Ei tästä mitään tule.. :(

Väittää mitä väittää...

Aloinkin oikein miettiä mitä eroa pettämisellä, siis fyysisellä kontaktilla enää olisikaan tuossa tilanteessa. Ainakin itse näen asian sillä tavalla, että mies on jo pettänyt sinut jättämällä henkisesti heitteille liittoonne yksikseen.

Kohta viiskymppinen pari ollaan ja en tiedä, uskallanko enää kenenkään miehen kanssa mitään yrittää..Ei ole koko yhdessäoloaikanani tullut edes mieleen kukaan toinen mies, josta välittäisin.
En kulje ravintoloissa, joten missä edes törmäisin vapaaseen mieheen?
Mutta ei se eronneen elämä minua hirvitä, olen aika sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja aionkin muuttaa jatkossa toiselle paikkakunnalle, jos saan sisäisen siirron työssäni. Ei tartte mieheen törmäillä ja kokea sitäkin nolausta, kun kävelee uuden sutturansa kanssa rakastuneena vastaan.

Miksi me naiset suostutaan näihin suhteisiin? Elämässä on paljon muutakin kuin se huono aika vieraine naisineen. On rakas koti, mukava elämä ja se toive elää, että kaikki muuttuu taas paremmaksi, varsinkin kun se mies on välillä aivan ihana. Olen varmaan aika naiivi ihminen ja uskon kuitenkin ihmisissä olevaan hyväänkin. Nytkin sen tiedän, että rakastan kuitenkin vieläkin miestäni, en vain voi luottaa häneen ja ensimmäisenä aamulla herätessäni tulee masennus asiasta mieleen.
Aamulla nykyään ensimmäinen ajatus onkin musta pilvi ja illalla viimeinen.
Romahdan, jos en tästä nyt nouse.

Sivullisena kommentoin tuohon kysymykseen, miksi naiset suostuu tuollaiseen.
No meillä ainakin on mies esimies-asemassa ja KAIKKI alaistensa murheet pitää nykyään miehen mukaan hänen ottaa kontolleen ja voi siitä itsekukin päätellä, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Se tarkoittaa pitkiä iltapalaverejä, ravintoloissa istumisia kyseisten huolien täyttämien pikkurouvien kanssa,( miespuoliset alaiset harvemmin "avautuvat" pomojen syliin itkeskelemään..) virkistäytymisviikonloppuja alkoholin kanssa, joihin on PAKKO osallistua, kun työnantaja niin määrää ja me vaimot odotellaan sitten siellä kotosalla krapulaista miestä tulevaksi, joka sitten tuleekin paita ryyteessä näiden alaisten kyynelistä ja huulipunista.

Tätä on nykyajan työelämän vaatimukset ja kyllä tuntuu itsestäni, että ainakin tehdastyöpaikka on kyllä enempi jokin viihdekeskus, kuin paikka, missä työskennellään.. meilläkin on mennyt miehen työt perheen edelle jo aikaa sitten. No, tuohan tuo kuitenkin hyvää tienestiä ilmanaikuisesta työstään, mikä on tietenkin hyvä juttu.

alkup. kirjoitti:

Kohta viiskymppinen pari ollaan ja en tiedä, uskallanko enää kenenkään miehen kanssa mitään yrittää..Ei ole koko yhdessäoloaikanani tullut edes mieleen kukaan toinen mies, josta välittäisin.
En kulje ravintoloissa, joten missä edes törmäisin vapaaseen mieheen?
Mutta ei se eronneen elämä minua hirvitä, olen aika sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja aionkin muuttaa jatkossa toiselle paikkakunnalle, jos saan sisäisen siirron työssäni. Ei tartte mieheen törmäillä ja kokea sitäkin nolausta, kun kävelee uuden sutturansa kanssa rakastuneena vastaan.

Miksi me naiset suostutaan näihin suhteisiin? Elämässä on paljon muutakin kuin se huono aika vieraine naisineen. On rakas koti, mukava elämä ja se toive elää, että kaikki muuttuu taas paremmaksi, varsinkin kun se mies on välillä aivan ihana. Olen varmaan aika naiivi ihminen ja uskon kuitenkin ihmisissä olevaan hyväänkin. Nytkin sen tiedän, että rakastan kuitenkin vieläkin miestäni, en vain voi luottaa häneen ja ensimmäisenä aamulla herätessäni tulee masennus asiasta mieleen.
Aamulla nykyään ensimmäinen ajatus onkin musta pilvi ja illalla viimeinen.
Romahdan, jos en tästä nyt nouse.

Lue lisää

Vähän samassa veneessä ollaan, elämässäsi on paljon samaa kuin minulla eikä minullakaan ei ole koskaan ollut "vieraita", ihastunut tottakai joskus olen johonkin ollut, mutta ei sen enempää. Ja minunkin mieheni osaa olla kyllä ihanakin. Minäkin olen ilmeisesti naiivi ja tyhmänkiltti, kun jaksan silti mieheni toisen pettämiskerrankin selvittyä vieläkin uskoa meihin kahteen. Ja uskon hänen puheisiinsa siitä että hän haluaa meidän välimme kuntoon eikä halua erota. Luottamus häneen kyllä on mennyt, ja sen palauttaminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Yritän nyt päivä kerrallaan mennä eteenpäin, olemme yrittäneet puhua asioista taas kerran ja nyt tuntuu hyvältä, välillä kyllä sydäntäni särkee.
Jospa sinä nyt vain yrität vielä puhua miehellesi, että kaipaat hellyyttä ja kainaloa johon nukahtaa ja että sinua harmittaa hänen flirttailunsa töissä. En tiedä auttaako se, olet varmaan niistä hänelle puhunutkin, mutta ei siitä mitään haittaakaan ole. Ja yrität muuten elää niin, että itsellesi tulee hyvä olo. Niin minäkin yritän...Tiedän millaista on aamulla herätä ja illalla nukahtaa sama murhe mielessä. Tsemppiä sulle!

Mummeli55 kirjoitti:

Vähän samassa veneessä ollaan, elämässäsi on paljon samaa kuin minulla eikä minullakaan ei ole koskaan ollut "vieraita", ihastunut tottakai joskus olen johonkin ollut, mutta ei sen enempää. Ja minunkin mieheni osaa olla kyllä ihanakin. Minäkin olen ilmeisesti naiivi ja tyhmänkiltti, kun jaksan silti mieheni toisen pettämiskerrankin selvittyä vieläkin uskoa meihin kahteen. Ja uskon hänen puheisiinsa siitä että hän haluaa meidän välimme kuntoon eikä halua erota. Luottamus häneen kyllä on mennyt, ja sen palauttaminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Yritän nyt päivä kerrallaan mennä eteenpäin, olemme yrittäneet puhua asioista taas kerran ja nyt tuntuu hyvältä, välillä kyllä sydäntäni särkee.
Jospa sinä nyt vain yrität vielä puhua miehellesi, että kaipaat hellyyttä ja kainaloa johon nukahtaa ja että sinua harmittaa hänen flirttailunsa töissä. En tiedä auttaako se, olet varmaan niistä hänelle puhunutkin, mutta ei siitä mitään haittaakaan ole. Ja yrität muuten elää niin, että itsellesi tulee hyvä olo. Niin minäkin yritän...Tiedän millaista on aamulla herätä ja illalla nukahtaa sama murhe mielessä. Tsemppiä sulle!

Lue lisää

Kiitos vaan kannustuksesta, siksi tänne purkauduinkin, kun tuntuu niin vaikealta kertoa näistä asioista muille, kun välillä kuitenkin menee ihan hyvin.
Tuosta pettämisestä kysyisin sulta, mummeli, että onko miehesi ihan pettänyt konkreettisesti sängyssä, vai onko ollut sellaista "henkistä" pettämistä, joka tuntuu joskus melkein pahemmalta kuin se itse "touhu"?
Minun mieheni ei ainakaan suostu myöntämään itse aktia tapahtuneen, mutta se voi johtua siitä, että tietää, etten sen jälkeen enää suostu saman katon alle.
Eli meillä se on ainakin ollut tätä jatkuvaa flirttiä työkavereidensa kanssa milloin missäkin bileissä ja itsestä tuntuu, ettei se varmaan ole siihen jäänyt. :(
Eli löysässä hirressä oloa se on tämmöinenkin tietämättömyys.

Tuohon puhumiseen sanoisin, että mies on juuri sellainen, että ottaa kaikki sanomiseni itseensä ja jos valitan hellyyden puutetta tai muuta vastaavaa, lähtee pois tilanteesta ja varmasti sitä hellyyttä en saa senkään vertaa valittamiseni jälkeen..

Ehkä se on sitten niin, ettei sitä pitkässä suhteessa enää ole paljon mitään pelastettavaa. Seksikin huononee, tai se loppuu näköjään melkein kokonaan, mikä sekin on ihme, kun itse tunnen nyt vasta sellaisten halujen syttyneen, että voisi vaikka kuinka usein pedissä viihtyä. Mies ei vaan jaksa...
Kummallista?

Tämä huono olo on nyt kuitenkin vallannut elämäni ja oksennus kurkussa on jatkuva olotila, joten tiedän, etten enää VOI olla tämmöisessä suhteessa, tulen sairaaksi tästä jatkuvasta epävarmuudesta, kun ei voi vaan toiseen luottaa.
Itse kaipaisi jo tässä iässä sitä turvallista suhdetta, että mieskin rauhoittuisi rinnalla ja keskittäisi sen huomion siihen vaimoon, että saataisiin se pysyvä hyvä olo ja aamulla olisi mukava herätä toista katsellen ja illalla voisi hyvillä mielin painaa pään tyynyyn toisen vierelle, mutta ei, epävarmuus vaan kalvaa ja tieto, että tämä päättyy nyt tähän.
Mistä ihmeestä SINÄ saat voimaa, ettei pääsi räjähdä?

alkup. kirjoitti:

Kiitos vaan kannustuksesta, siksi tänne purkauduinkin, kun tuntuu niin vaikealta kertoa näistä asioista muille, kun välillä kuitenkin menee ihan hyvin.
Tuosta pettämisestä kysyisin sulta, mummeli, että onko miehesi ihan pettänyt konkreettisesti sängyssä, vai onko ollut sellaista "henkistä" pettämistä, joka tuntuu joskus melkein pahemmalta kuin se itse "touhu"?
Minun mieheni ei ainakaan suostu myöntämään itse aktia tapahtuneen, mutta se voi johtua siitä, että tietää, etten sen jälkeen enää suostu saman katon alle.
Eli meillä se on ainakin ollut tätä jatkuvaa flirttiä työkavereidensa kanssa milloin missäkin bileissä ja itsestä tuntuu, ettei se varmaan ole siihen jäänyt. :(
Eli löysässä hirressä oloa se on tämmöinenkin tietämättömyys.

Tuohon puhumiseen sanoisin, että mies on juuri sellainen, että ottaa kaikki sanomiseni itseensä ja jos valitan hellyyden puutetta tai muuta vastaavaa, lähtee pois tilanteesta ja varmasti sitä hellyyttä en saa senkään vertaa valittamiseni jälkeen..

Ehkä se on sitten niin, ettei sitä pitkässä suhteessa enää ole paljon mitään pelastettavaa. Seksikin huononee, tai se loppuu näköjään melkein kokonaan, mikä sekin on ihme, kun itse tunnen nyt vasta sellaisten halujen syttyneen, että voisi vaikka kuinka usein pedissä viihtyä. Mies ei vaan jaksa...
Kummallista?

Tämä huono olo on nyt kuitenkin vallannut elämäni ja oksennus kurkussa on jatkuva olotila, joten tiedän, etten enää VOI olla tämmöisessä suhteessa, tulen sairaaksi tästä jatkuvasta epävarmuudesta, kun ei voi vaan toiseen luottaa.
Itse kaipaisi jo tässä iässä sitä turvallista suhdetta, että mieskin rauhoittuisi rinnalla ja keskittäisi sen huomion siihen vaimoon, että saataisiin se pysyvä hyvä olo ja aamulla olisi mukava herätä toista katsellen ja illalla voisi hyvillä mielin painaa pään tyynyyn toisen vierelle, mutta ei, epävarmuus vaan kalvaa ja tieto, että tämä päättyy nyt tähän.
Mistä ihmeestä SINÄ saat voimaa, ettei pääsi räjähdä?

Lue lisää

Joo minun mieheni on pettänyt aivan konkreettisesti, mutta seksiä pahemmin minua loukkaa se heidän "henkinen" ystävyytensä...kumma juttu. Tämän toisen naisen kanssa on ollut kuulemma mukava puhua = minun kanssani ei. Ilmeisesti olen sitten painostanut liikaa kysymällä hänen tunteistaan ja haluistaan ym, eihän miehet niistä puhu/osaa puhua ja me naiset taas haluaisimme juuri niistä puhua. Pelkäänpä että sinunkin miehesi on sinua ihan fyysisestikin pettänyt.
Ei vaan halua satuttaa sinua kertomalla siitä.
En tiedä mistä saan voimaa, yritän vaan ajatella positiivisesti ja nyt kun olemme selvitelleet asioita, niin saan taas voimaa siitä kun voin illalla nukahtaa toisen kainaloon...Yritän vaan luottaa, päivä kerrallaan...Pari vuotta tässä meni melkein mykkäkoulussa ja pahaa oloa tuntien, huomasin toisen etääntyvän ja yritin selvitellä miksi, mutta kun toinen ei minun yrityksistäni huolimatta halunnut avautua, niin vaikeaa oli ja välillä tuntui että ei kertakaikkiaan jaksa enää. Ja voimaa olen myös saanut kahdesta lapsenlapsesta, heidän kasvamisensa seuraamisesta ja heidän hoitamisestaan. Ja heiltä ja omilta lapsiltanikin olen aina saanut rakkautta, onneksi. Jaksamista sinulle.

alkup. kirjoitti:

Kohta viiskymppinen pari ollaan ja en tiedä, uskallanko enää kenenkään miehen kanssa mitään yrittää..Ei ole koko yhdessäoloaikanani tullut edes mieleen kukaan toinen mies, josta välittäisin.
En kulje ravintoloissa, joten missä edes törmäisin vapaaseen mieheen?
Mutta ei se eronneen elämä minua hirvitä, olen aika sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja aionkin muuttaa jatkossa toiselle paikkakunnalle, jos saan sisäisen siirron työssäni. Ei tartte mieheen törmäillä ja kokea sitäkin nolausta, kun kävelee uuden sutturansa kanssa rakastuneena vastaan.

Miksi me naiset suostutaan näihin suhteisiin? Elämässä on paljon muutakin kuin se huono aika vieraine naisineen. On rakas koti, mukava elämä ja se toive elää, että kaikki muuttuu taas paremmaksi, varsinkin kun se mies on välillä aivan ihana. Olen varmaan aika naiivi ihminen ja uskon kuitenkin ihmisissä olevaan hyväänkin. Nytkin sen tiedän, että rakastan kuitenkin vieläkin miestäni, en vain voi luottaa häneen ja ensimmäisenä aamulla herätessäni tulee masennus asiasta mieleen.
Aamulla nykyään ensimmäinen ajatus onkin musta pilvi ja illalla viimeinen.
Romahdan, jos en tästä nyt nouse.

Lue lisää

No minä en suostuisi. Jos kumppanilla on tarve olla jatkuvasti muualla, niin keskinäinen suhteemme on kuollut. Jos näin on pitkän aikaa, vuosia, on turha enää yrittää uskotella kaiken muuttuvan paremmaksi.

Pomon vaimo kirjoitti:

Sivullisena kommentoin tuohon kysymykseen, miksi naiset suostuu tuollaiseen.
No meillä ainakin on mies esimies-asemassa ja KAIKKI alaistensa murheet pitää nykyään miehen mukaan hänen ottaa kontolleen ja voi siitä itsekukin päätellä, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Se tarkoittaa pitkiä iltapalaverejä, ravintoloissa istumisia kyseisten huolien täyttämien pikkurouvien kanssa,( miespuoliset alaiset harvemmin "avautuvat" pomojen syliin itkeskelemään..) virkistäytymisviikonloppuja alkoholin kanssa, joihin on PAKKO osallistua, kun työnantaja niin määrää ja me vaimot odotellaan sitten siellä kotosalla krapulaista miestä tulevaksi, joka sitten tuleekin paita ryyteessä näiden alaisten kyynelistä ja huulipunista.

Tätä on nykyajan työelämän vaatimukset ja kyllä tuntuu itsestäni, että ainakin tehdastyöpaikka on kyllä enempi jokin viihdekeskus, kuin paikka, missä työskennellään.. meilläkin on mennyt miehen työt perheen edelle jo aikaa sitten. No, tuohan tuo kuitenkin hyvää tienestiä ilmanaikuisesta työstään, mikä on tietenkin hyvä juttu.

Lue lisää

Höpsistä. Kenenkään pomon ei pidä istuskella ravintoissa alaistensa olkapäänä! Se on ihan vapaaehtoista hommaa. Sitäpaitsi yksikään kunnon pomo ei tekisi tuollaista erehdystä kertaakaan. Pomolla pitää olla asialliset välit alaisiinsa, mieluummin liian etäiset kuin liian läheiset. Ja läheisellä tarkoitan nimenomaan sitä, että alaisten yksityisasiat eivät pomolle kuulu eikä työasioistakaan valiteta ja voivotella kuin ihan hätätapauksessa - sekin työssä ja työaikana.

Alkoholinkulutus täytyy olla työpäivinä ihan mitätön, jos mielii reippaana tekemään tulosta töihin seuraavana päivänä. Jokaisella pitää olla myös päivittäin riittävästi vapaa-aikaa, jolloin ei työasioita mietitä. Etenkin pomojen on syytä viettää viikonloput ihan ehdottomasti ilman alaisia.

Mummeli55 kirjoitti:

Vähän samassa veneessä ollaan, elämässäsi on paljon samaa kuin minulla eikä minullakaan ei ole koskaan ollut "vieraita", ihastunut tottakai joskus olen johonkin ollut, mutta ei sen enempää. Ja minunkin mieheni osaa olla kyllä ihanakin. Minäkin olen ilmeisesti naiivi ja tyhmänkiltti, kun jaksan silti mieheni toisen pettämiskerrankin selvittyä vieläkin uskoa meihin kahteen. Ja uskon hänen puheisiinsa siitä että hän haluaa meidän välimme kuntoon eikä halua erota. Luottamus häneen kyllä on mennyt, ja sen palauttaminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Yritän nyt päivä kerrallaan mennä eteenpäin, olemme yrittäneet puhua asioista taas kerran ja nyt tuntuu hyvältä, välillä kyllä sydäntäni särkee.
Jospa sinä nyt vain yrität vielä puhua miehellesi, että kaipaat hellyyttä ja kainaloa johon nukahtaa ja että sinua harmittaa hänen flirttailunsa töissä. En tiedä auttaako se, olet varmaan niistä hänelle puhunutkin, mutta ei siitä mitään haittaakaan ole. Ja yrität muuten elää niin, että itsellesi tulee hyvä olo. Niin minäkin yritän...Tiedän millaista on aamulla herätä ja illalla nukahtaa sama murhe mielessä. Tsemppiä sulle!

Lue lisää

Olet aivan varmasti naivi ja tyhmänkiltti... Entistä enemmän, jos ihan nielet ja uskot kaiken mitä mies sanoo etkä yhtään ajattele mitä mies tekee/on tehnyt.

"Ja uskon hänen puheisiinsa siitä että hän haluaa meidän välimme kuntoon eikä halua erota"

Kuka tahansa voi sanoa, ettei halua erota, haluaa välit kuntoon. Että moiset ilmaukset voisi ottaa todesta, tarvitaan tekoja. Täytyy tietää millä keinoilla ne välit saadaan kuntoon, olla tavoitteita ja välitavoitteita. Pelkkä tahto ei riitä onnistumiseen.

Miehesi on nyt kaksi kertaa langennut samaan naiseen - ja samalla ilmeisesti tahtonut saada välinne kuntoon. Näyttää kuule vähintään epäuskottovalta tuollainen.

mrsxxxccc kirjoitti:

Olet aivan varmasti naivi ja tyhmänkiltti... Entistä enemmän, jos ihan nielet ja uskot kaiken mitä mies sanoo etkä yhtään ajattele mitä mies tekee/on tehnyt.

"Ja uskon hänen puheisiinsa siitä että hän haluaa meidän välimme kuntoon eikä halua erota"

Kuka tahansa voi sanoa, ettei halua erota, haluaa välit kuntoon. Että moiset ilmaukset voisi ottaa todesta, tarvitaan tekoja. Täytyy tietää millä keinoilla ne välit saadaan kuntoon, olla tavoitteita ja välitavoitteita. Pelkkä tahto ei riitä onnistumiseen.

Miehesi on nyt kaksi kertaa langennut samaan naiseen - ja samalla ilmeisesti tahtonut saada välinne kuntoon. Näyttää kuule vähintään epäuskottovalta tuollainen.

Lue lisää

Tiedän: olen naiivi ja tyhmänkiltti. Ja kyllähän tämä aika epäuskottavalta minustakin tuntuu...kaksi kertaa sama nainen...mutta olisihan mieheni voinut
jo lähteä jos olisi halunnut eroon minusta, mutta sitä hän ei ole halunnut.
Eikä tässä muuta keinoja ole parantaa välejä kuin todella olla rehellinen ja keskustella ja kuunnella toista enemmän kuin ennen.
Joka toinen päivä minulla on edelleenkin tosi kurja olo tästä sopasta, joka toinen päivä näen vähän valoa tunnelin päässä.
Olisi niin helppoa toisaalta luovuttaa ja häipyä, ja ihmettelen itseäni miksen niin tee. Mutta kun tunteet eivät ole kuolleet.

Minä tiedän tällaisen vientipäällikön Kuopiosta, just samanlainen mies, mutta ero siinä että vaimo ei usko että ukkokulta on tällainen. Kiinni on jäänyt salasuhteesta vasikään, oli rakastunut, mutta rakastaja ei jaksanut enää venata tota ukkoa ja paljasti ukkelin touhut, sitä ennen miehellä rivivino panoja, sekä yhdesti keronut jopa na i n t i suhteesta, vaimo vaan jaksaa..katso kun on toi titteli, talo.....ja vaimo luulee myös rakastavansa miestä, muut ei kiinnosta.Mies ei rakasta, sen on myöntänyt tälle vaimollekkin, ja johan sen teot näytttää.
Vätys on mies, luulee muka tekevänsä nyt hyvin kun jäi anteeksantavan vaimon luokse, joka ihan paskana henkisesti taas. Aiheutti suuret haavat.

vientipäällikö kirjoitti:

Minä tiedän tällaisen vientipäällikön Kuopiosta, just samanlainen mies, mutta ero siinä että vaimo ei usko että ukkokulta on tällainen. Kiinni on jäänyt salasuhteesta vasikään, oli rakastunut, mutta rakastaja ei jaksanut enää venata tota ukkoa ja paljasti ukkelin touhut, sitä ennen miehellä rivivino panoja, sekä yhdesti keronut jopa na i n t i suhteesta, vaimo vaan jaksaa..katso kun on toi titteli, talo.....ja vaimo luulee myös rakastavansa miestä, muut ei kiinnosta.Mies ei rakasta, sen on myöntänyt tälle vaimollekkin, ja johan sen teot näytttää.
Vätys on mies, luulee muka tekevänsä nyt hyvin kun jäi anteeksantavan vaimon luokse, joka ihan paskana henkisesti taas. Aiheutti suuret haavat.

Lue lisää

Kuopiosta tämäkin minun tuntemani ent.päällikkö, mutta eronnut , vaikkakin exänsä hallitsee ...Näitähän riittäää

Ette te jotkut vaimot erota panemista ja rakkautta, luulette että kun ukko sua haluaa niin rakastaa....ja siksi juuri annatte pettämisen anteeeksi. Kuule mies 50:ssä on viriili kuin mikä, paitsi jos kiksuttelee muualla niin ei varmasti oma kiinnosta.

juuuuuupa kirjoitti:

Ette te jotkut vaimot erota panemista ja rakkautta, luulette että kun ukko sua haluaa niin rakastaa....ja siksi juuri annatte pettämisen anteeeksi. Kuule mies 50:ssä on viriili kuin mikä, paitsi jos kiksuttelee muualla niin ei varmasti oma kiinnosta.

Lue lisää

Mutta entäs, jos kieltää vaimolleen kaikki kiksauttelunsa muualla?
Pitäiskö ihan tuosta vaan jättää mies silloin, kun ei ole todisteita pettämisestä?
Sulle "todellako" kerron ihan omasta kokemuskesta, että kun alkoi lähestyä viiskymppinen, halut vaan lisääntyi. Ja olen nainen..
Vai mistä luulet johtuvan tämän nykyilmiön, kun nuoremmat miehet viihtyvät paremmin näitten hyvinsäilyneiden keski-ikäisten naisten kanssa, kuin oman ikäistensä? :))
Luuletko, että siellä patalappuja virkataan? ;))
Siellä kuule naidaan ja railakkaasti!
Nuoret miehet ne jaksaa ja jaksaa..
Sullekkin AP kehoittaisin jättämään ukkokultasi nuorten naisten palloteltavaksi ja katselemaan nuoremman miehen kainalon, se kannattaa!

juuuuuupa kirjoitti:

Ette te jotkut vaimot erota panemista ja rakkautta, luulette että kun ukko sua haluaa niin rakastaa....ja siksi juuri annatte pettämisen anteeeksi. Kuule mies 50:ssä on viriili kuin mikä, paitsi jos kiksuttelee muualla niin ei varmasti oma kiinnosta.

Lue lisää

Sulle juupajuu:
Kyllähän sitä yleensä olettaa, kun naimisiin ollaan rakkaudesta menty ja miestä rakastaa, että sieltä miehen puoleltakin sitä rakkautta olisi?
Vai meinaatko, että miehet ovat kyvyttömiä rakastamaan vaimojaan, joiden kanssa ovat vapaa ehtoisesti naimisiin menneet ja luvanneet rakastaa niin myötä-kuin vastamäessäkin?
Olen kuullut kyllä miehistä, joilla naiminen on vain paskalla käynnin vertainen juttu, mutta sellaista miestä en ole kyllä itse valinnut, kyllä minun mieheni on sen itse sanonut, että rakastelemalla minua osoittaa parhaiten tunteensa minulle.
Tieten noi ilotyttöissä käyvät miehet eivät todellakaan heitä rakasta, mutta nyt puhutaankin avioliittoseksistä, joissa varmaan on tunteet pelissä.

täysin eri mieltä! kirjoitti:

Sulle juupajuu:
Kyllähän sitä yleensä olettaa, kun naimisiin ollaan rakkaudesta menty ja miestä rakastaa, että sieltä miehen puoleltakin sitä rakkautta olisi?
Vai meinaatko, että miehet ovat kyvyttömiä rakastamaan vaimojaan, joiden kanssa ovat vapaa ehtoisesti naimisiin menneet ja luvanneet rakastaa niin myötä-kuin vastamäessäkin?
Olen kuullut kyllä miehistä, joilla naiminen on vain paskalla käynnin vertainen juttu, mutta sellaista miestä en ole kyllä itse valinnut, kyllä minun mieheni on sen itse sanonut, että rakastelemalla minua osoittaa parhaiten tunteensa minulle.
Tieten noi ilotyttöissä käyvät miehet eivät todellakaan heitä rakasta, mutta nyt puhutaankin avioliittoseksistä, joissa varmaan on tunteet pelissä.

Lue lisää

jep!
Meillä ollaan ainakin tehty niin aina, että kun mies haluaa rakastelua tunteet mukana, niin silloinhan sitä rakastellaan tunteikkaasti, mutta kun on vain tarve tyhjentyä, menee silloin itseään runkkaamaan, ei siihen mitään naista silloin tarvitse...eikä tunteita.

Jos olisi ilotalot sallittuja Suomessa, varmasti olisi jonoksi asti näitä ilman tunteita purkautuvia miehiä, kun eivät viitsi itse vatkuttaa..mutta rahalla sitäkin iloa sitten sieltä saisi.
Muuten, meillä ollaan kans oltu yhdessä melkein sen 20 vuotta ja vaikka välillä on himot hukassa ollutkin kiireiden keskellä, nyt taas seksi maistuu iäkkäämpänä kummallekkin keskenämme. Mutta me nyt tehdään kaikkea muutakin kivaa yhdessä.

Näille luottamuksen menettäneille naisille sanoisin, että pistäkää siipoillenne rajat, älkää antako niiden kävellä ylitsenne. Osoittakaa ovea, jos ei tyyli muutu, miehet ei halua lähteä kotoansa mihinkään.
Olette todellakin liian kilttejä äiti-hahmoja.. :(

tuota...oletko siis sitä mieltä tuon aloittajan tapauksessa, että huolehtii nainen turhaan?
Että koko kesäloman siitintään pystyssä pitäneenä naisen haluja tyydyttäen (siinä samalla omiakin..) mies ei nyt kertakaikkiaan jaksa enää töiden taas alettua paneutua samalla innolla hommaan? Ikänsä takia.
Mutta jos olet tuota mieltä, ettei seksi enää kiinnosta viisikymppisiä, mistä moinen flirttailun tarve sitten siintää?
Luulisi, ettei jaksaisi siellä töissäkään sitä siitintään seisottaa turhalla flirtillä naisten kanssa? Varsinkin jos tietää, ettei se vehje pelaa kuitenkaan, jos tilaisuus tulisi vaikkapa kahvitunnilla?
Onko siis keski-ikäisten ja sitä vanhempien miesten hurmurimaisuus vain pelkkää bluffia?
Pelkkää sanahelinää sen kummempia tavoittelematta?
Eikö se ole vähän väärin antaa turhaa toivetta nuorille naisille töissä?
Eikö ne flirtit voisi jättää sille vaimolle?