Sel-la

Vapaa kuvaus

Niinhän siinä kävi, että mitkään ehdotukset ei menneet läpi ja salasanat aivan hukassa.
Minulla on kalenteri missä salasanani on tallennettuna, mutta aina vaativat uuden, hyvä kai se on, kun niin paljon ikävää täällä tietomaailmassa tapahtuu.
Vähän hätäinen olin tuon nikin kanssa, kokeilin vain S-alkuisia ja jostakin putkahti tuo Sel-la, hyvä etten Seela kuitenkaan, näillä nyt mennään.
Pakkasaikaa nyt sitten eletään ja joulua odotetaan, kaikki aikanaan.
Odottelen tässä kahvivieraita, juodaanpa sitten kahvit uuden nikkini kunniaksi ja voitoksi urakasta jota en koskaan tarvitsisi tehdä.
Päätän aina, että en painele mitään uusia ohjelmia, mutta eikö mitä liian varmaksi kai olen tullut ja Gigantin pojille en ilkeä edes viedä sotujani kunnes tiedän mitä pitää selvittää.
Joku on sanonut, että rikki ei kone mene, mutta minä ainakin todistan, että sekaisin sen saa.

Totuttelen nyt tähän nimeeni ja viestejä sillä laitan, kun en anonyymi halua olla, kaikkea hyvää koko seurakunnalle.

Tämmöinen jouluvieras, syliin koppasin;)

Aloituksia

22

Kommenttia

256

  1. Ihan vaan kysyn, mikä vihasi on minua kohtaan? en tunne sinua !

    Kilpailemassa en ole kenenkään kanssa, omasta halusta lopetan sitten kun ajan koen tulleen.
    Taitoni, ei tietoni yllä kenenkään tasolle, en siihen pyrikään, voisin laulaa "mä oon mikä oon, en muuksi voi tulla"

    Elän elämääni juuri niin kuin haluan, siihen ei tämä viestittely paljonkaan muutosta tee, käväisen kirjoittamassa mieleni virkeyden vuoksi, muu elämä on palstan ulkopuolella, mitä nyt sitten onkaan.
  2. Hyvää Kalevalanpäivää ja onnittelu Onni nimisille, minulla ei yhtään tuttua Onni nimisenä.
    Toivon onnen kulkevan rinnallani, näin ei eilen käynyt, kävelysauvani piikki ei pitänyt rapulla ja sieltäpä rapun syleilystä itseni löysin.
    Ylös pääsin yllättävän hyvin, tämän sauvani petoksen jälkeen, sen avulla, kai sekin nolona oli, luottokaverini kun on;)
    Tulihan siinä rytäkässä polveen haava ja kipeäksi heittäytyi, mutta onni matkassa, ettei luita poikki mennyt.

    Tytär soitteli eilen kysyen lääkäri aikaani, totesin istuvani bussi katoksessa, lääkärissä jo käyneenä, tulivat hakemaan ja apteekissa samalla käytiin, olikin hyvä, kun niin loskainen tuo keli on.
    Torui, että en soittanut he olisivat käyttäneet, niin taas tämä itsepäinen luonteeni todettiin.

    Tuo rollaattori mistä Mira ja tepakin kertoili minullekin pakoksi tulee lähitulevaisuudessa.
    Yritän vaan sauvoilla vielä selvitä, hankalaa olisi rappuja rollaattori sisään kiikutta, jos sisälläkin sitä tarvitsisi.
    Rappuja vaan seitsemän, mutta hankaluus sekin.

    Odottelen taimi tilausta, taas sorruin tilauksen tekemään, kun niin kauniina lehdessä loistivat.
    Taimimultaa jo kotona onkin, pitää vielä kukkamultaa pyytä vävy tuomaan, saa vaihdettua noille muutamille viherkasveille mullat.
    Isompi homma onkin näin keväällä, kun oikein puutarhaa suunnittelee, kuten Paloma kertoi.

    Hurskainen tuolla ylempänä kertoili väsymyksestä, kyllä se taitaa tähän ikäämmekin kuulua väsyminen, minäkin torkahtelen melkoisesti tuoliini päivän mittaan.

    Sanoisiko, että korppis on hyvin huomioitu ketjussa, ota se suosion kasvuna;)
    Sanonta kuuluu, kestä paljon puhutaan, siitä paljon tykätään.

    Nyt keskiviikkopäivän kulutukseen ja illalla sitten päätökseksi lenkkisauna ja sauna parlamentti;)
  3. Kiitos vastauksesta ja tuota ajattelun taitoa itsekin tarvitsen, aina joku voi loukkaantua. ei muista varoa sanojaan.
    En mielestäni korpikirjailijaa tarkoittanut kohteena, joskin taisin mainita.

    Olen yleensäkin harmistunut, kun vanhoja asioita aina vaan puidaan, miksi ne siitä muuttuvat?
    Jos joku haluaa kertoa lähimmäisistään, se on luvallista (minäkin) eihän se keltään pois ole.

    Kävin lääkkeitä lisimässä, tällä kertaa ihonhoitoon, kalliita ovat nekin, 58,00 putkilo., onnekseni hyvin vähillä lääkkeillä olen selvinnyt.
    Jatketaan.
  4. Huomenet, nyt ei sitten mitään romaania synnykään, olen lähdössä toiselle puolen kaupunkia lääkärin juttusille.
    Inhoan bussipysäkillä seisomista, mutta aina ei viitsi vävyäkään vaivata, kun auto taloni ohi joka puolen tunnin välein kulkee.

    Tulkaa viestejä laittamaan, näissä merkein tavataan huomen aamulla.
  5. Hyvää viikon alkua ja maanantai päivää, kuukausi taas loppua vailla, alkaa eka kevät kuukausi.
    Juhlat juhlittu ja tarjonta oli hyvää, kyllä tytär osaa.
    Mukavia nuokin tapaamiset arki unohtuu ja kaikki juhlamielin kokoontuu.
    Pienen harmin toi ruusukimppu, jonka lähikaupasta ostin, paketin avattua, tippui lehdet kaikista varsista, oli todella lehdetön puu, pitäisikö antaa palautetta, jo toinen tapaus minulle.
    Ano 8,39, täällä Savossa pyrimme miettimään mitä kirjoittaen esiin tuodaan ja toivominen ei ole vitsi, totisinta totta, saitko mielihyvän virkkeestäsi ?

    Kovasti jaksat touhuta korpikirjailija, jatkoja vaan jaksamiseen;)

    Ei minullakaan monta kasvia ikkunoilla, tyttäreltä kyllä tilailin oksia, josta aion uusia kasvattaa.
    Kesällä sitten kukkivia parvekkeelle.
    Olen muutenkin karsinut koristeesineitä pois, jotenkin avaruutta sain ja siitä nautin, tunsin jopa ahdistusta, kun joka paikka jotain täynnä, voihan olla, että takaisin palautan, mutta nyt näin.
    Muutto silloin tällöin olisi hyväksi, turhasta luopuminen mieltä rauhoittaa ja jopa komeroihin ja kaappeihin tilaa tulee.

    Minulla myös takavuosina oli pelargoniat niitä joita talven säilyttelin, mutta nyt ei sekään onnistu, kun on lämmin kellari.
    Ennenaikainen pelargonia oli ahkera kukkija, keväällä vaan leikkaus ja kohta oksaa ja kukkaa teki.
    Traakkipuun sain naapurilta isona ja nyt kaipaisi jo leikkausta, joku harmi siinäkin on, kun lehtien päät kuivaa, liian kuivaa lienee ilma kotonani.
    Mullanvaihto aikaa alkaa olla, minä usein isompaan ruukkuun kukat vaihdan, kai vähän liikaa niitä hoidan, mutta tuntuu, että peikonlehdenkin hyvä kasvu tarvitsee ruukun vaihdon.

    Eipä tässä nyt sitten mitään lisättävää, aloitetaan viikko rauhallisesti, kiireettömästi, nautiskellen, odottaen vain hyviä uutisia, maailman kertomaan, mikä kyllä uskon tästä kaikesta on vienyt.
    Se toivo on kuitenkin olemassa ja hyvä toivoa tässäkin parempaa.
  6. Koneeni kummittelee, kirjautuminen katosi, mutta Sel-la edellisen viestin kirjoitti.
  7. Viikonlopun alku käsillä, mittari nollassa ja tihkua sataa.
    Olin eilen kasvohoidossa ja jopa oli ihanaa, kun hoitaja hieroskeli, voiteita kerroskerroksen jälkeen ja kaikki hyvin ihoon upposi.
    Eipä ole tuotakaan hommaa tullut harrastettua, kysyin kuinka monta kertaa pitäisi hoitoja ottaa, joka kolmen kuukauden jälkeen, mutta kaksi kertaa vuodessakin riittää.
    Aina se on ollut se menoerä josta on ollut luovuttava, nyt ajattelin hyvän olon vuoksi useammin käydä.
    Jalkahoidot kuin hieronnatkin olisi hyväksi useammin, kuin niitä toteutan, nyt olen ajatellut hemmottelu linjalle lähteä, tinkin jostain muusta, myöhäistä ulkonäön kohottamiseen, mutta hyvän mielen siitä saa.

    Ano 9,29, tiedän kyllä miten sairaudet koettelee nuoriakin ja hoitoihin rahaa tutkimuksiin tarvitaan, olenkin kaikissa mukana pienillä summilla, oletko sinä.
    Opintotukia ei pidä lopettaa , ei muitakaan auttavan käden ojennuksia.
    Kerroin vaan tuon ajatuksen mitä nuoret esittivät, siitä voi tulla tottakin, kun monesta suunnasta esitetään, tämä hallitus on herkkä lakien muuttamiseen.
    Eläkkeellä olevat on työnsä tehneet ja veroja maksaneet ja jopa omaa eläkekassaa kasvattaneet, turvatakseen vanhuutensa ja maksavat verot joka eurosta mitä eläke tuo.
    Tästä ei pitäisi tulla kahtiajakoja, nuorille apuja tarpeen mukaan ja niin myös vanhukset on elämisen loppuun kunnialla saatettava.

    Asumis ja muista eduista olette puhuneet, no olen samaa mieltä, että keinotteluksi on suurilta osin mennyt.
    Itse en ole edes kuvitellut hakevani, en silloinkaan, kun tuossa senioritalossa piipahdin, no nyt yhtiövastike on kohtuullinen iloisin mielin sen maksan, samoin kuin veronikin, asiat mistä en kapinoi.
    Oma elämäni on hyvissä kantimissa, eläkkeeni riittää tarpeisiini, ( tarkka kuitenkin pitää olla) kannan huolta heistä joilla asiat ei jostakin syystä ole kohdalleen napsahtanut.

    Mattojen pesu oli mökkiaikaan mieleistä hommaa, meillä se tapahtui matot laittaen muovipusseihin ja Svaip pulveri sekaan, niitä käänneltiin veneen pohjalla ja lopuksi tangolle letkulla huuhtomista varten.
    Vene pestiin sitten kaiken lopuksi, puhdas tuli siitäkin.
    Pölystä kertyvää likaa pääasiassa matoissa oli
    Mökkini oli pienen järven rannalla ja lahti oli kivinen ei siellä juurikaan veneillä hurjasteltu.
    Nykyinen omistaja omistaa ison veneen ja hissukseen ajellen pääse pienen uoman kautta Saimaan aalloille..

    Kiitos brinkkala tauluani koskevista kiitoksista, vaihdoin taulun mistä itse kovasti tykkään profiiliin.
    Voin sanoa, että aika harva maalaus tyydytyksen tunteen antaa, mutta yritystä on ollut.

    Demeter kysyi syitä yritysten konkursseihin ja hallitusta ei saanut sanoa, mutta kyllä yksi syy on hallituksen toimissa, ostovoima lytistetään hintojen nousun avulla. ja tuleviksi aiotut tukien poistot vaikuttavat asiaan.
    Hinnat kauttaaltaan nousee ja tämä vaikuttaa ostomahdollisuuksiin., näin myös pienyrittäjät joutuvat ahdinkoon.

    Tähän on tultu, kun ruuanlaitot sun muut siivoukset ja arjen asiat pannaan julistettiin, nyt sitten mieli purkautuu tällä tapaa.
    Sain lääkärivastaanoton, pienen tovin jälkeen kun soitin, istuin koneella tilauksen laittaessa ja vastaus tuli juuri, yllättävää ja vielä ensi viikon alkuun.
  8. Huomenta ja uuden päivän toivotukset, kaikkea hyvää.
    Itsellä ei nyt mitään ihmeitä ole edessä, eilinen kerhokin meni hyvin, kaikki tärkeimmät asiat jäi kuitenkin muisteloista kertomatta.
    No hyvähän niitä on itsekseenkin muistella ja päiväillä.
    Haastattelu kaverini kertoi ikäviä uutisia vähän aiemmin ja ne kai sitten sai muistoni pätkimään.
    Hän oli saanut tiedon Parkinson tautia sairastavansa, tuli niin puskasta, että en oikein asiaa ymmärtänyt, olemme melkein samanikäisiä, hän hieman vanhempi.
    Vuosi sitten täydessä kunnossa, hoiti itseään, harrasti ja oli energinen, nyt vapina herätti taudin diagnoosin.
    Jotenkin pysäytti, miten nopeaan asiat voivat muuttua, huomisesta ei tietoa.

