tietääkö äitinne?

pelottaa..

Sain lääkäriltä tehtäväksi jutella tilanteestani äidin kanssa ja lopettaa kaikki salailut..voi jospa tuntisitte äitini (jotenkin musta tuntuu, että tekin sanoisitte samaa omista äideistänne mut anyway..)..Hän sanoisi, että olen itse keksinyt ongelmani, eikä se ole mitään muuta kuin omaa "sekoiluani", mikä täytyy vaan lopettaa..tiedän, että hän sanoisi niin, koska hän vahvasti epäilee minun oksentavan (vaikkei pysty todistaa sitä itselleenkään tai ei halua) ja ongelmani "itsensä ja painoni" kanssa hän tietää vallan mainiosti ja on jo sanonut, että ongelmani ovat keksittyjä..ehkei hän ymmärrä täysin ongelman vakavuuttaa..ei esimerkiks tiedä, että bulimiani on johtanut siihen, etten ole käynyt koulua puoleen vuoteen..nyt tilanne on mennyt kuitenkin sioihen, että lähiaikoina hän saa tietää joka tapauksessa..jo senkin takia, että opintotukeni muuttuu sairaspäivärahaksi eikä se todellakaan jää siltä huomaamatta (meillä on perheessä yhteinen budjetti ja jokainen käyttää jokaisen pankkikorttia joten..) Tiedän, ettei salailua voi jatkaa enää hirveen pitkään, mutta ajatus täydellisestä paljastumisesta pelottaa todella paljon..bulimiassa hän näkisi ongelmana pelkästään oksentamisen, eikä sen syvempää osaa tai syytä..ahmiminen on sille okei,koska sen mielestä se ei tuota terveysongelmia..eli hän "parantaisi" minut sillä, että estäisi minua oksentamasta..ihan suorastaan fyysisesti estäisi..joutuisin painimaan sen kanssa päästäkseen vessaan..ehkä tämä kuulostaakin parantumisen kannalta hyvältä, ettei pääse oksentamaan, mutta kun itse tiedän, etten pysty lopettamaan ahmimista heti,ja jos en pääse oksentamaan,lihon ja voitte vaan kuvitella mitä se tekee psyykeelleni..hän ei ikinä pystyis ymmärtää miten paljon yhden ylimääräisen leipäpalan syönti voi vaikuttaa mun mieleen ja omakuvaan..ei vaan pystyis,koska se ei tunne tällaisia ongelmia, ne ovat hänelle täysin vieraita..mitä neuvoks?? tietääkö teidän äitinne ja miten he suhtautuvat siihen ja yrittävätkö auttaa jne.?

3

157

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • fatstacy-

      Äitini ei tiedä. Olen 17 v tyttö ja oksennellut parisen vuotta. En pystyisi ikinä kertomaan vanhemmilleni, en koskaan. Tiedän itsekkin että totuuden on pakko tulla jossakin vaiheessa ilmi jollen saa itseäni kuntoon.
      Mielestäni helpointa sinun kohdallasi olisi kertoa äidillesi ennen kuin hän saa itse tavalla tai toisella tietää, mutta silloin sinun täytyisi olla valmis parantumaan ja tekemään kaikkesi sen eteen.
      Jos äitisi todella on sellainen kuin sanot, ota hänet mukaan ammattiauttajalle ja laita hänet uskomaan että bulimia ei ole sinun vikasi.
      Minusta ei olisi tuohon, mutta sinusta ehkä voisi olla :)

    • oonsairas

      Äitini tietää, muttei hänkään ihan ymmärrä ongelman vakavuutta, ei tietenkään kun ei ole itse sitä koskaan kokenut omalla kohdallaan. Voisit tietenkin sanoa äitillesi, että estää ihan fyysisesti sinua AHMIMASTA, tai että suunnittelette tietyn MÄÄRÄN jonka sinä saat syödä, niin ei tule tarvetta oksentaa? Koita nyt jutella sen äitisi kanssa ja selvittää tätä ongelmaa syvemmin. itse näytin äidilleni kauppakuitit, mädäntyneet hampaat, verillä olevat rystyset, verillä olevan vatsan, kerroin hyvin yksityiskohtaisesti miltä tuntuu kun melkein tukehtuu oksentaessa. ehkä se jotain siitä ymmäri.. :

    • lostinownthoughts

      No saatiin just eilen illal juteltuu äidin kans..keksustelu oli hyvin tunteellinen ja itkin siin melkee koko ajan yrittäessä selittää tunteitani..en oikeen tiedä pystyykö mun tilaa oikee bulimiaksikaan sanoo, vaikka oksennankin 3-5 kertaa päivittäin,mutta kun tuntuu, ettei se ruoka ole siin ollenkaan juju..vaan se tyhjyys..se et sen oksentelun ja ruuan sijasta ei ole MITÄÄN..pystyn esim. vieraiden ihmisten läsnä ollessa syödä suurin piirtein normaalia ruoka-annoksia..ainakin yhden päivässä.. (ja uskon. esim et jollain laitoksel ihmeteltäisiin et mitä teen siellä, koska saan ruokani pysymään niin hyvin sisällä)..mut sit kotona ahmin tietoisesti ja oksennan sit tietysti..mulla ei siis tavallaan ole pakonomaista kauhua ruokaa kohtaan (vaik en kyl pysty pitää sisällä mitään epäterveellist ruokaa, enkä lihaa,perunaa,makaroneja jne..mut esim. salaattia,vihanneksii,hedelmii,puuroo,ruisleipää,jogurttia voin)..ja pelkään lihomista kyllä aika paljon..mut siit keskustelust sen verran et kerroin kaiken niin avoimesti kuin pystyin ja äitini tuntui ymmärtävän,mut sit kuitenki tuntuu et jos mulla ei ois tätä oksenteluu ni hän ei välttämättä tajuais et mulla ei oo kaikki hyvin, et mulla on ongelmii..et se nyt kans keskittyy siihe ruokaan ku mä taas koen sen ongelman jotenki erilailla..en nyt tiedä ymmärrättekö yhtään mitä ajan takaa..:D mut anyway,vaik se nyt ymmärsi tän ongelman ja me ollaan mietitty käytännön asioita,mitä vois kokeilla..esim. tietenkin ruokailun rytmittämistä et saisin normaaliruokaa 3 kertaa päiväs (ei kyl tuu toteutuu..ei ainakaa täysin normaaliruokaa), sit hän ehdotti et kävisin sen työpaikalla (hän on päiväkodissa töissä) ihan vaa ajanvietteeks leikkii lasten kans..oon nyt kuitenkin sairaslomalla ni ajattelin, et siit vois olla hyötyy ainaki sen verran, et saisin ajan kulumaan ja ajatukset muualle edes joksiki aikaa..mut mun pointti on nyt se, et vaikka kaikki sattuiki nii hyvin ja ymmärrystä ja tukea saatiin, ja mä olin TODELLA siis todella helpottunut salailun lopettamisesta, niin silti mua nyt KADUTTAA kertominen...must jotenki tuntuu et oisin paljastanut koko elämäni, koko mun heikkouden ja mitättömän maailman...ikään kuin mut olisi riisuttu alasti kaikkien eessä..ja nyt mä taidan olla niin tyhmä,et ku mul vihdoin on hyvät mahikset päästä tästä eroon ja alkaa pikku hiljaa osallistumaan normaaliin elämään, tuntuu etten halua luopua bulimiastani..koska bulimia on kaikki mitä mulla tähän asti on ollut eikä sen tilalle ole mitään..ymmärrättekö yhtään ajatuksiani? :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      104
      3364
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      88
      3073
    3. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      20
      1913
    4. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      69
      1896
    5. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      38
      1847
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      21
      1731
    7. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1687
    8. Pettymys! Tähdet, tähdet -kisassa tämä erikoisjakso pois - Pistänyt artistit todella lujille!

      Tähdet, tähdet -kisa on edennyt genrestä toiseen. Mutta erästä monen toivomaa erikoisjaksoa ei tällä kaudella nähdä. Voi
      Tv-sarjat
      34
      1429
    9. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1339
    10. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1337
    Aihe