Sel-la

Vapaa kuvaus

Niinhän siinä kävi, että mitkään ehdotukset ei menneet läpi ja salasanat aivan hukassa.
Minulla on kalenteri missä salasanani on tallennettuna, mutta aina vaativat uuden, hyvä kai se on, kun niin paljon ikävää täällä tietomaailmassa tapahtuu.
Vähän hätäinen olin tuon nikin kanssa, kokeilin vain S-alkuisia ja jostakin putkahti tuo Sel-la, hyvä etten Seela kuitenkaan, näillä nyt mennään.
Pakkasaikaa nyt sitten eletään ja joulua odotetaan, kaikki aikanaan.
Odottelen tässä kahvivieraita, juodaanpa sitten kahvit uuden nikkini kunniaksi ja voitoksi urakasta jota en koskaan tarvitsisi tehdä.
Päätän aina, että en painele mitään uusia ohjelmia, mutta eikö mitä liian varmaksi kai olen tullut ja Gigantin pojille en ilkeä edes viedä sotujani kunnes tiedän mitä pitää selvittää.
Joku on sanonut, että rikki ei kone mene, mutta minä ainakin todistan, että sekaisin sen saa.

Totuttelen nyt tähän nimeeni ja viestejä sillä laitan, kun en anonyymi halua olla, kaikkea hyvää koko seurakunnalle.

Tämmöinen jouluvieras, syliin koppasin;)

Aloituksia

22

Kommenttia

256

  1. Sunnuntaiaamu ja maa valkoisena lumesta, neljän asteen pakkasella aloitetaan.
    Tuuli näyttää myös heränneen ja heiluttaa aika tuimaan puiden oksistoa, jopa lintujen lentoakin haittaa.
    Nukuin hyvin yhdeksän tuntia, vähillä unillakin, olen huomannut, että saunan jälkeen uni maistuu.
    Aamujumppa ja virkeänä pystyyn, iltapäivälle selviän ja sitten jo torkuttelu kutsuu, en varsinaisia päiväunia ota.
    Neuloin eilen yhden pitkävartisenkuviosukan ja tänään on toisen vuoro.
    Olen vähän höpsö tässäkin suhteessa, tarvetta ei ole neuloa, mutta tietäen , että kohteita löytyy nautin tekemisistäni.
    Myyjäisissä sukat mitä sinne vein, tekivät kauppansa, lisää pyydettiin.
    Harmittaa tuo lankojen kalleus, mutta iloinen olen, kun ostaja löytyy, eurot tietenkin yhdistyksen hyväksi, talkoo hengellä.
    Kesän kun aherran riittää varmaan vaikka seurakunnan tarpeisiin.

    Kiitos korpikirjailija vastauksesta, noinpa tuon asian uumoilinkin.

    Kiitokset myös teille kaikille avartavista viesteistänne, moni asia selveni ja tuo historia kiehtoo ja helppo on lukea tänne kirjoittavien tekstejä.
    Itse en jaksa keskittyä noiden aiheiden antamiin asioihin niitä etsien ja näin tulee laiskallekin helpolla tietoa.
    Käsikirjoittajat käyttävät kieltä joka ei aina yhtä totuuden kanssa ole, asian toden kertoma voi monta juttua vesittää.
    Paljon kuitenkin kiinnostusta tuntuu sarjaa kohden olevan ja mielenkiintoa tunnen minäkin, sarjan käänteet joskus mutkia tekee.
    Hätähousulle mikä minäkin olen, joskus toivoisi nopeampaa etenemistä, mutta kasvattaako tämäkin osaltaan mielen hitaampaan liikkumiseen.
    Miran kertoma elämisen muoto varmaan monelle melko tuntematon, mitä nyt kuvista on nähnyt, telkkarista katsonut.
    Varmaan monta hyvää ja tietoakin lisäävää sarjaa jää katsomatta, kuten Eliaanakin mainitsi tuon ruotsalaisen sarjan.
    Gran Hotelin olen jo aiemmin nähnyt, siitä Ramoona mainitsit, näiden sarjojen kautta pystyy tutustumaan maiden erilaisuuteen ja historiaan.
    Kitaransoiton taitajakin Espanjasta, nimeä en tietenkään muista ja myös runoilijan sieltä olen kuullut maailman mainetta saanut, olikohan Lorca ?
    Ei pitäisi epävarmoja tietoja laittaa, mutta muistini ei siltäkään osin kaikkein paras ole.

    Pitkän listan kirjasitkin noita ammattinimikkeitä Brinkkala, joilla tänä päivinä vaikeudet työnsä hoitamisissa.
    Tämä kaikki tiedetään ja tuosta ammattimiesten palkkauksestakin joku mainitsi, saavat saman mitä kouluja käyneetkin.
    Eipä taida ihan joka tohtori tai lakimies pystyä siltä istuimelta paperiakaan tekemään, puhumattakaan luokkahitsareista ja sorvareista, oppimista heilläkin lukuisia vuosia.
    Ahtaajatkin voiman lisäksi tarvitsevat kokemusta laivojen lastaamisessa, ei sekään yksinkertaista ole, jos lastaus väärin tehty, voi käydä huonosti.
    Tuo kunnioitus kaikkia työtä tekevien osalta on hyvin tärkeä osa kansantalouden nousua.
    He lukevat, joilla kykyä on ja he tekevät niin sanottua ruumiillista työtä, joille se sopii, joille ei lukeminen onnistu, kaikkien onnistuminen on lottovoitto.

    Paloma puhut asiaa, noin se menee, hyvinvoinnin kerrontakin riippuu kertojasta, kaikki ei niin hyvin ole siellä naapurimaassa, kuin kuva annetaan, ja meillä on omat murheet täällä kotisuomessa.

    Hurskainen nukutaan silloin kun väsyttää ja hyvillään voidaan olla, kun aikataulu ei paina.
    Tuo kirjoituksilla saatu tunnettavuus on minullakin vahva, ihmisen osaan luokitella omaan kastiinsa ja onneksi teitä on paljon joilla kykyä tämä kuva luoda.
    Mitään estoja ei kieltoja ole kenenkään kirjoittelulle, mikä on hyvä sinänsä, mutta enemmän kirjoittavat antavat omen kuvansa, tutuksi tullen.

    Nyt toivon, että jatkatte tutkimuksianne ja kerrotte niistä, näin minäkin pääsen paljosta osalliseksi.
    Hyvää lepopäivää!
  2. Sanot ettei ylpeilyn aihetta ole, olen erimieltä, jos en nyt ylpeile , en kuitenkaan nöyräkään ole.
    Puhun aina omasta elämästäni, en kenenkään toisen, vaikka ajatuksin olen kaikkein heikoimpien puolella.
    Sanoisin tyytyväisin mielin, en paljonkaan yhteiskunnalta ole kuluttanut, olen saanut olla melkoisen terve, leikkauksia ei kohdallani ole, ja lääkärilaskutkin olen pienissä määrin maksanut, käytön mukaan.
    Vero osuuteni olen näihinkin kuluihin maksanut.
    Eläkettäni nautin hyvillä mielin, esimerkiksi siskoni ei kerennyt eläkettä päivääkään kuluttaa, kun kuolo korjasi, näinkin voi käydä, tarkoitan, yksiin ei käy onnen kantamat.

    Se että kerron vanhoista asioista, annan jonkunlaisen näkökohdan mistä kaikki on alkunsa saanut, mitä on aikaan saatu ja miten tänä päivänä menee.
    Huhtikuun alkuun voimaan tuleva asuntotuen poisto tekee 60 euron pudotuksen sitä saavilta, näin radio juuri kertoi, sehän on jo viikon ruokamenot yhdeltä hengeltä, ei siis pieni vaikutus.

    Olemme menoerä se on totta, mutta olemme useatkin yli 40 vuotta veroja maksaneet, tulojakin on kerätty.
  3. Huomenta viikonlopun alkuun sateiselta näyttää, lammikot lisääntyneet ja lumihanget hupenee.
    Nyt alkaa olla jo melko turvallista kulkeakin, kun kadut sulina.

    Hyvä selvitys ano 01,18 noinhan se menee, vakuutusyritykset ovat hyvin sijoittaneet eläkerahastot, voisi olla toisinkin.
    Eläkettä olen minäkin maksanut osuuteni, kun tämä eläkeuudistus tuli voimaan jäi monta vuotta hukalle minultakin, vuosi 1962 alkoi eläke kertymään.
    Neuvottelujen tulos varmaan tämä eläkeuudistus oli, että maksumiehinä työantajakin osuudellaan, hyvin on toiminut.
    Laki muutosten voimalla on hallitus näitä etuja on heikentämässä, joita jo palkkaneuvotteluissa aikoinaan soviteltiin, tinkien palkkapenneistä, saaden pysyviä etuja työelämään.
    Yleislakolla vuonna 1956 saatiin huomio siihen, että ilman työvoimaa ei ole johtajiakaan.

    Joku mainitsi, että jos ei haluja kouluttautua, on tyydyttävä pieniin palkkauksiin, niin se onkin, mutta kaikilla ei lahjoja riitä opiskeluun, työntekeminenkin pienipalkkaisenkin osalta on tärkeä osa yhteiskunnan rakenteita.
    Oikein on myös työstä saada palkka millä elää.

    Nuo arvopohjat mistä haloota pidät Korppis on minulle olleet nuoresta lähtien selvät, en suunta ole koskaan muuttanut, joskin vähän siitä ääntä pidän, tuuliviiri en ole, eläkkeelläkin muistan lähtökohtani, muuksi ei mieli käänny.
    Hyvällä tahdollakaan en voi hyväksyä tätä hallituksen kaavailemaa suuntaa, periksi ei anneta, ei kuulu hallituksen imagoon, neuvottelujen tie on oltava, kaikkia osapuolia huomioiden.

    Mikä onkaan syy, että kaikille ei työ kelpaa, olemmeko kasvattaneet liian hyvään totuttautuvan nuorison ja työarvostus on hävinnyt, arvostus ja ihannointi sitä rahan äänellä puhuvaan.
    Kilpailuyhteiskunta osa syyllinen, kaikki pitää saada helpolla ja suurin korvauksien avulla, oma vastuullisuus asioiden hoidosta puuttuu.
    Ennen pienillä palkoillakin pyrimme elämämme rakentaa, pinnistellen koti ja muu elämä elämisen arvoiseksi.
    Ylpeyttä tuntien selvittiin siedettävästi uhrauksiakin tehden, emme halua taakkana eläkkeellä ollessakaan olla, jos suinkin jaksamme, aivan kuten Mkr totesi.

    Brinkkala huomioit nuo puvut La Promesasta, minäkin ihmetellyt huoneiden kalustuksen ja palvelijoiden olot muutenkin, ei suomessa näin hyvin asiat olleet noina aikoina.
    Ehkä suuremmissa kartanoissa missä sisäköt liikkuivat herrasväen tiloissa ei kärsitty epäsiisteyttä nähdä.
    Ihmisarvoa kuitenkin puuttui, piika sai tuntea paikkansa, jo silloin kapinahenkeä heräteltiin.

    Pitänee lopuksi todeta sekin, että minun kannanotot ei kauaksi riitä, mutta jotain vaan tekee mieli sanoa, kun on kuin seinille puhuvat.
    Eletään taas päivä vaikka kuuntelematta noita isojen kiistoja, omissa ympyröissä näin sanoen.
    Minullakin radio aina auki, ei millään voi olla kuulematta noita kiistan osapuolia.
    Mukavaa päivää kaikesta huolimatta;)
  4. Kysyt miten huomioin heidät, jotka eivät työtä vastaan ota, no en tietenkään pysty mitään tekemään, jos apua suoraan pyytävät /ilkeävät, koetan ainakin ymmärtää heidän näkemyksiään.
    Veroja olen valmis maksamaan,, jos siihen asiat menee, mutta en pysty ihmisiä erottelemaan, jokainen tuntekoon oman hätänsä ja sen mukaan apua pyytää.
    Ihmisiä ei voi jaotella hyviin ja pahoihin, on vain uskottava, että oikeus ja omatunto jossain vaihein kohtaa.

    Arvopohjasta puhut, kai minulla ei sellaista olekaan, olen vain ihminen.
    Ihminen joka on tyytynyt aina työhön mitä tarjolla on ollut, ollut mielestäni ahkera ja tarkka menojeni suhteen, tänä päivänä selviän hyvin, mutta tiedän kaikilla ei tätäkään hyvää ole ja kaikille se ei edes riitä.
    Ihmisenä oleminen vaati opettelua koko eliniän ja kaikki ei sitä ehdi saavuttamaankaan.
  5. Huomenet keskelle viikkoa, viikot vierii vaikka mitään ihmeellistä ei tapahdu, ei edes pitkältä aika tunnu.
    On se hyvä, että tuo mieli muuttuu vaivojen tullessa, sopeutuu kaikkeen olevaan, osaa jopa omissa oloissaan yksin viihtyä.
    Vaarana on tietenkin erakoksi muuttuminen, mutta sitä vastaan näitä kirjoituksia teen ja lueskelen teidän toisten touhuiluja.
    Tytär ja vävy mökillään ovat, mökki saaressa ja minulla aina huoli jään kestävyydestä.
    Tytär soitteli eilen ja kertoi puita ajetun jostain saaresta , aamulla aina moottorikelkalla niitä ajavat, hyvä hankiainen kuulemma ja sanoi kelkkoja paljon jäällä, siis jää kestää, sitä painotti.
    Maanomistaja oli antanut luvan puunkaadot korjata, hyötyen näin itsekin.
    Iso järvenselkä, mutta ei virtaavaa vettä ei ole, varmaan kyllästyy ainaiseen hätäilyyni.
    Kai heillä parempi ymmärrys asiasta kuin minulla, oma mökkini oli mantereessa.

    Kristiina 23 nyt harmeja, minun kännykkä myös vähän aina temppuilee, mutta kun tarpeeksi kenkkuilee vien Gigantin pojille ja asia korjaantuu.
    Älypuhelin minulla on ja vaikeaa joskus on ymmärtää asioita mistä tarjouksiaan tarjoavat, olen päättänyt, että en mitään suostu vastaan ottamaan ilman tietävämpää apua.
    Paljon olisi tietoa saatavilla siitäkin laitteesta, mutta riittää kun normaalit toiminnat pystyn tekemään, siis pankki asiat ja ostot, mitä pankin kautta hoitelen.
    Pankin kanssa on hankalampaa toimia, kun palvelupistettä ei ole paikkakunnalla, soittojen kautta on asiat hoidettava tarvittaissa.
    Sanonkin aina asioidessa puhelimen kautta jonnekin, vääntäkää asiat rautalangan avulla, muuten en ymmärrä, hyvin on sujunut.

    Ramoona, olenhan pitkän elämän polun kulkenut, jotain on jäänyt mieleenkin ja se että arvostan tiukkuutta edelleen, kun siihen olen opin saanut.
    Laulaminen jää varmaan jo voimienkin puolesta jossain vaiheessa, mutta niin kauan kuin harjoitus paikka on lähellä, yritän käydä.
    Kyytiä kyllä on tarjolla, mutta siihen tulee se kiitollisuuden velka, olen kyllä aina kahvipaketin minäkin antanut ja viimeksi villasukat, en halua hyötyä toisten kustannuksella.
    Lauluporkkamme koostumus on muuttunut, ei niin hyvään suuntaan ja laulaminen ei sitä iloa tuo mitä aiemmin.
    Aiemmin harjoittelimme paljon ja jokaisella halu antaa parastaan, nyt asiat toisin.

    Minulla on sopimus Gigantin kanssa ja sinne kiikutan tietokoneeni hoitoon, usein vika selviää heti ja samaan sopimukseen kyselen myös puhelimen viat, eivät ole kieltäytyneet auttamasta.
    Lapsia olisi montakin joilta apua voisi pyytää, mutta heillä omat kiireensä, en viitsi pyytää.

    Nyt sitten pilveen veti ja radio lupaili lumi tai räntäsadetta, kyllähän se kesän tulo oman aikansa vie.
    Voiton puolella kuitenkin alamme olla tuon valoisuuden suhteen ja kyllähän maaliskuu maata näyttää, v armaan tänäkin keväänä.

    Pääasiallisesti minä käyn aamulla koneella, sattuman varaisesti kurkkaan jos koneen lähelle tulen.
    Telkkaria katson paljon ja se on seuralainen jonka seuran voi valita;)
    Tuo virkkaaminen on minulta jäänyt, kun ei kohteita ole, en viitsi turhaa virkata, Sänkypeittoja ehkä voisi joku haluta, mutta niin isoon urakkaan en rupea, peukalot ei kestä.
    Neulomista pystyn tekemään ja niille aina näkyy käyttöä löytyvän.
    Yksi iso laatikollinen pitsiliinoja, kellekään ei kelpaa, olen yrittänyt miettiä mitä niillä tekisi.

    Tuosta lakkoilusta olen sitä mieltä, että asiat mitkä nyt on hävitettävänä on työllä ja vaivalla saatu parantamaan työssäkäyvien oloja, nytkö pitäisi sanelupolitiikan avuin, lakeja muuttaen ne kumota.
    Hallituksen ei pitäisi puuttua työmarkkina asioihin.
    Voin minäkin sanoa, onneksi olen eläkkeellä, mutta aikoinaan olin lakkoilemassa näiden nyt katoamassa olevien asioiden saamiseksi.
    Onko varmuutta, että eläke mikään koskematon asia olisi?
  6. Huomenta kauniiseen aamuun, taivas kauniin sininen ja seutu hehkuu auringon valosta, ajatelkaapa missä maassa asummekaan, luonto vaihtaa näkymiään monasti vuoden eri aikoihin.
    Rikkautta sekin, kunpa sen huomaisimme, nuorempana sitä ei ymmärtänyt, aina kiire päällimmäisenä.
    Eilen tapasin naisen, nyt jo toisen kerran kadulla ja hän esittäytyi Vuokko nimiseksi, hän aloitti puheella säästä ja siitä se sitten raamattuun ja sen sanomaan kääntyi.
    Hän kertoili siskonsa Saksassa selvinneen vaikeasta sydänleikkauksesta ja hänen rukous auttoi siskoa, saaden siskonkin ottaneen Jeesuksen sydämeensä.
    Hän rukoili minunkin puolesta, jotenkin liikutti, vaikka varauksin suhtaudun näihin henkilöihin, hymy ja iloinen olo tarttui minuunkin.
    Ajattelin vielä kotonakin tätä ihmistä ja ymmärsin hänen halunsa tuoda iloa ihmisten päivään.

    Nyt alkaa tuo voide purkaa tätä ihoni kiusaa, ruusufinni on siirtymä vaiheessa, mutta varotuksen sana, en voi lopettaa voitelua, kolme kuukautta sitä on käytettävä ja silti voi uusia, kaikenlaista kirousta sitä on kohdalleen saanut.
    Kivuton on, mutta naisena harmittaa ulkoinen näkymä, onhan naisille tärkeä alue nuo kasvot, vaikka joku voisi sanoa, että ei ruma huonone ihottumastakaan;)
    Onnekseni en kovin turhamainen ole ja vuodetkin jo turvana, ei kosijoita näkynyt edes karkauspäivänä;)

    Noista kotiruuista ano 20,46 kyselit, no perunalaatikko ja muut laatikkoruuat, (kaali,makaroni ) peruna ja ohrarieskat, kaali ja lihakeitot, paistia harvoin teen.
    Sianlihakastike joskus mielitekoni, kuten maitokastike, johon keitetyt kananmunat pilkon, suutarin paisti (sianliha ja sipuli ruskistetaan, vettä vähäsen ja suolaa) peruna muussin kanssa hyvää.
    Kananmunakokkeli kastike, (siankerrosliha ruskistetaan ja munamaito päälle ja kypsennetään) tulee kokkelia ja sekin maistuu välillä.
    Uuniriisipuuro joskus myös mustikkakeiton kanssa.
    Annostelen pakasterasioihin kerta annoksiksi ja vuoro päivin otan ruuakseni, mielitekojen mukaisesti.
    Nuo pakastettavat ovat laatikoita js keittoja , kastikkeet teen pienissä määrin, jos jää tähteeksi syön seuraavana päivänä.
    Voi että, hernekeitto myös pakkaseen sitäkin joskus mieli tekee.
    Siinäpä tämän päivän annos ruokapuheista;)

    Demeter, minä yritin lukea sen Kilven kertomuksen, miten en päässyt fiilikseen, onko tämä ajatusmaailmani niin vilkas, että en tajua lukemaani, täytyypä lukea uudelleen.

    Minulla on pitkä suora molempiin suuntiin ajotiestä ja näen jo kaukaa autojen tulon, siten sitten arvioin tienylityksen.
    Minusta on kiusallista pysäyttää joskus pitkäkin autojono, siksi käännän selkäni, että ei kohtelias kuski tietä antaisi, no joskus kuitenkin tien ylitän ja muistan kättä nostaa huomaavaiselle kuljettajalle.

    Se arvailu pientä varovaisuutta kaipaa, kun kaikki ei läheskään kohteliaita kuljettajista ole ja siinäpä sitten tiellä makaat, kun ei niin nopsaan ylitys tapahdu, kuten Mira mainitsit.

    Totta on tuo oppiminen läpi elämän, nyt sitten hitaasti liikkumaan ja apuvälineitä käyttäen ja tuo kaupassa liikkuminenkin aikaa vie ja väsy tulee.
    En jaksaisi millään kasseja käsissä riiputtaa, hyvä apuri tuo vedettävä kärri, tukenakin on kävellessä.

    Nyt olisi laulupäivä, onneksi vain pieni matka laulupaikkaan, kohta on varmaan tämäkin harrastus jätettävä.
    Katsoin eilen maratonikatselun La Promista, onko niitä jaksoja vielä sata tulematta, mitä kaikkea ne keksiikään juonien osalta, nyt Marissa sai korvatillikan ja sotaherran ketju meinaa omistaa koko paikan, katsottava vaan on.
    Eikös vaan myrkyn keittäjä olekin tämä Pian aviomiehen ketale.
    Aina on maailmassa juoniteltu ja niin tehdään nykyisenkin.
  7. Huomenta auringon paisteiseen aamuun, hyvin ulos houkutteleva sää on tänään, jospa pienen kapassa käynnin suorittaisi.
    Elämä muuttuu vielä vuosi sitten liki joka aamu parin kilometrin lenkin kävelin, nyt se on jäänyt, on niin helppo nämä kuviot unohtaa, siis antaa periksi.
    Olen kyllä uhonnut, että kun kelit kuivaa, aloitan lenkkeilyn, jääkö vaan ajatukseen.
    Joka keväinen parvekkeella istuminenkin on jäänyt, kun tämä ruusufinni ei aurinkoa kestä, harmittaa, kun saan taudin kuvan hoidettua, aurinkoa kyllä otan.
    Kolme kuukautta on paranemisaika, eikä lääkäri varmuutta luvannut sittenkään.

    La Promestan juonen kulut kiinnostaa, vaikka hitaasti etenee, no onhan siinä monen ihmisen elonkohtalot, viruu ja viruu.
    Uskotaan, että pahat saa palkkansa, vielä pitkään kestää ennen kuin markiisitarkin joutuu tiilestunneille teoistaan.

    Nuo sokeritoukiksi todetut ovat hyvin pienissä määrin ja vain kylpyhuoneessa kiusana, keittiössä en ole nähnyt.
    Varmaan vaikeita häädettäviä, kun putkistossa pesivät.

    Tepa kertoili huonosta ruokahalustaan, sekin on harmin paikka jos kohdalle sattuu, olen kuullut, että vanhenevan ihmisen pitäisi syödä lämmin ruoka kerran päivään ja muutenkin huolehdittava syömisistään.
    Olen kyllä samoja asioita huomannut oman syömisenikin kanssa, ei oikein maistu mikään, siksi näenkin vaivaa tehdäkseni mielitekojeni mukaista ruokaa.
    Onneksi mielitekoni suuntautuu vanhanajan kotiruokiin.
    Jännää on kun eläimetkin paastoa joutuvat pitämään, no onhan se ylipaino niillekin riskinsä.

    Onhan siinä pieni harmikin, kun puheliman kauemmaksi jättää, kiireisimmät eivät soittoaan anna pitkään kuulua, mutta näkeehän sen kuka on soittanut, soittaa takaisin.
    Minulle tulee ilmoitus, häiriö soitto, mutta saavat nekin ylös nousemaan ja puhelinta hakemaan, auttavat siis tavallaan liikunnan tarvettani;)
    Nuo sähköpotkulaudat keksintö sekin, jättävät vielä viereksimään vaikka keskelle katua, toinen hankala ryhmä on kävelijät, jotka tien leveydeltä kulkevat, eivät varmaan siirry, itse on väistettävä.
    Tyttäreni tuskaantunut eläkemummoihin, jotka näin tiellä kulkevat, neljä rinnan, no häpeän heitä minäkin, kun esimerkkeinä pitäisi olla.
    Tytär jo väitti kohteliaasti huomauttaneen sai ilkeän kommentin, voi meitä mummojakin,
    Samaa kuulin kansanradion lähetyksessä uimahalleista, vai luinko lehdestä, että polkevat vettä altaan leveydeltä ja toisten on kierrettävä.
    Minä niin kiltti olen, että katselen suojatielle astuessani molemmin puolin kaukaa tulevat autot, käännän selkäni, ettei kukaan kohteliaasti tietä antaisi, minulla on aikaa odottaa;)
    Mieheni usein sanoikin, että odotatko Leppävirralta tulevat, ennen kuin tien ylitän, eikös tämä kuvaa nöyrää mieltäni, hih,hih.
    Olen jostakin kuullut senkin, että meistä mummoista ei tiedä olemmeko menossa tien yli vai emme, astumme ja palaamme, kuljettajatkin tuskaantuvat.
    Tuo toiset huomioiva asenne on kadonnut meiltä vanhoiltakin.
    Brinkkala ole vain hyvin tarkka noiden potkulautojen kanssa, sinuun se sattuu, kun törmäävät.

    Jospa tuli taas monenmoista juttelun aihetta, jatkatteko?
    Olipa kiva, että nautittava oli lenkkinne ano 16,05 ja onni ette syvemmällä osuudella uponnut.
  8. Taitaa paronin testamentti löytää oikeat omistajat, kuten Curro ja Pian syntymätön lapsi ja sitähän hovimestari odottelee.

    Jospa aurinko ilmestyisi ja tulisi mukava hiihtoretki.
  9. Sunnuntaiaamua, hiljaista ja mielelle rauhoittavaa, hyvin nukutun yön jälkeen kelpaa päivää aloittaa.
    Kolmen viikon päästä pääsiäistä eletään ja pitkä juhlapyhätön aika päättyy, joulua kohti mennään;)
    Toki juhannus väliin sopii, vappukin, muuta eipä aikaakaan kun syksyn ruskaa katsellaan.'
    Nyt ansaitsen torut, miksi jo nyt kaikkea tuota povaan, onhan kaikkea ihanuutta kesän myötä ja syksykin tulee ajallaan, samoin joulu, kuka sinne asti jaksaa.

    Mira kerrot noista reumakivuistasi, on kamalaa, kun mitään apua ei löydy, hävettää omat vaivani ja niiden valittelut, kun ajattelee tilaasi, mukava seuralainen ei tuo reuma ole.
    Kummityttöni sen tietää, mutta hän sitoo jalkansa ja tansseissa käy, lenkkeilee ja aina menossa, sanoo ettei anna periksi, en tiedä minkä asteinen hänen tautinsa on, mutta ei kuitenkaan anna menojaan haitata.
    Täyttää kohta puoliin 70-vuotta.
    Jaksamista sinulle Mira, onhan niitä muitakin vaivoja vielä kiusanasi.

    Tepa kerroit mielekkäästi lintujen touhuja, minulla ei pönttöjä näköpiirissä, mutta niistäkin olen saanut minäkin seurata lintujen touhuja, aikoinaan mökillä.
    Keväällä pääskyt saapuivat ja tirskahtaen ylitse lensivät, varmaan samat linnut useampana kesänä, iloinen tervehdys ja kesä oli tullut.

    Demeter tuosta seisomisesta, se on työpaikoille tullut terveyden hoidon edistämiseksi, istumatyöt kuluttavat selkää, samaa koki tyttärenikin, välillä seisten työnsä teki, taukojumpatkin yleistyneet.
    Nyt eläkkeelle jääden on yrittänyt kuntoilla ja voimistella, ehkä säästyy selkäleikkaukselta, kuntopyöränkin hankki.
    Oireeton ei selkä kyllä ole, pitkiä matkoja kävellen selkä kipeytyy.
    Meille vanhoille joilla jo kaikki paikat kipeitä kehotetaan välillä istuen jos mahdollista töitämme tehdä.
    Se istuimelta nouseminen hyväksi, sitäkin pitäisi harrastaa, minä unohtelen puhelimen tahallani eri huoneeseen ja pakko on soidessa nousta sitä hakemaan, hätäisimmät ehtivät puhelun lopettaa.
    Jääkaapillakin juoksen usein ja siirryn koneelta toiselle, liike on lääke, niinhän se on.
    Olen Eeva lehteä tilannut useamman vuoden, nyt alan kyllästyä, mainoksia koko lehti täynnä, no sopii joukkoon joskus kivojakin elämän kulun kertomuksia, mutta aion tauon nyt pitää tilaamisessa.
    Hyviin kansiin tehty lehti, kestää vielä toisen talon lukijoidenkin lehti lukea.

    Kristiina23 puhelimen kanssa minäkin ole saanut temppuilla, olisi pitänyt saada sammumaan ja ei onnistunut, tytär pelasti, käynnistikin valmiiksi, en tiedä miten minun taidoillani ei toiminut.
    Muutenkin saa viuhtoa ennen kuin kosketus toteutuu, joskus ei saa puhelua lopetettua, pitäisi kai käyttää tohtorissa.
    Onhan joskus vaikeuksia ymmärtää näitä koneiden ohjeistuksiakin, kaikille helppoja, minulle hankalia, mutta kerron aina asioidessa, että kertokaa asia selkeästi ja helpointa tietä, muuten en ymmärrä.
    Ehkä hymyilyä syntyy toisessa päässä, mutta enhän sitä näe;)
    Ikäni huomioiden, hyvä että näinkin pärjään. (puolustelua)

    Luontoradio kuuluu radiosta, siellä kerrotaan jostain ötököistä, niiden elämästä, kuten Eliaana vyöihrakuoriaisesta, en ole koskaan kuullutkaan, minun suhtautuminen kaikkiin pieniin ötököihin on inhovoittoinen.
    Kylppärissä aina silloin tällöin valon sytytyksen jälkeen näkee nopea liikkeisen mustan eläimen, nopeasti piiloon livahtaa, en halua edes koskettaa .
    Tykkääkö Niilo kyläilystä?

    Paljon ja moneen jaksat korpikirjailija.
    Nyt minä en jaksa enää edes kirjoittaa, niska kipeytyy, ei kai ole ergonominen asento tätä tehdä.
    Iloitaan valoisasta päivästä ja sunnuntain tuomasta levosta ja olosta.
  10. Huomenta ja hyvää Auvon päivää, aika harvinainen nimi onkin.
    Pitäisi opetella muutaman rivin viestejä tekemään, harmi tulee, kun pitkän kirjoituksen lähteminen menee pommiin.
    Aina se vaan viruu, kun uusia aatoksia mieleen tulee ja haluaa niistä kertoilla.

    Makriina minä teenkin paljon istuen työpöydän ääressä, leikkuulauta eteen ja tykötarpeet, niin pienin lihat kuin juurekset, teen mahdollisemman paljon istuen.
    Minulla on kapea keittiö, samalla istuimella istuen voi tyhjentää ja täyttää astiapesukoneen, käännän vain suuntaa, laiskalla on monet keinot.
    Toki on pakollista seisomistakin ja uupumus pian tulee.
    Tiputtelen paljon tavaroita käsistäni ja niiden nosto kiusaa, mutta ajattelen, että pakollisia voimisteluliikkeitä ne ovat.

    Minulla on tapana aamuhommat tehtyäni istahtaa telkkarin ääreen ja sitä muka katsellen otan torkut ja taas elämä hymyilee.
    Olen opetellut tapoja tehdä kotihommiani, joka päivälle joku isompi, silitys tai leivonta, siivous, pyykin pesu, eli pyykit koneeseen ja sieltä parvekkeelle kuivamaan, näistä puuhista olen kuin olisin jotain tärkeää aikaan saanut.
    Ohjelmoin aina aamulla päiväni kulun ja kun selviän aamuhommista on hyvä syy vain lepäillä.
    Muistutan aina itseäni, että ei ole kiirettä, huomiseksikin pitää jotain puuhaa jättää, elämän muutos minun kohdalla, kun aina tein kaiken mahdollisen kerralla.
    Tytär muistuttaa siivouksestani, jaa useammalle päivälle, se ei saa tuulta purjeisiin, nautin kun kaikki on yhtä aikaa siistinä.

    Odottelen nyt kukkatilaustani ja jo alan kauhua tuntea sen sotkun johdosta mikä mullan kanssa taas tulee, yritän lohdutella, että palkintona saan koko kesän nauttia kukkaloistosta, miten sitten käyneekään.
    Niin se nykyään on, tekipä mitä tahansa väsymyksen tuntee, voisihan kaiken jättää, mutta periksi en anna, jotain on omin käsin saatava aikaan.
    Neulon sukkiakin jatkuvasti, vaikka ei kohteita ole tiedossa, mutta jotain on aikaan saatava, puikot aina saan kerätä lattialta, kun kädet eivät ihan täysillä toimi, sitä selkä voimistelua siinäkin.
    Sängyn pohjalle en suurin surminkaan halua, jos suinkin voin itse siihen vaikuttaa.

    Maaliskuu on kevätkuukausi, mutta vielä se talvenkin näyttää, yöpakkaset hankiaisia tekee, muistan miten mökille maaliskuussa hankiaisia menimme. lintuja ruokimme.
    Voi pitkäksikin kevät mennä, muistan yhden juhannuksen, kun lunta satoi maan valkoiseksi, suli kyllä nopsaan, mutta näin näitä sään oikkuiluja on nähty.
    Senkin muistan, kun vapuksi ostin kesäisen mekon ja korkokengillä meinasin juhliin kipittää, illalla oli parikymmentä senttiä lunta, en muista menimmekö sitten juhlimaan, ehkä mentiin, kun juhlimisia oli yleensä vähän.
    Teatterilaisten juhlat olivat yleensä hauskoja, kai sekin syy oli mennä.
    Nyt ei juhlia, ei korkokenkiä, ei mekkojakaan, harvoin hauskuuttakaan, mutta nyt on tätä ja sillä mennään miten kukin vain jaksaa.
    Laivaretkelle olen ilmoittautunut, sisämaa risteily, saapa nähdä miten selviän, lupasivat ystävät auttaa;)

    Nyt sitten jotain isompaa tekemään, sitten on taas päivä lekottelemista, saunaan päättyy touhuni, isot ja pienet.
    Hyvää viikonlopun alkua, jaksakaa iloita;)
  11. Jälleen uuteen aamuun tavanomaisen viruttelutuokion tehneenä tätä parinkymmenen vuoden kestänyttä voimistelua olen sitkeästi pitänyt yllä, taas yksi todiste jääräpäisyydestäni.
    Mitä hyväksi koen sitä teen, onko suurtakaan apua, en tiedä, mutta miten olisikaan jos en tekisi?
    Ehkä rasitan itseäni liikaakin, kun kaiken niin tunnollisesti teen, tytär kertoi myös unen saantinsa korjaantunut, rentoutuksen avulla.
    Kävin joskus joogassa ja siellä opin sen rentoutuksen ja sitä noudattaen uni tulee nopsaan, hyvä asento vuoteessa ja ajatukset minimiin ja niinpä uni tulee, neuvoin tämän tytöllenikin.

    Olipa hienoa tuo kertomasi brinkkala, että voimia olen voinut jakaa tietämättäni, se todiste siitä, että avoin kannattaa olla myös kirjoittamisissa.
    Tuntematta kenenkään elämää, voi joskus pienillä asioilla luoda voimia myös kanssaihmisille, siihen pitäisi pyrkiä.
    Tuntien itseni, en varmasti mitään ihmettä ole osannut tehdä, mutta jospa joku asia on sattunut kohdalleen, siitä olen iloinen.
    Pitänee palautetta antaa, kyllä saman kokee jokaisesta myönteisestä viestistä jossa ymmärrys kohtaa.
    Olen saanut itse monia kivoja asioita teidän kaikkien viesteistä, siksi kai mielekkäältä tuntuu tämä viestittely.
    Ehkä myös se pätee näissä kirjoittamisissakin, joidenkin kanssa on helppo samaistua, aivan kuin livessäkin.

    Nuo luonteiden periytymiset on myös melko helppo huomata, seurailen lapsiani, heidän luonteensa esiin tuloa, tytär on isäänsä, poika taas minuun.
    Tytär on ylpeä ja äkkipikainen, hänen nenälleen ei hypitä saamatta vastausta, yritän hieman hänen luonnettaan koulata, tuottaako tuloksia jää arvailuksi.
    Poikani ei äänellään ketään säikäytä, hyvin rauhallisen kuvan hänestä saa, mutta samaa itsepäisyyttä löytyy mitä minustakin.
    Tietenkin persoonina ovat omia itsejään, mutta näitä viitteitä on kivakin seurata.
    Molemmat hyvin rakkaita sellaisinaan.

    Olin vajaa 19, kun avioidun ja siitä se kodin rakentaminen ja tiukkuus alkoi, lähelle eläkeikää vasta oli tasapaino saavutettu ja hankinnat hankittu, kaikki omin voimin, siitä rintaani röyhistän.
    Perintöjä ei liioin kummallakaan, mutta siitä se elämä vaan alkoi ja kaikki korkojen kanssa kuitattu.
    Olen onnellinen, että mieheni monia vuosia ehti nauttia eläkkeestä ja mökillä olosta, sillä se oli kummallekin unelmien tavoite.
    Neljä viimeistä vuotta hänen eläessään oli elämämme helpointa aikaa ja nyt sitten yksin joudun lopun elämään, tosin tyytyväinen olen olemiseeni.

    Minä nukun pelkällä pussilakana peittona, on niin lämmin asunto, että peittoa en tarvitse.
    Tuskailin minäkin pussilakanan peiton päälle aikoinaan, nyt ei tarvitse.

    Joku kysyi kuka on Olga Temonen, hän on toimittaja radiossa ja taitava kokki, kirjoittanut keittokirjankin, näyttelijä miehensä ohjaamassa elokuvassa ja telkkaristakin on hänen ruokaohjelmiaan joskus esitetty, tarmokas nainen, monen lapsen äiti, surullista kuulla tuo hänen tilansa, onnea vaan hoidon suhteen.

    Tuo eutanasia herättää kysymyksiä, mutta itse ajattelen potilaan tilasta johtuen se olisi tehtävä pyynnön perästä.
    Ihmiselämä on monen osalla niin suuresti rasittava, että kidutusta jo tavoittaa, kyllä silloin oma tahto pitäisi helpotuksen antaa.

    No nyt olisi taas tämän päivän elämistä yritettävä selvittää, onko jotakin hyvin tärkeää, vai voiko löysillä mennä?
    Illalla näkee, miksi kääntyi, oliko yllätyksiä vai menikö käsikirjoituksen mukaan, heippa teille kaikille:)
  12. Huomenta ja hyvää keskiviikkopäivän alkua.
    Tytär tulee kohta hakemaan ja taas kokeisiin on mentävä, jotenkin kiusalliselta tuntuu, kun on aina vaan testaamassa oloaan.
    Ikäni olen pienet kivut siirtänyt niitä sen paremmin huomioimatta, nyt sitten koko ajan jotakin seurataan.
    Kilpirauhasen vajaatoimintakin tuli aivan puskista, mitään oireita en tuntenut, en edelleenkään, tämä nykyinen vaivani on lääkärin arvelu ja melkeimpä voin sanoa, että vikaan meni, muuta mitäpä minä viisaampia neuvomaan.
    No katsellaan ja kuunnellaan, ruoka ja uni maistuu, eiköhän se siitä selkene.
    Sen verran tuosta kilpirauhasen paikasta, että lääkäri näytti kuvaa ja se oli juuri leukaluun alapuolella ja siitä hän sitten kohteen löysi.
    Voisin vielä lisätä elostani sen verran, että koskaan ei vaivani ole minulle niin isoiksi tulleet, ettenkö niiden kanssa ole pystynyt elämään.
    Ei ole ollut aikaa ei rahaa itseään helliä, nyt ehkä voisinkin vähän hemmotella oloani, mutta ei sekään tunnu mielekkäältä.
    Jääköön nyt tämä aihe minun puoleltani, hoitelen miten käsketään.

    Eikö se olisikin parasta, että jokainen puhuu siitä mikä on mielekkäintä, olipa matkustaminen, tai joku muu elämän ilon antaja, onhan tilaa kirjoittaa matkoistakin vaikka novelleja.
    Itselläni ei kokemuksia, ei liioin pyrkimyksiäkään mihinkään mittavaan asiaan, teen sitä mihin pystyn ja haluja riittää, siltä osin olen oma itseni.
    Ymmärrän kyllä myös ärtymyksen kirjoittajien lukiessa aina vaan samaa yksipuolista viesteistä, arkea todenperäisesti.
    Pieniä vihjaisuja tästä viestittelystä voi aina lukea, mutta en ole tietääksenikään, tyhmää osaan hyvin esittää, koska sekin on rehellistä alkuperää, en pysty millään keksityllä ratsastamaan.
    Eliaana on oikein oivaltanut sanoessaan noista geeneistä, minulla varmaan vanhan ihmisen geenit, jotka ei ajan mukaisina pysy.

    Demeter mainitsit tuon lääkärin hyvän paneutumisen, se oli todella mukava kokea, ja vielä sekin, että lupasi itse soittaa kotiin tämän päivän tulehdusarvoista, kun kokeissa käyn.
    Tunnen itseni melkoisen hölmöksi, kun kaikki etsitte ja huomioitte tästä kertomastani vaivasta ja minä en sen vertaa viitsi, että itse kävisin läpi vaivaani liittyviä oireita.
    Kipuja tunnen paljonkin, mutta kestän ne niin kuin" Mies" aikoinaan, mieshän ei puhu ei pussaa oli ennen sanonta.
    Minä kaikkea ajatellen ja vain sitä viimeiseen kotiin menoa odotan, elän niin täysillä kuin on sallittua.

    Jos kissasi näillä vaivoin tuon taudin kuvan selvittää kuten minä, onnellinen Niilo on.

    Lueskelin Eeva lehteä joka on paksu kuin mikä ja paljon mainoksiakin mukaan mahtuu, sieltä elämän kulkeutumis ja ihmiskohtaloista sain luettua, aika myönteisiä oli kertomat, mitä itsekukin kertoili.
    Näitä kuvalehtiä jaksan keskittyneesti lukea ja jotain jää mieleenkin, harmittaa kun kirjojen luku ei onnistu, mutta jospa vielä joskus sekin onnistuu.

    Nyt tätä tänä aamuna ja unohdetaan minun vaivani, tai saatte kuulla niitä paljonkin, jos pahaksi pääsen;)
  13. Huomenta, aurinko paistaa ja elämä hymyilee, ehkä kuitenkin joillekin ihan tavanomainen arkinen päivä alkamassa.
    Meillä on markkinat tänään ja huomenna, mutta enpä aio mennä, ei vaan jaksa innostua moisesta, tuttujakaan ei yleensä montakaan kohtaa, kai sama haluttomuus toisillakin.
    Tavallaan aurinkoinen maaliskuu on iloa tuonut, olen parvekkeelle pesäni tehnyt ja aurinko on kasvojani hellinyt, nyt sekin ilo on kiellossa, tämän ihoni vaivan vuoksi.
    No pienet on murheet, nyt pitää keksiä jotain korvaavaa.
    Vanhana eläminen olisi ihan ok, jos ei näitä pieniä harmeja ilmaantuisi.
    Eilen piipahdin ensiavussa, kun vasenposkeni turposi ja sain yllättävän hyvän vastaanoton, lääkäri oli perusteellinen ja sain lääkekuurin, kertoi tulehdusarvojen nousseen ja sanoi sen olevan kilpirauhastulehduksen ansiota.
    Näytti koneelta miten kilpirauhanen on korvan alapuolella ja se hänen mukaansa oli syy turpoamiseen.
    Hyvin tutki ja lopuksi oli yhteydessä korvalääkäriin ja yhdessä totesivat vaivani diagnoosin.
    Nyt kymmenen päivää lääkettä ja kolme kuukautta kasvorasvaamista, tuntuu kuin koko maailma sekoittui.
    Mitähän seuraavaksi, tuntuu maailman lopulta vaikka tiedän, että pientä on oikeiden sairauksien rinnalla.
    Tuon kilpirauhasen kanssa olen jo vuosia elänyt, oireita ei mitään, nytkö alkaa kaikki konstinsa näyttämään.

    Tulipas valitusta yltäkyllin, mutta näin käy, kun on päässyt melko helpolla, sitten alkaa joka paikka reistaamaan ja kokeissa juoksu lisää harmia.
    Hyvä kuitenkin, että hoitoa saa, kaikille ei sekään aina onnistu.

    Noista matkoista ja niiden muistoistakin minulla ei juuri mitään kerrottavaa, niin vähäistä on ollut reissuaminen, mutta jokaiselle joka niistä nauttii on varmaan elämisen ilon lisääntymistä.
    Noista maailman epäkohdista tietoja kyllä näkee telkkarista ja surullista on useinkin kertomat, useinkin vaihdan kanavaa ja jotain kauniimpia asioita pyrin katsomaan.
    Maailmassa on paljon kaunista ja hyvää, mutta kääntöpuolikin on olemassa.
    Minun kokemukset matkailusta niin pienet ja muistikaan ei niiden kertomista puolla, joten se siitä.

    Kiitos Hurskainen taas kivoista sanoistasi;)

    Jospa nyt kuitenkin antaisin entisen luvan tuolle auringolle ja ottaisin säteensä ilolla vastaan, onhan kivampi ikkunoistakin katsella aurinkoista säätä, kuin harmaata taivasta.
    Pienet vastoinkäymiset on syytä tyynesti vastaanottaa, voihan huominen muuttaa kaiken .
    Nauttikaa kevään tulosta ja kohti kesää hyvällä vauhdilla mennään.
  14. Huomenta, viikko hyvällä alulla ja tänään saan katsoa monta jaksoa salaisuuksien kartanoa, mikä hyvin hitaasti väliin jatkuu.
    No eipä tässä kiireitä mihinkään, aikaa riittää, olen vain niin hermostunut tyyppi, että kaikki pitäisi tapahtua nopsaan.

    Matkoista nyt puhetta ollut, aika pientä on matkailu kohdallani ollut, sitä kotia vaan aina maksettiin ja matkoihin ei raha riittänyt.
    Olen kuitenkin sen verran saanut kiertää, että haluja ei ole enää mihinkään, Norjaan matkatessa pelkäsin koko ajan niitä vuorien rinteillä olevia teitä ja rotkoja, nauttiminen jäi vähäksi.
    Kilpisjärvellä uin purossa, Saanalle en jaksanut kävellä, mieheni meni yksin.
    Telttailu aloitettiin kihloissa ollessa ja pieni harjakattoinen telttamme oli, mutta hyvin sai unenpäästä kiinni, sitten myöhemmin perheen kasvaessa isomman teltan hankimme.
    Saarissa yövyimme useinkin, onhan asuinpaikkani järvien ympäröimä, kissakin oli aina mukana ja lähdön hetkellä saimme etsiä, aavisti lähtömme ja piiloutui.
    Kerran emme kissaa löytäneet ja kotiin oli jouduttava, sitten seuraavana päivänä menimme etsimään ja kissa jo huutelumme kuullessaan luokse tuli, kai ei kokemus mieleinen sille ollut

    Mieheni kuoleman jälkeen eka kerran lentokoneeseen astuin, ihme kyllä sitä en pelännyt ja useita kertoja tuli Etelän suunnassa käytyä, mutta ei mitään kaipuuta sinne sinne syntynyt.
    Nyt kaikki liikkumisen vaivani kokien, en kenenkään kiusaksi halua lähteä, kotona iin hyvä.

    Eikö olekin aivan suurenmoista, että saat katsoa telkkaria lupaa kysymättä ano 15,08, niin minäkin teen ja tuo "narratiivini" ei niin vakavassa mielessä kirjoitettu olutkaan, että siitä mieliin jäänyt muisto syntyisi, matkojen katseluista kylläkin.

    Narraaminen ei minkäänlaisia muistoja herätä, kai aina totta se elämä oli lapsenakin, elettiin sitä elämää ja hyväksyttiin.
    Mieleen ei tule yhtään narraus tapausta, no eihän tapahtumia paljon ollutkaan, sitä arkea mistä nyt toivon kerrottavan.
    Arkeen ja elämään yleensä sopii matkoja ja elämyksiä, niistä on kiva kuulla. vaikka itse ei osallisena paljon ollutkaan,, kokemuksia puuttuu.

    Tuli vielä' mieleen tuo turhaksi luokiteltu siivoamistouhu, minulla on lasitettu parveke, sinne ei ihan kaikki ulkopuolella olevat saasteet pääse, taitaa muuten olla aika vähäistä tuo siivoamiskulttuuri kaikilla, minä vaan itsepäisesti toimimisestani tykkään.

    Nyt pitää kohennella asuntoa ja sitten iltapäivän istun telkkarin ääreen, katsomaan La Promessan juonien etenemistä, iloa päiväänne.
  15. Sunnuntaiaamun hiljaisuutta, radio soittaa hyvää meikäläisen mieleen sattuvaa musiikkia.
    Kevään tulosta juttelitte, niin teen minäkin, katselin eilen puistikon harakoiden lentelyä ja tuli mieleen rakkaus ja suvun jatkuminen niidenkin elämässä.
    Siispä annoin mielikuvituksen lentää, satua aikuisille, miksi ei lapsillekin.

    Harakkaherra istui katuvalon päällä ja seuraili liikenteen lisäksi sievää harakkaneitoa, Kovin oli söpö ja pyörähtelyt sujui notkeasti, niinpä se voitti aran mielensä ja hyppäsi neitokaisen viereen.
    Neito vilkaisi ja siirtyi kauemmaksi, mittaillen samalla harakkaherran ulkoista olemusta, itsekseen ajatteli, että ihan kivan näköinen, mutta kovin rohkeasti viereen pyrähti, pitää varoen seurata.
    Harakkaherra ei neidon siirtymistä ollut huomaavinaan, siirtyi uudelleen aivan viereen ja aloitti kyselemällä, voitaisiinko katsoa puuta mihin pesän ajattelin tehdä, no suostuihan harakkaneiti tähän, ajatelle, että ei ota, ei anna ja niin pyrähdettiin puun luokse minkä harakkaherra oli pesäpaikaksi valinnut
    Siinä puuta kierrellen ja tuumaillen, lämpeni jo sydän harakkaneidollakin ja huomasi komeaksi ja kyvykkään oloiseksi harakkaherran.
    Suostui kihlojen ostopuheisiin ja niin alkoi yhteinen taival oman kodin rakentamisella., koti valmistui ja naimisiinkin mentiin, onni oli jotakin aivan ihanaa molemmin puolin.
    Nyt rouvaharakka asettautui pesään ja eipä kauan mennytkään, kun kolme munaa maailmaan ilmestyi
    Munia hautoen harakkarouva otti vastaan kaiken sen ihailun mitä harakkaherra hänelle jakoi, ruokaa tuoden ja joskus jonkun pehmikkeen pesän sivuun lämmitteeksi laittoi.
    Kovin kauaa ei mennyt, kun pesästä kolme harakkavauvaa kurkkusuorana huusi krääk ja taas krääk, ruokaa kantoi isä ja äiti.
    Vauvat vahvistuivat ja ylpeänä äiti, kuin isäkin vauvojaan ihasteli.
    Niin kuin kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kävi myös tämän perheonnen, herraharakka jätti mielitiettynsä ja uutta kevättä odottamaan jäänyt rouvaharakka mietti, näinköhän ensi keväänä näämme uudelleen.
    Tuskin sillä tietojeni mukaan ei harakat ole uskollista tyyppiä, uusi morsian varmaan ensi keväänä harakkaherrallakin.

    Nyt jään katsomaan miten palstalaiset tähän viestiini suhtautuvat, kun ei mikään meinaa olla sopiva aihe.

    Näin sai puiston ja niiden lintujen touhut minut satuilemaan, tehkää samoin tai jatkakaa entiseen tapaan, toivoo Sel-la.
  16. Olet ihan oikeassa tuon siivoojan palkkaamisesta, mutta olen monta kertaa kertonut vain itse tehty tyydyttää, istahdin nytkin pölyjen pyyhkimisen välillä lepäämään ja ei muu siivoaminen niin voimille ota kuin tuo imurointi.
    Pölypunkit vaatii tuuletusta, sekin melko helposti hoituu, kunhan nyt vaan narisen tätäkin hommaani.

    Voiton puolella jälleen ja hyvä mieli ja raikas vuode saunan jälkeen odottaa;)
  17. Lauantaipäivän alkua ja mukavaa päivää kaikille puuhissanne.
    Minulla tekstiilit jo raitista ilmaa monta tuntia haistelleet, nyt vaan pitäisi siihen ikävään imurointi hommaan ryhtyä.
    Eilen olin tarmokas kukat vaihdoin multiin kauppareissun jälkeen ja voimat se vei, melkoisen raskaita ruukkuja kantelin.
    Ehdin jo monta kertaa huokaista, että onko tämäkin pakko tehdä, mutta toivo siitä, että kasvavat viihtyisyyttä antaen voitti vaivan.

    Tuli mieleen, että nukuttiko presidenttiä ja puolisoa uudessa kodissaan.
    Varmaan muualla syntyneellä on paljon oppimista maan tavoille, vaikkakin jo olisi kauemmin ollutkin, se oma kulttuuri mielessä elää.
    Tyylikäs ja rauhallinen oli Niinistön pariskunta, heille täydet pisteet, ei liikaa esille pyrkineet.

    Lapsien ja eläinten asioista olette käyneet keskustelua, molemmat kaiken turvan ja huolenpidon tarvitsevat meidän aikuisten puolelta.
    Lastensuojelussa olevat henkilöt ovat henkisesti raskaassa työssä, ei varmaan ole helppoa huomata puutteet voimatta tehdä mitään, laki vanhempia suojaa ja se laki ei anna aina oikeutta puuttua, vaikka aihetta olisi.
    Työnsä täysillä ottavalla on sydän revitty, kun huomaa voimattomuutensa.
    Vanhemmat on heitä joihin lain voimin pitäisi pystyä puuttumaan, sillä kotoa kaikki lähtee, Vastuuta ei voi siirtää virkavallan puoleen, ei opettajien ei lastenhoitajien, varmaan voimavarojen rajoilla toimivat.
    Koti on se turvapaikka oltava ja siihen olisi lain kouran puututtava, kun lapset hoitamatta jäävät.
    Vanhemmuutta ei testata ja siinä sitten vaikeus onkin, kun kaikilla ei vastuuta elämisen tavoista ole.

    Eläin on myös ihmisen armoilla, kuinka paljon siinäkin epäkohtia on ja kontrolli puuttuu siitäkin kenelle eläimen voi antaa, kennelit ja muut tarkkaan syyniin, sopivan omistajan löytymiseksi.
    Rakkautta ja huolenpitoa myös eläimet tarvitsevat.
    Ihmisen raakuus näkyy monella taholla ja sen korjaamiseksi on ajattelun muututtava raakuudesta empatiaan, inhimillisyyttä perään kuulutan maailmaan ja elämiseen.

    No nyt on tartuttava itseään niskasta, ja nuo ikävätkin hommat aloitettava, ketään ei ole kelle homman siirtäisi, itse se on selvittävä, lupsakkaa päivää teille ystävät.
  18. Huomenta ja kiitos Keravan kovin Kolli terveisistä, näin se kevät laittaa kollitkin liikkeelle, onnea matkaan.
    Hurskainen vaan sauhulihaa ja silliä jatkuvasti, eikö se jo terveyden päälle käy ?
    Toisaalta, kun näinkin pitkälle on päästy, sama kai tuo mitä suuhunsa pistää.
    Kohta tulee tytär kyytiä antamaan, kun on vähän useammassa kaupassa käytävä ja apteekkiinkin taas euroja vietävä, pari kuukautta sitten taas selviän näillä lääkkeillä.
    Kukkamullat ja muutama iso ruukku on myös ostoslistalla.

    Brinkkala jo korjasitkin tuon ruusufinnin ja vyöruusun sanaeron ja se ero on ainakin se, ettei ruusufinni pakota, on vaan pahan näköinen.
    Hyvin on lääke purrut, nyt melkein entisen ryppyinen kuva peilistä katsoo;)
    Voi olla noinkin, että kiista kumppania toivoi tuo virkkeen laittanut, minusta vaan ei jatkuvaan kiistaan kaveria saa kukaan.

    Kissoista ja muusta kevään tuloon liittyvää mieleen nousee minullakin, on kumma miten vahva vaikutus tuolla valoisuudellakin on.
    Kukkaruukkuja pyörittelen ikkunalaudalla, kun valoon nekin vaan kääntyvät.
    Pitää voimia kerätä, että mullanvaihdon kerralla jaksaa tehdä, ettei sotkua monta päivää, no ei minulla montaa ruukkua olekaan.
    Tuon kissa asian perään vaan mietteet menee ja jos tyttärelle mainitsen, hän kohta sen minulle toimittaa.
    Se suru mikä syntyy, jos joutuu luopumaan, jostakin syystä on niin mittava, muistan koirani kuolemasta miten ikävä pitkään oli.
    Vieläkin, kun herään ja seinällä koirani kuvan huomaan ikävä tavoittaa, yritin ikuistaa valokuvasta, jotenkin kyllä tunnistaa rodun.

    Herätessäni huomasin liputuksen, ehdin miettiä, että mikä nyt onkaan aihe, kunnes tajusin, uuden presidentin virkaan astuminen.
    Onnea vaan uudelle pressalle, toivotaan viisautta johtamisessa.
    Vaikea on maailman tila ja myös suomessa asiat ei meinaa hoitua, no nämä hallituksen touhut ei presidentille kuulu, mutta varmaan oman harmin nämäkin lykkää.
    Rauhaa suurin osaa maapallolle kaipaa, miten se aikaan saadaan, onkin päämiesten mietinnän kohde.

    Nyt toivotan mukavaa viikonloppua, kulkekaa varoen, minä taisin myös olkapäähän kaatuessani saada tärskyn, kun kovasti aristaa.
  19. Uusi tauti oli kyllä kysymyksessä, mutta helppo huomata, kysymyksessä oli ruusufinnin leviäminen.
    Varmaan olet oikeassa, kai siinä tilanteessa pieni pettymys minulle, tuntui kai vähän väheksyvältä, minulle se oli iso asia, rupesihan kasvoni "ruusuilemaan".
    No hyvän lääkkeen sain, nyt jo rauhoittumassa, vuosia oli näkymätön vaiva, nyt kasvohoidon jälkeen räjähti.
    On vaikeasti hoidettava vaiva, mutta nyt olen toiveikas, alku ainakin lupaava.
    Vähän huonosti asian kuvailin ja varmaan noin on, kuten sanoit.
  20. Torstai on toivoa täynnä, nyt siis Toivo asustaa luonani, huomenna Alpo, näin niitä miesvieraitakin saa luokseen;)
    Eilen tavoistani poiketen soitin ja kerroin, että jätän Skipon väliin, tuntui niska niin kipeältä, kai se rytkähti siinä rappukolarissa.
    Nyt panta kaulassa kuljen, vähän tuntuu paremmalta.
    Nuo kilpirauhasen vaivat aika monella kiusana, minä en muuta huomaa, kuin painon pudotuksen vaikeuden, en kyllä oikein tosissani sitäkään ota.
    Väsymisen ja muut pienet vaivat koen vanhuuden vaivoiksi.

    Mietin lääkärissä käyntiäni, ennen aina oli lääkäri kutsumassa sisään ja vaivoja kyseli, nyt hoitaja kyseli vaivani ja sanoi lääkärin hakevansa.
    Lääkäri vilkaisi ja lääkkeen etsi tietokoneelta ja sanoi jos ei auta, neljän kuukauden päästä uudelleen.
    Kaksi minuuttia se tutkimus kesti hoitaja sanoi, nyt apteekkiin.
    Tuota ajattelin, että pitääkö kaksi henkilöä olla hommassa, kun olisi riittänyt lääkärin osuus, voihan olla kun hoitaja koneen aukaisi ja juoksi lääkäriä jostakin,, lääkärin juostessa joka hoitajan kutsun saaneena, ehtiihän sillä vauhdilla lukaista monelle lääkkeet koneelta.
    Tuntuu vaan kuin olisi tehty monimutkaisemmaksi kaikki asiat.
    Samoin lähetteen kirjoitus tarvitsee tiimin kokouksen, pohtivat mitä kokeita otetaan, kun ennen aina peruskokeet tehtiin vuosittain.
    Ymmärtämättömän ihmisen mietteitä.

    Tuo Promessa juonineen melko hitaasti etenee, monta ratkaisua on tekemättä ja katsojat jo omia päätöksiä tekee, niin minäkin.
    Tällä taloudenhoitajan miehellä ei pussissa puhtaat eväät ole, kuin myös Jimenan raskaus on tekosyy pitää Manuel luonaan.
    Vähää vaille on myös Jinan veljensä totuuden kertominen ja Marttina ja Durgo toisensa löytää.
    Iljettävä on tämä kapteeni kuin paronitarkin ja entäs markiisin vaimo, vielä sekin totuus on selvitettävä, menee aikaa ja istumista telkkarin ääressä, mutta juonen käänteet on nähtävä.

    Minä en juurikaan taiteesta mitään tiedä, mutta Facebookissa ihailen taiteili Valveen maalaamistaitoa.
    Puhdas paperi ja yhdestä viivasta jatkaen tulee mitä upeampia kuvia, ihmisistä ja luonnosta, tuon kun osaisi.
    Taidetta katsotaan jokainen omista lähtökohdista ja näkymä on sen mukainen. kaikki ei aina niin hyvin osaa katsoa ,ei tulkita, mutta jotakin se kuitenkin antaa.
    Kaikille ei kykyjä riitä, mutta on ihana, että on heitäkin jotka iloa tuo meille tavantallaajille.

    Odotin vastausta anolta, mutta kai se oli se mikä oli poistettu, ehkä liian rajuna.

    Niilolla hormonit hyrrää, muistan meidän poikakissaan (leikatun) mouruamisen keväisin.
    Kissanpentujen toimet Facessa saavat haluni pennun hankintaan, mutta ainakin vielä olen onnistunut unohtamaan.
    Eläinlääkärissä kissan raivoisat kohtaukset lääkäriä kohtaan saa myötäelämisen tunteen lääkäriä kohtaan, kyllä ne kissan kynnet kirpaisee.

    Paljon olisi kirjoitettavaa, olette niin uutterasti viestitelleet, mutta niska alkaa juimia, viisainta jättää tällä kertaa tähän.
    21. 8 / 13
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt