abcxyz

Vapaa kuvaus

Elä ja anna toistenkin elää. Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: Sinkku Lapset: --- Email: x.argonautti@gmail.com

Aloituksia

0

Kommenttia

154

  1. Isyyslain perusteella aviomies ei tässä tapauksessa ole "automaattisesti" lapsen isä. Edellä "yksi eroava" onkin jo kopioinut ko. säädöksen.

    Aviomies on "automaattisesti" avioliiton aikana alkunsa saaneen ja avioliiton päättymisen jälkeen syntyneen lapsen isä vain siinä tapauksessa, että avioliitto on päättynyt kuoleman takia.
  2. Unohda koko tyyppi.
  3. Miellyttävimpiä yllätyksiä on ystävän ilmaantuminen ovelle yllätysvierailulle.

    Mitalin toinen puoli on, että tulijan on voitava luottaa isännän/emännän rehellisyyteen: jos juuri silloin ei sovi niin se sanotaan reilusti. Jos toivotetaan tervetulleeksi on voitava luottaa siihen, että se ei ole "pitkin hampain". Jos aikaa on "puoli tuntia" niin sekin sanotaan rehellisesti.

    Yllätysvieraalle ei tarvitse olla "vierasvaraa". Hänelle tarjotaan jotain vain jos talossa on. Yleensä jokaisella on ainakin tarjota lasillinen vettä, sekin riittää jos muuta ei ole. Jos yllätysvieras jotain haluaa niin hän tuo sen mukanaan tuomisina yhteisesti nautittavaksi.

    Jos et pidä yllätysvieraista niin sano se reilusti, älä petä ystäviäsi ottamalla vastaan vain "pitkin hampain". Ovelle yllättäen tulevan on tajuttava, että joskus juuri sillä hetkellä ei sovi vierailu ja se siitä.
  4. Hieman vanhemmanaikaisen avioliiton aikana miehen ollessa ainoa rahanansaitsija ja vaimon ollessa kotirouvana ei ole (ainakaan ollut) mitenkään poikkeuksellista, että esimerkiksi asunto merkitään ostettaessa molempien nimiin. Logiikka kulkee siten, että avioliitto on yhteinen yritys johon toinen tuo ulkopuolisen rahan ja toinen mahdollistaa tämän kodin ulkopuolisen yrittämisen hoitamalla kodin ja lapset. Näin ovat molemmat puolisot yhdessä mahdollistaneet tämän rahanhankinnan jolla sitten ostetaan mitä sitten ostetaankin.

    En näe mitään moraalista velvollisuutta tulkita "kauppakassia" lahjaksi.
  5. 65 §: "Ne tarpeelliset esineet, mitkä puoliso on henkilökohtaista käyttöään varten hankkinut niillä varoilla, jotka toinen puoliso on elatusvelvollisuutensa nojalla antanut hänen käytettävikseen, ovat ensiksimainitun puolison omaisuutta."

    Voitaneen soveltaa tapaukseesi varsinkin jos puolisollesi "on pikkurahaa" moinen auto. Elatukselle ei ole määritetty ylärajaa. Eli jos tarvitset kauppakassin ja sen miehen antamilla talousrahoilla saat ostettua, voinet sen merkitä omiin nimiisi. En olisi maksamassa lahjaveroa ainakaan tarkistamatta verojuristilta onko todellakin välttämätöntä kun otetaan huomioon asian kaikki puolet.
  6. Jos rahoitus tulee miehen firmalta ei avioliitolla liene vaikutusta asiaan ja verottaja puuttunee varmasti asiaan.

    Jos auton rahoitus tulee mieheltä, niin voidaan ehkäpä katsoa avioliiton mukaiseksi elatukseksi, ainakin siinä tapauksessa, että todella on "pikkurahaa" miehelle. Ainakaan kukaan, verottajakaan, tuskin asiaa ottaa mitenkään esille ellei avioliitto pikapuolin pääty.

    Onko jollakulla varmempaa tietoa? Tämä on vain ensiajatelma mikä tuli mieleeni.
  7. Jos olette sopineet menevänne naimisiin olette kihloissa.

    Kihlauksen julkaiseminen on eri asia. Sen voi julkaista tai olla julkaisematta. Sormuksia voi käyttää tai olla käyttämättä. Virallisesti olette kihloissa sillä hetkellä kun olette sopineet menevänne naimisiin.

    Siis uutena vuotena kihloihin? Kertomuksesi perusteella olette jo menneet kihloihin, ette siis voi uutena vuotena enää mennä kihloihin. Kihlauksenne voitte toki julkaista uutena vuotena jos niin haluatte mutta se on eri asia kuin virallinen kihlautuminen.
  8. Yksinkertaisesti kysyt tyttöystävältäsi meneekö hän naimisiin kanssasi, eli kosit häntä. Jos hän vastaa: "kyllä", olette kihloissa. Kihlausta ei ole ilman sopimusta avioliitosta, hääpäivää ei tarvitse heti lyödä lukkoon.

    Kaikki muu on epäoleellista. Sormukset voitte toisillenne lahjoittaa jos niin haluatte. Voit ostaa etukäteen sormuksen siinä toivossa, että tyttöystäväsi hyväksyy kosintasi tai voitte yhdessä mennä kauppaan kihlautumisen jälkeen. Voitte julkaista kihlautumisenne tai pitää asian omana tietonanne ihan miten teille sopii.
  9. Hyvä "göömm"

    Mitenkähän viestisi "Niinpä" liittyy kommentoimaasi "avioliitonomaiset olosuhteet..." viestiin?

    Eiköhän kuitenkin ole niin, että normaalikäsityksen kukaan ei elä "avioliitonomaisissa olosuhteissa" vuokralaisensa kanssa mikäli samanaikaisesti on solmimassa avioliittoa ja solmii avioliiton jonkun muun kanssa vuokrasuhteen edelleen jatkuessa. Kelan ja valitusportaiden mukaan avioliiton solmimisella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä asiassa.

    Tällaisten tapausten takia tulisikin yksiselitteisesti määrittää mitä lainsäädännössä tarkoitetaan avioliitonomaisilla olosuhteilla. Verokäytännössä tämä on onnistunut, miksi ei sitten muillakin lainkäytön alueilla, lähinnä sosiaaliturvassa, voitaisi käyttää samaa kriteeriä.
  10. Ongelma vain on siinä, että "avioliitonomaisia olosuhteita" ei ole yksiselitteisesti määritetty muuta kuin verottajan käytännössä.

    Olen omin silmin nähnyt päätökset ja keskustellut asianomaisen kanssa tilanteessa jolloin kelan virkailija oli asianomaisen puolesta täyttänyt hakemukseen ruksin kohtaan "avoliitossa" tilanteessa jossa asianomainen oli yksin muuttanut "kaupunkiin" toiselta paikkakunnalta, asuttuaan siellä vastakkaista sukupuolta olleen ystävänsa vuokralaisena. Perusteena oli, että "kaupungissa" asuminen oli tarkoitus olla noin vuoden mittainen jakso ja asianomaisen oli tarkoitus palata entiselle paikkakunnalle samaan asuntoon, minkä hän myöhemmin tekikin. Tilanne jatkui kelan kannalta avoliittona vastakkaisista valituksista huolimatta vaikka vuokraisäntä/emäntä vuokrasuhteen kuluessa seurusteli ja meni aivan muun henkilön kanssa naimisiinkin. Tämä "avoliitto" purkautui kelan päätöksissä vasta usean kuukauden kuluttua asianomaisen muutettua muualle asumaan.
  11. yx tavalliselle

    Tämän tyylin ymmärrän. Jos olisitkin käyttänyt tätä viestissäsi 8.12.2006 klo 16.52, niin ei asiasi olisi kadonnut sanojen joukkoon.

    1. Samaa mieltä

    2. Kirja on tuttu mutta ei kotikirjastossa käden ojennuksen päässä. Jotta jotain oppisin on sinunkin esittämäsi väite saatava todennettua vaikka se oikealta tuntuisikin.

    3. ja osin 5a. Löydän kyllä ne säädökset joita kuvittelen tai tiedän tarvittavan asian ratkaisemiseen. Jos sinulla on jokin toinen johtopäätös mielessäsi kuin minulla niin pidän mahdollisena, että sinulla on tiedossasi jokin sellainen säädös, jota en ole osannut tai huomannut soveltaa tilanteeseen. En osaa lukea ajatuksiasi joten siksi kysyn; saatan saada vastaukseksi jotain mitä en ole osannut ajatellakaan tähän tarvittavan.
    Kompetenssini juristiikassa on vaihtelevaa; olen joiltakin osia joutunut opettelemaan lain ja sen soveltamisen varsin perusteellisesti "voittaakseni" elävässä elämässä ammattijuristien tukemia viranomaisia (ja voittanutkin oikeuskäsittelyissä). Itse olen toiminut hallinnossa joutuen toisilta osin opiskelemaan tarvittavaa juristiikkaa kurseilla ja käytännössä, tällä kertaa juristin tukemana. Tiedostan asiantuntemukseni alueiden välillä olevat aukot ja niiden täyttämiseksi on vain oltava uskomatta väitteitä ja tarkistettava tietoja eri lähteistä silloin kun asia kohdalle tulee.

    4. Kuulostaa edelleen nälvimiseltä, mutta olkoon, et ilmeisesti itse koe niin.
    Toisaalta, olen vierestä seurannut (en siis mitenkään osallistunut) kun lapsettoman avioparin viimeksi kuolleen jälkeen, hänen testamentistaan huolimatta, tehtiin perinnönjakoa palauttaen tilanne ensiksi kuolleen kuoleman aikana vallinneen tilanteen mukaiseksi.... Ei aina vaikuta yksiselitteiseltä, eikä tässä asiasta enempää, en kuulu tähän.

    5 a ja b. Voin myöntää tehneeni hieman kevein perustein päätelmäni tyylistäsi. Myönsit sinäkin - melkein - olleesi tällä kertaa hieman "tyylitön".;-)

    Kaipa sinun on hupisi saatava. Aika nopeasti olen päässyt näköjään vakioneuvojan kastiin. ;-)
  12. Vastauksesi olisi asiallinen jos jättäisit pois nälvimisen eli nuo: "Kuulepa argonautti....", "Voisit sinäkin...." ja "...kirjallisuutta löydät varmasti kirjastosta..." tyyppiset pistot ja "laissa ei ole jatko-osaa...".

    Yksinkertainen maininta tutusta kirjasta Aarnio-Kangas: Suomen avioliitto-oikeus, ehkä sivu- tai lukuviitauksella täydennettynä ja ehkä mainitsemasi avioliitolain kohtakin olisi ollut riittävä. Tai sitten olisit jättänyt vastaamatta jos et osaa. Jokainen järkevä suomalainen osaa kyllä kirjastosta hakea kirjoja.

    Asiasisällöltään kohtuullisen hyviä vastauksiasi halventaa tyylisi sortua täällä niin tavalliseen "asia on niin koska minä niin sanon" -perusteluun. Siihen sorruit nyt kommentoimassani vastauksessasi noine alussa mainitsemineni pistoinesi. Voi hyvin olla, että olet laatinut satoja ositussopimuksia mutta se ei silti takaa sitä, että jokainen "yx tavallinen" rekisteröimättömällä nimimerkillä annettu vastaus perustuu samaan kokemukseen. Ja vaikka perustuisikin, niin säädösperustelut on aina asiallista esittää viimeistään pyydettäessä ilman nälvimistä.
  13. En väitä vastaan. Pitää paremmalla ajalla tarkistaa pari lähdettä, mutta uskoisin "yx tavallisen" olevan oikeassa. Lähteet tarvitaan jotta tietäisin millä perusteella hän on oikeassa.

    Olisiko tähän antaa viite joko lakiin tai oikeuskirjallisuuteen?
  14. Ei puhuttu ihan samasta asiasta. Tuolla on "yx tavallisen" vastaus jo asiaan. Yhdyn siihen.

    Edellinen esimerkkisi korjattuna:

    B:n kuollessa todetaan osituksessa, että A:lle jäisi maksettavaa tasinkoa 100.000eur. Mikäli A käyttää oikeuttaan jättää tasinko tässä vaiheessa maksamatta tulee tämä jaettavaksi B:n perillisille vasta A:n kuollessa, jolloin A:n perillisille jää jaettavaksi 200.000eur.

    Saadaan mielenkiintoisia kuvioita kun tähän vielä liitetään muutamia uusia jälkeläisiä, avioliittoja, konkursseja ja avioeroja...
  15. Asia on juuri kuten "yx tavallinen" jo hyvin vastasikin. En alunperin katsonut kysytyn mitä tapahtuu kysyjän kuoltua joten asian pitämiseksi yksinkertaisena jätin ylimääräiset rönsyt pois.
  16. Esittämilläsi tiedoilla auto lienee vaimosi omaisuutta eikä yhteistä omaisuuttanne.
    Auton omistaja on se, jonka nimi on rekisteriotteessa omistajan kohdalla. Sama nimi on aikanaan ollut myös kauppakirjassa ostajan kohdalla. Tätä periaatetta lienee vaikea näyttää toisin toteen millään kuiteilla. Eri asia on sitten se, voitko kuiteilla näyttää, että olet lainannut vaimollesi rahaa auton ostoon ja näin saada osoitettua velkasuhteen teidän välillenne. Auton omistajaan asialla ei ole vaikutusta.

    En tosin ole varmistanut mitä määrätään puolisoiden välisistä veloista...
  17. Tuossa onkin M36:n varsin täydellinen vastaus, kannattaa lukea laskelmat siitä. Yritän seuraavassa valottaa jotain siitä mitä en M36:n vastauksessa huomannut olevan.

    Vireilletulo = se päivä jolloin erohakemus on oikeudelle jätetty.

    Osituksessa otetaan huomioon varallisuustilanne avioeron vireilletulopäivänä. Sen jälkeiset muutokset eivät vaikuta ositukseen. Siten käsitykseni mukaan ei sinun maksamasi puolison lyhennys- ja korko-osuus ole osituksessa mukana vaan se otetaan niin haluttaessa huomioon uutena, ositustilanteen jälkeen syntyvänä velkana jonka puolisosi on sinulle velkaa. Luontevimmin tämä otettaneen huomioon heti osituslaskelman jälkeen laskettaessa maksettavan jäävän tasingon määrää. Sopimusosituksessa asiaa voidaan tietysti katsella hieman yksinkertaistaen...

    Tulot ja velat ovat erillisiä vaikka avioeroa ei olisi haettukaan. Yhteinen velkakin jaetaan osituksessa velan sovitun vastuun (useimmiten puoliksi) suhteessa erillisiksi. Velat otetaan negatiivisena omaisuutena huomioon osituslaskelmassa.

    Vuokratulosta vielä; kyseinen tulo on koko ajan ollut puolisosi tuloa. Aiemmassa sanomassani mainitsemani epäselvyys saattaa tulla kyseeseen mikäli puolisosi vaatii jotain omaisuuserää osituslaskelman ulkopuolelle perustellen hankkineensa sen nimenomaan tällä yksiön tuotolla, johon sinulla ehkä ei ole avio-oikeutta. Jos vuokratulo on kulunut "tasaisesti perheen elämiseen", ei asiasta pitäisi olla epäselvyyttä.

    Ajatuksesi lainan jakamiseksi erillisiksi lainoiksi saattaa olla vaikeaa ellei sinulla ole jotain omaisuutta oman lainasi vakuudeksi, tuskin puolisosi yksiötään tai yhteistä asuntoanne suostuu uuteen lainaasi vakuudeksi antamaan ja ennen ositusta ei yleensä kannata tässä vaiheessa suuria järjestelyitä tehdä. Järjestely voi olla osa osituksessa sovittavia asioita. Jos osituksessa asuntonne esimerkiksi jää sinulle kannattanee nykyinen yhteinen velkanne siirtää sinulle ja vaihtaa sen vakuudeksi nykyinen asuntonne puolisosi yksiön sijaan. Tällöin ette tee kauppaa keskenänne eikä varainsiirtoveroa tarvitse maksaa ainakaan tästä osasta omaisuuden arvoa. Jos otat uutta lainaa ostaaksesi puolisosi osuuden, maksat varainsiirtoveroa tästä osuudesta.

    Mitä muuta kuin "lopullista ositusta" ajattelit tehdä?
  18. Leski ei eläessään ole siihen pakotettu, pitää paikkansa. Olin hieman epätarkka vastauksessani tältä osin...
  19. Ostitte ilmeisesti uuden ykkösasuntonne kuitenkin yhteisenä? Jäähän sinulle omaisuudeksi osuus (½?) ostamastanne asunnosta sen lainanpuolikkaan vastineeksi. Se, että lainanne takauksena on puolisisi omistama yksiö, ei muuta mitenkään kuviota.

    Osituksen perustana käytetään ensimmäisen erohakemuksen vireilletulopäivää, ei siis harkinta-ajan alkua. Mitä vaikutusta haet oman lainasi lyhennysten hyväksilukemisesta? En näe mitää mahdollista merkitystä ositukselle. Jos olette osituspäivän (vireilletulopäivän) jälkeen makselleet toistenne lainoja voidaan sitä ottaa osituksen jälkeen huomioon tasingon maksamisessa osasuorituksena tai lisäksi maksettavana uutena velkana.

    Yksiön vuokratuloista: jos avio-oikeus on mainittu lahjoituksessa poissuljetuksi, niin yleensä se on samalla suljettu myös omaisuuden tuotosta, ei tosin aina. Jos se on tapauksessasi poissuljettu myös omaisuuden tuotosta, ei sinulla ole koko aikana ollut oikeutta vuokratuloon edes osittain ja vuokratulolla hankittu omaisuus pysyy osituslaskelman ulkopuolella. Joka tapauksessa on oikeutesi päättynyt viimeistään avioeronne vireilletuloon. Jos omaisuuden tuottoa ei ole suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle otetaan osituslaskelmassa huomioon vuokratulolla hankittu omaisuus.

    Vastaukseni ei ole 100% varma. Vuokratulon ja avio-oikeuden suhtautuminen toisiinsa kannattanee varmistaa juristilta.
  20. Et jää puille paljaille.

    Mikäli teillä olisi avioehto, kävisi juuri kuin pelkäät.

    Teillä ei ole avioehtoa, joten sinulla on avio-oikeus puolisosi omaisuuteen. Vaikka aiemmin omistamasi kodin tavarat pikkuhiljaa vaihtuvatkin miehesi omistamiin ei sillä ole oleellista merkitystä avioliiton päättyessä koska omaisuutenne nettoarvo jaetaan tuolloin kuitenkin tasan teidän kesken.

    Tämä olettaen, että kummallakaan ei ole velkaa niin, että se muuttaa varallisuussuhdetta välillänne. Velka ei muuta periaatetta mihinkään mutta jos miehelläsi on runsaasti velkaa saatatkin huomata olevasi avioliittonne päättyessä se enemmän omistava osapuoli joka maksaa tasinkoa toiselle tai toisen perillisille.
    21. 3 / 8
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt