Olen seurustellut avomieheni kanssa 3,5 vuotta, suhteemme on pariin otteeseen jo ollut katkolla. Suurin ongelma tuntuu olevan se, että minulla on aiemmasta liitostani kaksi lähes jo täysi-ikäistä lasta ja mieheni on kamppaillut lapsettomuuden kanssa aiemmassa liitossaan. Hän ei pysty hyväksymään lapsiani vaan kokee vihaa oikeastaan kaikkia lapsiperheitä kohtaan.
Lisäksi mieheni on useaan kertaan jäänyt kiinni nettideittailusta. Hän on ilmeisesti lähes koko suhteemme ajan viritellyt netissä uusia tuttavuuksia. Taas kerran hän on luvannut lopettaa sen ja olla uskollinen.
Olemme yhdessä halunneet perustaa perheen ja hankkia myös yhteisen lapsen. Kävin alkuvuodesta sterilisaation purkuleikkauksessa, pitkän mietinnän jälkeen. Nyt mieheni on ilmoittanut, että mikäli syyskuun loppuun mennessä en ole raskaana, suhteemme loppuu ja hän lähtee etsimään itselleen uutta kumppania!
Alan olla jo aika epätoivoinen tilanteeseemme, toisaalta rakastan miestäni kovasti ja haluaisin elää loppuelämäni hänen kanssaan. Toisaalta minun alkaa olla vaikea luottaa häneen, kun koko ajan vedetään mattoa jalkojen alta.
Tiedän, ettei minun pitäisi sietää häneltä tällaista käytöstä ja suhdetta, mutta jostakin syystä haluan hänen kanssaan vielä yhteisen tulevaisuuden. Arkielämämme sujuu todella hyvin ja meillä on jotenkin niin samanlainen tapa elää.
Toivoisin kuulevani kokemuksianne, mikäli olette olleet vastaavassa elämäntilanteessa ja jopa selvinneet siitä.
Parisuhde pahasti jo sivuraiteilla?
5
236
Vastaukset
- järjen ääni päivää
Kuulostaa absurdilta, että rakastat miestä, joka on uskoton, vihaa lapsiasi ja painostaa sinua vauvan saamiseen uhkavaatimuksin. Onko itsetuntosi ihan nollassa! Yritä olla vastuullinen, mieti sitä suunnittelemaanne vauvaakin, olisiko noin epäluotettava ja epätasapainoinen mies hyvä isä lapsellesi?
Haluatko itse edes vauvaa, vai haluatko sitä miehen painostuksen vuoksi, että saisit pidettyä hänet luonasi?- Syystuuli_2011
Kyllä itsekin olen joutunut paljon miettimään, rakastanko minä häntä vai onko yhdessäolomme vain pelkkää tottumusta. Haluaisin todella, että perheeseemme sopisivat täysivaltaisesti myös edellisestä liitosta olevat lapseni, he ovat kuitenkin minulle rakkaimmat maailmassa.
Jotenkin jaksan edelleen uskoa, että lapsen saaminen tekisi hänestä ehjän ihmisen ja auttaisi hyväksymään myös minun lapseni. Minä en ole häntä tuntenut ennen lapsettomuushoitoja enkä siten pysty arvioimaan, johtuuko hänen synkkyytensä ja lapsivihansa todellakin lapsettomuudesta ja sen tuomista valtavista pettymyksistä.
Olen itse hyvin seurallinen ja haluaisin pitää yhteyttä ystäviini, sukulaisiini, myös hänen sukulaisiinsa. Nyt olla möllötämme kahdestaan tapaamatta juurikaan muita ihmisiä tai käymättä ns. "ulkona". Mieheni haukkuu ystäväni, sukulaiseni, myös omien sisarustensa puolisot... kaikissa muissa on kovasti vikoja hänen mielestään!
Sitten minulla on se toinen elämä, kun vietän aikaa lasteni kanssa ja sillä aikaa mieheni todennäköisesti virittelee nettituttavuuksia tai käy ainakin selailemassa tarjontaa.
Kyllähän minä itsekin käsitän, ettei tämä ole tavoiteltavaa elämää... olen varsin näyttävän näköinen nainen ja tiedän, että seuraa kyllä löytyisi mikäli sitä haluaisin hakea. En halua antaa kovin helposti periksi, meillä on tässä suhteessa kuitenkin paljon hyvääkin.
- buff...
tuhkamuna?
- tiina1985
älä jää roikkuun.....maailma on ihania miehiä täynnä..jotka ei tasan oo tollasii!!
- 1410
Jos/kun saatte yhteisen lapsen täytyy sinun muut lapset "raivata pois jaloista" että voitte elää onnellista ydinperheen elämää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692703
- 632644
- 681782
- 241617
- 201540
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91470- 151382
- 381233
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81197- 371180