälkeen yrittänyt tehdä elämäni helpoksi poistamalla kylmästi "joutavan" ja nyt kun kaikelle löytyy paikka ja ei ole tupaten täyttä asiat hoituu mieleisesti, siis laiskan ihmisen tapaan.
    Esimerkkinä voisin sanoa, että ennen piti kukkien oksiakin haalia joka puolen, ikkunalaudat pursui monenlaista, nyt muutama hieman isompi viherkasvi ja se riittää, näyttää paljon avarammalta.
    Parvekkeella sitten kukkivat kukat ja siitäkin nautintoa saan osakseni, parvekkeeni on mielestäni viihtyisä juurikin kukkivien kukkien ansiosta.
    Vähä on joskus kaunista.

    Taas tuli tätä minun arkeni, tai paremminkin elämän kuviointia, tulkaa ystävät kertomaan oman elämänne etenemistä.
  14. Viikko hyvällä alulla ja La Promesan jaksot katsottu, pitkäveteiseltä alkaa tuntua, mutta jospa jotain yllättävää jatkossa esiin tulisi.
    Hyvä että Manuel miehistynyt ja tuo esille oman tahdon, Currolla halu tutustua isäänsä, .
    Melkeinpä tämä aika nykyisin meneekin telkkarin edessä, mitään muuta en keksi, mitä nyt huushollin kohentelut pienen ajan vie.
    Joskus mieleen tulee ajatus, että mikä lienee tarkoitus, kun näin vanhaksi saa elää.
    Saunakaverina oleva naapurini kertoi lääkärin sanoista, kun jotain vaivaa valitti, ei noin vanhaa aleta tutkimaan, ikää hänellä hieman yli 70, turha kai on tämän ikäisen edes kysellä vaivojensa perään.
    Törkeää mielestäni, lääkäri valan tehnyt on luvannut hoitaa sairaita mahdollisuuksien mukaan.

    Kiva Tepa kun viestittelit, nuo sieniruuat on herkullisia, kun niitä osaa oikein tavoin tehdä.
    Minulle ei oikeastaan ole sienistä kovinkaan hyvää tietoutta, toki nämä tavallisimmat tiedän ja syön saatuani,, mutta epäselvää on monen sienen kohdalla joista hyvää saisi aikaan.
    Ruokaohjeita minullakin paljon, harvoin niitä ruokaa laittaessani tutkin, omasta päästä yritän makoisaa aikaan saada.
    Nykyisin sienien kerääminenkin mahdotonta ja en uskalla toriltakaan ostaa, kun ei takuuta ole mistä sienistä on purkkiin saatu.
    Tyttäreni kerää joka vuosi sienisalaatti tarpeet, siihen melkein sieniruokani typistyy.
    Minulle tullut muuten uusi harrastus, tutkin sukulaisteni (lapsien) samankaltaisuuksia ja olen perimiä löytänytkin, täteihin ja setiinkin viittaavia.

    Onko sinulla tukisukat Mkr, ystäväni jalat turpoavat jatkuvasti, hänellä käy sairaanhoitaja sitomassa jalat joka aamu, tukisukkia ei itse saa jalkaan.
    Nyt joku aika sitten sai ruusun jalkapöydälle ja leikkasivat lopulta ja laittoivat uutta ihoa, parantelee parasta aikaa.
    Minulla ei turvotusta, mutta varsinkin oikea jalka aina yöllä äityy pakottamaan, myös suonet pullistelee tässä oikeassa jalassa, suontakin väliin vetää.
    Sitkeästi joka aamu näitä kulkuvälineitä ysirän kouluttaa, onko tehokasta, en tiedä.

    Demeter pohdit tuota hyvinvointikeskusten toimintaa, on aihettakin, minä en suurin surminkaan sinne mene, itse yritän hoitojani toteuttaa ja joskus jopa onnistun.
    Vielä ei pakottavaa tarvetta ole ilmennyt, ohimeneviä nykimisiä ei arvaa edes valittaa, jos nyt mitään sitten rupeaisivat edes tutkimaan, kun tuota ikää on.
    Viisitoista vuotta tuota uudistusta tehtiin, sitten keskeneräisenä tuotiin käyttöön, rahastusta vaan joka puolen, kyllä kotihoitokin maksaa, tunnista velotetaan vaikka toimenpide kymmenen minuuttia kestää, voi toisinkin olla.
    Joskus sai lukea omakannasta terveystietonsa, lääkärin lausunnot, nyt ei ainakaan minun kohdalla näin ole, no reseptit voi kyllä siellä uusia.
    Taantumista joka asian suhteen, ennen kunnanlääkäri oli useinkin tuttu ja hoiti hommat hyvin.

    Näin se on Hurskainen, palvelut katoaa ja toimeen on tultava, kyllä arveluttaa tuo syrjässä keskustoista asuvien kohtalot, miten he selviävätkään, kuka heitä hoitaa ja huoltaa joka päiväisissä asioissakaan ?

    Tilastoita tehdään ja selvitetään kunkin maan oloja, silti elämä monelta osin vain huononee, suomessa vielä ollaan kaiketi inhimillisesti hyvässä olotilassa.

    Tuohonpa yhdyn minäkin, syksy on minunkin mieleisin aika vesisateineen.
    Se luonnon värikkyys ja taivaan syvät värit antavat elämyksen toisensa jälkeen.
    Sateitakin on mukava ikkunasta katsella, jos ei pakkoa ole ulos mennä, oikeastaan kaikki vuodenajat oman ilonsa antaa.
    Minulle kevätkin on elämisen intoa antava, vaikka sanotaan, että keväällä mieli heilahtelee.
    Vaihtelun haluni tässäkin näkyy, en jaksaisi mitään loputtomasti katsella, vaihtuvuus on ilo.
    Talvella syntynyt, myös talvi omat ilon tunteet esiin nostaa.
    Elellään ja koetaan tämä "paratiisi" jokainen omalla tavallamme;)

    Nyt tämä istunto hoidettu, jotain kodin kohennusta ja sitten toisen vähän isomman laatikon eteen istumaan, tätä tämä elämä tällä hetkellä sisältää.
    Iloa ja nauttimista kaikesta siitä mistä ilon löytää;)
  15. Maanantaiaamu, pilvinen taivas, mutta enpä anna mieleni mustua, vaikka takarivin taaveihin luokiteltaisiinkin, helppoa on sekin, kun on asian sisäistänyt jo aikoja sitten.
    En koskaan ole omasta mielestäni muuta ollutkaan, ei pyrkimystäkään eturiviin, tavan tavallinen olen omasta mielestänikin.

    Jospa nyt kuitenkin yritän kertoa mietiskelyjäni ja ihmettelyäkin, sopii palstankin kirjoittajiin.
    Pienet vuodenvanhat kaksoset olivat kyläilemässä ja heidän luonteitaan pohdittiin.
    Juoksemaan oppinut on herkkä loukkaantumaan ja itku tulee pienestäkin, nostin sormen pystyyn ja sanoin, ei saa nykiä kukkia, mietti vähän ja itkuun pillahti.
    Seisomaan oppinut siskonsa seisoi eteisen peilin edessä ja nauroi peilikuvalleen, muutenkin hymytyttö.
    Saadakseni itkun loppumaan rupesin pelleilemään tytön kanssa ja jopa hersyvä nauru syntyi, mutta samalla aikaa toisella puolella oleva tyttönen tämän huomasi ja tuli vauhdilla siskonsa viereen ja läppäsi häntä.
    Kielsin senkin ja uusi läpsäys tuli nopsaan, ei hymyn hymyä kasvoilla.
    Tästä äitinsä kanssa juteltiin ja ihmeteltiin miten pienenä ja kateus saa vallan.
    Siinäpä vanhemmat tiukilla, miten osaa tilanteet hallita ja oikeudenmukaisuuden hoituvan.
    Tässä kuvaan sitä, miten helposti me vanhatkin loukkaannutaan ja osataan olla ilkeitä tuiki tuntemattomille kanssa kirjoittajille, elämän alkutaipaleella nämä asiat jo alkavat.

