Katselin vanhoja valokuvia ja ihmeekseni nousi muististani monet vaatekerrat, jotka oli jo kansakouluaikoina!
Punaruudullisen talvileningin muistan, jossa valkoinen pyöreä kaulus, ja edessä esiliina ja taskussa nenäliina.
Harmaan kudotun liivin punaisine reunoineen ja taskunsuineen, josta pidin kovast. Se oli Ruotsin mamman kutoma ja ihanan lämmin. Äiti otti sen pölymopikseen harjan päälle, kun ei pitänyt siitä! Vieläkin harmittaa!!!
Oppikouluun teetti äiti isän puvusta kääntäen harmaat puolihameet liivillä, eri puseroiden kanssa ihan asiallinen kouluasu ja harmaa ruudullinen ulsteri oli silloin kouluasuna.
Monot talvella ja villasukat sukkanauhoineen :D ja jumppaasu oli sinistä puuvillaa.
Päähineenä oli baskeri hieman vinossa toisella korvallisella ja keväällä paljain päin! Ihania muistoja tulee mieleen!
Muistatteko vielä minkälaiset kouluvaatteet olivat
9
289
Vastaukset
Muistan yhden tapauken, jonka vuoksi itkin tuhersin monta päivää, ja se oli sellainen tapaus että äitini ja vanhin siskoni olivat tehneet minulle lakin se oli harmaasta niinkuin huovasta tehty päätä myötäilevä ja punasilla oli kirjailtu sivuista, tykkäsin siitä hyvin paljon ja se oli uutuutena ensimmäistä päivää minulla päässä kun tulin koulusta, kävelin aukeaa peltotietä kotiinpäin ja oli talvi ja tuulen tuisku otti lakkiinni ja heitti sen kierimään hankea pitkin ja muistan kun yritin juosta sitä kiinni, mutta en tavoittanut ja silloin pääsi itku jota kesti monta päivää,,,, olin vasta eka luokalla koulussa joten en muuta vaatetusta muista siltä ajalta..... että tällainen tapaus.
- marja-liisa..
Minä muistan, että jostain Amerikan paketista saatiin harmaa naisten ulsteri. Se vietiin kylän ompelijalle, ja siiitä teetettiin minulle takki, Takissa oli selässä vastalaskos, edessä kaksi läpällistä taskua, ja kaksirivi napitus. Lopuista tilkuista tehtiin hattu, vähän sellainen nelisnurkkanen , nauhoilla leuan alta kiini. Ja koristeena siihen oli ommeltu eteen, ja korvallisille sinistä poimunauhaa.
Muistan miten se askeleeni oli kevyt, kun ensimmäisenä päivänä menin kouluun uudessa takissani. Ja ihan selvästi koulutoverit oli kateellisia. Ja minä olin mielestäni hyvin hyvin kaunis! marja-liisa.. kirjoitti:
Minä muistan, että jostain Amerikan paketista saatiin harmaa naisten ulsteri. Se vietiin kylän ompelijalle, ja siiitä teetettiin minulle takki, Takissa oli selässä vastalaskos, edessä kaksi läpällistä taskua, ja kaksirivi napitus. Lopuista tilkuista tehtiin hattu, vähän sellainen nelisnurkkanen , nauhoilla leuan alta kiini. Ja koristeena siihen oli ommeltu eteen, ja korvallisille sinistä poimunauhaa.
Muistan miten se askeleeni oli kevyt, kun ensimmäisenä päivänä menin kouluun uudessa takissani. Ja ihan selvästi koulutoverit oli kateellisia. Ja minä olin mielestäni hyvin hyvin kaunis!Voi kuinka ihanaa, noin voi lapsi olla onnellinen uudesta vaatteestaan.
Nuo nelinurkkaiset myssyt muistan, se ole topattu ja lämmin. Mutta v-39 tuli ensimmäinen pommi Rööperiin ja äiti oli lähettänyt minut vajaan (vai olinko jo täyttänyt ) 4 vuotiaan porttikäytävän maitokauppaan ostamaan hiivaleipää.
Maitokaupan suuri ikkuna särkyi ja lävisti tuon myssyni ja sain haavan päähäni.
Heräsin väliaikaisessa sairaalassa päähän ommeltuine tikkineni ja näin teevadilla appelsiiniviipaleita ja ihanan suuren Mikki Hiiri kuttaperkkaisen lelun:D
Siitä lähtien olen rakastanut Mikki Hiirtä vieläkin:D
- ullamirjami****
Olin nuorin meidän sisarusparvesta , ja muitan että en saanut ostettuja vaatteita varmaankaan koskaan , ne olivat sisarilta jääneitä joita oltiin koitettu korjata minulle sopivaksi.
Meitä oli 5 tyttöä , Ja oli sotaaika kun kävin koulua , V39 olin 5v . kun sota alkoi --,ja pulaaikaa riitti koko minun nuoruusvuodet.
Iso sisko teki minulle vaatteita , sitten kun kaupoista rupesi saamaan kankaita ---hän olikin hyvä ompelia.
Itse aloin ompelemaan vaatteeni jo 17vuotiaana. Ja tykkäsin tehdä sellaisia joita ei ollut vastaantulianpäällä ainakaan samanlaista .
Tyttökaverillenikin ompelin muutaman leningin . Pitkän suostuttelun jälkeen .-Minäkin muistan ommelleeni sinisestä kankaasta suoran hameen ja pienen boleron v.51 ja käsin! Ei ollut ompelukonetta silloin, mutta kun äiti sen näki antoi lainaksi Husqvarna poljettavan ompelikoneen.
Kun sain ensimmäisen vauvani oli tuo puku laitoksella mukana ja kyllä se kiristi vyötäröstä jonkun verran:D
Ihmettelen kuinka maltoin ommella sivusaumojakin käsin, mutta kun muista anoppini hääpuvun Sipoon vintillä, niin koko
leninki oli käsin ommeltu nappeja myöten.
Ihailin pikku laskoksia rintapielessä ja napinläpien siistiä ommelta.
Hyvin huolellista työtä oli anoppi tehnyt, ja oli omakin pukunikin huolella ommeltu, se opittiin tyttökoulussa aikanaan.
Nyt on sähkökäyttöinen Husqvarna itselläni, joka tekee napinlävet ja helmaompeleetkin näkymättömästi, vaan eipä tule ommeltua vaatteita enää edes lastenlapsille!
Pientä korjaustyötä korkeintaan. Aikanaan ompelin noin 10 vuotiaaksi tytöilleni mekkoja ja nautin siitä ihan:D
- *Kukkahame*
Meillä isosiskoni takki purettiin ja ommeltiin uudelleen hiukan pienennettynä minulle, siitä tuli aivan nätti ja kangas oli hiukan tummempi.
Tilkuista koottiin hattu ja vuori samaa kuin takissa, leuan alle solmittavat nauhat ja päälaelle iso päällystetty nappi, 'a vot' kyllä oli nätti.
Samoin kouluvaatteet olivat siskoni vanhoista tehtyjä, monesti kahdesta yhdisteltyjä kun silloin pidettiin vaatteet kunnes kuluivat, valmiita vaatteita ei ollut ei edes kankaita.
Naapurissa asui silloin hyvin taitava suutari, hän tekin kippurakärkiset saappaat, että ne oli kauniit, isäni käsitteli ne uutena lampaan rasvalla nosti uunin päälle yöksi että se rasva vetäytyy.
Kyllä muistot tulvahtelee mieleen näiltä ajoilta. Minulla on hyvin pieni luokkakuva joko ensimmäiseltä tai toiselta luokalta.
Siinä me tytöt seisomme sukat makkaralla, monot jaloissa ja essu edessä.
Alusvaate-eleganssi oli myös omaa luokkaansa: harmaasta flanellista tehty liivi, josta roikkuivat sukkanauhat. Luukkuhousut taisivat myös olla jostakin kohtaa napeilla liivissä kiinni, kun kuminauhaa ei ollut saatavissa.
Joka tapauksessa ne pienille ekaluokkalaisille olivat sen verran hankalat, että aina mentiin jonkun luokkatoverin kanssa puuseehen, kun napittamisessa tarvittiin apua.
Äiti oli aika kätevä, ja hän oli juuri ennen sotia ostanut Singerin, joka on toimintakunnossa vieläkin. Sillä hän ompeli meille leninkejä etupäässä tätien
vanhoista vaatteista.
Takit sen sijaan teetettiin ompelijalla. Ensimmäinen oli ruskea, ja hattukin tehtiin samasta palttookankaasta, josta takki oli ommeltu. Hatun etureunassa oli koristeena kaninkarvaa, ja sillä oli komistettu myös takin kaulus ja edusta.
Ihan tyytyväinen minä takkiini olin, mutta elämäni upeimman takin sain seuraavaksi.
Äiti purki vaaleanharmaan villakangastakin, pesi, silitti palaset ja värjäsi ne puhtaan punaisiksi. Sitten muuan naapurin emäntä ompeli siitä maailman kauneimman takin. Siinä oli puhtaan valkoinen kanikaulus ja valkoinen kasakkalakki.
Se oli niin upea yhdistelmä, että pikkusiskoni rupesi odottamaan hartaasti minun kasvamistani "ulos" siitä. Hänhän tietysti peri kaiken, mikä minulle tuli pieneksi.- Ramoona*
Alakoulun luokkakuvista voi tarkastella kouluasuja, mutta ilmeisesti kuvauksesta ilmoitettiin etukäteen, koskapa minulla eikä juuri muillakaan tytöillä ole niissä essua, vaan pyhäinen leninki. Yhdessa kuvassa nökötän eturivissä ylläni haaveitteni punainen samettileninki valkeine pitsikauluksineen.
Pienen koululaisen villakankaisen talvitakin äiti ompeli itse, 50-luvulla sai varmaan joi uusia kankaitakin. Mieleisin takki oli tummanpunainen, tyköistuva, jossa oli kanikaulus ja lakki samaa karvaa. Äiti kasvatti sodan loputtua itse kaneja, ja minulla sekä isosiskollani oli pienenä kaniturkitkin. Kirkonkylällä asui suntion leski, jolla oli neulekone. Hänellä teetettiin damaskeja, pitkiä housuja pidettiin vain hiihtopäivinä.
Oppikoulussa lettikampaus vaihtui poninhäntään, mekot hameeseen ja paitapuseroon sekä neuleisiin, vähitellen pitkät housutkin kelpuutettiin. Mieluisimmaksi takiksi sain tummansinisen duffelin, jossa tunsin itseni melkein teiniksi. Huopapäähineessä oli takana kolo, josta ponnari heilahteli. Tyttöjen ja poikien ero vaateasioissa oli kai selvä jo silloin.
En muista yksittäisitä vaatteista juurikaan mitään yksityiskohtia. Ei vaatteet kiinnostaneet niin kauheasti, kunhan olivat talvella riittävän lämpöiset ja kesällä mukavat.
Kotona tehtyjä meilläkin käytettiin. Isä ja äiti olivat käsistään käteviä ja materiaalina käytettiin käännettyjen aikuisten vaatteiden ehjiä kohtia.
Ensimmäinen räätälin tekemä vaate taisi olla rippipuku.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j472245- 261843
Katu täyttyy askelista...
Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.271465Näin susta unta
Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!151289- 1101289
- 181035
Tiedätkö nainen sen tunteen
Kun toinen tulee jossain vastaan. Naama leviää hymyyn kuin hangonkeksi. Mulla on susta semmonen,tunne.71954Kauniit ihmiset ei ole sinkkuja, se on karu fakta
Ihmisessä on lähes poikkeuksetta aina jotain vikaa jos hän pysyy sinkkuna pitkään. Sori kun sanon tän näin suoraan, mut107874Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta
Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua". Lukuun ottamatta tietysti ”jumalan” (sen ei jumalan, joka väittää oleva333853Mikset päästä irti ja hae apua
Mt ongelmiisi. En vaan voi ikinä enää luottaa sinuun, pelkään sinua ja toivon löytäväni jonkun muun. Rahaa sulla on saad74846