Vapaa kuvaus

Eläin joka tavataan tyypillisemmin kirkkokahvila nimisessä chatissä. Toisinaan kirjoittelee palstoilla. Toisinaan sitten taas ei. On ateisti.
Koala_puussa liittyy keskusteluun. Hän on chattäillyt 444444 minuutin aja

Aloituksia

101

Kommenttia

347

  1. "Miksi jehova ei siunaa ja suojele järjestöä kohuilta?

    Miksi Jehova ei siunannut ja suojellut Jeesusta kolhuilta ? "

    Pointti oli siinä että jos Jehovan motiivina on pelastaa Vartiotorniseuran kautta / avulla ihmisiä niin oletettavasti hän haluaisi tällöin että järjestö voi edes vaikuttaa moraaliselle ja uskottavalle uskonnolle. Jehova toimisi itseään vastaan jos se antaisi opillisia tietoja järjestön johdolle mutta antaisi järjestön johdon hölmöillä sellaisella tavalla että toiminta karkoittaa ihmisiä lähestymästä järjestöä.

    Antaisiko Jehova todella järjestön johtajien toimia niin hölmösti ilmaisematta tahtoaan heille, että ei välittäisi siitä että järjestö syyttelee raiskauksen uhreja ja kieltää kertomasta tapauksista viranomaisille?

    Jos Jehova todella käyttäisi järjestöä viestikanavanaan niin voisi olettaa että hän olisi todella vihainen järjestön tavasta suojella pedofiilejä ja aiheuttaa näin uhreille suunnatonta kärsimystä pilaten samalla uskonnon maineen.

    Tämä oli avaukseni pointti. Ymmärsit nyt mitä hain takaa?
  2. "päinvastoin VAINOA luvataan
    Kristusta tosissaan seuraaville."

    Vainoja on aina käytetty tekosyynä pitää omaa uskontoaan oikeana. Kuitenkin yleensä vaino ja kritiikki sekoitetaan toisiinsa pahemman kerran. Jehovan todistajia ei ole vainottu tietääkseni missään lukuunottamatta natsisaksan vainoja jotka kohdistui juutalaisten, homoseksuaalien ja joidenkin muiden ryhmien ohella myös jehovan todistajiin. Sitä saattoi kutsua vainoksi. Vaino ei kuitenkaa tee uskonnosta totuutta. Noin 13 eri valtiossa vainotaan ateisteja ja jopa teloitetaan heitä.

    Viimeakaiset uutiset Vartiotornista tai eronneiden esittämä kritiikki ei ole vainoa, se on kritiikkiä järjestöä kohtaan, ei edes yksittäisiä Jehovan todistajia kohtaan. Muistuttaisin että lestadiolaista liikettä on kritisoitu hieman samoista asioista kuin Vartiotorniseuraa eikä sekään edusta tosiuskontoa Jehovan todistajien mielestä kritikistä huolimatta.

    Vartiotorniseura saa oikeutetusti ja ymmärrettävistä syistä osakseen ankaraa kritiikkiä koska se ei kunnioita ihmisarvoa vaan toimii sitä vastaan mm. karttamalla uskonnosta eronneita, suojelemalla raiskaajiam käyttämällä oikeuskomiteaa sekä tuottamalla tarpeettomia kuolonuhreja fanaattisen verioppinsa kautta. Historiassa järjestö aiheutti tarpeettomia kuolonuhreja kieltämällä elinternsiirrot jotka se myöhemmin kuitenkin salli.

    "joo, ei ole helppo
    se Kapea Tie joka Ikuiseen Elämään vie. "

    Totisesti on vaikea tie pelastukseen jos se edellyttää uskomista valehtelevaan uskontoon joka käyttää mielenhallinnan keinoja ja kaksoisajattelua ja jonka historia on täynnä toteutumattomia ennustuksia ja oppimuutoksia.
  3. Artikkelin kertomus on erittäin rankkaa kuultavaa ja valitettavasti tuota tapahtuu paljon. Järjestölle ihmiset eivät merkitse paljoakaan. Sille merkitsee vain oma maine. Erikoiseksi asian tekee se että juuri siitä järjestön maine kärsii todella että näitä väärinkäytöksiä tuodaan esille kuten tässäkin tapauksessa.

    Järjestön maine ei kärsisi jos se tuomitsisi raiskaajien teot ja tukisi uhreja sekä toisi rikolliset poliisin tietoon. Järjestö toimii täysin väärillä periaatteilla eikä välitä uhreista yhtään. Vartiotorniseuraa kiinnostaa numerot enemmän kuin jäsentensä hyvinvointi ja ihmisarvot. Johtuukohan Vartiotorniseuran johdon hyvin vanhasta keski-iästä että toiminnassa ei tunnu useinkaan olevan järkeä, vaan järjestö toimii usein itseään vastaan.

    On erittäin hyvä että uhrit kertovat asioita julkisesti. Näin he rohkaisevat muitakin kertomaan kokemuksistaan. Valitettavaa vain on se että Vartiotorniseura ei ole osoittanut mitään halua muuttaa toimintatapojaan inhimillisiksi. Karttamistakin on taidettu vain painottaa sitä enemmän tärkeänä mitä enemmän asiasta on tullut kritiikkiä.

    Järjestö haukkuu ja panettelee usein eronneita ja erotettuja mutta jokainen voi helposti kuvitella kuinka samanlaisia asioita kohdannut voisi hyvin ymmärrettävästi ottaa elämäntehtäväkseen Vartiotorniseuran toiminnan vastustamisen. On mahdotonta nähdä ettei ihminen kokisi syvää katkeruutta järjestöä kohtaan joka tukemisen sijasta syyllistää ja erottaa raiskauksen uhrin. Eli toisin sanoen lyö lyötyä.
  4. "Olen kuitenkin eri mieltä tästä uskon vahvistamisesta.
    Kyse ei ole siitä että usko menisi arvoasteikolla totuuden ohitse, vaan sen sijaan kyse on siitä että uskonnollista uskoa pidetään totuutena."

    On totta että uskova kokee että hänellä on totuus johon hän uskoo. Kuitenkin kun asiaa tarkastellaan paremmin, edellyttää uskon säilyttäminen monasti korvien sulkemista tai kriittisen tarkastelun rajoittamista. Tästä syystä monet uskovat sanovatkin etteivät lähde väittelyihin jotka eivät rakenna uskoa. Pintapuolisesti siis toki arvottavat totuuden hyvin korkealle mutta käytännön toiminnassa sivuutetaan usein logiikka ja rehellinen analyysin tekeminen. Esimerkiksi se ajatus että uskossa ollessa on hyvä olla seurakuntayhteys on mielestäni keinotekoista pyrkimystä uskon vahvistamiseen usein. Jos usko ei kestä ilman taustatukea, onko se rehellisin perustein kasassa pysyvää uskoa? Älyllisesti rehellinen usko syntyy mielestäni uskonnon totuusarvon rehellisestä tutkimisesta. Kaikki toiminta jossa tietoisesti tai tiedostamattomasti yritetään vahvistaa uskoa tarkoitusperäisesti, on mielestäni älyllistä humbuukia. Jos taas tarkoituksena on tutkia uskontoon liittyviä asioita ja havainnot tuottaa suurempaa uskoa asiaa, se ei ole keinotekoista uskon vahvistumista.

    "Ongelma on vain siinä että ihmiset pitävät vakaumustaan todellisena, jolloin se mihin joku uskoo on se käsitys todellisuudesta jonka kyseinen henkilö katsoo vastaavan sitä mikä totuus on.
    Totuus toisin sanoen on jotakin mikä nostetaan aina korkeimmalle jalustalle.
    Ja koska se mikä tämä totuus on, on jotakin mihin uskoo, ei ole ollenkaan yhdentekevää mitä joku uskoo."

    Jos uskovilta kysytään niin tokihan he arvottaa totuuden hyvin korkealle. Pointtinani oli avauksessa se, että tähän "totuuden" lopputulemaan päädytään usein älyllisen epärehellisyyden kautta. Vaikuttaisi sille että ihmistä kiinnostaa lopulta enemmän itsensä pettäminen kuin totuus, etenkin jos totuus satuttaa hänen psyykettään jotenkin. Samoin meillä on taipumus puoltaa omia ennakkokäsityksiämme sillä hinnalla että objektiivisuus kärsii.

    Vastasit pitkästi ja en nyt viitsinyt kommentoida kuin kiinnostavimpia kohtia.
  5. "Ehkäisyllä ehkäisisi myös potentiaalisia taivaaseen menijöitä syntymästä, mikä taas palvelisi Saatanaa, jonka aika päättyy kun pelastettavien luku on täysi."

    Potentiaalisia syntyviä ihmisiä olisi moninkertainen määrä mikäli kaikki sinkut alkaisivat lisääntyä ja mikäli perheelliset hankkisi lapsia sen tyypillisen 2-3 lapsen sijaan vaikkapa 8 lasta. Onko sinulla olemassa mitään sellaista suhdelukua jolloin katsoisit että on parempi ettei synny lainkaan ihmisiä jos isoin osa päätyy hel-vettiin?

    "Sitä paitsi, Jumalan rakkaus tulee ilmi siinä, että hän antaa tämän mahdollisuuden myös niille jotka vihaavat totuutta ja rakkautta (Jumalaa). On loogista jos Jumalalle uskolliset tekevät samoin ja antavat mahdollisuuden myös pahoille."

    Jos viittaat tällä vapaaseen tahtoon niin ainakaan minä en voi vapaasti valita kristinuskoa, koska pidän hyvin perusteltuna ettei se edusta totuutta. Toisaalta koko kuvio ei edes suosi vapaata valintaa. Vapaa valinta edellyttää sitä että mihinkään valintaan ei liity mitään painostusta. Hel-vetti on äärimmäisen voimakas painostus. Mikäli uskoisin taivaaseen ja hel-vettiin, olisin pakotettu valitsemaan taivaan koska en voisi kuvitella kestäväni ikuista kärsimystä. Ikuinen kärsimys on ajatuksena sanoinkuvaamattoman kauhea, joten Jumala saisi minut taivaaseen kiristyksellä ja painostuksella.

    Ja toisaalta, jos Jumala näkee ihmisen sydämeen, hän tietäisi etten palvo häntä tuossa tilanteessa vapaasta halustani ja rakkaudesta, vaan ainoastaan välttääkseni hel-vetin.

    Mitä minä ateistina tekisin sellaisen Jumalan rakkaudella joka ei rakasta minua vaikka kuolisin tänään ateistina? Olettaisi Jumalan suuruudessaan ja luojana ymmärtävän että ihmisillä on erilaisia käsityksiä kun kerran erilaisiksi on ihmiset luonut.
  6. Olen antanut moniakin todisteita ja voisin antaa paljon lisää, mutta olen huomannut, että se on turhaa, koska ateisti on jo etukäteen päättänyt mielessään, ettei hän tule uskomaan mihinkään todisteisiin. Hän ei halua luopua ateismistaan, ettei tarvitsisi tunnustaa Jumalan olemassaoloa ja joutua siten myös vastuuseen Jumalan edessä"

    Sinun "todisteesi" on kirjoituksiasi luettuani luokattoman huonoja. Jumalan olemassaoloa vastaan on huomattavan paljon jykevämpiä todisteita kuin puolesta. Väitteesi siitä että ateisti on etukäteen päättänyt ettei usko todisteita koska haluaa paeta vastuutaa teoistaan on erikoinen. Kristinuskon mukaan kun nimenomaan ei-uskovat joutuvat vastaamaan teoistaan, ja uskovat saavat ne anteeksi. Tässä mielessä logiikassa ei ole järkeä. Lisäksi ainakin allekirjoittanut näkisi mielellään rakkauden jumalan olevan olemassa jos siihen olisi jotain syytä uskoa. Toivon ettet laita sanoja ateistien suuhun omien uskomuksiesi pohjalta.

    "Jos ihminen antaa ateistille todisteen Jumalasta, ateistilla on aina mahdollisuus kieltäytyä uskomasta siihen. Hän löytää aina jonkun tekosyyn tai verukkeen, jonka perusteella todistus ei muka kelpaa"

    Kyse ei ole verukkeista vaan siitä että jumalan olemassaolon puolesta annetut todisteet on yleensä luokattoman huonoja. Eräänkin uskovan yksi todiste jumalasta oli se että ihmisellä on makuaisti koska jumala haluaa että saamme nauttia.

    "Tuossa tilanteessa, viimeisellä tuomiolla, mikään tunnustaminen ei kuitenkaan enää pelasta ihmistä kadotukselta. Siksi Jumalan olemassaolo ja Jeesuksen herraus tulee tunnustaa maan päällisen elämän aikana."

    Ajatellaampa asiaa niin että me ateistit olisimme vain niin tyhmiä että tulkitsisimme asiat väärin. Me sitten joutuisimme aikoinamme viimeiselle tuomiolle ja olisimme yllättyneitä että kas, jumala onkin olemassa. Miksi rakkauden jumala ei voisi kysyä edelleen viimeisellä tuomiolla että haluaako hän syntinsä anteeksi ja pelastua? Osaatko antaa mitään selitystä sille miksi tämä usko on saatava nimenomaan elämän aikana eikä konkretiassa sitten tuomiolla?

    Mielestäni se on raakalaismaista byrokratiaa että on tuollaisia tiukkoja ehtoja ilman että jumala haluaa edes kuulla tuomiolla ateistin selitykset epäuskolleen. Jumalalla olisi kaikki mahdollisuudet esittäytyä ihmisille ja tuhota samalla tuhannet väärät uskonnot. Mikään ei estäisi kaikkivoipaa ilmaantumaan kaikille ihmisille. Ihminen saisi sitten valita haluaako seurata jumalaa vai ei.

    Jostain syystä kuitenkin jumala on kaikissa uskonnoissa näkymätön, hajuton ja puhumaton. Ymmärtänet että tämä on ateistien näkökulmasta ongelma. Mitä sitten tulee jumalan rakkauteen, niin jumala ei ole ainakaan minulle sanonut koskaan rakastavansa minua. Ainoastaan uskovat on julistaneet kuinka Jeesus rakastaa minua. Olenkin sanonut joskus takaisin että tulkoot itse sen paikanpäälle kertomaan niin voin antaa jopa halin. Vaan eipä ole näkynyt.
  7. Ajattelin vielä tuoda hel-vetistä muutamia näkökulmia. Toteat Juhani että hel-vetti on asia joka askarruttaa myös sinua uskovana. Uskoisin että se tuleekin askarruttamaan niin kauan kuin kokee välttämättömäksi pitää kiinni sen oikeutuksesta. Kun vapauttaa itsensä tällaisesta vapaata pohdintaa rajoittavasta lähtöoletuksesta, löytää uskoakseni nopeasti järkeä ateistienkin kirjoituksista hel-vetin osalta. Ymmärrän tietenkin että uskova olettaa hel-vetille olevan jonkin salatun oikeutuksen, mutta toisaalta käsittääkseni edes kristinusko ei edellytä että jumalaa olisi pidettävä täydellisenä tai viisaana. Raamatun kertomuksissa jumala katui muutamia tekojaan tai suunnitelmiaan. Katumus ja lukuisat eri tilanteet missä jumalan piti muuttaa suunnitelmiaan, osoittavat mielestäni että kristinuskossa voi olettaa jumalan erehtyneen myös hel-vetin oikeutuksen kohdalla. Ainakaan minä en kykene ymmärtämään kuinka kaikkivoipa ja kaikkiviisas jumala ei ennalta tietäisi ettei lakiliitto tule toimimaan. Enkä sitä että jos vedenpaisumuksen idea oli poistaa synti, niin miksi edelleen syntiä tavataan.

    Olen kysynyt hel-vetistä lukuisilta uskovilta ja suurimmaksi osaksi se on aiheuttanut kysymyksenä selvää vaivautumista uskovassa. Kysymys on niin moraalisen intuition vastainen että on vaikea ymmärtää miksi kysymys tuottaa vaivautumista jos hel-vetti on omantuntomme kanssa sopusoinnussa. Mikäli jumalan päämäärä on saavuttaa luokseen sellaiset ihmiset jotka vapaasta tahdostaan haluavat olla jumalansa lähellä on hankala nähdä miksi hän haluaisi painostaa ihmisiä hel-vetillä valitsemaan jumalan. Koska kuolleena oleminen tai taivas eivät ahdista ihmisiä kuten hel-vetti, on pelastus nähtävä nimenomaan pelastumisena joltain uhalta, eli tässä tapauksessa hel-vetiltä.

    Hel-vettiä yritetään puolustella sillä että pahuus vaatii rangaistuksen. Kuten jo todettua, hel-vetti äärettömän pitkänä rangaistuksena on suhteeton ihmisen tekoihin, varsinkin kun ihmisellä ei ole perisynnin takia edes mahdollisuutta elää synnittä. Mikäli jumala haluaisi pelastaa uskovat taivaaseen, mutta ei painostaa ketään valitsemaan uskoa, hän voisi kertoa meille että uskovat saavat armon, mutta ei-uskovat saavat tekojensa mukaisen rangaistuksen, ja rangaistuksen päätyttyä he lakkaavat olemasta. Tämäkään ei tietysti olisi kokonaan oikeudenmukaista koska sillä että ihminen haluaa uskoa jumalaan ja taivaaseen mielyttääkseen itseään, ei voi sovittaa pahoja tekoja. Lisäksi pahojen tekojen tulisi olla asianomistajarikoksia eikä rikoksia tuomaria kohtaan. Mikäli taivaassa ihmiset ovat onnellisia eivätkä tunne katkeruutta ketään kohtaan, olettaisi että taivaspaikkalaiset toivoisivat itsekin että hel-vetin kärsimykset lopetetaan jossakin kohtaa. Kristinuskon jumala ei kuitenkaan tuntuisi olevan yhtä armelias. Koska taivaassa ei enää syntiä ole, en ymmärrä kenen muun kuin kostonhimoisen jumalan päämääriä palvelee ikuinen rangaistus. Miten sama jumala voi olla toisia kohtaan siinä määrin armollinen että antaa jopa murhat anteeksi uskolla, mutta on täysin säälimätön sellaisia kohtaan joiden järki ei anna periksi kristinuskolle. Siksi tuntuukin sille että jumala arvottaa kristinuskossa ( ja useissa uskonnoissa) sokean uskon järkeilyä ja etsimistä korkeammalle. Juuri tällainen sokea usko on tuhansien uskontojen moottori.

    Hel-vetti on asia joka ei suinkaan aina tuo ihmisiä uskoon, vaan paremminkin se aiheuttaa epäilyksiä ihmisissä tätä uskontoa kohtaan. Jos jumalaa kiinnostaisi nähdä se, ketkä ihmisen vilpittömästi noudattavat moraalia, hänen ei kannattaisi luvata lainkaan pelastusta tai kadotusta ihmisille. Usko pelastuksesta saa jotkut vähentämään pahantekoa. Voi kuitenkin kysyä, tekevätkö he sen siksi että uskovat sen edesauttavan omaa pelastustaan, vai tekisivätkö he sen myös vaikka pelastuksesta ei olisi toivoakaan? Ainakin itse kuvittelen saavani paatuneimmankin rikollisen auttamaan mummoa kadulla luvattuani hänelle palkkioksi 10 000 euroa. Kokonaan eri asia on sitten tekisikö hän sen oma-aloitteisesti.

    Loppuun voisi vielä todeta että jos jumala luo ihmisistä erilaisia, on jokseenkin selvää että ihmiset myös käsittävät asioita eri tavoin. Meidän käyttämämme logiikka on erilaista kuten muukin käsityskykymme tai mielipiteemme. Myös uskovat omaa hyvin erilaisia mielipiteitä eri asioissa eivätkä heidän järkeilynsäkään ole samanlaista. Uskovien tuntemukset uskossakin vaihtelee paljon. Joku on onnesta sekaisena päivät pääksytysten palvoessaan ja toisen se saa jopa rauhalliseksi. Ja tietenkin me näemme myös ihmisten erilaisuuden siinä että raamattua käsitetään hyvin eri tavoin. Uskosta on sanottu että se on tasapuolinen tapa pelastaa ihmisiä. Mielestäni se on erittäin epätasa-arvoinen keino pelastaa ihmisiä edellä mainituista syistä. Puhumattakaan sitten uskontojen maantieteellisestä esiintymisestä joka edelleen lisää epätasa-arvoa pelastuksen suhteen. Usko pelastuksen ehtona on yhtä tasapuolinen kuin se että kaikilta vaadittaisiin samaa urheilusuoritusta pelastukselle.