Sel-la

Vapaa kuvaus

Niinhän siinä kävi, että mitkään ehdotukset ei menneet läpi ja salasanat aivan hukassa.
Minulla on kalenteri missä salasanani on tallennettuna, mutta aina vaativat uuden, hyvä kai se on, kun niin paljon ikävää täällä tietomaailmassa tapahtuu.
Vähän hätäinen olin tuon nikin kanssa, kokeilin vain S-alkuisia ja jostakin putkahti tuo Sel-la, hyvä etten Seela kuitenkaan, näillä nyt mennään.
Pakkasaikaa nyt sitten eletään ja joulua odotetaan, kaikki aikanaan.
Odottelen tässä kahvivieraita, juodaanpa sitten kahvit uuden nikkini kunniaksi ja voitoksi urakasta jota en koskaan tarvitsisi tehdä.
Päätän aina, että en painele mitään uusia ohjelmia, mutta eikö mitä liian varmaksi kai olen tullut ja Gigantin pojille en ilkeä edes viedä sotujani kunnes tiedän mitä pitää selvittää.
Joku on sanonut, että rikki ei kone mene, mutta minä ainakin todistan, että sekaisin sen saa.

Totuttelen nyt tähän nimeeni ja viestejä sillä laitan, kun en anonyymi halua olla, kaikkea hyvää koko seurakunnalle.

Tämmöinen jouluvieras, syliin koppasin;)

Aloituksia

22

Kommenttia

256

  1. Pakkasaamua, mittarissani 26, tarkenee, no kiikutin tekstiilit parvekkeelle mahdollisten punkkien kuoleman tuomion antaen..
    Ripustellessa hieman pakkanen käsiin kävi, kun pienellä vaatetuksella parvekkeelle menin.
    Hyvin hitailla otteilla tätä puuhastelua jatkan, olen tullut siihen tulokseen, että aikaa riittää., ennen asiat sujuivat siivouksenkin osalta parissa tunnissa, nyt sitten koko päivä on varattu.
    Touhuan ja istun, näin tehden jaksaa, eikä päiväkään pitkältä tunnu.

    Lähipiireistä on keskusteltu, minulle se tarkoittaa sukulaissuhteessa olevia, no joku ystäväkin mukaan mahtuu.
    Korppis mainitsit sisäpiirin, se taas hieman ikävän kaiun antaa, usein sisäpiiriläiset pienessä porukassa salassa punovat juoniaan, vai onko tämä päättäjien toimista mieleen tullut.

    Tuo salusiini ei kuvaa omaa lyhyttä verhoa, mutta kun en muuta keksinyt, salusiinejä käyttivät ennen maalaistalojen ja mökkien emännät taloissaan.
    Oli useinkin vaalea kanttinauhan varassa, liki puolesta ikkunasta peittävä alaosan verho, mikä yöksi eteen vedettiin.
    Tampuurista olen kuullut, oliko joku eteisen tapainen, tai kuistikin voisi olla.
    Pilkkumi oli mielestäni pieni kuppi tai kattila, muista en tiedä mitä Mkr esiin toi, ovat kai muunnoksia ruotsinkielestä.
    Tuo aatelisuus velvoitti ennen, markiisit, paronit, heille oli tärkeää, että poika perheeseen syntyi, näin arvonimet säilyi, tyttö ei jossain vaiheessa voinut olla titteliä saapa.

    Ex-miniä voi olla hyvinkin läheinen, ei minunkaan ex-miniäni ole muuttunut minua kohtaan, tosin tapaamme harvoin, vain lastensa juhlissa, nyt jo toisen polven kanssa.
    Ei mitään katkeruutta väliimme tullut, asia ja sopimattomuus oli poikani ja silloisen miniäni välinen asia.
    Nykyinen miniä on herttainen osaava ihminen, mutta hyvin pienissä määrin keskenämme olemme, juhlat, joulu ja äitienpäivä niitä vakinaisia tapaamistapahtumia.
    Hän on päivät töissä ja koirat odottava kotona, eipä sitä aikaa riitä yhteyksien pitoon ja puhelin toimii tapaamisen tapaisesti.
    Hänellä on raskas työpäivä henkisesti ja varmaan yksinolo ajatuksia rauhoittaa, asian ymmärtäen en liikaa häntä rasita.
    Olen ihmetellyt miten hän viihtyykään yksin siellä metsän keskellä, mutta on todennut, että hyvä näin.

    Nyt on jotain saatava aikaan, istumatauko pidetty ja yritettävä on taas pieni hetki ja uusi lepotauko on paikallaan;)
    Kyllä nämä asiat hoituu iltaan mennessä ja sitten onkin saunan vuoro.
    Tähän on tultu, mutta liike on lääke sanotaan, jotain on jaksettava.

    Kaunis päivä tulossa, olisi hyvä vaikka ulkoilla, mutta kun ei jaksa pakkasessa hengittää, pysynpä kodin lämmössä, kaikkea hyvää teille kaikille.
  2. Aamu valkenemassa, vielä sininen hämärä maisemaa kaunistaa.
    Lunta saimme melkoisen paljon eilen, nyt pakkasen kiristymistä taas odotamme, kohtuudessa vielä kuitenkin, 13 mittarissa.
    Noista sivulla olevista mainoksista minulla tällä hetkellä autoja esitellään, vaikka en edes autoa omista, useimmin naisten vaatteita, leninkejä, puseroita ja sen sellaista.
    Kai ne tulee siitä, kun pistäytyy joitakin ostettavia katselemassa.
    En kyllä autoa osta;)
    Lämpimän näköiset huopikkaat voisi olla ajankohtaiset, vielä turkisvuorattuna.

    Minulla on paha tapa tuputtaa osaamisiani tyttärelle, hän kuuntelee kyllä, mutta tekee niin kuin on päättänyt tehdä, joskus kuitenkin soittaa ja kysyy miten se ja se tehdään.
    Olen hyvilläni siitä, että on aika paljon samoilla linjoilla kanssani, säilöö ja tekee ruuatkin aika suurelta osin itse.
    Pienen budjetin talous heillä, ehkä sekin pakottaa itse tekemään.
    Kaikenlaisten harmien jälkeen ei elämä aina ruusuilla tanssimista ole, mutta apua ei pyydä, aina vaan kertoo, että hyvin pärjäävät.
    Nyt eläkkeellä ollessaan kuitenkin menot pienenivät, jos tulotkin, mutta aikaa on taloutta paremmin hoitaa, 40 vuotta kertyi hänellekin samassa työpaikassa.

    Minulla tänään kauppareissu ja äänestys, eilen siirsin päivällä lumisateen vuoksi, pitääkin heti aamusta lähteä ennen kuin pakkanen alkaa kirimään.
    Huomasin aurinkoisena päivänä sen, että päivä on jatkunut hieman aina vaan valoisuus lisääntymässä, samaan iloon yhdyn Neeassan ja Hurskaisen kanssa, kevättä kohti matkaamme.

    Kyllä sen niin oli kuten Ramoona sanoit, mielikuvituksen tuottamia aineita oli nurkkakaapissa, kuin myös melkein kaikki hauskuudet Kahvipirtissä, mutta oli niin mahtavaa, kun saattoi todeta niin monen osaavan mielikuvia virittää ja hauskaakin oli.
    Samaan emme pysty, joskin mielikuvitus minulla ainakin joskus liikaakin elää, miksi ei voisi leikkiä, olla lapsellinen, mitä kai alamme ollakin, mutta ei se mitenkään paha juttu ole.
    Vanhana elämä on tylsää, usein kuulee sanottavan, ei se niin ole pakko olla, itse ainakin annan mielikuvitukselle vauhtia ja yritän värittää elämäni iltaa tavalla jos toisella.
    Eilen pohdin pientä levottomuutta kokien, että mitään käsityötä ei tekeillä, joulun jälkeen vain yhdet miesten sukat ja yhden tyynyn päällisen olen virkannut.
    Katselin verhokapan ja salusiinin virkkauksesta jääneen langan puoleen ja mietin mitä siitä tekisin, no siitä virisi ajatus, että virkkaan verhojen kuvion mukaan kapean liinan ikkunalaudalle.
    Ei kai mikään tarpeellinen asia, mutta luomisen tuska loppui ja kohta on ikkunalaudalla keittiön verhoihin sopiva liina.
    Välillä tuskaa tuottaa sekin, kun mitään ei tarvitse.

    Nuokin pienet tarinat, mitä omasta elämästä kertoilet ovat rikkautena toisille Mkr, on heitäkin jotka näiden avuilla samaistuvat ja jonkunlainen side kirjoittajien välille syntyy, jatka vaan muisteloitasi, hauskasti osaat niitä viestiä.

    Oho nyt rupesikin lunta satamaan, kai on kiirehdittävä kauppaan, ette uudessa lumessa ei kärriä joudu vetämään.
    Viettäkää lupsakka perjantaipäivä, taas sunnuntai häämöttää;)
  3. Huomenta, nyt mittarissa 15 astetta, kovasti heittelee tuo säätila, lunta ei vielä sada, odotuksissa on.
    Eilen pelasimme Skippoa ja hauskaa taas oli, mieli piristyi, tuskin minä pelaisin ollenkaan, jos pelipaikka ei noin lähellä olisi,200 metriä on matkaa.
    Sama matka lauluharrastamiseen.
    Eilen kuunelin nuorten sanavarastoista, miten he keksivät uusia sanoja tarkoittamaan tuttuja asioita, miksi niin, heistä on tylsää puhua nykyisellään, he värittävät sanottavaa.
    Olen huomannut, että minäkin yritän aina väliin jotain uutta keksiä, vaikka en sanontoja tylsinä pidäkään, mutta halu kuitenkin jotain kivaa olisi aikaan saada.

    Tuo kertomani tyttären tokaisusta oli ehkä siitä syystä, että hän ei mistään hinnasta moista kysyisi.
    Olen ajatellut, että lapseni vähän pelkäävät sitä mitä suustani päästän, eivät kuitenkaan minun toimimisiin puutu, teen kaikessa oman haluni mukaisesti.
    Olen tehnyt selväksi, että elän elämäni omilla haluillani ja siihen kuuluu myös sananvapaus.
    Olen kyllä kuullut minun ulos tuloista puheissa, että mieti ensin, ennen kuin puhut ja sen olen saanut itsekin joskus kokea.
    Sitten harmittelen nopeuttani puhua ja huomaan ajattelemattomasti sanoneeni, no anteeksi pyytäminen ei ole vaikeaa.
    Pahaa tarkoittamatta, mutta kuulijan tilaan menoon on joskus vaikea asettua.
    Elämääni ei lapset puutu kuin pyynnön perästä, itse olen onneni seppä, ehkä vähän boheemikin, haluan aina poiketa tavoista, luoda erilaista mitä toisilla on.
    Poikani kehottaa käyttämään rahaa, jos sitä ylimääräistä jää, ehkä huomannut tarkkuuteni rahan käytössä.
    Elämä vaan on muotoutunut niin, että sitä rahaa ei ole ollut käyttää, nyt jos jotain jäisi, ei osaa sitä käyttää, turhuutta ei enää kaipaa.
    Demeter, saunakaverini joutuvat vuodatuksia kuulemaan, äkkiä puolitoista tuntia menee, minun puhetta johtaen.

    Kristiina23 se aika ohi on, mikä Kahvipirtissä elettiin, muistoina kenties elää kauankin.

    Onhan nuo pakkaslukemat sitä luokkaa olleet, ettei rupattelijoita kadulla näe ja lapaset käsineiden päälle minäkin vedin, verenkierto on heikkoa jaloissa ja käsissä.
    Villasukat jalkaan sisälläkin, jopa tarkenee.
    Meinasin kaupoille lähteä, mutta jätän huomiselle, jospa pakkanen lauhtuisi, äänestäminen on tehtävä.

    Minulle tuo kova pakkanen käy hengitykseen ja sanovat, että astmaisen ei pitäisi kovilla pakkasilla ulkoillakaan, puuskuttamaan se ainakin pistää.

    Nyt taidan taulun seinältä ottaa ja hieman väreillä korjailla, kun voi kerroksia lisätä. öljyvärit siihen mahdollisuuden antaa.
    Korjaantuuko vai huononeeko, no sen näen piankin.
    Päivänjatkoja ystävät !
  4. Pakkasaamu, 28 mittarissani, näin oli ennen vanhaan aina tammikuussa ja vielä helmikuukin pakasta näyttää.
    Muistan maalikuun yöpakkaset, silloin hankiainen muodostui, päivän aurinko hanget kosteuttaen.
    Nyt huomaa jo päivän pidenneen, aurinkoisena päivänä neljään asti valoisaa.

    No samaa ajattelin minäkin, että en omia hautajaisia järjestä, sattuneesta syystä, mutta pienen muistion voin jättää.
    Minusta kaiken kaikkiaan liikaa noita sääntöjä, missä mitenkin pitää olla, olen aina kapinoinut näitä sopivuus sääntöjä vastaan, eikö ihminen voi olla sitä mitä on.
    Inhoan teeskentelyä, minuun se ei uppoa, tosi fiksu ihminen osaa käyttäytyä ilman säädettyjä sääntöjä.
    Fiksu en ole ja töppäilen joskus, mutta häpeä on minun, ei muiden.
    Lähelläni elelee ihminen joka yrittää toimia "hienosti" minusta hän estää oman elämänsä iloja noudattaen näitä, mikä sopii, mikä ei sääntelyjä.

    Tuosta konsulttien käyttämisistä olen minäkin mietiskellyt, että tarvitaanko niitä ?
    Eivät ihan halvalla aikaansa kuluta ja selityksiään kehitä.
    Olen kurkkuani myöten täynnä myös noita arvailuja tulevasta ja jokainen yrittää ennustella näkemyksiään.
    Katsoin eilen presidenttiehdokkaiden kisaa ja tuli tunne, että melkein jokainen saman asian kertoi ja huutamiseksi meni, kun haastattelija huusi ja ehdokkaat sinnikkäästi puheenvuorojaan jatkoivat.
    Uskon kansan tietävän mitä presidentiltään odottaa, päättäväisyyttä, puuttumista asioihin jos tarpeen on, viheltää peli poikki, kun ei osapuolet osaa sopia.
    Sen verran sisäpolitiikkaan on oikeus puuttua, kun näkee , että mikään ei suju.
    Keulakuvani toivoisin tulevan presidentin olevan, toimien oikeuden äännellä, huomioiden kansan toiveet.

    Kivoja on vanhat sanaparret, olen yrittänyt pitää mielessä joitakin, meinaa vaan unohtua, äitini niitä viljeli paljonkin.
    Vitsit puoltaa paikkaansa, välillä olisi hyvä saada nauru aikaiseksi, naurun sanotaan tekevän hyvää.
    Itse olen huono nauramaan, jossakin tapauksessa tilannekomiikka saa kunnon naurunkin syntymään.

    Tuo vieraanvaraisuus on asia jonka olen joutunut kokemaan karjalaisilta ja se on niin aitoa iloa kestitä vieraitaan.
    Toiseksi jää savolainen, mutta yritys hyvä kymmenen heilläkin/meilläkin.
    Demeter mainitsit diplomaattivastaukset savolaisilta, ehkä niin, on myös se, että vähän hitaasti niitä vastauksia syntyy ja aina joku huumorin vire mukaan tarttuu.
    Ujous ei kuulu savolaisen suuhun, sieltä tulee vastauksia herroille kuin narreillekin, ei aina niin myönteisessä sävyssä.
    Oikein piti hymyillä, kun nimiäisissä sanoin kysyväni tutun näköiseltä ihmiseltä, että missä olemme tavanneet, tytär siihen, etkä kysy, perusteluja en saanut, tuli tunne äidin möläykset hyvinkin sopimattomia ovat tyttären mielestä.
    Minusta luonnollista kysyä jos asia vaivaa, mutta lapseni kai kokevat sen uteliaisuudeksi, toivoisin, että liika hienotunteisuus ei asioiden selvyyttä estä.

    Taas tuli puhetta, vielä pitää kertoa, että puheenjohtajamme tuli eilen lauluharjoituksiin ja kysyi josko hän saisi haastatella minua ja toista kauan mukana olleita.
    Pelkään, että virutan puhettani niin pitkäksi, että kesken joutuu jättämään, aika noloa olisi sekin.
    Kerrottavaa kertyy pakosta, kun yli 20 vuotta olen mukana pyörinyt ja aina joku, useampikin homma on otteissani pyörinyt, aamulla jo kauhistuin, kun rupesin muistiani kaivelemaan.
    Miten typistää monet tekemiset lyhyeksi vastaukseksi, paineita taitaa tästäkin asiasta syntyä, ehkä riskin otan.
    No murheet ne minulle kerääntyy kaikesta,, päivän jatkoja teille viestejä lähettäville, kuin lukijoillekin;)
  5. Taas uuden viikon alku ja kuukausi jo puolissa, nopsaan viikot vierivät.
    Pakkasta taas liki parikymmentä astetta, viime yönä kello kaksitoista alkoi auraus ajoteillä, varmaan sunnuntaitaksoja ei kaupunki halua maksaa, mikä tietysti on menoerä mitä voidaan välttää.
    Minäkin yritin omaa aikaani saada tehokkaasti käyttää, joudun labrakokeisiin loppukuusta ja kysyin voisiko ottaa samalla vuositarkastus kokeet, ei voinut, pitää helmikuussa niihin kokeisiin aika tilata
    Niinpä sitten joudun parin viikon päästä uusimaan kokeet, tuo vajaatoimiminen kilpirauhasen kanssa vuosittain on katsottava.

    Ikävä tuo kilpirauhasjuttu sinulle demeter, varmaan ainaiseen lääkkeeseen joudut tottumaan.
    Vajaatoiminta painoa lisää, eipä paljon muuta harmia ole ollut, tai ainakaan en osaa tunnistaa, mutta tuo laihtuminen on varmaan vaikeampi juttu, kestokyky heikkenee.
    Lääkkeet saatuasi ajan oloon varmaan kuntosi kohenee.
    Onpa harmi myös se nilkan nyrjähdys miniäsi äidillä, aikaa vie sekin parantua, tuleeko edes entisenlaiseksi?
    Kiva olisi tavata, jospa kesän aikana onnistuisi.
    Tuo isovanhemmuus luvassa muuttua, isoisoiso- mummiksi, tyttärenpojan poika isäksi tulee. kesäkuussa, jos kaikki hyvin menee.

    Nuo hautajaiset ovat keskustelussa olleet, en ollenkaan pidä huonona jos naurua syntyy muistelujen myötä, ilakointi on eri asia, mutta mitä osallistuvampi vainaja sitä enemmän hauskoja muistoja kertyy.
    Olen miettinyt laittaa paperille hautajaisteni pidon, lapseni niin vähän elämästäni tietävät, ystäviäni tuntevat, haluaisin, että ystävät paikalla olisivat suvun lisäksi.
    Tytär ei halua puhua asiasta mikä pakolla eteen tulee, siksi on kai testamentti hautaan saatosta tehtävä.
    Olen ollut karjalaisten hautajaisissa, en huomannut paljonkaan poikkeavan muiden heimojen hautajaisista, no itse siunaus on erilainen, kauniimpi.
    Sukulaisia joita harvemmin näkee hautajaisissa tavataan ja totta kai muisteluja syntyy., nauramistakin.
    Pakko on savolaisenkin oppia nauramaan itselleen ja onnistuukin aika hyvin.

    Kerhooni minäkin nykyisin paikallisella menen, takaisin tulo ystävien kyydissä, kun aikataulut ei satu paikallisen kanssa.
    Kannattaa todella miettiä tuota "henkivakuutusta" ja auton kyytiin liukkaalla pyrkiä.

    Ihan oikein tunnet, kun isääsi kauniisti muistat korpikirjailija, sama minulla.
    Isäni oli myös nuoren mielen tulkki ja vei minut kauppaan ja osti haluamani tavarat, äitini sitten torui, että turhamaisia ostitte, mutta kai hänkin hyvillään oli, kun näki minut onnellisena.
    Vanhempani "lellivät" minua olinhan iltatähti, äitini oli 42, kun synnyin, sisareni kymmenen vuotta vanhempi, oli aika usein äitini tukena, kun minun menojani karsittiin nuorena ollessa.
    Turhamainen kai olin oikeasti, tykkäsin vaatteista, johtui kai, että sota-aikana ei rahallakaan turhuuksia saanut.

    Hurskainen, ei kenenkään vetäjänä tarvitse olla, jokainen hoitaa oman leiviskänsä kirjoitellen ja näin ketju kulkee.
    Kiitos kuitenkin sanoistasi, kiva kun jaksat viestiä laittaa.
    Näin vanhemmiten ehkä olisi päästävä jo noista lämmityspuuhista ja siirryttävä mukavampaan asumismuotoon, vaikka koti on jokaiselle se omansa näköinen ja halujensa päätös.

    Nyt jotain järkevämpää tekemään, vaikka koen nämä aamuiset hetket hyviltä itselleni, ponnisteluilla jotain kirjoittamalla, teen hyvää aivoilleni ,, mukavaa päivää ystävät.
  6. Sunnuntaiaamua, hiljaista lumisadetta, pakkasta kymmenkunta astetta.
    Hyppään nuo autojutut yli, kun en autoa omista, en ehkä enää osaisi ajaakaan, toisten kyytiin vaan aina norkoilen.
    Menimme eilen tuntemattomaan paikkaan nimiäisiä juhlimaan ja navikaattori oli oppaana.
    Ilmoitti heti alkuun että matkaa 28 kilometriä, kuitenkin olimme tietoisia, että vajaa vajaa kaksitoista matkan pituus.
    Tyttäreni puhelimesta reittiä myös tutki ja se lupasi tuota lyhyempää matkaa ja loppujen lopuksi helppo oli ajella, ihailla pieni pätkää asumatonta korpea.
    Lumisten puiden keskellä oli soma mökki, aittoineen, entinen urheiluseuran lepokohde hiihtäjille.
    Tämä kohde tullut suosituksi juhlien pitopaikaksi ja olihan se ulkomailta tulleille elämys, yöt aitassa pienessä viileydessä, mutta hyvin olivat nukkuneet.
    Juhlasankari oli saanut skottihameen , siihen puettu, kuten isänsä ja ukkinsakin, ihania nuo kansallisvaateet, puuttui vaan säkkipilli.
    Nimi ilmoitettiin ja kummit nimettiin, joku oli tutkinut nimen suomalaista versiota ja niinpä pieni on Ville nimeltään meidän täällä asuvien suussa.
    Juhla oli mieleen jääpä, tarjoukset runsaat.
    Pariskunnan tytär on jo neljävuotias ja mummeja , ukkeja riitti viihdyttämään, soma tyttönen on, hymy herkässä.

    Ehdin jo kysellä kaksosten olopaikkaa, kun ei näkyneet, he vetelivät päiväuniaan ulkona lämpöpuvuissaan vaununsuojissa.
    Kolme tuntia nukkuivat ja sitten huomion saivat.
    Toinen tytär yhtä hymyä ja toinen ei hymyä näkyviin saanut, totisena katseli ympärillä olevaa touhua.
    Siinä näkökysymyksiä pohdittiin ja tämä hymytyttö katsottiin olevan tyttäreni näköinen, olen huono näkemään mitään yleensä, mutta vauvakuvissa tyttäreni myös pelkkää hymyä oli.
    Oli ilo seurata näitä isiä jotka tottuneesti vauvojaan hoitelivat, siinä asiassa maailma mennyt hyvään suuntaan, en muista mieheni koskaan vaippoja vaihtaneen.
    Juhlat oli hyvät ja muistoja kertyi, miten sitten muisti jatkossa toimii?

    En muista olenko maininnut, että amerikkalaisten matkailulehti on ilmoittanut kotikaupunkini matkailukohteeksi, ihastellen tehdasta keskellä kaupunkia, ja luontoa koskineen, kanavoineen ja koskipuistoa pienine siltoineen,
    Ihastelua syntyi myös näiden vieraiden kesken, maisemista harsoihin pukeutuneiden koivujen keskellä ja lohikulkureitteineen.
    Olivat yhtenä talvena Lapissa ja se herätti ihastusta, mutta hyvä kakkonen oli ihailun kohteena kaupunkimme.
    Pojan tytär jo mietti josko hakisi paikkaa täältä, tulisi takaisin kotikaupunkiinsa ja läheisten luokse.
    Se olisi ihana asia.

    Brinkkala kyllä asia on näin, neljä tuntia päivässä saamme eläkeläiset ja päiväkotilaiset matkustaa linja autolla ilmaiseksi.
    Paljon onkin eläkeläiset tätä etua käyttäneet, helppo on päiväsaikaan ostoksillakin käydä.

    Makriinalla haikea muistelo ystävän menetyksestä, näinkin ne ystävät katoaa, mukavia muistoja kumminkin mielessä yhteisistä ajoista, valokuvat muistia virkistää.
    Olen tuota sukututkimusta ajatellut, mutta ei siitä mitään tule, alkuun pääseminen jo vaikealta tuntuu.
    Mielenkiintoa kyllä olisi, mieheni karjalainen tausta intoa kasvattaa.

    Tepa mainitsit iloisuuden karjalaisten keskuudessa, no sitäkin olen huomannut, vaikka mieheni aika umpimielinen oli, ei halunnut puhua taustoistaan.
    Viisi vuotias oli, kun evakkoon lähti, mitä kokemuksia kertyikään pienen pojan elämään, ei aina niin hyviä, sen opin ymmärtämään.
    Sisarelleen ei noita muistoja evakkotaipaleesta kertynyt, oli kolme vuotta nuorempi ja paljon enemmän sitä iloa elämäänsä liittyy.

    Nyt tuli taas innostuttua, mutta lukekaa jos jaksatte, toivottavasti ei suurempia asiavirheitä kuitenkaan löydy, kivaa päivää kaikille;)
  7. Tiedän, jatkuu kyllä, mutta varmemmin pojan kautta.
    Pojan nuorimmainen piti isänsä nimen naimisiin mennessään ja tytöt sitten päättävät aikanaan.
    Vanhempi tytär piti omansa ja lapsille kaksoisnimi.
  8. Lauantaiaamua ja onnen sävelet kaikuu radiossa, on mukava kuunnella sellaisia kappaleita mitä harvemmin soitetaan, toivomukset ovat pääosin sitä "vanhaa hyvää musiikkia".
    Sanoista saa selvän ja huutamista ei tapahdu, kuten nykymusiikissa.
    Olen erittäin huono arvaamaan noita arvoituksia, mutta kaiketi se on ihminen, kun ihmissyöjä on, tiedän, että pieleen meni.

    Tänään menen suvun nuorimman tulokkaan nimiäisiin, puoli vuotta sitten nuoremman siskon kaksoset kastettiin, näin erilaisia ajatuksia siskoksilla.
    Poikani tytöillä on uudet tulokkaat olleet tyttöjä, nyt sukuun myös poika on saatu, toivoa sopii, että suku jatkuu karjalaisen perinnön mukaisena.
    Taitaa ilmentyä myös savolaisuutta, englannin lisänä.
    On muuten aika mielenkiintoista seurata näiden lasten kasvaessa piirteitä mitä suvun mukana kulkee.
    Tyttärenpojan nuorin poika on kuin ilmetty ukkinsa, siis mieheni ja pojan nuorin on taas minun näköni perinyt, ehkä myös luonteeni suurilta osin.
    Siinä ne esiin tulee niin hyvät kuin huonotkin piirteet.
    Minä olen tulkinnut itseäni äitini kaltaiseksi, tosin isältä olen perinyt pienen ylpeilyn halun, isä oli pystypäinen mies, piti varmaan itseään ihan hyvänä ihmisenä ja sitä olikin.
    Tyttäreni on isänsä oloinen, poika taas minun viat ainakin on perinyt, tosin sitkeyden myös.
    Sukututkimus houkuttaisi, mutta tiedän tämän keskittymisen puutteen, en tohdi aloittaa.

    Ramoonan viesteissä kuvastuu suuri rakkaus perhettään kohtaan ja sama kaiketi toimii myös lähimmäisiin kuin ystäväpiiriinkin.
    Lämpö viesteissään hohtaa ja sitä toivoisi kaikilla olevan, on pieni vaiva tuoda myötäelämisen taidot esiin, jos ne luontaisesti tulee.
    On kuin päivä paistaisi aina hänellä ja mukavasti siitä osamme saamme.

    Mukava nähdä uusi kirjoittaja ketjuun tulleena , tervetuloa tepa, en ainakaan aiemmin ole sinua huomannut.
    Tykkään samoin minäkin lukea kirjoittajien päivän kuulumiset ja koskaan en ole mitään paheksunut.
    Äänestämässä olen aina käynyt ja niin myös nyt, ehdokaskin löytynyt.

    Noin minäkin pyrin ajattelemaan noista "nälväisyistä", mutta joskus tuntuu tarve oikaista, kun ihan ulalle menee, parasta olisi sivuuttaa ja antaa jäädä huomiotta.
    Kai se "vanha paha" mielessä väliin elää ja ei malta olla hiljaa;)
    Minäkin yritän matkojani aina järjestää niin, että pääsen ilmaiseksi linja-autolla. lähinnä sairaalaan ajaa tarvitsen, sairaala on toisella puolen kaupunkia, ilmainen aika 10- 14.
    Niin kiva kun olisikin uimahallissa käydä, ihoni ei sitä kestä.

    Eihän tarvitse anteeksi olemassa oloaan pyytää, mutta joskus tuntuu kuin pahoittaisi toisten mielet valituksillaan, niinhän asia ei ole.
    Kaikki ymmärrämme, että elämä ei aina hyvin suju, miksi ei siitäkin saa mainita, olisi aika kohtuutonta jos pitäisi aina hymysuussa kirjoitella, vaikka mieli maata mataa.
    Tuo jäykkyys lisänä tasapainon pysymisen vaikeus koettelee, hyvin epävarmaa on askeltaminen minullakin, olenkin pitänyt kävelysauvan toisessa kädessä, kun kadulle lähden.
    Ostoskärry tukena, kun kaupoilla käyn.

    Jospa taas lopettaisi jaarittelun pitänee sanoa kuin Pekka Lipposen ja Kalle Kustaa Korkin seikkailuissa, jatkuu huomenna.... muistatteko?
  9. Joulun valmistautuminen on mielestäni arkea juhla sitten sille varatuilla paikoilla.

    Miksi en söisi, pakkasessa säilyneet ja vähän tuunaten saa mainiota ARKIruokaa ja tuo jankuttaminen johtuu juuri siitä, kun joku ano tarttuu kaikkeen ja myös siitä, että aina jotain muuta kaivataan.
    Yritän rohkaista kirjoittajia kirjoittamaan ihan tavallisista asioistakin, jos muuhun rahkeet ei riitä.

    Vaalit ei ole kielletty asia, mutta joskus aiemmin meni överiksi, kun alettiin kirjoittajia moittimaan, eli suomeksi riitelemään, vältän ainakin itse puhumista politiikasta.
    Omat ketjut tälle ja näille asioille.
    Jokainen voi kirjoittaa ja toimia omien halujen kautta.
  10. Pimeydestä viestini lähtee ja tuulikin tuntuu viheltävän, kai lumisade tulossa.
    Kauppaan lähtöä on heti kohta aloitettava tekemään, jospa selviäisin kärreineni ennen lumisadetta.
    Kaksi viikkoa olen kaupassa käymättä ollut, tytär maitoa toi kerran.
    Niitä jouluksi tekemiäni olen syönyt ja hyviltä on maistuneet, pakkaseenkin tilaa tulee.

    Mielipidevaihtoa on taas käyty, mikä olisi sopiva kirjoitusaihe.
    Olen ymmärtänyt, että arkeen liittyvät asiat ovat tyhjänpäiväisiä, ei pidä valittaa sairauksista, ei ruuan laitosta, siivouksista ja minun elämään ja arkeen ei paljon muuta mahdu.
    Arjen elämä mielestäni on juuri näitä mainitseviani, siis kun matkailla ei jaksa, ei mitään muutakaan mullistavaa, jää vain nämä asiat mitä melkein jokaisella tapahtuu, ahaa elämyksetkin aika usein puuttuu.
    Kivahan se on lukea viestejä ihmisten kohtaamisista, milloin minkin tapahtuman kohdalle satuttua, mutta vähäisiksi jää nämä kerrottavat.
    Olen mielestäni aikaa seuraava, kiinnostunkin monista aiheista, mutta toteutukset eivät tule tehtyä, ei joko jaksa tai mukavuuden halu voittaa.
    Alun alkaen oli tarkoitus kirjoitella asioista, mitkä ihmisille on tärkeitä, kaikille ei kaikki asiat itsestään selvyyksiä ole ja siksi se mikä elämässä milloinkin kiehtoo ja on mahdollisuuksien rajoissa on jo viestin aihe.
    Olen usein maininnut, että minulle sopii kaikenlaiset kirjoitelmat, mutta samaan en edes yritä päästä, siksi olisin sillä mielin, että kaikki aiheet sopii, myös ne paheksutut vaivat ja niiden valittaminen.
    Sujuvasti luen kaikki viestit, mutta harvoin mitään osaan vastaavaa laittaa, jos joku asia antaisi mielipiteen, ei sovi mainita, koska aina vikaan menee.
    Tällä purkauksella tahdon sanoa, että sallikaamme kaikille oikeus kirjoittaa mikä mieltä painaa, jos ei kaikki aiheet kiinnosta, ei se estä omiaan esiin tuomaan.

    Joskus tuntuu, että viestittely vaikeaksi menee, kun pitää miettiä onko sopivaa ja jaksaako aihe kiinnostaa, kuitenkin arkielämästä kertoilemme.
    Kertausta monen asian kanssa, mutta aina ei niin tapahtumarikasta elämä enää ole, että aina uutta voisi kirjoittaa.
    Olen ihan hyvillä mielin lukenut kaikki kirjoitukset ja ajattelun aiheitakin väliin syntyy.
    Vanha olen, ei ehken voi vaatia samaa kuin nuoremmilta, mutta viestittelymme tapahtuu 80+ palstalla ja kirjoittelu on aika paljon sen näköistä;)

    Itsekkäästi olen pyrkinyt kirjoittelemaan, olen kertonut syynkin, oman itseni vuoksi ja näiden aivojeni virkeyden yllä pitämiseksi tykkään ja yritän viestejä aikaan saada ja kun muuta tarjottavaa ei ole kuin tätä arkea vaan.
    Väsymistäkin väliin tunnen, mutta mukavien palautteiden vuoksi jaksan joka aamu koneen avata.

    Nyt tämä purkaus, oliko aiheellinen, en jaksa edes miettiä, meinaa tyhjää ajatus iskeä.
    Kirjoittakaa omien halujen mukaisesti, kaikki sopii.
  11. Huomenta, keskellä viikkoa taas, kyllä päivät rientävät ei ehdi pitkästymään.
    Siirryin digilehtiin paikallislehden osalta ja nyt pitää opetella sitä lukemaan, tuntuu, että niin tarkkaan en lehteä lue, kuin paperiversiota.
    Huhtikuussa lehti siirtyy kolmipäiväiseksi, joten ei paljon luettavaa tulekaan.
    Minulla on ikävä tunne siitä, että jollakin on kaunaa minua kohtaan, niin tarkkaan viestini lukee ja pyrkii löytämään virheitä, no niitä kyllä löytyy.
    En ole mikään kirjallinen taidokas, kirjoittelen joskus tietoakin vailla, mutta olen ajatellut, että fiksu lukija osaa asiat ymmärtää.
    Valheita ei kuitenkaan oman käsitykseni mukaan viesteistäni löydy, rehellinen pyrin olemaan.

    Nollakeli, olen ymmärtänyt, että juurikin pakkasten jälkeinen aika on vaaraa aiheuttava putkistolle, kuin myös autoille.
    Miniäni kertoili, että vesi lirittää koko ajan putkistossa, ovat kai säästyneet jäätymisiltä veden suhteen, auton kanssa kävi toisin, taksin joutui kutsumaan, että töihin pääsi.
    Onneksi ei vesilaskuun vaikuta, kun omasta kaivosta vesi tulee, porakaivo heillä on ja neljäkymmentä metriä joutuivat poraamaan, kunnes vettä löytyi.
    Apua ei paljonkaan miehestään, kun maailmalla kiertelee.
    Minä olen kerran kutsunut apua parvekelasien pesuun, mutta jouduin mukana olemaan, kun pesijä ei uskaltanut laseja siirtää.
    Apua tulen pyytämään, kun siihen malliin asiat menevät.

    Minusta tuo anon viesti ei sinua tarkoittanut mkr, olisipa oksapuu, viestit oikein kohdistuisi.
    Noita rapujuhlia en ole kuin kerran juhlinut ja kokemuksena en tykännyt.
    Pyrstöjä imeskelin, ei ollut minun juttuni, sen jälkeen en ole rapuja ostanut, varmaan paljon vaille olen jäänyt näistäkin nautinnoista, mutta en aio sitä surra.

    Korpikirjailija kaipasi keskustelua muustakin kuin vanhuuden vaivoista, taitaa vaan olla niin, että tämän ikäisillä kaikilla niitä vaivoja on paljon ja hyvää tekee niitä mielestään jakaa.
    Lohduttavaa on sekin, kun huomaa, että ei yksin vaivojensa kanssa ole ja kokemuksia jakaen, voi joku apukin olla tulossa.
    Samaa puhumista pidämme tuon jokapäiväisen eineen pöytään saamisista, minusta sekin kelvollinen aihe, elämmehän ruuan avulla, siksi tärkeääkin.
    Mukava saada erilaisia vinkkejä toisilta.
    Matkailu olisi sinusta kerrottavaa asiaa, no varmaan monellekin, mutta meitä on joilla ei kokemuksia kovinkaan paljon ole ja tässä vaiheessa ei tee mieli edes hankkia niitä.
    Minullakin olisi keväällä mahdollisuus matkaan, mutta en suurin surminkaan mukaan lähde, ne ajat ja halut on pois pyyhitty.
    En oikeastaan koskaan ulkomaanmatkoja ole kaivannut, ehkä eurojakaan ei ole ollut reilusti käytettävissä, nyt olisi mahdollisuus, mutta halut puuttuu.
    Tässäkin elämisen tavassa on muistoja joita voi muistella, ilman ulkomaanmatkoja, mutta niin tässä kuin monessa muussakin, jokainen on elämänsä onnen seppä.

    Tänään alkaa yhdistystoiminta taas kerhojen merkeissä ja siitä harrastusryhmätkin aloittaa kukin tahoillaan.
    Vähiin olen menoni rajannut. pari kertaa viikko, se tuntuu hyvältä jaksamisen kannalta.
    Näistä arjen toiminnoistakin syntyy mukavia tapahtumia ja ne yllä pitää mielen virkeyttä.
  12. No voihan se kyseenalaista olla, mutta jaksan toimia joka päivä kohtalaisesti, hoidan itsenäisesti kotini ja kaupassa käynnit, nämä vaivat ei sitä tee mahdottomaksi.
    Ikäni huomioiden katson olevani vielä "perusterve" muistikin melko hyvä vielä.
    Vaivojen luettelo on kohtalaisen pieni ja monilla muillakin lääkitystä paljon enemmän, joten katson olevani melkein perusterve;)

    Jos sinua tämä asia kiusaa, perun tuon perusterveen.
  13. Huomenta pimeään aamuun, vielä ei päivän jatkumista huomaa ainakaan, kun pilvessä on.
    Yhden asteen pakkasella nyt mennään, autoja hinausauton päällä näkee ajelevan, taisi monen auto vammoja saada kovasta pakkasesta.
    Mankelointini teki tepposet, yksi omavirkkaama pöytäliina katosi mankelin sisuksiin.
    Aiemmin onnistui mankelointi hyvin, nyt kuitenkin jonnekin sisuksiin jäi. vähän paksumpi oli.
    Kai joutuvat purkamaan mankelin, jotta liinani löytyy, ehkä se jostain löytyy, itse yritin katsella ei vilaustakaan.
    Ei päivää ettei vahinkoa, sanottiin ennen, kohdallani niitä vahinkojakin on kertynyt, nyt vähemmän, kun hitaammin liikun.

    Tuo muistin menetys on pelottavan tuntuinen tauti, pari tuttuani siitä kärsii ja puheet sen mukaisia, toistoja tulee, mutta tietäen vaivan osaa jo asennoitua.
    Olen ymmärtänyt, että muistinsa menettänyt ei siitä itse kärsi, elää omaa elämäänsä, mutta läheisille, hoitaville henkilöille vaikeaa.
    Radiosta juuri kuuntelin ,miten minun ikäinen entinen urheilija seisovilta jaloilta kaatui, sai sydänkohtauksen, vaimo kiitteli terveydenhoitoa, nopeaan paikalle joutuivat ja nyt hoidossa tämä kohtauksen saanut.
    Sitä ei koskaan paikkaa ei aikaa tiedä mitä voi tapahtua.

    Tuo terveenä oleminen ei aina itsestään riipu, kyllä sairaudet iskevät yllättäin, tänään terve, huomenna sairaalassa, sen kun muistaisi ja koettaisi kiitollisin mielin olonsa hyväksyä.
    Voimien hävitessä vaikea on tyynenä pysyä, kyllä se tunne ikävä kumppani on ja mielen masentaa, lisäten huonoa oloa.
    Itselläni tuo asentohuimaus kiusaa ja sekin aika hankala aina aamuisin, päiväksi tasoittuu.
    Pieni on vaivani, kun lueskelen teidän toisten vaivoista, mutta kyllä se aina vaan kysymysmerkkejä esiin tuo, mitähän tämäkin tunne oikein on. sitä herkkänä on kuuntelemaan kehon ääntelyä.
    Paljosta pohdinnasta taudin kuvat lisääntyy ja luulottelu alkaa, mielikuvitus lisää vaivoja, puhun nyt itsestäni, torun itseäni, kun luen teidän toisten sairauksia miten minä kestäisinkään.

    Lattioilla aina vedon tunne ja siksi minäkin sukkia tai tossuja jalkoihin etsin, minulta löytyisi sinulle mkr sukat tai tossut milloin vaan tarvitsisit, on niitä itsellekin tullut tehty;)
    Ei päde sanonta, suutari ilman kenkiä.
    Perusterveeksi voisin minäkin itseäni sanoa, vaikka aina vaivoista kerronkin, ei aina muista, että vanhenemiseen kuuluu myös heikkeneminen, samaa ei jaksa mitä nuorempana.
    Yksi hyvä puoli asiasta löytyy kohdallamme, kiire myös katoaa useimmalla, on aikaa hitaasti edetä.
    Nautin valtavasti siitä, että ei ole pakko mitään tehdä, siten ne puuhatkin jaksaa paremmin.

    Laulupäivä taas tänään, siitä voimaantuu ja mieli ilostuu, olisipa hiekotus teillä ja kaduilla hoitunut.
  14. Huomenta päivää, nyt aloitamme sen pitkän arjenjakson, poikkeama vasta pääsiäisenä., maaliskuun loppuun menee, on monen ihmisen ihmiselämä.
    Mahtuuhan väliin ystävänpäivä, laskiainenkin normaali pyhien lisäksi, mutta perinteinen juhlapyhien aika vasta sitten.
    Toisaalta tämä arkinen elämä eläkeläiselle yhtä arkea tai juhlaa, miten vain haluamme kokea;)

    Minunkin pienin lapsenlapsenlapsi on päässyt sairaalasta, keuhkokuume joululta lähti mukaan, nyt on kotona, hieman nuhainen yhä.
    Ensi viikonloppuna hänen nimiäiset, kunpa tervehtyisi täysin.
    Sukua tulee Englannista, ikävä jos ei kaikki kunnossa ole.
    Kummasti kissakin oppii kieltoja tottelemaan, katselen keloja Facesta ja siellä kissa laulaa ja tekee jos mitä temppuja, ilkeyttäkin osaa tehdä.

    Ikävää tuo huono olosi Mira, reuma jo nimenä pelkoja aiheuttaa, itselläni on nuo nivelrikot vaivana.
    Tuo pakkanen käy henkeen terveelläkin ihmisellä saati sitten jotain vaivaa kärsivällä, minulla uutta tämä astma ja olen saanut neuvoja, että ulos ei kovalla pakkasella ole menoa.
    Kovin surullinen oli se pohjoisen tapahtuma, harvoin ehkä näitä suomessa tapahtuukaan ja tottunut samoilija vielä kysymyksessä, vahinko ei ole vältettävissä taidoillakaan aina.

    Osta Hurskainen reppu tai vetokärri, ne helpottaa kauppareissulla. minä kärriä vedän ja horjuessa tukea siitä saan.
    Olen juonut kahvin mustana monta kymmentä vuotta, hyvin maistuu niinkin.

    Kyllä demeter aina mieleen tulee, kun ei toviin ole näkynyt, nyt enemmän vielä kun kuntosi vähän heikoissa kantimissa.
    Ano 13,40 samoja toiveita minullakin demeterin kohdalle, mutta etupäässä Nojatuoliin odotan.
    Totta myös mainintasi siitä, että "tylsiä" juttuja kerromme, mutta jo alussa mainitsin näistä arjen asioista voitavan vapaasti kertoilla.
    Ketjuja löytyy palstalta monia, missä viisaita jutellaan, siellä voi jokainen halutessaan loistaa, Nojatuoli on se paikka, missä tavallinen eläminen nostetaan näkyville.
    Kertausta pakosta tulee, kun aihe ei mitenkään pysyvänä keskustelulinjoilla kulje.
    Mielestäni yksi ketju ei voine harmin aihe olla, kun löytyy tilaa runsaasti muillekin.
    Voi miten pahoillani demeter olen tuosta vaivojesi pysyvyydestä ja heikoksi vetämisestä, toivotaan, että kevät kaiken korjaa ja taas paremmin jaksat mukana kirjoitella,

    Nämä ihmisten sairaudet ja oireilut monen kaltaisia, ei voi muuta kuin ihmetellä, seuraan läheltä miten ihminen aivan täyteen saamattomuuteen itsensä päästää, aiemmin virkeä tekevä, osaava ja ihailuni kohde, on nyt jotain aivan muuta.
    Miehensä kuoleman jälkeen ei enää osaa mitään tehdä, 66 vuotta yhteistä elämää, tapahtumia täynnä ja pitojen ja kutsujen pitäjänä ykkönen.
    Mietin oliko miehensä auktoriteetti joka ohjaili tahtonsa mukaisesti, hänen poistuessa jäi tyhjyys.
    Nyt tytär ehkä isänsä paikan ottanut, sillä kaikessa on tytär ehdoton vaikuttaja äitinsä elämässä, tytär hoitaa asiat ja äitinsä täydellisesti, mutta oliko kuitenkin paha auttaa ja totuttaa äitinsä palvelun saajaksi.
    Omatoimivuus muutamassa vuodessa katosi, nyt tytär taakan itselleenkin näin tehnyt.
    Sivusta seuranneena ihmettelen, miten ihminen voi noin paljon muuttua, mutta kai sekin on kohtalon aikaan saamaa, mikäs minä olen arvostelemaan, mietin kuitenkin, ja olen pahoillani elämän sammumisesta jo elämän aikana.

    Ano11,46 kyllä maistui ruokavieraillenikin, suolaa lisäsi vävyni, minun suolan maku ei riittänyt ja sen sinappiputkilon myös haki, koska minä en muista näitä mielitekojaan.

    Nyt täysin mitään suunnitelmia vailla oleva päivä, hyvin kai se menee, kun jo melkein puolissa päivää ollaan;)
    Pakkanen vielä paukkuu, 33 astetta aamulla, kai se kuitenkin lauhtumaan päin on, toivotaan liukkaudelta säästyttävän.
  15. Huomenta päivää ja hyvää Loppiaista, pakkanen on lauhtunut, minun mittarissa 26 astetta.
    Autojen kanssa on ollut vaikeuksia, niitä huolia ei minulla, onneksi.
    Soitin juuri miniälle, pyytelin hernekeitolle, mutta auto on jäätynyt ja pojan on tehtävä työraportteja, sitä se on yrittäjän elämä.
    Tytär ja vävy kuitenkin tulevat ja rokka on valmis, paistan lettujen sijasta vohveleita, eiköhän nälkä näiden avulla väisty.
    Perinteinen on tämä Loppiaisen ruokailu ollut, ennen potkasta tehtynä, nyt jauhelihasta.
    Mainitsin miniälle tuosta Motonetin, mutta ehkä pojan varastosta sekin löytyy.

    En ole katsellut noita presidenttiehdokkaiden puheita, uskon tietäväni, että jokainen hyvä omasta mielestään, ja maailmalla ei suomen asioista juurikaan välitetä, no onhan nyt sopimus Amerikan kanssa tehty, ehkä jotain hyötyä siitä tulee olemaan.

    Siivosin eilen ja toissapäivänä oikein tarkan siivouksen, punkkikuoleman sai kaikki mahdollinen ja minulla kevyt ja hyvä olo, tosin vieläkin väsymystä tunnen.
    Kaikesta huolimatta taas kerran voitin haluttomuuden ja se on jo saavutus sinänsä.
    Miten pienestä sitä saakaan olotilan mikä antaa iloa moneksi päiväksi.
    Tytär toi eilen maitoa ja herneet, jauhelihan ja kermaa, nyt ensi viikon loppuun pääsen varastoillani tuleepa sitten kahden viikon aika kaupassa käyntiin.
    Kermaa lorautan hernekeittoon ja sipulia silppusin kuppiin, saa laittaa kuka haluaa sitten lautaselle.
    Leipää en muistanut pyytää tuomaan, on jo vähän vanhan oloista, siispä paistoin sämpylöitä lisäksi, kraavilohi kyytipojaksi, ehkä maistuu.
    No taas tuli ruuasta puhuttua, näin se menee, että se vaan aina puhuttaa.

    Minulla ei sähkölasku yleensä ole iso, mutta yritin kiirehtiä ruuan valmiiksi saamaan aamutunneilla, kun sanovat kulutusta olisi vähennettävä, nyt hella kiinni ja valot sitten illan pimeyteen.
    Taitaa tämä tietokone aika vähän viedä, joten näpyttelen viestini ainakin.

    Kertomuksia olen kuullut noista nälkävuosista ja silloin vielä luontokin koetteli, oli kuivuutta ja hallaa, petäjäistä jauhojen sekaan joutui laittamaan, tänä päivänä taitaa vähän muoti ilmiö tuokin olla, olen jostakin lukenut.
    Enpä ole kuullut, että tänä päivänä kukaan suomessa nälkään kuolee, vaikka tiukkaa olisikin, mutta maailmalta näitäkin viestejä tulee.
    Kaikkea hyvää keksitään, mutta näitä ongelmia ei pois saada.

    Nyt rupean pöytää kattamaan, ja odottelemaan vohveleita paistaen tytärtä ja vävyä ruokaseurakseni.
    Kälyäni olisin voinut myös pyytää, mutta hänen masu ei rokkaa kestä.
  16. Huomenta 32 asteen pakkasesta, minun mittarissa peräti 39, liioittelee mokoma. kylmää kuitenkin, tytär lupasi tuoda tärkeimmät puutteen kaupasta.
    Sen verran huonosti tuo henki kulkee, ettei uskalla riskeerata, joku väitti, että keuhkot vaurioituvat.
    Katselin pidemmän ajan lämpötiloja, asteittain alkaa lauhtua.

    Pieniä huolia nuo huolet mitkä on jollekin ilmaantunut, mutta eiköhän helpota jo.
    Olemme vielä nolla poistoissa, parannusta sekin, jospa kirjoittajat kyllästyvät turhiin ärsykkeihin.

    Nuo nälkävuodet ovat historian kauheuksia nekin ja tuota huonoa aikaa kesti 30 luvallakin, ennen sotaakin oli pulaa kaikesta, näin olen kuullut.
    Olihan 1900 luvun puoliväliin tiukkaa, siitä jotain minäkin kokemaan jouduin.
    Vielä naimisiin mentyä oli tarjonta heikkoa, kiven takana moni asia ja jos jotain olikin rahaa ei riittänyt kuin pakolliseen.
    Sotakorvauksien maksun aikoina tehtiin esimerkiksi konepajoilla pitkiä päiviä, tavallista oli, että kaksitoista tuntia miehenikin töissä oli.
    Niissä talkoissa olin minäkin jossain määrin, sillä kaikkihan siinä voimansa jakoi, tavalla tai toisella.
    Tämän päivän nuori ei usko jos näitä kertoo, no vaikeaahan se on, kun puutetta ei mistään.
    Noihin aikoihin oli ihmisillä empatiaa ja sydäntä ymmärtää apua antaa, kun puute meinasi leivän pöydästä viedä, nälkävuosina avun saaminen pelasti perheitä, oli kai sitä jotakin valtion taholtakin tulevaa apua, mutta pieneksi se jäi, sosiaalitoimintaa olemattomasti.
    Leipä ja kaikki ruoka jaettiin, näin olen kirjoja lukien saanut tietoon.
    Täytyy totuuden nimissä todeta, että aina on myös heitä, joita ei toisten hätä kosketa, silloinkin.
    Toivon sydämestäni, että mitään tämän kaltaista ei ikinä kukaan joudu kokemaan, onhan puutteessa eläviä tälläkin hetkellä, mutta tuo sosiaalipuoli on kehittynyt kohtalaisen hyvin apua antamaan.
    Hyvinvointia olisi mahdollista jakaa pienillä uhrauksilla.
    Täällä minunkin kotipaikallani on nälkään kuolleiden hauta, ihmisiä tuli 1800 vuoden lopulla rakennetun kanavan työmaalle ja paljon kuoli, kun voimat loppuivat, lukumäärä oli aika suuri, en vaan muista minkälainen se oli.
    Tällä vanhalla kanavalla on nykyisin kanavakahvila ja museo, talvipäivän seisauksen aikaan valojuhlaa siellä vietetään.
    Nähtävyys koko kanavan seutu.

    Historia kiehtoo, mutta tietämystä hyvin vähän, ennen luin paljon historiallisia kirjoja, nykyisin on se lukeminen jäänyt.
    Paljon kerrottavaa löytyisi kotipaikkani historiasta ja vaikeuksista tämän tehdasyhdyskunnan vaiheista, mutta niinpä on jäänyt kuulopuheitten varaan.

    Nyt lopetan, ei tietoni enempään riitäkään, paljon olisi kerrottavaa historian havinan myötä.
    Vaatetta niskaan, jos ulos aiotte, ehkä ei näin kylmää ympäri maata olekaan, toivotaan lauhtuvaa, helpottaisi elämää ja sähkökulut pysyisivät kohtuudessa.
  17. Ei ole, parketti on ja ymmärrän kyllä, että vettä ei kestä.
    Hyvin olen osannut lattiani hoitaa, ei huolta.
  18. Pakkasaamua, 36 mittarissa, siis entisten aikojen pakkanen.
    Käyn ajatusta kahden asian kanssa mielessäni menenkö kauppaan, vai siivoanko ja lopputulos ratkesi, vuodevaatteet on parvekkeella.
    Sain neuvon lattianhoidosta, en nyt tarkkaan muista pesinkö oikein väljä vedellä lattian silloin 20 vuotta sitten, kun tähän asuntoon muutin, tuskin kuitenkaan.
    Joka tapauksessa lattian kunto on edelleen hyvä ja mattoja en hakkaa, lumihangessa pöllytän ja harjaan, en edes omista rottinkia.
    Minulla tehokas imuri, mutta punkkeja se ei hengiltä saa, siksi pakkaseen matot vien, silti luulen, että ei pölypunkeista vapaa kotini olisi.
    Jatkuvaa siivousta siis teen, pienin väliajoin.

    En katso vaalikeskusteluja, tiedän vanhastaan, että jokainen omaa egoaan yrittää nostaa, mikä aina saa mieleni kielteiseksi. ehdokkaita on tullut seurattua vuosia, heidän vahvuutensa on tiedossa.
    Presidentin tulee koko kansaa edustaa, poliittinen kanta on jätettävä, vaikka eihän siitä irti taida päästä.
    Kansa päättää jokainen itsenäisen mielipiteensä muodostuneesta henkilöstä, toivon, että hyvä pressa saadaan.

    Nuo hernekeittotarpeet olisi pyrittävä hakemaan mennä, mutta jospa huomenna sen uskaltaudun tekemään.

    Minun aamuni on menneet pilalle, kun aina vaan kahdeksaan asti unia vetelen, aiemmin nautin aamuista, nyt puolille päivin menee ennen kuin selviän pukemaan.
    Katselen ulos ja ihastelen ihmisiä jotka päänsä ulos pistävät, hyvin pukeutuneita ovat, kyllä' minullakin vaatetta löytyy, mutta henki ei kulje ja meneminen estyy.
    Kyllä minä vielä rohkenen yrittää, ennen kuin apua pyydän, matka ei ole pitkä kauppaan, mutta laulamaan mennessä meinasi ilma loppua.
    Nyt ei sitten ainoa este liikkumiselle ole jalat, vaan keuhkotkaan ei yhteistyötä lupaa tehdä.
    Katselen ja kuuntelen miten mummon käy.
  19. Hyvä Neeassa kun nuo kuitit mainitsit, kirjanpito niiden osalta minullakin on tekemättä.
    Oikeita laskukuitteja on aika vähän, mutta nuo hyväntekeväisyys laput katselen ja lehtien tilaukset keräykseen laitan.
    Muutamia lääkäri selosteita ja taloyhtiön asioita niputan kansioon.
    Kuuntelin ruokaa laittaessa taas asioita, mitä useinkin palstallakin kerron, siivoukseen liittyen, oppini olen oikein saanut, pakkaseen vaan kaikki irtain ja lumihankeen matot ja seinävaatteet.
    Punkit ja muut pöpöt varmasti kuolee ja raikas tyyny tuoksuu ihanalta.
    Valkoinen pyykki pitäisi kotitalousneuvojan mukaan ulkona kuivattaa, no sitäkin neuvoa olen toteuttanut, parvekkeella aina pyykki telineessään roikkuu.

    Uskokaa vaan minua, näin viisaammatkin kehottaa.;)D
  20. Huomenia, tai aamupäivää paremmin sopisi, pakkasta nyt jo reiluun talvipäivään sopivasti, vaatetta päälle ja ulos, nyt kengän alla kivasti rasahtelee.
    Paraskin ulos kehottelija en taida olla, mutta laulamaan lähden ja pikku matkan ulkona kuljen.
    Hyvällä alulla uusi vuosi ja talven tuntumalla se aloitetaan.

    Ikäviä nuo kaatumiset meillä vanhoilla, kerroit seurauksista veljesi kohdalta, se huimaus taitaa olla aika yleistä
    Olen luullut, että se hälytysketju olisi ilmainen ?

    Nuo tähtien katselut täällä valojen keskellä ei onnistu, mutta mieleeni on jäänyt pysyvästi mökillä joskus syksyn aikaan ulos mentyäni, oli kuin tähdet syliini tuli ja niitä oli niin paljon.
    Herätin ystävättäreni ja pyysin ulos katsomaan, hän puhahti tuon takia minut herätti, oli maalla asunut ja varmaan tähtiä elämäänsä oli mahtunut.

    Neeassa haikaili perheensä lähdön jälkeen hiljaisuutta, siinäkin minä olen erilainen kuin mummot yleensä, en kauan hulinaa jaksa katsella, voimille se ottaa vaikka vaan katsoo menoa, onko meno minun perillisilläni tavan omaista kovempaa.
    No terveet lapset iloitsevat ja touhuilevat.

    Poikani on kirkosta eronnut, en tiedä olenko pahoillani, hänen vanhin tytär myös pitää lapsilleen vain nimiäiset, kyselyyni sain vastauksen, että saavat sitten itse päättää mihin kuuluvat.
    En minäkään kirkkoa muuten tarvitse kuin niiden pakollisten tapahtumien vuoksi, mutta periaatteeni ja vanhempien esimerkin vuoksi kirkkoon kuulun.
    Minulla on omat tapani kohdata taivasasiat, uskoni on omani ja toimin hoitaen asiani niiden lakien mukaan, mitä kansalaisille on asetettu.
    Veroni murisematta myös kirkolle maksan.
    Virsiä laulan mukana aika monia niistä osaan, perintönä äidin laulamisille ne minä myös opin.
    Musiikista sen ajan mukaan ollen oppinut pitämään myös kevyemmältä puolin, isä soitti huuliharpulla vanhoja kappaleita.
    Minulla on kauppakassina vetolaukku, on myös askelluksen turva, reppua en ole oppinut kantamaan.
    Minulla on pysyvästi lämmin asunto, joskus liikaakin, mutta en valita siitä, yläkerroksissa on kuulemma viileämpää.
    Sähköä pyrin säästämään, se onkin kohtalaisen helppoa yksin eläen.

    Nyt sitten seuraamaan päivien pidentymistä ja auringon lämmitystä, siitä se kevät pian koittaa.
    Tammikuu oli aiemmin kamalan pitkän tuntuinen, mutta eipä huomaakaan, kun helmikuu on edessä;)
    Vielä kerran onnea tälle alkaneelle vuodelle ja meillä maan tallaajille;)
    21. 11 / 13
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt