Mitenkä kroppa muuttuu raskauden jälkeen?

Hei!

Ensinnäkin 30 vuotta ei ole mikään erityisen korkea ikä lapsen saannille. Nykyään se on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Oma vauvani on nyt 6 kuukauden ikäinen. Olin ennen raskautta hoikka ja lihaksikas, kiinteät C-rinnat. Lihoin 17 kiloa. Osasyynä oli se, että kärsin melkein koko raskauden ajan jatkuvasta flunssasta ja angiinoista enkä saanut enkä jaksanut siis harrastaa kauheasti liikuntaa. Loppuraskaudessa lapsi painoi jotain hermoja niin, että en voinut viimeisinä viikkoina edes kävellä ilman tukea (seiniä tai miestä), sillä toinen jalka meni kirjaimellisesti alta eli siihen ei voinut tukeutua lainkaan.

Minulla on laihdutettavana vielä 7 kiloa. En ole varsinaisesti laihduttanut, sillä imetän ja kova laihdutus ja rankka urheilu voi lopettaa maidon tuotannon. Olen nyt aloittelemassa taas kuntoliikuntaa (reipasta kävelyä rankempaa). Rinnat ovat menneet "täysin pilalle", ne ovat roikkuvat puikulat, rumat suoraan sanoen, mutta olen onnellinen, että imetys onnistui, lapsi sai äidinmaitoa ja olemme molemmat nauttineet hellistä imetyshetkistä. Vatsalihakset ovat aikalailla kadonneet. Peppu on ok, reidet myös. Eivät levinneet kauheasti ja ovat edelleen aika kiinteät.

Loppuyhteenvetona: minusta näkee, että olen ollut raskaana, synnyttänyt ja imettänyt. Edessä on vielä monta tuntia jumpassa ja kuntosalilla, mutta se nyt ei ole niin paha asia. Rintoja voin yrittää kohentaa lihaskuntoliikkeillä, mutta lopputuloksesta en voi olla varma. Ongelmani ovat luksusongelmia, olenhan terve; kyse on siis lähinnä estetiikasta :D.

Olen vartalonmuutoksista huolimatta uskomattoman onnellinen äitiydestä. Rakastan lastani yli kaiken ja suunnittelemme mieheni kanssa vielä toistakin lasta.

Raskaus tuo yleensä lisäkiloja, mutta ne lähtevät kyllä pois, jos syö ja liikkuu kuten ennenkin. Ei siihen tarvita oikeastaan muuta kuin terveet elämäntavat ja pikkuisen aikaa, ei mitään kovaa treeniä tai muuta vastaavaa. Niissä tarinoissa, joissa "tuli 25kiloa lisää ja 10kiloa jäi pysyvästi" mättää joku, eli lihoaminen johtuu jostain muusta kuin raskaudesta, eli syömisestä ja liikkumisesta. Raskaus ei muuta naisen kroppaa toimimaan niin, että yhtäkkiä jää jotain kiloja "vaikka mitä tekisi". kannattaa muistaa, että jos niitä lapsia tulee tasaisin noin 3 vuoden välein kolmekin, menee helposti 10 vuotta eteenpäin, joten ikäkin jo jotain tekee, mutta ne ikämuutokset tulisi tietysti ilman raskauksiakin.

Itse olen ihan saman kokoinen kuin sinä, ja raskausaikana tuli kiloja 17. En tarkkaillut painoa enkä kroppaa sen kummemmin, mutta vanhoja kuvia kun katsoo, niin lapsen 1-vuotis synttäreillä olin jo täysin omissa mitoissani vanhassa mekossani. Olin kyllä jo sitä ennenkin, mutta siis viimeistään silloin. Kun lapsi oli 6kk näytin jo hyvältä, mutta jonkin verran mahaa varmaan vielä oli.


Rinnat saa korjattua ainoastaan plastikkakirurgilla, mutta kaikilla ei rinnat piloille ulkonäöllisesti mene.

Olen kampaaja ja itsekin äiti, ja nähnyt siis paljon raskauden jälkeen ohentuneita hiuksia, mutta kyllä ne kasvavat aina takaisin. Kaikilla ei lähde juuri yhtään enempää kuin normaalistikaan, ja osa taas melkein kaljuuntuu esim ohimoilta tai muista kohdista, mutta aina hiukset kasvavat takaisin. Raskausaikana hiuksia usein lähtee vähemmän, ja synnytyksen jälkeen nämä joiden olisi pitänytkin pudota, putoavat yhtä aikaa, ja siksi hiustenlähtö voi olla runsasta.

30-vuotias ensisynnyttäjä ei ole ollenkaan vanha, ja hyvin ehtii vaikka 3 vielä lisää tekemään.

Raskausarpien tuleminen on tapauskohtaista, mutta niiden tulemisen voi välttää rasvaamalla ihoa. Raskausarpi on huono nimitys, koska niitä voi tulla ilman raskautta lihoessa ja rintojen kasvaessa murrosiässä.

Paino ei nouse yleensä kuin lapsen lapsiveden istukan painon verran eli synnytyksen jälkeen olet taas normaalipainoinen. Tietysti raskaus on monille naisille hyvä tekosyy antaa painon kasvaa.

Rinnoista nännit pulpahtavat töröttämään, mitä jotkut pitävät supereroottisena. Joillakin naisilla rinnat lerpahtavat todella rumasti, mutta onneksi kaikilla ei käy näin surkeasti.

Alapää ei muut miksikään, joillakin vain kiristyy. Orgasmiherkkyys voi kasvaa aika tavalla mikä voi olla huono juttu, jos nainen on jo ennestään miestään herkempi.

Huonoin juttu on keisarinleikkaus, joka rikkoo paikkoja.

Vatsalihakset eivät välttämättä palaudu keisarinleikkauksen jälkeen ennalleen, samoin alavatsasasta voi tunto jäädä. Ei se arpi näy.

Voi kiitos kaikille miten paljon oon saanu ihania ja paljon tietoa tulleita vastauksia , kiitos !!

Mulla raskaus on tuonu lisäpainoa 21 kg, tosin nyt olen viimeisilläni. Eli en tiedä, kuinka nopeasti paino laskee siitä sitten.

En ole syönyt suunnattomia määriä, enkä epäterveellisesti. Alkuraskauden pahoinvoinnin ja loppuraskauden närästyksen tähden on ollut aivan mahdotonta syödä sellaisia määriä yhtikäs mitään! Ja jos mietitte, että mitä närästyspotilaat taikka mahatautiset syövät, niin ei se ainakaan pitsaa, limsaa ja viineriä ole ...

En tosin ole liikkunutkaan kipujen tähden. Loppuraskaudessa on lisäksi tullut ihan rehellistä nesteturvotustakin, jonka huomaa etenkin käsissä ja jaloissa. Sukkien varret jättävät syvät jäljet. Näkyy jopa, missä kohtaa sukissa oli saumat ja rypyt!

Jos lähtöpaino on kovin matala, luonto kyllä pitää huolen siitä, että rasvavarastoja on tarpeeksi imetystä varten. Itselläni lähtöpaino oli suurinpiirtein sama, kuin sinulla, AP. Rasvaprosenttini oli silloin todella alhainen. No, nyt se ei ole alhainen enää :D

Vaikka olen aivan viimeisilläni, en ole vielä saanut ainuttakaan raskausarpea. (Koputtaa puuta). Siihen vaikuttaa eniten kudostyyppi, sillä raskausarpi syntyy niin syvälle ihoon, ettei rasvailulla ole mitään merkitystä. Luulin, että koska yleensä haavoista minuun jää helposti arpia, ihoni on kuivuuteen taipuvainen ja olen aina ollut todella hoikka ja pienivyötäröinen, saisin raskausarpia hirvittävät määrät. Toisin on käynyt!

Tisut ovat löpsähtäneet jo nyt. Luulen, että ne tulevat kärsimään eniten. No, mutta sitten investoin hyviin liiveihin :) Ei sitä yleensäkään ole tullut ilman tisuliivejä liikuttua ihmisten ilmoilla.

Itse raskauden alussa surin kovasti ulkonäköni muuttumista ja niitä muutamia kiloja, jotka tulivat jo aivan ensimetreillä. Nyt raskauden loppuvaiheessa tuntuu siltä, että kropallani on enää välinearvoa. En jaksa meikata, enkä laita hiuksiani. Enkä tunne itseäni kovinkaan epäviehättäväksi, en oikeastaan ajattele asiaa lainkaan. Naisellisuuteni on täysin kadoksissa, tuntuu siltä että olen täysin neutri. Joskus peilikuvan nähdessäni sieluani kipristää, mutta yllättävän vähän. Lähinnä tunnen haikeutta entistä minääni kohtaan. Muutos on ollut niin valtava, ettei siihen oikein voi suhtautua toisella tavoin.

Itseasiassa olotilani on kummallinen, sillä olen ihmisten ilmoilla liikkuessani kovin vähän tietoinen siitä, miltä näytän - jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Yleensähän sitä ainakin vähän aina miettii, että onko tukka hyvin, naama hyvin ja onko vaatteet nätit: on tietoinen ulkonäöstään ja vähän peilaa itseään, vertailee muihin. Nyt minä vain menen. Olotila muistuttaa lapsuutta, siinä on jotain kovin viatonta ja simppeliä. Jos tämän saman olotilan saavuttaisi muulloinkin, kuin viimeisillään raskaana, saattaisi vapautua valtavat määrät henkisiä tehoja hyötykäyttöön.

:)

Että aikuisella ihmisellä on oikeus olla hankkimatta lapsia, perustuen täysin omaan päätökseen? :) Tämä yhteyskunta paapottaa kaikkia lisääntymään niin paljon kun pystyy, mutta silti, voi pysähtyä ja ajatella - tarvitsenko minä lasta? Mitä varten?

Suurin osa synnyttää lapsia silkan egoismin takia - koska se tulee rakastamaan minua, minulla on jotain sisältöä elämässä jne. TAI: koska kaikki tekee niin, jos ei tee niin on outoa, pakko.

Ihmiset. Meillä on valinnan vapaus :)

http://www.happilychildfree.com/

No voin sanoa, että itsensä saa plösökuntoon myös ilman raskautta (kuten minä) ja toisaalta taas jos elää myös raskausaikana ja synnytyksen jälkeen terveellisesti, niin ei välttämättä näy ulospäin, että on raskaana ollutkaan. Eli mahdollisuuksien mukaan kannattaa harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti, ei hirveästi herkkuja. Raskausaikana tietty vähän hankalaa, mutta synnytyksen jälkeenhän voi aloitella esim. vaunulenkit ja siitä sitten pikkuhiljaa muutakin liikuntaa, kunhan kroppa sen sallii. :)

Mulla lisäkiloja tuli raskausaikana ainoastaan noin 5, koska painoa ennestään niin paljon. Imetys vie aika hyvin kiloja ja muutenkin vauvan hoitaminen on aika "laihduttavaa". Minä siis olen saanut pudotettua kaikki raskauskilot plus vähän ylimääräistäkin. Vielä tosin paljon jäljellä, mutta ne lähtee ajan kanssa...

Raskausarvet pelotti mua jo alkuraskaudessa ja tulihan niitä. Kamalan näköisiä ovat, mutta onneksi en koskaan ole viihtynyt bikineissä. :D Eikä niitä oikeasti enää ajattele siinä vaiheessa, kun vauva on sylissä. Sitä paitsi kaikillehan niitä ei tule ollenkaan.

Ymmärrän kyllä ap:n innostuksen hankkia lapsia nuorena. Minut äiti sai melkein nelikymppisenä eikä yli 10 vuotta vanhemmasta sisaruksesta paljon seuraa ollut... Eikä äiti ja isäkään oikein jaksaneet touhuta mitään mun kanssa. Itsekin olisin hankkinut lapsia jo parikymppisenä, mutta valitettavasti en vielä silloin tavannut miestäni. Mutta eipä tämä 30 kuitenkaan liian paljon ole. Vielä jaksaa hyvin touhuta lasten kanssa. Mutta siis jos olisin voinut valita, olisin hankkinut lapsia jo 10 vuotta sitten.

Mun mielestä jos liikkuu ja syö samalla lailla kuin ennen raskautta, niin ne kilot pitäs saada aika nopeesti pois...MUTTA mulla ainakin molempien lasten vauva-ajan tajuton väsymys ja univelka aiheuttivat sen, etten jaksanut liikkua yhtä paljon (eikä ollut niin paljon mahdollisuuksiakaan enää) ja toiseksi, söin liikaa väsymykseeni. Itse lihon aina kun nukun huonosti, koska olo on kuin "rapulassa" jatkuvasti ja tulee lohtusyötyä sitten. Sain kaksi lasta kahdessa vuodessa ja painoa on nyt 3-4kg enemmän kuin ennen ekaa raskautta eli ei kuitenkaan hirveästi onneksi. Oon 170cm/65-66kg. Veikkaan, että loput tippuu kun menen töihin ja alan syödä työpaikan terveellistä ruokaa (salaatti/keitto) :-). Imetysten jälkeen rinant ei oo yhtä kiinteät ku ennen ja mulla ainakin ne ylimääräset kilot näkee vyötäröllä. Muutama suonikohju (joita ei kyllä edes juuri näe) tuli sääriin ja hormoniviiva on yhä mahassa vaikka kuopus on jo 1v.

Minä sain lapseni juuri 19 vuotiaana, kyllähän tuo kroppa siitä kärsi, muttei mikään maailman loppu ole :) painoa tuli raskauden aikana jopa 20 kiloa, tosin oma moka kun tuli kovasti syötyä ;) synnytyksen jälkeen paino kuitenkin putosi ensimmäisen vuoden aikana jopa alle lähtöpainon. (163/48) Toki se tarkoitti myös liikunnan lisäämistä ,kävelyä ja kuntosalilla käyntiä :) (olen kyllä aina ollut myös luonnostani hoikka)

Nyt lapsi 3v ja kyllä kropasta näkee että olen synnyttänyt, mahassa ja rinnoissa löysää nahkaa ja arpia rinnoissa, reisissä ja mahan alueella. normaalit vaatteet päällä niitä ei tosin huomaa, niinkun joku jo sainoi että harvemmin sitä alasti ihmisten ilmoilla liikutaan :)

Raskaus aikana oli järkyttävää pahoinvointia (tosin olen sen tyyppinen että oksentelen ja voin pahoin milloin mistäkin syytä) ensimmäiset 3kk, sen jälkeen pääsinkin aika helpolla :) synnytyskin meni jees, kesti tosin 17h mut ponnistusvaihe onneksi vain 10 min. :) ei siis ole jäänyt minulle ainakaan mitään traumoja raskaudesta tai synnytyksestä :)

No ihan ensiksi: jos todella haluaa lapsia, on valmis myös ottamaan siitä jäljet kroppaansa. Jos huoli oman täydellisen vartalon menetyksestä on päällimmäisenä mielessä, ei ehkä ole vielä kypsä saamaan lapsia. :) Ihan hyvä siis että vielä odotat. :)

Niin kuin aiemmistakin kirjotuksista voit lukea, niin yksilöllistähän se on kuinka kroppa muuttuu eikä juurikaan ole ennustettavissa. Ei etes verrattavissa omaan ätiin tai siskoihin.

Itse sain esikoiseni 28-vuotiaana, toisen 30-vuotiaana. Haluamme lisää lapsia, enkä tunne itseäni siihen vielä ollenkaan liian vanhaksi. ;) Mulla oli lähtötilanne lähes sama kuin sinulla; 158cm, 52kg, rinnat saman kokoiset. Rintojen koko ja muoto on pysynyt ennallaan, imetin kumpaakin lastani yli puolivuotta. Ensimmäisestä raskaudesta tuli kiloja kahdeksan, lapsi syntyessään 3,7kg. Toisesta kiloja kymmenen ja lapsi 3,8kg. Kummastakin raskaudesta kilot jäi ihan kirjaimellisesti synnärille, taisin painaa vähän vähemmänkin ensimmäisinä viikkoina kuin ennen raskautta. Nyt kun nuorimmainen on 2v, painoni on vakiutunut 54kg. Vatsa on naisellisen pehmeä pömppä, mutta enpä mistään pyykkilaudasta olen koskaan haaveillutkaan. Liikun, olen hyvä kuntoinen ja voin hyvin. Raskausarpia ei tullut kummastakaan raskaudesta, ehkäpä syynä maltillinen (mutta kuitenkin riittävä) painon nousu.

Alapää tietysti sai omat osumansa, muistoina ensimmäisestä synnytyksestä epparihaavan arpi. Toisessa raskaudessa petti lantionpohjanlihakset ja niitten kuntoon treenailu on vienykin vähän enemmän aikaa. Toisesta raskaudesta sain myös suonikohjuja pohkeisiin, kuljin viimeiset kuukaudet tukisukissa, mutta ne hävisi itsestään synnytyksen jälkeen.

Itse en juurikaan muuttanut elämäntapoja raskauksien aikana. Ruokailu- ja liikuntatottumukset oli kunnossa jo ennen raskauksia. Kuntoliikunnan jouduin kummassakin raskaudessa lopettamaan suunnilleen puolessa välissä supistusten takia. Mutta senkin jälkeen kävelin lyhyitä matkoja, sen veran kun tuntu hyvälle.

Halusin itsekin lapseni nuorena, esikoistani aloin odottaa reilu parikymppisenä. En ollut mikään kiinteätissinen teini koskaan ollutkaan, enkä ihan timmi muutenkaan, vaikkakin kyllä hoikka, ei jenkkakahvoja tms.

Ensimmäistä lasta odottaessani olin varautunut painonnousuihin, raskausarpiin, alapään ulkonäkömuutoksiin ja kaikkeen mahdolliseen. Olinkin yllättynyt, kun mitään noista ei tapahtunut. Tai no, tulihan painoa joku 12 kiloa, mutta ei se näkynyt muualla kuin vatsassa ja rinnoissa. Pari viikkoa synnytyksestä olin jo samassa painossa, kuin ennen raskautta.

Toisen lapsen kohdalla sujui samaan mallliin. Kolmannen kohdalla kävi mielessä, tuleeko kiloja enemmän kuin koskaan mutta aiemmasta poiketen niitä tulikin vain viisi. Minusta ei näy edes uimarannalla, että olen synnyttänyt kolme lasta ja mikä hauskinta, en ole edes tehnyt kovasti sen eteen töitä. Monista poiketen kylläkin säilyttänyt terveellisen ruokavalion ja liikunnalliset harrastukseni.

Ikä tuo naisen kehoon muutoksia ilman raskauksiakin. Painan saman verran kuin kymmenen vuotta sitten ennen lapsia, mutta ylävartalostani rasva on siirtynyt peppuun ja reisiin. Minulla on tiimalasi tyylinen vartalo, kapea vyötärö mutta muhkea lantio ja peppu (mainitsin, kun niistä kyselit). Niihin voisi olla treenin paikkaa, vaikka painoindeksi pyöriikin 20 hujakoilla. Kolmen lapsen kanssa saa arjessakin hyötyliikuntaa reippaasti, kun vaan jaksaa pomppia puistossa ja pulkkamäessä. Kunhan lapset ovat vielä vähän isompia, pääsemme enemmän harrastamaan liikunnallisia juttujakin yhdessä (hiihto, laskettelu, uinti..)

Rintani eivät vuosien imetyksen jälkeenkään ole sen kummemmat, kuin teininä. Ne olivat ehkä alunperinkin hieman roikkuvaa mallia, eikä asia ole itseäni häirinnyt. Oikean mallisissa bikineissä näyttävät ihan erinomaisilta.

Paljoon voi itse vaikuttaa. Jos raskausarpiakin tulee, useilla ne haalenevat huomaamattomiksi. Eräällä kaverillani on puheittensa mukaan jäänyt arpia ja vaikka hän itse ne noteerasi uimarannalla, en minä niitä missään kohtaa oikein silmiini saanut edes katsomalla, niin vaaleiksi olivat haalistuneet.

Kolmen lapsen jälkeen:

isot rinnat roikkuvat, takamus valuu alaspäin, maha on löysä ja arpinen. Mutta empä ole moksiskaan. Ihanat terveet lapset ovat elämäni suola ja sisältö siinä missä puolisokin, joka yhä edelleen rakastaa ja himoitsee minua.

Osa muutoksista johtunee tosin iästäni. On naisia, joiden vartalo ei useammastakaan synnytyksestä juuri muutu. Minä en kuulu heidän joukkoonsa. Kauniita vartaloita on monenlaisia. Usein kauneus syntyy siitä, miten vartalonsa kanssa on sinut ja miten sen "kantaa".

Miettisin ennenkin minkälaiset taloudelliset mahdollisuudet on hankkia lapsi. Hänestä kun on huolehdittava seuraavat 20 vuotta.
Ja minkälaisen isän aiot hankkia lapsellesi?

Toivottavasti et hanki lasta vielä kymmeneen vuoteen. Kouluttaudu ja mene töihin ennenkin. Työpaikan kautta voit saada myös mahdollisuuden maksuttomaan kuntoiluun. Kuntosalit ovat kaikkea muuta kuin ilmaisia.

Sehän on ihan itsestä kii nouseeko paino kuin paljon... jos mässää kahden eestä niinku jotku tekee ni varmasti saa äkkiä 10 kiloa liikaa painoa. Mulla meni ootus aika hyvin. 2kk ennen laskettua aikaa alkoi verensokerit heitellä niin aloin syömään 2 tunnin välein pieniä annoksia. Jätin vaalean jauhon ja rasvan pois. Koko raskaudessa nousi 7kg paino ja kaikki jäi sairaalaan synnytyksen jälkeen. Tissit on edelleen C tai D kuppia eikä oo sen kummemmat ku ennenkään. Tosin en imettänyt kuin pari viikkoa kun oli 2 kohtutulehdusta niin lääkekuurien takia ei saanu imettää. Samat housut meni 2 viikkoa synnytyksen jälkeen jalkaan mitä pidin ennen kun alkoi maha kasvaa :D Ja sain muuten poikani samana vuonna ku täytin 30v :DD Ja haluaisin vielä uhden tai kaksi lisää..

Sain lapsen 25- vuotiaana. Lähtöpainoni oli 53kg josta paisuin 73 kiloiseksi raskausaikana. kahdessa viikossa synnytyksen jälkeen tippui 10 kiloa, mutta toiset 10 jäi löllymään keskikroppaan. Raskaus arpia ei tullut, koska hoidin ja huolehdin ihosta. Rintojen kasvu oli maltillista ja treenasin rintalihaksia koko odotusajan salilla. Lähtökuppikoko oli 80c joka kasvoi raskaus ja imetysaikana 80d:hen. Imetin 5kk.Synnytys oli alateitse, nopea ja vauva pieni. Välilihaa leikattiin vähän.

Jälkitilanne: Olin 10 kymmenen kiloa ylimääräistä painoa, jotka olisivat jääneet jollen olisi päättänyt toisin. Peppu oli pieni koko raskaus ajan, eikä juuri muualla kropassa muutosta näkynyt kuin vatsassa ja rinnoissa. Laihdutin itseni pikkuhiljaa 48 kiloon imetyksen lopetettuani. Kävin 3 kertaa viikossa salilla ja kroppa näytti 1,5 vuotta synnytyksen jälkeen paremmalta kuin ennen raskautta. vanhat housut olivat jääneet suuriksi ja vyötärö oli kaventunut takaisin teinimittoihin. Kyllä se on niin itsestä kiinni!Kukaan ei jää lihavaksi jollei niin halua. Tietysti minulla oli hyvä tuuri kun ei tullut arpia tai nahka jäänyt löysäksi ja roikkuvaksi mistään.
Rinnat jäivät hieman suuremmiksi kuin ennen raskautta (D75) Eivät ole enää niin ylhäällä ja terhakan kimmoisat kuin ennen, mutta eroa ei juurikaan huomaa. Olivat ennen raskautta aika hyvässä kuosissa niin ei pikku muutos hetkauta. Saahan se kroppa vähän muuttuakin iän ja raskauden myötä,muttei se tarkoita, että näyttää välttämättä rumalta.
Alapäässä ei ole mitään rakenteellisia tai ulkonäöllisiä muutoksia havaittavissa.

Minulla ei raskaus tehnyt pahaa jälkeä kropalle, kun pidin siitä huolta raskaana ja sen jälkeen. Enkä antanut itseni mammautua ja jättänyt kiloja vyötärölle pyörimään. Koska olen aina pysynyt kunnossa ja hoikkana ei ole ollut suurempaa syytä laihduttaa tai kuntoilla erityisen ahkerasti. Olen jopa ollut laiska näissä asioissa. Sitten kun raskausaika jätti 10 kiloa painoa ja oli pakko laihduttaa oli motivaatio kuntoilla ja syödä terveellisesti ihan eri luokkaa kuin ennen. En olisi ikinä saanut itseäni näin pieneksi jollen olisi käynyt "pohjalla".

Jos ulkonäkö on tosiaan noin tärkeä asia kuin aloituksesta paistaa, kannattaisi ehkä nauttia nuoresta kropastaan vähän pidempään. Itse sain esikoisen 24-vuotiaana. Raskauden aikana tuli 13kg lisäpainoa, joista viimeiset rippeet lähtivät imetyksen aikana (minulle paino ei ollut ongelma vaikka olen aina rakastanut herkkuja). Raskausarpia tuli paljon rasvauksesta huolimatta eivätkä ole ainakaan 3v aikana kuin vähän vaalentuneet (alussa olivat punaiset raidat). Itseäni eivät arvet ole haitanneet, mutta en ole erityisen ulkonäkökeskeinen muutenkaan..

Raskauden aikana rinnat kasvoivat ja imetyksen aikana vielä entisestään. Imetyksen loputtua taas pienenivät lähes samankokoisiksi kuin aiemminkin, mutta venynyt nahka jäi, joten eivät ole enää yhtä terhakkaat kuin ennen raskautta. Onneksi rintoihin ei tullut arpia venymisen takia (monilla niitäkin). Omasta mielestäni kuitenkin edelleen ihan nätit. Silikoneja en ottaisi kuin poikkeustilanteessa (rinnan menetys sairauden/onnettomuuden takia).

Vatsanseutu jäi vähän löysän näköiseksi, vaikka hoikka olenkin. Jos olisin jaksanut treenata niin varmaan olis saanu ihan litteeksikin. Mulla treenaamiseen ei lapsen tultua ole ollut vaan kiinnostusta eikä oikein aikaakaan.

Raskauden aikana mulla lähti hiuksia tosi paljon, mutta imetyksen loputtua alkoi tukka taas tuuhentua.

Synnytys oli normaali, mutta episiotomia (eli välilihan leikkaus) jouduttiin tekemään, jonka tikit lähti etukäteen vähän irti ja haava irvisteli. Alapää jäi kuitenkin kohtuu siistin näköiseksi, arpi toki näkyy. Repeytymiä ei onneksi tullut, voisivat olla varmaan vielä pahemman näköiset. Lisäksi mulle tuli raskausaikana peräpukamia, joista en ole vieläkään päässyt lopullisesti eroon (synnytyksestä reilut 2v aikaa), mitä luultavimmin ummetuksen takia.

Semmoset krempat. Tosiaan kaikki on ollut ehdottomasti lapsen arvoista ja tavallaan olen fyysisistä muutoksista jopa ylpeä, mutta uskon että voisi monelle olla aika kova paikka jos oma ulkonäkö on tärkeä eikä "virheitä" osaa hyväksyä.

Niin, jos sinulla on hyvä itsetunto, et liikaa miettisi noita asioita.

Vastaus on kuitenkin: oikea ruokavalio ja liikunta... ja kaikki on sitten lopulta enää sen jälkeen kiinni perimästä.

Hyvä mies hyväksyy sinut ihan yhtä rakkaana ja eroottisena ulkomuodon muuttumisenkin jälkeen, se kai siinä tärkeää on.

Varmin konsti on säilyttää kiinteä vartalo,ettei hankkiudu raskaaksi.

Kuuels "typsykkä" Kasva ensin aikuiseksi ja mieti vasta sen jälkeen sitä lasten tekoa. Niin kauan kun päälimmäisenä mielessäsi on sun vartalo ja sinä sinä sinä, niin ei kannata tehdä lapsia. Kun oikeesti haluat lapsen rakastaaksesi häntä, eikä miksikään näyttely esineeksi, niin viis veisaat siitä mitä sun kropalle raskauden aikana tapahtuu. Sitä kerkii miettiä sit sen jälkeen kun on sen lapsen saanut.

Vielä olet selvästi ihan liian lapsellinen tekemään lapsia...edes ajattelemaan lasten tekoa. Ja muista, se lapsi tarvii mielellään myös isän, ja äidin joka on juoksunsa juossut ja jolla on aikaa ja halua sitoutua siihen lapseen seuraavaksi 18 vuodeksi.

anna mennä - lapsi korvaa kyl kaiken minkä menetät, paljon tosin menetät, mutta kyl sua pusstaan sittenkin ku oot äiti :)

Moi! Olen lyhyt, 150- senttinen nainen ja 4 lasta tehnyt, isoimmat noin 4-kiloisia. Imetin lapsia tavallisen ajan itse kutakin, eli yhteenlaskettuna imetysaikoja tulee yli 2 1/2 vuotta. Ja toki muutokset näkyy! Vaikka kuinka en ole lihonut, niin rinnat on rupsahtaneet ja vatsanseutuun on jäänyt löysää nahkaa. Mutta siitä viis, sillä en edes odottanut, että olisin pysynyt saman näköisenä kuin ennen raskauksia. Raskaudet olivat halppoja, ja esim. pystyin olemaan fyysisesti vaativassa työssäni aina äitiysloman alkuun asti. Myös synnytykset sujuivat nopeasti, vaikka olen pieni ja vauvat olivat kokoooni nähden isohkoja. Synnytyskipuja on turha liioitella, ihmiset kokevat ne kovin eri tavalla, ja hyviä kivunlievitysmuotoja on olemassa. Synnytyksen pituus ei kerro kipujen kovuutta, jopa päinvastoin, nopeasti etenevä synnytys voi olla kivuliaampi, koska avautuminen etenee nopeasti ja supistukset ovat heti alusta pitäen voimakkaampia. Mulla lyhin synnytykseni kesti 1 1/2 tuntia, en kerinnyt saada mitään kivunlievitystä, ja se oli todella rankkaa, koska supistukset tulivat todella rajuina. Mutta mielestäni mulla ei ole mikään korkea kipukynnys, ja silti pidin kipuja ihan siedettävinä. Vois verrata ehkä oikein pahoihin vatsanväänteisiin, tuntuvat tietenkin erilaisilta.
Lihoin raskauksien aikana noin 10-15 kg, mutta paino putosi siitä sitten imetyksen myötä normaaliin, että nyt kun lapset on tehty, painan saman verran kuin yläasteikäisenä. Olen vaan kovin eri kokoinen, samat vaatteet ei toki käy.
Tässä oli vaan mun kokemuksiani, mutta toivottavasti voin olla avuksi!

Ihmettelen,
miksi 16v. haaveilee vain lasten saamisesta ja miettii sen vaikutuksia kroppaansa???? Eikö ensin kannattaisi opiskella joku ammatti, et kuitenkaan kauneudellasi elätä itseäsi loppuikääsi? (Tai voit elättää, jos löydät varakkaan , vanhan miehen ilman avioehtoa).
Mikä on motiivisi raskauteen, lapsen saamiseen? Miksi? Kenen kanssa?
Jos oikeasti rakastat toista ihmistä ja haluat lapsen hänen kanssaan, mietit etukäteen ihan toisenlaisia asioita.....
Olen aikuinen, kahden lapsen äiti. Kroppa vielä ihan timmissä kunnossa, rinnat ehkä vähän löysät. Treenattukin on...kaikki toimii...

Itse sain poikani 33 vuotiaana. Lähtöpaino 55 kg, pituus 169. Kauniit rinnat, C kuppi ja lattaripeppu ... kun tanssin.
Lihoin raskauden aikana 7 kg. Jostain syystä ei tullut ylipainoa ollenkaan. Toki liikuin ja söin hyvin ja terveellisesti.
Poikakin painoi 3850 ja oli täysi kymppi muutenkin.

Viikko synnytyksen jälkeen olin samoissa mitoissa kuin ennen raskautta tekemättä mitään sen kummempaa, kuin ennen raskautta. Tanssia siis ja rattaiden työntöä ym. lapsenhoitoa.

Vartaloni oli imetyksen aikana tosi seksikäs kun oli vielä isommat rinnat kuin ennen synnytystä. Imetin vuosi 2 kk.
Imetyksen jälkeen rinnat kyllä pienenivät aikalailla mutteivat roikkuneet. Mitään raskausarpia ei tullut. Gynekin luuli etten olut synnnyttänyt alarteitse. Sielläkin kaikki ehjää vaikka neulottiin varmaan 10 cm. Arpea kyllä jomotteli pari vuotta silloin tällöin.

Tämä on yksilöllistä. Tunnen jonkun kyllä joka lihoi ja väkisin laihdutti sitten raskauden jälkeen. Yhdelle jäin ihan hirveät raskausarvet vatsalle.

tuollaisten ei pitäisi lisääntyä ollenkaan

Heippa!

Haluaisin sanoa samaa mitä jotkut muutkin. On varmaan luonnollista miettiä raskautumista silloin kun on itse vielä kasvamassa naiseksi. Olet todellakin vielä vasta naisen alku. Tosiaan, jos sinulla on päämurheet siinä miten kroppa muuttuu raskaudessa, olet aivan epäkypsä miettimään lasten tekoa. Tuskin asia muuttuu radikaalisti kolme vuotta tästä eteenpäin.

Kun saat lapsen, olet hänestä vastuussa. Kerran äiti, aina äiti. Millä elättäisit lapsen ja itsesi? Olisiko sinulla tarjota hänellä tasapainoinen koti? Olet itsekin vasta syntynyt ja elämänkokemusta sinulla ei paljoa ole. Jos tekisit lapsen pian, harmittaisiko sinua kun kaverit bilettävät kun sinä olet kotona lapsen kanssa? Entä jos lapsi ei ole terve? Kukaan ei takaa mitään. Olisiko sinulla hyvä turvaverkko, josta saisit tarvittaessa lapsenhoitoapua? Lapsen hoitaminen 24/7 voi olla raskasta, varsinkin jos lapsi on itkuinen eikä nuku hyvin. Parin tunnin yöunilla ei jaksa kuntoilla. Äitiys vaatii fyysistä hyvinvointia, mutta myös psyykkistä hyvinvointia. Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole harvinaista.

Ennen kaikkea kasva rauhassa myös henkisesti. Mieti vasta myöhemmin, haluat edes tehdä lapsia. Niitä kun ei ole pakko edes tehdä.

Mieti itse, mitä tarkoittaa kun luet viihdeuutisista "hehkuu odotuksen onnea" "hänen suloinen vauvamasu". Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Raskaus kestää hetken ja vauvat ovat pieniä vain vähän aikaa. Mieti myös sitä, että lapsi tulee myös murrosikään...

Olet hullu, tai suorastaan sairas, jos aijot pilata nuoruutesi jollain kersalla. hankit lapsen, kun olet vielä itsekin sellainen...

Ensiksi millä helvetillä aijot elättää lapsen, kun tuon ikäisenä olet hädin tuskin ylioppilas/ valmistunut ammattikoulusta. Jompi kumpi tutkinto on kuitenkin pakko suorittaa, jos töitä haluaa joskus tehdä tässä maassa. Entä jatko-koulutus korkeakoulussa? Ei tule onnistumaan jonkin kersan kanssa, ja muutenkin nuoruuteen kuuluu opiskelijabileet ja vapaus, josta kummastakin joudut luopumaan, ja sen sijaan katsomaan yksin kotona nyhjäten, kun muut ikätoverisi vieraantuvat sinusta, ja samalla he nauttivat nuoruudestaan. Ellet sitten tahdo tyytyä johonkin huonopalkkaiseen duunarialaan.

Entä miehesi? Tuskin hän haluaa pitkää leikkiä kotileikkiä kanssasi, etenkin jos hän on suunnilleen samanikäinen. Et voi turvautua siihen, että voisit elää hänen siivellään. Muutenkin nuorena solmitut suhteet eivät yleensä tule kestämään kovin kauaa, joten voitko varmasti luottaa kumppaniisi, ja siihen, että hän pystyy elättämään teidät kaikki kolme, ja vielä pysyy sinun elämässäsi lapsen aikuistumiseen asti?

Herää! Hanki ensin kunnon koulutus jostakin korkeakoulusta, mikäli blondin aivosi siihen kykenevät, ja hanki kunnon hyväpalkkakkainen duuni, millä pystyisit elättämään itsesikin, myös siltä varalta että kumppani jättäisi sinut... Sitten vasta kun pystyt täysin huolehtimaan itsestäsi, niin voit alkaa äidiksi. Hyvä ikä olisi ehkä joku 24-25-vuotias, sillä silloin luultavasti kypsyyskin on hieman eri tasoa.......

Hmm.. Kasva ensin aikusieks ja aseta lapsi oman ulkonäkösi edelle, harkitse sitten vasta lapsen tekoo. Miks sä olet huolissas siitä, mitä MUUT pojat sun ulkonäöstäs ajattelee, kai sulla sentään mies on, jonka kanssa sen lapsen tekisit? Et oo muuta kun pinnallinen teini, jolla on viellä pitkä matka aikuisuuteen ja vanhemmuteen.

Hei

Itse olen nyt 22-vuotias, normaalisti pituus 170, paino 55 kg, sama kuppikoko kuin sinulla. Eli aika lähelle osuisi tuota tilannetta :) Ja viime perjantaina syntyi esikoinen. Raskauden jälkeisestä muutoksesta en niin kauheasti tietty vielä voi pidemmällä aikavälillä sanoa, ja jokainenhan on yksilö. Eli vaikka minulle jotain olisi käynyt niin ei välttämättä muille. Mutta annan nyt tähänastiset omat kokemukseni, jos niistä jotain apua olisi.
Raskausaikana kiloja kertyi kymmenisen lisää, ja niistä taisi puolet kadota synnytyksen myötä. Alle viikon jälkeen nyt on paikat vielä turvoksissa ja maha pömpöttää hiukan sen vuoksi, muuten kyllä näytän ihan itseltäni. Mitä nyt rinnat ovat kokoa suuremmat kuin normaalitilassa. :) Minkäänlaisia raskausarpia ei tullut, eikä muutakaan ongelmaa ollut koko aikana.
Ruokahalua oli reilummin kuin normaalisti, nenä oli herkempi, torilla oli ihanaa kulkea ja nuuskia tuoreiden mansikoiden hajua. Olo oli kuin koiralla. Tosin sitten esim. kalan haju sai minut voimaan pahoin ja piti juosta pois. Muuta pahoinvointia ei ollut, kertaakaan en oksentanut. Vessassa piti laukata koko ajan.. Siinäpä nuo taisi meikäläisen oireet ollakin.
Synnytys sujui hirmu nopsaan, 4-5 tuntia meni käynnistyksestä (muksu oli pienenlainen ja lapsivettä vähän joten käynnistettiin viikkoa etuajassa) siihen kun sain pienen syliin. Kipulääkitystä ei sitten ehditty antamaan, joten kivuista sen verran että ei minulla ainakaan kuukautisiin voinut verrata.. Aika helvetillisethän ne synnytyskivut ovat suoraan sanottuna, mutta kestää vain vähän aikaa ja unohtuu samantien. Ja siinä tilanteessa se vaan menee, varmasti kipulääkkeen kanssa paljon helpommin :) Leikkaamaan jouduttiin aika reippaasti, mitä ei siinä supistuksilta edes tuntenut. Kiinni ompelun kanssa sama homma. Olo oli kaks päivää kuin istuisi siilin päällä, mutta nyt viides päivä menossa ja olo paljon parempi, pystyy istuksimaan :)
Pitemmällä aikavälillä en voi sanoa vaikutuksista oikein mitään, mutta uskon kyllä vahvasti että alle puolen vuoden kaikki on ennallaan, mitä nyt sylissä maailman kaunein pieni prinsessa :)
Ja kaikista noista "kasva aikuiseksi ensin" kommenteista.. Jotkut ovat kypsiä nuorena, toiset eivät koskaan. Jos itse tunnet olevasi valmis ja sinulla on mahdollisuus pitää hyvää huolta lapsesta sekä kumppani jonka kanssa toteuttaa unelmasi, niin tee se! :) Mutta lapsen hoito on raskasta, apua tulet tarvitsemaan, ja tavarat maksavat maltaita. Joten suunnitella pitää huolella.

Raskaus ei välttämättä tuo kiloja yhtään, lapsen lapsiveden ja istukan paino tulee väkisin, ei muuta. Minä en ole lihonut yhdenkään raskauden aikana, edes silloin kun kaksosia odotin. Olen edelleen hoikka ja hyvä kroppainen. Raskausaikana ei pidä syödä itseään muodottamaksi, ja liikkuakkin saa, jos ei lääkäri erikseen kiellä.

Varmasti on yksilöllistä kaikki muutokset raskauden jälkeen.
Näin kävi mulla:
Sain lapsen 25v. Olen aina ollut hoikka ja harrastanut liikuntaa. Harrastin ihan samalla tavalla raskauden loppuun asti (2-3k/vk kuntosalia tai jumppaa). Tietenki tein kaikki rauhallisemmin kun alko maha kasvaa. Painoin ennen raskautta 58kg, pituus 171cm. 13 kiloa tuli lisää ja 10kg lähti heti synnytyksen jälkeen ja loput pari kiloa viikko synnytyksestä. Imetyksen aikana laihduin vielä muutamia kiloja lisää mutta nyt 2v jälkeen painan n.60kg eikä haittaa yhtää että pari kiloa enemmän kuin enne raskautta. Tarkoituksella lihotin itseäni ku liian laiha mielestäni olin. Kun lapsi oli 3kk aloitin harrastukset uudestaan että pysyn kunnossa.

Rasvasin ihoa koko raskauden ajan aamuin illoin. Keskivartalolle käytin raskausarpivoidetta eli reidet, peppu, vatsa, selkä, rinnat. Muualle tavallista voidetta. Arpia ei tullut kuin kaksi pientä molempiin rintoihin ku maito nousi niihin. Nyt arvet lähes jo hävinneet.

Rinnat muuten samanlaiset kun aiemmin mutta hieman isommat mikä vaa hyvä asia. Alapää melko samanlainen kun ennenkin en tunne eroa seksiä harrastaessa. Ulkonäkö hieman muuttu välilihan kohdalla kun repes aika pahasti mutta ei haittaa.

Hiuksia alko lähteä ihan hirveesti ku lapsi oli vuoden ikänen vasta nyt alkaa rauhottuu ku lapsi jo yli 2v. Hiukset ohentu puolella mutta uusia hiuksia onneksi tullut paljon. Toivon että tuuheus palautuu ennalleen. Muutamii ensimmäisiä harmaita olen huomannut vaikka olen vasta 27v. Stressannu näköjään liikaa.

Kyllä lapsen uskaltaa tehdä ei se vartaloa niin paljoa muuta jos pitää hyvää huolta siitä.

Hei

Olen nyt itse 19 vuotias ja sain 2vk sitten esikoisen.
En lihonut yhtään, vaikka söin herkkuja ja ruokaa tosi paljon, paino vaan laski.
Olen itse 160cm/70kg ja kroppa on kiinteä ennen ja jälkeen raskauden, vaikka minulla oli pieni vauva vatta, sen saa kuntoon imetyksellä.
Minulla syntyi 4vk etuajassa ja rinnoista ei paljoo maitoa tuu, mutta onneks on äidinmaitokorvikkeet olemassa ;)
Minusta ei ainakaan huomaa että olisin äiti/synnyttänyt. Ja jos huomaa onneks on meikit olemassa ;)