Vapaa kuvaus

Aloituksia

254

Kommenttia

5626

  1. >>Kyse oli saarnaamisesta. En ole eläissäni tavannnut ainuttakaan adventistia, tai ainakaan tiedosta sitä. Julkinen saanaaminen ei ilmeisesti ole kovinkaan suosittua adventistien keskuudessa?

    Eikö ole lähinnä noloa kun järjestö, joka ei saarnaa julkisesti kasvaa huomattavasti nopeammin kuin järjestö, joka saarnaa tauotta? Eikös sanassakin kerrota, että jumala siunaa omiaan kasvulla? Vai oliko se vartiotornista? =D
  2. "Kirjankustannuksessa, niin kuin monessa muussakin liiketoiminnassa, on suurin kustannuserä työvoimakustannukset. Vartiotorni-seura on minimoinut työvoimakustannuksensa, sillä että se ei maksa vapaaehtoistyöntekijöilleen varsinaista palkkaa, vaan ainoastaan huolehtii heidän
    perustoimentuloistaan.

    Jakeluportaan kustannukset Vartiotorni-seura on eliminoinut sillä, että se ei käytä muita
    kirjallisuuden jakelukanavia, kuin oman järjestönsä julistajia, joille ei makseta palkkaa, vaan jotka
    maksavat itse kaiken levittämänsä kirjallisuuden. Seura huolehtii omavaraisesti
    vapaaehtoistyöntekijöiden työpanoksella mainonnasta, markkinoinnista, myynnistä, kuljetuksista,
    varastoinnista ja painamisesta. Ja lähes kaikesta muustakin. Ulkoistettuja palveluja ei juuri käytetä.

    Vartiotorni-seura on omavarainen ruoan alkutuotantoa myöten eli se viljelee omilla farmeillaan
    pääosan haaratoimistojen käyttämästä perusruoasta. Omia paperikoneita Seuralla ei tiettävästi
    (vielä) ole.

    Seura pääsee kirjoillaan myös suuriin painoksiin, koska sillä on aina varattuna jokaisessa piirikonventissa suuri markkina uudelle uunituoreelle kirjalle. Kun kirjaa tehdään suuri painos, painuu painatuskustannukset yhtä kirjaa kohden sitä alhaisemmaksi, mitä suurempi painos on.
    Säästöt syntyvät suuruuden ekonomiasta, joka alentaa paperiraaka-aineen hintaa, konekustannuksia jne.

    Kaupallisen kirjan hinnoittelu maallisilla markkinoilla on annetun amerikkalaisen esimerkin
    mukaan karkeasti seuraava:
    Vähittäiskauppahinta: $ 12,95 (100% kauppahinnasta).
    Tukkuhinta kirjakaupalle: $ 7,77 (60%).
    Kustantajan kulut: $ 3,50 (27%).
    Kirjan materiaalien hinta: $ 0,45 (3%).

    Tämä esimerkki osoittaa, että kirjan hinnasta valtaosa voidaan jäljittää työn ja markkinoinnin
    kuluihin. Vähentämällä kuluja jakelutien yläpäässä päästään suurimpiin säästöihin. Vartiotorniseura on minimoinut kulunsa vapaaehtoistyövoimalla.

    Vartiotorni-seura on luonut välittömät markkinat kirjoilleen piirikonventeissa. Uusien kirjojen
    ensipainos Yhdysvalloissa on yleensä noin 5 000 000 kappaletta. Kun kirjoista hinnoittelun aikana
    saatu puhdas voitto-osuus oli noin 50%, voidaan ymmärtää kirjoista saatavat rahamäärät. (Randy
    Watters, joka työskenteli New Yorkissa Seuran painotoiminnassa ja joutui työkseen tarkkailemaan
    painokustannuksia, tuntee nämä luvut tarkasti.)

    Lehtien markkinoinnissa on kyse täysin samasta ilmiöstä. Lehtien levikki on viikossa yli 11 000
    000 kappaletta ja jokaisesta lehdestä saatiin keskimäärin $ 0,16 puhdasta voittoa, joten silloin kun kirjallisuus vielä hinnoiteltiin, saatiin yksinomaan lehdistä joka viikko
    $ 1 780 000 puhdasta voittoa. Lehdilläkin on taatut markkinat, riippumatta siitä, kuinka hyviä (tai huonoja) lehdet ovat.

    Samaan tapaan voi nykyään ostaa tavallisesta kirjakaupasta todella edullisesti esimerkiksi Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä". Se on suomalaisen kirjallisuuden klassikko, jota voidaan painaa suurena painoksena, koska sen menekki on taattua."

    http://www.veljesseura.org/lahjoitus.php
  3. "Eräs esimerkki Yhdysvalloista kuvaa nykyistä kirjallisuuden "vapaaehtoisten lahjoitusten"
    politiikkaa. Sivulla http://www.freeminds.org/history/fraud.htm Rolando Rodriguez kuvaa mitä
    tapahtui, kun kirjallisuudesta tuli "ilmaista". Seurakuntalaiset alkoivat tilata suuria määriä
    kirjallisuutta, kaikkea sellaista, jota he eivät aikaisemmin olleet raaskineet itse maksaa ja
    kirjallisuuslähetyksessä aiemmin maksettavaksi määrätty summa pysyi uuden "vapaaehtoisten
    lahjoitusten" menetelmän vuoksi nollana. Kuitenkin seurakunnan vanhimmistolle lähetettiin
    haaratoimistosta kirje, jossa selitettiin kirjallisuustilauksen arvon olleen $ 2800 ja seurakunnan
    antaman lahjoituksen arvon olleen samanaikaisesti vain $ 500. Seurakunnan sanottiin kirjeessä siis
    olevan näin ollen velkaa kirjallisuudesta $ 2300. Vanhimmat lahjoittivatkin Seuralle pikaisesti $
    2500 lisää seurakunnan varoista, ja julistajat saattoivat olla tyytyväisiä seurakuntansa
    "anteliaisuudesta". Vain vanhimmat tiesivät, että summa oli vaadittu maksuksi kirjallisuudesta.
    Näin "vapaaehtoisten lahjoitusten" politiikka toimii ainoastaan siellä, missä muutenkin lahjoitetaan
    Seuran näkökulmasta "riittävästi" rahaa. Jos joku seurakunta yrittää "syödä kuormasta", laittavat kierrosvalvojat seurakunnan vanhimmat kuriin ja lahjoitukset pannaan vastaamaan kulutusta.
    Kirjallisuus ei siis ole muuttunut seurakunnille ilmaiseksi, vaikka yksittäiset julistajat voivat
    hankkia kirjallisuutta ilman määrättyä maksua."

    www.veljesseura.org
  4. >>Kilikellon ja Mulukvistin tapaiset hahmot olettavat olevansa jollakin tavoin fiksuja.

    Onko noin? Fiksuudesta en tiedä, mutta otan oikeudekseni ihmetellä vt-seuran kummallisuuksia ja miettiä myös rivitodistajan elämää tornin varjossa. Sen täytyy olla jotenkin sinulta pois kun siihen puutut?

    Toisaalta jos et ole jt tai et ole koskaan ollutkaan niin arvostelusi entisiä jäseniä kohtaan on jokseenkin tuuleen puhaltelua. Siksikin, että jos järjestössä olisit ollut mukana niin ymmärtäisit, että nämä meidän lapselliset juttumme eivät ole meidän lapsellisia juttuja, vaan järjestön keksimiä ja me kaikessa vajavaisuudessamme emme ehkä kykene käsittämään niin korkealentoisia juttuja. Onko niiden pohtiminen lapsellista?

    >>Mitä heitä olen seurannut, niin empäs pysty helpolla keksimään lapsellisempia juttuja hengentuotteinaan suoltavia olioita...

    Lapsellisen näiden asioiden pohtimisesta tekee kai mielestäsi juuri se, että suvussani olen selkeä vähemmistö, mitä tulee pesäeron järjestöstä ottaneisiin. Lapsellista kai se on sitten ruotia muutaman kymmenen vuoden kokemuksia kyseisessä lahkossa, vaikka vaikutukset ulottuvat jokapäiväiseen elämään. Olet varmasti kuullut karttamis säännöstä, jota vt-seura mielellään käyttää, mitä tulee entisiin todistajiinsa. Varsinaista karttamista meikäläisen kohdalla ei ihan lähisuvussa tapahdu, mutta onpa kontaktit jääneet silti murto-osaan entisestä. Muita sukulaisiani en sitten ole nähnytkään eroamiseni jälkeen. Lapsellista? Kyllä.

    >>En ole JT, enkä myöskään entinen JT.

    Onkohan noinkaan?

    Nyt sinulla on sitten mahdollisuus perustella tämä avaukseni lapselliseksi "minun jutukseni". Erikoisen lapsellista on kai sitten ihmetellä todistajien keskuudessa villinnyttä demonipelkoa smurffi-figuureissa? Mitäs tuota ihmettelemään? Selvempi hommahan tuo on. Ihan järkeenkäypä juttu.
  5. Jälleen kerran todellisuus on juuri toinen kuin sinä kirjoitat. Luopiolle sopisi ehkä paita "vapautettu aivopesusta", ja sinulle juuri tuo "aivopesty". Eihän luopio ole enää minkään mielenhallinnan alaisuudessa. Toisaalta luopio voisi hyvinkin käyttää kyseistä paitaa, mutta juuri ajatuksia herättämään, ei niinkään sen hetkisen oman tilanteensa vuoksi. Vaikka ehkä tuon sanan "aivopesty" voi ymmärtää imperfektissäkin, jolloin se sopii myös entiselle todistajalle. Mitä mahdoit tarkoittaa? Viestisi ovat aina niin selventäviä kaikessa komeudessaan että.

    Tuli jostain (x-men?) uutuusleffasta mainos tv:ssä, jossa neljän sekunnin trailerissa leffan henkilö tokaisi: "he luulevat meitä sairaudeksi, vaikka me olemme parannus". Hykertelin hetken eräänkin mieleeni tulleen asiayhteyden tähden.