    Sienistä on puhuttu, kyllä pieni, juuri noussut herkkutatti on suosikkini, mato ei ole ehtinyt sisälle ja puhdas sieni syötävänä, kermaa tietenkin seurakseen, tai ainakin voissa paiston.
    Sipulia ja maustepippuria ja siinä se herkku on, mökilläni sain joka aamu kierroksen tehneenä herkkutatti ruuan.
    Lampaankääpä on myös hyvä sieni, mutta usein on madot ehtineet tuhoja tekemään.

    Sipuleita äitini kasvatti ja niitä verkkopussissa hellapellin koukussa roikkui, kestäen talven yli.
    Sodan aikaan ja pitkään sen loputtuakin kellari oli säilytyspaikkana, perunat, juurekset ja hillot, mehut siellä säilytettiin.
    Home hillopurkkien päällä ei haitannut, se kuorittiin pois ja maistuipa herkkuna.
    Puolukkasaavi oli liiterissä kannella peitettynä ja siitä veistettiin tarpeen mukaan, herkkua oli puolukka, ruisjauho sekoitus, sokeria hiukan makua lisäämään.
    Kylläpä menisi naama muikeaksi monellakin jos tänä päivänä näitä sota-ajan herkkuja tarjoaisi.

    Minusta nuo osuvat sanonnat menneiltä vuosin pitävät niin monessa paikkansa, että kiva on niitäkin lisää oppia.
    Esimerkiksi oiva "ei nimi miestä pahenna, jos ei mies itse sitä tee", niin totuudellinen tänäkin päivänä.

    Kyllä sitä on venytetty penniä takavuosina, useinkin sama toteamus pussi tyhjä, mutta jotenkin aina selvittiin.

    Ihmettelyksi ja ajatusten lennoksi taas näitä osaamattoman kirjottamia aatoksia.
  16. Pitää tulla lisää näitä keitoksien ja leipomusten tekemisistä kertomaan, ettei vaan aiheet lopu heiltä joille se on punainen vaate.

    Ano jolle kurkkujeni laittaminen aiheutti harmia, totean, eikö olekin ihanaa, kun saat itse tehdä tahtomallasi tavalla.

    Tein kaalilaatikon ja hyvää oli, minusta onkin mukavaa, kun en tarvitse mistään lupaa pyytää, kertoakin voin jos niin haluan.
    Pizzan myös tein ja laitoin siihen menneen kesän viimeiset kurkut ja kurkkusalaatin suolaksi, uutiseen asti pääsin, näinhän ennen maanviljelyssä pyrittiin laskemaan.

    Miksikäs ei jokainen voi kertoa ja laittaa tekemisensä , miksi se muka olisi sallittua vain julkkiksille, itse en noitakaan lueskele, jokainen voi puolestani esiintyä niin kuin haluaa, kärsii sitten jos niin on.

    Ano luettelit toimintojani ja näin ne on olleet, ystäviäkin ja jäsenenä eläkejärjestössä olen edelleen, mutta koko ajan meneminen vaikeutuu.
    Ei se mitään, ole saanut niin paljon elämältä, en lisää kaipaa ja jos joku haluaa mitätöidä elämääni, se on sallittua, pakkohan sekin on hyväksyä, muuta en voi.

    Olen jotenkin kypsynyt näihin kaikessa eri mieltä oleviin vastauksiin, että menee ohi hujahtaen.
    Eläkää omaan tyyliinne, siihen oikeaan tapaan, minä yritän pintani pitää.
  17. Taas sunnuntaiaamu ja sen rauhaisa olemus.
    Pilvipoutaa, jotenkin odottava tilanne, kääntyykö sateeksi. no senhän näen ,kun päivä kunnolla alkaa.
    Kurkkusavotta hoidettu, suolakurkkuja ja kurkkusalaattia, on monta purkkia, menihän siinä aikaakin, mutta sitähän minulla on.
    En tykkää kaupasta ostaa kurkkusalaattia, on jotakin outoa vihreää väriä ja jotakin saosainetta sekaan laitettu.
    Sipulia pilkkoen sai kyynelkanavatkin auki;) ja etikkainen ilma huoneissa valitsee.

    Kamalaa olisi tuollaiseen merenkäyntiin joutua, se kaksikymmentä senttiäkin saa sisuskalut ulos pyrkimään.

    Välillä on haukkupalaa otettava, muuten kuolo korjaa, kovan työnteon jälkeen on paikallaan levosta nauttia, sillä onhan päivä huomennakin.

    Minulla vähemmän noita "arvo" astioita, kotimaisia kylläkin on, "tuuli" kahvikuppisarja, on kaunis yksinkertainen.
    Ruskea saviruokailuastiasto, Iittalan lasilautaset annoin pojantyttärelle, olivat liian isoja käyttööni.
    Tilailin paljon Apinanlehdeltä aikoinaan, lähinnä kauniiden ja erikoisten astioiden vuoksi, seinälautasiakin kaksi tusinaa.
    Ruusukupit, joissa kaikissa eriväriset ruusut, muistan kun silloinen miniäni oli todennut, että eihän täällä ole kuin eriparikuppeja.
    Kauniita ovat, reikäisten asettien vuoksi.
    Minullakin Iittalan jälkiruoka kulhot ylähyllyllä ja sieltä ei käyttöön viitsi useinkaan tikkaiden avulla keikkua.
    Tuo Marimekko ei minulle ole oikein auennut, ajatuksena on, että varma vaate ostaa, kun arvo päältä näkyy, joskus ajattelen, että omaa makua ei välttämättä nämä vaatteet aina edusta.
    Voi olla varma, että arvokas vaate on hinnaltaan, kun Marimekon tuotteita näkee.
    Jonkun yöpaidan olen lahjaksi saanut ja raidotus ei kohdalleen ole sattunut, ei tae hyvälle työlle olekaan.

    Minä päivätorkkuja tuolissa otan ja hyvä onkin torkkua, korkea selkänoja tukena.
    Tuon hinkuyskän laistoin, muistan kyllä senkin, mutta lastentaudeista vesirokon jo pienen pienenä ja tullirokon sitten koululaisena sairastin.
    Muitapa kulkutauteja en olekaan sairastanut, kunnes korona lievänä minuunkin tuli.
    Perheeni sairasti montakin kulkutauti, minä pystyssä kuin seiväs;)
    Kunpa tämä olotilani ei paljon pahentuisi, olen kärsimätön jos potilaaksi joutuisin.

    Tulipa taas kertoiltua oman elämän kulkua, onko sitä arkielämää näin pyhänäkin, mutta nyt menen purkittamaan kurkkusalaatin oli yön yli maustumassa ja lisää siten maustuu talven aikaan.

    Mieluisaa päivää jokaiselle, kukapa sitten sen mukavuuden kokee milläkin lailla.
  18. Huomenta hellepäivään, sen sain tuntea, kun torille talustelin, puolitoista kilometriä askellusta, hyvä minä.
    Kurkkuja, avomaan ja lavasellaisia kumpiakin kolme kiloa, kohta raastamispuuhiin.
    Piti ihan laskea tuo kurkkusalaatin hinta, 10,10 tuli tarpeet ja kuusi puolenlitran tölkkiä ainakin saan valmista salaattia.
    Työlle en laske mitään, kun se on hauskaa ja aika kuluu. valmista en ole aikoihin ostanut, mutta ei varmaan tuolla hinnalla irtoa.
    Menen aikaisin torille, löydän euron pöydästä monenlaista hyvää, nyt kassiin tuli kurkkujen lisäksi, kilo perunaa, kaksi sipulinippua, , herneitä litra ja lakkahilloa rasia hinta 17,50.
    Kurkkuja en saanut eurolla kilo, mutta ei hinta pelottanut 1,75.
    Ainut harmi, että ajoissa on mentävä, muuten tyhjää kauppias näiltä osin myy.
    Mansikoita en nähnyt kenelläkään .

    Tuosta nettikaupan käynnistä on minulla vuosien kokemus ja harmikseni tämä myymälä lopetti suomeen myynnin.
    Klingell oli nimeltään, saksalaistatuotantoa, joskus piti takaisin lähettää sopimattomana, mutta hyvin harvoin näin kävi

    Viisaita ja totuudellisia on Tabermanin runon sanoma, kauan saa oppia, ennen kuin ymmärtää mitä rakastaminen tarkoittaa, itserakkaus kai niitä helpommin opittavia.
    Katselen juuri ikkunasta, kun vanhempi pariskunta pienin askelin yhdessä etenevät, siinä tarvitaan rakkautta, että yhteiselo sujuu, ikäisiäni ovat, liitto kestänyt jo yli kuusikymmentä vuotta, saavutus mihin tarvitaan rakkautta.

    Demerer hienoa, mustikkaan olet kyennyt, ei onnistu minulta, no mustikoita en paljon haalikaan, on vielä entisiä, minulle liian hapoton marja, vaikka silmille sanovat tekevän hyvää.
    Hieman raskaita aiheita on näissä itäpuolen maiden tarjonta telkkarissa, minä olen jo moneen kertaan katsonut, Etelä ja Pohjois -Korean erilaisuudesta ja elämästä.
    Sarjan nimi on Grosh Landing on you, kertoo rikkaan perijättären riippulennon päättymisestä maiden rajavyöhykkeelle Pohjoisen puolelle ja siitä juoni alkaa.
    Komea Pohjois- Korean kapteeni löytää naisen ja haluaa pelastaa tämän maan tiukan kurin kourista.
    Mielikuvitusta, totta ja tarua ja tietenkin rakkautta.
    Kuvastaa rajusti maiden erilaisuutta.

    Onpa ikävä tuo yskäsi, yön valvominen ei ole mukavaa, sen ole minäkin jalkojeni vuoksi kokenut, viime yönäkin särki oikeaa jalkaan, piti nousta voitelemaan jollakin tökötillä, sitten rauhoittui.
    Hinkuyskää on liikkeellä mutta sinun yskäsi kai sitä tavallista, jonka jo tunnistat Mkr.
    Ajatellaan niin, ette heillä joilla aina löytyy joku kumman "kehu" meidän suhteen, heille olemme kohde, mikä voi heitä helpottaa.
    Elämänsä ei suju onnellisten tähtien alla ja paha on purettava.

    Totean loppuun, että sitä kauneutta on, jos rakkauden kohdetta ei löydykään, on oikeus rakastaa kauneutta, mitä meillä on Luojamme antamaa ja sitä riittää kaikille.
  19. Ajattelin, että ylläpito on tämän mahdollisuuden antanut, anteeksi jos olen väärässä.
  20. Luin ketjun uudelleen ja huomasin, että demeter on nyt ilkeyden kohde, miksi.
    Demeter ei koskaan ole haukkunut ketään, ei kaiken tietäväksi itseään esitellyt, onko asialla joku hyvinkin ketjun tunteva henkilö?

    Demeteriä kaipaan, kuten kaikkia vakinaisia sovinnolla kirjoittavia.
    21. 1 / 13
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt