Minun tarinani: 35 v naimisissa, 3 aikuista lasta, mies petti 10 vuotta sitten (3 vuoden suhde) ja nyt sain selville että suhde samaan naiseen taas. Asia selvisi minulle vahingossa. Ja nyt mies kuitenkin haluaa jatkaa avioliittoamme.
En tiedä mitä tehdä. Olenko läheisriippuvainen, vai onko mieheni? Mieheni on minun ainoa seksikumppanini, en ole häntä koskaan pettänyt. Olen kodin taloudenhoitaja, teen kaikki ns. naisten työt, hän tekee ne työt mitkä häntä kiinnostavat (surffailu tietokoneella, takan lämmitys, nurmikon leikkuu ym). Olen koko avioliiton ajan yrittänyt saada häntä puhumaan enemmän tunteistaan, huonolla menestyksellä. Ensimmäisen pettämisen jälkeen hän sanoi syyksi: "luulin että et enää tykkää munsta". Nyt hän sanoi vähän samaa...En todella tiedä mitä tehdä. En jaksaisi 56 vuotiaana muuttaa koko elämääni, järkyttää lasteni elämää vaikka he ovatkin aikuisia. Ja jos jatkan, voinko enää koskaan luottaa mieheeni. Enkä tiedä miten voi enää rakastaa tällaista ihmistä joka tekee minulle näin?
Ero vai ei?
170
1164
Vastaukset
- petturista eronnut
Miehesi ei rakasta sinua pätkäkään, ainoa mistä on huolissaan on se, että sinä päätät ottaa eron ja omaisuus menee myyntiin.
Jos tiedät missä tämä horo asuu, niin pakkaa miehesi henkilökohtaiset tavarat ja mene sekä soita ovikello ja anna horolle miehesi tavarat ja ilmoitat samalla, että palautusoikeutta ei ole miehessä pidä prk horo hyvänäsi. Lähdet saman tien kävelemään.
Ukolle laita tekstiviesti, että kotiin ei ole enää tulemista tavarasi on horon luona, mene sinne passattavaksi, tässä talossa sinun rumaa naamaasi ei enää tarvitse näkyä senkin huorapukki! Tämä pelleily loppu nyt sitten tähän.
Lapsille kerrot asian niin kuin se on ja laitat eron vireille. Kyllä sinä selviät hengissä vaikka ero on kova paikka, mutta ei sinun kannata jäädä ovimatoksi, jonka yli miehesi ja hänen horonsa kävelee mennen tullen.
Petturit ovat hyviä syyllistämään toista omista teostaan, mutta älä alistu moiseen käsitelyyn enään. Nyt ei ole kyseessä satunainen pettäminen, vaan ihan suunniteltu koska on sama horo taas kuvioissa.- ärsytyskynnys
Suosittelen ihan samaa.
- Mummeli-55
Eipä taida mieheni minua enää rakastaa, suurin murhe hänellä on lapsien suhtautumisesta, näin luulen, ja omaisuuden myynnistä. Minua vaan kauhistuttaa koko elämäni mullistaminen, jäin vielä juuri työttömäksi. Nuorin lapsista asuu vielä kotona, mutta on muuttamassa syksyllä pois. Eli minä jäisin yksin. Ja olen ollut mieheni kanssa 17 vuotiaasta lähtien eli yksinäisyys pelottaa.
Mieheni kysyi minulta lähtiessään eilen mökille, että mitä olen ajatellut ja mitä tästä eteenpäin. Hassu kysymys, sanoinkin hänelle että minun mielestäni hän on jo asian ratkaissut pettäessään taas minut. En tiedä. Onneksi hän on nyt poissa että saan rauhassa miettiä. - wwwwwwwwwccccccccccc
Olet takertuva, ja roikut miehessäsi vain taloudellisista syistä. Mikä siinä on niin sälittävää että jäisit yksin, niin moni on jäänyt,todennäköisesti sinäkin tuolla menolla ennenpitkää...Olet juuri niitä naisia jotka roikkuvat miehessään, eivätkä millän eroaisi , pelossa ettei sitten löydä enää ketään...sälittävää...Sekä eron jälkeen yrittävät kateuksissaan sotkea exänsä uutta elämää..
Tuossa ei ole mitään mietittävä, ei muuta kuin eroa hakemaan äläkä enää sekaannu miehesi ja hänen naisystävänsä asioihin, ne eivät millään tavoin sinulle enää kuulu, vaikka olisitte olleet aviossa 50 vuotta!
Aikuisiin lapsiinne ei eronne vaikuta enää juuri mitenkään, jheillä on oma elämäsnsä, joten turha käyttää heitäkään tekosyynä...Omaisuus myöskin saadaan varmasti jaettua oikeudenmukaiseti vaikka asianajan avulla.
Ei kannata jäädä kulisseihin, selvää on ettei miehesi enää rakasta sinua.- seksiä se on vailla.
Ja mikähän se sinun ongelmasi oikein onkaan?
Että yksin, vaikka väkisin??
Kuule, elä ensin elämääsi, ennen kuin tulet typeriä kommenttejasi tänne lausumaan..
Mikähän siinä on, että teitä vain riittää, jotka lapsellisuudessanne uskotte vain siihen kaikenkattavaan rakkauteen tai vastakohtaisesti yksinäisyyteen.
Elämä ei ole satua ja luulisi sinunkin sen jo tajuavan.
Sinunkin kumppanisi tulee sinua pettämään ja se kuule on niin, että miehet on menossa hyvin herkästi vieraisiin ja se ei niille merkkaa mitään, pelkkää panoa vaan. Kun himottaa, ei sen muna pysy housusissa, ei sen kummempaa..
Miehissä pitää vain tämä piirre sietää ja yrittää ne pitää kurissa,varsinkin vanhempana.
Rakkaudella ei ole mitään tekemistä pettämisen kanssa.
Ap.n pitää antaa vain miehelle seksiä useammasti, ja huomioida mies, sitten pysyy kotosalla, eikä kulje vieraissa. - niinkö luulet,...
seksiä se on vailla. kirjoitti:
Ja mikähän se sinun ongelmasi oikein onkaan?
Että yksin, vaikka väkisin??
Kuule, elä ensin elämääsi, ennen kuin tulet typeriä kommenttejasi tänne lausumaan..
Mikähän siinä on, että teitä vain riittää, jotka lapsellisuudessanne uskotte vain siihen kaikenkattavaan rakkauteen tai vastakohtaisesti yksinäisyyteen.
Elämä ei ole satua ja luulisi sinunkin sen jo tajuavan.
Sinunkin kumppanisi tulee sinua pettämään ja se kuule on niin, että miehet on menossa hyvin herkästi vieraisiin ja se ei niille merkkaa mitään, pelkkää panoa vaan. Kun himottaa, ei sen muna pysy housusissa, ei sen kummempaa..
Miehissä pitää vain tämä piirre sietää ja yrittää ne pitää kurissa,varsinkin vanhempana.
Rakkaudella ei ole mitään tekemistä pettämisen kanssa.
Ap.n pitää antaa vain miehelle seksiä useammasti, ja huomioida mies, sitten pysyy kotosalla, eikä kulje vieraissa.Olen aivan eri mieltä...Rakkauteen kuuluu seksi aina...Ja tämä on ollut maailman alusta asti näin, jos mies tarvii käydä vieraissa, ja hänellä on vieläpä useiden vuosien suhde toiseen naiseen jonka vaimokin tietää!!Ja tälläistäkö naisen pitäisi sietää...EI kiitos. Ja varmasti on uskollisiakin miehiä..Jotka ei hyppää vieraissa .Vai pitää miehissä vain tuo piirre sietää...salli mun nauraa!!!!Miehesi tottakai rakastaa toista ja häönen pillunsa on parempaa, ei kävisi jos ei olisi, ...:)))
Vai pelkkää panoa vuosia kestänyt suhde, kaikkea vielä..::::)))) - rakkaus ohimenevääää
niinkö luulet,... kirjoitti:
Olen aivan eri mieltä...Rakkauteen kuuluu seksi aina...Ja tämä on ollut maailman alusta asti näin, jos mies tarvii käydä vieraissa, ja hänellä on vieläpä useiden vuosien suhde toiseen naiseen jonka vaimokin tietää!!Ja tälläistäkö naisen pitäisi sietää...EI kiitos. Ja varmasti on uskollisiakin miehiä..Jotka ei hyppää vieraissa .Vai pitää miehissä vain tuo piirre sietää...salli mun nauraa!!!!Miehesi tottakai rakastaa toista ja häönen pillunsa on parempaa, ei kävisi jos ei olisi, ...:)))
Vai pelkkää panoa vuosia kestänyt suhde, kaikkea vielä..::::))))Älä nyt sentään tukehdu kuolaasi, naamasi näyttää siltä, että räjähtää kohta.. ;))
Kokemuksesta voin yhtyä ed.ed, että teitä ikuisen rakkauden perässä juoksevia ruttunaamoja on maamme pullollaan, elämä jää elämättä, kun haetaan jotain ihme heppua, jolle sunkin tavara muka riittäisi, heh!
Salli mun nauraa....heheheheh! - voi-voi...:))
rakkaus ohimenevääää kirjoitti:
Älä nyt sentään tukehdu kuolaasi, naamasi näyttää siltä, että räjähtää kohta.. ;))
Kokemuksesta voin yhtyä ed.ed, että teitä ikuisen rakkauden perässä juoksevia ruttunaamoja on maamme pullollaan, elämä jää elämättä, kun haetaan jotain ihme heppua, jolle sunkin tavara muka riittäisi, heh!
Salli mun nauraa....heheheheh!No vanhenee ne miehetkin, ja sinä myös, ja viestesitäsi päätellen olet katkera vanha nainen, joka olet koko ikäsi sietänyt miehesi vieraissa juoksua...:))Meitä on moneen junaan, kaikki rassukat ei vaan uskalla erota ja puolustautuu laillasi että muka kaikkien miehet pettää., täytyy vaan naisena sietää.....ei kiitos...
Elämme 2000-lukua, nainen voi ja saa erota , ja etsiä paremman suhteen...se on sitten eri asia jos ei uskalla kuten sinä..
olen elänyt elämäni omalla laillani, ja olen tyytyväinen, kaltaisellesi ruttunaamalle en käy selittelemään,eikä sinulle kuulukaan...Tukehdu vaan katkeruuteesi ...ja kateuteesi eronneita kohtaan...:)) - R.I.P. sulle vaan!
voi-voi...:)) kirjoitti:
No vanhenee ne miehetkin, ja sinä myös, ja viestesitäsi päätellen olet katkera vanha nainen, joka olet koko ikäsi sietänyt miehesi vieraissa juoksua...:))Meitä on moneen junaan, kaikki rassukat ei vaan uskalla erota ja puolustautuu laillasi että muka kaikkien miehet pettää., täytyy vaan naisena sietää.....ei kiitos...
Elämme 2000-lukua, nainen voi ja saa erota , ja etsiä paremman suhteen...se on sitten eri asia jos ei uskalla kuten sinä..
olen elänyt elämäni omalla laillani, ja olen tyytyväinen, kaltaisellesi ruttunaamalle en käy selittelemään,eikä sinulle kuulukaan...Tukehdu vaan katkeruuteesi ...ja kateuteesi eronneita kohtaan...:))no olihan kirjoitusta...
Miten ihmeessä pärjäät yleensä missään suhteessa, kun asenne on tuollainen, että jo pelkkä kirjoittelusi antaa sinusta niin vastenmielisen kuvan, ettei voi olla kuin todella ruma, vastenmielinen ja ilmeisesti ylipainoinen kouluttautumaton lähiöakka, jonka elämä on vain haaveilua ihanasta miehestä, jota ei koskaan vastaasi tule.
Huomaa, että olet todellakin elänyt "omaa" elääsi ja omaksesi se jääkin.
Huh! Toivottavasti et koskaan kävele vastaan, puistatus olisi varmaan todella kova tuollaisen nähdessään ilmielämänä, hyi hitto! :( - HICK! oot juoppo..
voi-voi...:)) kirjoitti:
No vanhenee ne miehetkin, ja sinä myös, ja viestesitäsi päätellen olet katkera vanha nainen, joka olet koko ikäsi sietänyt miehesi vieraissa juoksua...:))Meitä on moneen junaan, kaikki rassukat ei vaan uskalla erota ja puolustautuu laillasi että muka kaikkien miehet pettää., täytyy vaan naisena sietää.....ei kiitos...
Elämme 2000-lukua, nainen voi ja saa erota , ja etsiä paremman suhteen...se on sitten eri asia jos ei uskalla kuten sinä..
olen elänyt elämäni omalla laillani, ja olen tyytyväinen, kaltaisellesi ruttunaamalle en käy selittelemään,eikä sinulle kuulukaan...Tukehdu vaan katkeruuteesi ...ja kateuteesi eronneita kohtaan...:))?
Onpahan vanhalla valaalla ongelmia.. ;))))))
Noooo, elä sä vaan pöppö-elämääsi ja ota taas kaljaa!
- Mummeli-55
...ihan kiva kuulla kommentteja...taidan sitten olla säälittävä takertuja? mutta kun minulla kaikesta huolimatta on vielä tunteita miestäni kohtaan. Ja jos meille tulee ero, en tosiaankaan yritä sotkea hänen uutta elämäänsä.
Lauseesta "aikuisiin lapsiin ei ero vaikuta" olen kyllä eri mieltä, kyllä vanhempien ero vaikuttaa aikuisiin lapsiinkin, häviäähän heiltäkin se tuttu koti (jossa ovat asuneet koko lapsuutensa) ja samalla suhtautuminen meihin vanhempiin kyllä muuttuu väkisinkin, etenkin isään.
Ei asia ole niin yksinkertainen ja mustavalkoinen.- Aikuinen nainen
Olet oikeassa, kaikkiin se vaikuttaa.
Ei miehesi halua erota, kaipaa vain sinulta nyt huomiota ja hellyyttä.
Kokeileppa, ei peli ole vielä menetetty....
Näin vanhempana asioista ajattelee tosiaan vähän avarammin, ei se ero ole mikään ratkaisu ja miehesi käytös on enempikin hätähuuto, vastaa siihen.
Ylpeydelle ei nyt ole sijaa.
On minuakin mies pettänyt, mutta annoin anteeksi ja jatkettiin, vähän eri kaavalla.
Nyt menee hyvin, oli itsellänikin peiliin katsomisen paikka.
Eronneet ystäväni eivät ole löytäneet mitään rakkautta, pelkkiä kulkukulleja on ollut tarjolla, aikansa.
- kohta mummeli 47 v
Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa. Mieheni petti minua useasti avioliittomme aikana, monta kertaa anteeksi kunnes en enää jaksanutkaan. Puolisoni syyllisti minua pettämisistään, kotona ei ollut tarpeeksi seksiä yms. Eropäätökseen meni useita vuosia. Ei se ero ole helppo päätös, kun siihen liittyy lapset, koti ja koko 30-vuotinen elämä yhdessä. Nyt lähes 50-kymppisenä vasta eronneena olen kuitenkin hyvin tyytyväinen päätökseeni. Asioihin tulee myös vähän perspektiiviä. Omalla kohdallani kyse oli läheisriippuvuudesta, ehkä myös toisen puoliskon jonkinasteisesta persoonallisuushäiriöstä. Itsenäisen elämän opettelu tässä iässä, kun on elänyt koko aikuisen elämän toisen kanssa, ei ole helppoa. Ja kuitenkin sitä huolehtii myös siitä toisesta osapuolesta.. ex-mieheni ei ole löytänyt elämänkumppania itselleen, vierailee usein luonani ja valittaa yksinäisyyttään. Palaisi varmasti mielellään takaisin jos ottaisin. Mutta siihen en enää ryhdy, koska sama meno jatkuisi edelleen. Kuulostaa hullulta mutta tunnen syyllisyyttä erosta ja omasta tyytyväisyydestäni ja koen pahaa oloa hänen puolestaan. Kuulostaako läheisriippuvuudelta?
Kuule sinä mummeli-55, olen vähän samaa mieltä erään kommentoijan kanssa, luulen ettei miehesi rakasta sinua enää. Kuvittele itsellesi ihanne elämä ilman häntä ja lähde pyrkimään kohti sitä. Huomaat että elämä muuttuu pikkuhiljaa parempaan!Kirjoitat että tunnet syyllisyyttä erosta ja pahaa oloa ex-miehesi puolesta...samat tunteet on minullakin, eli jos päätän että minulle riitti nyt. Tuntuu niin pahalta se, että hänen suhteensa lapsiin kyllä muuttuu huonoksi ihan varmaan ja lapset/lapsenlapset ovat hänelle tosi tärkeitä. Hullua ajatella näin, itsepähän on asiat tähän malliin järjestänyt, olisi voinut ajatella ylä- eikä alapäällään aikaisemmin.
- niinkös----::))
Mummeli55 kirjoitti:
Kirjoitat että tunnet syyllisyyttä erosta ja pahaa oloa ex-miehesi puolesta...samat tunteet on minullakin, eli jos päätän että minulle riitti nyt. Tuntuu niin pahalta se, että hänen suhteensa lapsiin kyllä muuttuu huonoksi ihan varmaan ja lapset/lapsenlapset ovat hänelle tosi tärkeitä. Hullua ajatella näin, itsepähän on asiat tähän malliin järjestänyt, olisi voinut ajatella ylä- eikä alapäällään aikaisemmin.
Voi-voi, kyllä aikuiset lapsesi ymmärtävät tilanteen, ja varmasti tietävätkin...ei heidän auta muuta kuin hyväksyä miehesi ratkaisu sekä uusi naisystävä...Tottahan miehesi hänt'ä rakastaa kun kerran pitkä suhdekin sinusta huolimatta on.:::)))Äläpäs slittele, pelkäät vaan työttömyttä, etjkä tahtois elättäjääs päästää, mutta kyll mieheskin kukkarolle käy kahta naista elättää....voi voi mummeli rukkaa..:)))
niinkös----::)) kirjoitti:
Voi-voi, kyllä aikuiset lapsesi ymmärtävät tilanteen, ja varmasti tietävätkin...ei heidän auta muuta kuin hyväksyä miehesi ratkaisu sekä uusi naisystävä...Tottahan miehesi hänt'ä rakastaa kun kerran pitkä suhdekin sinusta huolimatta on.:::)))Äläpäs slittele, pelkäät vaan työttömyttä, etjkä tahtois elättäjääs päästää, mutta kyll mieheskin kukkarolle käy kahta naista elättää....voi voi mummeli rukkaa..:)))
Eivät lapset tästä suhteesta eivätkä kymmenen vuoden takaisesta pettämisestä tiedä, sen kyllä tietävät että meillä on ollut vähän vaikeaa mieheni kanssa, minä olen heidän kanssaan asiasta keskustellut. Olen ilmeisesti sitten tosiaan sellainen ovimatto josta joku kirjoitti ja läheisriippuvainen hössääjä, lapsianikin yritän säästää ilmeisesti liikaa elämän raadollisuudesta...mutta olen se mikä olen. Enkä tosiaan pelkää työttömyyttä enkä minkään elättäjän vuoksi miestäni halua pitää...Kyllä minä itseni elättämään pystyn.
Kohta mummeli 47:lle...minullakin oli vastaanvanlainen avioliitto. Mieheni oli erittäin itsekeskeinen ja elämä tuntui pyörivän oman navan ympärillä. Petti minua useaan otteeseen. Olen onnellisempi nyt yksin, vaikka tuskin ketään enää tämän ikäisenä löydän. Eipä exäni kovin onnelliselta tunnu ja takaisin hinkuu, vaan en ota. Nuoruudesta asti yhdessä oltiin ja suurelta osin hyvät muistot jäivät, niitä ei kukaan voi pois ottaa. Onneksi on hyvät välit aikuisiin lapsiin ja lapsenlapseen, puhumattakaan ystävistä ja hyvistä työkavereista.
Mummeli-55:lle samoja terveisiä, että lähde pois rakkaudettomasta liitostasi.
Koville se ottaa ennen kuin tottuu itsekseen olemaan, mutta parempi kuin olla tuollaisessa liitossa, jossa toinen ei arvosta pätkääkään.
Tsemppiä sinulle elämääsi!- ainiin
Mummeli55 kirjoitti:
Kirjoitat että tunnet syyllisyyttä erosta ja pahaa oloa ex-miehesi puolesta...samat tunteet on minullakin, eli jos päätän että minulle riitti nyt. Tuntuu niin pahalta se, että hänen suhteensa lapsiin kyllä muuttuu huonoksi ihan varmaan ja lapset/lapsenlapset ovat hänelle tosi tärkeitä. Hullua ajatella näin, itsepähän on asiat tähän malliin järjestänyt, olisi voinut ajatella ylä- eikä alapäällään aikaisemmin.
sehän riippuu myös siitä miten mustamaalaat lasten isää, hän on kuitenkin ainoa isä heille, joten älä sinä sotke heidän välejään ainakaan.
- aitukka
Mummeli55 kirjoitti:
Eivät lapset tästä suhteesta eivätkä kymmenen vuoden takaisesta pettämisestä tiedä, sen kyllä tietävät että meillä on ollut vähän vaikeaa mieheni kanssa, minä olen heidän kanssaan asiasta keskustellut. Olen ilmeisesti sitten tosiaan sellainen ovimatto josta joku kirjoitti ja läheisriippuvainen hössääjä, lapsianikin yritän säästää ilmeisesti liikaa elämän raadollisuudesta...mutta olen se mikä olen. Enkä tosiaan pelkää työttömyyttä enkä minkään elättäjän vuoksi miestäni halua pitää...Kyllä minä itseni elättämään pystyn.
Pane se ukkosi heti laputtamaan, äläkä aikaile. Jää itsellesi enemmän aikaa vuosia nauttia uudesta elämästäsi!
- 62
Kohta mummeli 47v. ihan kuin minä olisin kirjoittanut tuon kyseisen viestin, sama ikä ja vuodet ja elämä. Minä olen hyvin onnellinen omassa elämässäni vaikkakin vielä yksin. Eletään täällä vain yhden kerran, sitä vielä opettelen.
- Eronnut 16v jälkeen
Muutos pelottaa aina, vaikka et olisi onnellinen niin tiedät mitä on tulossa. Siksi usein ihmiset roikkuvat huonossa suhteessa. Sinua on kohdeltu väärin. Nyt ajattelet itseäsi ja omaa arvoasi, lapsiasi. Miehelläsi ei ole kunnioitusta eikä näin ollen myöskään rakkautta sinua kohtaan. Niin ikävää kuin se onkin. Sinä pärjäät kyllä! Vaikka olisit työtön, teidän omaisuudesta saat varmasti osasi, jolla pääset alkuun. Annoit jo miehellesi uuden mahdollisuuden. Hän tuhosi sen taas ja vielä samalla tavalla kuin aiemmin. Se ei ole rakkautta. Tee muutos kun vielä voit. Löydät vielä uuden paremman suunnan elämällesi. Voimia.
- eroon vaan...
Ero vireille ja kiireesti, asiat eivät tule parantumaan, sen olet jo kokenut...miehesi rakastaa toista, heillä on ollut jo pitkä salasuhde joka leimahti uudelleen liekkiin , ja onko välillä sammunutkaan, kunhan vaan et tiennyt totuutta...
Aikuislle lapsille ei asuntonne myynti ole ongelma, useihnan muutenkin vanhemmat muuttavat pienepään ja helppohoitoisempaan kotiin lasten muuttettua pois, ja varmasti lapset tottuvat...Onkos lapsistasikaan tuollainen tilanne kiva, isällä toinen, parempi heillekin tehdä selvä ero...Tuollaiset ovat vaan tilanteen puolustelua ja tekosyitä...
Nyt reippaasti työtä etsimään ja muutloksen tuulet puhaltamaan.Ainakaan minä en jäisi aisankannattajaksi, tuohan on ällöttävää lapsillenkin... - Birgitta.
No, ei ihme, että suomessa erotaan koko ajan, kun ei enää vastoinkäymisiä siedetä ollenkaan..
Yritä puhua asiat selviksi ja yrittäkää loppuelämänne uudella tavalla järjestää..
Miehesi kaipaa varmaan naisen kosketusta, kun hakee muualta sitä, mitä ei enää kotoa saa, voisko olla kyse siitä?
Itse olin suhteessa varatun miehen kanssa, jonka vaimo oli lopettanut kokonaan kaikenlaisen ihokosketuksen miehensä kanssa ja vain puute siitä ajoi miehen syliini.
En voinut kuitenkaan jatkaa suhdetta kauaa, kun mies koko ajan kaipasi vaimoaan, minua käytti vain tarpeeseensa.
Vaimoaan kuitenkin rakasti. :(
Ei sitä yhteistä historiaa voi kukaan muu korvata ja mihinkäs ne tunteet olisi kadonneet?
Nosta kissa pöydälle ja kerro miehelle, mitä haluat hänestä. Ja kuuntele hänen toiveensa, sitten voitte miettiä, mitä kannattaa tehdä.
Olen tavannut paljon vanhempia miehiä ja kyllä se läheisyys on ollut kaikilla se tärkein puute, mikä on suhteensa ajaneet karille. Olisko teilläkin kyse siitä?- Kulkukoiran exä
Birgitta.."Miehesi kaipaa varmaan naisen kosketusta, kun hakee muualta sitä, mitä ei enää kotoa saa, voisko olla kyse siitä?"...höpönhöpön. Toisilla on vain kulkukoiran vietti, ei siinä ole kyse siitä, saako kotona vai ei, jatkuva etsintä on toisilla päällä.
- kohta mummeli 47 v
Birgitta hei, monta kertaa kun näistä puhutaan, pettämistä puolustellaan vetämällä esille juuri tämä seksi-kortti. Ikään kuin seksi olisi välttämätön ravinto, jota on saatava. Minun mieheni sai kyllä säännöllisesti seksiä, olisi saanut enemmänkin, jos olisi ollut uskollisempi. Parisuhde ja erityisesti se seksipuoli tarvitsee toimiakseen luottamusta, molemminpuolista kunnioitusta ja tykkäämistä. Jos toinen hyppää vieraisiin, silloin ei ole alunperin ollut haluakaan kehittää näitä asioita oman puolison kanssa. Valitaan helpompi tie (vieraissa käynti) ja sitten itketään sen perään mitä on menetty. Toinen lukunsa on sitten aidosti seksiriippuvaiset ihmiset, jotka vaan ei kerta kaikkiaan kykene normaaliin parisuhteeseen : ( Sellaisista kannattaa pysya mahdollsimman kaukana, koettu on..
- aikuinen nainen.
Onko se sitten niin vaikeaa hyväksyä, että miehet vaan kaipaa sitä seksiä enempi kuin naiset?
Kyllä meillä on mies pysynyt uskollisena, kun saa viikossa pari kertaa seksitouhuja, vaikka en itse aina niin välittäisikään..
Joutuu ne miehetkin tekeen perheensä eteen paljon hommia, mistä ei niin välittäisi hekään, tehtävä vaan on, jos haluaa, että parisuhde toimii.
Mutta saahan sitä toki erota, jos seksi on vastenmielistä, halukkaita naisia kyllä riittää.
Tahtoo vaan näitä yksinäisiä eronneita katkeria naisia olla jo riesaksi asti. - Mitä riesaa
aikuinen nainen. kirjoitti:
Onko se sitten niin vaikeaa hyväksyä, että miehet vaan kaipaa sitä seksiä enempi kuin naiset?
Kyllä meillä on mies pysynyt uskollisena, kun saa viikossa pari kertaa seksitouhuja, vaikka en itse aina niin välittäisikään..
Joutuu ne miehetkin tekeen perheensä eteen paljon hommia, mistä ei niin välittäisi hekään, tehtävä vaan on, jos haluaa, että parisuhde toimii.
Mutta saahan sitä toki erota, jos seksi on vastenmielistä, halukkaita naisia kyllä riittää.
Tahtoo vaan näitä yksinäisiä eronneita katkeria naisia olla jo riesaksi asti.sinulle on koitunut yksinäisistä eronneista tai erotetuista naisista???
- kulississa katkeramm
aikuinen nainen. kirjoitti:
Onko se sitten niin vaikeaa hyväksyä, että miehet vaan kaipaa sitä seksiä enempi kuin naiset?
Kyllä meillä on mies pysynyt uskollisena, kun saa viikossa pari kertaa seksitouhuja, vaikka en itse aina niin välittäisikään..
Joutuu ne miehetkin tekeen perheensä eteen paljon hommia, mistä ei niin välittäisi hekään, tehtävä vaan on, jos haluaa, että parisuhde toimii.
Mutta saahan sitä toki erota, jos seksi on vastenmielistä, halukkaita naisia kyllä riittää.
Tahtoo vaan näitä yksinäisiä eronneita katkeria naisia olla jo riesaksi asti.Eikös tuollaisessa kulisiiavioliitossa ole juuri ne pahiten katkeroituneet naiset, sietää nyt miehen syrjähyppyjä vuodesta toiseen, ja kyllä vaan kaikki muutkin tietää ja nauraa miten tyhmiää ...
- Vonkaaja****
aikuinen nainen. kirjoitti:
Onko se sitten niin vaikeaa hyväksyä, että miehet vaan kaipaa sitä seksiä enempi kuin naiset?
Kyllä meillä on mies pysynyt uskollisena, kun saa viikossa pari kertaa seksitouhuja, vaikka en itse aina niin välittäisikään..
Joutuu ne miehetkin tekeen perheensä eteen paljon hommia, mistä ei niin välittäisi hekään, tehtävä vaan on, jos haluaa, että parisuhde toimii.
Mutta saahan sitä toki erota, jos seksi on vastenmielistä, halukkaita naisia kyllä riittää.
Tahtoo vaan näitä yksinäisiä eronneita katkeria naisia olla jo riesaksi asti.Mitä eronneita ja katkeria naisia tarkoitat?? Tällä palstalla olen lukenut vain positiivisia kannanottoja. Eihän se elämä yksin ruusuilla tanssimista ole, mutta parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Kyllä naisetkin kaipaavat seksiä, eikä seksiä pitäisi rinnastaa työhön. Miltä tuntuu rakastella naisen kanssa, joka tekee sen velvollisuudesta, jotta toinen korjaisi sen rikkinäisen vesihanan, tekisi remppaa, pysyisi hyvällä tuulella. Seksistä pitäisi nauttia... - Vanhoja naisia...
Mitä riesaa kirjoitti:
sinulle on koitunut yksinäisistä eronneista tai erotetuista naisista???
hmm..en ole koskaan kuullut opnnellisesta liitosta, jossa ei harrasteta seksiä?
Taitaa tälläkin palstalla olla näköjään nyt akkoja, jotka ovat alapäästään kuivuneet ja luulevat miesten viihtyvän sellaisessa suhteessa?
Valitattavasti se seksi kuuluu siihen hyvään parisuhteeseen ja pelkkänä lahnana olo alla ei ole pumpattavaa barbaraa kummempi, että olis teillä ämmillä täällä sinne peiliin ja alapäähänkin katsomisen aika, jois oikeasti haluatte tietää, miksi se mies käy vieraissa.
Helpompaa on tietenkin erota ja viettää yksinäinen vanhuus sen kissan kanssa! ;) - makkara maistuu!
Vonkaaja**** kirjoitti:
Mitä eronneita ja katkeria naisia tarkoitat?? Tällä palstalla olen lukenut vain positiivisia kannanottoja. Eihän se elämä yksin ruusuilla tanssimista ole, mutta parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Kyllä naisetkin kaipaavat seksiä, eikä seksiä pitäisi rinnastaa työhön. Miltä tuntuu rakastella naisen kanssa, joka tekee sen velvollisuudesta, jotta toinen korjaisi sen rikkinäisen vesihanan, tekisi remppaa, pysyisi hyvällä tuulella. Seksistä pitäisi nauttia...Ei ole miehen vika, jos nainen ei enää nauti seksistä.
Siitä on vain tullut jääkaapilla viihtyvä plösö, ei sen kummempaa! - huh huh!
Mitä riesaa kirjoitti:
sinulle on koitunut yksinäisistä eronneista tai erotetuista naisista???
Mikäs into sulla taas on kehoittaa ihmistä eroamaan heti ongelmien tultua???
On sen verran mullakin kokemusta eronneista naisista, että kadehtivat erottuaan mm.minun avioliittoani ja etsivät suuna päänä edes jotain ukontynkää siihen heitä tyydyttämään, vaikka se pointti olisi se, että pitäisi osata miettiä sitä, mitä ITSELLÄ on toiselle antaa.
Aika rasittavia on eronneet naiset, varsinkin kännissä..
Avioliitto on kahden kauppa, jos menee huonosti, vikaa on kummassakin, ei toisessa pelkästään. - katkeraako naurua??
kulississa katkeramm kirjoitti:
Eikös tuollaisessa kulisiiavioliitossa ole juuri ne pahiten katkeroituneet naiset, sietää nyt miehen syrjähyppyjä vuodesta toiseen, ja kyllä vaan kaikki muutkin tietää ja nauraa miten tyhmiää ...
ei suinkaan, vaan ne pahimmat kadehtijat ja katkerat muijat löytyy ihan sieltä eronneiden riveistä, esim.peilistä sinäkin sen tunnistat.
- pullamössö maistuu!
makkara maistuu! kirjoitti:
Ei ole miehen vika, jos nainen ei enää nauti seksistä.
Siitä on vain tullut jääkaapilla viihtyvä plösö, ei sen kummempaa!Jep!
Läskiä valasta nyt ei tee mieli Erkilläkään!
Eri juttu se on naapurin hoikka, urheilullinen Liisa! nam! - portsari vain
katkeraako naurua?? kirjoitti:
ei suinkaan, vaan ne pahimmat kadehtijat ja katkerat muijat löytyy ihan sieltä eronneiden riveistä, esim.peilistä sinäkin sen tunnistat.
Tuo on muuten totta!
Kyllä ne liitoissaan olevat naiset on tyytyväisemmän oloisia, kuin nuo eronneet räkäposkella kapakoissa rääkyvät pahasisuiset akat, joita kaikki miehet yrittää kaukaa kiertää. - Aika silloin luopua.
Vanhoja naisia... kirjoitti:
hmm..en ole koskaan kuullut opnnellisesta liitosta, jossa ei harrasteta seksiä?
Taitaa tälläkin palstalla olla näköjään nyt akkoja, jotka ovat alapäästään kuivuneet ja luulevat miesten viihtyvän sellaisessa suhteessa?
Valitattavasti se seksi kuuluu siihen hyvään parisuhteeseen ja pelkkänä lahnana olo alla ei ole pumpattavaa barbaraa kummempi, että olis teillä ämmillä täällä sinne peiliin ja alapäähänkin katsomisen aika, jois oikeasti haluatte tietää, miksi se mies käy vieraissa.
Helpompaa on tietenkin erota ja viettää yksinäinen vanhuus sen kissan kanssa! ;)Noinhan se on, mutta turhaanpa sitä näille akkoille yrittää selitellä.
Ne on vaan sitä "minä ja minä ja minä.."-höpötystä aina vaan ja aina menee suhteensa karille! Liikaa ovat telkkarin "hömppäsarjojen" tuijottajia...
Kyllä itse olen huomannut todellakin nämä mukavat naiset olevan liitoissaan onnellisia juuri sen takia, että seksin ei ole annettu kuivua olemattomiin ja sehän taas tekee miehestä super-onnellisen..
Kuka mies sitä nyt johonkin "kaveri"-liittoon tyytyisi? Impotentti korkeintaan..
Kavereita saa muutenkin. Vanhoja naisia... kirjoitti:
hmm..en ole koskaan kuullut opnnellisesta liitosta, jossa ei harrasteta seksiä?
Taitaa tälläkin palstalla olla näköjään nyt akkoja, jotka ovat alapäästään kuivuneet ja luulevat miesten viihtyvän sellaisessa suhteessa?
Valitattavasti se seksi kuuluu siihen hyvään parisuhteeseen ja pelkkänä lahnana olo alla ei ole pumpattavaa barbaraa kummempi, että olis teillä ämmillä täällä sinne peiliin ja alapäähänkin katsomisen aika, jois oikeasti haluatte tietää, miksi se mies käy vieraissa.
Helpompaa on tietenkin erota ja viettää yksinäinen vanhuus sen kissan kanssa! ;)Oletkos sinä kuullut aviomiehistä, jotka ovat itsekkäitä seksiaktissa, eivätkä välitä tyydyttääkö puolisonsa vai ei. Ei ole ihme, jos ei tällaisen itsekkään miehen seksiakteja odota.
- Mitä nää höpiset
aikuinen nainen. kirjoitti:
Onko se sitten niin vaikeaa hyväksyä, että miehet vaan kaipaa sitä seksiä enempi kuin naiset?
Kyllä meillä on mies pysynyt uskollisena, kun saa viikossa pari kertaa seksitouhuja, vaikka en itse aina niin välittäisikään..
Joutuu ne miehetkin tekeen perheensä eteen paljon hommia, mistä ei niin välittäisi hekään, tehtävä vaan on, jos haluaa, että parisuhde toimii.
Mutta saahan sitä toki erota, jos seksi on vastenmielistä, halukkaita naisia kyllä riittää.
Tahtoo vaan näitä yksinäisiä eronneita katkeria naisia olla jo riesaksi asti.Kuulepa ei se aina niin yksinkertaista ole. Miehissäkin on eroja, ei voi mitään yleistää. Jollekin miehelle riittää kaksi kertaa viikossa ja toiselle ei montakaan kertaa päivässä.
Parisuhde ei ole pelkkää naimista! Jos sinun kohdallesi osui mies jolle riittää pari kertaa viikossa älä yleistä! Ei kaikista miehistä ole edes ajattelemaan naista ja hänen tarpeita.
- mummeli-55
Olen niin monta kertaa yrittänyt puhua asioista mieheni kanssa, ensimmäisen pettämiskerran jälkeen luulin että saimme asiat selvitettyä ja meillä menikin (omasta mielestäni) asiat monta vuotta ihan hyvin. En tiedä missä vaiheessa aloimme etääntyä toisistamme ja missä meni vikaan...Kyllähän minussakin on ollut vikaa, olen viimeisen vuoden ollut tosi tyly hänelle johtuen siitä että en ole enää jaksanut yrittää puhua "seinälle". Olen kirjoittanut hänelle sp-viesteja joissa olen sanonut hänelle kaiken mitä haluan, mutta niitäkään hän ei ole juuri mitenkään kommentoinut edes. Hän ei osaa puhua tunteistaan ja toiveistaan eli siksi minä jossain vaiheessa luovutin. Seksiä meillä ei juuri ole ollut. Tiedän että hän on kaivannut kosketusta, niin minäkin, mutta kun seksipuoli vaatii minulta juuri sitä luottamusta ja kunnioitusta ja toisen huomioimista ja se on puuttunut meidän väliltämme. Eikä minusta mikään
oikeuta tekemään toiselle tällaista, kyllä asiat pitää osata puhumalla selvittää. Minulle ei ole tullut mieleenkään lähteä metsästämään jotakin uutta miestä
läheisyyden ja seksin vuoksi.
Yritän vielä kerran selvitellä asioita hänen kanssaan, ja saada hänet jollekin pariterapeutille kanssani. Ehkä olen sitten tyhmä "ovimatto" jonkun mielestä, mutta meillä on kuitenkin niin pitkä yhteinen historia, paljon hyviä muistoja, ihanat lapset/Lapsenlapset joita molemmat rakastamme. En tiedä pystynkö/haluanko enää jatkaa hänen kanssaan, aika näyttää...- WXY..
Miksi sitten valitat tällää kun teillä kerran on niin hyvin ja "pitkä yhteinen historai"....Jokin vaan on silti ollut viimeiset kymmenen vuotta vialla, joten voit hieman lyhentää "historiaasi" eikä miehesi näytä tuntevan samoin...HIstoriaasi kuuluu myös kymmenen viimeisen vuoden ajalta miehesi rakastajatar.
eRO TULEE HALUSIT TAI ET, ENNENPITKÄÄ TUO TOINEN NAINEN SEN VAATII.SILLOIN EI SINULTA KYSYTÄKÄÄN.JA SEN SINÄ TIEDÄT,ET MUUTEN TNNE KIRJOITTELISI. MIEHESI ON HÄNEN VALLASSAAN , EHKÄ HÄN ON HISTORIAAN KYLLÄSTYNYT, JA HALUAA ELÄÄ TÄTÄ PÄIVÄÄ....:::))) - AA auttaaaaaaa...
WXY.. kirjoitti:
Miksi sitten valitat tällää kun teillä kerran on niin hyvin ja "pitkä yhteinen historai"....Jokin vaan on silti ollut viimeiset kymmenen vuotta vialla, joten voit hieman lyhentää "historiaasi" eikä miehesi näytä tuntevan samoin...HIstoriaasi kuuluu myös kymmenen viimeisen vuoden ajalta miehesi rakastajatar.
eRO TULEE HALUSIT TAI ET, ENNENPITKÄÄ TUO TOINEN NAINEN SEN VAATII.SILLOIN EI SINULTA KYSYTÄKÄÄN.JA SEN SINÄ TIEDÄT,ET MUUTEN TNNE KIRJOITTELISI. MIEHESI ON HÄNEN VALLASSAAN , EHKÄ HÄN ON HISTORIAAN KYLLÄSTYNYT, JA HALUAA ELÄÄ TÄTÄ PÄIVÄÄ....:::)))Mikähän hysteria sua vaivaa?
Täällä kiljut asiasta, mikä ei sulle edes kuulu?
Hoitele sä tavallas sitä omaa liittoas, jos joskus sellaisen edes onnistut itsellesi jostakin kyhäämään, heh!
On tainnu tulla pullokin korkattua, kun kirjaimet vilisee kuin kännisellä? - tiina*
Voi rakas mummeli-55.
Puhumalla asiat selvitetään, jos selvitetään. Ne selvitetään puhumalla heti tai vähän ajan päästä, jos selvitetään. Sinä olet omalta kohdaltasi yrittänyt liikaakin selvittää ja puhua, vuosikaudet. Se ei ole onnistunut eikä ihme, sillä parisuhteessa on mahdotonta yksin selvittää asioita. Parisuhteessa on myös mahdotonta pakottaa toista selvittämään asioita, se ei vain onnistu.
Yhteinen historia ja hyvät muistot ovat huonoja, oikeastaan melko epätoivoisia selityksiä jatkaa tuollaista suhdetta :(. Oikeastaan teillä ei enää aikohin ole ollutkaan mitään suhdetta. Asutte vain yhdessä.
Mitä itse ajattelet toimistasi? Jos sinun hyvä ystäväsi olisi kertonut sinulle samanlaisen tarinan kuin sinä täällä netissä, niin mitä vastaisit hänelle? Kehottaisitko häntä edelleen jatkamaan epätoivoisia puhumisyrityksiä miehelleen? Mistä mielestäsi johtuisi se, että ystävän mies vaikenee tai pakenee paikalta? Mistä puhumattomuudessa on pohjimmaltaan kysymys?
Suhde ei onnistu ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutusta puolestaan ei saada yksin aikaiseksi. Vuorovaikutuksessa tärkeää on sanat ja niiden tulkinnat, avoin keskustelu. Näiden puuttuessa suhde kuivuu kasaan, kuolee. Näin on teille jo käynyt, mutta yhä sinnikkäästi yrität jatkaa elvytystoimenpiteitä.
Sinun kohdallasi oleellisinta ei ole miehesi uskottomuus, vuosia kestänyt suhde toiseen naiseen, puhumattomuus, vaan yksinkertaisesti se miten ja miksi siedät sitä. Mikä on se juttu sisälläsi, joka saa sinut sinnittelemään, sopeutumaan, kestämään? Miksi yhä kuvittelet saavasi miehesi puhumaan ja heittäytymään suhteeseenne täysillä? Miksi näet toivottomassa "suhteessanne" edelleen toivoa ja uuden mahdollisuuden? Kuinka pitkään aiot vielä uskoa ja toivoa, että kaikki kääntyisi hyväksi?
Pariterapia ei saa miestäsi rakastamaan sinua, kunnioittamaan ja arvostamaan. Ei liioin sinua luottamaan ja saamaan mieheltäsi kaipaamaasi läheisyyttä. Terapia ei ole ihmeiden odottamista ja tekemistä. Sen onnistumiseen tarvitaan yhteinen päämäärä ja ehdottomasti molempien tahto.
- -jenna-kaarina-
Voimia Sinulle! Vaikea tilanne Sinulla, enkä osaa Sinua neuvoa. TOivon vain voimia.
Oletpa saanut tylyjö ja ymmärtämättömiä kommentteja. Aivan kuin ihmiset eivät olisi lukenee/ymmärtäneet aloitusviestiäsi.Kiitos sinulle! Olen kanssa vähän toisia viestejä ihmetellyt, toiset osaa olla vähän tylyjä! Ei kai mua kukaan neuvoa osaa, itse täytyy selvittää ja päättää.
- kaikkea...
Mielestäni kommentit eivät ole tylyjä tai ymmärtämättömiä, vaan piekemminkin päinvastoin...niin moni täällä on kokenut tuon saman puolisoltaan, ja jäänyt alistuneena odottamaan puolisonsa muuttumista...no, vuosikausia ooteltuaan tilanne on edelleen sama, mies kulkee edelleen vieraissa, ja tavallaaan vakavaksikin tilanteen tekee että hänellä on koko ajan sama nainen rakastajana, eli hän on vakavissaan eikä haluakaan jättää uutta naistaan. Odotettavissa on että ennepitkää HÄN hakee eron vaimosta välittämättä....
Tuossa ajassa olisi vaimon jo pitänyt ymmärtää tomia...sensijaan että nyt on vanhentunut, eikä enää todennäköisesti löydä uutta miestä, jos olisi eronnut heti kun mies alkoi pelinsä toisen kanssa, niin olisi ollut mahdollista alle viisikymppisenä vielä löytää uusi suhde..
Nyt tilanne on kaikin puolin huonompi joka suhteessa...
Tuohan on tyypillnen kulissi liitto, joita on paljon....Ollaan tavan ja toimeentulon vuoksi yhdessä. Ainakaan minä en sääli yhtään enkä tue tuollaista, tuosta jos mistä on helppo lähteä, ei ole pieniä lapsia kärsimässä erosta, ei tarvii järjestellä kumman luo he jää, ei hoitopaikka eikä muitakaan jä
jestelyjä, muuta kuin se on säälittävää ettei osata erota....Viläkös tuossa pitäisi "tukea" että tuollainen jatkusi..!!!Kaikkea vielä. kaikkea... kirjoitti:
Mielestäni kommentit eivät ole tylyjä tai ymmärtämättömiä, vaan piekemminkin päinvastoin...niin moni täällä on kokenut tuon saman puolisoltaan, ja jäänyt alistuneena odottamaan puolisonsa muuttumista...no, vuosikausia ooteltuaan tilanne on edelleen sama, mies kulkee edelleen vieraissa, ja tavallaaan vakavaksikin tilanteen tekee että hänellä on koko ajan sama nainen rakastajana, eli hän on vakavissaan eikä haluakaan jättää uutta naistaan. Odotettavissa on että ennepitkää HÄN hakee eron vaimosta välittämättä....
Tuossa ajassa olisi vaimon jo pitänyt ymmärtää tomia...sensijaan että nyt on vanhentunut, eikä enää todennäköisesti löydä uutta miestä, jos olisi eronnut heti kun mies alkoi pelinsä toisen kanssa, niin olisi ollut mahdollista alle viisikymppisenä vielä löytää uusi suhde..
Nyt tilanne on kaikin puolin huonompi joka suhteessa...
Tuohan on tyypillnen kulissi liitto, joita on paljon....Ollaan tavan ja toimeentulon vuoksi yhdessä. Ainakaan minä en sääli yhtään enkä tue tuollaista, tuosta jos mistä on helppo lähteä, ei ole pieniä lapsia kärsimässä erosta, ei tarvii järjestellä kumman luo he jää, ei hoitopaikka eikä muitakaan jä
jestelyjä, muuta kuin se on säälittävää ettei osata erota....Viläkös tuossa pitäisi "tukea" että tuollainen jatkusi..!!!Kaikkea vielä.Tiedän että olisi pitänyt aikaisemmin tehdä jotain, silloin 10 vuotta sitten erota, hyvä nyt sanoa. Mutta kun silloin en tiennyt että tänään on tämä tilanne. Silloin selvitimme asiat , tai niin ainakin luulin. Ja sekin on totta että tällä hetkellä olemme kulissiliitossa. Enkä minä mitään sääliä kaipaa, itsepähän olen antanut asioiden mennä/olla näin. Mutta siinä olen eri mieltä, että on helppo lähteä. Ei ainakaan minulle.
Tämä vanha suhde ei ole jatkunut 10 vuotta, on viime aikoina alkanut uudelleen
kun meillä on asiat mennyt uudelleen solmuun, näin ainakin mies minulle sanoi. Vaikka eihän minun häntä tarvitse puolustella. Ehkä kuitenkin ollut mielessä tämä toinen nainen koko 10 vuotta....Mutta yhteistä tulevaisuutta he eivät ole kuulemma suunnitelleet, nainen on myös naimisissa.- valinnan paikka...
Mummeli55 kirjoitti:
Tiedän että olisi pitänyt aikaisemmin tehdä jotain, silloin 10 vuotta sitten erota, hyvä nyt sanoa. Mutta kun silloin en tiennyt että tänään on tämä tilanne. Silloin selvitimme asiat , tai niin ainakin luulin. Ja sekin on totta että tällä hetkellä olemme kulissiliitossa. Enkä minä mitään sääliä kaipaa, itsepähän olen antanut asioiden mennä/olla näin. Mutta siinä olen eri mieltä, että on helppo lähteä. Ei ainakaan minulle.
Tämä vanha suhde ei ole jatkunut 10 vuotta, on viime aikoina alkanut uudelleen
kun meillä on asiat mennyt uudelleen solmuun, näin ainakin mies minulle sanoi. Vaikka eihän minun häntä tarvitse puolustella. Ehkä kuitenkin ollut mielessä tämä toinen nainen koko 10 vuotta....Mutta yhteistä tulevaisuutta he eivät ole kuulemma suunnitelleet, nainen on myös naimisissa.Älä hyvä ihminen enää usko miehesi puheita...Kaikesta huokuu että nyt on tilanne se että haluatkin uskoa miestäsi viime kädessä....Tuntuu julmalta mutta kyll näin ulkopuolisena näkee paremmin tilanteen ja mihin tuo johtaa....Suhde ei jatku noi kauan ellei kumpikin ole vakavissaan....Toiseksen asia ei minulle kuulu, jokainen tekee omat ratkaisunsa...Kyllä se ero on ihan yhtä vaikeaa nuoremmillekin, tuskin koskaan helppoa kenellekään....
Mutta selvästi puolustat miestäsi, etkä halluakaan ajatella muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa elämistä tuossa tilanteessa, selvästikin haet vaan tukea tuohon mileipiteeseen että kannattaa jatkaa avioliittoa kaikesta huolimatta.
Itse en jatkaisi tuota enää yhtään. Olisi miehellesikin hyvä nähdä että olet tosissasi. - ei mustavalkoista.
valinnan paikka... kirjoitti:
Älä hyvä ihminen enää usko miehesi puheita...Kaikesta huokuu että nyt on tilanne se että haluatkin uskoa miestäsi viime kädessä....Tuntuu julmalta mutta kyll näin ulkopuolisena näkee paremmin tilanteen ja mihin tuo johtaa....Suhde ei jatku noi kauan ellei kumpikin ole vakavissaan....Toiseksen asia ei minulle kuulu, jokainen tekee omat ratkaisunsa...Kyllä se ero on ihan yhtä vaikeaa nuoremmillekin, tuskin koskaan helppoa kenellekään....
Mutta selvästi puolustat miestäsi, etkä halluakaan ajatella muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa elämistä tuossa tilanteessa, selvästikin haet vaan tukea tuohon mileipiteeseen että kannattaa jatkaa avioliittoa kaikesta huolimatta.
Itse en jatkaisi tuota enää yhtään. Olisi miehellesikin hyvä nähdä että olet tosissasi.Sinä olet ilmeisesti sellainen vanhanpiika, joka ei edes tiedä pitkästä suhteesta mitään.
Haaveilette vain elämänne jostain ihme prinssistä, jolla ei ole mitään vikoja, vaikka ette itsekkään ole mitään virheettömiä, päinvastoin!
Avioliitossa on paljon muutakin kuin syrjähyppy, asiat pitää vain selvittää, eikä lähteä tuolle linjalle, että toinen jätetään heti, kun vähän vastustaa.
Moni nainen on katunut eroaan, kun huomaa, ettei ne keski-iässä enää mitään ihme pulmusia ole vieraatkaan miehet, sen kummemmin kuin naisetkaan.
Ei ihme, ettei liitot kestä, kun heti kun uskaltaa elää elämäänsä, uhataan erolla..
Sun, ed. ei kannata koskaan edes haaveilla parisuhteesta, et ole sellainen ihminen. - menee se yksinkin.
ei mustavalkoista. kirjoitti:
Sinä olet ilmeisesti sellainen vanhanpiika, joka ei edes tiedä pitkästä suhteesta mitään.
Haaveilette vain elämänne jostain ihme prinssistä, jolla ei ole mitään vikoja, vaikka ette itsekkään ole mitään virheettömiä, päinvastoin!
Avioliitossa on paljon muutakin kuin syrjähyppy, asiat pitää vain selvittää, eikä lähteä tuolle linjalle, että toinen jätetään heti, kun vähän vastustaa.
Moni nainen on katunut eroaan, kun huomaa, ettei ne keski-iässä enää mitään ihme pulmusia ole vieraatkaan miehet, sen kummemmin kuin naisetkaan.
Ei ihme, ettei liitot kestä, kun heti kun uskaltaa elää elämäänsä, uhataan erolla..
Sun, ed. ei kannata koskaan edes haaveilla parisuhteesta, et ole sellainen ihminen.Joo ja vanhempana eronneen kannattaa erota realistisesti sillä mielin, että loppuelämän viettää yksin, juopon kanssa tai toisen petturin.
Parhaat on jo viety päältä ja ne ihanat viihtyy sen oman kullan kanssa, siksihän ne on niin ihania!
Rimaa joutuu laskeen ja rankasti, jos mielii vielä parisuhteeseen.
Satumaa on todellakin vain satumaata. - väärin...:))
ei mustavalkoista. kirjoitti:
Sinä olet ilmeisesti sellainen vanhanpiika, joka ei edes tiedä pitkästä suhteesta mitään.
Haaveilette vain elämänne jostain ihme prinssistä, jolla ei ole mitään vikoja, vaikka ette itsekkään ole mitään virheettömiä, päinvastoin!
Avioliitossa on paljon muutakin kuin syrjähyppy, asiat pitää vain selvittää, eikä lähteä tuolle linjalle, että toinen jätetään heti, kun vähän vastustaa.
Moni nainen on katunut eroaan, kun huomaa, ettei ne keski-iässä enää mitään ihme pulmusia ole vieraatkaan miehet, sen kummemmin kuin naisetkaan.
Ei ihme, ettei liitot kestä, kun heti kun uskaltaa elää elämäänsä, uhataan erolla..
Sun, ed. ei kannata koskaan edes haaveilla parisuhteesta, et ole sellainen ihminen.Vai niin, olen sattumalta tälläkin hetkellä aviossa ollut jo vuosia, ja eronnut kerran, pitkästä suhteesta, tämä vaan tiedoksi sinulle vaikkei asiani sinulle kuulukaan. Että todella asiantuntijalle vaikutat.::)))
En hyväksysyisi missään tilanteessa pettämistä, ....Löysin myös reilusti keski-ikäisenä vielä ihanan miehen ja olen todella onnellinen...Sinunkaltainen vätys ei tiedä elämästä mitään!En edes viitsi arvailla sinun tilannettasi, koska kaltaisesi alistujat ei kiinnosta, korkeintaan säälittää...kerran olet suurella työllä miehen itsellesi löytänyt niin täytyyhän sinun sietää kaikkea, koska takuuvarmasti ei kukkaan muu huoli. !!
Olen siksi hyvännäköinen ja hoikka, että miehiä löytyy, ei muuta kun potku perselle pettäjälle! - dora*
menee se yksinkin. kirjoitti:
Joo ja vanhempana eronneen kannattaa erota realistisesti sillä mielin, että loppuelämän viettää yksin, juopon kanssa tai toisen petturin.
Parhaat on jo viety päältä ja ne ihanat viihtyy sen oman kullan kanssa, siksihän ne on niin ihania!
Rimaa joutuu laskeen ja rankasti, jos mielii vielä parisuhteeseen.
Satumaa on todellakin vain satumaata.Että mItä???!!!!
Minä erosin pitkästä liitosta. Sillä periaatteella, että parempi yksin kuin kurjassa suhteessa. Kohtasin kuitenkin mukavan miehen, joka on vähintään 100% parempi kuin ex.
Satumaa on satumaa, mutta todellisuus on tarua ihmeellisempi... menee se yksinkin. kirjoitti:
Joo ja vanhempana eronneen kannattaa erota realistisesti sillä mielin, että loppuelämän viettää yksin, juopon kanssa tai toisen petturin.
Parhaat on jo viety päältä ja ne ihanat viihtyy sen oman kullan kanssa, siksihän ne on niin ihania!
Rimaa joutuu laskeen ja rankasti, jos mielii vielä parisuhteeseen.
Satumaa on todellakin vain satumaata....niinpä parhaat on viety päältä, ja satumaata ei ole olemassa...me naiset vaan ollaan semmoisia että haaveillaan aika usein mahdottomia, pohditaan liikaa ja vaaditaankin liikaa. Jokaisessa meissä on puutteita ja vikoja ja pitää vaan yrittää ensin parantaa itseään, muuta ei voi. Mukavaa kesän jatkoa sinulle!
- onnellinen näinkin
Mummeli55 kirjoitti:
...niinpä parhaat on viety päältä, ja satumaata ei ole olemassa...me naiset vaan ollaan semmoisia että haaveillaan aika usein mahdottomia, pohditaan liikaa ja vaaditaankin liikaa. Jokaisessa meissä on puutteita ja vikoja ja pitää vaan yrittää ensin parantaa itseään, muuta ei voi. Mukavaa kesän jatkoa sinulle!
Näin se menee! ;)
Itse nyt vanhempana naisena, mieheni naisseikkailuihin kans kyllästyneenä en kyllä aiokkaan enää uutta miestä rinnalleni katsella.
Kyllä se loppuelämä menee lasten elämää seuratessakin ihan mukavasti ja lastenlapset vie kyllä kaikki liikenevän ylimääräisen ajan.
Sitä paitsi se seksikin oli jo loppuvuodet ukon kanssa surkeaa, ei se edes itse saanut loppuun asti itseään laukaistua, joten voi kuvitella, miltä se minusta tuntui, kun en nautintoa kokenut enää vuosikausiin...
Yksinkin voi elää ihan antoisaa elämää ja ainahan siihen voi ottaa lemmikin seuraksi. ;)) - kyllästyy se suhun..
väärin...:)) kirjoitti:
Vai niin, olen sattumalta tälläkin hetkellä aviossa ollut jo vuosia, ja eronnut kerran, pitkästä suhteesta, tämä vaan tiedoksi sinulle vaikkei asiani sinulle kuulukaan. Että todella asiantuntijalle vaikutat.::)))
En hyväksysyisi missään tilanteessa pettämistä, ....Löysin myös reilusti keski-ikäisenä vielä ihanan miehen ja olen todella onnellinen...Sinunkaltainen vätys ei tiedä elämästä mitään!En edes viitsi arvailla sinun tilannettasi, koska kaltaisesi alistujat ei kiinnosta, korkeintaan säälittää...kerran olet suurella työllä miehen itsellesi löytänyt niin täytyyhän sinun sietää kaikkea, koska takuuvarmasti ei kukkaan muu huoli. !!
Olen siksi hyvännäköinen ja hoikka, että miehiä löytyy, ei muuta kun potku perselle pettäjälle!Onpas katkeran naisen epätoivoista yritystä taas, voi voi..
Tuleppa vuoden päästä kertomaan, kuinka se miehesi on ihastunut työkaveriinsa ja sullakin on se pulla alkanut maistuun ja näkyyn... ;))))
Luulis aikuisen älyävän, että kyllästyy se keski-ikäinen äijäs suhun, kun nuori nainen työpaikalta vain päättää sen ottaa kesäkissakseen ja sinä et voi mitään, olet jo vanhan kalu.
En mä mitään valita, olen vaan yrittänyt saada vähän helpotusta itselleni kirjoittamalla, kun minulla ei ole ketään kenen kanssa juttelisin asiasta. Eikä meillä tosiaankaan ole asiat hyvin, joskus on ollut, kenellä nyt yleensäkään kaikki aina on niin hyvin...Tämä tänne kirjoittaminen on helpottanut mun omaa oloa, ja kirjoituspalstahan tää on...
Mies tuli mökiltä käymään kotona ja lähti takaisin, en halunnut mukaan.
Kysyin häneltä että miten hän on voinut elää tällaista kaksoiselämää - kuulemma raskasta on ollut?! (entä minulla?)/haluaako hän erota - ei halua vaan haluaa saada meidän välimme kuntoon koska rakastaa minua? Sanoin hänelle että en kyllä ymmärrä tällaista rakkausta ja että miten hän on ajatellut tämän auttavan meidän väliemme selvittelyssä.- ei ole kuulemma miettinyt pahemmin asioita.
Mikä siinä on, että miehet (ja naisetkin) hyppäävät johonkin toiseen kainaloon kun tulee omassa aviosuhteessa vaikeaa. Onhan se helppoa toisaalta, saa heti hellyyttä jostain muualta mutta eihän se mitään auta, asiat vaan mutkistuvat, selvittämättömät asiat kasaantuvat. Ja miten voi uusi ihmissuhde toimia, kun vanha on jäänyt "kesken".
Joopa joo. Mietintäni jatkuu...- Uutta kohti
Todella ikävää, ettei sinulla ole ketään, jonka kanssa jutella. Puhuminen olisi hyvä asia, helpottaa ainakin minua, joka olen petetty ja jätetty. Oletko miettinyt menemistä jonkin ammattiauttajan juttusille? Olen itse käynyt työterveyshuollossa juttelemassa, sieltä on löytynyt aivan ihana lääkäri sekä myös psykologi. Keskustelut heidän kanssaan ovat olleet todella suureksi avuksi omassa tilanteessani. Kai terveyskeskuksestakin pitäisi löytyä apua elämän kriiseihin?
Tänne kirjoittaminen toki auttaa myös, jos vaan ei lannistu ikävistä kommenteista. Ja ihan kaikenlainen kirjoittaminen helpottaa, olen itse alkanut pitää päiväkirjaa ja sinne voin purkaa tuskaani ja suruani.
Minullakin on takana pitkä yhteinen historia mieheni kanssa, mutta hänelle sillä ei näytä enää olevan mitään merkitystä. Lapsia väittää rakastavansa, mutta käytännön tekemisissä se rakkaus ei mitenkään näy. Avioliiton ongelmiin tarttuminen on aivan mahdotonta, ellei puoliso puhu tunteistaan, vaan lähtee etsimään uusia suhteita. Minulle tämä tilanne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, vielä hetki sitten mies väitti rakastavansa minua.. En pysty vieläkään ymmärtämään, miten noin voi tehdä, jos vähänkään välittää puolisostaan ja lapsistaan.
Jaksamista sinulle, meitä kohtalotovereita näyttää olevan valitettavan paljon. Koetetaan tukea toisiamme edes täällä! Uutta kohti kirjoitti:
Todella ikävää, ettei sinulla ole ketään, jonka kanssa jutella. Puhuminen olisi hyvä asia, helpottaa ainakin minua, joka olen petetty ja jätetty. Oletko miettinyt menemistä jonkin ammattiauttajan juttusille? Olen itse käynyt työterveyshuollossa juttelemassa, sieltä on löytynyt aivan ihana lääkäri sekä myös psykologi. Keskustelut heidän kanssaan ovat olleet todella suureksi avuksi omassa tilanteessani. Kai terveyskeskuksestakin pitäisi löytyä apua elämän kriiseihin?
Tänne kirjoittaminen toki auttaa myös, jos vaan ei lannistu ikävistä kommenteista. Ja ihan kaikenlainen kirjoittaminen helpottaa, olen itse alkanut pitää päiväkirjaa ja sinne voin purkaa tuskaani ja suruani.
Minullakin on takana pitkä yhteinen historia mieheni kanssa, mutta hänelle sillä ei näytä enää olevan mitään merkitystä. Lapsia väittää rakastavansa, mutta käytännön tekemisissä se rakkaus ei mitenkään näy. Avioliiton ongelmiin tarttuminen on aivan mahdotonta, ellei puoliso puhu tunteistaan, vaan lähtee etsimään uusia suhteita. Minulle tämä tilanne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, vielä hetki sitten mies väitti rakastavansa minua.. En pysty vieläkään ymmärtämään, miten noin voi tehdä, jos vähänkään välittää puolisostaan ja lapsistaan.
Jaksamista sinulle, meitä kohtalotovereita näyttää olevan valitettavan paljon. Koetetaan tukea toisiamme edes täällä!Kiitos viestistä, meitä samassa jamassa olevia tuntuu olevan liikaa...
Ja sinun "tarinasi" on aika samanlainen kuin minun, ongelmiamme emme ole voineet selvitellä kun toinen ei kertakaikkiaan ole osannut puhua niistä. Minun mieheni toisaalta sanoo rakastavansa minua, mitä en kyllä enää oikein jaksa uskoa. Miten sitten voi tehdä minulle (ja perheellemme) näin?!
Jaksamista sinulle myös ja mukavaa kesän jatkoa...elämää tää tietenkin "vaan" on...- täytyy ponnistella!
Mummeli55 kirjoitti:
Mies tuli mökiltä käymään kotona ja lähti takaisin, en halunnut mukaan.
Kysyin häneltä että miten hän on voinut elää tällaista kaksoiselämää - kuulemma raskasta on ollut?! (entä minulla?)/haluaako hän erota - ei halua vaan haluaa saada meidän välimme kuntoon koska rakastaa minua? Sanoin hänelle että en kyllä ymmärrä tällaista rakkausta ja että miten hän on ajatellut tämän auttavan meidän väliemme selvittelyssä.- ei ole kuulemma miettinyt pahemmin asioita.
Mikä siinä on, että miehet (ja naisetkin) hyppäävät johonkin toiseen kainaloon kun tulee omassa aviosuhteessa vaikeaa. Onhan se helppoa toisaalta, saa heti hellyyttä jostain muualta mutta eihän se mitään auta, asiat vaan mutkistuvat, selvittämättömät asiat kasaantuvat. Ja miten voi uusi ihmissuhde toimia, kun vanha on jäänyt "kesken".
Joopa joo. Mietintäni jatkuu......olisitpa halunnut sinne mökille miehen kanssa...se olis ollut se ensimmäinen yrityksesi liittosi pelastamiseksi, jos sitä haluat.
Itse olen taistellut liittoni puolesta, komealle koulutetulle miehelleni olisi ollut aina vientiä, akat on ihan väkisin yritellyt tunkea väliin, mutta periksi ei ole annettu.
Jotkut naiset on luullu, että kun mies on ystävällinen ja huomaavainen, esim.töissä, on se merkki heti ihastumisesta, väärin on luulleet.
Olemme nyt 50v pari ja vastoinkäymiset on takana päin ja elämä rauhoittunut.
...ja kuljemme yhdessä siellä mökillä...;) - dora*
Mummeli55 kirjoitti:
Mies tuli mökiltä käymään kotona ja lähti takaisin, en halunnut mukaan.
Kysyin häneltä että miten hän on voinut elää tällaista kaksoiselämää - kuulemma raskasta on ollut?! (entä minulla?)/haluaako hän erota - ei halua vaan haluaa saada meidän välimme kuntoon koska rakastaa minua? Sanoin hänelle että en kyllä ymmärrä tällaista rakkausta ja että miten hän on ajatellut tämän auttavan meidän väliemme selvittelyssä.- ei ole kuulemma miettinyt pahemmin asioita.
Mikä siinä on, että miehet (ja naisetkin) hyppäävät johonkin toiseen kainaloon kun tulee omassa aviosuhteessa vaikeaa. Onhan se helppoa toisaalta, saa heti hellyyttä jostain muualta mutta eihän se mitään auta, asiat vaan mutkistuvat, selvittämättömät asiat kasaantuvat. Ja miten voi uusi ihmissuhde toimia, kun vanha on jäänyt "kesken".
Joopa joo. Mietintäni jatkuu...Höpöhöpö. Ei miehesi sinua rakasta. Rakkauteen tarvitaan rakastavia tekoja. Niitä ei ole. Sensijaan miehelläsi on ollut aikaa "pahemmin" miettiä asioita 10 vuotta. Ei ole miettinyt ja toimillaan osoittanut kaikkea muuta kuin mitä sanoo. Herää! Miksi mies myöhemminkään selvittelisi asioita kanssasi, kun lähtee aina karkuun toisen kainaloon kohdatessaan vaikeuksia kanssasi? Miehellä on nyt vahva näyttö siitä, ettei mikään muutu. Lapsellista uskoa jotain muuta.
MIKSI ihmeessä tuossa tilanteessa vielä mietit miehen uuden suhteen toimivuutta!????!!!! Ei herranjestas. Keskity siihen mitä SINÄ haluat. Haluatko suhteen, jolle uhraat, johon hukkaat koko loppuelämäsi? Sinun kannattaisi mennä pohtimaan suhdettanne terapeutille. Sinulla on erittäin paha läheisriippuvuus, olet aivan hukassa itseltäsi.
Toimit täysin miehen ehdoilla, ajattelet hänen parasta. Olet alistunut eikä sinulla ole omaa elämää. Luuletko, ettei miehesi ole sitä huomannut? Hän voi tehdä mitä haluaa, koska sinusta ei ole minkäälaista vastusta. Mitä tapahtuisi, jos sinä sanoisit haluavasi eroa? Mies melko varmasti alkaisi keksiä mitä tahansa syitä, että saisi sinut takaisin "ruotuun", hänen valtansa alle. Hän voisi tehdä sen kiltisti rakkauteen vedoten tai jollain ikävämmällä tavalla. Jokatapauksessa jotenkin. Siitä lähtien eroaminen vasta vaikeaa on.
- niin turhaa.........
Jos et tykkää hänen munstaan niin vaihda kivaan, onhan eläkeläisten tansseja, löytyy uusi koti ja elämä, vanha on vaan maallista tavaraa jos rahaa ajattelet
...vai eläkeläisten tansseja, en ole uuden hakemista ajatellut...tämän yhden kanssa on vielä asiat selvittämättä. Enkä minä rahaa ajattele, kyllä minä eron jälkeen toimeen tulen ja pystyisin hommaamaan itselleni asunnon, ei ole siitä kysymys. Kysymys on nyt vaan siitä, voinko enää yhtään luottaa mieheni puheisiin ja miten tästä voisi päästä yli, vai voiko yleensä? Haluaisin ehkä vielä jatkaa avioliittoamme, mutta tällä hetkellä en tiedä.
- Hmmmm***
Mummeli55 kirjoitti:
...vai eläkeläisten tansseja, en ole uuden hakemista ajatellut...tämän yhden kanssa on vielä asiat selvittämättä. Enkä minä rahaa ajattele, kyllä minä eron jälkeen toimeen tulen ja pystyisin hommaamaan itselleni asunnon, ei ole siitä kysymys. Kysymys on nyt vaan siitä, voinko enää yhtään luottaa mieheni puheisiin ja miten tästä voisi päästä yli, vai voiko yleensä? Haluaisin ehkä vielä jatkaa avioliittoamme, mutta tällä hetkellä en tiedä.
Minkä ihmeen takia haluat vielä jatkaa avioliittoanne, ei ymmärrä. Tuollainen petos ja vielä saman naisen kanssa. Ovat pitäneet yhteyttä tänä aikana ja mies taitaa olla henkisesti sitoutunut tähän toiseen naiseen.
En miettisi hetkeäkään vastaavassa tilanteessa. Oma mielenrauha on tärkein, muut asiat ratkeavat sitten luonnostaan sen jälkeen.
- niin turhaa.....
En minäkään enää halunnut seksiä (nyttemmin eksä) luottamus pulan ja muittenparisuhteeseen kuulumattomien asioiden takia, terapiaan ei halunnut kun pyysin että jos tämä tästä.
Varmaan ilman läheisyyttä, seksiä suhde ei tule toimimaan pidemmän päälle. Toivottavasti äädyt oikeaan ratkaisuun elämässäsi. Minäkin yritin 10 v sitten miestäni terapiaan, vastaus: en lähde vieraiden kanssa juttelemaan....Minun olisi vaan pitänyt silloin vaatia sitä.
Ei suhde toimi ilman kommunikaatiota ja seksiä, ja seksi taas ei onnistu ilman läheisyyttä, luottamusta ja puhumista. Näin on, tai siis ainakin minä koen näin.
En tiedä miksi haluan vielä jatkaa, kait se vaan on kaiken yhteisen eletyn elämän vuoksi ja siksi että vielä kuitenkin rakastan häntä, vaikka toisaalta minusta tuntuu että olen rakastanut jotain haavemiestä, tunnenko tätä nykyistä pettäjää?
Erota en haluaisi myöskään lasten vuoksi, vaikka he ovatkin aikuisia, perhe on aina minulle ollut ykkösasia. Haluan pitää perheen yhdessä ja ero kyllä jakaisi perheemme.- Hmmm****
Aikuiset lapset vaistoavat vanhempien pahan olon, halusivat he sitä tai eivät. Minulle oma hyvä olo merkitsee nyt eniten ja onhan lapsilla edelleenkin isä ja äiti, vaikka he asuisivat erilläänkin.
En haluaisi että oma tyttäreni eläisi petturin kanssa, sen verran tärkeää minulle on luottamus kumppaniin. Pettämällä osoittaa ettei kunnioita eikä arvosta puolisoaan, vaan asettaa omat halunsa etusijalle. Miksi siis petetyn täytyisi ajatella vain toisten etua ja jatkaa elämistä pahoilla mielin. Se on totta että lapset kyllä huomaavat että kaikki ei ole hyvin, ja minä olen heidän kanssaan jutellutkin että meillä on vaikeaa. En minäkään haluaisi että oma tyttäreni olisi tällaisessa liitossa, en itsekään käsitä mikä tässä on niin vaikeaa. Lapset vaan on minulle niin tärkeitä etten haluaisi kaataa tätä heidän niskaansa....heillä on omiakin murheita.
- Hmmm***
Miten se heidän murheitaan lisäisi, jos olisit onnellinen. Luulen että se muutos pelottaa, mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että olen iloinen, että löysin voimaa itsestäni. aluksi pelotti mahdottomasti ja itketti iltaisin nukkumaan mennessä, mutta nyt olen löytänyt sen nuoruuden energian itsestäni uudestaan. Reissaan, teen taas käsitöitä, en ole masentunut, vaan suhtaudun tulevaisuuteen rauhallisin mielin. Minulla taustalla vaikutti se, etten halunnut luopua mukavasta elämästäni, koska oli niin helppoa olla, kun mies hoiti käytännön työt. Mutta kyllä tuntui mukavalta, kun tänä kesänä olen ihan itse tehnyt ns. miesten töitä. Huoltanut autoa, leikannut nurmikon, tehnyt polttopuita....ja ne ovat mukavia töitä.
- onni oma asia.
Onnellinen?
Se yksinäisyyskö tekisi elämästä onnellisen?
Kyllä jokaisen pitää löytää se onni omasta itsestään, ei siihen sen ylläpitämiseen ketään toista saa rasittaa, oli sitten liitossa tai ei.
Sunkin ongelma oli siis se, että halusit elämän ilman miestä, nyt sen sait.
tartteeko tuohon mitään tekosyitä hakea.
Ei kaikki jaksa koko elämäänsä toisen kanssa puurtaa, oli sitten uskollinen tahi ei. - Rvanro47
onni oma asia. kirjoitti:
Onnellinen?
Se yksinäisyyskö tekisi elämästä onnellisen?
Kyllä jokaisen pitää löytää se onni omasta itsestään, ei siihen sen ylläpitämiseen ketään toista saa rasittaa, oli sitten liitossa tai ei.
Sunkin ongelma oli siis se, että halusit elämän ilman miestä, nyt sen sait.
tartteeko tuohon mitään tekosyitä hakea.
Ei kaikki jaksa koko elämäänsä toisen kanssa puurtaa, oli sitten uskollinen tahi ei.Etkö ymmärtäny 'onni oma asia' 'hmmm***':n tekstiä? Hänhän juuri kirjoitti, että löysi vahvuuden ja onnen itsestään eikä ole enää takertunut siihen ajatukseen, että se löytyisi vain parisuhteen kautta. Ei se pointti todellakaan ollut yksinäisyys vs. parisuhde!
Me tämän ikäiset naiset olemme jo elämänkokemuksemme kautta niin vahvoja, ettei meidän tarvitse elää elämäämme kenenkään varjossa tai ehdoilla. Parisuhde voi olla yhä kaunis, rakastava ja tasa-arvoinen, mutta jos se ei sitä ole, siitä on lupa luopua.
Voimia mummeli-55:lle ja kaikille meille muillekin samoissa vesissä kahlaaville! Itse erosin, ja nyt elämä on uudella tavalla rikasta.
- ~cissi~
Hmm...näetkö itsesi viehättävänä naisena? Mietin vain nimimerkkivalintaasi, et ole kuitenkaan ikäsi puolesta mikään mummeli. Luonnehdit myös itseäsi kodinhoitajaksi, ja parisuhteenne tunnevastaavakin olet, kun olet yrittänyt saada miestäsi puhumaan. (Miehethän eivät puhu ennen kuin on liian myöhäistä. Sitten sitä puhetta tulee liikaakin.)
Kannat liikaa vastuuta! Tärkeintä olisi, että huolehtisit vain ja ainoastaan itsestäsi nyt.
Ei ole pakko tehdä päätöstä nyt. Ei sinun tarvitse tietää yhtään mitään, eikä selvittää mitään. Huolehdi vain siitä, että sinulla on hyvä olla. Hyvinvoivana onnistuu kumpi tahansa ratkaisu kun on aika: ero tai anteeksianto. - Hmmm''''
Cissi löysi oikeat sanat, hyvinvoivana kaikki onnistuu.... ja se voima ja vahvuus löytyvät kuin itsestään. Aikuiset lapset ovat jo vastuussa itse itsestään ja fiksuina ihmisinä kyllä ymmärtävät ratkaisusi, oli se kumpi tahansa. Sinun tunteesi ja jaksamisesi ovat nyt tärkeimpiä, nyt on sinun vuorosi elää omilla ehdoillasi.
Joo Cissi osasi aika hyvin myös kuvata minua: en oikein näe itseäni kauhean naisellisena, vaikka minua on kyllä ihan kauniiksikin sanottu ja pidän itseäni lähinnä kodinhoitajana, olen aina pyörittänyt meidän perhettä, ottanut vähän liikaakin vastuuta kaikesta. Olen huolehtijatyyppi...liikaa huolehdin nytkin kaikista muista kuin itsestäni.
Täytyy nyt miettiä mitä teen, ja yrittää tosiaan huolehtia omasta itsestäni ensisijaisesti.
--ja lopettaa ekaks tämä pohdiskelu....
Kyllä tää tästä, ei tähän onneks kuole. Eilen juuri soitti eräs ystävätär jolta leikattiin rintasyöpä ja nyt hän on rankoissa sädehoidoissa, tukka lähtenyt, huono olo eikä jaksa mitään...Omat suhdekiemurat tuntuivat heti niin vähäpätöisiltä.- yhdessä 25 vuotta.
Sulle mummeli annan sellaisen neuvon, mikä on minut kriisien yli auttanut, vain yksi kysymys itsellesi, HALUATKO jatkaa miehesi kanssa?
Kun sen asian saa selvitettyä mielessäsi, kaikki muu ratkeaa sitten sen myötä.
SITTEN on aika keskustelun ja uuden aikuisen parisuhteen aika.
Meillä se olin MINÄ, joka lankesin nuoruuden rakkauteeni, kun omassa liitossani tuntui puuttuvan se jokin..
Mutta ei se jokin löytynyt sieltäkään, ikävä oli omaa miestäni.
Vuosien päästäkin pidin yhteyttä tähän hätävaraani, enenkuin huomasin sen, että täytyy päättää, mitä haluan.
Syrjähyppyni ei todellakaan merkannut mitään kummempaa, hupia vain.
Opettelin puhumaan äänellä, minkä mies ymmärtää ja ilman kiihkoilua ja ilkeyttä yhteys löytyi taas ja sen jälkeen onkin keskusteltu, miehen tavalla.Nyt on hyvin, mukava on illalla mieheni kainaloon mennä ja läheisyyttä riittää ja nyt pidämme huolta, ettei se tunne katoa mihinkään.
En ymmärrä noita "kulissi"-puheita ollenkaan.
Mitäs kulissia se on, jos illalla kuljemme käsikkäin rannassa ja suutelemme siksi, kun tuntuu hyvältä, vaikka liittoomme kuuluu minun pettämiset, joista olemme kuitenkin yli päässeet.
Se on elämää, ei sen kummempaa.
- nyt paremmin........
Mitä SINÄ haluat elämältä... jatkossa, kadutko elettyä vai elämätöntä elämääsi sitten joskus.. minäkin olen joutunut näitä asioita miettimään ja tein oman ratkaisuni jonka olen todennut oikeaksi vaikka todella, todella vaikea päätös oli ja funtsin samoja asioita kun sinä..
- onko tunteita vielä?
Juuri näin, mitä SINÄ haluat, mummeli elämältäsi?
Sen kun selvität ensin itsellesi, sitten kerrot toiveesi miehellesi, mies omansa sinulle ja puntaroitte, löytyykö vielä yhteistä säveltä vai pannaanko kantapäät vastakkain.
Kyllä sen aikuiset jo tajuavat, että avioliitto on yhtä ylä ja alamäkeä ja välillä pitää päivittää suhdetta ja miettiä asioita.
Se on kuitenkin selvää, että toista samanlaista suhdetta ei varmaan tule, ja mitä sitten tulee, ei voi tietää kukaan.
Sinuna kyllä nyt sen ainakin sanoisin miehelle, että jos vielä pitää yhteyttä tähän toiseen naiseen, on sama pakata kassi mukaansa, silloin on nimittäin valintansa hän tehnyt.
On kuin löysässä hirressä kiikkuisi, jos toinen on hätävarana siinä ja toinen kiristää tämmöisellä "vieraissa käymisellä", mitä ei voi edes puolustella yhden illan kännihölmöilyksi.
Teidän suhteenne vaatii nyt ryhdistäytymistä ja miehelle selviä sääntöjä.
Sinultakin se vaatii tiedon, mitä oikein haluat mieheltä?
- Mies pettää
Olen aivan järkyttynyt (taas) mieheni on tuurijuoppo. On pitkiäkin aikoja juomatta ja sitten taas juo. Lisäksi hänellä on ollut erilaisia suhteita ja viimeksi kännissä kehui, etä on nyt löytänyt tosi hyvän naisen. Väitti selvinpäin että ei tarkoittanut mitään. Nyt sitten sain sattumalta selville, että yksi helsinkiläinen gynegologiämmä-joka on eronnut-jaakaa häntä, kutuss golfiin ja konsertterihin-mitä teen? Mieas menee tietysti. Eroanko?
- psykoterapeutti
Älä ihmessä eroa, vaan rakasta miestäsi! Sillä silloin kun hänon sen vähitn ansainnut hän sitä eniten tarvitsee!
Sitäpaitsi humalassa hän ei ole oma itsensä vaan se toinen persoona ja se toinen persoona, sinua pettää. Voi myös olla että Jussi Parviainen on maksanut hänelle näyttelijän roolista jolloin hän on vain näytellyt pettämistä : D
- tiina*
Jos nyt unohdettaisiin hetkeksi miehesi pettäminen, niin miten teillä menee muuten? Mitä suhteessa on hyvää? Sellaista, josta et haluaisi luopua? Toimiiko seksielämä tyydyttävästi? Entä suhteen henkinen puoli? Ei ainakaan sinun puolelta ihan täysillä, koska olet tyytymätön hänen puhumattomuuteensa, tunteistaan.
Mies jätti 7 v sitten 3-vuotisen suhteensa ja aloitti sen nyt uudestaan (siis oikeastiko? Uskokoon ken haluaa..?). Millaiset teidän välinne olivat nämä viimeksi kuluneet 7v? Mies sanoi viimeksi "luulin että et enää tykkää musta". Pitikö luulo paikkansa silloin, entä nyt? Mitä vastasit miehelle?
Mies ei ainakaan enää tykkää sinusta, eikä rakasta. Siksi hän on uskoton. Miten ihmeessä sinunkaan pitäisi voida rakastaa uskotonta miestä?
Myöskään miehesi ei tiedä mitä tehdä. Siksi hän jatkaa mieluummin liittoanne kuin eroaa. Yleensähän se näin menee. Kun ei tiedä, jatketaan siinä muodossa kuin ennenkin. Aina siihen asti, kunnes jompikumpi toisin päättää.
Käytännössä sinulla on kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä miehen uskottomuus ja jatkaa eteenpäin. Tai erota. Sinulle itsellesi olisi kiltimpää, jos eroaisit. Mikäli päädyt/päädytte eroon, muista "kaikkeen tottuu". Niin myös aikuiset lapsenne. - kinkkinen tilanne
Täytyy sanoa että kuulostaa aika kauhistuttavalta, mutta ikävä kyllä niin tutun oloinen tositarina. Tämän tyyppisiä suhteita on paljon, mutta muualla maailmassa vieläkin enemmän. Suomessa olemme tottuneet tasavertaiseen suhteeseen ja tämä aloittajan kertoma tarina ei lainkaan kuvaa tasavertaista suhdetta täällä härmässä.
Jälleen kerran aloittajan tulee itse tehdä päätös mitä haluaa elämältään, tätäkö vai jotain ihan muuta? Suosittelen, pidä itsestäsi hyvää huolta, saat siitä energiaa sekä positiivisuutta. Katsele ympärillesi, lähde tekemään sitä mitä itse haluat, niinhän miehesikin tekee. Kun jokin päätös tulee puoleen tai toiseen, se tuo varmuutta sekä toivoakin. Muista päätös tulisi olla kummankin yhteinen päätös tulevaisuudestanne eikä vain sinun, niin kuin miehesi ilmeisesti on sanonut. Ei hän voi heittää palloa yksin sinulle, heitä se takaisin hänelle. Oma periaatteeni on, jos toinen pettää niin se on adios.
- esmeralda*
Periaatteena ainakin todella selkeä ;)!
- esmeralda*
56v on juuri sopiva ikä muuttaa elämää.
Minusta sinä olet liian kiinni miehessäsi, elät hänen elämää enemmän kuin omaasi. Varmaan kuten arvelitkin, läheisriippuvainen.
NImimerkkisi on hieman ikävä ;). 56-vuotiaana ei pidä kutsua itseään "mummeliksi". Sinähän olet nainen parhaassa iässä! Keskity itseesi ja pyri parantamaan oloasi. Harrasta, tapaa ystäviä ja seuraa muutenkin maailmanmenoa. Etsi itsesi, kuka olet, mitä haluat.
Mieheesi et voi ikinä luottaa. Toivottavasti opit luottamaan itseesi.- Ikävä nimityskö?
Mitä ikävää mummeli-nimessä on?
Moni viisvitonen on ja uskaltaa olla rinta rottingilla
mummeliudestaan tai mummoudestaan
Ikäviä sen sijaan on kuule nää 50-etapin
jo reippaasti ylittäneet ikiteinittäret.
On. Pettäjä pettää kuitenkin suurella todennäköisyydellä uudelleen, kun saa tilaisuuden. Ainakin omalla kohdalla luottamus menee tuon myötä. Jos en riitä toiselle ja pitää pettää, niin en silloin kelpaa toiselle. Siinä tapauksessa mielummin yksin kuin suhteessa, jossa olen riittämätön eikä ole luottamusta
Enpä taida voida mieheeni enää luottaa, vaikeaa se on. Olen niin väsynyt pohtimaan mitä tehdä, osa minusta haluaa jäädä, osa lähteä. Ja mies vain vakuuttaa että hän ei halua erota, ja että hän vain haluaa korjata välimme.
Ja että muuten hän olisi jo lähtenyt. Uskallanko kolmannen kerran kuitenkin
aloittaa alusta. Haluaisin, mutta sydämeni on jo nyt aivan rikki, kolmatta pettämistä se ei kestä...Vai onko meidän suhteemme ohi, pitäisikö se myöntää.
Ehkä me emme vain kertakaikkiaan pysty elämään yhdessä kun tämä on tällaista taistelua. Olen koko avioliiton ollut "vastuuhenkilö" perheessämme, ehkä tehnyt liikaa ja mies on saanut tehdä mitä huvittaa, tässäkö siitä palkka? Hän on saanut olla niinkuin lapsi, eikä ole kasvanut aikuiseksi, ei ajattele muita tekemisissään...tekee vain mikä itsestä tuntuu hyvältä. Tai niinkait sitä pitäisi elää, mutta minun mielestäni se on itsekästä elämistä. Joku sanoi minua läheisriippuvaksi, mutta olen sitten mieluummin se kuin joku itsekäs vain omia halujaan toteuttava ihminen.- tee -erapeutti
Entä jos kokeilisitte asua 2 - 4 kk erillään ennen eropäätöstä..?
- 54 - vuotias
Voisitko muuttaa ajatusmaailmaasi?
Sitä mitä ajattelee niin sitä alkaa myös huomaamattaan toteuttamaan.
Ensiksikin olet nainen et mummeli. Elämää voi olla vielä edessäsi 30-vuotta! Haluatko sen elää mummelina?
Toiseksi liiku, hoida itseäsi. Opettele itsekkääksi. Ei pidä uhrautua muiden puolesta vaan elää tasapainossa itsensä ja muiden kanssa. Pitää osata rakastaa myös omaa itseeän, muuten suostuu mihin vain.
Kirjoituksesi on kuin omasta elämästäni, ero vain siinä etten ajattele olevani mummeli. Miehelläni oli myös suhde josta haki hedonistiseen tapaansa tyydytystään. Olin ollut myös se vastuunkantaja taloudessamme ja mies saanut tehdä mistä tykkäsi. Tilanteen paljastuttua muutin suuntaa. Lopetin miehestäni huolehtimisen ja höösäämisen. Keskityin itseeni, lapseeni ja ystäviini. Aloin harrastamaan entisiä harrastuksiani ja löysin muutakin elämää kuin omakotitalon ja mieheni hoidon. Lapseni on jo muuttanut omilleen.
Nyt minä käyn 1-2xvko tanssiharrastukseni parissa, kuntosalilla ja hoidan itseäni säännöllisesti. Nyt mieheni tekee omakotitalon työt, käy ruokaostokset, ja odottaa aamu-, tai iltapalan kanssa jos satun olemaan kotona : )
Asumme saman katon alla ja mietin eroa, mutta päädyin muutaman vuoden elämään kuten "hulda huoleton" ja näyttämään ukolleni että osataan sitä meilläkin nauttia elämästä ja omasta egosta : )
Kolmen vuoden päästä minulla on velaton kaksio stadin keskustassa ja puolet omakotitalosta. Mikäli eroon päädytään en jää tyhjän päälle vaan muutan kaskiooni. Seehen asti nautin jokaisesta päivästä ja katson kun mies tekee pihatyöt ja hoitaa kotia, kun meikä nauttii : ) No en tiedä kuulostaako tuo sinunkaan tapasi niin houkuttelevalta...miten teidän suhteenne sitten tällä hetkellä voi? Kirjoitat että nautit jokaisesta päivästä, miten miehesi?
Se on kyllä totta, että minun täytyy alkaa opetella itsekkääksi...ja pitää huolta ensisijaisesti itsestäni. Eihän sitä kukaan muu voi tehdä, eikä tee.
Olen tässä muutamana päivänä miettinyt soittamista tälle "kakkosnaiselle",
ja kysyä mitä hän tästä koko sopasta ajattelee. Hänhän on myös naimisissa, on lapsiakin, mutta mieheni mukaan hänkään ei ole ajatellut eroa. Mutta onko siitä soittamisesta mitään iloa kenellekään?- 54-vuotias
Minunko tulisi kantaa huolta mieheni nautinnoista?
Hän nautti aikansa ja nyt saa rakentaa sitä parisuhdetta jos haluaa. Pakko ei ole. Hänellä on vapaus valita ja niin on myös minulla.
Avioliittoon tarvitaan kaksi ja kolmipyörällä en enää aja kun olen oppinut kaksipyöräistä käyttämään.
Vielä tässä pitäisi alkaa miestä hyysäämään joka rypi muuaalla kun minä hoidon kotityöt, lapsen ja kävin töissä ja passasin ukkoani. Osat on vaihtuneet. Ero on vain siinä että minä en hypi vieraissa, mutta harrastan tanssia, kuntoilen ja käyn kylpylöissä, teatterissa ja tapaan ystäviäni. Toki miehiä on tyrkyllä mutta en hae hetken hurmaa vaan katson nyt miten mieheni "rakentaa sitä aitaa" .
Sinunkin miehellesi tekisi hyvää, "maata hetki niin kuin on pedannut".
Ei ukollani olisi silmät auenneet jos olisin kotona haikaillut "erota - vai jatkaa" kuten ennenkin. Muutos omaan käyttäytymiseen ja toimintaan sai miehen miettimään ja nyt hän yrittää paikata sitä mitä on tullut mokanneeksi.
Enkä lähtisi kenellekkään naiselle soitelemaan. Asiahan on sinun ja miehesi välinen. Miehesi päättää mitä haluaa ja on vastuussa tekemisistään ei se nainen. Syy löytyy aina omasta parisuhteesta ei kolmannesta osapuolesta.
Lepsuilu ja toisen miellyttäminen ei auta jos ei itse osaa elää itsenäisesti.
- **************
Tulihan se sieltä, toinen nainen on varattu, eikä eroa, joten miehesi ei halua jäädä ilman naista. Pitää sut varalla. En kyllä alkaisi miksikään hätävaraksi, sen verran ylpeyttä pitäs olla.
..olen kyllä sen jo aikaisemmin kirjoittanut, että tämä toinen nainen on naimisissa...
Vai hätävara, näin se sitten varmaan on, olen parempi vaihtoehto miehelle kuin yksin jääminen? Ja sekin on totta että minulla pitäisi olla enemmän ylpeyttä ja
tehdä päätös tälle farssille. Kiitos vaan kommenteista.
Olen vain ilmeisesti pelkuri luuseri, joka ei pysty irrottamaan itseään tästä sopasta. Olen hyvin koulutettu, vaikkakin tällä hetkellä työtön, ulkonäkö suhtkoht ok ja taloudellisesti kyllä pärjäisin eron jälkeen.Mutta kait se sitten vaan on niin, että edelleen rakastan miestäni, enkä halua erota vaan yrittää (taas) uudelleen. Olen kuullut ja lukenut niin monista samanlaisista jutuista, että tuntuu että kaikilla on jotain vaikeuksia, enemmän tai vähemmän. Täydellisen onnellista avioliittoa ja suhdetta ei ole olemassa, ja kun punnitsen omani liiton jatkamisen plussia ja eroamisen miinuksia, plussapuoli edelleen voittaa. Mieheni on myös kiltti, rauhallinen ja rakastaa lapsia ja esim rahoista emme ole koskaan riidelleet. Tai kiltti ja kiltti, ei tämä pettäminen nyt niin kilttiä ole...Minun täytynee nyt vain vihdoinkin tajuta ilmeisesti miesten ja naisten ajattelutavan ero ja se että mieheni ei osaa pukea tunteitaan ja ajatuksiaan sanoiksi niinkuin minä.- Älä edes
ajattele, että olet pelkuri ja luuseri, sillä sitähän sinä et päätöksestäsi päätellen nimen omaan ole. Mielestäni sinä olet oivaltanut rakkauden olemuksen.
Kaikkea hyvää elämääsi ! Älä edes kirjoitti:
ajattele, että olet pelkuri ja luuseri, sillä sitähän sinä et päätöksestäsi päätellen nimen omaan ole. Mielestäni sinä olet oivaltanut rakkauden olemuksen.
Kaikkea hyvää elämääsi !Kiitos sinulle kommentista. Kait tämä oman ylpeyden nieleminen on rakkautta, jonkun mielestä läheisriippuvuutta, mikä ero niissä sitten onkaan? On vain pakko myöntää itselle, että jotenkin on tätä pettämisjuttua itse kerjännytkin vaatimatta kait sitten liikaa toiselta. Minä olen se mikä olen, ja mies samaten.
Mutta jatkossa kyllä yritän pitää itsestäni enemmän huolta ja yrittää tosiaan kuunnella miestäni enemmän sekä analysoida asiota vähän vähemmän (helppo sanoa, vaikea toteuttaa...). Mutta olen päätynyt siihen tosiaan, että eroaminen veisi elämästäni niin paljon, että en sitä halua. Tottakai vaadin mieheltäni jatkossa uskollisuutta ja ennenkaikkea rehellisyyttä ja minun on vain pakko luottaa siihen että hän sen tekee. Mukavaa kesän jatkoa sinulle!- aino*
Tuo on niin tuttua. Luin kerran "tyhmän kilttien kerhosta", johon itsekin aikoinaan kuuluin. Tyhmän kiltit pyrkivät aina sopuun, sovintoon ja rauhaan kumppaninsa (ja muiden ihmisten) kanssa unohtaen itsensä, omat tarpeensa ja toiveensa. Aivan vapaaehtoisesti suostuvat kynnysmatoksi. Vaikka toinen loukkaisi kuinka paljon tahansa ja tekisi todella väärin (kuten tapauksessasi), tyhmän kiltit pyrkivät sopeutumaan, antavat anteeksi loputtomasti. Selittelevät sinunlaillasi myös loputtomasti "täydellistä liittoa ei ole".
Todellisuudessa sinä et rakasta miestäsi. Roikut hänessä, olet henkisesti riippuvainen. Fuskaat itseäsi suhteenne plussilla. Miehesi voi ehkä olla kiltti, muttei ainakaan sinulle, puolisolleen (jolle pitäisi olla kaikkein kiltein). Mies käyttää sinun tyhmän kiltteyttä hyväksi. Eronne tuskin estäisi miestäsi rakastamasta lapsianne. Raha-asiat, mukava talo ja/tai yhteinen omaisuus pitää monia ihmisiä yhdessä. Kyse on silti vain kulissista.
Kaikilla pareilla on jotain vaikeuksia, mutta tyhmän kilteillä ne jatkuvat aina selvittämättöminä, omina ongelmina. Normaalisti pari YHDESSÄ selvittää ne. Tyhmän kiltit ottavat omalle kontolleen kaiken vastuun ja syyt parisuhteen ongelmista. Kirjoituksestasi tämä näkyy parhaiten kohdassa:
"Tai kiltti ja kiltti, ei tämä pettäminen nyt niin kilttiä ole...Minun täytynee nyt vain vihdoinkin tajuta ilmeisesti miesten ja naisten ajattelutavan ero ja se että mieheni ei osaa pukea tunteitaan ja ajatuksiaan sanoiksi niinkuin minä."
Ts. miehesi saa toimia kuten haluaa, koska ei osaa pukea tunteitaan tai ajatuksiaan sanoiksi. Sehän juuri on miehesi tarkoituskin! Hänelle on edullista olla puhumatta.Tätä tyhmän kilttien on kaikkein vaikeinta sulattaa: vaikka he kuinka selittäisivät ja koettaisivat uskoa, että kumppani rakastaa heitä, niin se on hölynpölyä. Kumppani ei rakasta, ainoastaan käyttää hyväksi hyväksikäytettävää, tyhmän kilttiä. - aino*
Mummeli55 kirjoitti:
Kiitos sinulle kommentista. Kait tämä oman ylpeyden nieleminen on rakkautta, jonkun mielestä läheisriippuvuutta, mikä ero niissä sitten onkaan? On vain pakko myöntää itselle, että jotenkin on tätä pettämisjuttua itse kerjännytkin vaatimatta kait sitten liikaa toiselta. Minä olen se mikä olen, ja mies samaten.
Mutta jatkossa kyllä yritän pitää itsestäni enemmän huolta ja yrittää tosiaan kuunnella miestäni enemmän sekä analysoida asiota vähän vähemmän (helppo sanoa, vaikea toteuttaa...). Mutta olen päätynyt siihen tosiaan, että eroaminen veisi elämästäni niin paljon, että en sitä halua. Tottakai vaadin mieheltäni jatkossa uskollisuutta ja ennenkaikkea rehellisyyttä ja minun on vain pakko luottaa siihen että hän sen tekee. Mukavaa kesän jatkoa sinulle!Niin ja vielä: mies haluaa jatkaa liittoanne vain siksi, että sinä olet rajattomasti hyväksikäytettävissä. En usko hetkeäkään, että mies pysyy uskollisena, muuttuu rehelliseksi. Mitä hän voi oppia ja mihin voi luottaa: vastaisuudessa mies salaa asiat paremmin.
Asiat ovat sitä mitä ne ovat eivätkä siitä miksikään muutu. Vaikka tyhmän kiltit niin toivoisivatkin. - juuri näin
Älä edes kirjoitti:
ajattele, että olet pelkuri ja luuseri, sillä sitähän sinä et päätöksestäsi päätellen nimen omaan ole. Mielestäni sinä olet oivaltanut rakkauden olemuksen.
Kaikkea hyvää elämääsi !Kaikki se kestää, kaikki se kärsii.
Sehän on rakkauden syvin olemus ja kaiken lisäksi yksipuolisesti : ) - >**<
Älä edes kirjoitti:
ajattele, että olet pelkuri ja luuseri, sillä sitähän sinä et päätöksestäsi päätellen nimen omaan ole. Mielestäni sinä olet oivaltanut rakkauden olemuksen.
Kaikkea hyvää elämääsi !Yksipuolisen rakkauden "oivaltaminen" on rakas taakka kannettavaksi.
- >**<
>**< kirjoitti:
Yksipuolisen rakkauden "oivaltaminen" on rakas taakka kannettavaksi.
Siis raskas eikä rakas... :)
- Keikautit paattia
Luettuani tekemästäsi päätöksestä, attelin,
että "tästä riemu repeää" ja vilkaisenpa iltapäivällä
saamiasi kommentteja.
Oikeassa olin.
Joku jo ehti toivottella sinulle hyvää jatkoa.
Yhdyn toivotukseen. - Lainasit
juuri näin kirjoitti:
Kaikki se kestää, kaikki se kärsii.
Sehän on rakkauden syvin olemus ja kaiken lisäksi yksipuolisesti : )eräästä monen kuulemaa luetteloa, jossa määritellään
rakkauden olemusta. Miksiköhän jätit lainauksesi torsoksi. - zara*
Lainasit kirjoitti:
eräästä monen kuulemaa luetteloa, jossa määritellään
rakkauden olemusta. Miksiköhän jätit lainauksesi torsoksi.Yksipuolinen rakkaus on aina torso. Se taitaa tuosta kirjoituksesta ilmetä, siksi ei lainailtu enempää.
- zara*
Mummeli55 kirjoitti:
Kiitos sinulle kommentista. Kait tämä oman ylpeyden nieleminen on rakkautta, jonkun mielestä läheisriippuvuutta, mikä ero niissä sitten onkaan? On vain pakko myöntää itselle, että jotenkin on tätä pettämisjuttua itse kerjännytkin vaatimatta kait sitten liikaa toiselta. Minä olen se mikä olen, ja mies samaten.
Mutta jatkossa kyllä yritän pitää itsestäni enemmän huolta ja yrittää tosiaan kuunnella miestäni enemmän sekä analysoida asiota vähän vähemmän (helppo sanoa, vaikea toteuttaa...). Mutta olen päätynyt siihen tosiaan, että eroaminen veisi elämästäni niin paljon, että en sitä halua. Tottakai vaadin mieheltäni jatkossa uskollisuutta ja ennenkaikkea rehellisyyttä ja minun on vain pakko luottaa siihen että hän sen tekee. Mukavaa kesän jatkoa sinulle!Olet jo kadottanut itsesi, siksi aivan hakoteillä.
Tässä läheisriippuvuudesta tietoisku (joka kyllä löytyy suhdesoppa.fi:stä):
Läheisriippuvaisuudesta kärsivä ihminen ei kykene tunnistamaan omia ja toisten ihmisten rajoja. Hän ei pysty puolustamaan omaa reviiriään ja näkee, että omien rajojen pitäminen on merkki liiallisesta itsekkyydestä. Kyvyttömyys pitää omia rajoja näkyy usein siinä, ettei henkilö osaa sanoa “ei” silloin kuin pitäisi. Vaikka sisimmässään henkilö haluaisi kieltäytyä, hän ei pysty siihen, koska pelkää vastapuolen suuttuvan tai hylkäävän hänet. Usein suostumista seuraa häpeän tunne ja itsesyyttely: miksi olen niin tahdoton ja toisten vietävissä. Päätös ensi kerralla toisin toimimisesta epäonnistuu kerta toisensa jälkeen.
Läheisriippuvaisen on tärkeä oppia tiedotamaan, että hänellä todella on oikeus kieltäytyä ja pitää huolta omista mielipiteistään ja tarpeistaan. Tämä on oikein myös vastapuolta kohtaan, sillä silloin hän ei turhaan kuvittele, että toinen tekee asian mielellään totuuden ollessa toinen. Jos totuus paljastuu, vastapuoli joutuu noloon ja kiusalliseen tilanteeseen."
Olet läheisriippuvainen, koska ajattelet vain miehesi tarpeita, hyväksyt kaiken mitä sinulle tarjoillaan, et puolusta omia rajojasi. Sinun on pakko jatkaa liittoa ja keksiä siihen selityksiä, koska yksinkertaisesti et uskalla erota. Sinun olisi mahdotonta sanoa miehellesi haluavasi eroa ja kerrankin osoittaa omat rajasi. Olen myös aivan varma, että miehesi tietää sinun olevan läheisriippuvainen: hän voi siksi olla toisen, kolmannen jne kerran uskoton tai mitä tahansa. Sinä et sille mitään voi, pysyt siinä etkä lähde mihinkään. Todellista "rakkautta" juu.
- Peli poikki
Onko rakkautesi läheisriippuvuutta?
Mikäli haluat jatkaa miehesi kanssa niin puhu asiat suoraan ja selvitä ehtosi parisuhteelle. Jos hyväksyt vieraissa käynnit niin asia on sillä selvä!
Jos et halua puolisosi käyvän vieraissa niin tee se hänelle selväksi. Mikäli hän jatkaa suhdettaan niin sinun on aika laittaa piste liitollesi.
Nyt annat miehellesi "tavallaan" hyväksyntäsi ja hän saa päätää kumpi nainen satuu kiinnostamaan. Tehdessäsi selväksi säännöt silloin päätös ja vastuu erosta jää miehellesi. Kaikkeen ei pidä suostua.- alea iakta est
"Mutta olen päätynyt siihen tosiaan, että eroaminen veisi elämästäni niin paljon, että en sitä halua."
Sääntöjä ja vaateita ei tämän lauseen jälkeen kannata julkituoda, toiveita voi toki kumppanilleen esittää, mutta taitaa mennä harakoille neki.
Yleensä kun esittää yksipuolisesti julki sääntöjä tai vaateita, siinä tavallaan antaa uhkauksen toiselle ja on oltava valmis itse toimimaan jos jokin ehto ei täyty.
Tässä tapauksessa vaimo ei eroa ota, joten hänen on kestettävä tilanne ja miehelle tämä on toiminut jo aikaisemmin, niin tulee toimimaan myös jatkossa.
Taitaa mummeli55 joutua ojasta allikkoon, kun arvottaa itsensä maallisen mammonan mukaan. - >**<
alea iakta est kirjoitti:
"Mutta olen päätynyt siihen tosiaan, että eroaminen veisi elämästäni niin paljon, että en sitä halua."
Sääntöjä ja vaateita ei tämän lauseen jälkeen kannata julkituoda, toiveita voi toki kumppanilleen esittää, mutta taitaa mennä harakoille neki.
Yleensä kun esittää yksipuolisesti julki sääntöjä tai vaateita, siinä tavallaan antaa uhkauksen toiselle ja on oltava valmis itse toimimaan jos jokin ehto ei täyty.
Tässä tapauksessa vaimo ei eroa ota, joten hänen on kestettävä tilanne ja miehelle tämä on toiminut jo aikaisemmin, niin tulee toimimaan myös jatkossa.
Taitaa mummeli55 joutua ojasta allikkoon, kun arvottaa itsensä maallisen mammonan mukaan.Juuri näin. Teki mies mitä tahansa, mummeli55 ei eroa. Ihan turha hänen on asettaakaan miehelleen mitään rajoja, kun niiden rikkomisesta ei seuraa mitään sanktioita. Mies jatkaa tietysti kuten ennenkin.
Mummeli55: Mitäköhän on tuo "paljon", jota ero veisi sinulta? Paitsi huolet ja murheet?
Omasta mielestäni pääsisit eroon miehestä, joka kohtelee sinua huonosti (=ei rakasta ainakaan). Siinä ei menetä kerrassaan mitään.
- mene pois...
Men e jo mummeli täältä palstoilta pois marisemasta...Eroa tai tee ukkosi kanssa mitä lystäät...sulle on turha puhua, se on nähty ja ukkos huomannu jo ajat sitten...mitäpä hän enää exänsä kanssa keskustelis, kun kerran uusi, kiinnostavampi on löytynyt...niin se menee yritä ymmärtää, vai vaivaakos jo dementia
nämä keskustelut on käsittääkseni ihan jokaisen omassa vapaassa harkinnassa eli ei oo pakko lukea näitä marisemisia jollei kiinnosta, mene itse pois täältä palstoilta jossei sua huvita lukea mun kirjoituksia,,,minä kirjoittelen tänne jos haluan koska tää on ihan oikeesti helpottanut mun oloani. En todellakaan odota että joku sanoisi mulle mitä tehdä ja sitten tekisin niin, kirjoittelen vaan ajatuksiani. Mukavaa kesänjatkoa vaan sullekin!
- zara*
"mies kuitenkin haluaa jatkaa avioliittoamme" syy: "Olen kodin taloudenhoitaja".
Et kai vain kuvittele miehesi rakastavan sinua?
Et ole pettänyt miestäsi, mutta olet pettänyt itsesi jatkamalla liittoa. Jos arvostat ja kunnioitat itseäsi, eroat.- ärsytyskynnys
"Et kai vain kuvittele miehesi rakastavan sinua?"
Mummeli on onnellinen. Koska mummeli on viisas, ja tietää miksi hänen aviomiehensä rakastaa oikeasti vain häntä: siksi koska te toiset naiset olette niin häijyjä, ilkeitä.
Sinä et tiedä mummelista yhtään mitään,ja silti kirjoitat:"Et ole pettänyt miestäsi, mutta olet pettänyt itsesi jatkamalla liittoa."
Mistä sinä mummelin luurangot kaapeissa tiiät? Hänhän kertoi juuri että häntä on kehuttu kauniiksi. Sinä taasen Zara, olet sisältä ruma. Nokkava. Turhan ylpeä.
LYÖT LYÖTYÄ!
Kuset omaan nilkkaasi.
Olisit hiljaa. Häpeä, tuntematon ihminen tietää toisen monikymmenvuotisen liiton rakkausmäärän paremmin kuin asianomaiset itse.
sinä olet se toinen nainen, mitä täällä keikut viattomia ahdistamassa.
Kirjoitit mummelille lopuksi "Jos arvostat ja kunnioitat itseäsi, eroat."
Zara. Mene nukkumaan. Ja jos sinulla on enää yhtään omanarvon tuntoa jäljellä niin et tule tälle pastalle enää, ainakaan samalla nikillä. Heippa! Hyvää loppuelämää. - zara*
ärsytyskynnys kirjoitti:
"Et kai vain kuvittele miehesi rakastavan sinua?"
Mummeli on onnellinen. Koska mummeli on viisas, ja tietää miksi hänen aviomiehensä rakastaa oikeasti vain häntä: siksi koska te toiset naiset olette niin häijyjä, ilkeitä.
Sinä et tiedä mummelista yhtään mitään,ja silti kirjoitat:"Et ole pettänyt miestäsi, mutta olet pettänyt itsesi jatkamalla liittoa."
Mistä sinä mummelin luurangot kaapeissa tiiät? Hänhän kertoi juuri että häntä on kehuttu kauniiksi. Sinä taasen Zara, olet sisältä ruma. Nokkava. Turhan ylpeä.
LYÖT LYÖTYÄ!
Kuset omaan nilkkaasi.
Olisit hiljaa. Häpeä, tuntematon ihminen tietää toisen monikymmenvuotisen liiton rakkausmäärän paremmin kuin asianomaiset itse.
sinä olet se toinen nainen, mitä täällä keikut viattomia ahdistamassa.
Kirjoitit mummelille lopuksi "Jos arvostat ja kunnioitat itseäsi, eroat."
Zara. Mene nukkumaan. Ja jos sinulla on enää yhtään omanarvon tuntoa jäljellä niin et tule tälle pastalle enää, ainakaan samalla nikillä. Heippa! Hyvää loppuelämää.Sekosekosekoseko. Sitä sinä olet. En ole toinen nainen eikä mummeli onnellinen. Heippa ja hyvää yötä.
- onnellinen...??
Ei varmasti ole onnellinen , kyllä nämä kaksi mummelin avaamaa viestiketjua kertoo kyllä mummelin ahsistuksesta ja pelosta tulevaan, hän on aivan onneton , todella onneton...
Miten ihminen voisi olla onnellinen suhteessa jossa toinen pettää, ja vielä on ollut jo kymmenen vuotta suhteessa toiseen naiseen...Olisitko sinä onnellinen tuollaisessa "avioliiton irvikuvassa"..?
vai "rakkauden "määrää, kyllä tuollaisesta liitenpitkää...osta on rakkaus kaukana, loppunut jo ajat sitten, ja ero on väistämättä edessä enn- närhen munat
Mummelin tarvitsee ihan itse ottaa ohjat omasta elämästään,
Skippaa ukko jorpakkoon ja hakea itselleen ammattiapua. Onni ei tule elämällä toisten kautta vaan rakastamalla itseään.
- Iris---xxx
Mummeli-55 nimimerkki kuvastaa oikein hyvin henkilöä, joka näkyy kirjoituksista. Jäin ihmettelemään miksi joku haluaa että hänet huomioidaan ensi sijaisesti mummona . Olisitpa vaikka Orvokki-55.
Ymmärrän hyvin tilanteen. Perheestä ja parisuhteesta on vaikea lähteä vuosikymmenien jälkeen. Hyppy tuntemattomaan pelottaa. Ennen kuin kertoisin miehelle päätöksestä jäädä, laittaisin hänet koville. Kaikki kivet on käännettävä ja syyt selvitettävä miten tilanteeseen on jouduttu. Varaa aika parisuhdeterapeutille ja vaadi mies mukaan sinne. Jos asia painetaan villaisella, se jää epämäiseksi möykyksi ja pahaksi oloksi vuosiksi eteenpäin.
Jos mies oikeasti rakastaa sinua, hän haluaa selvittä asiat.
Onko muuten salasuhteen mies tietoinen suhteesta ? - eieronnut
Kuules mummeli.. näin samanikäisenä sanon nyt jotain, jota yksikään täällä ei ole vielä sanonut: Jos se miehesi olisi todella rakastunut siihen toiseen, niin etkö luule, että olisi eron laittanut vireille jo aikapäiviä sitten päästäkseen aloittamaan uuden elämän uuden kumppanin kanssa? Sinähän se elämänkumppani olet ollut ja olet . Älä turhaan ainakaan vielä mieti lopullista eroa - pyydä miestäsi vaikka muuttamaan vähäksi aikaa muualle, että saatte tilanteeseen molemmat vähän hajurakoa. Lyön vetoa, ettei mies 1. halua muuttaa 2. jos muuttaakin vastentahtoisesti, niin vähän ajan kuluttua on tulossa takaisin valmiina korjaamaan asiat.
Et sinä sen kummemmin mikään taloudenhoitaja ole - itse olet sen roolin itsellesi ottanut.
Jos kerran on noinkin pitkä yhteinen taival niin kyllä siinä kaikkensa pitäisi yrittää, että liitto jatkuisi. Ja jatkuuhan se, jos annat. Mies varmasti haluaa jatkaa. Tsemppiä. - 4444----
HOH_HOI...Mies ei pysty muuttamaa n rakastamansa naisen kanssa yhteen , koska ainen on myös naimisissa.....Lukekaa edes tekstit ennekuin alatte neuvoa...Mummelin mies olisi jo aikaa sitten muuttanut rakastamansa naisen kanssa yhteen, mutta nainen ei ole vapaa, eikä halua erota miehestään....:))
näitä viestejä lukeneena ei voi kuin ihmetellä kuinka ihmiset ymmärtävät asioita vääri, sekä suuttuvat toisten mielipiteoistä, ihan kuin olisivat itse mummelin asemassa, ja osa eroa kovin vastustavista var,masti onkin..:)))Kiihtyneistä eroa vastustavista mielipiteistä päätellen...
nm.itse onnellisesti naimisissa, mutta ei pettäjän kanssa, ja tuollaista miestä en sietäisi päivääkään...- afrodite*
Aivan näin. AP:n mies ei ota eroa, koska hänen rakastettunsa on varattu. Kuka mies tuossa tilanteessa haluaisi vapaaehtoisesti jäädä ilman taloudenhoitajaa? Täytyisi esim. rajoittaa surffailua tietokoneella ja keskittyä pyykinpesuun. Niitä ei tietenkään tarvitsi pestä, vaan voisi haista pahalle, mutta tuon toisen naisen kiinnostus ainakin lopahtaisi siihen.
Mummeli -55:ta vedetään nenästä ihan huolella. Hän kyselee miten voisi rakastaa miestään, joka tekee hänelle noin. Se on täysin väärä kysymys. Hänen pitäisi kysyä itseltään miksi hän rakastaisi tuollaista miestä, joka tekee toistuvasti ja pitkään väärin häntä kohtaan. Mummeli -55:n omanarvontunto on täysin hukassa. Hän elää täysin miehensä elämää polkien omat arvonsa maanrakoon. Kamalan surullista ja rakkaudetonta.
- Taina__66
Pistänpä minäkin lusikkani tähän soppaan..erosimme vastikään 20 vuotta kestäneestä liitosta, koska mieheni joi, kävi vieraissa, en halunnut edellämainituista syistä enää seksiä hänen kanssaan, jne. Liittomme aikana annoin hänelle monta tempausta anteeksi ja nämä asiat jäivät varmaankin kalvaman sisimpääni koska niitä ei käsitelty kunnolla. Käsittely olisi vaatinut perustellistä "pään avausta" ´varmaan molemmilta, mutta ennenkaikkea mieheltäni. Tähän emme kuitenkään pystyneet tai ymmärtäneet ryhtyä. Hän lupasi aina parantaa tapansa, rajoittaa alkoholinkäyttöä ja olla muutenkin ihmisiksi. Meillä oli monella tapaa muutoin hyvä yhdessä, olimme toistemme parhaat kaverit, elämänkumppanit. Luulin ja uskoin (ja uskon edelleen) rakastavani häntä, mutta luottanut en. Yhtenä päivänä en vaan sitten enää jaksanutkaan hänen kanssaan. Erohan siitä hänen suureksi yllätyksekseen seurasi. Itselläni on edelleen suuri syyllisyys ja huono omatunto erosta. Järjenkin vastaisesti koen, että olen hylännyt elämänkumppanini. Uskon että tämä on jonkinlaista läheisriippuvuutta, sitä jossa tyhmää kilttiä vedätetään vuosikausia. Ei ehkä tietoisesti mutta kuitenkin. Nyt on vaikea katsoa toisen yksinäisyyttä ja pahaa oloa. Yritän lohduttaa itseäni sillä, että mitään muuta toimintavaihtoehtoa minulla ei enää ollut jos halusin säilyttää oman mielenterveyteni ja itsekunnioitukseni.
- siiri*
Olet ollut pahasti läheisriippuvainen, ja sitä olet edelleen. Siihen liittyy tuo, että tunnet väärää syyllisyyttä erostanne. Mitä jos kävisit puhumassa asiasta jonkun asiantuntijan kanssa? Tai ainakin lainaisit kirjastosta läheisriippuvuudesta kertovia kirjoja ja lukisit ne ajatuksella.
On erittäin hyvä asia, että pelastit itsesi ja erosit.
- eieronnut
Kyllähän se mies olisi eron jo vireille laittanut, mikäli se uusi rakkaus suurta ja ainutlaatuista olisi - olkoonkin, että se uusi on naimisissa.. jostainhan sen uuden elämän aloittaminen tulisi alkaa.. eli ympäri käydään ja yhteen tullaan - älä aloittaja luovuta liitostasi vielä. Läheisriippuvaisuus - höh. Elämän kestänyt kumppanuus ja liitto painavat vaa'assa paljon, yhteiset lapset, yhteinen taival. Jos yhtään haluat liittoasi jatkaa älä ihmeessä tee mitään radikaaleja eropäätöksiä nopeasti.
- afrodite*
Jos haluat elää liitossa, jossa unohdat kokonaan itsesi/omat tarpeesi, niin jatka ihmeessä yksipuolista liittoanne. Mies uitenkin pitää sinua kotiin kuuluvana kalustona, ei sen enempää. Onneksi teet kaikki kotityöt: jos kieltäytyisit niistä ja vaatisit itsellesikin jotain, niin siitä mies tuskin ilahtuisi. Ero alkaisi tuntumaan hänestä paremmalta vaihtoehdolta.
Välillä vähän huvittaa mitä kaikkea ihmiset luulevat rakkaudeksi. Sen lisäksi yhdessä pysytään kaiken muun kuin rakkauden vuoksi. Jännittäviä ovat ne selitykset, joilla mikä tahansa voidaan haluttaessa ajatella rakkaudeksi. Mitä parempi selitys, sitä suuremmasta läheisriippuvuudesta on kysymys. Läheisriippuvainen ymmärtää toisinaan aivan loputtomiin kumppaniaan, hänen tahtoaan, tekemisiään, tarpeitaan ja etenkin kumppanin huonoja puolia. Jokainen selitys menee läpi, kaikki hyväksytään.
Sinunkin miehelläsi oli kymmenen vuotta sitten kolmen vuoden suhde toiseen naiseen. Kolmen vuoden! Nyt taas ja asia on selvinnyt sinulle vahingossa. Normaali ihminen ei tosiaan enää kyselisi yhtään mitään. Ei olisi kysellyt tuon 1. kerran yhteydessäkään, vaan olisi eronnut jo silloin. Ainakin, jos haluaisi suhteeltaan puolisoon muuta kuin kulissin.- olgaB
Nimenomaan selitykset, joilla muka osoitetaan rakkautta ovat todella jännittäviä. Ihmisellä on valtava halu uskoa puolison rakkauteen ja hyvyyteen siitäkin huolimatta, että puoliso kohtelee täysin väärin.
Mistä tietää mikä on rakkautta mikä ei? Nyrkkisääntö on helppo: rakkaus on molemminpuolisia hyviä tekoja kumppania kohtaan.
- työttömyysuhka...
Mummelilla on huoli myöskin omasta toimeentulostaan eron tullen, hänhän kertoi olevansa jäämässä työttömäksi, ja kun ikä on se mikä on, niin työtä tuskin enää löytyyy....Kyllä se aineellinen puoli taitaa vaakupissa enemmän painaa....Hän tarvii miestään elättäjäksi....Näin olen viesteistä lukenut ja ymmärtnyt...
- irina*
Mummelin kannattaisi alkaa elää omaa elämäänsä, ajattelemaan omia tarpeitaan, toiveitaan ja lähteä toteuttamaan niitä.
Vaikka mummeli on nyt miehensä kotiorja taloudellisista syistä, niin ei hän sitä välttämättä aina tule olemaan, vaikka haluaisikin... Mieskin voi tuskastua, jos joutuu elättämään mummelia tämän ollessa työtön. Mies voi löytää myös kolmannen naisen, joka käy töissä ja/tai joka vastaa kuluistaan itse. Ikävä kyllä sanonta "no money, no honey" pitää useinmiten paikkansa, ainakin jollain aikavälillä. - höpönhöpön!! ;))
Tottakai JOKAISELLA on huoli aina omasta toimeentulosta, lasten toimeentulosta ja läheisten toimeentulosta. Sinullakin? HÖH!!
Ja liekkö tuo niin elättämistä, jos ilmaiseksi tekee kuitenkin hommat, mistä kotiapulaiselle pitäisi maksaa palkkaa?
Saahan Mummeli kuitenkin omaisuudesta erotessa puolet, velkaa tuskin on, joten eiköhän sitä rahaa olisi silloin enempi käytössä, kuin nyt?
Ja kun eroaisi miehestään, saisi työttömyyskorvaustakin, jos ei kuulu liittoon, miehen tulot eivät vaikuttaisi siihenkään enään.
PAREMMIN pärjäisi mummeli yksin rahallisesti, kuin nyt ilmaisena piikana.
Itse ainakin erotessani sain omakotitalosta sen myytyämme puolet, kesäpaikasta puolet ja aloin saamaan työttömyyskorvausta, mitä en ollut aikaisemmin saanut miehen tulojen takia. Ja YLLÄTYS: järjestyi työpaikkakin vanhainkodilta. - tiina*
höpönhöpön!! ;)) kirjoitti:
Tottakai JOKAISELLA on huoli aina omasta toimeentulosta, lasten toimeentulosta ja läheisten toimeentulosta. Sinullakin? HÖH!!
Ja liekkö tuo niin elättämistä, jos ilmaiseksi tekee kuitenkin hommat, mistä kotiapulaiselle pitäisi maksaa palkkaa?
Saahan Mummeli kuitenkin omaisuudesta erotessa puolet, velkaa tuskin on, joten eiköhän sitä rahaa olisi silloin enempi käytössä, kuin nyt?
Ja kun eroaisi miehestään, saisi työttömyyskorvaustakin, jos ei kuulu liittoon, miehen tulot eivät vaikuttaisi siihenkään enään.
PAREMMIN pärjäisi mummeli yksin rahallisesti, kuin nyt ilmaisena piikana.
Itse ainakin erotessani sain omakotitalosta sen myytyämme puolet, kesäpaikasta puolet ja aloin saamaan työttömyyskorvausta, mitä en ollut aikaisemmin saanut miehen tulojen takia. Ja YLLÄTYS: järjestyi työpaikkakin vanhainkodilta.Asiaa. Moni tulee eron jälkeen paremmin taloudellisesti toimeen.
- olgaB
Mies vie, sinä vikiset...
Sinulle ei ole mitään syytä rakastaa tuollaista miestä, miten ihmeessä voisit rakastaa?
Ihan tilastollisesti: löydät koska tahansa rinnallesi miehen, joka arvostaa sinua ja on uskollinen. Tyhmempikin mies tietää, että vaimo lämpenee seksille ja häneltä saa muunlaistakin hellyyttä ja huomioinosoitusta, kun mieheen voi luottaa! - höpönlöpön....
Täytyy olla huono avioliitto jos eron jälkeen tulee taloudellisesti paremmin toimeen...Varmaan toinen osapuoli työtön..
Joutuuhan kaikki kulut ja kustannukset maksamaan yksinerottuaan, tottakai edullisempaa on jos on molempien tulot kkäytettävissä asumiskuluihin , ruokaan,ym.
Kyllä se omaisuuden jakaminen ja pelko ettei pärjää yksin pitää monen kulisseissa, ja varmasti mummeli55.
On aivan eri asia jos elää kahden kuin yhden tuloilla.Itselläni kokemusta molemmista , joten tiedän mist puhun...- taina*
Tuollaisia "huonoja" avioliittoja on pilvin pimein...
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Minullakin - tai siis minulla ja kahdella lapsellani kulut pienenivät eron jälkeen. Kun saa itse päättää miten asuu ja mihin käyttää rahansa, niin se on selvää säästöä. Se mikä ei ole menoa, on tuloa. Kun välttyy exän "kaikkien" kulujen maksamiselta säästää lisää. Ex ei ollut edes työtön, vaan työskenteli kotona 24/7.
Mummeli55 pelko siitä, ettei pärjää, on turha. Omaisuuden osituksessa hän saisi puolet, voisi sillä hommata asunnon itselleen. Saisi täydet työttömyyskorvaukset, ellei löytäisi töitä. Työttömyyskorvauksella hoitaa kepeästi sähkö- ja puhelinlaskun. Käsittääkseni hän vielä viihtyy kotosalla ja on säästäväinen. Hänelle jäisi rahaa pahan päivän varalle ja lastenlapsillekin. - voi voi........
taina* kirjoitti:
Tuollaisia "huonoja" avioliittoja on pilvin pimein...
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Minullakin - tai siis minulla ja kahdella lapsellani kulut pienenivät eron jälkeen. Kun saa itse päättää miten asuu ja mihin käyttää rahansa, niin se on selvää säästöä. Se mikä ei ole menoa, on tuloa. Kun välttyy exän "kaikkien" kulujen maksamiselta säästää lisää. Ex ei ollut edes työtön, vaan työskenteli kotona 24/7.
Mummeli55 pelko siitä, ettei pärjää, on turha. Omaisuuden osituksessa hän saisi puolet, voisi sillä hommata asunnon itselleen. Saisi täydet työttömyyskorvaukset, ellei löytäisi töitä. Työttömyyskorvauksella hoitaa kepeästi sähkö- ja puhelinlaskun. Käsittääkseni hän vielä viihtyy kotosalla ja on säästäväinen. Hänelle jäisi rahaa pahan päivän varalle ja lastenlapsillekin.Miten voit tietää että heillä on omaisuutt ja minkäverran...tarkkaampa olet laskenutkin..!!!
Entä velkoja, useilla lähes eläkeikäisilläkin on vielä asuntolainaa, autolainaa , mökkilainaa ja ties mitä maksettavaa ja moni saattaa olla ulosoton asiakskin...lainoja hoidellaan molemien tuloilla, mutta entä eron tullen osituksessa, kumpi ottaa velat vastuulleen, ja jääkö paljoakaan jaettavaa..
.Paljonko muuten on täysi työttömyyskorvaus...Elääkö sillä, entä asunnon yhtiövastike, ym. kulut, auton tai bussilippujen kustannukset, sähkö, vesi , ruokakulut...kai sitä haluaisi matkustella ja harrastaa, ei kai kukaan aina kotosalla viihdy, lahjat lastenlapsille ym... - yksin parempi
voi voi........ kirjoitti:
Miten voit tietää että heillä on omaisuutt ja minkäverran...tarkkaampa olet laskenutkin..!!!
Entä velkoja, useilla lähes eläkeikäisilläkin on vielä asuntolainaa, autolainaa , mökkilainaa ja ties mitä maksettavaa ja moni saattaa olla ulosoton asiakskin...lainoja hoidellaan molemien tuloilla, mutta entä eron tullen osituksessa, kumpi ottaa velat vastuulleen, ja jääkö paljoakaan jaettavaa..
.Paljonko muuten on täysi työttömyyskorvaus...Elääkö sillä, entä asunnon yhtiövastike, ym. kulut, auton tai bussilippujen kustannukset, sähkö, vesi , ruokakulut...kai sitä haluaisi matkustella ja harrastaa, ei kai kukaan aina kotosalla viihdy, lahjat lastenlapsille ym...No eipä taida olla enää tämänikäisillä velkoja, kun ollaan kaksikymmentä vuottakin yhdessä niitä makseltu:))
Itse pärjään ainakin nyt paremmin, kun isosta talosta pääsin eroon ja siitä valtavasta työtaakasta, mitä se aiheutti kesäisin mm.ruohonleikkuineen ja talvella lumitöineen. Remonttikin olisi ollut edessä..
Kesämökille en ole kaivannut ollenkaan sadan kilometrin päähän, mikä sekin koko hankinta oli miehen päähänpisto ja työtä teetti loma-ajatkin!
kaikki ne bensankulut ja veneenhuollot, huh!
Nyt asun pienessä, minulle sopivassa rivitalon pätkässä, minkä sain ostettua rahoilla, mitkä tuli talon myynnistä ja kesäpaikan lunasti mies itselleen.
Polkupyörä on kulkuneuvoni ja hyvin pärjään kaupungissa sillä!
Rahat riittää paremmin nyt elämiseen ja ruokamenot ovat minimaaliset siihen verrattuna, paljonko piti ennen raahata kaupasta miehen luonnollisesti syödessä paljon enempi kuin minä.
Pyykkiä on puolet vähempi, joten kone käy harvemmin ja astianpesukonetta en tarvite nyt vähille tiskilleni ollenkaan.
Mitä tuo eroaminen muka harrastuksiin ja kulkemiseen vaikuttaa?
Mistään en ole joutunut luopumaan sen suhteen, omilla rahoilla kuljin ja harrastin ennenkin..
Aikuiset lapset ja lastenlapset saa lahjansa niinkuin ennenkin ja vielä kaksinkerroin, kun isänsäkkin antaa, mitä antaa..
Lasten ollessa pieniä oli tietenkin eri asia..tottakai ne kulut oli silloin suuremmat ja kummankin rahaa tarvittiin lasten huolehtimisiin, mutta nyt kaksistaan ollessa ei sen takia tartte yhdessä olla, etteikö muka pärjäisi ;))
Hyvin pärjää ja ihanaa on kun ei tartte koko päivää siivoilla isoa huushollia, vaan oma pieni kotoisa asunto pysyy siistinä helpommin, varsinkin kun ei ole sitä isoa lastakaan enää siinä sotkemassa.
Minä ainakin pärjään oikein hyvin.
Joku kirjoitti että minulla ei ole mitään syytä rakastaa enää miestäni, ehkä niin,
mutta minkäs sille tekee kun edelleen rakastan. Ja on hänessä paljon hyvääkin,ja tässä asiassa varmaan minullakin on peiliin katsomista. Enkä minä eron jälkeistä taloudellista pärjäämistä pelkää, kyllä minä pärjäisin. Enkä minä itseäni miksikään yksinomaan taloudenhoitajaksi tunne, niinkuin joku kirjoitti: olen vaan omaksunut ilmeisesti sen roolin meidän suhteessa...Olen edelleen kahden vaiheilla jatkammeko vai emme, mies haluaa jatkaa ja viimeinen viikko on ollut todella mukava: olemme puhuneet asioista taas kerran, ja yrittäneet molemmat olla rehellisiä, kävimme mökillä, uimme, sienestimme ja muutenkin vietimme aikaa yhdessä jne. Suurin osa minusta haluaa jatkaa avioliittoamme, mutta osa minusta ei. Olen niin pettynyt mieheni tapaan käsitellä asioita, hän valitsee useimmiten sen helpoimman tien, niinkuin nytkin. Mutta hän on se mikä on, eikä ihminen näin vanhana niin kauheasti enää pysty muuttamaan itseään, en minäkään siis. Me kumpikin olemme sellaisia mitä olemme, ja toisen pitäisi hyväksyä se. Otan nyt päivän kerrallaan ja yritän itseni puolesta "parantaa" suhdettamme ja omaa itseäni ja toivon että mieheni tekee sen saman. Aika näyttää mitä tästä tulee. Luottamuksen saaminen takaisin mieheeni tulee olemaan vaikeaa kyllä...Suurin ongelmamme on ollut puhumattomuus ja toiselle hellyyden antaminen,mikä varsinkin miehelleni on tosi tärkeää (seksi mukaanlukien), niinkuin useimmille miehille. Mutta katsotaan nyt sit mitä tästä tulee...- Tahroja paperilla
Kirjoitin tuonne toisaalle. Siitä kun pitää kumppaniaan itsestäänselvyyteenä. Sinun tarinassasi on kysymys juuri tällaisesta, teidän suhteessa on kaikki katastrofin ainekset. SInä yrität "parantaa" suhdettanne, yksin. Mies ei halua.
Mies on kuitenkin huomannut voivansa menettää sinut, itsestäänselvyyden. Itsensä vuoksi, pakon edessä, hän näkee vaivaa:
"olemme puhuneet asioista taas kerran, ja yrittäneet molemmat olla rehellisiä, kävimme mökillä, uimme, sienestimme ja muutenkin vietimme aikaa yhdessä jne"
Hän ei ajattele sinua. Hän ei yritä parantaa suhdettanne. Hän tekee jotain, jotta vaikuttaisi ottavansa sinut huomioon. Todellisuudessa hän ajattelee vain itseään.
Puhuin tänään erään miehen kanssa. Kysyin mikä oli syy hänen avioeroonsa. Hän sanoi yksinkertaisesti "vaimo petti" Hän ei tiennyt monta kertaa, kenen kanssa. Ei kiinnostanut. Pettäminen kertoo kaiken suhteen tilasta eikä siiihen auta kuin ero.
Itse voisin pitkässä liitossa joustaa yhden syrjähypyn verran. Minusta tarinasi on surullinen. Elät elämäsi täysin miehesi syrjähyppyjen varjossa. Siitä huolimatta sanot
". toiselle hellyyden antaminen,mikä varsinkin miehelleni on tosi tärkeää (seksi mukaanlukien)"
Sinun pitäisi vielä osoittaa hellyyttä ml. seksi miehelle, joka on pettänyt sinua vuosia. Jotain rajaa hei! Arvaan, että miehesi on juuri niitä miehiä, jotka saavat käännettyä kaikki omat syyllisyydentuntonsa puolisoon. "Koska olen pettänyt, sinun tehtävä on parantaa liittoamme ja antaa hellyyttä" Tahroja paperilla kirjoitti:
Kirjoitin tuonne toisaalle. Siitä kun pitää kumppaniaan itsestäänselvyyteenä. Sinun tarinassasi on kysymys juuri tällaisesta, teidän suhteessa on kaikki katastrofin ainekset. SInä yrität "parantaa" suhdettanne, yksin. Mies ei halua.
Mies on kuitenkin huomannut voivansa menettää sinut, itsestäänselvyyden. Itsensä vuoksi, pakon edessä, hän näkee vaivaa:
"olemme puhuneet asioista taas kerran, ja yrittäneet molemmat olla rehellisiä, kävimme mökillä, uimme, sienestimme ja muutenkin vietimme aikaa yhdessä jne"
Hän ei ajattele sinua. Hän ei yritä parantaa suhdettanne. Hän tekee jotain, jotta vaikuttaisi ottavansa sinut huomioon. Todellisuudessa hän ajattelee vain itseään.
Puhuin tänään erään miehen kanssa. Kysyin mikä oli syy hänen avioeroonsa. Hän sanoi yksinkertaisesti "vaimo petti" Hän ei tiennyt monta kertaa, kenen kanssa. Ei kiinnostanut. Pettäminen kertoo kaiken suhteen tilasta eikä siiihen auta kuin ero.
Itse voisin pitkässä liitossa joustaa yhden syrjähypyn verran. Minusta tarinasi on surullinen. Elät elämäsi täysin miehesi syrjähyppyjen varjossa. Siitä huolimatta sanot
". toiselle hellyyden antaminen,mikä varsinkin miehelleni on tosi tärkeää (seksi mukaanlukien)"
Sinun pitäisi vielä osoittaa hellyyttä ml. seksi miehelle, joka on pettänyt sinua vuosia. Jotain rajaa hei! Arvaan, että miehesi on juuri niitä miehiä, jotka saavat käännettyä kaikki omat syyllisyydentuntonsa puolisoon. "Koska olen pettänyt, sinun tehtävä on parantaa liittoamme ja antaa hellyyttä"...olen osin samaa mieltä siinä mitä kirjoitit...mieheni osaa "käsitellä" minua tyhmänkilttiä ihmistä. Mutta kyllä hän ihan oikeasti (?) yrittää parantaa suhdettamme osaltaan, mutta sanoinkin hänelle että en tiedä kannattaako meidän jatkaa koska suhteemme voi taas muuttua samaksi vanhaksi huonoksi ellei hän (ja minä) tosissaan yritä muuttaa asioita meidän välillämme. Ja jos hän haluaisi, niin hän voisi lähteä, mutta hän ei halua. Enkä minä koe eläväni hänen syrjähyppyjensä varjossa, kyllä minulla ihan oikea elämäkin on.
Joku toinen kirjoitti, että ei kannata erota ennenkuin tunteet ovat kuolleet. Ja kun ne eivät ole kuolleet, ei meidän kummankaan puolelta. Jos en tuntisi rakkautta enää, olisi päätös helppo.
- eieronnut
Oikein mummeli55..kyllä se siitä suttaantuu. Täällä niin kovasti painostetaan eroon eikä kannusteta lainkaan yrittämään suhteen korjaamista. Ei avioliitto nyt vain ole mikään kertakäyttökulutushyödyke, jonka voi heittää mäkeen noin vain ja aloittaa uusi liitto.. kyllä sen miehesikin ymmärtää - johan tuo olisi jo lähtenyt aika päiviä sitten, jos tunteet olisivat sinua kohtaan kokonaan hävinneet. Kyllä te pärjäätte.
- Hyvää jatkoa!
Täällä meilläkin sinnitellään, mummeli, hieman samanlaisissa tunnelmissa.
Elämä on yhtä ylä-ja alamäkeä, eikä se ero helppoa ole vasta kuin sitten, kun sen tietää, ettei toista enää rakasta!!
Annan sulle hyvän neuvon, mikä meillä auttaa näihin epävarma-jaksoihin: hommaa hyvä harrastus!
Itse kun sen löysin, sain muuta ajateltavaa, kuin sen ainaisen parisuhdesopan, saatan jopa välillä unohtaa koko miehen ja avioliittoni, kun olen niin omissa menoissani kiinni.
Aikuisten avioliitto onkin sitä, että antaa sitä vapautta toiselle ja hommaa itsellekkin jonkin henkireiän.
Tsemppiä sulle, mummeli, et ole yksin, kaikilla on omat luurankonsa jo tässä iässä ja avioliitto on tahdon-asia!
Muuten, kun siitä alatte mennä kohti kuuttakymmentä, elämä rauhoittuu...miehelläsikin..ei se jaksa enää vieraitten naisten perässä juosta.
Väsyy se mieskin siihen touhuun, sanoi pappanikin aikoinaan, kun velipojilleni seksivalistusta piti. ;)) Hyvää jatkoa! kirjoitti:
Täällä meilläkin sinnitellään, mummeli, hieman samanlaisissa tunnelmissa.
Elämä on yhtä ylä-ja alamäkeä, eikä se ero helppoa ole vasta kuin sitten, kun sen tietää, ettei toista enää rakasta!!
Annan sulle hyvän neuvon, mikä meillä auttaa näihin epävarma-jaksoihin: hommaa hyvä harrastus!
Itse kun sen löysin, sain muuta ajateltavaa, kuin sen ainaisen parisuhdesopan, saatan jopa välillä unohtaa koko miehen ja avioliittoni, kun olen niin omissa menoissani kiinni.
Aikuisten avioliitto onkin sitä, että antaa sitä vapautta toiselle ja hommaa itsellekkin jonkin henkireiän.
Tsemppiä sulle, mummeli, et ole yksin, kaikilla on omat luurankonsa jo tässä iässä ja avioliitto on tahdon-asia!
Muuten, kun siitä alatte mennä kohti kuuttakymmentä, elämä rauhoittuu...miehelläsikin..ei se jaksa enää vieraitten naisten perässä juosta.
Väsyy se mieskin siihen touhuun, sanoi pappanikin aikoinaan, kun velipojilleni seksivalistusta piti. ;))Kiitos kahdelle viimeiselle kirjoittajalle kommenteista, kyllä se varmaan tästä taas...toivossa on hyvä elää. Ja nyt tällä hetkellä tuntuu aika hyvältä. Päivä kerrallaan. Ja näitä juttuja varsinkin kun täällä lukee, niin ei se "vaihtamallakaan välttämättä parane" :) Mukavaa kesän jatkoa. Yritän nyt keskittyä ihan muihin, mukaviin ja positiivisiin asioihin elämässäni, ja lopettaa tämän suhdekiemuran pohdiskelun ettei pää sekoa.
- cccccccc
Mummeli55 kirjoitti:
Kiitos kahdelle viimeiselle kirjoittajalle kommenteista, kyllä se varmaan tästä taas...toivossa on hyvä elää. Ja nyt tällä hetkellä tuntuu aika hyvältä. Päivä kerrallaan. Ja näitä juttuja varsinkin kun täällä lukee, niin ei se "vaihtamallakaan välttämättä parane" :) Mukavaa kesän jatkoa. Yritän nyt keskittyä ihan muihin, mukaviin ja positiivisiin asioihin elämässäni, ja lopettaa tämän suhdekiemuran pohdiskelun ettei pää sekoa.
Jotain tolkkua sinuun pitäisi saada. "Päivä kerrallaan". Mitä muutakaan elämäsi on ollut viimeiset 10 vuotta tämän saman asian tiimoilta? Et pysty tuollaisessa liitossa keskittymään mukaviin ja positiivisiin asioihin. Energiasi valuu hukkaan huonossa suhteessa.
Oli suhde huono mistä tahansa syystä, vuosikausia, se ei siitä enää miksikään muuksi muutu. Turha valehdella itselleen. Kun eroaa huonosta liitosta, siinä vapautuu sellainen energia, ettei mitään rajaa. Minullakin on aikaa, voimia, iloa ja tyytyväisyyttä, onnea ja rakkautta jaettavaksi asti. Ystäväni, sukulaiseni (myös ex-miehen sukulaiseet), aikuisuuden kynnyksellä olevat lapseni, heidän ystävänsä ovat huomanneet tämän. - cccccccccc
Jestas sentään. Eikö kymmenen vuotta riitä suhteen korjaamiseen? Mummeli on yrittänyt korjata suhdettaan sen ajan - ja vieläpä ihan yksin. Eikö mikään riitä?
Mies ei ole lähtenyt, koska menettäisi kulissit. Niitä hän arvostaa paljon enemmän kuin vaimoaan. Vaimon tuottamista "peruspalveluista" on myös vaikea luopua. Vaimo on miehelle kestokulutushyödyke. Miten se on vaimon kannalta parempi kuin kertakäyttöhyödyke? - minä olen, sinä olet
Mummeli55 kirjoitti:
Kiitos kahdelle viimeiselle kirjoittajalle kommenteista, kyllä se varmaan tästä taas...toivossa on hyvä elää. Ja nyt tällä hetkellä tuntuu aika hyvältä. Päivä kerrallaan. Ja näitä juttuja varsinkin kun täällä lukee, niin ei se "vaihtamallakaan välttämättä parane" :) Mukavaa kesän jatkoa. Yritän nyt keskittyä ihan muihin, mukaviin ja positiivisiin asioihin elämässäni, ja lopettaa tämän suhdekiemuran pohdiskelun ettei pää sekoa.
Vaihtamalla kyllä paranee. Huomattavasti.
- minä olen, sinä olet
cccccccc kirjoitti:
Jotain tolkkua sinuun pitäisi saada. "Päivä kerrallaan". Mitä muutakaan elämäsi on ollut viimeiset 10 vuotta tämän saman asian tiimoilta? Et pysty tuollaisessa liitossa keskittymään mukaviin ja positiivisiin asioihin. Energiasi valuu hukkaan huonossa suhteessa.
Oli suhde huono mistä tahansa syystä, vuosikausia, se ei siitä enää miksikään muuksi muutu. Turha valehdella itselleen. Kun eroaa huonosta liitosta, siinä vapautuu sellainen energia, ettei mitään rajaa. Minullakin on aikaa, voimia, iloa ja tyytyväisyyttä, onnea ja rakkautta jaettavaksi asti. Ystäväni, sukulaiseni (myös ex-miehen sukulaiseet), aikuisuuden kynnyksellä olevat lapseni, heidän ystävänsä ovat huomanneet tämän.Ai niin. Yksinkin on parempi kuin huonossa suhteessa.
- Ja mä ratsastin
Vanha nainen hunningolla. Ja mä ratsastin...
- sad lisa
Sama tilanne, erotaanko vai ei, ollut täälläkin. Viimeisin suhde loppui naisen jätettyä mieheni. Antakaas neuvo, käräytänkö tämän toisen naisen hänen avoukolleen? Tähän saakka olen malttanut olle sivistynyt, mutta tekisi niin mieli pistää selläkin pesä sekaisin.
...samaa olen miettinyt omalla kohdallani, mieheni "kakkosen" aviomies ei tiedä tästä sopasta mitään...Olisi niin kiva kostaa ja soittaa tälle miehelle ja kertoa koko stoori, mutta en ole sitä tehnyt. Olen ymmärtänyt (totta vai ei?) että tämä aviomies on agressiivinen, eli ei tiedä mitä hän tekisi...
En tiedä olisiko siitä minullekaan mitä iloa,joten jätän soittamatta.- Rehellinen soitto
Mummeli55 kirjoitti:
...samaa olen miettinyt omalla kohdallani, mieheni "kakkosen" aviomies ei tiedä tästä sopasta mitään...Olisi niin kiva kostaa ja soittaa tälle miehelle ja kertoa koko stoori, mutta en ole sitä tehnyt. Olen ymmärtänyt (totta vai ei?) että tämä aviomies on agressiivinen, eli ei tiedä mitä hän tekisi...
En tiedä olisiko siitä minullekaan mitä iloa,joten jätän soittamatta.Pitää olla rehellinen, joten itse soittaisin.
- ccccccc
Mummeli55 kirjoitti:
...samaa olen miettinyt omalla kohdallani, mieheni "kakkosen" aviomies ei tiedä tästä sopasta mitään...Olisi niin kiva kostaa ja soittaa tälle miehelle ja kertoa koko stoori, mutta en ole sitä tehnyt. Olen ymmärtänyt (totta vai ei?) että tämä aviomies on agressiivinen, eli ei tiedä mitä hän tekisi...
En tiedä olisiko siitä minullekaan mitä iloa,joten jätän soittamatta."Olisi niin kiva kostaa" Olisiko? Kenelle?
Jos sinun olisi pakko jollekin kostaa, voisit tehdä sen omalle miehellesi. Hän on tosi mänttipää etkä sitä näytä tajuavan. - sinisilmäinen raukka
ccccccc kirjoitti:
"Olisi niin kiva kostaa" Olisiko? Kenelle?
Jos sinun olisi pakko jollekin kostaa, voisit tehdä sen omalle miehellesi. Hän on tosi mänttipää etkä sitä näytä tajuavan.No sille aviomiehen rakastajattarelle tietenkin on kiva kostaa ja pistää hänen elämänsä yhtä sekaisin kuin oma on. Sitä kautta mieskin saa koston, kun naisen puoliso saa selville asian Siinä voivat sitten miehet ottaa mittaa toisistaan. Ja koko soppa kun sysätään petturimiehen eteen julkisesti niin voi miettiä ihan rauhassa mitä tuli tehtyä. Luuli raukka että saa rauhassa kusettaa vaimoa ja muuta lähipiiriä eikä kukaan saa koskaan tietää mitään, vaan toisin kävi. En ole niinkään katkera uskottomuudesta vaan siitä kymmenen vuoden valehtelusta, kusetuksesta, huijaamisesta. Jos luvataan olla rehellisisä, silloin ollaan. Virhetikki koko avioliitto näin jälkikäteen ajateltuna. Vahinko vain, että siinä meni se ainut elämä, mikä ihmisellä on.
- Tahroja paperilla
Miksi haluaisit välttämättä rakastaa miestä, joka ei rakasta sinua, pettää sinua toistamiseen - pitkän aikaan?
- leenamummu
mummeli hyvä.etkö ole vasta kuin 55vuotias.ethän ole vielä edes vanha,mietipä mitä elämällä olisi sinulle vielä tarjottavana,älä aliarvio itseäsi, äläkä myöskään ala olemaan kakkos-sijalla.hyvää jatkoa elämälle.toivottelee leenamummu
- minä olen, sinä olet
Voi mummeli mummeli. Ensinnäkin sinun on lakattava olemasta mummeli. Olet nainen parhaassa iässä.
Pohdit miten voisit rakastaa pettävää miestä. Eikä vain ketä tahansa pettävää miestä, vaan sellaista, joka pettää sinua puolet kymmenestä vuodesta (ja kuka uskoisi, ettei ole pettänyt myös noita toisia puolia kymmenestä vuodesta..... ikävä vain kun jäi taas kiinni..). Kuule, onkohan sinulla nyt itsetunto ihan kohdallaan? Kukaan itseään arvostava ei pysy tuollaisessa suhteessa eikä yritä keksiä rakkauden varjolla kaikenmaailman selityksiä sille miksei eroa.
Jossain puhuit kostamisesta toisen naisen miehelle! Olet alentanut itsesi jo sille tasolle. Häpeä ja ryhdistäydy. Ainoa kenelle voisit kostaa, on miehesi. Ainoa asia josta todella on jotain hyötyä ja joka auttaa sinua eteenpäin on se, että viis veisaat miehestäsi. Anna ******:n olla rauhassa. Sen sijaan elä omaa elämääsi. Tapaa toisia miehiä, nauti heistä. Puhu miesten kanssa, jotka kuuntelevat. Ja jotka kertovat sinulle asioita aivan mielellään, vapaaehtoisesti, kerjäämättä. Voit rakastella toisen miehen kanssa taivaallisesti. Rakastelu on ihanaa, kun ei ole vuosikymmenten parisuhteen painolastia mukana.
Ehkä näin miehesikin innostuu puhumaan, ehkä ei. Asiasi ovat sen verran sekaisin ja olet niin eksyksissä, että ainoastaan todella radikaalit muutokset elämässäsi auttavat sinua löytämään oikean ratkaisun. Sinun ei pidä luottaa mieheesi missään nimessä, luotat vain itseesi. - Iloa elämään !
No tykkäätkö miehestä ? Mieti ! Kannattaako jatkaa ja miettiä loppuelämä että voinko luottaa ? TIetysti jos teillä on hyvä suhde ja tunteita on niin ainahan kannattaa yrittää mutta jos yhtään on semmoinen olo ettei tunteet enää ole ihan kohdallaan ja toinen pettää niin ei kun uutta matoa koukkuun eli eteenpäin elämässä ! Paljon hyvää ja ihanaa on vielä edessä ! Harkitse tarkkaan, sillä elämästä pitää nauttia nyt !!
- empatia ja sympatia
Tunteita mielestäni kannattaa kuunnella. Mieheni petti minua noin lähes 10 vuotta sitten. Asia ei ollut helppo, koska kuvioissa oli ollut toinen nainen noin vuoden ajan. Aloin ajattelemaan itsekkäästi ja mietin miltä minusta tuntuu. Rakastin miestäni edelleen, en halunnut häntä menettää, eikä hänkään halunnut minusta luovuttaa. Joudun kuitenkin melkoisten tunteiden valtaan ja siksi asia oli kovin vaikea. Ajattelin, että jos tunteeni häneen kuolevat, niin sitten teen toisenlaisen päätöksen, nyt kuitenkin halusin jatkaa.
Kun minulle selvisi tämä pettäminen, jouduin perinpohjaisten tunteiden riepoteltaviksi ja mielialani heitteli useasti. Annoin tunteitteni purkautua. En koskaan aikaisemmin ollut kuvitellut, että astiatkin saattaisivat lentää, mutta nyt rikoin kaiken tarpeettoman ja mieheni seurasi surullisena. Näytin vain tunteeni lähes heti kun siltä tuntui, estoitta. Tämä auttoi minua jaksamaan, koska purkauduin aina kun ikävät asiat tuli mieleen, usein ne tulivat tietenkin silloin kun lapset eivät olleet paikalla, ajatukset palautuivat mieheeni ja pettämiseen.
Tänä päivänä mieheni toteaa useaan otteeseen, että enkö ole jo kostanut tarpeeksi ja jos kaikki on kostoksi tarkoitettu niin olen kuulemma hyvin onnistunut. Minulle tämä "kosto" on kaiketi ollut se itseterapia, vaikka itse en tekemääni kostoksi miellä.
Uusia pettämisiä ei ole ollut, näin uskon. Viime aikoina mieheni on ollut kuitenkin vähän poispäin suuntautunut ja voi olla että hän ei oikein ole tyytyväinen elämäämme. Luultavasti hän ei uskalla enää pettää vaan hänen pitää miettiä mitä tekee. Itse en lähde minnekään ei minulla ole mitään syytä.
Olen hänelle sanonut että annan anteeksi mutta unohtaa en voi. Onko sama asia? Tämän anteeksiannon kanssa teen vielä luultavasti töitä, koska luulen että kun anteeksianto tapahtuu elämäkin palautuisi vähän samoihin uomiin kuin ennen pettämistä. Haluan uskoa, että kaikki tekee virheitä, ja vahvat ihmiset pystyy antamaan anteeksi ja pysyvät näin eheämpinä.
Siitä miltä hänestä tuntuu en ole halunnut ajatella vaan olen halunnut hoitaa vain itseäni, koska aikaisemmin annoin kaikkeni hänelle.
Lapset ovat tärkeitä ja heidät kannattaa huomioida. Vahempien ero vaikuttaa ja muuttaa heitä. Muutos on usein surullinen mutta voi toki olla positiivinenkin heidän jatkoelämän kannalta. Ei lapset ole tyhmiä, kyllä he tietävät usein mistä kenkä puristaa. Lapset harvoin myös hylkäävät kumpaakaan vanhempaansa ja sitä mitä haukutaan he suojelevat enemmän. Kaikille asioilla on aina puolensa, sen he ymmärtävät, mutta millaista elämää me heille toivomme? lähinnä millaisia ratkaisuja. Siinä voimme olla esimerkkejä.
Kun pettäminen tuli julki niin soitin kyseiselle henkilölle ja tiedustelin hänen tunteitaan. Se helpotti minua, koska kuulin häneltä, että suhde ei enää jatku. Jos hän olisi valehdellut olisin kertonut asiasta laajemmin muillekin, mutta nyt asia jäi meidän kolmen välille. Kyllä minusta nainenkin on "kanssarikollinen" jos hän lähtee suhteeseen ukkomiehen kanssa.
Jos suhde olisi uusiutunut olisi suhteemme loppunut jo aikaisemmin. Mieheni on kuitenkin oppinut puhumaan tunteistaan paremmin ja muutama kalja auttaa avautumaan paremmin. Myös etänä hän avautuu enemmän, tekstiviestien kautta.
Voimia sinulle 55v, elämää on vielä runsaasti jäljellä!..tuntuu että näitä samanlaisia tarinoita kuin minun on Suomessakin liian monta...
kirjoituksesi olisi voinut olla minun kirjoittamani melkein. Paitsi että minun mieheni teki saman toisen kerran, saman naisen kanssa vielä. Eli ymmärrät että minun tunteeni ovat aivan sekaisin. Meillä meni ihan hyvin eka pettämisen selviämisen jälkeen, mutta jostain syystä kommunikaatio loppui muutama vuosi sitten ja viimeinen vuosi oli aika kamala. Ja nyt sitten selvisi että hän tosiaan oli "uusinut" juttunsa. Kaikkein eniten minua loukkaa tässä asiassa valehtelu ja se, että hän ei halunnut selvittää meidän ongelmiamme minun kanssani vaan haki "ymmärrystä" toiselta naiselta. Se tuntuu niin pahalta.
Eka pettämisen selvittyä tein kyllä sen virheen, että yritin olla puhumatta asiasta sen jälkeen kun sen olimme keskustelleet selväksi (siis luulin että selvitimme asiat). Nyt olen päättänyt myös puhua asiasta aina jos minulle tulee sellainen olo ja myös näyttää kiukkuni ja pettymykseni enkä niellä niitä...Ja niinkuin kirjoitit ei tällaista juttua unohda, jotenkin voi antaa anteeksi mutta unohtaa ei voi koskaan.- liirumlaarum*
Oletko varma, ettei miehesi petä. Koen pettämisenä myös sen että mies jatkaa ystävänä kyseisen naisen kanssa, näin meillä.
Mies petti eka kerran reilu 10 v. sitten ja asia sovittiin. Nyt tuli toinen pettäminen, eikä mies tiedä, että olen saanut selville. Käyttäytyy kotona aivan normaalisti, ainoa jonka huomaan on että hän on joskus poissaolevan näköinen ja viettää aikaa harrastustensa parissa. Suhde on loppunut, mutta ystävyys jatkuu, sen olen kuullut työkavereilta.
Aion jatkaa yksin, kun nuorin lapsista tulee täysi-ikäiseksi. - riina*
Mummeli55 kirjoitti:
..tuntuu että näitä samanlaisia tarinoita kuin minun on Suomessakin liian monta...
kirjoituksesi olisi voinut olla minun kirjoittamani melkein. Paitsi että minun mieheni teki saman toisen kerran, saman naisen kanssa vielä. Eli ymmärrät että minun tunteeni ovat aivan sekaisin. Meillä meni ihan hyvin eka pettämisen selviämisen jälkeen, mutta jostain syystä kommunikaatio loppui muutama vuosi sitten ja viimeinen vuosi oli aika kamala. Ja nyt sitten selvisi että hän tosiaan oli "uusinut" juttunsa. Kaikkein eniten minua loukkaa tässä asiassa valehtelu ja se, että hän ei halunnut selvittää meidän ongelmiamme minun kanssani vaan haki "ymmärrystä" toiselta naiselta. Se tuntuu niin pahalta.
Eka pettämisen selvittyä tein kyllä sen virheen, että yritin olla puhumatta asiasta sen jälkeen kun sen olimme keskustelleet selväksi (siis luulin että selvitimme asiat). Nyt olen päättänyt myös puhua asiasta aina jos minulle tulee sellainen olo ja myös näyttää kiukkuni ja pettymykseni enkä niellä niitä...Ja niinkuin kirjoitit ei tällaista juttua unohda, jotenkin voi antaa anteeksi mutta unohtaa ei voi koskaan.Kun toinen pettää, se tarkoittaa sitä, ettei ongelmia parisuhteessa voi enää korjata. Etenkin, kun pettämistä on jatkunut vuosikaudet. Siihen ei auta puhe, ei terapia, ei mikään. Uskottomuus on vain hyväksyttävä tosiasia.
Sinä et voi miehesi uskottomuudelle mitään. Voit vain hyväksyä sen, ettei mies halua tuon kummempaa parisuhdetta kanssasi. Turha pyristellä vastaan. Voit puhua asiasta, näyttää kiukkusi ja pettymyksesi, mutta se ei auta teidän parisuhteeseenne yhtään mitään. Ehkä sen, että mies päättää itse erota, kun ei kestä kuunnella sinua. Etkö ymmärrä, ettei miestä kiinnosta sinun tunteesi tässä asiassa? Jos kiinnostaisi, hän ei olisi pettänyt sinua. - typsy*
liirumlaarum* kirjoitti:
Oletko varma, ettei miehesi petä. Koen pettämisenä myös sen että mies jatkaa ystävänä kyseisen naisen kanssa, näin meillä.
Mies petti eka kerran reilu 10 v. sitten ja asia sovittiin. Nyt tuli toinen pettäminen, eikä mies tiedä, että olen saanut selville. Käyttäytyy kotona aivan normaalisti, ainoa jonka huomaan on että hän on joskus poissaolevan näköinen ja viettää aikaa harrastustensa parissa. Suhde on loppunut, mutta ystävyys jatkuu, sen olen kuullut työkavereilta.
Aion jatkaa yksin, kun nuorin lapsista tulee täysi-ikäiseksi.Miksi jatkat lasten täysi-ikäisyyten asti? Katkeroidut vain turhaan. Lapsetkaan eivät voi olla huomaamatta pahaa oloasi.
Minua ilahdutti aikoinaan suuresti, kun varttuneiden lasteni ystävät olivat sanoneet heille eron jälkeen "äitisi sädehtii, on , ero teki hänelle hyvää". Eli ei kannata sinnitellä ja jatkaa turhan takia, vaan ottaa elämä haltuun.
- sad lisa
Mummeli, minuakin loukkaa eniten se valehtelu. Pariterapiassa silloin 10 v sitten sanottiin, että ei se ole tyhmä joka kaiken tämän jälkeen luottaa puolisoonsa vaan se joka sen pettää. Näin uskoin ja luulin ja miehen kanssa sovittiin, että jos vielä tulee jotain vastaavaa, hän kertoo sen heti. Toisin kävi, sain kaikki selville itse, mies ei olisi kertonut millään. Luuli, että voi vaan siististi erota tyyliin erosimme ystävinä, luuli että voidaan vielä kokoontua jouluisin jne. koko perheen voimin. Onneksi sain kaiken selville ja miehen tarkoituksen saada pitää ihanat lapsemme ja toiset naisensa. Lapset eivät vielä tiedä, mutta tuntuu kuin pettäisin heitä kun yritän avioliiton suojelemiseksi vielä olla kertomatta liiton olevan pahasti karilla. Tunnustan, että mies pompottaa minua miten tahtoo. Kertoo haluavansa yrittää ja muutaman viikon päästä taas että ei sittenkään. Olen tullut siihen tulokseen, että mieheltä puuttuu täysin empatia samoin kyky kertoa tunteistaan. Eläköön niiden tunteidensa kanssa kivimuurin sisällä loppuikänsä. Tai ehkäpä se onni alkaa, kun pääsee vaimosta...kuka tietää. Koen olevani niin loukattu, että eron tullessa laitan ruksin miehen päälle, enkä aio ikinä häntä enää tavata/nähdä/kuulla.
Joo samalla tavalla kävi meillekin eli silloin 10 vuotta sitten sovimme että jos tulee vielä ongelmia tms puhumme asioista, mutta toisin kävi. Ja minäkin sain tämän uudelleenpettämisen itse selville, mies ei heti edes meinannut myöntää. Käsittämätöntä. Olen myös ajatellut että omalta mieheltäni jotenkin puuttuu toisen asemaan asettautumiskyky täysin, olen sen hänellekin sanonut.
- typsy*
Mummeli55 kirjoitti:
Joo samalla tavalla kävi meillekin eli silloin 10 vuotta sitten sovimme että jos tulee vielä ongelmia tms puhumme asioista, mutta toisin kävi. Ja minäkin sain tämän uudelleenpettämisen itse selville, mies ei heti edes meinannut myöntää. Käsittämätöntä. Olen myös ajatellut että omalta mieheltäni jotenkin puuttuu toisen asemaan asettautumiskyky täysin, olen sen hänellekin sanonut.
Liitossa, etenkin kriisiaikana auttaa erityisen paljon toisen perinpohjainen tunteminen, yhdessä eletty elämä. En tarkoita yhdessä eletyllä elämällä aikaa, joka on oltu yhdessä. Vaan yksinkertaisesti vuorovaikutuksen vaikutusta :).
Jos vuorovaikutuksessa on normaalistikin suuria puutteita, niin ne vähintään tuplaantuvat kriisitilanteessa. Siksi ei missään nimessä pitäisi sokeasti uskoa siihen mitä kriisiaikana "sovitaan". Pikemminkin juuri päinvastoin. Välttää sopimista. Vääränä hetkenä, kenties toisen painostuksesta tehdyt sopimukset ovat tuomittuja epäonnistumaan.
Miehesi ei näytä rakastavan puhumista. Ei ainakaan sinulle. Oletkin saanut miehesi puhumaan ilmeisesti vain kaksi kertaa: molemmilla kerroilla, kun hän on jäänyt kiinni 2. suhteesta. Onko sinulle tullut mieleen, että jatkamalla tuollaista liittoa hakkaat vain suotta päätäsi seinään? Vaikka olet vanhempi kuin minä, niin elämänkokemuksellani voin vakuuttaa sinulle, että teidän suhteella on tuosta vain yksi suunta: alaspäin ja vielä alaspäin.
Etenkin naisilla on aivan käsittämätön kyky uskoa parempaa huomiseen. Lujassa elää käsitys romanttisesta, kaikenvoivasta rakkaudesta. Etenkin siitä harhakäsityksestä, että jos nainen rakastaa miestä ja yrittää kaikkensa, niin liitto onnistuu. Tämä on kuitenkin vain lapsellinen harhakuva.
Kun vuorovaikutus ei toimi, liitto yleensä jatkuu niin kauan kuin siitä ei ole kummallekaan sen suurempaa haittaa. Heti kun toinen kokee haitaksi, esim. puhumisen puutteen, tai seksin puutteen, seuraa ongelmia. Nuo ongelmat eivät oikeasti johdu puhumisen/seksin puutteesta, vaan nimenomaan vuorovaikutuksen puutteesta. Kun vuorovaikutuksessa on liiton perimmäinen ongelma, niin on turha syytellä toista puhumisen/seksin/empatian puutteesta tai yleensä mistään. Ainoa asia, joka saattaisi auttaa olisi molempien tietoinen vuorovaikutuksen kehittäminen ja tiivis panostaminen suhteeseen. Harva tähän enää ryhtyy ja mitään takeita ei ole siitäkään onnistuisiko suhde sittenkään. Menneisyyden painolasti on usein liian raskas taakka.
Ihmisessä ei ole rajattomasti energiaa. Huono suhde on pahin rasite, suurin energiasyöppö mitä ihmisellä voi olla.
- riina*
Luin kaikki viestit(joita olitkin saanut aikalailla)läpi. Minulle tuli sellainen tunne, että elämäsi on ollut samassa pisteessä vuositolkulla - ja yhä jatkat kamppailua. Miksi miehesi tuosta muuttuisi mihinkään? Olet sinisilmäinen, jos jotain muuta kuvittelet.
Tuolla oli puhetta myös kostamisesta, asian kertomisesta toisen naisen miehelle. Mitä järkeä siinä olisi? Se olisi vain ilkeyttä. Miehesi on ainoa ihminen tässä asiassa, jolle voisit kostaa. - sad lisa
Kosto tulee miehelle, koska hän ei suurin surminkaan halua, että toisen naisen mies saa tietää. Kosto on hätähuuto: miksi teit tämän minulle. Kosto antaa hieman itsekunnioitusta sitä kautta, että ei tyydy vain olemaan lammas tai juutalainen jota viedään kaasukammioon vaan voi panna hanttiin huonoa kohtelua. Kosto auttaa petettyä säilymään hengissä sen alkushokin ajan. Pitemmän päälle se ei auta, mutta sitten on varmaan muut mekanismit apuna. Kosto on myös viesti ympäristölle, että maailmassa on vielä sellaisiakin, joiden mielestä totuudessa pysyminen on oikein ja hyvä asia. Kosto antaa myös toisen naisen puolisolle mahdollisuuden arvioida haluaako hän loppuelämänsä viettää pettäjän kanssa. Näitä puskasta tulleita 10 v pettämisiä on tarpeeksi muutenkin. Olen siis täysin rinnoin petettyjen puolella - kuulunhan itsekin niihin. Sinisilmäisyyden aika on ohi.
- tiina*
Milloin ymmärrettäisiin, että pahinta mitä liitossa ollessa ja muutenkin voi tehdä, on olla vastakkaisilla puolilla. Eikä kostamisestakaan tule lopulta hyvä mieli, vaikka vihan keskellä niin voisi ajatellakin.
- realismia
Valehtelu on loukkaavinta. Koskaan et voi enää tietää, mikä miehen puheesta on totta. Mies ei kunnioita sinua niin paljon, että pysyisi totuudessa. Parisuhde vaatii parin, kaksi henkilöä, yksin avioliittoa ei voi pitää kasassa. Minunkaan mieheni ei halunnut erota, hän väitti rakastavansa. Meillä oli kanssa sovittu, että heti ottaa puheeksi, jos tulee kiusauksia tai kokee suhteemme hankalaksi. Uskoin, toivoin ja rakastin. Minä sain hänet taas kiinni, hän kiisti, valehteli, selitteli ja vähätteli. Jatkuvia pettymyksiä ja syyllistämistäni, kun kehtasinkin"vahtia" häntä. Mitä rakkautta se on?! Tajusin, että miehelleni kyyneleeni ja tuskani eivät merkinneet mitään. Ei hän tiennyt mitä rakkaus on. Tietääkö miehesi? MInä rakastin todella miestäni, mutta rakkaus piti tappaa, koska tämä rakkaus tuhosi minua. Ero ei ole helppo, mutta jälkeen päin olen tajunnut, että ei meillä yhteistä ollut kuin lapset, asunto ja sukunimi. Mieheni käytös söi voimiani, nyt jaksan keskittyä omaan elämääni. Uhrit ottavat eron. Miksi muuten ongelmainen haluaisikaan erota hyväksikäytettävästä...? Voimia!
- johanna*
Itselleen valehtelu on pahinta. Ne, jotka valehtelevat itselleen eivätkä myönnä tosiasioita harvoin kuitenkaan tekevät sitä tahallaan. Jos valehtelee itselleen, tuskin voi puhua totta toisillekaan.
Mielestäni on hämmästyttävää miten paljon painoa jotkut antavat sanalliselle valehtelulle. Etenkin rakastamisessa. Jos kumppani sanoo rakastavansa, mutta toinen ei tunne sitä missään, ei sydämessään eikä sielussaan, niin silloin kumppanin rakkaus ei ole todellista.
Tosiasiassa rakkaus ei ole koskaan tuhoavaa. Mutta se on, että kukin kuuntelee omia tunteita liian vähän. Ummistetaan myös silmät silloin kun ne pitäisi avata. Emme anna intuitiolle tilaa, mutta mielikuvitukselle senkin edestä. Usein ihminen rakastaa toisessa pelkästään omaa haavekuvaansa. Ei toista sellaisena kuin hän on.
Jos rakkaus tuntuu tappavalta, niin kysymys on riippuvuudesta, ei rakkaudesta. Monet myös ajattelevat, että rakkaus kuuluu pelkästään parisuhteeseen ja ilman parisuhdetta ei voi rakastaa. Näinhän ei ole. Rakkaus entiseen puolisoon voi jatkua vuosikymmeniä parisuhteen jälkeen. Etenkin jos liitto on päättynyt "olemme vain hyviä ystääviä" -pohjalta. Toisaalta voi rakastaa puolisoaan ja jotakuta toista - tai monia toisia ihmisiä. Rakkautta on joka lähtöön. Jokainen rakastaa omalla tavallaan. Tai ei rakasta ollenkaan. Mielenkiintoiseksi elämä tekee ne, jotka sanovat etteivät rakasta ketään, mutta osoittavat silti kanssaihmisilleen rakkautta mitä suuremmassa määrin.
- Mimmelille55
En millään jaksanut lukea koko ketjua, pahoittelen. Mutta kerron aikuisena lapsena näkökannan omiin vanhempiini.
Ymmärsin jo hyvinkin nuorena kaikki ei ole ok vanhemmillani. He eivät riidelleet, mutta eipä tunteita näytetty muutenkaan. Alkoholilla, väkivallalla ei millään "perinteisellä" tavalla meidän perhettä rokotettu.
Hyvin salaperäistä seläntakana mollaamista äitini puolelta oli havaittavissa heti kun isäni ei ollut paikalla.
Eihän hän täydellinen ollut, mutta hyvä ja kunnollinen mies. Olimme ns. parempi perhe yhteiskunnallisesti katsottuna.
Teini-iästä asti tiesin äidilläni oli muita miehiä. Koska olimme hänelle kavereita, ei lapsia. Silloin en kaikkia ymmärtänyt, myöhemmin asiasta kärsin valtavasti.
Vuosia meni, yksikin suhde kesti 7v kunnes isä sai selville (kuulin myöhemmin) ja hän antoi anteeksi.
Olin jo aikuisena aiemmin hermostunut äidilleni, kuin muutkin sisarukset, lopeta toi tai eroa. Ei hän eronnut. Jatkoi pelleilyä.
Taas käry toisen miehen kanssa. Isä epäröi että mitä tehdä. Minä olin se joka sanoin, nyt sinun on päätettävä ja lopetettava tämä järjetön touhu. Ja niin hän teki.
Äiti olisi tietysti tullut takaisin jne. Mutta liian myöhäistä.
Tilanne nyt:; äiti on salarakkansa kanssa vieläkin yhdessä ja sopivat toisilleen kuin napa 10. Isällä on uusi nainen ja näyttävät myös onnellisilta.
Meidän lapsien tilanne: ensimmäiset 2v oli helvettiä kun riitelivät omaisuudesta ja mollasivat toisiaan, mutta historiaa paljon takan jne. ymmärrettävää. Ja äitini oli pahin tässäkin jupakassa. Loppujen lopuksi koko ero oli hänelle paljon ongelmallisempi asia kuin petetylle isälleni.
Nykyään olemme erosta NIIN onnellisia, koska vanhemmat ovat onnellisia. Se on ihanaa- johanna*
Hyvä, että teilläkin viimein kävi onnellisesti ja vanhemmat ymmärsivät erota :).
Meilläkin teini-ikäiset lapset kannustivat minua eroon.
AP:lle vielä: teini-ikäiset lapseni miettivät kerran ystäviensä kanssa vanhempiensa ja ystävien/tuttavien vanhempien liittoja ja eroja. Todella mielenkiintoinen keskustelu. Teinit olivat 14-17-vuotiaita ja luulin, että he lynkkaavat suoralta kädeltä erään ystävänsä äidin liiton ulkopuolisen suhteen, niin he osoittivatkin vain ymmärrystä. "X:n äidin liitto on jo käytännössä loppu - ollut varmaan jo kauan, kun äidillä on toinen mies, muuten ei olisi". Toinen teini sanoi myös tietävänsä, että nyt tämä kyseinen äiti ja hänen puolisonsa VIIMEINKIN ovat hakeneet eroa. Kolme vuotta tilanne oli jatkunut tuollaisena.
- johanna*
"En jaksaisi 56 vuotiaana muuttaa koko elämääni.."
Tiedät sisimmässäsi, että liitonne on karilla, ollut jo kauan. Siitä todisteena miehen pitkäaikainen uskottomuus. Kukaan ei ole uskoton rakastamalleen kumppanilleen. - hepskukkuu''
Mummeli on silti päättänyt olla eroamatta jo tänne kirjoittaessaan ja toivoo päätökselleen tukea. Ihmetellä täytyy ja ihaillakin noin harvinaisen lujaa ja vähän naiviakin uskoa toisen rakkauteen.
En miettisi kahta hetkeä mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa, koska uskon, ettei se petä joka rakastaa. Jokainen on silti vastuussa omasta elämästään, joten eiku lycka till- johanna*
Juuri noin. Ja tuon uskottoman puoleltakin olisi helpotus, kun toinen pistäisi ii:n suhteen päälle - ja sanoisi, että se oli siinä. Epäilen, että tässä mummelin tapauksessa hänen miehensä ajattelee aivan kuten mummelikin: "En jaksaisi 56 vuotiaana muuttaa koko elämääni" Siksi myös mies haluaa jatkaa. Kuitenkin mummeli tässä taitaa olla tyytymättömämpi tähän heidän väliseen huonoon tai olemattomaan suhteeseen.
- Mimmelille 555
Arvoisalla mummellilla on varmaankin vielä ainakin 20 jopa 30 v aikaa elämään. Sen voi viettää monellakin tapaa. Paras on tietenkin se, miten itse olet onnellinen. On se jatkumo avioliitossa tai erkaminen pitkäaikaisesta puolisostasi. Nämä palstan kommentit ovat hyviä, avartavia, viisaita, mutta SINÄ vaan tiedät mitä haluat kun katsot peiliin.
Olemmehan niin erilaisia olentoja erilaisiin tilanteisiin. Sinä olet selvästi juurikin perhekeskeisin, paras äiti mitä vaan voi toivoa.
Mutta aina se ei riitä. Ja jos miehehesi ei ymmärrä yltiömäistä hyvyyttäsi (luin kommenttisi) hän on ääliö ja se ei ole sinun syy.
En haluaisi olla kova, mutta jotainhan suurinta teitä puuttuu,jos mies pettää uudelleen saman naisen kanssa. Käsittämätöntä että mies haluaa jatkaa.
Mutta kuten totta on, päätös on sinun.
Mielestäni ansaitset paremman ja niitähän löytyy jopa tuollaisellekin "mummolle"
Nyt vaan lavatansseihin ja elämäsi aukenee erilailla=) Onnea Sinulle
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih465837Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6082296Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens821181Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä3591048- 771023
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä531001Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.61946- 61915
- 228844
Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen saadakseen pidettyä Tarja Pirkkalaisen virassa
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen kaupungin johtamisjärjestelyiden muutokses58778