Vapaa kuvaus

pELerin on matkalla, usein yksin, aina yhdessä. Matkan määränpää on todella mielenkiintoinen... Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

1

Kommenttia

100

  1. Minä en ole missään enkä koskaan sanonut, ettei luterilaisen kirkon papin jakama ehtoollinen kävisi minulle. Päin vastoin, se käy oikein hyvin enkä halveksi sitä.

    Sen sijaan en mene ehtoolliselle, jos jakamassa on naispappi. Se on vastoin Raamatun selkeää sanaa, koska naisen ei tulisi siellä olla.

    Mielestäni elävien kristittyjen tulee "kaikin tavoin tukea" armovälineiden käyttöä kirkon sisällä niin, että katumattomille saarnataan parannusta ja heränneille lohduttavaa evankeliumin saarnaa. Pitää myös sanoa, että kuolleen uskon kanssa ei ehtoollisessa saa yksikään syntejään anteeksi.
  2. So what???
  3. Kun luin kommenttiasi, minulla jotenkin tuli sellainen olo, että puhut vanhemman veljen äänellä... Et oikein soisi kristittyjen iloitsevan Isän kodissa.
    Sanot: "Aina siitä asti kun Jeesus Kristus on minun elämääni tullut Herraksi ja Mestariksi, Lunastajakseni ja Vapahtajakseni. Siitä asti, kun Jumala on Kristuksen kautta tullut minulle rakastavaksi isäksi Abba, niin olen ihmetellyt sitä, miksi juuri - kristillisyys - on kallis. Miksi ei Jeesus, joka yleensä mahdollisti ”ristillisyyden”?"

    Miten voit ajatellakaan, että Jeesus ja kristillisyys olisivat toisensa poissulkevia elementtejä??? Tämä on sellaista tekemällä tehtyä teologiaa, jota minun pienet aivoni eivät oikein tajua. Voisin kutsua sitä myös ilkeä- tai vihamieliseksi saivarteluksi.

    Uudessa testamentissa mainitaan toista sataa kertaa Jumalan seurakunta eli Kristuksen kirkko eli elävä kristillisyys. Mitä pahaa siinä on, jos siinä tuntee olonsa turvalliseksi: "Jumala seurakunnassaan varjelee, hoitaa lapsiaan.
    Kun synti kietoo, ahdistaa, Jeesuksen veri puhdistaa."

    Sinä et myöskään havaitse mitään kallista sanan julistajissa. Kuitenkin profeetta huudahtaa: "O kuinka suloiset ovat evankeliumin saarnaajain jalat vuorilla, jotka rauhaa julistavat, jotka hyvää saarnaavat..." ja Paavali kehottaa, että seurakunnan vanhimmat, "pitää kaksinkertaisessa kunniassa pidettämän, erinomattain ne, jotka sanassa ja opissa työtä tekevät." (uusi käännös: ansaitsevat sekä kunnioituksen että taloudellisen tuen).

    Se, että joku asia tai henkilö tuntuu kalliilta, ei sulje pois, että joku muukin asia voisi olla yhtä kallis.

    Minusta vain tuntui, kun sain olla mukana lämpimissä seuroissa, että on tämä kristillisyys kallis asia. Mutta sitä ei omavanhurskaus kestä.

    Ja mitä kiinteistöjen kalleuteen tulee, niin on niitä uhriarkun ohikulkijoita ollut jo 2000 vuotta sitten... mutta köyhien rovoilla niitä on ihmeellisesti ylläpidetty. Antakoon Jumala armonsa, että niin saa olla vastakin.
  4. Minusta tämä ketjun avaus haiskahtaa siltä, että Jorkka oli koko kokousten ajan odottanut, että pääsisi puuttumaan johonkin seikkaan. Ja jos on opillinen seikka, niin sitä parempi. Muutenhan hän olisi joutunut "tyhjin käsin" lopettamaan Kiirunan seurojen kuuntelun. Ne monet kalliit selitykset, joita sieltä kuultiin, eivät teillä päin tainneet herättää riemunkiljahduksia.

    Huutamalla saarnaamista ei voi Raamatulla osoittaa synniksi - ei edes pahaksi, päin vastoin: "Huuda rohkiasti, älä säästä, korota äänes niinkuin basuna, ja ilmoita minun kansalleni heidän ylitsekäymisensä, ja Jakobin huoneelle heidän syntinsä."
    Mutta totuuden nimessä sanottakoon, että itse kuuntelen mieluummin rauhallista puhetta, mutta se on minun henkilökohtainen ominaisuus. Joku toinen voi saada reiluäänisestä saarnasta orgastisen kokemuksen. Minä en, mutta en halua olla muuttavassa ihmisen persoonaa. Jollekin se vain sopii.

    Tukkamuodeista voi puhua, jos se tuntuu tarpeelliselta. Ovat puhuneet Paavali ja Pietarikin. Ei se asia ole miksikään muuttunut.

    Se varsinainen opillinen erehdys muistuttaa minusta erästä tiettyä "teologista" tutkielmaa, jossa oli hiuksia halkomalla ja asioita kaivelemalla ja vääristelemällä yritetty saada aikaan opillisia eroja. Ko. saarnaa kuulematta en luonnollisestikaan voi tietää, mitä saarnaaja on tarkasti ottaen sanonut ja kuinka tulkki on kiireessä sen onnistunut kääntämään. Mutta se on selvää, että katumus ja parannus ovat Jumalan työtä ja molemmat tarpeellisia. En sitten tiedä tarvitseeko joka kerta toistella itsestäänselvyyksiä, kun asioista puhutaan.
    Sen, joka on syntiin langennut, täytyy saada katumisen armo ja tehdä parannus synnistä. Ei kai siitä ole epäselvyyttä? Vai mikä siinä meni pieleen? Vai meinaako Jorkka, että katumaton voisi omistaa elävän uskon? Katumaton voi vain varastaa armoa ja näin saada kuolleen uskon pääkalloonsa. "Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman."
    Mutta katumisen määrää ei ole missään määritelty, paitsi kuningas Daavidista on sanottu, että hänen katumuksensa oli syvä. "Syvyydessä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni."
  5. Sinulla se vasta syntiluettelo on. Millä vuosisadalla elät? Onko sinun paikkakunnallasi ollut sellainen luettelo-opetus? Ei meillä päin onneksi. Minä en ole missään sanonut, etteikö kristitty saa pukeutua normaaliin asuun. Mutta kyllä Raamatussa - vieläpä Uudessa testamentissa - annetaan ohjeita pukeutumisesta. Vilkaisepa sieltä, jos on jotakin epäselvää.

    Minulle kelpaa Luther hyvin, hänkin on edesmennyt eturivin työntekijä Jumalan valtakunnassa.

    "Seurakunnan oppi pitää perustua kokonaan Raamattuun, siinä se ojennusnuora on, ei jonkun
    edesmenneen opettajan saarnoissa, joita pELerin suuressa itserakkaudessaan tänne kopioi jopa ruotsiksi. Ei, vaikka olisi kuinka hyvä saarnaaja.
    Järkyttävää pimeyttä. Etkö sinä perusasioita käsitä." Tämän sanoit sinä Uskova veli. Ja vielä ihmettelet, missä tuomitset edesmenneitä työntekijöitä harhaoppisiksi. "Järkyttävää pimeyttä, ei tajuta perusasioita... ja vielä ruotsiksi!!!"

    Mutta ei ole jätkilla kuintenkaa sen vertaa munaa että uskaltaisivat sanoa, että Gunnar J ja hänen työtoverinsa ovat saarnanneet väärin...

    Sinun raamattusi puhuu kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan. Millaisesta kuuliaisuudesta Gunnar Jönssonin raamattu puhui, kun hän piti tuon em. saarnansa? Ajattele vielä, että minä en ottanut kantaa mihinkään päähineeseen tms vaan halusin vain osoittaa kuinka esikoislestadiolaisessa kristillisyydessä on opetettu kuuliaisuudesta. Ja joka kerta kun sanot, että joku (esim. nykyinen) saarnaaja saarnaa väärin ko. asiasta, niin samalla tuomitset GJ:n opetuksen vääräksi. Näin se vaan on.

    Koska varmaan taas saan kuulla, miten väärässä olen ja kuinka pimeä olen ja etten tajua mistään tippaakaan, niin ihan iloisena ja mielelläni päätän tämän keskustelun osaltani tähän. Siteeraan vieläkin - kaiken uhalla - rakkaan opettajan GJ:n saarnaa, joka olkoon loppukaneettina minun osuuteeni:
    "Apostoli kehottaa meitä olemaan iloisia. Ja varmasti Jumalan lapsella on syy olla iloinen. Silloin vaino ahdisti kovasti kristittyjä. Nyt meillä ei ole vaino kovin ahdistavana, mutta maailman viha ja väärän vanhurskauden ilkeys ja eriseuran viha kohtaavat meidänkin aikanamme oikeita kristittyjä. Tämä tahtoo kenties monta kertaa tehdä meidät alakuloisiksi. Meistä tahtoo välistä tulla sellaisia kristittyjä, että emme siedä ollenkaan kritiikkiä ulkopuolelta. Mutta niin ohutnahkaisiksi me kristityt emme saa tulla, että jos joku heittää päällemme valheen, me alkaisimme murjottaa sen tähden. Päinvastoin meillä on syy iloita, kun me tiedämme tilamme ja jaksamme uskoa koko sydämellä, että minä omistan kaikkien syntieni anteeksisaamisen Karitsan veressä, ja Jumalan Henki todistaa henkeni kanssa, että minä olen Jumalan lapsi, siis puhtaalla ja puhdistetulla sydämellä ja omallatunnolla. Ei meitä haittaa, mitä ikänä meidän päällemme heitetään ulkopuolelta tai VAIKKA TÄMÄ TULISI NIINKIN LÄHELTÄ, ETTÄ SANOJA ON JOKU, JOKA ON SEURAAMASSA SAMASSA JOUKOSSA. Ilo Jumalassa, siitä meidän on pidettävä kiinni, ystävät rakkaat."

    Amen.