Valikko
Aloita keskustelu
Hae sivustolta
Kirjaudu sisään
Keskustelu
Viihde
Alennuskoodit
Black Friday 2024
Lainaa
Treffit
Säännöt
Chat
Keskustelu24
profiilit
siivimi
profiilit
siivimi
siivimi
Vapaa kuvaus
Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---
Aloituksia
0
Kommenttia
34
Uusimmat aloitukset
Suosituimmat aloitukset
Uusimmat kommentit
Mielestäni Integraalinen psykoanalyysi metodina on hienosti asioita selkeyttävää ja ymmärtävästi toteutettua tutkimusta ihmisen mielen sisällöstä, reagoinnista ja käyttäytymisestä. Tulkinnat ovat hyviä, osuvat oikeaan. Aiheen pohjalta on kirjoitettu monia kirjoja, monesta aiheesta. Harvinaisen mielenkiintoisia opuksia.
05.10.2011 18:38
Osuvasti ilmaistu. "Ihmisen mieli on kuin suodatin. Kannattaa pitää suodattimensa puhtaana poroista, jotta voisi hyvin".
Poroa ovat useimmat negatiiviset ajatukset ja niistä johtuvat tunteenpurkaukset; raivo, väkivaltainen käyttäytyminen, toisen tahallinen ivaaminen, kiusaaminen, julmuus jne. Vihantunteen voiman voisi käyttää vaikkapa ulkona liikkumiseen, urheiluun, juoksemiseen, siivoamiseen, puunhakkuuseen, lumenluontiin. Ruumiillinen työ ja ulkona oleskelu poistaa negatiivista asennetta ja vihaa, jolloin energia virtaa taas puhtaampana. Totta on sekin, että kauna helposti kasvaa suhteettoman suureksi. Miksi sitä kantaisi mukanaan myrkyttämässä elämää.
03.01.2011 14:59
Vihaa ihmisessä voi olla, vaikkei hän itse huomaa tai tiedosta sitä. Joku vanha toisen antama tölväisy voi kalvaa mieltä tai mikä vain epäoikeudenmukaisuuden näkeminen voi raivostuttaa.
Viha on tuhoava asenne ennenkaikkea asianomaiselle itselleen, jos vihaa ylläpitää. Se jäytää mielen sopukoissa, vaikuttaa ajatteluun ja asennoitumiseen. Mieleen tulee liikaa negatiivisuutta, voi sanoa niinkin, että vihainen henkilö on pahalla tuulella, ärtyisä. Jos ei saa tietoisuuteen omaa vihaansa, se voi aiheuttaa vakavia seurauksia. Jos viha kääntyy itseen päin, ihminen voi huonosti tai sairastuu vakavasti. Viha on reagointitapa johonkin asiaan, josta on eri mieltä. Tunneasia.
On hyvä, jos saa selville patoutuneet vihantunteensa, jotta ongelmiaan voisi ratkaista. Onhan paljon mukavampi elää, kun voi olla iloinen ja vapaa turhista vihantunteista. Lähimmäistä pitää rakastaa ja antaa hänelle anteeksi, jos hän loukkaa. - Opettele päästämään irti vihastasi tiedostamalla vihan syyt.
21.12.2010 14:32
Mitä tarkoitat? Kovin vähän minulla on tätä "kirjoitushistoriaa", tyylini on omaani. Mitä se paljastaa? Kerro.
Vai haluatko tietää minun historiastani, elämästäni? - Letten kirjoituksia luen mielelläni, niissä on taattua ja hyvää asiaa. Miksi epäilet hänen nimimerkkiään, hän käyttää omaansa, minä omaani. Sovitaanko, ettei tästä asiasta enää puhuta.
02.07.2010 16:25
"Miksi muuten esiinnyt useammalla nimimerkillä?"
Miten näin oletat? En esiinny usealla nimimerkillä. Tämä on vain minun nimimerkkini, en ole Lette.
21.06.2010 15:18
On hyvin tavallista, että ihminen idealisoi. Lapset ihannoivat vanhempiaan ja koululaiset opettajiaan. Samoin teini-ikäiset joitain julkkiksia tai esiintyjiä, idoleita. Idealisaatio voi olla hyvin lujassa ihmisen mielessä, eikä hän tajua sen voimaa. Hän saattaa suuttua, jos tähän asiaan puututaan. Voi olla vaikeaa hyväksyä omaa idealisaatiotaan. Saattaisi kuitenkin helpottaa sen havaitseminen ja sen myötä idealisaatio voisi vähetä. Stressi ja vaatimustaso itsensä suhteen voisi helpottaa.
11.06.2010 15:54
Ihan hyvä näkemys, itsekasvatusta huumorin keinoin. Vitseissä ja joissain sarjakuvissa on huomattu tämä sama asia, "se oma vika" kevenee eikä tunnu enää kovin raskaalta ja ikävältä. Meillä kaikillahan on erilainen persoonallisuus, elämänkokemus ja reagointitapa. on lupa antaa itselle ja toisille anteeksi, jos epäeettisyys valtaa mielen. Voi esim. kääntää häpeän tai nolouden tunteen huomautukseksi itselleen: "taasko tuo ahneuden kummitus nosti päätään, pysyisi nyt hiljaa oman takkinsa alla." Tulee hyvä olo, kun huomaa omia virheitään ja sen myötä oppii kenties korjaamaan niitä.
09.03.2010 14:03
Näyttää siltä, että sinulla on todella paha olo. Etkö saa apua esim. terv.asemalta tai sairaalan poliklinikalta, jonkinlaista seurantaa? Joku rauhoittava lääke voisi olla paikallaan, kunnes saat taas otteen elämästä ja voit sitten paremmin. Eikö lähelläsi ole luotettavaa ihmistä, jonka kanssa voisit jutella. Yksin ei taida olla hyvä olla!
Vaikuttaa, että kärsit masennuksesta. Ehkä elämässäsi on tapahtunut jokin ikävä asia viime aikoina, ihmissuhde purkautunut tai jonkinlainen pettymys tai menetys on kohdannut sinua. Nuorelle ihmiselle on kova paikka, jos kokee itsensä hylätyksi, jotenkin epäonnistuneeksi tai muuten huonoksi. Tunteet ovat pinnalla, itsetunto on pudonnut pohjalukemiin, tulevaisuus näyttää synkältä. Mikään ei huvita! Mieti, mistä olet kiinnostunut, mikä voisi huvittaa, olla kivaa. Älä pinnistele, anna elämän kantaa, ajattele hyviä asioita. Jonain päivänä kaikki epätoivo ja kärsimys on taakse jäänyttä. Jokainen päivä on erilainen. Katso avoimin silmin ympärillesi, ihan varmasti löydät paljon hyvää ja kaunista, mukavia ihmisiä, ilonaiheita.
13.01.2010 19:09
Kannattaakohan se, huomenna voisi olla hyvä päivä. Mieti, mitä kaikkea voit menettää. Puhu jollekin ystävällesi kurjasta olostasi, hän voi keksiä syyn, mikä parantaisi vointiasi ja saisi sinut ajattelemaan asioita positiivisesti. Et ole yksin maailmassa, ajattele lähimmäisiäsi, heilläkin voi olla vaikeaa. Nyt olet liian täynnä itseäsi ja tuskaista oloasi. Mene vaikka rentoutumaan ja nukkumaan, uni on hyvää lääkettä. Aamulla sitten näet, onko taivaalla mustia pilviä. Olet korjannut itse tilasi, jos mustia pilviä ei enää näy. Tsemppiä. Jokainen ihminen on hyvin arvokas. Muista, että sinusta välitetään.
12.01.2010 18:47
Yleensä en ole ilkeä, siis en pidä itseäni ilkeänä muita kohtaan. On kuitenkin ollut aikoja elämässäni, jolloin olen ollut väsynyt, ylikuormitettu ja stressaantunut, ja tästä johtuen kovin kiukkuinen. Oli ristiriitoja enkä löytänyt pulmiini ratkaisua. Muistan kuitenkin hyvin sen, että olin kovinkin kiukkuinen, ärsyynnyin vähästä ja olin piikikäs ja ilkeä lähimmäisilleni. Koko elämä tuntui kärsimykseltä ja ikävältä, tunsin olevani yksin ja hylättynä, kukaan ei auttanut eikä ymmärtänyt. Ylikireä olo ja äreys helpotti vasta, kun olin saanut levättyä, siihen kului aikaa. Pulmatkin selvisivät ja asiat lonksahtivat paikoilleen. Jälkeenpäin hävetti ilkeät sanat, joita olin laukonut. Eihän niitä sanoja takaisinkaan saanut. Toivottavasti lähimmäiset antoivat anteeksi.
25.10.2009 17:54
Odotatko vuoropuhelua kenties jonkun "kiusaajan" kanssa vai toisen "kiusatun"? Millainen keskustelu sinua miellyttää, mitä rakentavaan keskusteluun mielestäsi kuuluu? Kokemuksia vai kiusatuksi joutumisen jälkipuintia ja vastakaikua kärsimyksiin vai ehkä kiusaajan tekojen ruotimista eli sitä, miksi hän on ilkeä? Olisiko joku puolueeton kannanotto tähän sopiva sellaiselta, joka ei koe olevansa kiusaaja eikä kiusattu?
Eikö teoria ole sitä, että oppii ymmärtämään hieman kiusaajan tekojen motiiveja, ja että saa tietoa niistä niin, ettei ilkeily vahingoittaisi itseä? Toinen sohaisee pahasti, mutta mitä hän sillä oikeastaan tarkoittaa. Onko sanomalla kenties joku hyvää tarkoittava vihje vai onko sillä vain tarkoitus nolata, lannistaa, satuttaa, ja miten kestää "piikit" hermostumatta? Onko kyse vain kiusaajan huonotuulisuudesta vai ärsyttääkö kiusattu häntä jotenkin sanomaan pahasti? Mitä pitäisi sanoa sellaiselle, joka huomaa usein kiusaavansa toisia, miksi hän sen tekee, millainen tieto ja teoria olisi hänelle tärkeää? Haluaako hän edes sitä tietää?
Negatiivista kritiikkiä saamme monelta taholta, eihän siihen pitäisi nujertua. Kuitenkin pieniä, heikkoja, kilttejä, yksinäisiä ja herkkätunteisia eniten kiusataan, he eivät kai puolustaudu eivätkä sano vastaan. He pelkäävät saavansa vielä enemmän kiusaamista ja vahingoittamista, turpiin saamista. - Viidakon laki pätee: hyökkää tai joudu saaliiksi. Ihmisillähän on etiikan säännöt ja omatuntokin joskus kuiskailee: älä tee toiselle sitä, mitä et toivoisi itsellesi tapahtuvan.
10.10.2009 21:31
Minusta on hyvä miettiä asioita, yrittää tiedostaa mielensisältöään, reagointiaan, käyttäytymistään, huomata itsessään ja toisissa ihmisissä ristiriitaisuuksia, torjumisia, pelkoa, aggressioita ja kipeitä kohtia. Se auttaa luonteen kehityksessä ja omien vaikeuksien ja estymien selvittämisessä onnellisemman elämän suuntaan.
Kai asia on niin, että iva, ironia, sarkasmi, satiiri ja epäilys kohdistuu ensin omaan itseen; "enpäs tajunnut", "olinpas huono", "taasko hermostuin turhan vähästä", "näinkö tilanteen ihan väärin" jne. Tällaisessa mielentilassa tulee sitten helposti "puraistua" lähimmäistä ja siirrettyä omat negatiiviset ajatukset toiseen kohteeseen, johonkin lähimmäiseen. Hänestä aletaan hakea vikoja ja virheitä, ja onhan niitä meissä kaikissa. Kun ei tiedä toisen elämäntilannetta, voi ilkeys haavoittaa pahasti. Aina ei osaa nauraa itselleen.
Miksi siis tahdotaan pahoittaa toisten ihmisten mielialaa, saada hänet nujerrettua, pilata hyvä päivä turhanpäiväisellä kritiikillä, mennä henkilökohtaisuuksiin. Hyvää ja kiinnostavaa tietoahan tässä on saatu pahuudesta ja ilkeydestä. Eikö se ole mielestäsi ollut tarpeen vai oletko kenties eri mieltä asioista? On ollut paljon hyviä esimerkkejäkin ja hyviä "luentoja", jos käsität asian opetukseksi tyhmille. Kun tiedostat, et ole tyhmä.
09.10.2009 12:55
Jokainen meistä projisoi, emme aina huomaa sitä. Tuo toinen on sellainen ja tällainen, hui kauhistus millainen. Tätä projekti-ilmiötä voi miettiä itsensä suhteen ja pysähtyä ajattelemaan suhtautumistaan toisiin ja omaan tapaansa nähdä maailmaa. Kuinka paljon ajattelen kielteisesti, etsin vikoja ja epäkohtia, tuomitsen, arvostelen, epäilen, olen tyytymätön? Ja miksi? Millainen maailmankuvani oikein on, millaiset ovat arvoni?
Onko kiitollisuus unohtunut? Missä on itsetuntoni? Millainen on rehellisyyteni ja vastuuntuntoni sanoistani ja ajatuksistanikin? Millaisia pelkoja ja uskomuksia mielessäni on?
Olisi varmaan hyvä pysähtyä ja rentoutua. Kääntää katse sisäänpäin, sielunmaisemiin. Tarvitsenko mielenmuutosta? Mikä elämässäni on hyvin ja mikä ei? Mistä pidän kiinni ja mistä päästän irti?
Tiedostaminen kai alkaa siitä, kun hyväksyn viat ja epätäydellisyydet itsessäni, tällainen olen, näitä piirteitä minussa on - hyvä niin. Voin kuitenkin ajatella asioita uudella tavalla, muuttaa käsityksiäni ja asenteitani, ja ehkä luopua liiasta krittisyydestä ja syyttämisestä. Enemmän rakkautta olemukseeni, suvaitsemista, kykyä nähdä asiat myönteisemmin.
20.02.2009 15:32
Miten niin ei pidä? Eiköhän se ole vain kuvitelmaa. Taidat olla epävarma itsestäsi, taatusti olet ihan hyvä ja mukava, kohenna itsetuntoasi. Voithan kysyä joltakin pitääkö hän sinusta, uskon, että pitää.
30.01.2009 14:20
2 / 2