Sel-la

Vapaa kuvaus

Niinhän siinä kävi, että mitkään ehdotukset ei menneet läpi ja salasanat aivan hukassa.
Minulla on kalenteri missä salasanani on tallennettuna, mutta aina vaativat uuden, hyvä kai se on, kun niin paljon ikävää täällä tietomaailmassa tapahtuu.
Vähän hätäinen olin tuon nikin kanssa, kokeilin vain S-alkuisia ja jostakin putkahti tuo Sel-la, hyvä etten Seela kuitenkaan, näillä nyt mennään.
Pakkasaikaa nyt sitten eletään ja joulua odotetaan, kaikki aikanaan.
Odottelen tässä kahvivieraita, juodaanpa sitten kahvit uuden nikkini kunniaksi ja voitoksi urakasta jota en koskaan tarvitsisi tehdä.
Päätän aina, että en painele mitään uusia ohjelmia, mutta eikö mitä liian varmaksi kai olen tullut ja Gigantin pojille en ilkeä edes viedä sotujani kunnes tiedän mitä pitää selvittää.
Joku on sanonut, että rikki ei kone mene, mutta minä ainakin todistan, että sekaisin sen saa.

Totuttelen nyt tähän nimeeni ja viestejä sillä laitan, kun en anonyymi halua olla, kaikkea hyvää koko seurakunnalle.

Tämmöinen jouluvieras, syliin koppasin;)

Aloituksia

22

Kommenttia

256

  1. Huomenta hiljaisesta ja järvinäkymän maisemista.
    Olipa onni, että lähdin mukaan tänne pojan uudelle mökille, uudeksi voi sanoa, kun kaikki uusiksi laittoi.
    On mökki, uusi sauna ja vanhasauna, mökki mäen päällä ja uusi sauna lahden pohjukassa, vanha sauna toisella puolen.
    Rappuja tuhottomasti niitä kiiveten askelia tulee, niistä selviän, kun on kaiteet, mutta juurakoineen maasto tekee tiukkaa.
    Uudella mökillä on terassi, siihen kuuluu kesäkeittiö pitkine pöytineen ja kunnonhella ja grilli., on paljukin.
    Se sauna on sitten yksi ihastukseni kohde,, lauteilla istuen voi ihastella upeaa maisema, missä norpankin voi nähdä aurinkoa ottamassa.
    Nyt taitaa riittää tämä ylistys, mutta ihmetellä täytyy pojan jaksamista, vielä työnsä ohella, toki rakennusmiehiä on mukana ollut.
    Kaksi kertaa ole mukkelis, makkeilis mennyt, läksin uuteen Vc:n mihin ei vielä kunnon polkua ollut ehditty tehdä ja sielläpä kumsahdin kasvoilleni, rinta iski juurakkoon, ei onneksi pahemmin.
    Toisen kerran saman yöllisen reissun aikana putosin rappuset ja kankku mustana, piti haikeudella todeta, että paras on asfaltilla tallustaa.
    Poikani esitti, että olisin koko kesän, ei onnistu, niin ihanaa kuin olisikin.
    Täydellinen varustus kaiken suhteen, valoja ja ilmanraikastimia myöten, en kaikkea edes ymmärrä mitä onkaan.
    Koirat on olleet kilttejä, sänkyni vieressä nukkuvat ja ulos perässäni lähtevät.
    Vahtikoiria ovat, ei pääse vieraat yllättämään.
    Poikani soitteli Pariisista, huono aika sattui vierailulle, Amerikan presidentti vierailulla ja turvatoimet hidastavat liikkumista.

    Pojan kotona asustaa vanhin tytär perheineen, appi-ukko vierailulla Englannista, kalalla oli miehet käyneet, ehkä elämys
    Pistäytyivät eilen meitä katsomassa, pieni mieskin kasvanut ja seisomaan pyrkii., tyttären kanssa olisi pitänyt koko ajan seurustella, hän viisi vuotiaan energialla jaksoi puhua pulputtaa.

    Tätä iänikuista ongelmaa olette jaksaneet pohtia, mikä on oikein, voiko kirjoittaa mitä haluaa, vai onko rajoituksia, ei ole, mutta toivoisi asiallisina kumminkin pysyttävän.
    Minusta on aina mukava lukea teidän tekemisiänne ja monta kertaa uusia ideoitakin tulee, se että jaksaako niitä toteuttaa se on eri asia.

    Nyt heräsi vävy ja tytär, keittelin kahvit näin joskus jotain tehdäkseni, kun kaikkeen apua tarvitsen.
    Lopetan tällä kertaa palailen aiheeseen jatkossa, kertomista riittää, ehkä kehumisen tasolle meni, mutta tarkoitus ei niin ole, poikani on hyvin vaatimaton, ei koskaan tekemisillään kehuskele, mutta tuloksia voinee kuitenkin ihastella. ja olla hyvillään.

    Kaunista on ollut ja ainakin tämä päivä samoilla elkein alkaa, onneksi on tehokkaat itikankarkotus laitteet, saa istua vapaasti terasseilla.
    Tarjoiluakin on niin runsaasti niin ruuan kuin juomankin suhteen, kaikki siis mallillaan, mummo vaan keppien kanssa koputtelee.
  2. Huomenta edelleen hiostavaan elämään. kesään tämäkin kuuluu.
    Teen lähtöä sinne koiravahtipaikkaan, itikoita kuulemma laumoiksi asti, saa nähdä missä kunnossa selviän moisista hyökkäyksistä.
    Olen kyllä erkaantunut niin tuosta "maalaisilmasta", että henki ehkä menee.
    No muutenkin arveluttaa, tuo selkä rupesi oireilemaan, taidan saareen jäädä vaivojeni kanssa, no onneksi on tytär ja vävy mukana.
    Poika soitteli eilen, teettekö oikeaa ruokaa, vai grillailetteko ainoastaan, siihen vastaus kunnon ruokaa aion tehdä, tosin poikkeuksetkin käy.
    Paikat siellä pitäisi olla sillä mallilla, että helppoa on tehdä mitä vaan, nyt tutustun vasta paikkaan, vaikka viime kesänä jo kutsu kävi.

    Olipa mukava nähdä kirjoittaja joka osasi yhdistää minut Kahvipirttiin;)
    Touhuaminen on käynyt hiljaisemmaksi, mutta samalla tavalla viestitellään, arjesta puhutaan.
    Nimimerkkini oli pakko vaihtaa, kun jotain häikkää tuli entisen kohdalle, en kyllä uutta ole niin hyvin omaksunut, mitä SkillaN oli.
    Pähkäilysi on tervetullutta, jatka edelleen, muistikuvat pirtistä meinaa kadota, jospa sinä niitä mieleen toisit.

    Ano 19,42, ei toki tarkoituskaan ole ketään päähenkilöksi nimetä, mutta tuo kirjoittelu "kauppareissuista, kuin vaivoistakin ja ruuanlaitosta " on sitä arkea mitä elämme ja siitä tänne kerromme, kukin oman näköisesti.

    Oletpa tiukan sairauden pitänyt mira, mukava, että nyt elämä paranemassa ja kiva että ketjuun löysit.
    Noin se oli pula-aikaan, syötiin mitä saatiin ja nuo paistetut, kuivaneet leivät paistettuna oli herkkua, olen nytkin joskus niitä yrittänyt tehdä, mutta ei niin makoisilta maistu.
    Herkkujen herkkua oli myös jos pullaa kuivamaan pääsi, ne kiehuvan maidon pehmittäminä syötiin, laitettiinko voita sekaan, en muista.
    Kyllä sen ajan äidit viruivat mittaviin tekoihin, niin minunkin äitini, enkä muista koskaan valittaneen.
    Toivotan paranemista ja voimia kesästä nauttimiseen., sinulle mira.

    Brinkkala on kahviin tympiintynyt, ei se mitään herkkua ole minullekaan, aamukahvi riittää, päivällä ei edes mieli tee.
    Voi olla, että minäkin tavan tai tottumuksen voimasta sen aamukahvinkin juon.
    Ennen oli toisin, ei uni tullut jos tiesi pannussa kahvia olevan.
    Täällä meidänkin suunnassa on pihlajat, sireenit, aroniat ja monet muut kukkivat pensaat kukassa, aivan runsas on kukinta.
    Kohta jää vain vihreys, ei kukintaa ainakaan näin näkyvänä, kunnes syksy maisemat värittää.
    Minulle ei muuten kahvi maistanut, ollessani raskaan.

    Minua ei onneksi kukaan ole puukola edes uhkaillut, mutta jos niin kävisi kai yrittäisin vastaan iskeä;)
    Sanallisia uhkia joskus on ollut, mutta poistun paikalta jos kovaksi kiihtyy.

    Nyt pohdin otanko koneen mukaan mökille, mutta taitaa painua sille puolen, jos sadetta tulee mitäs teen, jos en voi koneella käydä lukemassa ja jotain tuhertamassa.

    Kaikille ihanaa ja voimaannuttavaa hellettä, uimaan kelle se onnistuu, katiska olisi kiva rantaan heittää, mutta poikani ei kalasta millään tapaa, joten ei katiskaa ole.
    Kai on ihastellut kalojen elämää siellä järven uumenissa ja antaa kalojen uiskennella omissa oloissaan.
  3. Huomenta ja nyt on kova ukkonen koettu ja sadetta tuli paljon, näin luonto hoitaa hommansa.
    Tänä aamuna oli sankka sumu kai kosteutta riittää vieläkin ja lämmön kanssa nousee sumu.
    Hikinen oli eilen päivä, johtuen ukkosesta, mikä päälle tuli, istuin parvekkeella sitä jyrinää ja salamoita katsellen/kuunnellen, on se niin mahtava elämys.
    Ukkosta en pelkää, melkein kaikkea muuta;)

    Tuo kirkkojen erikoiset lähetykset ovat tulleet muotiin, kai n iillä yritetään kirkon toimintaa lisätä ja sitä ankeutta poistaa, mikä on joskus ollut.
    Ainahan ne poikkeavuudet aikansa ihmetyttää, mutta kaikkeen tottuu, jopa presidentin jäätelön syöntiin julkisilla paikoilla, ihmisiä ja ihmisten toimet sallittakoon kaikille.
    Tekopyhyyttä on kirkossa kuin muuallakin instituutioissa, ihmisyys nouskoon arvoon, tärkeä on maan matonenkin.

    Nähtäväksi jää mitä tapahtuu Euroopan Unionin toimissa, Orpo antoi sanansa, että toimivat suomen toivomusten pojalta.
    Luottoa nyt koetellaan, ainahan ei ole toiminut lupausten mukaisesti.

    Toivottavasti voitan kauhuni tuon punkki kuin käärmeidenkin osalta, vaikea onkin ajatella, että niin paljon, kun olen maalla tehnyt ja kolunnut, nyt näin araksi olen tullut, onko se sitä turvattomuuden tunnetta, minkä vanhuus mukaan tuo.
    Tiedän ihmisiä jotka pelkäävät ukkosta, kai kokemukset tai lapsuuden pelottelut ovat tämänkin pelon joillekin jättänyt.

    Täysi kesä meillä nyt on, kasvusto täydessä loistossaan, puistoni on komean lehvistön luonut, en näe keskusliikenneaseman toimintaa kuin pienistä raoista, talvella se on täysin nähtävissä.
    Ennen sanottiin, jos pääskyt korkealla lentää, on hyvä sää jatkossa, niin tekivät eilen ukkosen jyristessä, mieheni myös seurasi lentokoneiden vanaa, jos hyvin näkyi, sadetta ei tiedossa.
    Uskokoon ken tahtoo.
    Sekin sanonta on totta, että kahta sadepäivää ei peräkkäin, yöhän sen katkaisee;)

    Nyt on lähdettävä apteekkiin, taitaa parin kuukauden tauko ollutkin, elokuussa sitten seuraava apteekki reissu, jos hyvin menee.
    Onnen tunnetta ja ilon riemukkuutta toivotan jokaiselle.
  4. Huomenta ukkossateen jäljiltä, muutaman kerran kunnon jyräykset ja sadetta, ei kuitenkaan kovin paljon satanut, lisää kaivataan.
    Nuoret on päässeet kesälaitumille, kuka työn tekoon, kuka vain lomasta nauttimaan.
    Kuuntelin radiosta nuorien haastatteluja totesivat, että juhlien pito maksaa, useamman tuhat euroa, isoja laskuja joihinkin koteihin.
    Koulunsa päättäneitä paljon, mihin ja miten elämä heitä kohteleekaan, toivoisi kaikkia onnistavan.

    Mukava kuulla sinusta brinkkala, aina mielessä käy, joku kirjoitellen tutuksi tullut, mitä hänelle kuuluukaan.
    Minun kone herjaa, ei aina nosta viestiäni kirjoituksen tehtyäni ylös. mutta löytyyhän ketju kumminkin.
    Minä huomenna koko viikon jaksot katson La Promesasta, arvaan, että Jimena rahaa tarjoaa lääkärille, sortuuko mokoma, no ainakin Janan menettää tällä toiminnalla, kun asia selviää.

    Noista senioriasunnoista kertoilitte, kalliita on vuokrat, pelkkä asuminen jo puolet eläkkeestä vie ja siihen ei tule mitään muuta.
    Jos palvelut kuuluu saa maksaa tuhansia, näin on kerrottu täälläkin päin.
    Ruokakin mistä olen kuullut ja kuvia nähnyt ei houkuta.
    Pääsisipä pois ilman näitä kokemuksia.

    Tuo mkr kertoma ihmisestä joka pihan kuntoon laittoi, hänelle varmaan elämisen ehto, näin minullekin, edellisen asunnon pihan kuntoon laitoin.
    Rivitalo, jonka Aalto on piirtänyt, oli arvoisensa pihan saanut, mutta se vuosikymmenten jälkeen oli kasvanut vapaana ja huonossa kunnossa oli.
    Kysyin urakoitsijalta, joka entisöi taloa, voinko istutuksia kaivaa esiin ja kohentaa, luvan sain.
    Yhden kesän aikana sain pihan kuntoon ja oli kaunis, minunkin mielestä ja ohikulkijatkin kiittelivät.
    Mökiltäni kannon taimia ja ne istuttelin, ei kipuja minkään vertaa huomannut ennen iltaa, silloin sai kokea, että jotain oli tehnyt.
    Mieheni manasi yksin olemistaan, mutta pakko oli hyväksyä;)
    Nyt piha varmaan taas villiintynyt, en ole siellä liikkunut, ei nykyihmisiä kiinnosta ilmainen työ, vaikka silmäruokaa saisivatkin.

    Voin ajatella, että ei Eliaanakaan kovin pitkiä taukoja pidä, aina on puuhaa löydyttävä, samoin Neeassankin kanssa, ne oman pihan laitot on hoidettava jos kuntoa riittää, ellei on apua pyydettävä.

    Elämän myötä joutuu monen asian suhteen periksi antamaan, sille ei vaan mitään voi, vaikka kuinka harmia tuntisi.
    Yksin luonnosta erkaantuminen harmia lisää, en enää osaa ajatella nauttivani mökkeilystäkään, kun pelkoni noita ällö- ötököitä kohtaan on niin suuri.
    Voiko koiriakaan hyvänä pitää, jos vaikka punkki karvoista minuun tarttuu, luulosairaaksi olen tässä omassa olossani kasvanut, vuosia sitten ei moista kauhua mieleen noussut.

    Hiostava on jo aamusta nouseva päivä, varmaan illalla jyrähtää, tulisi vaan vettäkin.
    Nautitaan päivästä, kyllä ne pienetkin ilon aiheet löytyy, kun rupeaa asioita oikein katselemaan ja kuuntelemaan.
  5. Huomenta, nyt sen oikean kesän ensimmäiseen aamuun, kesää on kyllä pidetty jo pitkään, kaikki kasvu on etuajassa.
    Upeita pihlajia, sireenejä, koristepuita joissa kukinta täydessä käynnissä, kauneutta riittää.
    Äänestys suoritettu, ei tarvinnut jonottaakaan, harvakseltaan ihmiset liikkuvat tuota velvollisuuttaan täyttämään.
    Maksumiehinä olemme, joten toivoisi sinne sellaisia edustajia, jotka meidänkin puolta pitäisi.

    Hiljaista on viestittely ollut, kuumuusko voimat vie, vai joko kesävieraat seuraksi ehtii.
    Koulut kuitenkin loppuu ja täällä meillä oli eilisen illan ja yönkin ajaksi pyydetty vanhempia kävelylenkeille, seurailemaan nuorten touhuja.
    Poliisin kiertely ja nuorisovirkailijoiden joukot myös partioivat.
    Kyllä maailma muuttuu, ei niinkään hyvään suuntaan, en malta olla muistelematta omaa nuoruutta, ei sitä koulun loppumista mitenkään enemmän juhlittu, iloittiin ja päiväsaikaan tämä tapahtui.
    No sanotaan, että ei voi verrata, miksi ei voisi, nuoria olimme silloinkin, mutta säännöt mitä silloin oli, niitä pyrimme noudattamaan ja vanhempien kunnioitus oli vahva elämän sääntö.
    Uskon ja tiedänkin, että suurin osa nuorista toimivat sääntöjen mukaan, ovat iloisia nuoruudestaan, mitään pakkoa ei ole tuhotöihin ryhtyä.
    Media hehkuttaa suurella äänellä kaikkea ikävää ja tästä tulee kuva, että kaikki nuoret ovat ilkeyden tekijöitä.
    Sekin on totta, että joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta toivotaan, että yksikään nuori ei elämäänsä pilaa.

    Eliaana kerroit noista hyttysistä, se minulle myös yksi kiusan paikka, olen herkkua niille ja varmasti minut löytävät, kun sinne mökille menen.
    Piti oikein miettiä olenko aina ollut ötökkäkauhuinen, en varmaan koska mökillä kesän asustimme, nyt kuitenkin jo etukäteen pelkään käärmeitä, hyttysiä ja punkkeja, mietin miten niiltä voisin karttaa.
    Punkkiakaan en ole edes elävänä nähnyt, nyt kauhua tunnen mahdolliseen tutustumiseen.
    Tätäkö se tekee luonnosta erkaantuminen.
    Vesi tuli kielelle kun metsämansikoista puhuit, muki kädessä uskalsin niitäkin keräillä ja voi sitä makua minkä mansikkamaito sai aikaan.
    Toiseksi jää puutarhamansikat makuineen.
    Joka toinen päivä sain illaksi mansikkamaidon melkein pihapiiristä.
    Kohtahan sinulle evät kasvaa, kun niin paljon kalaa saat, onhan Väinö saalista jakamassa;)
    Minä kaupan tiskistä viisi isoa muikkua ostin ja jopa piti nälkää iltaan asti, onhan se vähän riski näin helteellä kaupasta kalaa ostaa, mutta jäissä on tiskissä ja jäitä pakettiin laittoivat kotimatkallekin.
    Onnellinen olet, kun mökkielämästäsi saat nauttia, onnellinen olen minäkin olosuhteisiini, muistojen kera rantamaisemiin palajan.

    Ihmeesti sitä jaksaa puolikuntoisenakin jos into saada asioita valmiiksi, aamusta iltaan sitä minäkin jaksoin kaikkine vaivoineni, kun kohteena on mieleinen asia.
    Nyt toivottelen nautittavaa kesäkuun ekapäivää, mikä onkaan ollessa, kun aurinko sieluun asti lämpöä antaa;)
  6. Helle jatkuu, kuivuus lisääntyy ja nyt jo luonto nääntymistä kokee, samoin kuin eläimetkin.
    Miten käynee mustikan ja hedelmäpuiden kohdalla, kun kukinta oli hyvä, riittääkö kosteutta.
    Nämä niitä asioita, mihin ihmisen taidot ei riitä, ainakaan isompiin maisemiin.

    Olen nolona, kun niin paljon olen kiitosta saanut, olenkohan antanut liian hyvänä olemisen kuvan itsestäni, olen kuitenkin tiedossa ja taidoissa sitä olemattominta ainesta, mutta tänne asti olen näillä päässyt.
    Paljon kuitenkin olisi sanottavaa minullakin, mutta tiedän ärtymystä saavani aikaan, siksi jarruttelen sanomistani.
    Ehkä liiankin herkästi uskon hyvyyteen ihmisten kesken, olen niin sanotusti sinisilmäinen( vihreät ovat) tosi asioihin olen törmännyt monta kertaa, mutta vielä ei pettymys niin suuri, että uskoni ihmisyyteen olisi kuollut.
    Olen helppo saalis ollut lehtimyyjien ja muidenkin kanssa, kun ajattelen, että leipäänsä yrittävät hankkia, nyt olen tässäkin asiassa jo alkanut tiukentamaan otetta, ei minun voimillani työt lisäänny.

    Lakeja laaditaan aina vaan uusia ja entisiä kumotaan, koetappas siinä vauhdissa mukana pysyä.
    Nyt viimeinen tuo alkoholin kauppaan tuomisen laki hyväksyttiin, oliko tarpeellista, kun maailma muutenkin keinohengityksellä elää.
    Mistään emme anna periksi, on hallitukselta väärä huomio.
    Presidentistä olen minäkin sitä mieltä, että liian hyvänä kaverina ei voi kaikille olla, jos meinaa päätöksiä tehdä millä jotain asiaa voitaisiin parantaa.
    Ehkä tuo matkustusintokin saisi hieman hidastua, ei joka paikkaan heti tarvitse mennä, ymmärrän suhteiden hoidon, mutta tarvitaanko niihin aina presidenttiä "hovineen".

    Olette keskustelleet avio/avo liitoista ja niidenkin osilta asiat on myllähtäneet eri suuntiin mitä minun aivoissani tietoa on.
    Ennen avioliitto takasi vaimolle puolet omaisuudesta, avoliitto ei tässä mielessä sitä taannut.
    Poikani on elänyt avoliitossa ja olen huolestunut ollut, miten ovat asiat hoitaneet, nyt miniä kertoi, että paperit on tehty ja hän omistaa puolet asunnosta ja tilasta.
    Luomansa työkohteen rakennukset ja kaluston poikani omistaa ja kesämökin omia perillisiään silmällä pitäen on hoitanut tuloillaan.
    Tyytyväisyys on molemminpuolinen, ei tarvitse äidin huolehtia miniänkään osasta, minulla onkin aivan ihana miniä.
    Poikani tytöt kumpikin avoliitossa, mutta heillä on tietoa hoitaa asiat oikein, jos tilanne vaatii.
    Toisen tyttären lapset kastettu ja toisen lapsilla nimiäiset, näin erilaisia on sisaruksetkin.

    Täytyy sanoa, että en totu tuohon kiroiluun mikä jokaiselle melkein tavaksi tullut, naisetkin surutta suoltavat kirosanoina oman kehonsa nimikkeellä.
    Senkin sanon, että en jaksaisi tuota korpikirjailija kanssa jankkaamista, olisin aika päivin lopettanut kirjoittelun.
    Tässäkin eroamme ihmisinä, toinen jaksaa, toinen ei, eipä minulla asiaan mitään muuta sanottavaa ole.

    Luin ketjun, mutta vastasin aloitukseen, en muista lukemaani, jää kannanotot vähäisiksi, huomenna lisää;)
    Kaikki reiät auki, että ilma viilentyisi, hyrräkin pyörii saaden jotakin viilennystä aikaan, juokaa paljon, siitä minulle on annettu muistutus, nyt jatkuvasti vesimuki suun edessä kuljen;)
    Jaksamista.
  7. Huomenta hellettä ennustettuun tiistai päivään, varmaan raskasta sairaille ja vanhoille .
    Ukkosia on luvattu ja niiden tullen sää ainakin hetkeksi raikastuu.
    Katsoin eilen Dianasta kertovan elokuvan ja jopa oli huonon kuvan antama sydänten prinsessan elämästä.
    Aivan toista on ollut elämänsä, mitä elokuva osoittaa, hovin elämä on raskasta elää, kaikkine sääntöineen, elokuva oli pettymys, nuoren elämänsä menettäneen nuoren elämästä.
    Luin myös ketjun Valkeakosken murhasta, kauhistuin sisältöä, mihin ihmiset menevät, vain arvailuja, uhkauksia, syyttelyjä, kuka uskaltaa enää lapsia synnyttää.
    Pelkoni elämän vääristymisestä on toteutumassa, inhimillisyys ja empatiasta ei tietoakaan, vain kostoa ja kuolemaa.
    Voi sitä vanhempien tuskaa uhrin kuin syytetynkin osalta.
    Näin ikävästi ei pitäisi uutta päivää aloittaa, mutta huoli tulevasta mielen painaa.

    Pieniä on nämä ikävimmätkin viestit nojatuolissa, verrattuna tuohon lukemaani.
    Yhä vahvemmin ajattelen, että puhutaan vaan typeristä siivouksista, ruuan laitosta ja sen semmoisesta, nuo viestit mitä erehdyin lukemaan ei mieltä ja toivoa paremmasta rakenna.

    Luin juuri Facesta miten pääskyset joka kesä menee samaan taloon sisälle, siellä rupattavat ja sitten pesän tekoon lähistölle.
    Kirjoittajat arvelivat, että pyytävät apua pesäpaikalleen, lautoja räystään alle kehotettiin laitettavaksi.,
    Olen kertonut omasta pääskystuttavuudesta, tekivät pesän kuistin harvalaudoituksen katon sisäpuolelle ja siinä meille teatteria kesän alkuun, kunnes poikaset maailmaan lähtivät.
    Kuistin säleikössä istahtivat ja sain siliteltyä pääskysäitiä ja isää, ei koiranolemassa olokaan pelkoa tehnyt.
    Nämä niitä pieniä elämän iloja, mitä toivoisi monen kokevan.

    Tuo mkr "jyrääminen" sai hymyn suupieliin, eiköhän olla kutenkin sitä mieltä, että Makriina on oivan huumorin tajunsa suhteen ilon aihe ja kirjoittajana elämän makuinen.
    Tuo anojen moittiminen ei aina satu kohdalleen, ei muidenkaan, kun viestit ei oikein suuntaudu, se oksapuu takaisin, sitä olen pyydellyt useasti, silloin sai oikean kohteen vastaukseensa esiin.
    Hankalaa on ohjailla viestiä juuri oikealle kirjoittajalle ja siinä apuna olisi joku nimimerkki tunnistuksen apuna, onko perään vaikea laittaa vaikkapa Liisa tai Mikko.;)D

    Demeter oikeassa olet, tuo kerronta vanhoista ajoista olisi tärkeää, joku viisas on sanonut, jos ei tunne historiaa, ei osaa elämäänsä rakentaa, vertailu on paikallaan.
    Miten saadaan nuoret lukemaan ja keräämään tietoa vaikeuksista missä ihmiset on ponnistelleet tähän tilaan ja nyt kaikki on painumassa maan mutaan, mielialaani vaikuttaa paljon nämä lukemani surulliset asiat.
    Pitäisi olla lukematta, mutta on kuin pään pensaaseen laittaisi ja kuitenkin ongelmat esiin pulppuaa.
    Kovin surullista on tämän päivän elämä.
    Luojammekin on meidät unohtanut, niin paljon sotaa ja kuolemaa, lisänä nuo luonnon mullistukset, niin paljon kuolemaa ja pelkoa, ihmisten pahuuden esiin tuloa, mitä voisikaan tehdä niiden ehkäisyssä.

    Hurskaiselle terveiset, saman ikäisiä olemme, sodan kauhut kokeneet ja nyt sitten kaikkeen liian vanhoja olemme.
    Elämäämme on mahtunut ilojakin, niitä pitäisi muistoina jaksaa muistella, eikä vaan?

    Alavireinen oli viestini tänään, mutta ole todella surullinen elämän muuttumisesta aina vain huonompaan, kun mahdollisuuksia olisi olla ihmisiä, ihmisille.
  8. Huomenta uuteen ja toukokuun viimeiseen viikkoon, sittenpä alkaakin juhannuksen odotus.
    En halua mieltänne pahoittaa, mutta totean kuitenkin, että tällä vauhdilla millä viikot vaihtuu, olemmekin jo värikkäässä syksyssä.
    Unohdetaan tuo ja nautitaan kesästä sielun täyteisesti.

    Tuota historian kerrontaa en pysty jatkamaan tietoni on haparoivaa, vaikka mielelläni kuuntelen kaikkea menneen elämän monenkin vaikeista ajoista.
    Sen verran kerrottuna kuulin, että 30 lukukukin oli kovasti puutteen leimaava, ruokaa ei kaikille riittänyt.
    Työttömyys myös suuri , siirtotyömaille perheenisätkin joutuivat matkustamaan.
    Sota sitten saman vuosikymmenen viimeisinä vuosina aloitti taas pulan kaikesta.
    Sitä pulaa jo lapsena jollain tapaa kohtasinkin, ruokaa oli, mutta ei kaikille hyvin riittänyt, perheet lisämuonaa ahkeroivat kasvinmaita laittaen.
    Sen ajan laki ei kieltänyt myöskään eläinten pitoa ja niinpä pieniä koppeja kesän aikaan possuilla, kanoilla ja kaneilla täytettiin ja syötettiin isoiksi, ruokaa näin ollen sai lisää.
    Sen ajan suuria selviäjiä olivat äidit, jotka saivat kaiken riittämään, tehden ihmeitä kaikesta, silloin ei mietitty hyötyjä, tehtiin mitä kiinni saatiin ja jopa luista tehty keitto oli herkkua.
    Äitini oli ainoa, joka kasvatti tomaatit ja kurkut liiterin seinustalla, kukkapenkit ikkunan alla, asuin 18 asunnon kivitalossa, lähinnä pikkuvirkailijoita oli naapurit, silloinkin oli jonkin asteista jakoa ihmisten kesken, mutta äitini oli kaikkien tykkäämä täti.
    Hän paistoi leivät hellauunissa ja nekin hyvin maistuivat lapsista alkaen, muistan äitini rukkinsa ääressä jo aamuvarhain, sukkalankaa syntyi ja sieltä on perua hyvin istuva kantapää.
    Näitä elämisen oppeja ei enää toivoisi tulevan, vaikka ehkä kunnioitus elämää ja sen elinehtoa, ruokaa kohtaan kaivattaisiinkin.

    Saitko mkr kokea sen tunnelman näiden pelaajien aikaansaamana, mitä kaipailit.

    "Kitkutellaan" taas tämä uusi viikko alkuun, katson iltapäivällä La Promesan jaksot, siinä päivä menee suuremmitta murheita.
    Ikävä tuo vyöruusu, mistä Hurskainen kertoo, minun ruusuni kasvoista on melkein kadonnut, olen taas ihminen ryppyineni;)
    Eipä tässä muuta, kaunis sää vaan jatkuu.
  9. Pilvistä, mutta sateetonta sunnuntaiaamua, toissa yönä vettä satoi lammikoiksi asti, mutta pian nielaisi kuiva maa veden.
    Tämänlaista tämä elämä on, kun sataa paljon sitä tuskaillaan, kun on kuivaa vettä kaivataan, normaalia purnaamista se on, ei vain auta mitään.
    Kastelin juuri minäkin kukkani ja viidenlitran kannukin alkaa painaa jo kovin, kun amppeleihin vettä kaadan, keksinkin kastella ensin pöydillä olevat ja sitten kannu jo kevyempi, tähän on tultu voimat hiipuu.
    Keinoja on keksittävä, että työt helpommin hoituisi.

    Tuo onkin hyvä keino tepa, mutta kun kissan ottoon liittyy muutakin harmiksi luokiteltavaa, kissojen aikaan tuli harmia mitkä vieläkin näkyy, teroittivat kyntensä plyysihuonekaluihin.
    Pitäisi verhoiluttaa, mutta tyyristä sekin homma ja kun tietää, että perilliset ei huonekalujani huoli.
    Pitäisi olla samaan tyyliin muutkin huonekalut, näin selittävät..

    Ramoona taas sai eteeni kauniin huolella laitetun pihapiirin, näin on käynyt joka kerta, kun pihastasi kerrot.
    Tuon ihanuuden voi kuvitella ja melkein tuoksukin nenään löytyy, onnellinen olet, työtä olet tehnyt pihan kunnossa pysymiseen, mutta kannatti.
    Omenoita saattaa tulla paljon tänä kesänä, olisinpa naapurisi kävisin varkaissa;)

    Ehkä on pahasta liian henkilökohtaisia udella, jokainen itse kertoo niin halutessaan.
    Katselen tuossa vastapäätä olevan talon pihassa yksi rouva istuu paljon, seuraa ei saa, syynkin tiedän, on kova kehumaan sukuaan ja monta kertaa kuunnellen alkaa tympiä.
    Ehdin minäkin niitä juttuja kuunnella, kun tovin niissä ympyröissä asuin, ajattelin jaksaa kuunnella hänen puheitaan vaikka tutuiksi tulikin.
    Nyt tunnen sääliä hänen olostaan, kun aina yksin istuu, onko vanhaksi tullessakin tuo sama erottelu käytössä, eikä jaksa seuraa pitää jos ei mieleistään jutustelua saa.

    Olisinpa minä pitkän mykkäkoulun pitänyt jos kasvinmaani olisi poistettu, ei mieheni koskaan kiellellyt, mutta harvemmin ilman pyyntöä apua antoi, sanoi, kun tehdä haluat tee sitten ja minä tein.
    Ihmetteli naapurin rouvalle, että ihmeesti tuo meidän emäntä jaksaa.
    Hyöty oli minimaallinen, marjapensaat satoa antoi säilömiseen asti.
    Suikeroalpi minullakin levisi ja ckillat pitkin nurmikkoja kasvoi, omena puita en saanut kasvamaan.

    Tuon kolotuksen voima laittaa valituksia tekemään, tuntuu kuin auttaisi kun ilmi kertoo, viime yönä jalkaani pakotti todella ja asentoa vaihtaen pääsin uneen.
    Särkylääkettä en hevin ota, nyt taitaa olla pakko niihinkin turvautua.
    Hitaasti siivoilinkin eilen, piti vähän väliä istahtaa, mutta onhan aikaa hitaaseen työn tekoon, lopputulos tyydytti.
    Ei pahasti moitita jos ikäihmiset vaivojaan valittaa, se vanhuuskin tulee eritavoin kaikille.

    Olisipa mukava nuo kolme kanan munaa päivässä saada, vaikka mielikuvituksissaan.
    Aurinko ilmaantui taivaalle, tuskin tuulta ja sadetta saamme, mutta äkkiäkös se sää muuttuu ja varoitus sateenvarjosta kiinni pitämisestä on tarpeellinen.

    Elämisenehtoinen pakollinen ruokailu tuli mieleen, kai jotain valmisteluja sen suhteen alan puuhaamaan.
    Istun parvekkeella hetken, kun aurinko ei sinne vielä paista, ihastelen kukkiani ja katselen pääskysten liitoa, mikäs on eläessä.
    Vointeja teille kaikille;)
  10. Lauantaiaamua ja sateenjälkeistä aikaa, kyllä puhdisti ilmaa, eilen oli tuskallisen kuumaa, nyt jaksaa taas siivouksen suorittaa.
    Harmittaa kun ketju on taas muuttanut sävyään ikävän tunteisesti, kinaa ja vastaan väittämistä, hohhoijaa.
    Tarkoituksesta ketjun kulusta muistutan, arkisia askareita, huolia ja ilojakin niitähän tänne kaivataan.
    Kaikkia ei samat asiat innosta, mutta luen kyllä valitukset ja surutkin, yrittäen jotain osaa ottavaa vastata, koska pienikin lohdunsana, voi mieltä keventää.
    Olen ihminen joka hyvin pienestä mieleni pahoitan, mutta yritän silti jättää asian sikseen ja suuntaa muuttaen jatkaa.

    Joillakin on tyyli mikä ärsyttää, mutta voisiko jättää omaan arvoonsa ja lukea viestejä joihin löytyy keskustelun aihetta.
    Eihän arkiset puuhamme mitään tasokasta saata olla, mutta ikämme muistaen kokemuksen äänikin voi mukana piipahtaa ja asioita kertoen valaisee erielämän vaiheita
    Historiaa monta kertaa mahtuu mukaan, sillä muistoista kertyy elämisen oppia ja koettuja hetkiä ilon ja surun sävytyksin.

    Jos kertominen tapahtuu omaa elämistä valottaen mielestäni se on hyväksyttävää,, joillekin voi tuntua kehumiselta, mutta sen ratkaisee kirjoittaja itse, antaako arvostelun kohdata viestejään.
    Tepa ihan oikein sanot, mukava lukea viestejäsi, missä valotat asioita, mitkä monetkin on minulle vieraita, näin saan pienen tietopläjäyksen.
    Brinkkala kertoi pitävänsä taukoa nettimaailmasta, nyt jo kaipaisin mukaan tuloaan.
    Samoin demeter, et kai ole pahemmin sairastunut.

    Urpon päivä, hieman viileämpänä toteutuu, mutta ei kuitenkaan kylmänä, niin kuin vanha kansa hyvänä piti.
    Jospa kesä kuitenkin hyväksi tulee ja kaikki siitä nauttimaan pääsee.

    Ihmettelen miksi aina kun siivouksen aika tulee, tuskailen sitä murujen määrä minkä olen aikaan saanut, vaikka yritän hyvin varovainen olla, silti paljasjalka murut löytää ja vahvistaa uskoa imuroinnin paikallaan oloa.
    Sottainen olen, ketäpä muuta syyttäisin, kun yksin tätä asuntoa hallitsen.
    Päiväillen ei roskat poistu, joten nyt imuriin tarttuminen ja eiköhän kohta taas elämä hymyile.
    Hymy saa paljon hyvää aikaan siispä hymyterveiset kaikille;)
  11. Kauppareissu on tehty, istuen ja kiirehtimättä, katselen muiden kiirettä.
    Multapussi 10 litraa tuli kärryssä kätevästi muiden ostosten sopiessa kyytiin.
    Pitänee vähän korjata mietteistäsi ano10,02, vaivoja valitellaan, mutta kohdallani ani harvoin kipuja niin paljon, että banadolia edes ottaisin, ja leikkaukseen en enää tämän ikäisenä pääse, vaikka haluaisinkin
    Yksinäisyys pakottaa kirjoittelemaan elämän kulusta, on ikään kuin joku kuuntelisi ja näin asia pienen lohdun saa.

    Lapset auttavat jos pyydän ja ovat multasäkkejä tuoneetkin aina kevään alussa, mutta joka lähtöön en heitä vaivaa, kun jaksan vielä itsekin, sanotaanhan että liikuntaa pitää olla.
    Kukkia ei koskaan liikaa, nyt aion krassinsiemeniä kylvää, toivon saavani metallikehikon kauniiksi.
    Jatketaan vaan omaan tyyliimme mkr, saahan jokainen mielipiteensä ilmaista.
    Viimekesänä huoltofirma leikkasi pensasaitamme ja nyt jo liki metrin korkeaksi kasvanut
    Onhan teillä talollisilla omat harminne, en kadehdi.

    Nyt siemenet multaan ja kasvua odottamaan.
  12. Huomenta viikonlopun alkuun ja sää vain hellii meitä, vieläkö joku valittaa tämän kauneuden ympäröimänä, no taitaa olla niin, että olipa sää mikä tahansa aina ne harmit mielessä pysyy.
    Ei edes kaunis sää harmeja poista, ei kipujakaan, mutta ehkä kuitenkin ajatuksia parempaan suuntaa ohjailee.
    Tuon senioritalon keinu ja pöytäryhmä tuossa ikkunani edessä ja siinä kesäisin asukkaat kokoontuu ja mieltään purkaa.
    Mielestäni ei onnistunut paikka ole tapaamisille, aivan bussipysäkin kohdalla ja kadun vilske minua ainakin häiritsisi, mutta nämä niitä suunnittelijoiden kukkasia.
    Suunnittelijat ei aina käyttäjien asialla sen olen huomannut monesti, tilaa tuossakin tapauksessa talon takaa olisi löytynyt, samoin pyykinkuivaus kadun vieressä pölyjä keräämässä.

    Tuttuja on kertomasi tepa, kyllä minäkin säilön paljon, vaikka yksin elänkin, vuosien mittaan olen kulutukseni aika hyvin osannut mitata, nytkin pakkaset melko tyhjänä odottaa sulattamista ja valmiutta uuteen satokauteen.
    Raparperimehulla alkaa säilöminen.
    Viinimarjoja saan kälyni pihasta, muuten torin tarjontaan joudun turvatumaan.
    Viimeiset purkit kurkkuja ja kurkkusalaattia menossa, aika tarkkaan olen kulutukseni arvioinut.
    Taidan olla perusteellinen luonteeltani, kaikki purkit ja säilöntään tarvittavat komeron hyllyllä odottavat.
    Kellaria ei ole, mutta jääkaapin ylähylly on säilykkeillä täytetty ja ne talven yli riittää, yhtään purkkia en ole kaupan tiskistä ostanut, en limsapulloakaan.
    Aina silmiini osuu tietoa siitä, että nämä tuotteet aiheuttavat syöpää, olen ikäni omiin tuotteisiini uskonut, voihan olla pelkkiä pelotteita nuo uhkat, mutta itsepäisyyteni voittaa.

    Kaurapuuroa söin lapsena joka aamu ennen kouluun menoa, en kyllä kyllästynyt siihen ole, mutta nykyisillä valmiiksi höyrytetyillä ryyneillä puuro ei maistu niin hyvältä, kuin äidin keittämä puuro oli.
    Joskus mielitekooni puuroa keitän, kananmunia aika paljon olen syönyt, mutta jostakin syystä kananmuna keitettynä meinaa yököttää, paistettuna ei samaa tee.
    Olisiko suolalla tuossakin tapauksessa jokin syy, tai paremminkin suolan puutteesta, suolaa laitan, mutta kai tarve olisi suurempi.

    Katson paljon noita kodin ja piha/mökki ohjelmia ja minusta se luonnon peittäminen noilla suurilla laudoituksilla ei hyvältä näytä.
    Keittiöt ovat useinkin hyvin suunniteltuja, toimivia, se on suunnittelijalle kiitoksen arvoinen asia.
    Paljon on kauniita koteja ja mökkejä, mutta se oman käden jälki ja oivallus on sittenkin parasta.

    Ei ne kiireiset lapset jouda paljonkaan apua antamaan, eikä halua ole edes sitä vaatimaan, heillä on oma elämä, en haluaisi olla riippuvainen lasten avusta, onnekseni näin onkin, toista olisi jos piha olisi hoidettavana, kyllä se jäisi hoitamatta, olisi vaan tyydyttävä voikukkiin ja vuohenputkeen.
    Minä olen lapseni maailmaan saattanut oman haluni mukaisesti, en huolta pitämään minusta automaattisesti, heillä oma perhe huollettavana, sen minkä auttavat, toivon tapahtuvan omasta halusta.

    Nyt kuitenkin varaston täydennystä on mentävä hakemaan, multaa kaipaa kukkani lisää, hyvin on kasvu alkanut kukkasillani.
    Vietetään mahdollisimman onnellinen päivä;)
  13. Huomenta edelleen mitä ihanampaan aamuun ja se onnen tunne minkä koin, kun pääskyt taivaalla näin, uskollisesti ilmaantuvat nuo kesän airueet, jotenkin elämän jatkuvuuden viesteinä lentonäytöstään esittävät.
    Olen miettinyt tätä elämisen tarkoitusta vielä tälläkin iällä ja olen tullut siihen mietteeseen, että kaikella on tarkoituksensa, vanhallakin.
    Sukupolvien ketjun ollessa mahdollisimman pitkä, antaa varmuuden nuorillekin, että kuulumme johonkin ja paikkamme on tärkeä.
    Olen myös tullut siihen tulokseen, että vanhakin äiti on äiti, joka haluaisi koota lapsensa helmoihinsa, turvaan kaikilta lisääntyviltä harmeilta.
    Ei siitä tunteesta eroon pääse, vaikka jo eläkeikään on lapsetkin päässeet, olemattomat, mahdolliset vastoinkäymisetkin mielessä elää
    Kaikki tämä, jos järki päässä pysyy, minulta taitaa se vähäinenkin kadota, kun alan jo omiani keksimään, Väinö muuttui Villeksi ja ilman muuta oletin tepan miehenkin Erkki olleen, anteeksi sotkuni.

    Pihoistanne olette huolta kantaneet, rikkaruohot kasvupaikat meinaa viedä, näin muistan aina käyneen.
    Voikukka on kaunis, mutta joka paikan täyttäen ei mieltä ilahduta, nurmikolla menee, mutta kun kukkapenkit meinaa tuhota se jo harmittaa.
    Noita harmeja ei minulla enää, mutta tuskaannun naapuritalon pihapenkkiä, kun vuosia sitten joku asukas ne teki, pionia ja muita kauniita kukkia sinne istutti, nyt penkit on puhdistamatta, ja kasvi jonka nimeä en tiedä penkin täyttää.
    Tämä kyseinen kasvi on joka ruusupensaan kiusana, vuosikymmeniä sitten istutetut ruusupuskat kuihtuvat tämän maanpintaa vievää kasvia kiusanaan.
    Tämä nykyinen alue oli ennen puutalokulttuurin kehto ja silloin asukkaat omaehtoisesti pihoja koristi, niistä on monta kaunista pensasta vieläkin tähteellä.
    Naapuritalon pihaan kyseinen asukas istutti myös tuomipihlajia, ne on kasvaneet ja kukkivat kauniisti, mutta hoitoa kaipaisi nekin, näpit syyhyää ja halu mennä puhdistamaan pihaa kasvaa joskus voimalla.
    Ihmettelen tätä nykyistä asukaskoostumaa, ettei kukaan kauneutta halua vaalia
    Minun ensimmäinen omistusasunto, ostettu 50 vuotta sitten on tuossa muutaman korttelin päässä ja ohi kulkiessa ihastelen istuttamiani koivuja ja pihlajia, luovat vihreän pihapiirin ja silmälle iloa tuovat, mihin on talkoohenki hävinnyt.
    Monta pihapiiriä on tullut kasvatettua, sinne rikkaruohojen seuraksi sitten joutuneet, kun pois olen muuttanut.
    Sanoisiko minulla olevan se maanviljelijänhenki, vaikka kaupungissa olen aina elänyt

    Tuo rehellisyys on tietenkin kertojan oma tahto, mutta minulla ei ole tarvista kaunistella valheilla elämääni, miksi niin tekisinkään.
    Aika pitkälle luotan ihmisiin, vaikka tänä päivänä kyseenalaista meinaa olla.
    Ajattelen jos joku näkee vaivaa keksien valheita, se ei minun omantunnon taakka ole., uskoni määrättyyn pisteeseen riittää ihmisyydestä.
    Eliaanalla uskollinen ystävä Väinöstään, tuota ystävää minäkin kaipaan, sillä eläimeltä aito kiinnostus syntyy.
    Olen pelkuri, en uskalla kissaa ottaa, mihin joutuu, jos elämäni loppuu.

    Tepa kertoilit hiuksistasi, varmaan vahvat ja kauniit ovat, minulla sellainen perinteinen ohut suomalainen hius ja aina tuskaa tuottava, kun hyvin ei ole milloinkaan.
    Sinulta riittää aina rohkaisua kaikille viestittäjille, kuten nyt taaviakin huomioit, samoilla mietteillä minäkin, jaksamista teille kummallekin.


    Nyt ette arvaa mitä rupean tekemään, rieska ryynineen on kypsytellyt yön yli ja nyt paistan ja kohta herkuttelen.
    Tavallaan juhannuksena tätä teen, mutta nyt tuli mieliteko ja huomasin piimäpurkin alennuksella myytävän, siihen sitten sorruin.
    Taidan viimeisistä omenalohkoista tehdä piirakan samoihin lämpöihin, pakkanen alkaa olla kohta tyhjä kaikesta.
    Kivaa pikku-lauantaita, päivän päättää lenkkisauna.
  14. Huomenta taas kauniina alkavaan tiistaipäivään, viileämpää muutama päivä ja sitten taas kesäiseen säähän palaamme.
    Ikkunasta katsellen melkein sama sataako vai paistaako, mutta on se auringon mahti kuitenkin mieleisempi, mieltä nostavaa.
    Auringon paisteessa luontokin kauniimmin esiin tulee, vihreys erisävyinä.
    Tuntuu kuin kirjoitustaitokin tyystin katoaa, jos ei mallikasta ole ollut tähänkään asti, aiheetkin koluttu jo tuhat kertaa, mitään uutta ei enää ilmaannu, kai se tarkoittaa sitä, että lopetettava olisi, saapa nähdä miten käy.

    Eliaanalla elämässä niin paljon mielenkiintoista, aina jokin homma menossa, ei varmaan tyhjiä hetkiä ilmaannu ja Ville lisää tarpeelliseksi tuntemusta, hellyyden pyynneillään.
    Olet varmaan ihana äiti, kun poikasi niin paljon kanssasi viihtyy ja auttaa.
    Tuo kissankin hoito on niin mutkikkaaksi tullut, ennen pentu tuli kotiin ja sillä siisti, nyt on sirutettava ja lääkärissä käytettävä useinkin rokotukset ja kynsien leikkuun sun muun hoidon tarpeisiin.

    Muilla paikkakunnilla asustaa minunkin lapsenlapset perheineen, vain kaksosten perhe täällä, mutta eipä kovin usein nähdä, lähteminen kolmen pienen lapsen kanssa ei ole helppoa.
    Naurattamaan rupesi, kun kertoili miten jonnekin lähteminen heiltä sujuu, en kyllä jaksaisi moista.
    Pihalla puuhaillessa ei aika pitkältä tunnu, sen olen kokenut minäkin, päivä aina kesken loppui.

    Onnellinen saat hiuksistasi olla demeter, jos noin helpolla pääset, minulla ei koskaan hyvin asetu, taas olisi kampaaja tilattava, mietin leikkauttaisiko lyhyeksi olisi helpompi hoitaa.
    Tuo halu ja tuntuma tehdä mitä haluttaa, en jaksa enää olla kaiken sopivuuden rajoittama, annan itselleni luvan tehdä asioita aivan oman mieleisesti, tosin olen tainnut niin tehdä ennenkin.
    Itsepäinen olen aina ollut ja eipä paljonkaan neuvojia ole eteeni tullut, joskus tuppaa naurattamaan tämä niin sanottu itsenäisyys, elämäni aikana en paljonkaan ole ohjeita vastaanottanut.
    Muistan jo nuorena ollessa lapsuuskodissa äiti pyrki rajoittamaan vaihtelun haluani, hän tykkäsi , että huonekalut ovat siinä paikassa mihin on laitettu, sanoi, kun oman kodin laitat sitten tee niin kuin haluat, no sen olen tehnytkin.
    Aina on haluni ollut poiketa tavanomaisesta ja hymyilytti sekin, kun yläkerrassa asuva ystävä valitti, ettei voi vaihtaa huonekalujen paikkaa, sinä aina vaihdat, samanlainen asunto kuitenkin oli.
    No nyt sitten sekin into on hiipumassa, ihmettelen tilannettani, kun mikään ei saa tuulta purjeisiin.

    Ymmärrän korpikirjailijan innon, noin minäkin muutama vuosi sitten elin, aina piti jotain uutta aikaan saada, onkohan mieleni niin köyhä, että aiheet on koluttu mitä osaan ja taidan.
    Lohdulliselta kuulostaa ano 13,15 tuo sinun kertoma, kanssasisareksi taidan tunnistautua.

    Kokeilin tuota nojatuolin asentoa mistä kerroit ano 16,22, jotenkin sain jalat pysymään, mutta ei tainnut aivan oikein toteutua, kai niillä käsillä oli pitänyt takapuoli ylös saada, ei onnistunut

    Nyt on tullut pahoja mieliä ulos jospa saisin intoa lähteä tuohon lähikauppaan, jäätelön mieliteko ja ruskistettu makkara myös mieltä nostaisi.
    Eikös nämä ihan mukavilta kuulosta, aikaa on kulunut kummankin nauttimisista.
  15. Helluntai ja kaatuneiden muistopäivä, liput saloissa kunnioittavat näitä elämänsä uhranneita.
    Paljosta saamme kiittää näiden nuorien ja parhaassa iässä olevien uhrauksia, ehkä ei suomi olisi niin sanottu onnellinen maa, ilman näitä uhrauksia.
    Tuo onnen jakautuminenkin on kyseenalaista, mutta rauhasta ja luonnosta riittää kaikille.
    Tätä kesän tuomaa ihanuutta ei kyllin osaa arvostaa, ei tuntea sen antamaa rikkautta, joka kaikille kuuluu, jos sen osaa kohdentaa omaan elämään.

    Presidentti on keulakuva joka asiassa ja tarkkaan syyniin tekemisensä joutuu, meillä on ollut hyviä maanjohtajia varmaan onnellisen maan titteli perua jo kymmenien vuosien uurastusten takaa.
    Aika näyttää sen miten nykyinen presidentti virkansa hoitaa.
    Vapauttani kulkea ja tehdä mitä haluan, en vaihtaisi presidentin virkaan, aina on seuraajat mukana.

    Tepa meillä on ollut saman nimiset miehet, ei huono nimi ollutkaan, ei miehetkään, näin uskon.
    Surullinen muisto jäi sinulle häistäsi, kun isä nukkui pois, mutta elämä järjestää yllätyksiä, minunkin isäni sairaalasta pääsi lomalle häitteni ajaksi, tosin eli vielä kauan senkin jälkeen. Kauniit ja ikävöivät muistoissani ovat vanhempani, olivat aidosti ihmisiä suurella sydämellä, kaikki se hyvyys mikä minulla nytkin on, on heidän ansiotaan, luottamus hyvyyteen on heidän mallinsa minulle.
    Sinulla oma piha mihin voit voimiesi mukaan aikaasi kuluttaa, tehden hommia, tai vaikka laiskotellen.
    Minä tyydyn nauttimaan parvekkeen iloista, tai kävelen puiston penkille, niilläkin iloa ja onnen tunnetta voi nostaa.
    Nuorena ollessa ei luontoa juurikaan ehtinyt huomioida, muiden touhujen ohessa ja kai tämä vanhuus on hyvä kokea, että myös tämän pystyy kokemaan.
    Joka päivä jokin kohta kipua esiin tuo, mutta onneksi on niin pientä, että jaksaa vaivan unohtaa ja osaa olla kiitollinen kaikesta.
    Surua tunnen kaikkien heidän puolesta, joilta elämä on elämisen halun vienyt, tuskien taival vaan edessä.
    Minulle ei poikani, ei paljon tytärkään jouda seuraa pitämään, mutta apua antavat, kun sitä tarvitsen.
    Lapsenlapsilla omat perheet, en edes halua että vielä minua jaksaisivat huomioida, pienet lapset ja työ, ja kodin hoito pitää heidät kiireisinä.
    Pienillä lapsilla tarkoitan neljännen polven lapsia ja juhannuksen tienoilla jo viides polvi on tiedossa, rikkautta silläkin osin.

    Hurskainen muisteli tuota lauantaisaunaa, niin se taisi maalla olla, että liikoja ei pesuihin huomiota kiinnitetty, variksen saappaita en muista hankkineeni;)
    terveinä kuitenkin oltiin, vaikka ei pesumahdollisuudet kummoisia aina olleet.
    Nykyisin on kaikki mukavuudet, pesun kuin siivouksenkin kohdalla, silti epäpuhtautta löytyy.
    Luin juuri miten pölypunkit talouksissa touhuilee, lähinnä sängyissä.
    Minun siivousta moititaan, mutta kun vain ajattelenkin niitä millin pienempiä otuksia sänkyyni, pitäisi useamminkin siivota,
    Ötökkäkammoinen olen, onneksi näitä ei silmällä erota, aiheuttavat kuitenkin allergioita ja muita harmeja, minä pidän siivouksistani kiinni;)
    Ihmeelliseltä tuntuu tuo halu uimiseen kadonnut kokonaan minultakin, järven pohja tuntuu epävarmalta astua, no laiturilta syvään veteen vielä voisin mennä, mutta halua ei löydy siihenkään.

    Nyt toivotan oikein heleää Helluntaita, pääskyset ennen mökillä aina näinä päivinä pihapiiriin ilmaantui, pitääpä tuijotella taivaalle, joko ilahduttavat liidollaan.
  16. Hyvää helluntainaattoa, kauniina päivä valkeni jo aikaisin, valoisuus alkaa voittaa yönkin.
    Onnittelut Erkeille, minäkin tuonne yläilmoihin niitä lähetän.
    Vanhan kansan sanonta, että Erkki einettä annoo, vielä Urpokin uikuttaa, siis tämä päivä pitäisi kylmä olla, no eipä ole, miten kesän käynee.

    Onpa tepalla urakka, minä huokailen monen ikkunan kanssa, mutta ei ole mitään, kun vertaan sinun urakkaasi.
    Niin se on, tekemällä ne työtkin vähäksi aikaa siirtyy, mutta eipä kauan ehdi iloa tuntea, kun ikkunatkin liassa kylpee.
    Puhun omasta tilanteesta, katu ja tehdas likaa tuottavat ja muutaman viikon perästä ikkunoiden puhtaus on muisto vaan, niin käy monen muun homman kanssa siivouksessa, se työ ei lopu.

    Kristiinalla monia harmeja, kiva, että neuvoja saat näin ketjun välityksellä, jospa jotakin apua noihin pankin asioihinkin.
    Maailman meno muuttuu joka päivä, minun vallassa jos olisi laittaisin topin joidenkin asioiden kohdalle.
    Ei vanhat ehdi hyvällä tahdollakaan kaikkeen uudistuksiin mukaan mennä

    Muistamisesta on myös mainintoja, kyllä joitakin asioita hyvin mieleen tulee, mutta myös niitä joita ei muista, aika usein kertojalle joudun sanomaan, en muista.
    Parin vuoden jälkeen 70 vuotta häistäni, niistäkin muistan tärkeimmät, kirkon käytävällä kävelyn ja häävalssin, mikä oli muuten Kultaa ja hopeaa, haitarisoitto tahditti.
    Toisen valssin tanssin isäni kanssa, joka oli sairaalasta päässyt "lomalle" nämä ei mielestä katoa.
    Mieheni oli hyvä tanssimaan, ja meno oli sieluun uppoavaa tunnetta, ei isäni huonommaksi jäänyt, rytmitaju mainio, ehkä minäkin keijukaiselta menoni suhteen tunnuin, ei onnistuisi nyt.

    Onpa kiva kuulla että Ville on kodikseen kesäpaikankin hyväksynyt, usein vanhempana otettu kissa karkaa etsimään entistä kotiaan, näin olen kuullut.
    Miten tuo uiminenkin vanhemmiten on jäänyt, ennen nuorena melkoinen vesipeto olin, uimahalliinkaan en muistoja voi mennä verestämään, ihoni ei kestä hallin vettä, niin "hieno" hipiäinen olen.
    Olen lapsesta asti väliin aina jotakin ihon vaivaa kokenut, nyt viimeisin harmi ruusufinni on katoamassa.

    Onhan nuo luonnossa elävät eläimet ihania seurattavia, mutta myös harmia aikaan saavat, katselen lokkeja taivaalla, melkoinen riesa nekin, kun pesiään talojen katoille tekevät, sieltä hyökkäilevät ja sotkevat paikkoja.
    Käärmeistä ja niiden torjunnasta pihapiiristä luin jostakin, pitäisi ottaa kiinni ja viedä kauas pihapiiristä, minulle jo näkeminen saa hien pintaan..
    En monta kertaa moista ole nähnytkään, varmaan viiteen sormeen näkeminen typistyy, mutta sekin jo oikein hyvin riitti, pelon ja kauhun sai aikaan.
    Pojan mökillekin meno koiravahdiksi arveluttaa, no ehkä koirat pitävät huolen, ettei ihan pihapiiriin otukset tule.

    Mkr totesi miten luonto räjähti vihreyteen, näin koen minäkin tuon näyn, molemmin puolin taloa sitä erivävyistä vihreyttä nopsaan ilmaantui.
    Yritän mieleen ja sieluun saada näkymät pysyväksi muistoksi, on se niin kaunista.
    Luonnonmonisävyisyys on yksi meidän kaikkien nautittaa onnen tunnetta tuovaa iloa, siitä kun osaisi nauttia.
    Yksinäni minäkin laulelen, mutta on sitä ollut toisenlaistakin elämistä, niitä nyt muistelen.

    Iloa ja kauneutta nauttikaamme jokainen oman mielen mukaisena.
    Janne Tulkki laulaa ilosta elämän tiellä, siihen yhdyn, Tulkki on jostakin syystä saanut paikan sieluuni.
  17. Istahdin minäkin kaupassa käynnin rasitteista, vaikka kahdella penkillä jo istuin matkan varrella.
    Olohuoneen ikkunan edessä oleva puisto houkuttaa melkein joka kauppareissulla istahtamaan, niin nytkin, yritin lintujen ääniä/näkymiä katsella/kuunnella, mutta jäi liikenteen meluun, no katselin sitten ohi kiitäviä autoja, arvailin päämääriään.

    Ano 11,39 eikös olekin mukava, kun voi itse päättää mitä tekee, kyllä ne kaikilta jostain ajasta ne kivien vääntelyt loppuvat.
    Minultakin on ohi.
  18. Huomenta viikonlopun alkuun ja kauniiseen, lämpimään säähän.
    Kirjoittelen nyt jatkossakin virheineni, sillä uusien konstien oppiminen ei enää päähän tartu, uskon kirjoittajaystävien viestini ymmärtävän, kiitos puolustajille.
    Voi olla, että tuo murrekin sotkee kirjoittamista ja sen sisältöä, mutta olen aina saanut selvän jokaisen kirjotuksista, vaikka ehkä huonompaakin on esiin tullut.
    Hyvällä tahdolla varmaan sinäkin ärtynyt saat selvän mitä yritän sanoa, selittelemään aina silloin tällöin joudun.
    Pieniksi voi sanoa murheita, jos toisten kirjoituksia haluaa korjailla ja opettaa, noin varmaan on kuten tepa sanot.

    Kaunis kuva sinusta liekko ja myönteinen kirjoitus mummon mäkistäsi, minusta mökki on juurikin tuon kaltainen oltava, ollakseen se toinen asunto.
    Hankalaan paikkaan punkin sait, minä en ole moiseen otukseen tutustunut, tiedän kaksikin ystävää joille punkin puremat ovat aiheuttaneet harmia.
    Tyttärentytär osti mökkini, ovat tehneet paljon muutoksia, mutta perusmökin vielä tunnistaa, viihtyvät hyvin siellä, jopa aikuiset lapsetkin tykkäävät käydä.
    Tyttäreni viihtyy mökillä miehineen, nyt eläkkeelle jäätyään puuhaa tarvitsee, ei pelkkää loikoilua ja lepoa,, kuten työaikana.
    Poikani koti on järven rannalla, mutta mökin siitä läheltä osti, lähinnä tyttärille perheineen.

    Tuo tylsyyteen kuolemisen pelko minullakin ja oireita olen jo huomannut, oma vika, olen tullut laiskaksi mihinkään lähtemään ja luonani ei porukkaa käy, siis yksin ja omine itsekkäine ajatuksieni kanssa elelen,.
    Viihdyn kyllä yksin, mutta aina jotain tekemistä pitäisi olla ja yhden henkilön huusholli ei liikoja tekemisiä anna.
    Yritän joka päivälle jonkun isomman homman saada aikaan ja se jollakin tapaa mielen saa rauhoittumaan.
    Olen jo miettinyt sitäkin jos rupeaisin johonkin hyväntekemisryhmään, saisin neulomiselleni kimmokkeen ja ehkä lankojakin, koska niiden ostaminen tyyriiksi käy, pienissä määrin sitä nytkin harrastan.
    Vaatisi taas sitä lähtemistä ja se ei innosta.

    Korpikirjailijalla puuhaa tuntuu riittävän, ihana, että on paikka missä voi harrastustaan toteuttaa, samoin Eliaanallakin, kunpa voimat vaan vielä pitkään kestäisi.

    Jospa taas sen kauppareissuni heitän, viikonloppuna on helluntai, ei oikein tunnu missään, kun yksipäiväiseksi tehtiin.
    Seuraava juhlan aika sitten juhannuksena, sitten meneekin marraskuulle seuraava juhla aika, mutta jouluna taas kiritään.;)
    Näin ajatellen pian aika kulkee, ikä karttuu, mutta se tapahtuu kaikille, vanhuus jokaisen kohtalo on, jos elinpäiviä riittää.
    Viettäkää mukava päivä, auringosta nauttien;) .
  19. Olen pahoillani jos ärtymystä kielioppini taitamattomuus saa mieleesi.

    On jo melkein 70 vuotta kun koulussa oli ja huonosti kieliopin siellä opin, jostakin syystä ei päähän jäänyt, oliko oppilaassa vai opettajassa vika, kiitoksen kuitenkin aineen aiheesta ja pituudesta aina sain.

    Hyvin ymmärtäväisiä on kirjoittajat olleet, kun näin kauan sallineet virheitänä.
  20. Huomenta ja kaunista, lämmintä keskiviikko aamua, mittarissa jo 20 astetta.
    Niin se kesä tulla tupsahti, oli jo aikakin, istuttamisen aika monille kasveille.
    Minun peruna on parvekkeella siksi aikaisissa on, muistelen vanhan kansan sääntönä, että Kustaan päivänä on perunan oltava maassa.
    On oikein hyvä mieli, kun tytär on innostunut kasvisten kasvatuksesta, soitteli eilen ja kertoi perunan siementä ja sipulia ostaneensa, niin se ihmisen perusilmiö esiin tulee, multaa pitää tonkia.
    Kai sekin geeneissä kulkee, minäkin aina olen yrittänyt kasvattaa ja pettynytkin monta kertaa, mutta eikun uuden kevään tullen taas vahva usko kasvuun.
    Pitkä on kesä olla vaan aurinkotuolissa, kun eläkkeen on saavuttanut, jotain puuhastelua on hyvä keksiä.
    Vaikeaa on tämä istuminen jouten minullekin, aina olisi jotain pientä puuhaa keksittävä.

    Noista kynsistä vielä, minunkin kynnet on kauniina aina kesän jälkeen, joulun tienoilla alkaa heikentyminen, siitä tuli mieleen tuo D-vitamiini, auringostahan sitä saamme.
    Raparperimehua olen juonut monet vuodet, muiden marjamehujen seurana ja hyvää on, eihän sitä liian kanssa tarvitse käyttää, kohtuus siinäkin.

    Minullakin nuo kotoiset ruokailut on mieleisiä, ravintolassa käyn ani harvoin, muistaakseni monta vuotta sitten poikani vei äitienpäivänä Rantasalmen lomakeskukseen, upeaahan se oli, mutta kotona kumminkin paras.

    Noista pihan koriste esineistä piti oikein miettiä mitä minun mökkini piha sisällään piti, en muista muuta kuin aurinkokellon ja puutarhatontun, pari puista joutsenta, jotka oli leveään rautalankaan kiinnitetty, joten tuuli niitä sai liikkumaan.
    Pensaita ja kukkia sitten joka paikassa, muistelen yli kuusikymmentä lajiketta kaikkiaan, paikallisen lehden sivuillekin pääsin pihastani kertomaan.
    En mikään hortonomi ole, mutta kukista tykkään, viimeiselle matkallenikin kukkia toivon paljon.

    Voimia tuntuu Eliaanalla riittävän, kyllä minäkin käsistäni vahva olen, selkä ei vaan paljon kestä.
    Tuo 10 päivä on minunkin kuuleman mukaan kukkien ja taimien istutus aikaa, aina ei vaan varmana sekään, halla voi viedä, kuten kerrontaa on

    Aina tuo ihmettely jaksamisesta kirjoittelun suhteen, kun kirjoittajia löytyy, toistojakin sisältävä ketju ja on, mutta heitäkin on jotka tykkää lukea. saa ihmettelemään, miksi ei vaan voi hyväksyä ketjun sisältöä?

    Viimeinen kerhopäivä ja loma alkaa niidenkin suhteen, vieläkö syksyllä ystävät tapaa?
    21. 4 / 13
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt