Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Onpa ihanan aurinkoinen päivä!

    Olemme kahvitelleet, ja lähinnä minä olen muistellut muinaisia ystäviämme ja muita "värikkäitä" henkilöitä.

    Äidin ystävättären poika oli vuosikaudet ollut Ruotsissa ja palasi sitten Suomeen ummikkona. Silloin tällöin hän kävi juttelemassa minun isäni kanssa, ja siinä yhteydessä selvisi, että minä luin koulussa ruotsia. Nyt oli elämäni tilaisuus opetella puhumaankin, vaikkei se helppoa ollut. Kaveri puhui skoonelaisittain, ja minä ymmärsin usein väärin. Eräänä iltana poika tuli hakemaan minut lenkille ja kyseli yhtä ja toista. Luultavasti onnistuin vastailemaan , koska hän kiinnostui isästäni ja laulun sekaisella äänelle kysyi mielestäni, että "ee din foor svensk?"

    Ajattelin, että mukava on poika, mutta hänen kielioppinsa on kaikkea muuta kuin hyvää. Olin lähes aikeissa opastaa, että FÅR ei ole en- vaan ett-sukuinen. Onneksi hillitsin oman kielioppitaitoni ja selitin, ettei meillä ollut yhtään lammasta mutta aika monta kissaa.
    Nauruksihan se kielillä puhuminen meni jo siinä vaiheessa, kun poika sanoi tarkoittaneensa pappaa! Sen jälkeen juttu alkoikin luistaa suurempia jännittämättä.
    Muutamaa vuotta myöhemmin, kun hän oli oppinut suomen, ja olimme kumpikin kihloissa, retkeilimme aika usein ja eräänä kesänä ravustimmekin pareittain yhdessä.
    Hän muisti aina joskus kysyä, hankimmeko lampaita vai kissan sitten, kun olemme naimisissa ja asumme omassa kodissamme.. Minä puolestani lupasin, että sulhaseni ja minä tuomme heille häälahjaksi suuren sarvipäisen pässin.
    Uhkaus jäi toteuttamatta, sillä he menivät hiljaa vihille eivätkä pitäneet hääjuhliakaan. Paikallislehden seurakunta-palstalta sitten näimme, että heidät oli vihitty. Meidän liitostamme ei paikallislehdessä tiedotettu, sillä meidät vihittiin Helsingissä Tuusulan tuomiokunnan arkistossa.
  2. Piti eilen naputella muutama rivi Runebergista. Inspiraatio ei ottanut tullakseen, vaikka olen ikäni vihannut sotahulluja suomalaisten halventajia. Sven Dufvasta tämä kansallisrunoilijaksemme mainittu herra teki naurettavan pellen, joka hyökkäsi, kun käskettiin perääntyä ja perääntyi, kun komennettiin hyökkäämään.
    Edes suomentunnilla ei maikka hiiskahtanut sanaakaan siitä, ettei Sven kaheli ollut. Hän oli suomenkielinen eikä ymmärtänyt vierasta komentokieltä - ruotsia.
    Sitten oli se pikkupoikien yllytyslaulu, jossa poika haaveilee että täyttässään viisitoista hän kävisi samaan taistoon kuin isänsä, joka viisitoista vuotisna astui rivihin, tiensä aina kulki kunniaan ja iloisin mielin kärsi vaan kylmää, nälkää, haavoja.

    Kylmää on minun kahvinikin!
    Tässä on kulunut muissa höpinöissä sen verran aikaa, että keittimeni on ajat sitten samminut.

    Ei auta muu kuin tehdä uuusi keittoyritys.
    Tulkaa meille juomaan, kun tuoksu alkaa tuntua.

    Heippa