Sel-la

Vapaa kuvaus

Niinhän siinä kävi, että mitkään ehdotukset ei menneet läpi ja salasanat aivan hukassa.
Minulla on kalenteri missä salasanani on tallennettuna, mutta aina vaativat uuden, hyvä kai se on, kun niin paljon ikävää täällä tietomaailmassa tapahtuu.
Vähän hätäinen olin tuon nikin kanssa, kokeilin vain S-alkuisia ja jostakin putkahti tuo Sel-la, hyvä etten Seela kuitenkaan, näillä nyt mennään.
Pakkasaikaa nyt sitten eletään ja joulua odotetaan, kaikki aikanaan.
Odottelen tässä kahvivieraita, juodaanpa sitten kahvit uuden nikkini kunniaksi ja voitoksi urakasta jota en koskaan tarvitsisi tehdä.
Päätän aina, että en painele mitään uusia ohjelmia, mutta eikö mitä liian varmaksi kai olen tullut ja Gigantin pojille en ilkeä edes viedä sotujani kunnes tiedän mitä pitää selvittää.
Joku on sanonut, että rikki ei kone mene, mutta minä ainakin todistan, että sekaisin sen saa.

Totuttelen nyt tähän nimeeni ja viestejä sillä laitan, kun en anonyymi halua olla, kaikkea hyvää koko seurakunnalle.

Tämmöinen jouluvieras, syliin koppasin;)

Aloituksia

22

Kommenttia

256

  1. Huomenta, nyt aloitukseen vastauksella, kun eilinen päivä toi paljon kysymyksiä ja ihmettelyä.
    En varmaan mihinkään osaa vastata, mutta kerron omia ajatuksia.
    Ensin ihmettelen, että onko hauskaakin tehdä niitä "provoja" joilla ketju sekaiseksi saadaan, minusta ei.
    Miksi korpikirjailija jankkaat jokaiseen viestiin ja saat tämän sekasotkun aikaiseksi, hyppää yli ja kirjoittele omiasi.

    Mitä tulee minuun kohdistuvaan viestiin siitä vesiastiasta, asia tulikin selväksi monella suulla.
    Korpikirjailija kysyit mikä on kotikieli poikani tyttären kotona, englanti kaiketi, mies on käynyt suomen opintoja, ymmärtää suomen, mutta on arka puhumaan, en kovin usein heitä tapaa, kai työpaikallaan suomea puhuu.
    Lapset puhuvat suomea ja englantia, kai tyttärenkin on helppo kääntyä englannin puhumiseen, kun työkseen sitä tekee.
    Minä en osaa kuin suomea, (huono kielioppi siinäkin, ole nuhteet saanut) ja Savokin sujuu, ei ihan oikeaoppisesti sekään.

    Romantiikka ja rakkaus on myös puhuttanut, no siihen sanon, että rakkautta on monenlaista, ei sekään automaatti ole.
    On äidin rakkaus, rakkaus luontoon, eläimiin kaikkeen kauniiseen.
    Sitten se varsinainen rakkaus aviopuolisoiden välillä on yksi tärkeimpiä, siihen liittyy kunnioitus, hyväksyminen, saman ajatusmaailman nitoutuminen ja sitten se tärkeä, se kasvaa vuosien mittaan, jos se oikeaa on.
    Intohimo on aivan muuta, sen jokainen varmaan itsesään tuntee, sekin on osa rakkautta.
    Rakkaus lisääntyy vuosien myötä, näin ajattelen, kurttunaamaisenakin puoliso on se rakkauden kohde.

    Voihan olla, että jotakin on jäänyt puuttumaan, kun katselee romantiikka täynnä olevia sarjoja, mutta sitäkään en usko rakkaudettomuuden aiheuttavan, on vain mukava katsella joskus vaikeitakin suhteita, miten niistä selvitään.
    Toivottavasti en koskaan tule sellaiseksi, etten haluaisi nähdä vaikka haavekuvia täyttäviä ohjelmia, uskon osaavani erottaa siltikin totuuden.
    Taito eläytyä näihin sarjoihinkin on elämää ja se totuus kyllä on selvä.
    Jotenkin ajattelen, että ihminen ilman näitä kykyjä on sisältä tyhjä, pinnallinen, ei osaa asettua mielikuvien elämiseen.
    Ehkä näistä tyhmiksi luokitelluista sarjoistakin voi löytää jotakin, kysymyksiä joihin joutuu vastaamaan itselleen.
    Sekava selittely, ymmärtää kuka haluaa.
    Laitoin La Promesan Manuelin nimeksi edellisessä Mikael, huono lipsahdus.

    Musiikkikin oli keskustelun aiheena, minulle tuli mieleen Arttu Viskari, hänen laulujensa sanoitukset puhuttavat, on toki muitakin, mutta liian huudoksi menevistä en tykkää.
    Haluan kuulla sanat lauluista ja kaikissa se ei onnistu, myös moneen kertaan toistelu ärsyttää.

    Palataan nyt normaalin keskustelun perään, vaikka ruuan laitosta, siitä ei useinkaan kehity koko ketjun täyttävää eipäs, juupas viestittelyä.
    Korostan, että nämä minun omia ajatuksia, ei lainkaan tietoihin liittyvää, ajatuksia asioista ja niiden sisällöstä.
    Ehkä sitä elämän koulun tuottamaa oppia, ei ihmeellistä, mutta sillä olen pärjännyt.
    Hyvää jatkoa kaikille ja tervehtykää sairastavat, sitä yritän minäkin;)
  2. Huomenta jälleen, yö pyörien meni, mutta kai sitä jaksaa, vaikka on uhkaavan tuuletonta, helle kai se tämän päivän säätilaksi muodostuu.
    Kesäriennot taitaa houkuttaa, kun niin hiljaisen oloista ketjussa eilen oli.
    Radiosta kuuntelin, onko mansikka marja vai hedelmä, no epäkypsäksi hedelmäksi on luokiteltu, tämänkin asia on tutkittu ja eurot on tutkija haalinut, mitähän vielä.
    Nuo hiilijalan jäljetkin paljon tutkimista aikaan saa, ja euroja palaa, no olen tyytyväinen veron maksaja ja viisaat päättää mihin veroni suuntautuu.
    Puheenjohtajatenttikin tuli katsottua, mutta ei mitään uutta, samaa jauhantaa ja Häkkänen ei osaa lyhyesti puhua, koko ajan juontajat keskeyttivät.
    Sohfia ainut nainen ja selvisi mielestäni aika hyvin.

    Tänään on Hurskaisenkin hellettä kestettävä, muista vettä juoda ja laita vesikuppi ruokailupaikalle linnuillekin, ruokien lisänä.

    Merivesi lienee koko kesän aika viileää, rannalla kuitenkin voi olla järviveden luokilla, joskus ulkomailla olen meressä uinut, kokemukseni siis vähäinen.

    Ramoona on viettänyt perisuomalaista juhannusta kukkaseppeleineen.
    Voin nähdä kauniin morsiamen aikoinaan, onni ja rakkaus ympäröi ja sitä rakkautta koette yhdessä monella tapaa edelleen.
    Nuo niin kauniit laulut tunnelman nostaa yhä vaan ja tunne on kuin morsiamella aikoinaan.
    Tuo "Keinu kanssani" jäi minullekin tunnelmasta johtuen mielikappaleeksi, olimme naimisiin menossa vuona 56, niihin aikoihin tämä kappale ilmestyi musiikki rintamalle.
    Mieheni oli hyvä tanssimaan ja kai minäkin sen taidon osasin ja niinpä keinuimme kappaleen tahtiin, elämämme yhteisen taipaleen alkuun.

    Tuo tepan kappale tuli tutuksi Leif Wagerin laulamana Regina Linnanheimolle, elokuvassa Munkkiniemen kreivi, silloin elokuvatkin oli katsottavia ja monasti loivat tunnelman monelle sitä kaipaavalle.
    Tämän päivän makuun ehkä liian makeaa, mutta elokuva voi sitäkin olla.
    Varmaan rakkaus tuonkin laulun aikana tuli todistettua ja monasti jälkeenpäinkin, näin uskon.

    Makriina jotenkin arvailin tuon mökkisi sijainnin, aiemmin kertomasi mukaan.
    Aika lähellä piipahdit, kun soittorasian huollatit, pari kilometriä ja olisin kahvit keittänyt, kun ovelleni olisit koputtanut.
    Todella viruttamiselta tuntuu tuo La Promesan jaksot, mitään ihmeellistä ei tapahdu, jankataan samoja asioita, markiisitar juonia keksii, ja keittiön väki haaveilee, silti ei voi jättää katsomatta.
    Eihän Abelin ja Janan rakkaus voi onnistua, kun on olemassa ensirakkaus Mikael, joka jo vähän uskaltaa toimia ponnekkaammin, vaimoaan kuin äitiäänkin vastaan.
    Näin niitä onnellisia loppuja vaan kaipaa, vaikka ikä jo toistakin voi todistaa, mutta eletään haaveissa ja veikkaan hyvin asiat kääntyvän.
    Noin se on, että lääkärit tietää, vaikka omat vaivansa hyvin itsekin osaa tulkita, sitten vääriä lääkekuureja saa nauttia sen olen minäkin kokenut.
    En mielelläni heidän testattavakseen mene, jos vain suinkin voin kiertää.

    Tänään sitten helteeseen valmistaudumme, minäkin jo parvekkeella verhoja alas vetelin, kukkarukat uupuvat kuumasta paisteesta, mikä puolilta päivin parvekkeelle ilmaantuu.
    Huoneistoon ovenkin suljen viileämpänä sisällä ilma pysyy, kun ei neljänkymmenen lämpö pääse sisälle.
    Kestetään ja ollaan onnellisia, että lämpöä riittää kaikille , rikkaille ja köyhille,, sairaat joutuvat tukalaan tilanteeseen.
    Onnea kesälomalaisille, kelpaa itseään rannoilla helliä, minä pyöritän tuuletinta ja uskon
    selviäväni, tosin sekin voi saada vetoa aikaan mikä ei aina hyväksi ole.
    Vähän nuhan poikasta minullakin ja veto voi vaivaa lisätä, jaksamista kaikille.
  3. Huomenta, onpa juttua ollut monesta, itikoista, romansseihin asti, kuka väittää, että aina ruuasta ja siivouksesta.
    Sää pilvinen, totta kai se on ilmoitettava miten asuinalueellani sään suhteen mennään, eilen tuli muutamia rankkoja kuuroja, ja punkit kiittää.
    Kuuntelin radiosta juuri tuosta otuksesta uutisia, kovasti on lisääntyneet, vettä ja lämpöä tarvitsevat hyvinvointiinsa.
    Onnekseni en tähän otukseen ole tuttavuutta joutunut tekemään, mökillä käydessä pelkäsin niiden tunkevan suosiooni.

    Kai se vähän paikastakin riippuu, missä itikka armeija elää, jos on tuulinen paikka ei niiden lento siellä onnistu.
    Mökillä käydessäni istuin ilman itikoita kuisteilla, mihin ne aiemmin mainitut karkotteet oli laitettu, mutta paikka vaihtaen olin itikoiden toimesta saarrettu.
    Niemen nokassa oli mökki, silti itikoita paljon, vaikka pieni tuulikin niidenlentoa olisi uskonut uuvuttavan.

    Mitä brinkkalan leikillinen juttu romanssista oli kyllä vain unelma.
    Miksi tämä herra nyt kuudenkymmenen vuoden jälkeen minut tunnisti, no olisiko niin, että aiemmin ei uskaltanut, vakka kiinnostunut olisi ollutkin;)
    Naapurin poikana ohimennen huomasin, äitinsä kanssa asusti, muuta hänestä en tiedäkään, no joskus sain lukea lehdestä jonkun työn yhteydessä.
    Ilmeisesti naimisissa on, tai oli, en tiedä.
    Ei vaihdettu puhelin numeroita, en edes ajatellut treffien mahdollisuutta, miksi sitä nyt näinkin hyvään elämään päästyäni enää muuksi sotkisin.
    Harmillista, ne öisetkin retkeni siellä mökillä on todettava seuralaisena olleen Kerttu-koira, joka kylläkin rakastui minuun, samoin toinenkin Ada tyttönen, aina viereeni hilaantuivat ja tunne kehittyi molemmin puoliseksi;)
    Ei siis romantiikka oikeassa mielessä, mutta kiva oli asiasta jutustella, ohi on ne ajat, joskus juttuseuraa kaipaisin ihan kahvittelun kera.

    Makriina mökki on kaiketi täällä jossain minun maisemissa, tuo matka siihen sopisi.
    Meillä mökin ostettuni aikoihin oli mökissä kaasuvalo, jota pelkäsin, pian sähköt vedettiin.
    Silloin myös pumppu saatiin nostamaan vesi saunaan, sisälle sankoilla kannettiin, minusta se oli ihan hyvä, kaipasin poikkeavaa kaupungissa elettävään elämään.
    Tiskaaminen oli ohjelma numero, mistä nyt olen jo aikoja sitten kotonanikin luopunut, kone tekee homman.

    Tepa, minulla jo 24 vuosi aluillaan mieheni kuoleman jälkeen, en millään jaksa uskoa, että siitä niin kauan on.
    Kiirettä jos olisin pitänyt, olisin jo kohta toisen mokoman elänyt uudenkin miehen kanssa, ei vaan ole mieleistä löytynyt.
    Onhan tuttavuuksia ollut jokunen, mutta järki on päässä kumminkin pysynyt, tai vaatimukset suurentuneet, tai vielä sekin mahdollisuus, ettei kukaan ole tarjoutunut rinnalleni.
    Tuo herpes minulle jättää aina vain muistutuksen olemassa olostaan, pahaksi ei ole noussut.

    Ano 14,09 tuolla tapaa minunkin mökillä eletiin ja kiva oli, kun sai maistaa sitä arjen ankeutta, osaa nyt helppoudesta olla tyytyväinen.

    La Promessa etenee nyt todella hitaasti, saa nähdä milloin loppuun päästään ja saako Jana ja Mikael toisensa, markiisitar tuomionsa.
    Kai nämä romanssit pitää meille riittää, vai mitä brinkkala;)
    Elämä jatkuu tutuilla merkein ja huominen on tietymätön, hyvää tätä päivää ystävät.
  4. Tavan sunnuntaipäivänaamua tästä aloittelin, kiersin kukkani kastelemassa ja muutkin aamupuuhat tein, siksi vähän myöhemmäksi meni huomeneni.
    Kaunis juhannus varmaan kautta suomen, kelpasi sitä saunoa ja grillailla, suvun ja ystävien kanssa.
    Tilastoja en ole katsellut, mikä onkaan saldo vahingoista, ainakin tässä lähellä kolme ihmistä kuoli nokkakolarissa.
    Surultakaan ei aina vältytä, vaikka juhliakin järjestetään.

    Nyt iloisempia asioita, tepan mukava tapaaminen, on ihana kun ihmisillä on huumorin mieli, aiheita aina löytyy:)
    Luin juuri miten hymyllä voidaan elämää jatkaa, hymyilevä ihminen vastaan tullessa antaa hyvän mielen, ei edes maksa mitään.
    Voihan joku totinen ihminen ajatella, että mikä tuokin hullu on, kun hymyilee, miettiköön rauhassa, eipä haittaa.

    Noin ihanasti kun useampi voisi juhlintaa suorittaa, minkä Makriina lapsiltaan sai osakseen, varmaan mökillä olokin maistui, oliko itikoista kiusaa.
    Minä yöt pyöriskelen, ei pitkällään olo ole lainkaan hyväksi selälleni, istua vaan pitäisi, no jospa kuurin loputtua jo nukkuminenkin onnistuu.

    Kaikki poikkeava se hieman mieltä rassaa, kuten demeter kerroit, minulle jo saunavuorojen ajan vaihtaminen vaati totuttelua.
    Lenkkisauna oli aiemmin naisille kuudesta puolikahdeksaan, miehet perään, nyt päinvastoin ja oudolta niinkin pienet asiat tuntuu.
    Eilen söin uunilohtani ja uusia perunoita, kukkakaalin kera, syötyäni iski mieleen, että miksi en kälyäni syömään kutsunut.
    Otinpa puhelimen ja soitin, kutsuin syömään, iloiten otti kutsun vastaan, ruoka ei ehtinyt jäähtyä ja minä sain taas kerran hyvän mielen, varmaan kälynikin.
    Hänen ruokailu meinaa unohtua, tytär kyllä valmistaa ruokia pakkaseen, mutta ei se aivan sama ole, kuin juuri tehty ruoka.
    Hän pelkää käyttää hellaa ettei vaan jää päälle, vaikka olemme yrittäneet sanoa, että itsestään sammuu, mutta palanut ruoka hälyttää palokunnan, sitä pelkää.

    .tkl olet aivan oikeassa, ei tänne kirjoittamisiin kenenkään lupaa pyydetä, sisäpiirit ovat turhaa puhetta.
    Tuskin minäkään olen kenellekään sen tapaista sanonut, tiedän hyvin paikkani.
    Olipa onni ettei todella pilven päällä oleminen olisi voinut tulla tuon kuperkeikan jälkeen.

    Hymyilemään laittoi tuo brinkkalan toteamus, ei oikein silli ja makaroni vastaa perunoita, minä ostin varmuudeksi kaksi kiloa, vaikka maksoivat maltaista,
    Lohifileenikin oli niin iso, että laitoin kälylleni evääksi ja loput perunat myös, hyvin voi syödä lämmitettyään.
    Tänään minäkin keitän vain perunat, ehkä porkkanoita lisukkeeksi, lohi on pois syötävä.
    Tulevat helteet hieman pelkoa aikaan saa, tosin huoneilman saan viileäksi poikani ostaman tuulettimen avulla, kivalta tuntui kun muisti vanhan äidin mahdollisia helteen tuomien vaivojen kanssa.
    Toi muuten Ukrainalaisten leivonnaisia torilta ja pari longero purkkia saunajuomaksi, punaviinipullon kera, muistamatta, että punaviini ei minun juomaa ole, saan närästystä, hyvä tarkoitus kuitenkin juhannuksen kunniaksi.
    Tarjottu mökillä olo sai tyrmäyksen taholtani.

    Tuhoisia on metsäpalot, varmaan moni eläinkin uhriksi joutuu, toisaalta voivat kyllä palot jo vainuta ihmistä nopeammin ja pakoon lähtevät.
    Hitaammat varmaan palavat, eivät ehdi pakoon, etana esimerkiksi.
    Ihmettelin minäkin tuota lääkärin kuolemaa, ehkä vähän voisi ajatella, että uskonut heikkouksia itsellään olla, surullista oli.

    Jospa unohdamme nuo psykiatrin tarpeet, kukaan ei lupaa kirjoitteluun tarvitse, vain toivomuksin minäkin yritän mainita ja rauhallista sanan vaihtoa.
    Juhannus ohi, mutta kesä on vielä alkupuolellaan, joten nautitaan kaikesta vastaantulevasta.
  5. Luulen nyt apua saaneeni ja hieman jo helpottaa, miniäni antoi samat ohjeet, mitä anokin tuolla kertoi, viikon kuurin määräsi (sairaanhoitaja) ja voimistelu liikkeitäkin neuvoi omieni lisäksi.
    Ehkä selviän taas kerran ilman lääkäriä vaivaamatta.

    Terveisesi kelpaa ilomielin ja tuo katkeruutesi ei ole ollenkaan liioiteltua, olet paljon saanut kielteisiä töksäyksiä.
    Brinkkalan puheet myös asiallista palautetta, siitä olen samaa mieltä, mutta yhteisen rauhan vuoksi on ohitettu , joskus pinna palaa.
    Suoraa puhetta voi kaikki tuottaa ja jälkeen selitellä.

    Nyt uuteen ketjuun uusin jutuin, unohdetaan ja kirjoitellaan.
  6. Hyvää huomenta ja juhannusaattoa myös, niin se keskikesän odotus on saavutettu, viikko vaan ja pimeyttä alkaa lisäytyä, onneksi hyvin hitaasti sen tekee.
    Sää on pilvinen, oli eilisen päivää ja tuuli melkoista riehumista piti, mutta ei satanut, saapa nähdä selvitäänkö sateetta tänäänkin.
    Toivoisi ilman kesäinen olevan, kun niin paljon odotuksia tähän juhannukseen ladataan.
    Minullakin nyt uusia perunoita ja silliä, lohen puolikkaankin raaskin ostaa, kelpaa herkutella.
    Perunat maksoi maltaita, 8,00 euroa kilo, mansikka saman verran, en ostanut mansikoita, jotenkin olen kyllästynyt ja kun naapuri vakuutti, että eivät hyviltä maista, jätin väliin.
    Onkohan syynä liika lannoitus, kun makunsa ovat muuttaneet, vai onko myrkytyksillä oma merkitys?
    Tänään yritän jaksaa tuohon lähipuotiin, jäätelöä, viinirypäleitä tarjolla ja aina jotain muuta mukaan lähtee, ei ole vielä juurikaan helpottanut vaivaani buranakaan.

    Ano 15, 51 nielaisen sen kapselin kokonaan, punainen väriltään siinä se muovikin sisään menee, olisikohan pitänyt ottaa vahvempi, 400 lukee laatikon kyljessä.
    Luulen ettei heti kohta vaikutakaan, niin pahaksi pääsi vaivani, ajattelin soittaa lääkärille, josko kolmio lääkkeen antaisi, mutta ajattelin, että jätän vielä ja yritän omin konstein.
    Toivon, että toivotuksesi vielä juhannuksen aikaan toteutuu, kiitos siitä.

    Olen useasti kai sanonutkin, miten olen kateellinen, sinun puolesta onnellinen Eliaana, kun saat nauttia noista monista kohteistasi ja Väinöstäkin.
    Kurjenpolvet kukki minunkin mökin rannalla ja lumpeet järvessä, sanotaan, että puhtaassa vedessä lumpeet viihtyy.
    Mitäpäs sitä peileihin vilkuilee, kunhan nyt tutut edes tunnistaa, ihanaa juhannusta sinulle ja Väinölle+ perheellesi.

    Tepa mainitsit tuon tulevaisuuden, mitä saavatkaan jälkeläisemme kokea tätä menoa seuratessa, turvallinen kotimaamme on kovaa vauhtia muuttumassa muun maailman kaltaiseksi.
    Pelätä pitää jo kadulla kulkiessa, vaikka vielä täällä meidän kolkilla on ainakin päiväsaikaan turvallista ollut.
    Tuo välinpitämättömyys luonnosta ja toisten omaisuuksista on kasvussa, siitä voi lukea päivittäin, tunteet ihmisiltä katoaa, ei tajuta, että jokaisen elämä on suojeltavaa, niin eläinten kuin ihmistenkin.

    Eikö olisikin vallan ihanaa jos osaisi kirjoittaa niin, ettei aina joutuisi selittelemään, sitä olen yrittänyt, aina ei onnistu.
    Toisen kirjoittajan ajatuksia ei voi povata ja se minkä minä kirjoitan muka selvästi saattaakin olla toisen mielestä ristiriitaista.
    Minä uskon lukemaani, jos joku näkee vaivaa sanoa toisen olevan hurmaava uskon hänen ajattelun niin menevän, en jaksa ajatella, että joku näkee vaivaa mielistellä, kauniit asiat mielen hyväksi saa, eikö niin korppis;)

    Olipa ikävä kokemus Mkr, noin sitä minäkin kupsahtelen ja mustelmilta en välty, onneksi vielä käsivoimani on kohtalaiset, ylös olen päässyt.
    Katselin eilen kaupassa, kun nuorehko nainen tuli vauhdilla ovesta ja lensi mahalleen, jalka tarttui mattoon, mikä oli huonosti laitettu, pian ylös pääsi, ajattelin siinä en olisi minä ylös noussut ilman apuvoimia.
    Jospa ei seuraavaa kuperkeikkaa mökillä ollessa tapahdu, voit nauttia ihanasta suven elämästä mökilläsi.

    Ano 13,50 kyllä kävelysauvat on yksi hyödyllinen keksintö, myös turvana meille huonosti liikkuville, kauppaan lähden keppi toisessa kädessä ja kärri toisessa, näin tukea löytyy kulkiessa.

    Emmehän me tänne kirjoittajat kärttyisiä vanhuksia olla, pirteitä mummeja ja ukkeja, asiat vaan joskus vaativat kirpeitäkin vastauksia, hyvää juhannusta teillekin joiden mielestä vain riitelemme;)

    Nyt juhannustunnelmiin, vielä yksi kävely kipujen kanssa ja sitten vaan nautiskelua sitä myöten mitä kunto periksi antaa.
    Oikein turvallista ja ihanaa keskikesän juhlaa toivotan, varoen kaikkea liikenteen kuin uimisenkin kanssa, toivotaan, ettei uhreja lainkaan tänä juhannuksena.
  7. Hohhoijaa, eipä ole näin hankalaa kauppa/tori matkaa ollutkaan, kolme ja puolituntia, reilut kaksi kilometriä, usko meinasi jo lopulta mennä.
    Onneksi kotitalon raput kassini nosti naapurin mies, todeten, että olipa painava.
    Nyt taitaa iltapäivä mennä levon merkeissä, apteekista ostin Buranaa, farmaseutti sanoi sen tehokkaimmin vaikuttavan.

    Kiva asiallisesta selostuksestasi tepa, sinulla varmaan oikeaa tietoa noista asioista.
    Omin silmin nähtynä nuo ötökät vievät haluan ruokaa nauttia, vaikka tietämättömänä niitäkin syö.
    Oli mukava kuulla demeter sinustakin, ajattelinkin, että kesä tuo ylimääräisiä menoja ja puuhia.

    Ano 9,16 varmaan en kestäisi moista käytöstä, jättäisin palstan.
    Onhan niitä ärtymyksen aiheutuneita viestejä tullut minullekin, mutta myönnettävä on, että korppis niitä paljon saa ja kestää.
    Syytä en rupea edes pohtimaan, kai sen jokainen lukija voi itse tehdä.
    Lapset ja lapsenlapset ovat Luojassa ja ihmisten halussa.

    Hyvää Mittumaaria sinullekin Ramoona ja perheelle myös.
    Kiitos onnitteluista demeter, kai se noin pitänee kirjata, en ole varma siitäkään;)

    Oman muistini mukaan en ole ikävää viestiä korpikirjailijalle kirjoittanut, mitä ystävyyteen tulee, kirjoittajaystäviä ollaan kaikki;)

    Nyt taidan kellahtaa sänkyyn ja odottelen Buranan puraisua.
  8. Taivas tummansinisiä, uhkaavan näköisiä pilviä keräilee, ukkosta enteilee.
    Torilla meinasin käydä, saa nähdä estääkö sade suunnitelmani.
    Aika pitkä lenkistäni tulee jos matkaan pääsen, torille ensin, sitten apteekkiin ja lopulta kauppaan, mutta yritän hitaasti askeltaa, että selkäkin suostuu yhteistyöhön.
    Saunassa kerroin naapurille vaivastani ja hän olisi valmis autolla minua kaupoille viemään, mutta vielä vaan haluaisin itse nämä reissuni hoitaa.
    Tiedän itsepäinen olevani, mutta ajattelen jos nyt apua joka asiaan pyydän, se vähäkin kunto katoaa.
    No harmin koin taas kerran perunankasvatuksen suhteen, ei ainuttakaan perunaa sangossani, vain pitkät varret, nyt annan periksi.
    Näin se tapahtuu joka asian kohdalla, periksi on joskus annettava.

    Korpikirjailija, sen verran kantaa otan viesteihisi, miksi aina hyökkäät toisten sanomisiin, anna jokaisen omia ajatuksia kertoa, ei pakolla tarvitse vastata, jos asia ei miellytä.
    Noihin kiitoksiin ei kukaan lupaa ole kysynyt, ei lupaa annettu, ajatus on asian ilmi tuoneen mielipide ja se on sallittava.
    Selkeästi paheksut näitä kiitoksia antaneita ja kirjoitat niin, että loukkaamalla kirjoittajia, selkeän kuvan itsestäsi annat.
    En usko, että kukaan ilkeyksissään vaivaa näkee ja kiitokset antaa, uskon vilpittömyyteen sanomisista.
    Itse toki omat avuni tiedän ja hyvältähän se tuntuu, jos joku viesteistä mukavaa kokee, mutta sitä en ole koskaan hakenut, kiitän toki jokaisesta hyvästä sanasta.
    Vähättelet useinkin viestejäni, mutta olen ajatellut, että sinulla on siihen oikeus ja jätän sikseen, muistan kyllä senkin, miten kehotit rivien välien lukemista opettelemaan, no olen ehkä oppinut;)
    Kaikesta huolimatta iloa mökkielämääsi ja kesääsi.

    Nuo koivut muistan hyvinkin ja kyllä ne kohokohtaa juhlisti kaiken muun ohella mitä juhannukseen liittyy, perinteet elää vieläkin siellä, missä se on mahdollista.
    Iso lahna on hyvä savukala lohen rinnalla, pienemmästä saa koko ajan ruotoja sylkeä, loheenkin liian usein syötynä kyllästymistä tapahtuu.
    No sillipurkki ja uudet perunat on juhannuksena minun perinne, sen rieskan lisäksi, raikas viili mukaan lukien.
    Nyt jäätelöä aion ostaa ja herkutella sen avulla juhannustunnelmaa, vähäiseksi jää kuitenkin juhlinta.

    Taisivat kirvat liata pukusi, kun päälle tulivat, onhan ne niin tahmeita otuksia, joskus olen kukan lehdistä niitä hävittänyt.
    Mira noista vaunuihin hyökkäävistä rotista on kai tosi juttujakin, ovat vauvan nenää purreet, kissoistakin se vaara on olemassa, sillä vauvan tuoksu saa ne vaunuun hyppäämän.
    Rottia on kuulemma lisääntynyt, vaikka on kompostorit ja muutkin suljetut tilat jätteille, kai sitä ruokaa riittää rotillekin yltä kyllin, kun ei oikein kaikki lajittele.
    Yksi iljettävä otus sekin suomen luonnossa.

    Oikein kaunista ja nautittavaa oloa mökkireissullesi MKr, toivottavasti itikkakarkoitteet toimivat, sillä niitä on tuhottomasti, kokemuksen äänellä sanon.

    Taitaa pilvet ohittaa ja sateen uhka väistyy, siksi nyt reippaasti yrittämään kävelykierrosta, mukavaa juhannuksen odotusta kaikille.
  9. Huomenta, aloitukseen vastasin, kun hieman villiksi on sananvaihto taas käynyt, ihmettelen, että jaksamista sen suhteen riittää.
    Hymyilytti tuo "hurmaava" jos tälläkin hetkellä minut näkisitte ei tuo sana oikein istu, voisitte säikähtää pahan kerran, mutta kiitos tarkoitus tuli perille.
    Olen miettinyt, miksi nämä mukavat viestit joissa kiitosta annetaan, tulkitaan aina riidan aiheeksi, onko joltakin pois, jos kiitokset haluaa antaa.
    En usko kenenkään siksi viestiä lähettää, että kilpailuun kiitoksista sortuisi.
    Onhan sekin tapa, jolla voi hyvää mieltä osoittaa, siihen kai olisi aihetta enemmänkin pyrkiä.
    En tarkoita kiitos kiitoksen vuoksi, vaan silloin jos siihen tunne tuntuu antavan aiheen, selittelen koska kokemuksen mukaan sanoja ja tarkoituksia" väännellään,"

    Kaloista puhetta oli ja kyllä kuha ja ahven on parhaita paistokaloja, ahven vielä mieleisempi, iso ahven ja voissa paistaminen, vie kielen mennessään.
    Vävyni verkoilla kuhia pyydystää, isosta järvestä ja syvästäkin niitä verkkoon tarttuu.
    Ötökkäkauhuisena en madetta , en siikaa liioin tykkää syödä, kummastakin olen omin silmin matoja nähnyt, kai niitä kaikissa kaloissa elää, mutta ainakin nämä kalat olen omin silmin matoja nähnyt elättävän, kai se riippu veden lämmöstä ja mistä kaikesta muusta.
    Itse nähtynä vie halut syömiseen, ainakin näin luulotautiselta.
    Eihän voi tietää mitä sitä syökään kaupan hyllyltä ostettaessa, mutta minulle vaikea unohtaa näkemääni.
    Nyt varmaan saan ryöpyn toruja moisista arvioinneista, mutta otan ne vastaan kuin "mies", toivottavasti ei kammoa synny puheistani.
    Myönnän olevani ennakkoluuloinen ja luulotautinen ruuan suhteen.
    Jauhopurkkinikin tarkastan vähän väliä, vaikka en koskaan ole mitään löytänyt, kertomuksia vaan jauhotoukista kuullut.
    Tuberware purkeissa jauhoni kuivina pysyvät ja läpinäkyvissä purkeista jo ulkoapäin näen mahdollisen liikkeen purkin sisällä.
    Sairasta varmaan monen mielestä, mutta tämä on minun heikkouteni, sen tunnustan.

    Kälyni pistäytyi eilen luonani ja kolmisen tuntia taas hujahti vanhoja muistellen ja nykyistä elämää kertoillen, hänellä näkö ja kuulo kovasti huonontunut, muistikin meinaa huonontua, surullisena kohtaloaan mietin.
    Taitava emäntä aikoinaan, kun maalla eli ja vieras ei kahvitta talosta lähtenyt, jos ruoka- aika sattui pöytään istutettiin, nyt melkoisen avuton vaivoineen, tytär onneksi huolta pitää.
    Käden taitaja myös oli, ikoni maalausta harrasti, monet astiasetit maalasi koko suvulleen ja kutoi ja merkkasi isot liinat, ompeli vaatteet, nyt sitten aivan kädetön on.
    Tyttärelleenkin kansallispuvun alusta alkaen itse teki, kaikkine tykötarpeineen.
    Tuntuu pahalta ajatella, että nyt ei enää mihinkään tälläseen voi ottaa osaa, omatekemiä kortteja kertoi vielä tekevänsä, vaikka vaikeaa on sekin, kun kädet vapisee.
    Näin eritavoin elämä meitä kouluttaa, minulla kaikki nuo aistitkin melko hyvänä pysyneet, hajuaistin olen kadottanut, en ole kysellyt olisiko sille jotain ollut tehtävissä.
    Pieneltä tuntuu selkävaivanikin, kun vertaa kälyni vaivoihin, mutta pienikin haitta aiheuttaa harmia.

    Jospa jutusteluni antaisi jotain virikettä keskustelun pohjaksi, vaikka mitoittamaan vaivamme erilaisten vaivojen rinnalle, onko elämä kohdallamme niin huonoa, kuin sitä arvioimme.
    Miten paljon tuskaa löytyykin ihmisten elämästä, mutta ne omat vaivat suurilta vain tuntuu, vertailu varmaan monesti olisi paikallaan.

    Juhannuksen valmisteluun varmaan jokainen omalla tavallaan alkanut, niin minäkin ostoslistaa suunnittelen, ei mitään kummaa näin yksin ollen.
    Toivoisi sään olevan kaikille ja kaikkialle suotuisaa.
  10. Sateisen yön jälkeen päivä on kirkastumassa, kyllä huomaa, että sade on tehnyt tehtävänsä, luonto kiittää.
    Nämä sateet vielä laariin menee, toivotaan, että kesä käsikädessä sateen ja poudan kanssa loppuun kulkee.
    Selkäni meinaa vaan jatkaa ilkeänä oloaan, panadol lääkkeeni on ollut, pientä helpotusta antaa.
    Purin eilen sen puseron ja nyt sitten sukkaa pukkaa, muutamat naisten sukat siitä saa ja lapsillekin ehkä lankaa jää muutamiin sukkiin.
    Miettimällä yritin olisiko jotain muuta tarvetta langalle, en keksinyt, kai sitten olen vain sukkien tekijä.
    Omaan kotiini en tarvitse mitään uutta, no ehkä tarvetta olisikin, mutta tässä vaiheessa elämää en enää jaksa suuria muutoksia.
    Jakamista vieläkin paljon, vaikka jo muuttoni aikaan kierrätykseen hommasin suuren osan tavaroitani aina vaan lisää löytyy.
    Vintillä ei juuri mitään tavaraa ja yläkaapitkin melkein tyhjinä, mutta nyt on helppo löytää kaikkea, kun kaikella paikkansa.
    Onnittelen itseäni, kun raaskin luopua niin isosta osaa elämääni, hyvin toimeen tulen vähemmälläkin.

    Ramoonan näen kauniina rouvana, miehensä ja perheensä ihailun kohteena kukkaseppele päässään, niin hyvän kuvan teit juhannuksen ja kesäsi kulumisista.
    Varmaan nuoruuden juhannukset ja ilot mieleen tulee, niitä toivoisi aina vaan elävänä mukana kulkien iloa ja onnea antamaan.
    Ulpukkahelmet muistan minäkin tehneeni, kun vesillä liikuimme, täällä Savon kauniiden vesistöjen äärellä.

    Hurskainen mainitsit nimimerkkisi menettäneesi, niin minäkin ja nyt tähän uuteen en meinaa tottua, SkillaN vaan aina mielessä pyörii.
    Toivottavasti ajan pian saat ja apua löydät vaivaasi.
    Lippua yritän heilutella korkealla näine juttuineni, toivon, että jollekin toisellekin lipun heilutus mieleen tulee, hyvää juhannus aikaa sinulle kuin toisillekin.

    Samoin tavoin rieskani valmistan kuin sinäkin mira ja juurikin voin tai muun levikkeen kanssa kuumana on herkkua.
    On tosin melkoisen vahva tuote tuo ohra ja kaikille sen nauttiminen ei oikein sovi, turvotusta saa aikaan ja hitaasti suolistossa matka etenee, siitäkin huolimatta maku houkuttaa muutaman kerran vuoteen.
    Minulla ei onneksi suuria vaikeuksia ruuansulatuksen kanssa olekaan, nauran aina, että vaikka pieniä kiviä söisin hyvin menee.

    Onnistuneet juhlat on paras kiitos emännälle ja juhlasi onnistui hyvin säänkin puolesta.
    Yllätykset kuuluu juhliin ja niitäkin saitte, nyt sitten jatkossa muistojen kera lepäilyä, kunnes uusi juhlinta kutsuu.
    Onnea etukäteen tuleviinkin juhliisi korpikirjailija.

    Tepalle juhannuksen odotuksia, toivotaan kauniita ilmoja ja hyttysten poissa oloa maisemista, vaikka kai niilläkin oma tehtävänsä, linnut saavat niiden avulla masunsa täyteen muiden hyönteisten lisänä.
    Ilo on minullakin katsella taivaalla liiteleviä pääskysiä, kohta poikasetkin lentoa opettelevat, siipien räpyttelystä erottuu poikasten lento.
    Niillekin toivoisi hyvää ravintoa ja voimia valmistautumisessa pitkälle lennolle syksyn tullessa.

    Jatkanpa neulomista, kun en millään pohtimisella löydä muuta tekemistä, mutta meneehän päivä näinkin ja ehkä iloa sukkani jollekin joskus tuottaa.
    Kaipailen kovin brinkalaa ja demeteriä viestejä laittamaan taitaa kesäkiireet heitä rasittaa, samoin Eliaana ja kaikki toisetkin loistavat poissa olollaan, taitaa kesän suunnitelmat aikaa vievän.
    Kaikki aikanaan ja viettäkää jokainen mielihyvää tuovan juhannuksen odotusta.
  11. Huomenta viikon alkuun, kaunis sää jatkuu kiva lomalaisille ja myös meille pitkällä lomalla oleville.
    Lämmin ei luita riko, sanotaan, mutta joskus uupumuksen aiheuttaa, kyllä siinä 20 asteen lämmössä jo pärjää, joskus jopa alemmallakin.
    Ehkä ei kuitenkaan kahta villapaitaa tarvitse, sitten kun mittari näyttää 20 pakkasastetta, voi hyvinkin tarvetta ilmentyä.
    Toki onhan myönnettävä, että villasukissa kuljen minäkin kesät, talvet, jaloissa huono verenkierto, vetokin lattian rajassa tuntuu.
    Meillä ilmestyy paikallislehti vain kolmena päivänä, siirryin digilehteen.

    Raparperimehua sain kolmisen litraa, ei oikein mehukkaita olleet, varmaan nekin kaipaavat jotain hoitoa ja paikka missä kasvavat on autiotila, omissa oloissaan saaneet kasvaa.
    Säilöminen on kuitenkin aloitettu ja siitä se torilla käynti lisääntyy, seuraavana mansikat ja perunat pakkaseen laitan, pieniä siikli nimisiä pakastan.
    Nokkosia minäkin liottelin lannoitteeksi aikoinaan, lehmän kakkaroiden lisäksi, syötäväksi en ole laittanut, olisi varmaan kannattanut laittaa, mutta nokkosesiintymät aika pieniä olivat ja tien vieressä useinkin.
    Minäkin tykkään lukea aivan näistä arkisista puuhista, sillä jokaisella omat tavat ja aina jotain uutta kokee viesteistä saavansa.

    Minua ihmetyttää tuo Makriinan kohdistuva ajojahti, hän kirjoittaa aina asiallisesti ja asiaa, huumorinkin anti huomattava.
    Suoria mielipiteitä asioista, näinhän arvostelijatkin tekevät.
    En usko , että kukaan hänen kirjoittelun vuoksi olisi pois lähtenyt, joku muu syy on poissa oloihin.
    Kunnioitettava ikä ja noin selkeä ulosanti, olisipa meillä kaikilla.
    Sallitaan eriävät ajatukset, ymmärtäen, että ne on kyseisen kirjoittajan mielipiteitä, jotka voivat avata silmät laajenpaankin keskusteluun.
    Tänään taas istun monta tuntia La Promesan salaisuuksien paljastuksien ääressä ja varmaan paha saa siinäkin sarjassa palkkansa.
    Onneksi emme elä noin jyrkkää jakoa mikä sarjassa on, vaikka vieläkin tuo "eliitti" elää, teeskenteleviä ihmisiä vielä löytyy.
    Onhan niinkin, että suoraan puhuvia ei hyväksytä ja monta kertaa ystävyys siihen loppuu.

    Kummi-tyttö toi eilen raparperien kera yhden villapaidan purettavaksi, näin saan ilmaista sukkalankaa ja ehkä jalkojakin sukkiin löytyy, mikä tärkeintä, minun tekeminen jatkuu.
    Edunvalvontapaperin vihdoin sain aikaan, nyt voin huoletta elää, jos jotain sattuu, lapset asiani hoitaa, kai aika oli se jo tehdä, lapset ovat vähätelleet asiaa, vedoten siihen, että itse pystyn asiani hoitamaan.
    Eihän tarvitse kuin yksi päivä ja se on siinä.
    Hyvin itsenäinen olen toimissani ollutkin läpi elämän, itse olen polkuni tehnyt, toteuttanut, virheitä tehnyt ja kai jotain onnistumisiakin on mukaan mahtunut.
    Jatkumo voi vaikka yllättää, mutta nyt tämän päivän puuhiin, hieman vaikea tuo liikkuminen, kun aina selkään vihloo, mutta hammasta purren ilta aina eteen tulee.

    Iloista päivää ja aurinkoa kaikille, ehkä ne kadonneet lampaatkin ketjuun löytävät.
  12. Sunnuntaiaamua, hieman myöhäiseksi meni, kun laitoin raparperit mehustumaan, hohhoijaa, näin päiväkirja taas avattiin tavanomaisesti;)
    On vaikea kirjoittaa muusta kuin omasta elämästä, enhän tiedä teistä muuta kuin mitä olen viestienne perusteella tietoon saanut.
    Olisikin kovin suotavaa, jos omia tekemisiänne kertoisitte, vastaillen saisi ilmettä myös keskustelun tapaan.
    Nimimerkillä kirjoittajat ovat helpommin nähtävissä, anonyymit jäävät usein huomiotta, vaikka aihettakin löytyisi.

    Kuuntelin Pyykön ohjelmaa lintujen laulun vaikutuksesta ihmismieleen ja on useassa testissä huomattu sen hyvä vaikutus, samoin kuin hiljaisuus luonnossa käyskennellessä, sen totesin minä myös poikani mökillä ollessa, jotenkin oli kevyempi hengittää ja keskittyä kuuntelemaan.
    On helppo olla samaa mieltä kanssasi ano 16,57, se rakkaus kotimaatamme kohtaan on iloa sydämen pohjasta asti.
    Olen aiemminkin maininnut, että parasta suomessa on vuodenajat ja rauha mistä olemme saaneet nauttia jo pitkän ajan, toivoisi tämän jatkuvan.

    Noita iholle hyökkääviä on runsaasti, ihmettelin siellä mökillä kuistilla istuessa tehokas karkotin antoi olla hyökkäyksiltä rauhassa, nimeä en katsonut, mutta joku valkea pötkö laitettiin koteloon ja pöydälle, eipä itikoita näkynyt.
    Jotakin myrkkyähän se oli, mutta mielellään sitä hengitti, kun sai istua rauhassa, ehkä harvakseltaan ei kovin vaarallista ollut.

    Korpikirjailijalla tänään aihetta juhlimiseen, onnea vaan kumppanille ja koko juhlaväelle.

    Kyseleppä Mkr tuota itikan torjuntaa jostain, sai todella aivan rauhassa istua kuistilla, onhan juhannus mitä suurimmissa määrin ulkona oloa.
    Minulta taitaa nyt jäädä tähän kotona istumiseen, hyvä niin, selkäni on niin kipeä, että hyvä kun tässä sisällä jaksan touhuilla.
    Issiasvaiva, se on minulle usein juuri kesällä iskenyt.
    Pitää kohta nostaa perunani, jospa juhannus tunnelmaan niiden avulla pääsen, silliä ja uusia perunoita, vesi kielelle tulee, jos omia ei tule ostan torilta.
    Uunirieska myös on tehtävä, se perinne minulla.

    Noin olen toivonut, kuten Kristiina 23 sanot, mutta se on vaan toivomus, joidenkin on vaikea sitä toteuttaa.
    Joku kaipasi ajatuksia, mielipiteitä, no kyllähän joka asiaan mielipide löytyy, mutta onko sekään aina viisautta tuoda kaikkea esiin, olen huomannut ärtymyksen kasvavan, jos kovasti kantaa ottaa.
    Onhan mukava, että yksi ketju olisi meidän vanhojen mietteille pyhitetty, olipa se sitten miten arjen kerrontaa tahansa.
    Omiahan ne ajatukset ovat, mistä arjessakin kerrotaan.

    Tuo "eliitti" käsite on minun päästäni häipynyt, olen pitkän elämäni aikana tavannut monenlaista kulkijaa ja pikku hiljaa on ajatus tuosta "eliitistä" häipynyt.
    Ehkä on ihmisiä jotka huomiota saadakseen toimivat erilailla, minuun ei enää mikään tämän kaltainen pure.
    Pohjimmiltaan olemme kaikki ihmisiä, onnekseni tuttavapiirini ei kuulu näitä poikkeavia , huomiota hakevia, on vain lämminhenkisiä, ymmärtäviä ihmisiä.
    Tokihan mielipiteet vaihtelevat ja hieman on otettava toisenkin mieliala huomioon ja ymmärtää tilanteet oikein.
    Viiniä en ole ostanut Alkostakaan, miksi nyt kaupan hyllyltä, Longeroa joskus saunajuomaksi, hyllyssä on vielä 85-vuotis juhlintaan hankitut juomat, poikani niin reilusti niitä aineita toi.
    Mehuja teen itse ja ne pääasiallisina juominani nautin.

    Mielestäni tuota empaattisuutta on tai ei, se on sisäsiittoinen ja luonteen kuva sen useinkin paljastaa, puheesta jo sen aistii, jopa kirjoitellen ketjuunkin sen tunnistaa.

    Tässä tämä päiväkirjan sivu tällä kertaa, toivottavasti jonkun ajatuksen herätti;)
  13. Lauantaiaamua toivottelen, aurinko yrittää kurkistella pilvien takaa, ukkosta luvattiin tähänkin päivään.
    Katselin kuusia ikkunani edessä, ovat hopean vivahteisia ja niin terveen näköisiä, vettä ovat saaneet ja isoine juurineen ravintoakin keräävät, oraville käpyaterioita tekevät.
    Varmaan joku erikoinen lajike, paikalla oli ennen kotitalouskoulu, kai taimet alkuaikoina istuttivat hieman erikoisemman lajikkeen koristamaan pihaa.
    Kotitalouskoulu oli vielä paikalla, kun tähän muutin, nyt ruma harmaa seniorirakennus, kauniisti kasvat kuuset ja koivut rumuutta hälventää.

    Tuo kova vatsa on tuttua minullekin aina kun matkoille lähden, kai se vatsa reakoi ensin muutoksen.
    Muutenkin poiketen tästä tavanomaisesta elämästä, jotenkin keho sen tunnistaa, nukutakaan ei vieraissa niin hyvin nuku, kuin kotona.
    Parin viikon jälkeen se päivä alkaa lyhentymään, lyhyeksi jää valon aika, mutta se kuuluu siihen meidän elämisen rikkauteen, muutos aina piristää.
    Odotettavaa sään puolesta on moninainen, syksyn värit, loska-aika ja vihdoin talvi lumineen.
    Joka vuodenaika tuo uuden tuulahduksen ja lupauksen odotukseen milloin mitäkin.

    Minulta on jäänyt nuo tubetusten lueskelu/katselu, aika ei riitä kuin tämän palstan ja maailman tapahtuminen selailuun, face on myös joka aamuinen käynti paikka.
    Moni asia on tullut tutuksi näidenkin avulla, oppia ikä kaikki, sanotaan.

    Kukapa uskaltaisi diagnoosia jakaa kenestäkään, niin arvaamattomia on ihmisten mielet, mikä on omasta mielestä sairasta, voi toisen mielestä olla hyvinkin aitoa ja oikeaa.
    Tuo numerointi oli Kahvipirtin aikaan käytössä, kun saattoi viisikin ketjua olla palstalla, ajattelen kyllä, että näin ei ole nojatulin kanssa.
    Minäkin selasin tuon ketjun ja pitää sanoa, että ei tarkoitusta tavoittanut.

    Saarenmaan valssi on tuttu laulu, lauluryhmämme myös sitä lauloi ja Otsin laulamana niin tuttu ja mukaansa tempaava kappale on.

    Tuota minäkin usein mielessäni pohdin, miten ne henkilöt jota eivät omista tai eivät haluakaan tietokonetta omistaa, nuo terveys asiansa hoitaa, puhelimen varassako ovat ja istuvat odottaen soittoa saadakseen palvelun.
    Ihmetellä täytyy tätä nykyistä menoa.

    Kaunis pihapiiri sinulla tepa, onneksi hyvää apua saat pihan siistinä pitämiseen, aikoinaan istutetut kukat iloa tuottavat värejä moneen hetkeen..
    Raparperjä en vielä ole saanut, mutta mustikkasopan aion keittää niinikään uunipuuroni höysteeksi.
    Luvassa on raparperit, mistä sitten mehua laitan.

    Nyt pieni pyykin silitys ja imurointi, siinä tämän päivän hommat, pölyjä tietenkin pyyhin ja keittiön kaapit kostealla läpi käyn, aina niihin sormenjälkiä jää vaikka kuinka puhtain käsin yrittää ovia aukoa.
    Mukavaa ja nautittavaa lauantaipäivää toivotan teille kirjottaja ystävät.
  14. Niinpä, kai ne minä sitten syön ajan kanssa, pakkaseen laitan, jääkaappiin viikon tarpeen., pulla aamuisin,
    Kakkuja en paista, en myöskään pikkuleipiä, marja ja omenapiirakoita useimmin, täytekakkuakaan en syö, kääretorttu vierasvarana.
  15. Olen samaa mieltä ,mutta jos on halua saada aikaan jotakin, mikä mieleen liittyy, onhan sekin hyvä.
    Polkuja ei puulla peitetä, luonnosta on tuleva alusta, mutta kivet ja juurakot on hyvä laittaa kävelykuntoiseksi, vahinkoja voi sattua nuoremmillekin.

    Toisille on työntekokin mukavaa, kun sen voi toteuttaa omaan tahtiinsa ja nauttia lopputulemasta.
    Tämän mökin ympäristö on luonnon omaa tekoa, mustikat ja puolukat pihasta kerätään.
  16. Huomenta sateen tuomaan raikkaaseen aamuun, ukkonen oikein kunnolla jyrähteli.
    Jännitystä minunkin elämässä on, juhannuksena katson teki peruna satoa, varret on komeat.
    Raparperiä odottelen, jospa mehuksi asti niitä saisin, kälyni pihassa niitä kasvaa, tekeneekö satoa, kun ei hoitajia ole, vaikka raparperi ei niin suurta huolenpitoa tarvitsekaan.
    Mansikkasato kypsyy lyhyellä ajalla näin radiossa kerrottiin, juhannuksen jälkeinen viikko pääsadon aikaa.
    Siitä se alkaa säilömis aika ja paljon onkin purkkeja odottamassa.

    Hurskainen joutunut puhelinmyyjien armoille, niistä ei hevillä eroon pääse, sen olen kokenut.
    Keitä kananmuna päivässä, eiköhän siitä tarvittava aines kuntosi kohennukseen tule, kaiken muun ruuan mukana.
    Nyt puhelimeni näyttää, kun tulee joku kaupustelupuhelu, jätän vastaamatta, vaikka toisaalta tunnen piston omassatunnossa, työtä yrittävät hekin tehdä ja elantoa hankkia.
    Ostan apteekista ne vitamiinit, mitä tarvitsen, tällä hetkellä vain D-vitamiini käytössäni.
    Luin jostakin, että kilpirauhasenvajaatoiminta aiheuttaa kynsien heikkenemistä, siksi D-vitamiinin ostin.
    Valituista Paloista olen eroon päässyt.

    Tulihan sieltä mitali keihäänheitosta, pronssia, no hyvä niinkin, ainoaksi jäi suomalaisille, hyvin vähän seurasin näitä kisoja, toisella silmällä vilkuilin, kun vävy niitä katsoi.

    Eilen lenkkisaunassa naiset ihastelivat mustelmiani ja pitihän syy moiseen kertoa, todeten , että kompura olen.
    Veneestä pois pääseminen oli hankalaa, apua tarvitsin, laiturikin keikkui, mutta rantaan pääsin, kyllä se niin on, että katutasolla on minun loppuelämäni kuljettava.

    Minulla ei ole vielä kartoitettu tätä yksin asumista, mutta parempi niin, rollaattoria minullekin esittävät, mutta ei vielä, jokainen päivä ilman sitä on voitto.
    Ärsytti, kun en saanut yhtä lääkettä, kaksi päivää jäi Kelan korvaus maksuosuus puuttumaan, nyt joudun uudelleen apteekkiin menemään, toivoisi hieman joustoa asioihin.
    Ehkä se yöastia minullekin hommattaisiin, jos mökille aikoisin, mutta tyydyn tähän näkemääni ja hyviä geenejä poikani suhteen onnittelen, jaksaa ja haluaa laittaa elämänsä hyväksi.
    Työt odottivat ja kiireisenä jatkaa, Lappeenrantaan tänään ja huomenna Joensuuhun ja sitä tehden viikot vierii, toivottavasti ehtii mökilleen polkuja rakentamaan;)
    On kova tekemään töitä, uskon minun geenejä osin olevan ja minä taas äitiäni kiitän kaikesta voinnistani ja jaksamisesta.

    Kiitokset onnitteluista, onnea kaipaa pieni poika elämänsä polulle, kuin hieman vanhempi isoisomummikin.
    Aurinkoa toivon kaikille, sateiden lomaan, niin jaksamme ponnistaa huomiseen.
  17. Pitipä tulla kertomaan, kun juuri tiedon sain, että viides polvi sukuumme syntyi, olen nyt isoisomummi, poika on uusin sukumme jäsen.
  18. Huomenet kosteaan ja viileään aamuun.
    Ei nukuttanut, kotiinlähtö mielessä, puolenpäivän jälkeen tulee nuorimman tyttären mies koirat hakemaan ja vie ne kotiin odottamaan isäntäväkeä paikalle.
    Me suuntaamme jokainen omiin suuntiimme ja varmaan taas kodin arvo nousee arvoon arvaamattomaan.
    Mitenkähän kukkani on kasvaneet, vai onko kuolo tullut, no onneksi torilta saa runsaat valikoimat tarpeen eteen tullessa.
    Nuorimman tyttären mies on pojallani työssä, on rakennusmies ja varmaan näidenkin rakennusten suhteen monta tuntia viettänyt.
    Firman hommina hoitaa laiturit, satamat ja rannat, on kaupungin kanssa sopimus.
    Koirat koko ajan on minun seurassa olleet ja ovat aivan lutusina on sydämeeni ahtautuneet;)
    Pöydän alla jaloissani nytkin nukkuvat, ehkä pieni ikävä heilläkin.

    Ramoona kerroit tuosta "huusi" asiasta, kaksi huussia on täälläkin ja purusangot on käytössä, joskus kokoontuu toistakymmentä henkeäkin, no pienemmillä omat vessat mukana, silti ahkerassa käytössä ovat.
    Poikani jotain "vanhan aikaista" halusi esille tuoda, kun muuten on niin tekniikan kyllästämää tämä mökillä olo.
    Laavuja kolme kappaletta, talvikäyttöön, pistäytyvät talvella useinkin, kun matkaa vain puolitoista kilometriä kotoa.
    Kiertelin pieniä lenkkejä polkuja pitkin saaressa, kyllä olisi kauniita mökkipaikkoja, poukamia, mistä kauniit ja rauhalliset näkymät, jos sopu ei riitä tässä asumiseen voi kumpikin tytär oman paikan laittaa., hyvin ovat sovinnollisia olleet, joten tuskin mökkejä lisää tulee.
    Sinulla Ramoona on aina kukkiva piha, näin olet suunnitellut ja kaunista siis riittää.

    Eilen kaksi komeaa joutsenta kahden poikasen kanssa kävi rannassa, eivät kauan viihtyneet, ehkä ovat tehneet tuttavuutta joskus koirien kanssa.
    Norppaa emme ole nähneet, vaikka kiikaroimme, tuossa kylässä mikä lähinnä on, oli tullut aamukahvi seuraksi jollekin asukkaalle.
    Uistelijoita en ole nähnyt kuin yhden, kai menevät tuonne isolle selälle.
    Linnasaarikin on tuossa muutaman kilometrin päässä, siellä olen joskus käynyt, polttivat kaskea, siellä on joskus näitä vanhoja tapoja ja työn tekemisiä esillä.
    Pitkä matka ei ole Rantasalmen Järvisydämeenkään, siellä on mahtavat lomailukohteet.
    Nämä alueet on ennen muinoin olleet Rantasalmen pitäjää, aina Leppävirtaa myöten.

    Tuo viinikarahfi minulta puuttuu, mutta ei viinikään juuri enää maistu, olen saanut "korventamistaudin" kahvi ja käristetty viinin kera tätä tautia ruokkii;)
    Tänään pääsevät kotiin kisoja seuraamaan tytär ja vävy, mökilleen kai kiirehtivät hekin.

    Eurovaalien tuloksia nyt pohditaan ja ennusteita tehdään ja jos Li Anderson samaa tyyliä pitää siellä kuin täällä tähän asti, niin ainakin kapuloita rattaisiin viskelee, toivottavasti löytävät yhteisen sävelen meidän edustajat.
    Harmi meille, kun eduskunnassa ei tätä selkeäsanaista edustajaa nähdä.

    Nyt tuli elohiiri silmään, kai on viisainta laittaa piste tälle aamulle, nauttimista asioista mitkä mielen iloiseksi saa.
  19. Huomenta viikonalkuun, aurinko paistaa, mutta vettä on koko yön satanut ja epävakaata luvataan eteenpäinkin.
    Eurovaalit on käyty ja tulokset yllätti, tosin en Andersonin äänimäärää ihmettele., on hän niin hyvä ulosantinen ja selkeästi sanomaansa kertoo.
    Äänestyksen tulos toi kansan mielipiteen esiin ja siihen on tyytyminen.
    Miten Euroopan tilanne nyt näiden vaalien jälkeen muodostuu, on melkoinen kysymysmerkki.

    Oma mökkielämäni on loppusuoralla ja kyllä kotiin meno tuntuu ihanalta, kaikki on mennyt hyvin, paitsi oma liikkuminen rajaa suuremmat tekemiset, olen hieman turhaantunut ,kuten korppis sanoi.
    Selväksi kuitenkin kävi, että tämän tapainen mökkielämä ei minulle sovi, vaikka kuinka hyvä onkin, maasto on haaste.
    Tyttären mökille on suunniteltu heinäkuun aikana käväisy, siellä ei kuitenkaan maasto ole näin haasteellinen, mutta sekin vakuuttaa, että ohi on minun mökkiaikani.
    Olenhan senkin kokemuksen omalla mökilläni saanut kokea ja nyt sitten elämä tämän näköinen ja siihen on tyytyminen.

    Eliaanalla vielä kunto riittää monella mökillä oloon ja nauttiminen kotitilastaankin voi iloa antaa, jos työtäkin.
    Kiva kuulla että Väinö sopeutuu hyvin monen asunnon elämään ja ihmisiäkin enemmän silittelemässä.
    Olipa kallis tuo lääkärinpalkkio, muistelen, että 20 euroa minun kortin uusiminen maksoi, mutta eihän voi verrata, kaikki on muuttunut, myös taksat.

    Korpikirjailijan toimia mietin, miten hän jaksaa niin moneksi, varmaan hyvän mielen tulokset tuottavat.

    Tepa urheilun innokas penkkiurheilija, sitä en minä ole, vanhemmiten aina vaan vähemmän.
    Nyt olosuhteiden pakosta
    niitä katselin, vävyni viihtyi telkkarin ääressä ja kun minulle sopivat työt puuttuvat, seurasin minäkin kisoja.
    Sitä ihmettelen miksi puolikuntoinen urheilija yleensä lähetetään kisailemaan.
    Melko monella oli joku vamma mikä oli puolustuksen aihe.
    Olihan mukana onnistumisiakin, joten olkaamme tyytyväisiä, hyvähän se ruudun takaa on arvostella.

    Elämä jyrää joka päivä eteenpäin ja niin loppuu huomenissa myös tämä "työrupeama" ihan mukava ja yllättävä kokemushan tämä oli, sain todistaa poikani aikaansaamisia.
    Hyvin on leiviskänsä hoitanut, toivon että onnenkantamoinen mukana kulkee.

    Pidetään sadetta tämä päivä, odotellen aurinko taivaalle välillä toivoa paremmasta antamaan, ja lepäillään;)
  20. Huomenta ja toteamus, hiljaista on, täällä niin kuin ketjussakin.
    Suvun kokoontumisia ja matkoja, nepä kadon aiheuttaa.
    Täällä eilen ukkosti ja koko yön on satanut, nyt ilma kirkas ja viileähkö.
    Ruokosaari on nimeltään tämä saari, ei kovin kaislikkoinenkaan, mistä nimensä lienee saanut, kai aikojen kautta on kaikki muuttunut, saari kuitenkin on ja pysyy.
    Koirat laiskistuvat kanssamme, ei muuta kuin pihapiirissä pyörivät, onpa isäntäväellä totuttaminen entisiin tapoihin.
    Tänä aamunakin tuli Kerttu herättelemään neljän aikoihin ja ulkona pistäytyi ja nyt molemmat unta jatkavat.

    Urheilukilpailuja nämä vahtikaverit tykkäävät katsoa ja minulle tekemisen puutteen aiheuttaa, ristikoita täyttelen, mutta sekin jo tympii.
    Kiva on pian päästä kotoisiin ympyröihin, vaikka ihana täälläkin olisi, jos pystyisi kävellen aikaansa viettämään.
    Olen noita rappuja kävellyt edes takaisin, pienen liikkeen nekin antavat., mihinkään ei uskalla kajota tontilla, kun suunnitelmat ei tiedossa.

    Vävyni jalassa oleva ruusu on parantunut, varmaan auttoi, kun heti lääkäriin pääsi ja lääkkeet sai.
    Kehottelin rokotteen ottamista, kun usein vaiva ilmaantuu.
    Nauroin, että omaa ihoani en osaa sanoa onko parempi vai huonompi, talossa vain yksi peili saunakamarissa ja siellä yöpyvät tytär ja vävy.
    Minulla valitusta tämän asian ja toisenkin puutteen ilmaantuessa, kelloja ei ole missään huoneessa, ovatko päättäneet viettää aikaa ilman kelloja, myös telkkareita voisi olla saunamökissäkin, huomasin vävyn tuijottaissa urheilua koko päivän.
    Kotoa sitten löytyy peilejä voi tutkia naamaanikin;)
    Kyllä se elämä mullistuu, kun vieraisiin oloihin astuu, vaikka omien lasten huusholleja ovatkin.
    Ihminen on kumma, vaikka kuinka hyvin asiat on, aina ilmenee valittamista.

    Ikävä seuralainen on tuo vyöruusu, kuten topi kertoo, olen kuvista nähnyt ja sehän voi iskeä mihin osaan kehossa tahansa.
    Jatkuva pakottaminen vaati luonnetta kestää, jos muutenkin on huono kestämään kipua, se jatkuvasti kuuntelu hermoja rassaa.

    Eipä enää kertomista täältäkään löydy, vietetään mukava päivä tahoillamme, ehkä se ilta eteen tulee mitään tekemistä.
    21. 3 / 13
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt