o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. En ymmärrä miten puhelin sattuukin olemaan auki, kun ukko ja akka tappelevat...

    Ettei vain olisi vakka kantensa valinnut - tai kansi vakkansa.

    Tunnustan, että taustat huomioon ottaen sympatiani olivat miehen puolella, ja edelleen toivon hänelle kaikkea hyvää-
  2. Huomenta!

    Juhla tiedossa. Tällä kertaa vaihteeksi iloinen. Nuorin lapsenlapsemme täyttää 12 vee.
    Valoisa ja fiksu mukula eikä ainakaan mummuunsa tule, sillä hän on urheilullinen. Hän pelaa jääkiekkoa, ja siinä saavat äiti, isä, sisko ja välillä kai siskon poikaystäväkin toimia kuljettajana. Vaarikin pärjäisi kuskina, sillä hänellä on pitkäaikainen kokemus yhden hevoshullun pojantyttären viemisessä ja hakemisessa.
    Lajit ovat muuttuneet, samoin urheiluseurat.
    Vielä silloin, kun meidän vaari ikämiehenä keräili mitaleja kunnanmestaruuskisoissa, joka kylässä oli vähintään kaksi urheiluseuraa, ja lähes ainoa välineurheilu oli hiihto.
    Olihan tietysti kiekot ja kuulat ja keihäät ja korkeushyppytelineet, mutta ne olivat seurojen omistuksessa.

    Non ni! Tätä vauhtia suunnittelen kohta paikallisen TUL:n seuran kesäjuhlia. Jos olisi sellainen laji kuin kirjallinen syrjähyppely, saattaisin saada mitalin...
    Muista hyppelyistä en muista kuin sen, että minulla oli rimakauhu.

    Kunniasanalla lupaan, että joskus vielä kirjoitan ihan asiallisen ja lyhyen tekstin.

    Koettakaa kestää!
  3. Kukin taaplaa tylillään.
    Onnea valitsemallasi tiellä.
  4. Aamupäivää, rakkaat nettiystävät!
    Ihanaa, että olette olemassa.
    Kyllä tämä Kahvipirtti on sellainen henkireikä, että ei sille vertaa löydy. Saa olla asiallinen tai asiaton, jalat tomerasti maassa ja pää pilvissä, eikä kukaan päätä pyörittäen koputa etusormella ohimoon.
    Aikuisiässä minulla oli muutaman vuoden ihan naapurissa sellainen ystävä, että joskus itsekin pällistelimme, ettei meitä viety pakkohoitoon. Ehkä se johtui siitä, että meillä oli pienet lapset. Sitä paitsi ei ollut ympäristölle vaarallista, jos ojan reunalta löytynyttä kalossia kantoi kappareissulla kepinnokassa ja vastasi tiedonhaluisten kysymyksiin, että siinä kiikutettiin aviomiehen kalossia suutariin. Kun se kuitenkin haisi jalkahielle, ei sitä passannut ruokakassissa kantaa. Joidenkin mielestä se oli jopa ymmärrettävää.

    Yleisömenestys oli taattu, kun pohdimme minkä väristä vessapaperia piti ostaa, kun hätää kärsivien viraston katto oli musta, kaksi seinää sinertävän violettia ja kaksi oranssia.

    Sen sijaan sekatavarakaupan lyhyttavarapuolella miettiessämme sanotaanko henkselit vai henskelit, saimme vain ohi kulkeneen myyjän kommentin: - Sanotaan olkaimet!

    Kuutisen vuotta olimme kuin paita ja peppu, ystäväni perhe muutti metsäkulmille, ja minä lähdin töihin.
    Vain viikonloppuisin kaupassa tapasimme, ja hauskaahan meillä vielä pitkään oli. Hän jutteli tavallista hassumpia, ja
    tottakai minua nauratti, ja se nauru tarttui häneenkin.
    Eräänä lauantaina ystäväni mies tuli yksin. Hän toi terveisiä vaimoltaan, joka oli terveyskeskuksessa potemassa keuhkokuumetta. Minä kiittelin terveisistä ja sanoin meneväni
    arvauskeskukseen tervehdyskäynnille.
    - Oikein hyvä, jos menet. Sinähän olet se ainoa ihminen, jonka hän tuntee, ja tapaamistenne jälkeen hän on puolen viikkoa hyväntuulinen.
    Samaan hengenvetoon sain kuulla, että hän oli jo pitkään
    sairastanut alzheimerin tautia...

    Ystäväni elää vieläkin, mutta kaupassa hän ei enää käy.
    Hän liikkuu rollaattorilla. Hänen miehensä on jo kauan ollut eläkkeellä ja hoitaa vaimoaan kotona.
    Joskus olen kuullut sanottavan, että mies on niin nuuka ettei hommaa vaimoaan hoitokotiin, kun se maksaa, ja kun hoitaa itse, saa vielä rahaakin.

    Tällaiset puheet saavat niskakarvani pystyyn ja räjähdän vaikka keskellä toria. Muutaman kerran olen karjunut naama punaisena, mutta punaisempi on ollut se toinen osapuoli.

    Anteeksi nyt, että olen pilannut päivänne.
    Yritän seuraavalla kerralla parantaa tapani.

    Hyvät jatkot!
  5. Ette ikinä arvaa, mitä meillä tapahtui!

    Olimme jo kauan vetäneet sikeitä, kun heräsimme siihen, että makuuhuoneen ikkunaan läjähteli lumipalloja.
    Könysin pystyyn ja menin parvekkeelle katsomaan, oliko alkanut paikallinen vai valtakunnallinen lumisota.
    Ei kumpaakaa. Kaksi herraa piti pystyssä lipputankoa ja toinen toistaan. He olivat olleet juhlimassa vaimojensa etelänmatkaa, ja tultuaan saatetuksi soittoruokalasta pihalle
    olivat törmänneet kulkueeseen, johon iloisten ihmisten lisäksi oli osallistunut kaksi toloppakelkkaa, yksi mahakelkka ja yksi suksi ilman sauvoja.
    Saatuaan toinen toisensa ymmärtämään, ettei lipputankoa oteta mukaan, herrat lähtivät seuraamaan kulkuetta. Tokihan hekin rakastivat ilonpitoa ja olivat alkumatkasta kuulleet, että reipas seurue oli tulossa Kahvipirtin laskiaisriehasta, ja hauskaa oli ollut.
    Pimeässä herrat olivat eksyneet kiertämään kolme kertaa korttelin ympäri ja todenneet, että yhden kerrostalon pihassa oli tutunnäköinen lipputanko.
    Siihen oli turvallista nojata, ja se oli juuri sopivan matkan päässä meidän makuuhuoneemme ikkunasta lumipalloilla mitattuna.
    Kyllä minua nauratti, kun toinen herroista kysyi kohteliaasti minne he olivat menossa. Toinen sönkkäsi koko ajan, ettei pikkuneidin pitänyt luulla heidän olevan eksyksissä.

    Kun vihdoin sain suunvuoron, ilmoitin tilaavani herroille mittariauton ja toivotin hyvät yöt. Herrat lauloivat, että on hanget korkeat nietokset, mutta onneksi takisi tuli ennätys-
    ajassa, ja maassa oli taas rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
  6. Voi että! Kun olisin tiennyt, että joukossamme on toinenkin täysi-käheä, olisin ehdottanut duon perustamista.
    Olisimme laulaneet kalan aamulaulun, sen, jonka sanat eivät kuulu, mutta vastaisuuden varalle naputtelen nyt tähän ensimmäisen värssyn:
    "Oooo, 0000, Ooooooooo, OOO, Ooo, Ooo"
    Se on kaunis laulu, ja siitä hyvä, että sen voi häiritsemättä laulaa vaikka kuorossa nukkuvan potilaan petin vieressä.
    Toivotan nyt kuitenkin pelkästään pikaista paranemista Paulamarialle. Harkitaan sen dueton perustamista sitten, kun ääni taas kulkee.

    Ja sitten vaan liukasta laskiaista ja pitkiä pellavia koko porukalle. Hernerokka on kuumaa ja kuumana pysyykin, kun ylikypsän tervaksista on viritetty kunnon nuotio.
    Plättyjä/lettuja/präiskäleitä/ohukaisia paisteli LateVaan, mutta hänelle tuli ohjelmanmuutos, ja nyt Puskasuleima paistelee posket innosta ja kuumuudesta hehkuen.

    On tuo mäki upea! Kyllä jätkänkynttilät ovat jätkänkynttilöitä!
    Siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta eipä kukaan haluakaan.
    Nyt ei tule aikarajaa, kun mäki on näin suurenmoisesti valaistu.

    Ja väkeähän on kuin helluntaiepistolassa ja lisää tulee kaiken aikaa!
  7. Huomentapäivää!

    Nyt onkin käsiteltävänä iso joukko asioita:

    Aloitan Ainoista ja Reinoista. Ainakin meidän huushollimme kenkätelineeltä löytyvät ihan ehjät Ainot ja Reinot. Esitän, että edellä mainitut saa ottaa tanssijalkineiksi, varsinkin, kun minun Ainoistani ei puutu yhtäkään tupsua.
    Kuitenkaan en vastusta sukkahippojakaan.
    Myös monotanssit ovat varteenotettava vaihtoehto. Vai pitäisikö tanssimonot ottaa varteen siltä varalta, että villasukkien pohjat kuluvat rikki? Ehkä kuitenkin olisi helpompi tanssia monojalkaisena ja laittaa sukat varteen...

    Entisenä tulevana Nobel-kirjailijana olen sitä mieltä, että täällä pyörähtelee monen monta kirjoittajaa, jotka olisivat kelvollisia useammankin kirjan aiheiksi. Teosta suunnittelee henkilö, jonka nimimerkistä tulee ensin mieleen pupu pöksyissä. Sehän ei haittaa mitään, missä pupu on, jos se kerran pöksyihin mahtuu.
    Viime päivien tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että kannattaa tarkkaan harkita, kenet vellikupilleen laskee, ellei satu kuulumaan 100-vuotiaan Ylioppilaslehden nerokkaan päätoimittajan ja kumpp. keralla isänmaamme toivoihin ja unelmiin.
    Pitäisiköhän nousta seisomaan ja laulamaan kuorossa "Gaudeamus..."
  8. Huomenta!
    En nyt taida ottaakaan kahvia, kun puoli pannullista olen kotosalla aamun mittaan kahvitellut.
    SkillaNin tekstistä tuli mieleeni Kurdistan.
    Meillekin nimittäin tuli tarjous tosi edullisesta Turkin-matkasta.
    Ensi reaktioni oli EI. Yön yli nukuttuani, ja aiheen tultua kuin tarjottimella eteeni, päätin täydentää vähäistä Kurdi-tietouttani.
    Kuinkahan paljon tukea annan 30-40 -miljoonaiselle kansalle, jos jätän alle kolmensadan euron matkan tekemättä? Ainakin turkkilaiselle matkatoimistolle taitaisin tuottaa tappiota.
    Pannaanpa mietintään.

    Latekos täällä on pullataikinan alustanut? (Onneksi ei)
    Kyllä huomaa, etteivät äiti tai vaimo ole opettaneet miehestä
    paakaria. Jos Laten pullataikina olisi ollut silloin nousemassa, kun Late arveli, olisi laskiaispullista tullut kuin lapsuuteni herkku; setsuuri eli hapanimelä. Todennäköisesti se olisi ihan omatoimisesti kovaa kyytiä matkalla liukumäkeen.

    Kyllä taitaa Late-poloinen olla melkoisessa kuumeessa (ei matka-), kun hän on lupaillut lopuksi 1/2 tuntia tanssia.
    Siis vain puoli tuntia! Luulisi hänen ikäisensä mies muistavan, että silloin, kun olimme kakaraikäisiä, oli ohjelmallisten iltamien päätteeksi puolitoista tuntia tanssia!
    MInä en taidakaan pyrkiä Laten kelkkaan etten joudu kiskomaan toloppakelekkaa ja siinä istuvaa miestä ylämäkeen.
    Eipä tässä tällä kertaa muuta.
    Voikaa iloisesti ja valoisasti.
  9. Poikani tuli koulusta ja näytti miettivältä. Kyselin, mitä ongelmia lapsellani oli.
    Olihan niitä: Opettaja oli sanonut, että poika tulee kirjoittajana veljeensä. Nyt poika ei sanonut tietävänsä, pitäisikö hänen olla otettu vai nokkaan otettu.

    Jos täällä olisi kunnon vakinikit, voisi vastauksen osoittaa oikeaan osoitteeseen, eikä tulisi ongelmia siitä, että joku "ulkopuolinen" ottaisi aiheetta nokkaansa.

    Kun oppii tuntemaan jonkun virtuaaliolennon, osaa päätellä millä tyylillä vastaa, ettei loukkaa häntä.
  10. Eipä ole pälkähtänyt päähäni ryhtyä harrastamaan jäiden seassa pulikoimista Perämeressä.
    Siltä varalta, että vahingossa kuitenkin innostuisin, on se Perämeri onneksi niin kaukana, ettei kyseiseen talviurheiluun aivan heti hinku tule.
    Jos tulee, pannaan jonotuslistalle.
    Siellä on jo ennestään ikivanha unelmani liittyä Baikalin Työväenuimareihin.
    Ei se enää varmaankaan toteudu. Silloin, kun oli voimia ja terveyttä, ei ollut aikaa. Se kun ei olisi ollutkaan mikään uimahyppy, vaan junamatka Moskovasta Vladivostokiin ja takaisin.
    Nyt olisi aikaa, mutta minä olen sen verran hurjastellut niillä pii-paa-autoilla, ettei matkatoverini uskalla lähteä minun kanssani mihinkään. Viime tammikuussa sentään vielä pääsin Kannelmäkeen, mutta nyt ei enää ole kälyä, jota kävisimme katsomassa. Kyllähän minä olen yrittänyt mainita, että pii-paa-auto on taksia halvempi, ja sen mukana tulee aina nättejä ja mukavia nuoria miehiä, mutta eihän se ukonkutale mitään usko.

    Jokohan tässä olisi se korkein sallittu kirjoitusmäärä?
    Jos olette nukahtaneet, voitte herätä nyt.
    Minä menen ja vilkutan mennessäni, että voikaapa paksusti.
  11. Aamua!

    Poikkesin ohi tullessani vanhassa Kahvipirtissä, kun siellä tuikki ikkunoista valo niin kutsuvasti.
    Lokarihan se siellä tarjoili oikein alkuperäistä kostarikalaista.
    Oli kuulemma ihan itse käynyt sitä alkuperämaasta hakemassa.
    Hyvää oli. Taisin unohtaa kiittää, kun mainostin niin innokkaasti laskiaisliukujaisiamme.
    Joten suurkiitos hyvästä kahvista!
  12. Kiitos, Lokari!
    Hyvää on alkuperäinen kostarikalainen.
    Nyt, kun olet kotiutunut, paas tullen Kaffepirtin laskiaisliukujaisiin.
    Voisit kertoa meille enemmänkin siitä kaffemaasta.

    Ja nyt lähden etsimään sitä uusinta Kahvipirttiä.
  13. Huomenta!
    Olin jo kuistilla tulossa tänne uuteen pirttiin, kun kuulin telkkarissa mainittavan Esko Valtaojasta.
    Syöksyin pää kolmantena jalkana kuuntelemaan, sillä jo vuosikaudet Valtaoja on ollut asia-asioissa SUURI suosikkini.
    Hän on totisesti tietokirjapalkintonsa ansainnut.
    Lämpimät onnittelut! Lähden lähiaikoina kirjastoon kyselemään tai sitten paikalliseen kirjakauppaan. Vaikka olemmekin tehneet vakaan päätöksen, että huusholliimme ei enää osteta kirjan kirjaa, on äidinkielessämme sellainen ikiaikainen viisaus, että poikkeus vahvistaa säännön.

    On niitä olemassa sellasiakin sääntöjä, joita ei poikkeuksella ole tiettävästi koskaan vahvistettu.
    Se on tämä meidän savolaisen puuhakas hissimissimme, joka suit sait pistää uuden kahvipirtin mukavan kodikkaaksi.
    En ainakaan siltä ajalta, jonka olen pirtin kanta-asiakkaana ollut, muista kenenkään muun organisoineen muuttoa ja siis
    ihan suitsait vain!

    Kiitos Skillan ja parhaat onnittelut meille, kun olemme onnistuneet saamaan Kahvipirttiin tarmokkaan ja taiteellisen
    emännän.

    Terveiset!
  14. Huomenta!
    Laitan Irja-valssin soimaan ennen kuin kukaan muu ennättää.
    Onnea oikein olan takaa Pirtin Irjalle ja tietysti muillekin Irjoille.

    Olenhan tietysti moneen kertaan kertonut, että kun meidän kolhoosissa pidettiin hippoja, oli illan soitetuin kappale Irja.
    Yksi meidän rouvasväestämme oli Irja, ja kun Irja-valssi alkoi soida, ryntäsivät miehet päät kolisten pokkaamaan Irjalle, ja se onnellinen, joka ehti ensimmäiseksi, aloitti keskustelun tyyliin: - Tämäpäs sattui, kun osui juuri nyt Irja-valssi!
    Ja Irjamme jaksoi koko illan hymyillä aurinkoisesti ja ihmetellä, että kuinkas nyt sattuikin...

    Tässä sitä taas ollaan! Jäin hymyilemään kuin puuhevonen kuutamolla, kun mieleen tulvivat kaikenlaiset muistot. Meillä oli kesän, talven kanssa kaikenlaista puuhastelua, johon toimme vieraammekin. Syyskesällä oli rosvopaisti-ilta, ja talvella niin naperot kuin vanhimmatkin viettivät koko päivän laskiaista. Maasto oli mukavasti mäkinen, ja kun alkoi ottaa voimille, siirryttiin saunan takkatupaan hernesopalle ja laskiaispullille. Päivä kului rattoisasti, ja muksuilta taisivat kulua housujen takamuksetkin.
    Ihmettelimme, mistä ne pienimmätkin jaksoivat olla mukana koko päivän. Mahtaisikohan heillä olla jonkinlainen ikiliikkuja akku, joka purkautuessaan toisaalta latasi itsensä?

    Mitä ihmettä! Lunta tulvillaan on raikas talvisää. Päivä on tässä kirjoitellessani valjennut ja osoittanut, että talvi jatkuu.
    Minulla jäähtyy kahvi kupissa.
    Kyllä sitä sanotaan, että kylmä kahvi kaunistaa, mutta minä olen realisti. Haaveet on haaveita, mutta turhat toiveet turhia toiveita,
    Hellurei!
  15. Vai kellonaika!
    Sitähän ei ole vielä päätetty, vai onko jo esihistoriallisesta ajasta asti jokin määrätty aika, jolloin perinteisesti aloitetaan mäenlasku?
    Viimeistään silloin kannattaa tulla, kun niin teille kuin meille ja muuallekin alkaa kuulua hirveä meteli. Siis ne pitkät pellavat!!!

    Meidän mittarimme näyttää vesiselvästi vesikeliä.
    Toivottavasti tilanne korjaantuu, ettei tarvitse vesikelkoilla lasketella sitä Kahvipirtin mäkeä.

    Tammikuu on alkamassa vetää viimeisiään.
    Niin tämäkin vuosi on pyörähtänyt alkua pitemmälle ennen kuin olen ehtinyt huomatakaan.
    Onkohan maan pyöriminen nopeutunut vai olenko itse hidastunut? Vastausta en tiedä, mutta voisiko joku viisaampi vastata tämän Kahvipirtin vieraskirjaan nimimerkille "putoanko kelkasta"?

    Arvoisaa vastaustanne odottaen välitän Puskasleiman lämpimät terveiset.
  16. Haistakaatte huilu koko torvisoittokunta!
    Nimenomaan te, jotka kaadatte likavedet hoitohenkilökunnan niskaan.
    Joistakin kirjoituksista (ei pelkästään täällä) huokuu sellainen henki, että vanhuksia ja muita hoivan tarpeessa olevia tulevat hoitamaan laiskat ilkimykset.
    Jos mielestänne noin on, miksi te empaattiset, sydämelliset ihmiset ette itse ole ryhtyneet hoitoalalle?
    Siihenhän ei tarvita edes akateemista loppututkintoa, että pääsee vaippoja vaihtelemaan ja pyllyjä pyyhkimään.
    Kaikki eivät pysty itse syömään, heidät on ruokittava. Se on aikaa vievää askaretta, ja henkilökuntaa on liian vähän.
    Työ kysyy sekä henkisiä että fyysisiä voimia, ja dementoituneimmallakin kiukkupussilla on oikeus tuntea, että hänelläkin on ihmisarvo ja oikeus saada asiallinen kohtelu ja hoito.

    Jos/kun valittamista on, osoittakaa valitus oikeaan osoitteeseen. Myös - ja oikeastaan erityisesti - on pidettävä huoli siitä, ettei hoitolaitos ole pelkästään omistajan rahanhankintaa varten.

    Olen kirjoittanut provosoiden, mutta olen muutaman vuoden käynyt säännöllisesti tervehtimässä sukulaistani vanhainkodissa, jossa vanhukset viihtyvät ja ovat tyytväisiä.
    Hoitohenkilökunnalla on työmäärästään huolimatta aina aikaa ottaa huomioon yksityinen ihminen.

    Siis risut sinne, minne ne kuuluivat ja kiitokset ja voimia hoitohenkilökunnille.
  17. Huomenta!
    Neljä pilkku yksi ja plussia.

    Vähintään puolen tunnin kirjoitelma meni taas väärään osoitteeseen. Mahtaakohan siellä Huitsin Nevadassa edes kukaan lukea?

    Tekisi mieleni päräyttää oikeain karkeasti että prrrrrr.
    Jääköön päräyttelemättä, että ette saa lempeästä luonnostani väärää käsitystä.

    Terveisiä ja kaikkea hyvää Tedille kaikille!
  18. Aamupäivää!
    Oletteko enemmän kuin 1234 kertaa kuullut, että kerran vuodessa on kaikkein Kallein päivä?
    Tänään se joka tapauksessa on, joten poimin parvekkeen ikkunasta ison kimpun aitoja jääkukkia ja ojennan ne meidän (ja vähän Paulamariankin) Kallelle.
    Niin että onnea, onnea, onnea vaan. Laskiaisena ta-va-taan.

    Jos joku ei huomaa, pyydän ilmoittaa, että tuossa edellä on ihan itseni runoilema runo.
    Pyydän nöyrimmästi, että kohtelette lahjakkuuteni tuotetta kaikella kunnioituksella. Jos ette, rupean laulamaan, ja se on sitten ihan oma syynne.

    Ja sitten terveisiä Meri-kukalle:
    Sinä olet sen verran hentoinen, että kyllä sinulle pitäisi jäätanssipartneri löytyä. Aloita etsiminen aakkosjärjestyksessä, jos vaikka Aasta löytyisi...
    Toista se on meikäläisen; elopainoa on riittävästi kaatamaan partnerikin. Pari-kolme kertaa olen tarrannut Mr. Geehen, kun maailma rupesi heittämään häränpyllyä. Minä jäin onneksi alimmaiseksi, joten tukeni ja turvani ei saanut kipeää.
    Minulle Mr. G soitti piipaa-auton, ja siitähän sukeutui oikein turistimatka. Naapurikaupungista oli minulle varattu kuuden hengen huone, jossa oli verhot väliseininä ja huonetovereina sekä herroja että daameja.
    Niin että seikkalurikasta on tämä meikämuijankin elämä.
    Lämpimät terveiset vain kaikille!
  19. Piti tulla takaisin. Se Suralee oli lempinimi. Tytön oikea nimi on Suraya Bonaly.

    Eikä Zhenjakaan ole virallinen nimi. Se taitaa olla Evgenia.
  20. Aamuja taas!
    Pakkasta 12 ja risat. Pimeää on. Siinä tämän aamun kuulumiset, ja kahvikin on valmista.

    Torstaihan tunnetusti on toivoa täynnä. Meikäläinen on vain sellaisessa nollapisteessä, etten edes keksi mitään toivomista.
    Niinpä toivottelen teille toisille oikein paljon toivoja ja niiden toteutumista!
    21. 36 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt