Vapaa kuvaus

Olen kiva ja huumorintajuinen urheiluhullu. Tuutko jutskaa? Kotieläimet: koira Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu Ammatti: Muu Siviilisääty: Varattu Lapset: En ole kiinnostunut lapsista

Aloituksia

32

Kommenttia

386

  1. Jos katsoit aikoinaan paljon keskustelua herättäneen YLEN Homoillan, niin siellähän oli läsnä henkilöitä, jotka kasvoivat ns. sateenkaariperheissä, sekä kyseisiä perheitä tutkineita henkilöitä. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, ettei sateenkaariperheiden lapsia kiusata yhtään sen enempää kuin muissakaan perheissä eläviä lapsia.

    Itse nuorena henkilönä olen huomannut, että erilaisista perheistä puhutaan yhä enemmän ja todella monet nuoret ovat jo nyt hyvin suvaitsevaisia samaa sukupuolta olevia kohtaan. Veikkaan, että kun lapsenlapsesi on aikuinen, niin sukupolvivaihdoksen myötä myös suvaitsevaisuus tuplaantuu ja homoperheetkin hyväksytään yhtä normaaleiksi kuin ne perinteisimmätkin perheet. Jo nyt kouluissa lapsille kerrotaan homoudesta ja siitä, että sekin on täysin normaalia.

    Onnea prinssessasta!
  2. Aviomieheni oli 6-vuotias ja hänen pikkuveli 3-vuotias, kun heidän vanhemmat tekivät 10h-työpäiviä ja päälle vielä 2h työmatkat. Molemmat lapset olivat päiväkodissa (vanhempi jo esikoulussa) 7h päivässä. Tämän jälkeen he lähtivät kotiin, siellä vanhempi poika lämmitti molemmille ruuat ja vahti pikkuveljeään viitenä päivänä viikossa.

    Raakaa meininkiä, mutta kun ei muitakaan vaihtoehtoja ollut, koska sukulaisia ei ollut lähimainkaan ja pikkuruisella paikkakunnalla ei ollut silloin mitään iltapäiväkerhoa tai vastaavaa. Työpaikatkin niin pienellä paikkakunnalla olivat todellakin kiven alla, joten ei ollut mahdollisuutta vaihtaakaan työpaikka tai muuttaa työaikaa. Ei ollut oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa, kuin tehdä illalla ruuat valmiiksi ja jättää lapsille todella selkeät ohjeet, mitä tehdään aamulla ja mitä päivällä.

    Tässä toimintamallissa on omat riskinsä, mutta se on myös opettanut todella hyvin lapsia olemaan itsenäisiä ja ottamaan vastuuta myös muista henkilöistä. Ja kun tilanne pakottaa, niin ei siinä kauheasti muita vaihtoehtoja pohdita.

    Itse jäin hoitamaan 13-vuotiaana 2-vuotiasta pikkusiskoani kahdeksi viikoksi, kun vanhempamme lähtivät lomailemaan ulkomaille. Siitä lähtien olen säännöllisesti vahtinut siskoani tähän päivään saakka aina kun on ollut tarvetta.

    Mielestäni pienempien sisarrusten vahtiminen on todella kehittävää henkisesti; oppii ottamaan tosissaan vastuun muista henkilöistä.
  3. Mutta kun lapsen kanssa ei todellakaan aina slevitä puhumalla. Ne 80- ja 90-luvulla syntyneet lapset, joita kasvatettiin ilman kuritusta, ovat nyt nuoria aikuisia, joilla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja. Lapaset eivät aina pysty konstruktiiviseen keskusteluun ja kiellot menettävät merkityksensä, jos niitä ei tehosteta fyysisin keinoin.

    Minut vanhemmat kasvattivat kovin ottein ja tästä olen heille kiitollinen. Kavereitani heidän vanhemmat kasvattivat puhumisella. Nykyään hyvin moni kaveri ei omaa alkeellisiakaan käytöstapoja, käyttäytyy hyvin törkeästi muita kohtaan.

    Itse koen lasten tukistamisen ja jossain määrin jopa perustellun väkivallan jopa hyväksi asiaksi. Aikoinaan minulla usein tuppasivat koulutossut jäämään kotiin. En kokenut niiden kantamista repussani kovinkaan tärkeäni. Kerran isäni löi minua niillä tossuilla päähän ja siitä lähtien ovat tossut pysyneet repussa koko opiskeluajan. Lapselle puhuminen ei todellakaan ole aina tehokasta, mutta raju tunnetila jää mieleen hyvin vahvasti.

    Myös vanhempien henkilöiden inhimillinen kunnioitus on kadonnut kuin tuhka tuulee nykynuorilla. olin joskus kaupan kassalla töissä, kun RAY:n peliautomaatit olivat K-15. Hyvin usein alaikäiset pelasivat niitä. Kun vartija tuli paikalle, niin siltä kuului vain haistattelua ja "et sä meille mitään voi"-fraasi. Tässä se ongelma onkin; lapset voivat käytännössä tehdä mitä vaan, mutta aikauset eivät heille mitään voi. Näiden alaikäsiten kanssa vartija kävi päivittäin saman keskustelun peliautomaattien ikärajasta, mutta mikään ei auttanut. Myöskään yhteydenotto vanhempiin ei auttanut. Siellä ne pojat olivat viikon päästä pelaamassa. Vartija ei mitään heille voi, vaan hänen on pakko mennä juttelemaan heille, vaikka hänellä olisikin parempaa tekemistä.

    Lehdet ovat pullollaan tarinoita henkilöistä, jotka aloittivat pelaamisen alaikäisinä, mikä johti aikuisena peliriippuvuuteen. Jos vartija saisi kunnolla kerran näpäyttää tai tukistaa alaikäisiä pelaajia, niin eivät varmanakaan toista kertaa voisi mennä uhmaamaan vartijaa, koska tietäisivät, että turpiin tulee ja kovaa.

    Ennen vanhaan lapsia tukistettiin hyvin pienistä asioista, mutta kaikki osasivat käyttäytyä ja kaikilla oli kunnioitus toisia kohtaan ja moraalikäsitys kohdillaan. En tarkoita jatkuvaa lasten hakkaamista, mutta perusteltu tukistus viimeisenä keinona on mielestäni ainoa oikea toimintastapa.
  4. Aloittajalla on täysin asiallisesti kirjoitettu teksti, jossa hän ilmaisi mielipiteensä. Minä en ainakaan tuossa tekstissä mitään asiatonta näe.
  5. Ei kaikki noin mustavalkoista ole kuin te täällä maalailette. Ei minkään puolueen politiikka ole täydellisesti kaikkia tyydyttävä; Kokoomuksenkin politiikka on tuonut hyviä asioita, niin myös Perussuomalaisten politiikassa on omat heikkoutensa. Kaikkia ei vaan mitenkään pysty miellyttämään ja aina tulee olemaan yksi tai useampi ihmisryhmä, joka jostain valittaa.

    Joku nimimerkki tässä erittäin hyvin ilmaisi pointtini; ei ole mitään motivaatiota ansaita paljon rahaa, koska verokarhu huolehtii, ettei sitä saa itselleen. Tämä johtaa veltostumiseen ja työmoraalin laskuun.

    Varsinkin matalapalkkaisilla aloilla nykyinen veromalli ajaa ihmiset sosiaalitukien piiriin ennemmin kuin työtä tekemään, koska verojen jälkeen heille jää käteen niin pieni osa, ettei matalapalkkaisten työn tekeminen ole enää kannattavaa. Mielestäni tämä on erittäin huono asia, koska matalapalkkaisia osaajia, kuten siivoojia ja vaikkapa hevosenhoitajia, kuitenkin tarvitaan. Ei ole ainuttakaan turhaa ammattia, vaan kaikki ovat tarpeellisia.

    Kannatan edelleenkin Kookoomuksen ajamaa verotuksen keventämistä, mikä väkisin johtaa joidenkin palveluiden yksityistämiseen. Hyvänä puolena tässä on se, että oikeasti fiksuille, nokkelille, työtä pelkäämättömille ja luoville tyypeille annetaan mahdollisuus menestyä kovalla työllä ja samalla saada kunnollinen korvaus tekemästään työstään.

    Esimerkkinä käytin omaa veroprosenttiani, joka on 40%. Ei ole kovinkaan suuri motivaatio minullakaan tehdä työtä, koska en saa itselleni lähes puolta tuloistani. Jos verotustani kevennettäisiin, niin aivan takuulla menisin takomaan lisää rahaa ja täten valtio saisi minulta verotettua enemmän rahaa.

    En lähde täydelliseksi puolueeksi Kokoomusta kutsumaan, mutta hyviä pointteja heilläkin on. Tämä on minun mielipiteeni, vaikka kuka mitäkin sanoisi.