    Toinen yllätys koitti kun tietokoneen avasin ja selailin, keskustanuoret eläkeläisten elämään puuttuivat.
    Onko nyt niin, että isovanhemmat joutuvat nuortensa armoille, verojen korotusta ja etuuksien poistoja, kamalaa.
    Olemme maksumiehinä olleet koko työelämämme ja vielä nytkin veroja maksamme mielestäni kohtuullisesti, jopa kohdallani ajattelen vähän liikaakin.
    Mitä vielä voimmekaan odottaa?

    Tuohon sanontaan mielelläni yhdyn, mitä Eliaana, kuin liekkokin sanoi, kiitollinen olen minäkin tästä vanhuselämästä, kunpa näin jatkuisi.
    Iloa himmentää niin monen kaltoinkohtelun eteen joutuvan.

    Laihduttamiset olen jo tyystin unohtanut, mieluummin painon pidän, kuin lääkekuormitusta lisään, sikäli jos se on omassa tahdossani.
    Huomenna voi tilanne olla toisin.

    Syytä olisi jättää nämä ikävät uutiset mitä joka puolelta esiin tulee, mutta nuo harmit mitä esitellään ei sivuuta, vaikka oma elämä vielä sujuisikin kohtalaisesti, sivusta seuraavanakin on vaikea hyväksyä vaikeuksia mitä kanssaihmisillä on.
    Lehdestä luin juuri, että kansakoulu ja terveyskeskus lakkautetaan yhdessä kaupunginosassa, julmalta kuulosta, liki kolmekymmentä kilometriä on matkaa kouluun ja terveyskeskukseen ja nykyisen liikennekulttuurikin jättää syrjäkylät omaan onneensa.
    Miten sieltä pienen ihmisen, ehkä juuri ja juuri selviävän nykyisellään, ääni mihinkään kantaa, mistä apua löytyy.
    Kysymysmerkkejä perän jälkeen.

    Pohtimiset ei lopu, eilen saunakaverini kanssa elämän epäoikeudellisuutta mietittiin ja surtiin, mihinkään ei keinoa puuttua.
    Yksi ilon aihe kuitenkin eilen ilmeni, nimiä tuohon yöpäivystyksen loppumiseen on saatu paljon, maaliskuun lopulla kyseiselle päättäjäryhmälle ne sitten tietoon saatetaan.
    Uusi hieno terveyskeskus ja nyt jo lopetuksia monen asian suhteen, mihin veroeurot oikein menee, lehdessä jo vaadittiin suuripalkkaisten johtajien irtisanomisia, kuulostaa niin oikealta, kun ajattelee, että pienituloisten eduista on kyse.
    Mikä herättää päättäjät huomaamaan pienen ihmisen ongelmat.

    Synkän tuntuista puhetta, mutta näin nämä asiat näen.
  9. Puoliviikko on tästäkin viikosta alkanut ja loppuviikko hujahtaa samalla vauhdilla.
    Aika rientää, ikää karttuu, tuleeko viisaus jossakin vaiheessa vielä esiin, vai onko jo tullut mikä on tullakseen.
    Joillekin viisautta omasta mielestä täydellisen paljon, mutta sivusta katsellen jää vähäiseksi.
    Tiukkana pitää olla, mutta onko tiukkuus aina viisauden mitta, sanotaanhan , että viisas periksi antaa.
    Tuli vain mietittyä, kun katselin välikysymys asiointia eduskunnassa.

    Voi, voi Hurskainen, kyllä tämä vanhana oleminen koetaan jollain tapaa joka päivä, heikkous monen asian suhteen, mutta ajatellaan kuitenkin niin, että vielä näistä harmeista kirjoitella jaksamme, voimien mukaan sitä on mentävä.
    Tytär toi eilen aamulla yhdeksän maissa kaupasta multapusseja, ihmetteli , että yöpuvussa vielä olet, ajattelin miten ihana onkaan olla itsenäinen, päättää vaikka pukeutumisen ajankohdasta;)

    Ikuinen kysymys on myös tuo anonyyminä vai kirjautuneena kirjoittelu, siitä riittää mielipiteitä, olen hyväksynyt anonyyminä kirjoittajat, silti toivoisin, että tunnistamisen vuoksi nimimerkki toimisi paremmin.
    En tunnista ketään anona kirjoittajaa, en osaa päätellä tunnusmerkkejä, enkä viitsi pohtiakaan, olisi vaan kiva osata vastata toistuvalle nimimerkille, sillä anoilla on ihan osuvia asiallisia kannanottoja.
    En vaan osaa päätellä kuka heistä on tämän kannanoton takana ja missä uusiksi viestin laittaa.

    Olen jo melko hyvin oppinut minuun kohdistuvat ivat ohittamaan, en piittaa, koska tiedän omat avuni ja hyväksyn puutteeni, kiusa ei näin ollen pahasti satu.
    Ei kai sitä jaksaisi mukana kirjoitella, jos todella joka sanasta nenuunsa ottaisi, helpolla eroon pääsee halutessaan.

    Kerhopäivä tänään ja haastateltavana olen, menneitä muistoja kertoillen ja onhan niitä. Kaksikymmentä vuotta olen touhunnut yhdistyksessämme jollain tapaa monessa touhussa mukana ollen.
    Varoittelin haastattelijaa, että juttua tulee, pidä varasi, että jarruja ehdit mukaan saattaa.
    Kivaa ja touhukasta päivää teille kaikille.
  10. Hyvää tiistaipäivän alkua, sää on lauha ja pilvinen.
    Pohdiskelin tuota lumen tuloa, miten tyyriiksi sen hoitotyöt tulevat.
    Aurataan, ajetaan pois suuria määriä, pakko näin on tehdä, kun ei ole paikkoja niitä pihoihin kasata.
    Taloyhtiöille suuri lasku siitäkin, toisaalta on hyväkin puoli, kuorma autoilijat työllistyvät, samoin kunnossapito henkilöstö.
    Tätähän se on monen asian kohdalla, haitat työllistävät monia ihmisiä.
    Yhtä oravan pyörää mennään, toinen toistaan auttaen vaikka näinkin, Luojamme lisätyötä joillekin antaa.

    Radiosta taas kuulin miten joku tai jotkut loukkaantuivat presidentin vaalien ehdokkaiden puheista syrjäkylistä.
    Suomenkielen sanastoa osaavalta kysyttiin, oliko aihe mistä piti loukkaantua, vastaus kyllä.
    Sana" syrjä" koetaan usein halvennukseksi, syrjäinen, syrjitty, syrjäytetty ja niin edelleen on loukkaava kertoi haastateltu, hyvä oli puhua ilmansuuntien mukaisesti, kuten Itä-Suomi, Pohjois-Karjala ja niin edelleen.
    Näin on syytä sanojaan nykyään miettiä, että ei pahaa mieltä aikaan saa.
    Tuli mieleen, miten paljon palstallakin sanoja viljellään, minkä joku voi kokea loukkauksena.
    Herkistynyt on yhteiskunta, joka asiasta saadaan paha mieli ja aihe kinaan.

    Tepa olen samoilla linjoilla kanssasi, ilman nimimerkkiä voi ilkeyksiäkin esiin tuoda helposti, olen useinkin sanonut, että vaikka nimimerkillä kirjoitettaisiin, se ehkä veisi kitkerimmän kielen käytön.
    Monasti myös itsensä esiin tuominen koetaan tärkeänä ja jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, keksitään niitä, anona se onnistuu helposti
    Viestin lopussa pieni puumerkki takaisi helpommin vastailunkin.

    Kirjoittaminen on loppujenlopuksi taitolaji, miten saada tekstiä jota kaikki voisi lukea ja löytäisi aiheen, mihin mieli tekee vastailemaan.
    Keskustelu perustuu vuorovaikutukseen, jos löydän viestistä aiheen mikä herättää mietintää, voi vaikka oman kantansa ehdottaa ja näin piankin syntyy mielekäs sananvaihto.
    Tuo viestin tavoitettavuus joskus häipyy ja näin syntyy vääriä tulkintoja, yritys tavoittaa se viesti kelle vastaus on tarkoitettu on joskus vaikeaa.

    Tuli mieleeni tässä äskettäin erään tuttavan sanoma, "en ole omaishoitaja, olet näin sanonut" en suurin surminkaan näin muista sanoneeni, ehkä olen omaisesta jotain sanonut, mutta en omaishoitajuudesta.
    Asiat muuttuvat matkan varrella ja syyllisyyttä moisesta en ota, koska olen vain hyvän päivän tuttu ja minua ei hänen asiansa mitenkään kosketa.
    Varoen pitäisi suutaan avata, vastapuoleen voi pienikin asia suureksi muuttua.
    Onko omaishoitajuus huono asia, mielestäni peukutuksen ansaitsee.

    No tämän kaltaisia asioitakin tulee mietittyä, jatketaan maailman menoa ihmetellen.
  11. Huomenta, pakkanen kolmentoista asteen tuntumassa, liukkautta varmasti on, kun vesisade tienpintaan jäätyy.
    Kovin rosoinen on kadun pinta, varmaan hankala astella.
    Valoisuus aivan huomaamatta on jo paljon lisääntynyt, kohta seitsemältä katuvalot sammuvat ja viiden paikkeilla taas syttyvät.
    Aina se kevään tulo mielen nostaa, vaikka pieniä vaivojakin olisi.

    Noita uhkia maailmalta kuulee monenlaisia on pelot joita media esiin tuo.
    Tekisi mieli silmät ja korvat sulkea ja omissa aatoksissaan pysytellä, mutta aina näihin törmää.
    Kauheita tapahtumia, uhkavaatimuksia ja muuta sen kaltaista puhetta saa kuulla.
    Aina on ollut päättäjiä joihin ei uhkaukset pure ja jos mieli on muokkautunut vallan himoiseksi ei auta rukouksetkaan.
    Minkälainen onkaan ihmisen mieli, kun voi hengen toiselta viedä (antaa käskyn) ja kirkkain silmin ja pystypäin pystyy esiintymään ja minkälaisia ovatkaan ihmiset lähellään ettei mitään estoja laita.

    Hyvin olet asiasi ruokailun suhteen valmistellut Ano 10,07, saman viikon ruuista maksan minäkin.
    Voita käytän leivontaan ja kalan paistamiseen, öljy minunkin rasvana toimii.
    Hedelmiä syön paljon ja marjoja pakkasesta, monipuolista on ruokailun kirjo, itse kaiken teen ja hyvä niin, voin omia makunautintojani hakea.
    Maalaisjärjellä tuota ruokailupuolta koetan säädellä, se mikä maistuu sitä laitan, ja hintoja seuraan tarkasti, en siksi, etteikö eläkkeeni ruokaan riittäisi, vaan siksi, että uskon nuo ruuan kallistumisen totuuden.
    Onhan todella kysymys pienten eläkkeiden ja lapsiperheiden elämän vaikeuksista, sen pystyn allekirjoittamaan jo omilla tarkkailullani, turhaa ei puheet tiukkuudesta ole.
    Kun siihen kaikki muut hintojen ja avustusten sekamelskasta lisätään, huoli on todellinen.

    Demeter, taas samaistun kertomaasi, en koe olevani utelias, mutta tietoa elämän sujumisista muualla kuin omassa elämässä haluan kuulla.
    Myötäelän heidän kanssaan, joilla ei elämä hyvin suju jostakin syystä ja apuakin olen valmis antamaan.
    En juoruja varsinaisesti ystäviltänikään kuule, sitä pohditaan mitä media ulos työntää ja sitä tarjontaa löytyy jo koneen aukaisun jälkeen.
    En julkkisten elämästä jaksa kiinnostua, otsikot silmiin hyppää siitä ei pääse mihinkään.
    Joskus jonkun lukaisen ja totean, että valheellista on elämänsä ja huomion tavoittelua.
    Rehellinen pyrin itselleni olemaan, en pysty missään itseäni nostamaan, aina on paljon parempia, vaatimattomuus on hyve, jonka kanssa on hyvä elää, tosi asioita en itsestäni häpeä.
    Maailmassa on tosi lahjakkaita ihmisiä ja sitten toiselta laidalta niitä, jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä, siitä on jokaisen lupa olla omaa mieltään.
    Koko elämäni on kulunut siellä ei niin osaavien joukossa, mutta vakuutan, että se riittää, yrittämistä en ole lopettanut.
    Ihailen heitä jotka osaavat kaikenlaista, mutta perässä omilla kyvyillä yrittelen elämään saada sisältöä.
    Voisin sanoa, että itsevarma olen tästä mitä teen ja se on minulle riittänyt, aina kuitenkin jotain parempaa haastetta kaipaan, vielä vaan tämänkin ikäisenä.
    Sanoisinko tämän vuodatukseni jälkeen, että tyytyväinen olen aina ollut siihen mitä olen pystynyt tekemään, hyväksyn sen, että parempaan en pysty.

    Tuo viestien suunta on hakusissa, harmillista, moni harmi olisi poistunut, jos oikealle kirjoittajalle viesti menisi.
    Päivä pilvessä, mutta valoisuus vie alakulon mennessään jos sitä tuntisin, heippa!
  12. Sunnuntaiaamun rauhaisaa eloa tässä aloitin, oma rauhani on täydellinen, ei mikään, mitkään kiusaa tee.
    Eilisestäkin selvisin kunnialla ja oikein ajattelin kostea sää sai oloni eilen tosi kehnoksi, mutta nyt on normaali olotila.
    Energiaa olisi vaikka muille jakaa ja elämän halu hyvällä mallilla.
    Ruokaa laitoin eilen uunissa, kaalilaatikko ja perunalaatikko, pannukakkua jälkkäriksi mansikka hillon kera.
    Keitot ja laatikot ovat suosiossani, harvoin mitään hienompaa laitan, karjalanpaistikaan ei maistu, tein keitoksi loput.

    Olen kai jatkuvasti myös tarkkailija kaupan suhteen, hintoja seuraan ja päivittelen hintojen nousua.
    Lenkkimakkaraa joskus ostan keittoon ja sen hinnan huomasin olevan euroa kalliimpi, kuin muutama viikko sitten, hedelmät järestään neljän numerolla alkaa, samoin leivän hintaan on nousua paljon.
    Oma kulutukseni ei kovin suurta ole, mutta vuosi sitten viikonlopun ostoni kolmenkympin vaiheilla, nyt sama ostosmäärä vie viisikymmentä euroa.
    Miten ihmiset selviävät, kun yksin ruoka jo kallista ?

    Hurskainen muistaa lintuystäviään ja omakin aamupala melkoisen mahtava.

    Tuo vähättely omien puuhien suhteen on kai monella ihan rehellistä tuntemusta.
    Itse en pysty ylistämään tekemisiäni sillä huomaan kyllä toiseksi monessa suhteessa jään, ei se vaikeaa olekaan, kun itselleen sen myöntää, huomaa.
    Nykyisin kahvi, kuin muunkin pöydän kattaminen on todella vajavainen, enää en edes mielelläni sitä teekään, niin suuresti on laiskuus sijaa ottanut.
    Vieraita käy harvoin, olen niin tähän oman elämäni muotoutumiseen tyytyväinen, etten mitään oikein kaipaakaan.
    Yllätysvieraat olisivat iloinen yllätys, ei sen suurempaa valmistelua tarvitsisi, kyllä kyläilijöistä helpolla kaavalla tykkään.
    Miesten sukat osaan hyvin tehdä, kehumistakin on tullut;)

    Olen melkoisen avoin, paljon oman elämisen tavoista kertoilen, ihmettelen usein tyttärelleni miksi ei murheitaan kerro, ei poikakaan, olen ajatellut, että eivät ikäviä asioita minulle kerro, ettei mieleni pahastau.
    Olen suorasukkainen liian kanssa, tyttäreni aina toppuuttaa, että ei noin voi kysellä, miksi ei saisi, jos vilpittömillä mielin kyselee.
    Lapseni on mieheni tapaisia, ei paljon asioitaan kertoile, mieheni tapainen on myös kälyni, mistään ei kerrota, ei liioin kysytä.
    Heissä olen sukulaisuuden yhdistävän, minulla kun ei suurempia salaisuuksia elämään mahdu.
    En ole seurapiiri kelpoinen, joku voisi pitää uteliaisuutena, kun kyselen, mielestäni sitä ei ole,
    myötäeläminen tietoa kaipaa.
    Lapsistanikaan en osaa olla ylpeä, onnellinen kylläkin, kun asiat hyvin menee, itse ovat elämänsä rakentaneet, omin voimin ja taidoin.

    Tuo ternimaito on herkkua, joskus ennen vanhaan maalta toivat ja juustoa siitä tein uunissa.
    Kai kaupan pakkasesta sitäkin voisi löytyä, mutta on jäänyt etsimättä.

    Tilitystä taas elämän arjesta, jaksaako joku lukea, siitä peukun pystyyn nostan;)
    Hyvänen aika, helmikuukin jo yli puolen välin ohittanut, mihin tämä aika rientää ?
  13. Sateista huomenta lauantaiaamuun, vetenä taitaa sade tulla, ainakin ikkunat pisaroita valuvat.
    Tänä aamuna ylös nouseminen tuotti vaikeutta, lonkka konstaili, uusi vaiva, otin särkytabletin ja purin hammasta.
    Vuodevaatteet kiikutin parvekkeelle ja siivoilen vaikka iltaan asti, periksi en anna.
    Ehkä tämä kostea sää tämän vaivan sai aikaan, toivon ainakin ettei pysyväksi jää.

    Ramoona kyllä nuo taiteelliset kykysi on huomattu viestiesi välityksellä, niin hyvin kertoilet asioistasi, että pakosti mielikuva niistä synty.
    Hienon perinnön olet jälkeläisillesi jättänyt, iloa on seurata harrastuksiaan.

    Minulla on E-laskuina toistuvat maksut, eivät unohduksiin jää, olen kyllä joutunut jonkun laskun sakon joutunut maksamaan itse maksettavista laskuista.

    Tuo mustaväri on sopiva väri niin hautajaisiin kuin muihinkin juhliin, itse en kovin paljon mustassa viihdy, mutta omistan kyllä mustia vaatteita ja tarpeen tullen päälle puen, hautajaisiin aina.
    Värin käyttö on myös mielen virkistämisen vuoksi suotavaa, itse tykkään punaisestakin ainakin toisten värien yhdistelmissä.
    Onneksi nykyään ei väreillä ei ehdoton käyttö pakko, voi vapaasti valita.

    Minä aika paljon juttukavereita puoleeni vedän, eilenkin tiellä kohtasin 90 vanhuksen ja juttu luisti.
    Pirteä oli kuin mikä, yksin sanoi asuvansa ja toivoi pääsevänsä hoitokotiin, että seuraa saisi.
    Siinä olisi aikaa mennyt, mutta sanoin jalkojani väsyttävän ja toivottelimme hyvät voinnit ja jatkoimme matkaa.
    Sanoi, että kun ikkunasta ei voi katsella, kun vahtimiseksi koetaan, yritin vakuutella, että katsele vaan, ei kannata moisista sanomisista välittää.
    Kaikesta sitä saakin mielensä pahoittaa, minua ei häiritse nuo liikenne varoituksestaan, kun radiosta tulee, onhan se varoitus perässä ajaville.

    Ihmettelen kun naapuritalon ovi kummittelee, aukeilee jatkuvasti, vaikka ketään siitä ei kulje, on sellainen automaatti napin painalluksella avautuu, nyt sitten ihan vaan huvikseen, joku oikosulku varmaan.
    Ihmettelen myös sitä, että aurat ei vielä katua ole talomme kohdalta puhdistaneet, tavallaan aamutunneilla käyvät kadun puhdistamassa.

    Nyt on kyllä lopetettava kaikenlainen ihmettely ja pölyjen jahtaamisen kiirehdittävä., voi olla että päivä pitkälle vierähtää ennen siivouksen loppumista, jos ei särkylääke avita.
    Mukavaa viikonlopun alkua ja sauna päivää.
  14. Huomenta, uusi aamu ja tuntemattomat päivän tapahtumat edessä, suunnitelmissa kauppareissu.
    Varoittelivat radiossa liukkaudesta, pakkasta viisi astetta, sen suhteen aivan hyvä.
    Hieroskelen tässä peukaloitani, meinaavat yhteistyön irti sanoa, mutta sitkeästi vaan yritän niiden kanssa jatkaa.
    Itsehoidolla yritän lopullista uhkaa siirtää, pieniä taukoja myös pidän, ei oikeastaan ole koskaan tullut mietittyä, että sormetkin voivat estoja tekemisille laittaa.

    Hyvää ne tekevät pienetkin korotukset eläkkeessä, nyt joku tiesi, että indeksi on kolmeksi vuodeksi eläkekertymään unohdettu.
    Olen melkoisin sekaisin noista uhkista mitä on luvattu, on vilautettu myös eläkeläisten osuus talkoisiin.
    Niinhän ne tekevät miten päätöksiä tekevät, lakia muuttamalla helppo homma.
    Aukaisin koneen ja ensimmäisenä oli Purran kuva ja lupaus uusista säästökohteista.

    Oman harrastukseni käsitöiden parissa aloin jo kouluikäisenä ja jatkuu yhä, jos kunto kestää niin haudan partaalle harrastan.
    Noita kulttuuriharrastuksia ei oikeastaan ole koskaan ollut, kun laulaminen ei tällä tasolla siihen yllä ja maalaaminenkin sieltä tänne päin.
    Ihastelen kyllä kaikkea osaavia taidokkaita osaajia.

    Tuo tervehtiminen on varmaan monelle se kompastuskivi jos johonkin ryhmään aikoo, meillä on yli sadan hengen kerhot, ei siellä kaikki tervehdi, hymykin riittää.
    Uusia kasvoja runsaasti mukaan liittyy, yritän kaikkia hymyillen tervetulleeksi toivottaa, tuskin odottavatkaan sen kummempaa.
    Paljon tulijastakin riippuu vastaanotto, ehkä eka kerta antaa huonon kuvan, mutta jo seuraavalla kerralla myönteisempi suhtautuminen.
    Pieneksi se näinkin isossa porukassa mikä meilläkin on se tutustuminen tapahtuu, usein sitten ryhmissä, harrastuspiireissä lähempi tutustuminen tapahtuu ja yhteisillä matkoilla.

    Linja-autot hujahtelevat ikkunani takana, kai ne lakot heidän osalta ohi.
    Radio kertoi, että Stubb ja Tytti Tuppurainen osallistuvat Euroopan maiden salaista salaisempaan kokoukseen, pohtivat Amerikan suhtautumista Euroopan auttamiseen, jos tarve tulee.
    Vastahan se sopimus Suomenkin osalta tehtiin, mikä onkaan totta. taitaa mennä mummon ajatusten ohi tämä touhu.

    Ehkä päivän mittaan selkenee, sää, kuin puheetkin, sitä odottamaan, heippa!
  15. Huomenta ja 11 asteen pakkasta, nyt jo tarkenee kulkea ulkona pidemmänkin matkaan,.
    Pöperöksi on keli kuitenkin muuttunut, mutta auraajat ovat liikenteessä ja tiet puhdistuu.
    Puolessa kuuta helmikuusta aloitellaan, pojan vanhempi tytär syntymäpäiviä viettää, jännästi kaikki poikani perilliset alkuvuodesta vuotensa täyttävä, tyttären taas syksypuolella.

    Oma tekemä on taulu, omasta mielestänikin yksi niistä onnistuneimmista, tytär sen kotiinsa vei, kun melkein pakotin jokaisen jonkun taulun ottamaan, se oli silloin majanmuuton yhteydessä.
    Olen niin tuottelias joka asian suhteen tauluja syntyi muutaman vuoden aikaan monta kymmentä, vieläkin on seinilläni kolmisenkymmentä tuotosta.
    Sukkia syntyy myös melkoisella vauhdilla, mutta ilokseni ne ei kotiin jää seisomaan, aina tulee eteen joku tilanne, että sukat vaihtaa omistajaa;)
    Tauluni ovat korjailun kestäviä, otan aina silmääni vaivaavan alas seinältä ja yritän parannella, öljyväreillä tämä onnistuu.
    Maalausteline katosi muuton yhteydessä ja nyt hieman hankala on korjauksia tehdä.

    Sinulla on kuitenkin mahdollista pankkineidin kanssa jutella Hurskainen, minun pitää soittaen asiat toimittaa, jos tarve vaatii.
    Olipa tyly virkailija, kun noin sanoi, eikös asiakaspalvelu ole ainakin osin työtään.

    Tuo halaaminen ei minulle kovin tavaksi ole tullut, jotenkin teennäistä on, silloin kun tapaa kauan poissa olleen sen ymmärtää ja surun kohdatessa, kun sanoja ei löydy voi toimia osanottona.
    Auton ajo ei koskaan tuntunut omalta ja kauhulla ajattelin sellaista hetkeä, että jonkun vahingon tekisin.
    Muutaman vuoden törppöilin ja sitten ajattelin, että ei minun juttu ollut, kortin jätin uusimatta 70 kymppisenä.

    Noiden päättäjien hyviä lupauksia parantaa asioiden kulkua, on tullut kulunut fraasi, paljon lupauksia, tekoja ei nimeksikään.
    Henkilökuntaa ei riitä lastenasioidenkaan hoitoon, palkkaus on heikohko ja halukuuta ei sosiaalipuolen töihin tahdo olla.
    Miniäni ja pojan tytär näiden hommien kanssa työnsä tekevät ja olen työn vaikeuksista kuullut.
    Tuli mieleeni eräs tapaus, kun asuin tovin senioritalossa, johtaja tuli kokoustamaan ja talon väki sai valittaa puutteita mitä kukakin koki.
    Sanasen arkkuni avasin minäkin, asia saunan lauteet, valitin miten turvaton onkaan kaide kiukaan edessä, kapea kulku lauteilla, käsillä ei juurikaan kohdetta mistä apua löytyi.
    Käytiin saunassa katsomassa ja korjaustarve todettiin, nyt kahden vuoden kuluttua kyselin onko saunaan korjaus tullut, ei ole.
    Pitää varmaan jonkun horjahtaa kiukaan päälle, ennen kuin herätään.
    Pieni juttu, mutta iso vahingon sattuessa ja kuinka paljon näitä vaaroja onkaan, myös lasten kohteissa.
    Olen törmännyt suuriinkin puutteisiin juurikin turvallisuuden kyseessä olen, niinkin suuri suunnittelija kuin A.Aalto oli, ei turvallisuus hänenkään suunnitelmissa toiminut.
    Sain yhden asian korjattua myös hänen suunnitellussa talossa, suojelukohde oli, mutta vedoten paloturvallisuuteen sain oven yhteen kerrokseen takapihalle, kun urakoitsijaa painostin, rakennuslupa tuli.
    Asunto mihin silloin muutin, oli kolmekerroksinen ja vain yksi uloskäynti, joskus mummotkin saavat perustellen parannusta aikaan, talo oli rinteessä ja vuosikausia olivat kiertäneet talon ympäri, että takapihalle pääsivät.
    Varmaan olen tämänkin asian monta kertaa kertonut, mutta ainahan joku uusi mukaan tulee.

    Pitänee onnitella varmuuden vuoksi , kun niin paljon noita synttärisankareita sattuu helmikuulle, onnea onnea, onnea ja onnea ainakin neljä kertaa.
    Nyt alan katselemaan tuota kukkaruukku tilannetta, kohta mullanvaihdon aika käsillä.
    Onnekasta päivää kaikille.
  16. Talvi tavoilleen uskollisena jatkuu, nyt odotetaan lumisateita.
    Elämä jatkuu tavanomaisena, lakot häiritsevät normipäivän kulkua, mutta itselleni en anna harmien kerääntyä.
    Kyllästyttävää on radiosta jatkuvasti näistä harmittavista asioista kuunnella.
    Yritin eilen katsella, miten hallituksen ja opposition edustajat keskustelivat, piti sulkea tältä osin telkkari, ei kerta kaikkiaan tätä vuovaamista jaksa enää kuulla.
    Syyttelyä puolin ja toisin, mikään ei muuksi muutu, järkeviä ovat omasta mielestään kaikki, asiaa selitellään ja lukuja luetellaan, mikään ei eteenpäin siirry.
    Otetaanko lisä velkaa miljardi ja viisi miljardia, lukuja joita en edes jaksa ajatella.
    Nyt pitäisi peli puhaltaa poikki ja aivan alusta uusiksi, ehkä ulkopuolisten selvittäjien myötä.

    Vaikka oma elämä kulkee niin kuin on kulkenut aiemminkin, silti tuo epävarmuus joka puolella mieltä kivistää.
    Maailman tilanne ei myöskään mieltä iloiseksi tee, mistä johtuu, ettei löydy sovintoja , kompromissien avulla tämäkin voitaisiin hoitaa.
    Hätä ja huoli kasvaa, sekö onkin tarkoitus?
    Mielenterveys järkkyy aina vaan isommalla joukolla, kauhutekoja saa kuunnella median suulla, miten tämä pitäisi ymmärtää ?
    Valittamista monella suulla, aiheista, ehkä aiheettomastikin, miten voikaan elämä suomessa näin vaikeaksi mennä.
    Eläkeläisenä pitäisi suu kiinni pitää, mutta kun on elänyt jo kauan, kokenut kansamme iloja ja suruja, ihmetellä täytyy miksi tänä päivänä kaiken hyvän keskellä näin paljon huolien aiheita löytyykään, joku on pielessä.
    Eipä taida minun mietteet apua tuoda ja yritän oman mieleni edes saada hyväksi.

    Ystävänpäivä, muistetaan hyviä ystäviämme jollakin mukavalla viestillä, jospa se piristäisi alakulon valtaan joutuneita.
    Toivotan kaikille teille kirjoittajaystävät ja lukijat, mukavaa Ystävänpäivää;)D
  17. Pakkasmaiset huomenet ja riemukasta laskiaista, hernekeitto ei nyt maistu, söin vasta useampana päivänä, liika on liika hernekeitonkin syömisessä.
    Laskiaispullatkaan ei maistu, vanhemmiten makean syöminen hiipuu, arkiset kotitekoiset
    suolaiset miellyttää..
    Mielitekoni aina vaan enemmän niihin arkisiin ruokiin kasvaa, vaikka eurot hieman kalliimpiinkin juuri ja juuri riittäisi.
    Kai se niinkin on, että maku vanhemmiten muuttuu vaatimattomaksi, en kaipaa kinkkuleikkeitä en voitakaan leivälle( juustoa voin tilalla) juhlamokka ei sen paremmin mikään kahvikaan enää hyvältä maistu.
    Kahvin juontia olen vähentänyt, vain aamukahvia kaipaan.
    Ruokakauppalaskuni on pudonnut, paino ei sitten kuitenkaan;)

    Pojan tytär soitti eilen ja pitkän puhelun pidimmekin. hän kertoili kuuden hengen talouden pyörittämisestä ja taitoa vaatii.
    Kohtalaiset tulot, mutta menot pakollisia, on opintolainaa, asuntolainaa, lasten ja kodin vakuutukset, ison osan nekin vuoteen nielaisevat.
    Kertoili itse tekevänsä kaksosten soseet, kun ovat niin valtavasti maksavia valmiina, yllytin kovasti näin tekemäänkin, tietää ainakin mitä ruoka sisältää.
    Ilokseni kuuntelin talouden pitoaan, sanoi kaikki on huomioitu ja otettu laskuissa huomioon, yllätyksiä varten nuo pienten vakuutuksetkin, mitkä maksun aikaan kirpaisee.
    Tuli mieleen, miten työtön tai ysinhuoltaja näistä selviääkään, onko pakko vaan jättää ja uskoa, että mitään ei tapahdu.
    Tuli myös yksinelävä eläkeläinen mieleen, miten riittääkään eläke jos vuokra asunnossa asuu, vuokra vaikka yli 500 euron, lääkkeet ja lääkärit vievät toisen mokoman, siivousavut, ja muut palvelut mitä tarvitsee, jääkö enää juhlimisiin euroja ja kai punalappuisia on pakko haalia.
    Pienen kokemuksen sain tuon vuokran osuudesta, kun" hyppäsin" kadun toiselle puolen, 580 euroa oli 49 neliön asunnon vuokra.
    Lääkekuluja minulla vähän ja muutkin tarpeet pystyn itse hoitamaan, mutta totuus on, että ei pienillä eläkkeillä pysty juhlimaan.

    Aiemmin on lakot ja muutkin työmarkkinoiden asiat kuuluneet työantajan ja työntekijäpuolen ratkaistaviksi.
    Nyt kuitenkin maan hallitus on kapuloita näiden ehtojen suhteen pistänyt ja osallistunut lakimuutoksien ehdotuksilla ja se ei oikein mukavalta kuulosta.
    Vaikka sisäpolitiikka ei presidentin työnkuvaan kuulukaan, voi hän henkilönä hyvän ratkaisun keksittyään asiaan puuttua taustalla.
    En tiedä käytäntöä, mutta aikuisia jo Stubbin lapset ovat, eiköhän he puolensa osaa pitää, kuin toisetkin nuoret.

    En oikein jaksa seurata noita keskusteluita, mitä monen suulla milloin mistäkin esitettään näidenkin tulosten perusteella, aika näyttää miten presidentti tulee selviämään, sujuva puheenpitäjä ainakin on.

    Ano 12, 09 yleensä "räksyttämiseen" tarvitaan toinenkin osapuoli ja viime hallituksen oppositio ei sitten tätä "räksytystä "käyttänyt.
    Kirjoitusvirheisiin ei kannattaisi ihan joka sanaan tarttua, kun hyvin ymmärtää asian tarkoituksen.
    Näin tänä aamuna sanasen arkkuni avasin;)D
  18. Jos on jäänyt hallituksen hommat ymmärtämättä, ei kai sitten tarvitse.
  19. Huomenta uuteen viikkoon ja uuteen tulevaan kuuteen vuoreen, valinta on tehty ja uusi presidentti astuu maaliskuun alussa maamme päämieheksi.
    Tähän on tyytyminen, monelle ehkä pettymys, toisille ilo ja kansa on puhunut.
    Vaikka sisäpolitiikka ei presidentin aluetta olekaan, toivoisi puoluekirjan jättämisen yhteydessä sormen pystyyn nykyiselle hallitukselle nostaa.
    Nyt sitten alkaa mediassa se pohtiminen mitä ja miksi näin kävi.

    Euroviisu valintoja en ole moneen aikaan enää seurannut, syyksi luulen sen, että huutaminen ja kaikenlainen kuotoilu ei musiikkia ole.
    Olen vanhemman musiikin kannattaja, musiikin jossa on hyvä sanoitus ja sointuva melodia.
    Tottahan kaikki muuttuu, mutta minä en jaksa enää kaikenlaista sisäistämään.
    Eipä taida kovin tärkeää ole, jos minä jätän homman väliin.

    Lapsuuteni onnellisuutta vielä muistelen ja mieleen tuli kelkkamäki, puusta kaupunki rakensi useampaan paikkaan näitä laskettelupaikkoja, yksi oli asuntomme takapihalla.
    Sinne kokoontui poikia ja tyttöjä pahvinpalalla mäkeä laskemaan, ääntä riitti, mutta häiriöksi ei sitä kukaan kokenut.
    Ikäryhmä muodostui juuri murrosikään taituvista nuorista ja kiinnostus toista sukupuolta kohti oli viriämässä, se koettiin jos jonkinlaisina kiusaushommina.
    Ei mitään päihteisiin viittaavaa ollut, ei edes tupakkaa, kilttejä oli silloin nuoret.
    Hauskaa kuitenkin oli ja joka ilta talviaikaan sinne kokoonnuttiin.
    Kesällä taas yhteen kokosi uimareissut, monta tuntia matkalla viivyttiin, vaikka kivenheiton päässä uimapaikka oli, kaupungin rakentama uimalaituri oli aidalla erotettu pojille ja tytöille ja kyllähän sielläkin jotakin kiusantekoa ilmeni.
    Mihinkään työn tekoon ei patisteltu, äitini oli kotiäiti ja hän antoi minun olla huoleton kotitöistä.
    En siis mihinkään kotitöihin ollut pakotettu, mutta kai sitä sivusilmällä äitini touhuja katseli, kun niin moni asia hänen tekemisistään on mieleen jäänyt.
    Olin 17, kun alkoi aikuisen elämä, silloinkin vielä hyvin suuren huolenpidon kohde olin vanhemmilleni, 10 vuotta vanhempi sisareni oli äitini tukena monessa minua koskevassa asiassa.
    Ensimmäisen kiharat sain tuossa iässä, siskoni tuki äitiä ja kieltoa aiemmasta tukkani laitosta, onhan tuotakin asiaa ehtinyt monta kertaa velloa.

    Etukäteen jo harmittaa tulevat päivät, mitään muuta ei media käsittele kuin pressan vaalia, siellä monen monet asiaa pohtivat ja mielipiteitään esittää, taitaa pimentoon jäädä lakotkin mitä tuleman pitää.
    Onneksi on kanavia, mistä voi vaihtelua hakea.

    Jatketaan elämää ja toivotaan kaiken sujuvan, presidentillä alkaa näytön paikka.
  20. Hyvää aamupäivää, heräsin puoli yhdeksän, kymmenen tuntia unta, nyt unohdin voimistelut ja säikkynä ihan ylös pomppasin.
    Olisiko tämä se päivä, että en edes pukeudu, yöpaidassa pyöriskelen, näin olen joskus suunnitellut;)
    Onnellinen olen unenlahjoistani, sillä nukkuessa ei mitään pahaa saa aikaan ja nukkumalla mieli rauhoittuu.
    Pakkanen laskenut, vain 17 mittarissa, hienoista lumisadetta vaihteeksi, pakkanen sai sen hyvän aikaan, että katujen liukkaus katosi.

    Hyvä asia, että ei kaikkia tuo sota-aika koetellut, olen syntynyt pulavuosien jälkeen ja se aika heijasti myös lapsuuteeni sodan lisäksi.
    Hyvähän on jos elämä on sujunut ilman suurempia vaikeuksia, onnellinen olotila olisi kaikille pelkästään hyväksi.
    Huolia vailla oli tavallaan minunkin lapsuus, ei puutetta niin huomannut, kun kaikilla sama tilanne, mutta en voi olla muistamatta sitä, miten tiukassa oli äidin elämä aina, kun ruokaa joutui etsimään.
    Yksi asia on jäänyt hyvin mieleen, kun jauhelihaa sai kaupasta ostaa, se ei ollut kaikkein uskottavin ostos ja sitten kun rupesi kunnon lihaakin saamaan, isäni aina paistista jauhatti jauhelihan, niin kyllästynyt oli siihen huonoon jauhelihaan.
    Nukkumaan en koskaan nälkää tuntien tarinnut mennä, siitä isäni piti huolen, kysymällä otatko voileivän.
    Uuttera äitini teki kasvinmaat, kasvatti tomaatit, piti kanoja ja teki kaiken itse, perunajauhoista lähtien, jätti esimerkin millä voi elämäänsä helpottaa yrittäen itsekin.
    Tänä päivänä ei ruuasta ole puutetta ja minäkin tomaatteja yritän parvekkeella kasvattaa, en pakon edessä, vaan sitä kasvun edistymistä ihastellen.
    Ei näitä muisteloita ilolla esiin tuo, mutta yrittäen sanoa, miten on ollut ja miten on nyt, parannusta olemme aikaan saaneet joka taholla, ehkä liian kanssa.
    Joka sukupolvi omat elämänsä historiaan kirjaa ja hyvä on historiaan tutustua.

    Katselen juuri sarjaa kiinasta ja siellä historiaa kirjoittivat kirjurit, jotka seurasivat kuninkaiden elämää sivusta, laittaen kaiken kuninkaan suusta tulleen paperilla tallentaen salaisuutena arkistoihin, niitä ei edes kuningas itse päässyt katsomaan.
    Nimike oli historioitsijat ja olivat tärkeitä ajan tallentajia.
    Sotaa jatkuvasti oli sielläkin ja henki lähti yhdestä sanastakin, mikä väärään kohtaan lausuttiin.
    Luultavasti hieman helpompaa sielläkin tänä päivänä, mutta historia siellä kuin länsimaissakin on hyvä ainakin joiltakin osin tietää.

    Näillä mietteillä tänä aamuna, rakastan historian kerrontaa ja siksi kai näitä vuodatuksia aina esiin tulee.
    Mukavaa lauantaipäivää, iloa ja eloa päiväänne.
    21. 9 / 13
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt