Ahdistaa, uusiiko tauti.

ABtyttö

Pakko purkaa tätä johonkin. Sairastin anoreksiaa 12-13 vuotiaana ja 14-15 vuotiaana bulimiaa. Parannuin ja mielestäni olen pystynyt elämään tasapainoista elämää. Tähän asti. Stressi ja väsymys ovat alkaneet hiipiä elämääni korkeakoulu-opintojen myötä. Käyn koulun ohella töissä ja tämän lisäksi pidän pystyssä kaukosuhdetta rakkaaseeni. Nyt viikon aikana ahmimista ja oksentamista takana kaksi kertaa. Enkä edes osaa sanoa miksi olen niin tehnyt. Olen vaan löytänyt itseni ahmimasta ja ennenkuin ehdin sanoa "hep" niin olenkin jo sormet kurkussa nojaamassa pönttöön. Eilen oli tämä toinen ahmimiskohtaus ja oksentaminen. Poikaystäväni tietää syömishäiriötaustani, mutta eipä osannut mitään epäillä, kun väitin, että kyse on varmasti jostain ruoka-aineesta kun kaksi kertaa nyt viikolla on oksettanut yhtäkkiä vain ruuan jälkeen. Käytimme jopa noin puolisen tuntia nukkumaan mennessä sen pohtimiseen, että mikäköhän ruoka-aine saisi vatsani sekaisin. En tiedä pitäisikö hänelle kertoa, että oikeasti kyseessä on mahdollisesti uusiva tauti tai ainakin jokin ihmeellinen vaihe. Mitä jos hän vähätteleekin asiaa? Se on niin helppo jonkun todeta, että lopeta masennuksessa ja stressissä kieriskely ja oksentaminen Pelottaa jos elämäni lähtee taas alamäkeen ja pilaan kaiken hyvän. En halua valehdella poikaystävälle, mutta pelkään sitä, minkälaisen reaktion hän siitä saisi jos kertoisin mitä oikeasti on taas meneillään. Mitä minä teen? :(

1

97

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Pumpulissa^^

      Hei! Kuulostaa osittain omalta tilanteeltani, mutta en koe olleeni täysin erossa syömisäiriöstä missään vaiheessa. Anoreksialla alkoi 15 vuotiaana ja 17 vuotiaasta bulimiaa. Välillä olen ollut kuivilla ja "terve" pitempiäkin jaksoja, mutta tällä hetkellä tuntuu taas alamäen alkavan.

      Nyt olen 22 vuotias yliopisto-opiskelija. Kuten sinäkin, teen opiskelun ohella töitä. Tuttu tunne kun alkaa ahdistamaan ja voimat loppumaan. Vielä lisäksi kun sh on astunut kuvioihin. Olen seurustellut puoli vuotta ihanan miehen kanssa jolle on ollut helppo puhua kaikesta mutta sairaudestani hän ei tiedä. Välillä olen oksentanut ja ahminut koko päivän ja illaksi tsempannut itseni siihen kuntoon että jaksan tavata miestäni. Olen kiukkuinen, väsynyt ja surullinen ja hän ihmettelee mikä vaivaa. Pahinta on, että hän luulee syyn olevan itsessään... Tekisi mieli kertoa, mutta pelkään hänen suhtautumistaan. Tiedän että hän ei voi ymmärtää miksi urheilullinen, täydellisyyteen niin opiskeluissa kuin työelämässäkin pyrkivä nuori nainen tekisi niin. tiedän että olen ulkopuolisen avun tarpeessa, koska sairautta on jatkunut vuosia. Haluaisin vain itse pärjätä, yksin niin kuin aina ennenkin.

      Poikaystäväni on kuitenkin elämässäni tällä hetkellä tärkeintä ja tiedän hänen huomaavan kuinka jokin asia painaa. Haluaisin kertoa mutta en uskalla :/

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      2932
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2773
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1822
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      17
      1659
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1657
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1600
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      19
      1518
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1297
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1263
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1259
    Aihe