14.v tekemä novelli

SHORT STORY

Nuorena poikana katsoin tulevaisuutta piirtämällä paperille lumiukon, jonka nimi oli White. Syntiset nimesivät sen Paskakasaksi. Paperissa oli tahroja, joita ei voinut poistaa. Ne pilasivat piirroksen. Paha kukoisti silloin. Kaikki jonka näin piirutuksen kautta, haihtui silmien kautta ulkoilmaan. Kaikelle oli syy. Minä en tiennyt sitä. Vaikka olin iässäni kaikkitietäväinen (omasta mielestäni) poika. Lumiukko vanheni paperissa vuosi vuodelta. Paperi tuntui kuihtuvan. Hyllyllä se teki kuolemaa ja katsoi vanhenivilla silmillään minua ja pyysi saada vapauden. Minä en sitä antanut. Vaikka olisi pitänyt. Iällä ei oikein ollut merkitystä mitään silloin, pelkkä kuva riitti todistamaan oman älykkyytensä taso. Piirustus lopulta sai tahtonsa ja lensi tuulen mukana. Lumiukko, joka oli haihtumassa näki sen kaiken, josta ei lopulta syntynyt mitään. Paperi lensi ja lensi kunnes se jäi auton alle. Lika ja painava kohtalo saivat sen. Paperilla oli toivoa, mutta minulla ei ollut. Minä kuolin aivokasvaimeen 24. marraskuuta 1989. Olisin halunnut paperin itselleni. Halusin katsoa piirrosta viimeisen kerran muistaakseni nuoruuden ajatukset. Neitsyyden menettäminen ja kukkien kukinta hyvällä hetkellä. En ollut sankari koskaan. En puolustanut ketään, jos jotakuta kiusattiin. Minä en koskaan ollut paha. Olin paha silloin, kun en tiennyt siitä. Luottamusta koeteltiin aina minun tapauksessani. Sain lahjaksi pianon, kun olin kolmetoista. Soitin sitä aina kun oli tilaisuus. Voin kuvitella vieläkin kaikki klassikot. Sormet koskettavat valkoisia ja mustia koskettimia. Pää on taivutettuna taaksepäin. Se on keskittymisen merkki. Kaikki klassikot tulivat päähäni uudestaan vaikka minulla oli paholainen päässäni. Soitin viimeisen kerran pianoa 10 viikkoa ennen kuolemaani. Se ei ollut mikään erityinen hetki. Käännyin ympäri ja näin lapsen piirtävän lumiukon, jonka vieressä oli toinen lumiukko. Paperissa ei ollut tahroja. Se oli täydellinen. Hän heräsi taas henkiin, elämänkumppani vieressään. He kokevat kaiken yhdessä. Mutta minä koin vain kärsimyksen. Ja niin koki myös White. Kuolinpäivänäni vieressäni oli sukulaisia ja ystäviä itkemässä nenäliinat kädessä. Vannoin vielä viimeiset hetket täydellisessä horroksessa. Että olisin vahva tämänkin jälkeen ja saisin oman Whiteni takaisin.

0

98

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000

      Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

      Luetuimmat keskustelut

      1. Miksi et irrota otettasi

        Suhteeni?
        Ikävä
        73
        2815
      2. Koko ajan olet

        Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
        Ikävä
        64
        2703
      3. Muutama syy

        Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
        Ikävä
        68
        1792
      4. Onko kaivatullasi

        Hyvä vai huono huumorintaju?
        Ikävä
        24
        1637
      5. Tykkään susta

        Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
        Ikävä
        16
        1580
      6. Estitkö sä minut

        Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
        Ikävä
        20
        1570
      7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

        Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
        Ikävä
        15
        1412
      8. Tiedätkö tykkääkö

        Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
        Ikävä
        48
        1267
      9. Millainen meno

        Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
        Ikävä
        38
        1243
      10. Onko meillä

        Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
        Ikävä
        9
        1229
      Aihe