Ongelma asuinpaikan valinnassa

jos on niin vitun tyhmä että tahtoo maksaa vuokraa niin asukoon vuokralla yksin. Tarviiko moista muuttoa perustella millään muulla kuin €:illa? Miehen pitäs olla järkevä ja naiset enemmän tunne ihmisiä, täs tapauksessa.... onko sulla pikkasen tyhmä mies? :-D

mä ymmärrän miestäsi täysin.. olen tässä jo moneen otteeseen jutellut oman kihlattuni kanssa siitä et kun hän perii mummonsa ja pappansa talon niin mehän ei sinne muuteta vaan se myydään..
ja samoista syystä olen perustellut sen miehelleni kuin sinunkin miehesi sinulle.. on tunne siitä ettei kuulu kalustoon vaan on vieraana toisen luona..!!!
mieheni ymmärtää mua täysin tossa asiassa ja ollaan tultukin siihen lopputulokseen et perintötalo myydään niin saadaan rahaa säästöön omaa taloa varten joka rakennetaan just semmoseks ku me se halutaan..

juttele miehesi kanssa.. ja koita todellakin ymmärtää hänen kantansa asiaan.. jos mieheni sanoisi mulle noin ku sinä sanoit miehellesi niin arvaahan kaks kertaa kui kävis.. mies todellakin sais mennä yksin siin vaihees.. jos ei toista oteta huomioon tommosessa asiassa niin silloin on parempikin erota..

josko ehkä myisitte sen perintötalosi ja ostaisitte oman yhteisen??

En minäkään haluaisi muuttaa toisen omistamaan taloon. Siellä olisi toisten nurkissa. Haluan oman tai yhteisen kodin. Omassa kodissa olisi aina mahdollisuus vaikuttaa oikeasti asioihin, eikä sieltä niin vaan joudu kadulle jos eron sattuessa. Lisäksi jos osallistuu remontteihin, niistä ei jää itselle mitään hyötyä kun ero tulee.

Myy miehelle puolet omistamastasi talosta. Sitten siitä voi tulla hänenkin kotinsa.

Ymmärrä myös, ettei hän välttämättä halua juuri sellaista taloa itseellen joka sinulla on.

Tee juuri niin kuin aioit, muuta omaan taloosi ja kehota valitsemaan siitä. Jospa hän haluaisikin osuuden perinnöstäsi, muka että olisi omaakin siinä talossa.

Anna tämän äijän asua vuokralla jos on niin tyhmä!

Tai sitten todellakin MYYT hänelle puolet talosta!!

Niin no minä suosittelisin että myyt hänelle puolet talosta. Jos hän tosiaan on vain sen takia vastahakoinen muuttamaan taloon että ei omista sitä, niin siinä ratkaisu!

tunnin ajomatka,,,, ei muuta syytä tarvita, säästö hupenee siihen jos työpaikka ym toiminnat pysyy ennallaan..

hei kyllä minä muutaisin iso taloon

Avopuolisosi on valintansa tehnyt ja tyydy sinäkin siihen. Anna aikuisen miehen kiukutella rauhassa ja muuta sinä perimääsi taloon. Jos on noin lapsellinen kaveri, että kiukkuaa siitä ettei HÄN OMISTA siitä talosta mitään niin anna olla. Älä ainakaan tee sitä virhettä, että luovuttaisit talosta puolet hänelle jollakin tavalla, siis niin, että hän kaikkien lakipykälien mukaan sitten omistaisi puolet SINUN perinnöstäsi.

Kyllä se rakkaus jos sitä suhteessanne on, hänet sinun luoksesi lopuksi ajaa, jollei sitten ole todellakin tyhmääkin tyhmempi mies joka haluaa asua vuokralla. Pääasia ettet tee sitä virhettä että myisit sille puolet talosta, silloin ne ongelmat todennäköisesti vasta alkavatkin. Jos avioidut kyseisen henkilön kanssa ja ehkä muutenkin, olisi nyt hyvä aika tehdä avioehtokin, jottei hän sitten kiukkuspäissään vaadi puolta talosta itselleen sen todellisen eron sattuessa, koska todennäköisesti sinulla on tunnesiteitä kyseiseen taloon kuitenkin.

Olenko missannut jotain mutta millä perusteella kirjoittaja on nainen??
Mun mielestä olisi järkevää muuttaa ok-taloon.Jos toinen osapuoli pelkää puillepaljaille jäämistä niin laittakaa talo molempien nimiin... Ja jokainen talo on joskus ollut jonkun muun,jos ei sitten rakennuta täysin uutta... Talosta tehdään omanlainen rempalla yms jutuilla..sitten se alkaa tuntumaan kodilta...
Mitäs sitten vaikka toisella olisi muistoja enemmän sieltä talosta kuin toisella??Se on historiaa...Ei sitä harrastustakaan heivata sen takia ku se teki sitä sen exän kanssa...

Ajatteletpa itsekkäästi. En minäkään tahtoisi muuttaa mieheni kotitaloon, sitten olisi eri asia jos omistaisimme sen yhdessä, mutta niinkuin joku täällä jo kirjoitti, niin jos ero tulee omistaja jää mutta ''alivuokralainen'' saa lähteä tyhjin käsin. Ja yleensäkin pariskunta yhdessä etsii kummallekkin sopivan asunnon. Jos et ole halukas myymään miehelle puolta talosta tai hän ei muutenkaan ole talosta kiinnostunut ja haluat kuitenkin hänen kanssaan olla, eikö olisi parempi myydä koko talo pois ja yhdessä sitten etsiä YHTEINEN koti kun on sen aika.

Tässä onkin jo tullut monta asiaa esille, kuten tunne siitä että ei koe taloa omaksi. Naisena tiedät että jokin talo saattaa tuntua siltä ettei halua siinä asua, jostakin syystä...

Mutta ajattelepa sitä taloudellista puolta, jota pidät tärkeimpänä perusteluna.

150 m2 talon lämmityskustannukset ? 200€/kk ?

Työmatkan piteneminen ? 100km/päivä (eli edestakaisin) ? Oman auton käyttökulut verottajan mukaan yli 40 senttiä/km mutta sanotaan 30€/päivä niin ei ainakaan ylimitoiteta.... eli noin 630€/kk.

Vaikkei nyt lasketa muuta niin tästä tulee jo noin 800€/kk kuluja. Mitä mahdatte maksaa vuokraa nykyisestä... 600€/kk ? Hlavemmaksi taitaa tulla asua nykyisessä.

Entä työmatkoihin käytetty aika ? Minua puuduttaa ajella tunti töihin per suunta, mutta vuodessa työmatkoihin kuluu tällöin noin kahden kuukauden työaika (laskin 1.5h/päivä=45min/suunta, ja 200työpv/vuosi=300h, 1 työkuukausi =168h)

"...kunhan sitä olisi ensin vähän remontoitu ajanmukaisemmaksi."
- oletko varma että miehesi kaipaa ylimääräistä työtä entistä pidempien työpäivien päälle ? Vai olitko ajatellut itse tehdä remontin ja antaa miehen lokoilla sohvalla ?
- oletko varma että miehesi haluaa valita värit tai sisustuksen kaipaa pitkiä värin ja materiaalienvalintareissuja kanssasi (tai ehkä hän pelkää että joutuu sen yksin tekemään) ? Kuulostat hieman siltä että sanelet muutenkin suhteessanne kaiken, ja mies ei ehkä halua kinastella kanssasi enää useammasta asiasta, kun kuitenkin loppupelissä ehkä heität lauseen "no tämä on minun taloni joten minä lopulta päätän"

"En tiedä, olenko lapsellinen, mutta erityisesti minua loukkasi avopuolisoni kysymys, miksi hänen kannattaisi muuttaa taloon."
- Mielestäni miehesi kysymys oli täysin aiheellinen. Miksi hänen pitäisi muuttaa taloon jossa remontti, pitemmät työmatkat/päivät, tulee kalliimmaksi asua kuin nykyinen, ... MITÄ ETUA SIITÄ ON MIEHELLESI IHAN OIKEASTI ???

"Luulisi rakastuneen ihmisen olevan valmis seuraamaan rakastettuaan vaikka veneen alle asumaan."
- No millä perusteella HÄNEN pitää seurata SINUA, eikä SINUN HÄNTÄ ?

Oletko sitä mieltä että nainen on se joka määrää missä asutaan, eikä miehellä ole oikeutta olla eri mieltä ?

Mieti itse, oletko lapsellinen, itsekäs, määräilevä, ehdot saneleva... ?

Minä muutin mieheni perintötaloon. Olisin halunnut oman talon, mutta miehelleni tämä oli tärkeä. Hän oli isänsä kanssa istuttanut puutkin sen ympärille. Aluksi tunsin olevani vieras tunkeilija, mutta kun remontoimme taloa ja sain touhuta puutarhassa oman mieleni mukaan, se muuttui jotenkin meidän näköiseksemme. Nyt rakastan tätä taloa. Se on kotini toisella tavalla kuin mikään vuokra-asunto voisi olla.

voi olla myös mies/mies tai nainen/nainen pari? Muakin huvitti vastaajien asenteellisuus kirjoituksissa.

totta muuten, jostain syystä oletin kyseessä olevan nainen joka tämän aloitti. Pahoitteluni! Mutta periaate sama vaikka olisi toisinkinpäin asiat. :)

Alkuperäisessä tekstissä ei ole mainittu mitä sukupuolta perijä on, tekstissä puhutaan ainoastaan avopuolisosta, hehän voivat olla vaikka samaa sukupuolta, nykypäivänä kun kaikki on mahdollista.
Minä jos olisin perinyt talon, tottahan toki muuttaisin pois vuokralta omakotitaloon, menkää naimisiin, tai tehkää sellaset paperit että se on molempien omistuksessa, aika pienestä asiasta on kuitenkin kyse tässä muuttohommassa, taitaa kuitenkin kysymys olla aivan jostain muusta.

me asutaan mieheni synnyinkodissa ja omistamme yhdessä isäni ja äitini minulle ja miehelleni jättäneen pinen ok talom jota pidämme ns. kesämökkinä.

Jos te olette avoliitossa niin ratkaisu on helppo.
Otatte askeleen taaksepäin ja muutatte suhteenne seurusteluksi. Kumpikin asuu omassa osoitteessa.
Sellainen vaan tuli mieleen myös. Entä jos miehelläsi ( oletan että on avomies ) on tyttöystävä teidän nykyisen asunnon lähellä, ehkäpä alakerrassa. Eikä hän halua muuttaa sen takia kauemmaksi...... heh

tämä riitanne vain paljastaa että mies ei ole tosissaan suhteessa sinun kanssasi, koska hän ei ole valmis muuttamaa omaa mukavaa elämäänsä sinun tärkeän asian takia. Ei edes vaikka siitä maksettaisiin. Ilmeisesti hän ei sinua tule koskaan kosimankaan, vaan pitä hätävarana. Tuli mieleen, olisiko hänellä siellä lähellä joku toinen nainen jonka kanssa on salasuhde meneilään, ja muutto toisi vaikeuksia salatapaamiseen. Muuta taloosi, jätä se mies. Hänen perustelut ei toimi, koska kyllähän kumppanin kesämökeilläkin käydään lomailemassa vakka joku muu on sen omistanut! Älä turhaan maksa vuokraa kun sulla on talo! Tulet myöhemmin katumaan sitä kun todellinen syy paljastuu!

omakotitalossa asuminen on myös kallista,ei se ilmaiseksi lämpene ja on paljon muitakin kuluja.
Ehkä kyse onkin siitä että salasuhteen hoitaminen vaikeutuu.

Ei tuollaisen vuokra-asumiseen jämähtäneen ihmisen kanssa kannata jatkaa.

Ihmettelen vaan, mikä syy puolisollasi olisi vihata perimääsi taloa? Taitaa vaan olla niin että tunteet on viilenneet sinua kohtaan, eikä halua enää pyöriä nurkissa, ainakaan jos ne ovat täysin sinun omaisuuttasi.

Jos haluat puhua sille järkeä, voit sanoa että "Ei täältä kukaan saa kuollessaan mitään mukaansa. Minä muutan talooni, olet tervetullut asumaan kanssani jos haluat. "

Muuta vaan omaasi ja anna kaverin valita mitä tekee. Mutta jos menet myymään mökkisi ja sitten katselet muuta asuntoa ostaaksesi sen tiedät varmaan miten käy. Kaveri on halukas saamaan nimensä paperihin ja jos ja kun tulee ero puolet perinnöstä menee kaverin mukana. Näitä tällaisia "perinnönjakoja" on ollut tuttavapiirissä monta kappaletta, joten pidä omastasi kiinni. Itse olen asunut puolison perimässä talossa ja en ole tuntenut itseäni tunkeutujaksi.

Kaikki ei halua puolisonsa perheen "entiseen" kämppään. Siksi lainausmerkeissä, että sukulaisten voi olla "vähän" vaikea käsittää ettei se ole enää heidän. Puolison sisko saapuu, istahtaa sohvaan kuin omaansa ja "jaaha, tällaisen sitten tästä teitte..."

kumpikohan tämä kirjoittaja on mies vai nainen? no ehdottaisin että sanot muuttavasti joka tapauksessa tulkoon perässä jos tulee,, hän on hyvin itsekäs ihminen jos ei tajua nykyaikana tuollaista mahdollisuutta käyttää !!! Muutat vain ja katsot , ei rakasa tarpeeksi jos ei tule perässä !!

Täytyypä avokkisi olla tyhmä jos ei mukavuutta halua ja itse en enää koskaan kerrostaloon muuta koska sellaisessa noin 10v elämästäni asuneena totesin ettei ole ihmismäistä ausmista ja nyt rivarissa asunut yli 10v ja se oma piha on tärkeä asia asumismuodossa. Itse muutaasin heti asumaan josa avokilla olisi ilmainen talo perittynä ja niin edelleen. Jos menette naimisiin muista tehdä avioehto talosta ettei tartte turhaan maksaa peristystä omaisuudesta toiselle mahdollisessa erossa. Yksi tapa on että ehdota avokille että hän osataisi sinulta vaikka 30% talosta mja sillä rahalla tekisit remontin taloon ja niin edelleen. Vuokralla ei kannata asua koska siinä maksaa ihan turhasta asunnon hinnan elämässään ja kun muuttaa ei saa kuin huonekalut mukaansa.

Miehellä ilmeisesti huono itsetunto. Pelkää,että on enemmän sinun "vallan" alla, koska se on sinun talo.
Miehet haluavat yleensä pitää illuusiota vanhan aikaisesta "mies on talon herra"-ajattelusta!
Olen itse ollut kaksikin kertaa valmis muuttamaan miehen vuoksi vaikka toiselle puolen Suomea 900 km päähän, mutta mies jänisti silloinkin ja sanoi, että älä nyt vain minun takiani tänne muuta. Ei pelkoa. En sen jälkeen enää soittanut ,enkä muuttanut . Loppui siihen.

Enpä ole hullumpaa kuullut ,jos melkein puoli- ilmaiseksi viellä voisi asua.
Tuossa olisi jo tinkimisen varaakin ,vaikka työmatkin olisi pitemipä
Jos joku tykkää heittää rahaa kaivoon niin siitä vaan.
Riemppaamalla saa unelma kodin ,mutta minkäs voi ..elämä on.

"Perin kuukausi sitten talon alle tunnin ajomatkan päässä nykyisestä vuokra-asunnostamme."

Täällä on kirjoiteltu että työmatka pitenee. Mitäs jos se työmatka lyheneekin??
alle tunti? 40min? Kuinka kauan kestää ajaa helsinkin toisesta päästä toiseen?? Tunti???

Jos alue sijaitsee haja-asutusalueella, niin mikäs sen parempaa. Hiljaisuutta ja tilaa. Pihalle voi rakentaa vaikka uima-altaan ja vaikka mitä.
Ja jos haluat asunnosta päästä eroon, niin voin sen ostaakkin ;)

No jopas jotakin, minä voin muuttaa sulle akaksi taloon jos hälle ei kelpaa ;)

Et tehnyt väärin, kyllä se sieltä perästä tulee jos sinua rakastaa ja jos ei tule niin löydät varmasti jonkun joka haluaa asua kanssasi vaikka veneen alla.
Minusta olisi ihan selvää että muutto olisi edessä jos mieheni perisi talon enkä tosiaankaan kitisisi asiata, päin vastoin olisin kiitollinen elämän tuomasta edusta.

Ymmärrän toki myös siinä mielessä että kun itse muutimme pian vuosi sitten avomieheni vanhempien vanhaan asuntoon jossa hän oli asunut nuorempana 10 vuotta tuntuivat seinät todella kauan vierailta. Nyt alan jo pikkuhiljaa tottua ajatukseen että se on minunkin kotini vaikka se ei vieläkään täysin tunnu siltä.

Ystävälleni kävi juurikin samoin kuin teillä, mies peri talon ja muija ilmoitti että hän ei muiden nurkkiin muuta. Suku ei tietystikkään suostunut siihen että nainen olisi ostanut osan talosta, mikä on ihan ymmärrettävää ja niinpä akka lähti...luonto ei antanut periksi.

Tietysti pitää muistaa tämä uusi avopuoliso laki joka voi edellyttää eron sattuessa korvausta ex puolisolle mikäli hän on auttanut asumis kustannuksissa, siksi kai kannattaa itse maksaa.

Jos haluat sen akan välttämättä mukaasi niin kosi sitä !

Mä voin muuttaa sun kanssa sinne uuteen taloon. Osaan vielä remontoida ammatin puolesta. Olen rempannut vaikka minkälaisia taloja. Ja maalarin ammatti tutkinnon olen kans suorittanut. olen maalannut varmaan 150 taloa 17 vuoden aikana. Ota tästä remontti reiska itteles jos miestäs ei huvita.

hitto.sanonko.

Avosi on kateelinen perinnöstäsi. Ehkä hän yrittää kiristää sinua muutolla, jotta lahjoittaisit osan talosta hänelle. Älä missään tapauksessa tee sitä. Muuta ja jätä tuo ääliö lehdelle soittelemaan. Ja kun joskus menet jonkun kanssa naimisiin, tee avioehto, ettet menetä nyt perinääsi omaisuutta.

SE ON NAINEN JOKA EI HALU MUUTTAA SIIHEN PERINTÖ TALOON !!!!!

Noh jokatapauksessa kyseessä on sellainen vedenjakaja, että kumpi teistä sitten se nainen on (tai queen)..
niin homma ei palaa ennalleen ellei tehdä niinkuin suhteen nainen sanoo.. Olette eroamassa, jos teette toisen ratkaisun mitä suhteen feminiini sanoo..

Toinen itseäni keskustelussa ihmetyttä asia on tuo, että on asunto joka pitäisi myydä että saataisiin hankittua toinen.. samoilla rahoillahan se todennäköisesti hankitaan.. perintötaloa tuskin toinen mielellään myy tai myy puolia pois.. En tajua ihmisten ajatusmaailmaa siitä ettei voi asua siellä missä paikka on..aina haettava jotain muuta.. Eriasia on jossei kiinnosta omakotitalon ylimääräinen duuni..ainainen remppaaminen, lumityöt ja puutarhan hoito.. Kuitenkin jos toinen haluaa jotain mitä toinen ei, on aika kompromissin tai hopeat jakoon..

Meillä on myös tilanne, että vaimoni saa perintötalon tässä parin vuoden päästä. Talo ollut suvussa 90vuotta ja se on vaimoni lapsuudenkoti. En ole suostunut muuttamaan sinne talon nykymuodossa, seudusta pidän, mutta talo ei miellytä. Eli vanha talo revittäisiin pois ja tilalle rakennetaan uusi moderni Ok-talo. Pihakin pitää laittaa aivan uusiksi. Ja yhteisomistajuus tietenkin. Se on Ok-talo joka sijaitsee melkeen kaupungin keskustassa. Nykyisin asumme rivitalossa 1 lapsen kanssa.

Eihän siinä vuokraasunnossakaan ole omaa ku tavarat, jotka saa mukaansa. Ehdota et alkaa maksaa sulle vuokraa niin tuntuuko omammalle heh.
Älä missään tapauksessa myy toista puoliskoa hänelle.. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu.En halua manata mut voi vaikka sattua onnettomuus ja hänen sukulaiset perivät silloin perintötalostasi sen puolikkaan

Parisuhteessa tehdään kompromisseja joka päivä. Aloittakaa nyt. Suurin syy avioeroihin on raha-asiat. Onko avosuhdetta suuniteltaessa mietitty miten arvomaailmat sopii yhteen? Aiotteko hankkia lapsia? Mikä on taustanne? Koulutus ym-taustat. Jos toinen on siti-ihminen ja toinen landelainen... ei taida olla yhteistä tulevaisuutta, samaten, jos toinen säästää ja toinen tuhlaa.. toinen haluaa lapsia toinen ei... Funtsikaa ja jutelkaa.

Onko oikeasti noin typeriä ihmisiä kuin puolisosi vai keksitkö vain koko tarinan. Puolisosi vaikuttaa olevan täysin käsittämättömätön tolvana tuon jutun perusteella.

Esimerkki:

Sinä: "Tässä miljoona euroa puhtaana käteen, ota rahat minä maksan lahjaverotkin. Saat rahat täysin vastikkeetta ja vaikka eroaisimme riitaisasti niin en vaadi rahoja takaisin ikinä :)"

Tollo (keksitty) jäärä puolisosi: "En ota, ei kelpaa, tajuan kyllä että kannattaisi koska minulla on vaikea rahapula, mutta ei, ei, ei, ei, en ota rahoja, kiukuti kiukuti..."

-Mä lienenkö sain patalaiskan- tai peukalot keskellä kämmentä olevan vävyn.

Ahaa, hän on kateellinen ja haluaisi "osansa" myös talosta. Muista tehdä avioehto. Puoliso voi olla ahne ja vaatia itselleen jollain konstilla puolia talosta, siksi kiukuttelee. Kyllä minä huijarit tunnen, kun on niin monta kertaa huijattu.

Lause:"Hän sanoi tuntevansa ulkopuolisuutta, koska ei omistaisi mitään talosta" paljasti kaiken.

Lainaus "G.C":ltä avioliitto-palstalta:

"Parisuhteiden ongelmat syntyvät usein siitä, että nainen pyrkii sanelemaan parisuhteen säännöt. Valitettavasti moni mies taipuu naisen sanelemiin sääntöihin ja sitten mennään metsään."

Nainen yritti sanella säännöt mutta onneksi nyt ei mies taipunut - mies ei joutunut metsään.

Kun lukee täällä noita naisten kommentteja niin melkein jokaisella sama laulu - miestä haukutaan kun ajattelee järjellä eikä tunteella - tai koska ei suostu naisen päähänpistoon ihan tuosta vaan, niin epäillään heti että on salarakas.

Suomen naisista oikein hyvä läpileikkaus. Vain muutama naisten kommentti on järkiperäinen.

Perintötalo on sinun!!!Hän voi tulla mukaan omalla osuudellaan,eli hankkii rahat puolikkaaseen.Älä anna omaa perintöäsi missään muodossa muille.Jos myyt talon,siitä saatu raha on vain sinun.Tee tarvittaessa avioehto.Jos puoliso ottaa nokkiinsa,ei hänellä ole puhtaat jauhot pussissa.Miksi tähän keskusteluun on taas sekoitettu salasuhteet?Niille on oma keskustelupalsta!

YMMÄRRÄN MIEHEN LOGIIKAN...KUN EI HALUA JATKAA KANSSASI PITKÄÄN, hän nyt jo valmistelee pakotietä että voi jättää sut hyvällä omallatunnolla, että omatunto ei myöhemmin syytä siitä että hän sai ilmaiseksi asua kotitalossasi, ja olisi kiitollisuuden velassa. Tämä on tyypillinen psykologinen keino, ja jäi nyt kiinni! Kun en mitään ole ottanut, voin hyvällä omallatunnolla lähteä täysin uuteen suhteeseen, ilman että omatunto kolkuttaa. Tästä on kyse.

Mielenkiintoista keskustelua täällä ja kuvaa ehkä aika monen suomalaisen asennetta. Myönnän, että en lukenut kaikkia viestejä ajatuksen kanssa, vaan osa meni silmäillessä, mutta jollen ole ihan väärässä, niin eräs seikka ei tullut esiin.

Entäpä, jos puolisosi ei halua asua omakotitalossa? Suurelle osalle suomalaisia (ja ilmeisesti tämän palstankin kirjoittajia) ok-talo tuntuu olevan unelmien täyttymys. Olen itse asunut useammassakin ok-talossa, rivarissa ja kerrostalossa ja ikinä enää en halua ok-taloon. Minä vilpittömästi inhoan ok-taloja. En ole pihalla möyrivää tyyppiä, joten jos joutuisin pakosta asumaan ok-talossa, niin tuon talon pihassa olisi iso nurmikenttä, jossa olisi muutama puu ja pensas ja nurmikko ajettaisiin todellakin päältäistuttavalla ruohonleikkurilla, eikä millään h....vetin lykittävällä mallilla. Siinä pihassa ei olisi yhtään kukkamaata, eikä mitään kasvimaita, sillä minä en suostu kykkimään kitkemässä rikkaruohoja jokaista kesäiltaani, enkä kyllä jatkuvasti talvella kolaa lumia. Eli jos olisin aloittajan puoliso, niin en minäkään suostuisi muuttamaan ok-taloon. Lisäksi pidän ylipäätään enemmän kaupungin menosta kuin maaseudun rauhasta. Maaseutu on pieninä annoksina kivaa, mutta en enää ikinä halua asua siellä.

Myy puolet kiinteistöstä avopuolisollesi

Nykyihmiset eivät halua tulla toisistaan riippuvaisiksi. Antakaa sinun talosi vuokraksi - niin saatte lisää liksaa kulutettavaksenne.

Ne jotka suosittelevat aloittajalle talon myymistä, eivät ehkä ole ottaneet huomioon, että periminen ei suinkaan ole ilmaista. Valtio vetäisee melko paljon välistä, mahdollisesti jopa 50 % jos talo on testamentattu ihan vieraalle. Jos aloittaja nyt (tai myöhemminkin) myy talon jollekulle ilman, että on ensin itse asunut siinä pari vuotta, joutuu hän vielä maksamaan mahdollista myyntivoittoveroa. Jos talo jää seisomaan tyhjillään, joutuu siitä kuitenkin maksamaan kiinteistöveroa, joten kuluja syntyy myös talon pitämisestä tyhjillään.

Viestistä ei käynyt ilmi, kuinka periferiassa talo sijaitsee, mutta kenties olisi mahdollista löytää taloon vuokralainen. Siten olisi mahdollista asua kaupungissa vuokrakämpässä puolison mieliksi ja samalla pitää perintötalo itsellään ilman mahdottomia juoksevia kuluja. Eri asia tietenkin on, jos aloittaja haluaa ehdottomasti itse asua talossa eli kyse onkin tunnesiteistä.

Ymmärrän kyllä puolisoasi. Hän ehkä ajattelee että remppatte talon ja kun talo on rempattu, hän saattaa lentää pihalle. Vuokratkaa talo..ja ostakaa oma jostain muualta. Mä itse en voisi muuttaa esim appivanhempieni entiseen kotiin asumaan;) Ehkäpä siksi olenkin eronnut;)

Silti sanoisin että kunnon puolisosta kannattaa pitää ennemmin kiinni kuin siitä talosta;)

Avopuoliso kokee turvattomuutta. Vuokrakämppä on yhteisissä nimissä, jolloin et voi suuttuessasi heittää häntä ulos.

Miten olisi jos muuttaisitte taloon ja sinä maksat kaikki talosta ja siinä asumisesta aiheutuvat kulut? Avopuoliso voi laittaa säästyneet rahat pankkiin tilille turvaamaan tulevaisuutta, jos sinä saat päähäsi pitää kaikki asunnossa olevat tavarat ym riitatilanteessa.

Avioliitto ehkä auttaisi. Kumppani voi ottaa lainaa ja maksaa puolet talosta. Perintötalon voi myydä ja ostaa rahoilla yhteisiin nimiin asunnon.

Kerro miehellesi että voisitte taloon muutettuanne vaikkapa säästää rahaa matkaa yms isoa hankintaa varten.
Eikä se tee miehestä nollaa vaikka "eläisikin" vaimokkeensa rahoilla".
Tiedän että se voi ottaa miehen itsetunnolle mutta ainakin meillä
minä olen ollut aina se kuka perheen elättää ja maksaa kuitenkin isomman
osan laskuista.
Ehkä tilanne muuttuu kun mieheni valmistuu koulustaan, eikös insinööreillä
ole aika hyvä palkka? ;)
Tai tuskin, mieheni on pihi ja ajattelee vain viikonlopun kaljasalkkua..
"ei mulla oo siihen varaa" mutta samantien rynnätään kauppaan ostamaan tupakkaa ja kopan kaljaa.. näin meillä..

Avopuoliso on ehkä ihan järkevä kun ei suostu muuttamaan vanhan omakotitaloon, se on aina sellainen ikuisuusprojekti ja remonttia varmaan riittää tulevaisuudessa, vaikka paikat nyt olisivatkin kunnossa. Kaikki ihmiset eivät edes halua asua omakotitalossa, pienikin luukku kaupungissa voi olla onnellisen elämän tyyssija jos asuja on oloonsa tyytyväinen.
Ei ketään voi painostamalla raahata omaan asumismuotoonsa mukaan, tai voi , mutta siitä saa kuulla nalkutusta lopun ikäänsä tai ´saa kokea huonoa omaatuntoa jos toinen vaikka sairastuu.
Jos joku maallinen kämppä on niin rakas niin muuta sinne vaikka koirien ja kissojen kanssa , mutta anna rauha avopuolisollesi asua niin kuin hän haluaa.

Vaik ei pelkää niitä ns.talkkarin hommia,mutta on tottunut asumaa taajamassa,sekin on joku kriteri.
Pahin jos joudut vaihtamaan "kaveria"?

Avokkiasi varmaan ärsyttää kun SINÄ omistat talon. Eli hänen itsetuntonsa (lue: ego) ei kestä asua vaimon omistamassa talossa.
Ja kun hän on "vain" avopuoliso, ei hän omistaisi eikä perisi taloasi vaikka kuolisit. Järki sanoo että kannattaisi muuttaa, mutta hän ei todellakaan tunne omistavansa siitä mitään. Yksi keino olisi, että myyt puolet talosta miehellesi. Jos jos päädytte tähän ratkaisuun, pidä huoli että todella saat rahat siitä. Ei koskaan tiedä päätyykö liittonne eroon, vai mitenkä päättyy. Joka tapauksessa kaikki liitot päättyy jollain tapaa. Turvaa selustasi ja omaisuutesi, mutta anna mahdollisuus omistaa puolet, jos se niin tärkeä asia on.

Mulla on vähän samanlainen ongelma. Voitin lotossa 3 000 000 euroa ja puolisini ei halua olla enää kanssani, koska hän ei omista ferraria, kesähuvilaa ja maatilaa......

Jätänks mä sen?

Kun ostat joltain talon, on se aluksi ollut jonkun muun koti, jota sitten muokataan ostajiensa näköiseksi. Vaikka talo kuuluisi vain toisen nimiin niin eikö silloinkin taloa muokata pariskunnan näköiseksi., riippumatta siitä, kenen nimi papereissa on.

Anna avokin asua vuokrakämpässä, tulee perässä jos on tullakseen. Jos ei tule niin se oli sit siinä. Sit olet vapaa etsimään fiksumpaa seuraa.

Minäkin epäilen tuon perijän olevan nainen ja vastustajan mies. Ymmärrän siinä tapauksessa hyvin miestä koska on uhkana että joutuisin hieman vastaavaan tilanteeseen. Minulla on ns. talvikämppä mantereella mutta käytännössä asun saaressa naisten omistamassa isossa talossa ulkosaaristossa. Tiedän että jos mies asuu naisen omistamassa talossa eikä miehellä olisi muuta paikkaa niin nainen voi olla monella tapaa hyvinkin julma ja hyväksikäyttää miestä sanelemalla että teet juuri niin kuin sanotaan tai tuossa on ovi. Pitää remontoida ja olla aina joka asiassa mieliksi sekä juosta asioilla aina kun nainen jotain tarvitsee jostain kaupasta jne. Kaikkein kovin nöyryytys on seksuaallinen hyväksikäyttö ja sen naiset kyllä taitaa ihan siinä kuin miehetkin. Joten tuossa on ihan aiheellinen pelko miksi mies voisi vastustaa muuttoa naisen omistamaan taloon. Sanoisin että pitäkää hieman varanne koska tuollainen on tiettävästi hyvinkin yleistä eikä siinä ole tällä toisella paljonkaan sanomista. Sen vuoksi minulla on tuo ns. talvikämppä kaiken varalta ja sen naiset kyllä tietävät. Eivät sitten nöyryytä niin paljon kun tietävät että voisin lähteäkin. En ole aikeissa lähteä koska täällä saarella on fantasitista asua ja katsella ohi kulkevia laivoja...

No kyllähän se kävi selväks, että mies ruikuttaa. Helpoin ratkaisu on myydä vanha, homeinen talo pois, jonkun muun riesaksi.

Se tunne, mikä tulee kun saa asunnon häviää nopeasti, kun huomaa, miten paljon vikoja siinä on.

Ja jos eroa haluat, muuttakaa siihen taloon. Ero tulee takuuvarmasti.

Unelmille ei voi rakentaa mitään ei edes vaikka on perinyt ns. unelman. Myykää pois Tosin joskus unelmatkin vievät ihmistä eteenpäin.

Tämä ketju koukutti niin paljon, että luin alusta loppuun huolellisesti.

Nauratti ihmisten stereotyyppinen ajattelu sen mukaan, kumman, miehen vai naisen, kirjoittaja uskoi ap:n olevan.

Oi kiltti ap! Paljasta salaisuutesi. Meidän soffarinki löi vetoa. Minä saisin potin, jos sanot olevasi mies :)

En myöskään muuttaisi. En halua kuulostaa ilkeältä, tämä vain että voisi vähän ymmärtää, mitä sen "toisen", johon ainakin minä samaistun, mielessä voisi liikkua. (olen nainen)

Ensinnäkin olen ihmisluonteeltani sellainen että en oikein pysty ottamaan mitään vastaan noin vain.

En myöskään tosiaan ottaisi mitä vaan taloa. Oletteko keskustelleet siitä, mikä on avopuolisosi asuinmuototoive ja sijainti, kaupunki/maalla (Helsingin keskustan kerrostaloasunto on eri asia kuin sieltä 80km jonnekinpäin korpeen vaikka)

Kaikille työ ei ole tärkein asia.

Moni myös vain sattuu haluamaan omaa ja uutta. Eikä välttämättä rakennetaantalo-uutta, vaan ihan vaan jotain mikä ei ole tutun vanhaa.

Lisäksi olen kokenut sen, kun avopuolisolla on muistona vanhemmastaan ties mitä tämän tavaraa. Se voi olla jopa karmivaa, vaikka kuinka yrittää ajatella, että se olisi herttaista.

Toisaalta, jos tosiaan olet yksin talon perinyt eikä siitä ole kymmentä ihmistä tappelemassa, on sekin aika hieno tilanne josta ymmärrän että haluaa hyötyä.

Kiitokset mielenkiintoisesta keskustelusta. Totesimme, että on parasta ainakin toistaiseksi asua vuokra-asunnossamme. Olen kyllä sitä mieltä, että aion jossain vaiheessa asua talossani, mutta ehkä saan siihen mennessä avopuolisoni muuttamaan mielensä ja tulemaan mukaani. En kyllä missään tapauksessa aio myydä hänelle mitään, myös avioehdon aiomme tehdä, jos joskus päädymme naimisiin. Keräilköön itselleen pahanpäivänrahastoa, jolla selviää, vaikka joskus lemppaisinkin hänet. Kyllä ihmisellä pitää itselläänkin olla jonkun verran varallisuutta.

Kävi kauttarantain ilmi, että kumppanin pelkää minun rakentavan paikasta jonkin sortin mausoleumia. Näin ei kuitenkaan ole, kammoksun itsekin ajatusta, että jonkin pitäisi säilyttää vain siksi, että se on aina ollut. Olen kuitenkin erittäin viehättynyt perimäni taloon ja varsinkin pihapiiriin. Luultavasti pitäisin siitä ilman tunnearvoakin. Suuriin muutoksiin ei ainakaan aluksi ole varaa, korkeintaan tapettirempan ja ulkomaalauksen voin kustantaa. Olen melko kätevä, selviän noin pienistä remonteista itsekin, mutta toki ei apu pahasta ole. Talo on ihan asuttavassa kunnossa, mutta huonejako ei ehkä vastaa enää nykyaikaisia mieltymyksiä.

Oikeastaan epäilen avopuolisoni yksinkertaisesti olevan turhan laiska ja mukavuudenhaluinen omakotitaloasujaksi. Kaikkien suomalaisten unelma ei sittenkään näytä olevan oma talo ja iso tontti. Mutta kannattaako naida laiskaa puolisoa?

Koska sukupuoleni on herättänyt kiinnostusta (miksi, eihän se ole ongelman kannalta olennaista?), paljastettakoon, että olen alle kolmikymppinen nainen ja avopuolisoni on mies.

Olen nainen ja itsekin joutunut joskus tulevaisuutta ajatellen käsittelemään samanlaisia asioita. En muuttaisi mieheni perimään taloon, en mummon enkä vanhempien. En ellei mitään muuta mahdollisuutta olisi. Voisi olla jopa, että tämän takia tulisi ero.

Miksikö? Siksi, että tuntisin koko ajan olevani toisen kotona. Olen myös sen verran pinnallinen, että inhoan muiden ihmisten jättämää ominaishajua asuntoihin, joissa on asuttu vuosikymmeniä (joojoo, saa sen maalaamalla pois, tiedän). Tiedän jo etukäteen, että jos edes koskaan haluaisin muuttaa omakotitaloon, pitäisi sen olla kyllä juuri niin miellyttävä, avara ja valoisa kuin uudenaikaiset talot ovat. Minua viehättää tietty tyyli ja sitä ei löydy 80-luvun taloista vaan ne ovat yhtä ahdasta pitkää käytävää täynnä kaikki. Joku ehkä nyt tajuaa, etten edes unelmoi omakotitalosta. Voisin harkita asiaa, mikäli sinne tehtäisiin sellainen ramontti, että koko pohjakuva menisi uusiksi, kaikki pinnat, tiilivuoraukset sisällä, muovimatot... Ja sen lisäksi, inhoan tiilitaloja, joten ainoa keino olisi suorittaa rappaus, joka tulee aikamoisen kalliiksi.

Kuulkaa ja katsokaa, näin voi ajatella nainen eikä edes häpeä sitä tunnustaa. Jos joku vanha ällöttää niin sille vaan ei voi mitään. Ei edes monelle niin tärkeä rahansäästäminen minun ajatuksiani tästä muuta, koska rahan perään en ole koskaan ollut.