o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tuli taas mieleeni, ettei rouva ylikypsä ole vieläkään aloittanut julkaisutoimintaansa. Sinulla on varmasti paljonkin kirjoitettavaa, mutta yksi romaanin aihe olisi erään Paulamarian ja yhden Kallen romanssi.
    Kun sen Savon murteella kirjoitat, on menestys taattu.
    Minulla on ollut tapana antaa merkkipäivälahjoiksi P. Itkosen kokoama antologia "Eteläisessä Hämeessä".
    Se on vuodelta 2000, joten tässä alkaa pikkuhiljaa olla käsissä uusien merkkipäiväkirjojen tarve.
    Ota ihan vakavasti tämä pyyntö. Kyllä näinä yhteisinä Kahvipirtin vuosina on tullut selväksi, että Sinulla on kirjoittajan lahja. Älä jätä sitä käyttämättä.

    Työn iloa Sinulle ja ahalaus myös herran ylikypsälle!
  2. Huomenta Pirttiin!
    Olen tunnin verran lueskellut tätä sosiaalista mediaa. Kämppäkaveri on herännyt, koska näköradio alkoi mekkaloida
    olohuoneessa. Mellasti se eilenkin, mutta silloin sillä oli laajempi yleisö kuin yksi mies. Minä olin mukana pitämässä suosikeilleni peukkuja.
    Väliaikoina töllöttelin ns. työhuoneen ikkunasta ikkunasta live-esityksenä non-stop -ohjelmaa, jota suorittivat elegantti, isokokoinen harakka paljon pienemmän lajitoverinsa kanssa, pikkulintujen taustakuoro ja upea rusakko.
    Shown lopetti naapurin kissa, joka ryömi ruohikossa joko saaliin toivossa tai puhtaasta rakkaudesta korkeatasoiseen sirkustaiteeseen.
    Nyt estradi on tyhjä. Onkohan maanantai henkilökunnan vapaapäivä vai enteileekö yksivärinen taivas sadetta.
    Täytynee kysyä naapurin kissalta, jolla lienee jotakin salaista tietoa, koska se ei ole ilmestynyt maisemaan.

    Mä siirryn nyt tästä tohon naapuriin, jossa kahvi on kuumana, ja duunaan yhden juustosmörgarin.
    Oikein hyvää ruokahalua ja muutenkin mukavaa päivää kaikille.
  3. Iltaa, vai olisiko yötä.

    Sää on ollut lievästi sanottuna vaihteleva.
    Eilen lähdimme pienelle lenkille, kun oli niin aurinkoista ja lämmintä.
    Pääsimme pihasta kadun puolelle, ja sitten tulikin suihkun vuoro. Olimme hetkessä likomärät, joten ei kannattanut palata sisälle. kun kerran oli niin vilpoinen ja raikas olo. Hitaastihan me taivalsimme kävelysauvat tukenamme, emmekä yhtään hikoilleet.

    Puolisoni on oppinut, että mieskin voi käyttää kävelysauvoja, ja pitääkin käyttää, jos muuten on vaikeuksia kävellä. Toinen uutuus on se, että kauppaan mies voi mennä
    pyörökassin kanssa. Kehui jopa, että rapuissakin pääsee helpommalla, kun vetää pyöräkassia kuin jos olisi pari muovikassia kannettavina.
    En ole viitsinyt kysyä sauvoista enkä pyöräkassista mitään. Kai hän arvaa, että mieleni tekisi monen vuoden opettamisen jälkeen mieleni tekisi kysyä: - Mitäs minä sanoin?

    Hups! Kello näyttää, että nyt ei enää ole eilinen. Taidan ottaa kirjan kainalooni ja kömpiä sänkyyn, että sillä kulta-resukallakin on jotakin kainalossaan.

    Kauniita uniakaikille!
  4. Tervehdys!
    Selailin tässä eräänä päivänä boikotissa olevia frmoja.
    Arvatkaapa, kumpia oli enemmän oy- vai oü-merkkisiä.
    Jälkimmäinen voitti, mutta mikään ei takaa, ettei oü-firmojen omistajien joukossa olisi suomalaisia.

    Taas tämä alkoi temppujilla.
    Lähden katsomaan, vieläkö Nukku-Matti on suomalainen.
    Toivottavasti sitä ole naapurissa rekisteröity Nükkü-Matiksi.
    Hyvät yöt !
  5. "Minä vain tiskaan astioita..."
    Oikeastaan ne on jo tiskattu, mutta odotan eilistä perunakattilaa, jossa salaattipotaatit odottavat kuorimistaan.
    Hyvää tekivät toissapäiväinen (n.150m) ja eilinen (260m) kävelylenkit. Toipilas uhoaa valmistavansa salaattia, kun iltapäivällä tulee harvinaisia vieraita.
    Taisin jo serkkuni hautajaisista tultuamme kirjoittaa, että olen isänpuoleisen serkussarjan viimeinen ja seuraava lähtijä.
    Siteet siihen sukuhaaraan eivät kuitenkaan katkenneet. Serkkuni tytär miehensä kanssa tulee tänään käymään, ja he ovat todellakin tervetulleita!
    On ihanaa, että me molemmat pidämme toistemme sukulaisista, ja tärkeintä se, että kummallakin meistä oli mukava anoppi.
    Minun äitini ihastui poikaystävääni ensi näkemällä, sillä hän äidin mielestä oli hänen ilmetty nuoruudenrakkautensa.
    Maailma oli sitten vieroittanut heidät toisistaan, kuten laulussa lauletaan, mutta ne onnellisten aikojen muistot j.n.e. Olihan niitä muistoja mukavakin kuunnella, mutta kyllä viidentenä vuonna olin kurkkua myöten hänen Armastaan.
    Sääli, ettei minulla ole nuoruuden SUURTA rakkautta. Olisi ollut mielenkiintoista testata, miten omat mukulat suhtautuisivat muistoihin.
    Jaaha. Kattilat on tiskattu. Niitä olikin kaksi.
    Siispä ahkeroimaan.
    Lämpimin terveisin Venla ja Suleima.
  6. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
    Ei ole SkillaN vielä tähän mennessä meitä hylännyt eikä hylkää nytkään.

    Fundsija sekoitti minut perusteellisesti, kun luin hänen viestijään:
    Alkukappale oli (anteeksi nyt) mielestäni minun kirjoittamani.
    Tosin ihmettelin, missä välissä sen olin kirjoittanut.

    Toisessa kappaleessa rupesin epäilemään,että olen hakoteillä:
    Valokerä kieppui meilläkin korkealla, mutta meillä maa on vihreä ja koivuissa joka ainoa lehti tallella. Silmämääräisesti arvioiden.
    Viimeinen osuus sitten osoitti, että väärässähän minä olen.
    Enhän milloinkaan ole ollut maalaismarkkinoilla.
    Nyt kyllä menen, jos eteen sattuvat.
    Terveisiä kaikille!
  7. Sillanpää asui vanhoilla päivillään Herttoniemessä, jossa myös serkkuni asui.
    Sillanpää teki päivittäin kävelylenkin. Jos satuimme vastakkain, katsoi Sillanpää velvollisuudekseen tervehtiä "pikkuneitoa" ja mainita muutaman sanan säästä.

    Serkkuni, joka oli vuoden vanhempi kuin minä, sai kunnian tulla kosituksi ja Sillanpää "vastalahjaksi" rukkaset.
    Muutaman kerran Taata taapersi ohi, kun serkkuni oli pesemässä ikkunoita, ja siitähän nobelisti sai inspiraation:
    serkku tulisi palotikkaita pitkin maahan, ja sitten pariskunta karkaisi vihille.
    Valitettavasti morsiankandidaatti oli vasta viidentoista vanha,
    eivätkä vanhemmat antaisi naimalupaa, vaikka neito karkaisi joka päivä. Sillanpää lupasi jalosti ja uskollisesti odottaa, kunnes neito olisi täysi-ikäinen.
    Serkkuni äitipuoli olisi ollut laillisesti riittävän vanha, mutta Sillanpään mielestä liiankin vanha; päälle neljänkymmenen.
    Ilmeisesti kateuksissaan hän piti nuhdesaarnoja meille aiheesta sydämettömät kakarat hömpöttävät vanhuudenhöperöä kirjailijaa. Serkku ei uskaltanut pistää hanttiin, mutta minun ei tarvinnut pelätä kotiarestia, joten julistin pontevasti, että se vanhuudenhöperö hömpöttää meitä.
  8. Huh hei, sen tuuli vei!

    Rupean vastaisuudessa kirjoittelemaan lyhyitä tiedotuksia tyyliin: Terveiset! Henki pihisee vielä.
  9. Nyt on sitten kaksi poistettu.
    Toivottavasti ei ole lisää poistettavia.
  10. Heps kukkuu! Vaikkei kukukaan. Yhtään kertaa en ole kuullut käkösen kukahtavan tänä kesänä.
    Jokohan kesä meni? Meillä on mennyt kesä mennyt kaikkea muuta kuin kesäisissä merkeissä.
    Nyt sitten plus seitsemänkymppisen takapiru on saanut tartunnan meidän kondensaattori/separaattori/navigaattoriltamme. Se on kai niin ihastunut omaan ääneensä, että sillä on tapana uhata, että `laskee uudestaan`. Sitten se toteuttaa uhkauksensa.

    Plus seitsemänkymppisten henkinen takapiru on kenkkuillut kaiken aikaa poistamalla maailmoja syleileviä tai maata kaatavia luomuksiani.
    Nyt se on tullut synnintuntoon ja yrittää korjata tekemisiään.
    Tai sitten se piruilee iltojensa iloksi.
    Minä lähden nyt kuitenkin poistamaan mitä poistettavissa on.
    Tulee tilaa Kahvipirttiin.
    Terveisiä vain meidänkylän meiltä.
    Jos tullaan vastakkain, hymyillään. Minut tuntee siitä,että olen kai ainoa suomalaisnainen, joka on kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni. En siis ole yhtään ruskettunut.

    Hyvää jatkoa ja kaikkea mukavaa Pirtissä poikkeaville!
  11. HUOMIO! Mikäs vallanmullistus täällä on tapahtunut?
    Onhan se tietysti mukava, että kehitys kehittyy, mutta aika oudolta tämä sivu näyttää.
    Voi olla, että olen jäänyt takapajulaan, kun en ymmärrä telkkarin huumorinpurkauksia.
    Ennen olin niin onnellinen, kun suomalaiset tekivät sellaista hauskaa, että sille ymmärsin nauraa ilman esitaputuksia. Nyt tv-huumori alkaa suomessakin olla valmiiksi naurettua, eikä minua naurata sittenkään!

    Muistatteko radion Takapajulan malli-illan tai Tippavaaran?
    Ja olihan niitä ratkiriemukkaita tv-ohjelmiakin. Niihin aikoikohin ohjelmat oli tehty katysojille. Nyt vaikuttaa siltä, että esiintyjät esiintyvät itselleen, ja hauskaahan heillä ihan selvästi on.
    Pitää turvautua sarjoihin, ja juuri on alkamassa sydämen asialla, jonka katsomisen olen ottanut sydämen asiakseni.

    Ja nyt katsotaan, meneekö tämä läpi. Jos ei mene, lähetän vaikka pulloposrina terveiset.
  12. HUOMIO! Mikäs vallanmullistus täällä on tapahtunut?
    Onhan se tietysti mukava, että kehitys kehittyy, mutta aika oudolta tämä sivu näyttää.
    Voi olla, että olen jäänyt takapajulaan, kun en ymmärrä telkkarin huumorinpurkauksia.
    Ennen olin niin onnellinen, kun suomalaiset tekivät sellaista hauskaa, että sille ymmärsin nauraa ilman esitaputuksia. Nyt tv-huumori alkaa suomessakin olla valmiiksi naurettua, eikä minua naurata sittenkään!

    Muistatteko radion Takapajulan malli-illan tai Tippavaaran?
    Ja olihan niitä ratkiriemukkaita tv-ohjelmiakin. Niihin aikoikohin ohjelmat oli tehty katysojille. Nyt vaikuttaa siltä, että esiintyjät esiintyvät itselleen, ja hauskaahan heillä ihan selvästi on.
    Pitää turvautua sarjoihin, ja juuri on alkamassa sydämen asialla, jonka katsomisen olen ottanut sydämen asiakseni.

    Ja nyt katsotaan, meneekö tämä läpi. Jos ei mene, lähetän vaikka pulloposrina terveiset.
  13. Oho! Olipa antoisa aihe.
    Hemmettiäkö se ulkopuolisille kuuluu, mitä täysi-ikäiset ihmiset tekevät.
    Onnea oikein paljoni pariskunnalle.

    Ja sellaiset terveiset seksin ja perintöjen perään haikaileville,
    että avioliitto on paljon muutakin kuin seksiä; kyllä seitsemänkymppinen tarvitsee hellyyttä, lämpöä ja toveruutta siinä kuin joku nuorempikin.
  14. Oi herrijee! En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun päivän postissa on valinnanvaraa:

    Hurskainen hellytti kovahkon sydämeni kertomalla liikuttavan tarinan onnellisesta sammakosta, joka oli kotiutunut vanhaan pesuvatiin. Ihan meinasi tulla tippa linssiin. (Ja tulikin, niin hellyttävänä se sammakko siinä pesuvadissaan istua kökötti.

    L-L tiedustelee, voisiko pieneläkeläinen säästää käyttämällä
    ruskeita suodatinpusseja. Hän on aivan oikeassa siinä, ettei niiden käyttöä juodessa huomaa; kahvi ja pussithan ovat molemmat ruskeita.

    Ja nyt tuli oikein poroasiantuntija, Lapin poro, joka tuntee myös luontoaiheen. Luontoa siinä säästetään, koska paperin valkaiseminen on kova projekti.

    En malta olla tyrkyttämättä itseänikin kahvipussikeskusteluun:
    Jos L-L asuu kerrostalossa, jossa vedestä maksetaan nuppiluvun eikä kulutuksen mukaan, kannattaa pieneläkeläisen pestä ruskeat kahvipussit ja ripustaa ne parvekkeelle kuivumaan mieluiten iloisenvärisillä pyykkipojilla.

    Eipä sitten muuta kuin aurinkoista suven jatkoa kaikille ja vetinen molskis pesuvatisammakolle.
  15. Kiitos auringosta. Tänne se on jo ennättänyt, eikä pihassa liikahda lehtikään, vaikka tässä eräänä päivänä oli sellainen myräkkä, että sillä menolla pian luontokin kuollut jo ois. Ei ollutkaan! Yhtään latvaa ei katkennut, ja nyt on maailma niin vehreä, vihreä ja kaunis. Mikäs on ollessa, kun aurinko nauraa ihan suu korvissa!

    Minä odottelen puhelua, mutta lääkärillä on laaja potilaspiiri, ja niin joutuu sekä potilas että lähiomainen kiltisti odottamaan vuoroaan. Muistin juuri, että potilas on p.a, eikä hänellä ole korttiakaan mukanaan. Jos hän pääsee tänään kotiin tai oman kunnan arvauskeskukseen, olisi hyvä tietää tuleeko vai eikö tule, ja jos tulee, niin milloin ja minne, että pääsen lunastamaan omani pois.
    Kyllä kännykkä on joskus ihan tarpeellinen kapine.
    (Ja ihan tarpeeton silloin, kun tullaan kyläilemään, ja vierailijan kännykkä soi kaiken aikaa.)

    Mietin, olenkohan tulossa vanhaksi, kun pihassa on autokin ja minulla ajokortti ainakin kuusi vuosikymmentä, mutta en ole sillä ajanut yhtään - siis tällä autolla. Lada oli nätti ja kaikin puolin passeli, ja ukonkutale meni ja osti uuden, jonka merkkiä en edes muista. Kertaakaan en ole sillä ajanut, ja nytkin tottelen kiltisti kolmen miehen määräystä olla kajoamatta tähän isännän uuteen leluun.

    Taidan olla alistettu nainen. Pitäisiköhän liittyä siihen naisten
    puolueeseen? Taitaisi olla noloa mennä anomaan jäsenyyttä porukkaan, jonka nimeä en edes muista...

    Juu! Vanhuus tulee (ainakin aikanaan)

    Lämpimät terveiset Venla-mummolta.
  16. Tervehdys koko poppoolle!
    Meidän perhe on levinnyt vähän sinne sun tänne: yhtä on leikelty, yksi porukka oli Lapissa sadetta mittaamassa ja tuli kipinkapin kotiin, jota minä yksinäni hallitsen. Muuan opiskelee ammattia, jossa ei selkä ole joka hetki katkeamassa, ja tällä hetkellä hän on menossa Pohjois-Karjalaan, valvomaan mökkitien korjausta.
    Rauhaisaa on siis ollut, mitä nyt isäni ja siskoni ovat erittäin elävinä vierailleen unissani. Joskus myös äiti on käväissyt. Sen verran aidon tuntuisia uneni ovat olleet, että joskus aamulla ihmettelen, missä kotiväki on nukkunut, kun yksin nukun pitkin tai poikin kahden maattavassa hehtaarilaarissa, eikä muita nukkumapaikkoja ole käytetty.
    Hullu tunne. Vai olisiko minä hullu?

    Varmaan tekisi suolahuoneessa istuminen hyvää. Se oli parasta kylpyläreissulla. Ehdottomasti. Varmasti rauhoittaa paremmin kuin sellainen pyöreä kammari, jossa on topatut seinät. Ainakin minua rauhoitti suolahuone ihanasti.
    Kunhan rupean täyttämään sata, ilmoitan tolppailmoituksin haluavani syntymäpäivälahjaksi kuukauden oleskelun suolahuoneessa, jossa normaalin rekvisiitan säestyksenä soi ihanan rauhoittava, hiljainen ja tunnelmallinen musiikki.

    Kai suolahuoneessa sen verran suolaantuukin ettei heti pääse härskiintymään.
    (Älkää kertoko kenellekään, mutta osaan n. kolme vitsiä, ja ainakin kaksi niistä on enemmän tai vähemmän härskejä.)

    Oikein helteistä mätäkuuta toivottelen...
  17. Päivä on ollut pilvessä, mutta nyt aurinko tuli uteliaaksi ja rupesi kurkistelemaan, mitä minä kirjoitan.
    Hyvä, kun kurkistelee. Onhan silloin jotakin valoisaa kirjoitettavaa. Jos tätä menoa jatkuu, on minun muutettava nikkini Molliksi.
    Äidinpuoleisella suvulla oli tapana yhden sisaren luona juhlia kaikki merkkipäivät, ja tilaisuudessa esiteltiin vuorollaan suvulle serkussarjan morsiot ja sulhot. Samalla nämä uudet sukulaistulokkaat saivat jonkinlaisen kuvan tulevista sukulaisistaan.
    Oli serkkupojan vuoro tuoda morsiamansa näytille. Kohteliaasti käteltiin ja toivotettiin tervetulleeksi tosi kaunis virkanainen. Vähän jäykkä tosin, mutta ei kai se herkkua ole olla kaikikkien katseltavana. Sitten tuli minun vuoroni, sanoin nimeni ja jatkoin: - Älä ota tuota Paulia. Se ei osaa itse edes perunoitaan kuoria.
    Hetken hiljaisuus, ja sitten syntyi varsinainen kuoronauru. Makeimmin nauroi morsian, ja serkkupoika murisi, että nyt tiedät, kuka meidän sukurasituksemme on.
    Jälkeenpäin tämä morsian aina muisteli ensi tapaamistamme ja sanoi, että minun puheenvuoroni jälkeen hän lakkasi pingottamasta. Ensimmäinen asia, mitä ukkomieheksi muuttunut serkkuni salaa opetteli, oli perunoitten kuorinta.
    Hän pahoitti mummon mielen kieltäessään, että mummo ei enää saa kuoria hänelle perunoita.
    Mummon lellipojasta kehkeytyi oikea malliaviomies.

    Nyt manalan maille muuttaneitten joukkoon on liittynyt tämä serkkuni vaimo.
    Pelkkää kuolemaa ja sairautta ja aina parhaasta päästä. Olen tullut niin vauhkoksi, että puolen viikon maissa olin kaksi päivää sydän kylmänä, kun kuulin nuorimmaiseni lentäneen Viroon. Kaiken huipuksi ne olivat väärät päivät.
    Poika oli taas turvallisesti maassa, kun minä vasta aloin pelätä!
    Että tämmöstä tämä. Luultavasti tämä kirjoitus häviää taivaan tuuliin, mutta ei se maalta merelle vie.
    Pärjäilkääpä paksusti.
  18. Päivää ja tuulista päivää Pirttiin.
    Vasikkei ilta ole vielä tullut, voisin laulella, että tääl yksinäni laulelen, kun ilta tullut on...

    Päivän työtkään eivät vielä ole päättyneet, joten en pääse lepohon ennen kuin tiskipöydältä on pesty ne astiat, jotka jokin näkymätön on lavuaariin kerännyt.

    Teki mieleni kuitenkin lukeman Pirtin vieraskirjaa, ja hyvähän se olikin. Wiiwidear mainitsi kirjoituksessaan, että voisimme Pirtissä jutustella mistä vain; vaikka luudista,
    Se onkin tärkeä puheenaihe, kun täytyy ajoissa huoltaa luudat, että pääsemme pääsiäislennolle. (Missähän meidänkin luudat ovat???)

    Mitenkäs sen marskin juoman laita on? Olisikohan paras maistaa nyt heti, jos se vaikka lennon alla on sen verran vaarallinen, että luuta törmää lähimpääm tolppaan...
    Kiitoksia joka tapauksessa ja paljon terveisiä Herra Ylikypsälle.

    Moikka!
  19. "Kyllä näin on"
    Nimittäin se, mitä odotettavissa on, mutta olen eri mieltä asioiden hoitamisesta ja tilanteen hallinnasta.
    Jos et haudan partaalla horjuvia tarkoita, niin ne vanhat konkarithan meille näytti sen tien pään, jota on lähdetty kulkemaan.

    - Konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki.
    Nyt on keksitty loistava konsti, jolla poistetaan puute ja kurjuus: työnantajat uhrautuvat ja lopettavat lomakorvauksien maksamisen.

    Tulee joskus mieleen, että turhaan on meikäläsen marssit marssittu, mutta ei kai se sentään ihan turhaa ollut; olihan se reipasta kävelyurheilua mukavassa seurassa.

    Voi hemmetti, että meikäläinen on niin paljon köyhä, ettei pysty valtaamaan Kesärantaa, vaikka sieltä olisi lyhyt matka syksyn silakkamarkkinoille.
  20. Peeveli!
    Nyt on teksti täynnä virheitä ja sen akat(eemisen) keskustelumme aihe unohtui.
    Sehän on TUIMA!

    Suolaisin terveisin Vs
    21. 31 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt