Hei
Itse kun en ole pystynyt terapiaa aloittamaan/ siihen sitoutumaan, niin olen kahlannut läpi jonkinlaisen pinon psykologista "oma-apu" kirjallisuutta.
Kertoisitteko omista kokemuksistanne/ suosittelisitte joitain kirjoja, kirjailijoita, menetelmiä tai "harjoituksia" liittyen bulimiaan (syömishäiriöihin) ja masennukseen? Tai kertokaa huonoista kokemuksistanne, "mistä ei ole ollut apua"... ??
Itse luin viimeksi Irene Kristerin " itsensä näköinen ihminen" ja suosittelen sitä lämpimästi :)
t. Viikko (!) oksentamatta 8)
Apuvälineitä "itsetutkiskeluun"?
3
278
Vastaukset
Hitsi kun kukaan ei ole uskaltanut (?) jatkaa viestiketjua mitenkään vaikka oikeasti olen kiinnostunut siitä minkälaisia keinoja te muut käytätte toipumisen tiellä/ miten teidän vierottautuminen etenee... !?
Omista kuulumisistani sen verran että nyt on siis mennyt reilu kuukausi oksentamatta :) muutama tiukka tilanne on tullut eteen, mutta oksentamaan en ole "alentunut" vaan olen sitten kiltisti sulatellut sen mitä on tullut liikaa syötyä (toki en ihan ääriä myöten ole itteäni nyt tupannutkaan). RUOKAPÄIVÄKIRJA on ollut suuri apu!! (mitä, milloin, paljonko ja muut päivän kuulumiset: liikunnan määrä, työvuoro, viikonpäivä, erityiset juhlat tms. ja mieliala mikäli on tehnyt mieli ahmia --> syy -yhteys väsymisen ja ahmimisen välillä ainakin on vaan vahvistunut). Ja toki ahmimisesta poissa pysymistä on auttanut ehkä eniten vielä se, että olen systemaattisesti jättänyt karkit, pullat, jäätelöt ja (suurimmaksi osaksi myös) leivän raa'asti vaan pois ruokavaliosta - ts. vähentänyt huonoja hiilihydraatteja huomattavasti. En tiedä kauanko aion olla "lakossa", mutta sen tiedän että vielä en ainakaan ole toipunut ruoka(=huonojen hiilihydr. aiheuttamasta)riippuvuudesta niin paljon että voisin kuvitella pystyväni olemaan "kohtuukäyttäjä"...- *N*ella
Järkevin keskustelunaloitus, mitä nyt löysin. Käyn palstalla harvoin, se on osa yritystä päästä eroon oksentamisesta. Muita keinoja on, että vältän mallien/missien mittojen tarkkailemista, käyn itse vaaassa vain kerran viikossa. Lisäksi vältän ruokia, jotka laukaisevat ajatuksissani halun oksentaa.
Ruokapäiväkirjan ja suunnitelmallisen syömisen olen kokenut kaikkein parhaimmaksi avuksi. Toisaalta se rajoittaa elämääni vähän, mutta koen sen pienemmäksi haitaksi kuin oksentamisen.
Oli jännä lukea viestistäsi tuon, ettet kyennyt sitoutumaan terapiaan. Minulla on aivan sama! Ajattelin olevani ainoa, joka tekee tämän yksin.
"rajoittaa elämääni vähän, mutta koen sen pienemmäksi haitaksi kuin oksentamisen" , hyvin sanottu :) Tuo on yksi niistä faktoista/terveistä ajatuksista joka pitäisi palauttaa mieleen sillon kun hälytyskellot alkaa soida "jos jatkat vielä syömistä niin et pysty lopettamaan", eli ei se salaisuus ole siinä että mistä luovut, vaan siinä mitä saat (luovun ehkä ruoan tuomasta hetkellisestä euforiasta, mutta saan paremman omantunnon, terveyden yms. ja vahvistan toipumistani...)?
Oman käyttäytymisen muuttaminen on uskomattoman vaikeaa, mutta palkitsevaa ja mahdollista
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732785
- 632684
- 681792
- 241637
- 201560
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä101515- 151402
- 481257
- 381243
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91219