Hei! Olen 17-vuotias tyttö. Olen sairastanut syömishäiriötä viimeiset 5vuotta. Aluksi anoreksiaa ja sen jälkeen bulimiaa. Koskaan en ole oksentanut mutta ahmimista kyllä ja sairasta liikuntaa. Nykyinen ongelmani on se että tuhoan ruokaa aina kun olen yksin kotosalla koska pelkään sortuvani. Syön kerran päivässö 1500-1600kcal kerralla ja sitten liikun ihan hulluna illalla. Oisko neuvoja että miten pääsisin siitä eroon. Olen käynyt psykologilla ja koululääkärillä ja tuntuu että he eivät tajua asiaa. Haluan ´vain eroon tästä oravanpyörästä. Se on hullua ja tajuan sen itse. En kaipaa mitään sellaisia viestejä että mee hoitoon tai mitään syyllistelemistä. Vanhemmilta saan jatkuvasti sitä ja se tuntuu pahalta vaikka tiedän olevani idiootti. Mitä voisin itse tehdä iltaisin ja aamuisin että oppisin jakamaan ruuan ja liikkumaan normaalisti? Kiitos neuvoista! Niitä tarvitaan :)
Neuvoja kaipaava!
5
230
Vastaukset
- syöhyviäruokia
Noh tyttönen... kai kannattaisi syödä sentään, porkkanoita vaikka, koska ovat hyviä pureskellakin.
Mutta miksi et syö, en ymmärrä, onko ruoka niin pahaa sitten muka, varmaan ulkonäöstä ei ainakaan ole kiinni. - pystyt siihen!!
Ensiksikin et ole idiootti vaan syömishäiriö on sairaus, muista se! Ne jotka syömishäiriöistä syyllistävät/haukkuvat ovat idiootteja!!! Hienoa, että olet päättänyt voittaa ongelmasi, rautaista tahtoa tarvitaan ja elämä alkaa hymyillä ihan uudella tavalla kun pääset syömishäiriöstäsi eroon. Mulla monen vuoden päivittäisistä oksenteluista eroon pääseminen oli tuskainen taival. Tai no tuntuu, että ekat pari viikkoa oli aivan kaameita. Oli kun olisi helvetti laskeutunut maan päälle, mutta tahtoni oli lujempi. Mutta nyt on paljon helpompaa. Minä kävin kaksi kertaa viikossa kaupassa lista mukana mitä pitää ostaa. Sitten tein satsin ruokaa jääkaappiin, josta joka aamu laitoin kolme pientä kulhoa (eli päivän ruuat) täyteen. Ne söin ruokailun aikaan ja join paljon vettä. Kun oli nuo ruuat valmiiksi annoksina, niin oli helpompaa kontroloida syömistä, eikä siis tullut ahmittua. Mulla bulimikkona oli tärkeetä, että en syönyt niin että olisi maha tullut täyteen, näin oli helpompaa taistella oksentelua vastaan. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta itkua oli kaikki päivät täynnä. Muistutin myös niistä tuhoista itseäni, jota tämä sairaus oli minulle tehnyt, se auttoi pysymään kaidalla tiellä. Siispä suosittelen aluksi laittamaan päivän ruuat aina etukäteen annoskokoina valmiiksi, ja muuta ei syödä. Nyt pystyn jo välillä herkuttelemaankin, ilman ongelmia. Jos vanhemmiltasi ei heru ymmärrystä tai apua, en suosittele heille kertomaan yrityksestäsi, se voisi pilata näin alkuun paranemisaikeesi. Minä selvisin yksin ilman kenenkään tukea irti bulimiasta ja olen siitä todella ylpeä. Inhottaa vain, kun en uskalla urheilla yhtään, kun on jatkuvasti ihme oireita ja maha ei toimi ollenkaan. Ethän luovuta taistelua!
- kohti parempaa?
Hei!
Hienoa kuulla bulimiasta paranemisesta. Itse olen yrittänyt päästä sairaudesta eroon viimeiset 2 vuotta vaihtelevin tuloksin. Hetken aikaa on hyvä olla, mutta yksin ollessani sorrun edelleenkin ahmimis-oksentelu kierteeseen. Yksin olo pelottaa bulimian takia hurjan paljon. Paino vaihtelee ja joskus ahmimisviikon jälkeen normaali ruokarytmiin pääsy tuntuu mahdottomalta. Ahmimis jaksojen jälkeen inhoan itseäni ja kaipaan hyvää oloa enemmän kuin koskaan. Tuntuu, että kaikki "hyvillä aikajaksoilla" saavutetut tulokset on taas turhia ja koko työ on alotettava alusta. Mieli eikä keho tahdo jaksaa moisia lyhyissä ajoissa tapahtuvia muutoksia ja huonoista kausista irtautuminen tuntuu toivottomalta. Kaipaisin kovin neuvoja, kuinka syömisestä saisi taas osan terveellistä elämää. Ruoka-annosten jakaminen astioihin kuulostaa aika hyvältä idealta. miten herkkujen osalta olette toimineet? oletteko jättäneet ne kokonaan pois?
- pystyt siihen!!
Jätä suosiolla pois herkut ja muut ruuat joita sulla on tapana ahmia. Sortuu vaan helpommin, varsinkin kun niissä niitä kaloreita riittää ja sekös saa mieleen taas oksentelun. On helpompi taistella vastaan jos tiedostat miksi milloinkin tekee mieli ahmia. Ittellä ainakin tuntu siltä, että ahmimiseen oli helppo palata, kun se oli ainoa tuttu ja turvallinen elämän/tunteiden helpottaja. Tuntui todella pelottavalta päästää irti tuosta ahmimisen turvasta ja koittaa muulla tavoin käsitellä tunteita. Voisit kokeilla palkita itseäsi kaidalla tiellä pysymisestä jotenkin? Mulla ainakin auttoi, vaikka ihan pieniä palkintoja keksinkin itselleni kerran viikossa. Esim. lempikahvilassa ihana kaakao, tai uusi kynsilakka jne.
- kohti parempaa?
Kiitos neuvoista! Olen huomannut, että ahmimiskohtaukset kytkeytyvät hyvin usein elämässä tapahtuviin pieniinkin muutoksiin (niin hyviin kuin huonoihinkin), väsymykseen, yksinoloon ja epävarmuuteen tietyissä asioissa. Pystyn jo tiedostamaan osittain asioita ja tunteita, jotka usein johtavat ahmintaan. On helpompi avata pussi karkkia ja unohtaa huolet kuin itkeä ikävää. Bulimian alettua musta on tuntunut siltä, etten osaa kuunnella enää oman kehon tarpeita tai tunnistaa nälän lisäksi esim. kipeyttä tai väsymykseen johtavia syitä. En välttämättä tiedä milloin keho pyytää lepoa liikunnalta tai mieli taukoa koulupuuhilta. Viime aikoina on mennyt kokonaisuudessaan hyvin syömisen suhteen, mutta heti kun arkirytmi ja ruokailu jostain syystä "häiriintyy" niin repsahdus on lähellä. Esimerkiksi vatsatauti tai muuten kipeys, liikunnan väheminen ja stressi rikkovat tasapainoa. Pahimman kauteni bulimian suhteen katson kuitenkin jo olevan takana päin. En koe itse ruokaa enää vihollisena vaan perustarpeena, joka on tyydytettävä. Joskus jopa pystyn nauttimaan siitä. Hyvinä aikoina olenkin huomannut jo kehon muutokset ja sen miten hyvältä tuntuu kun ruuansulatus toimii niin kuin sen kuuluu. Yllättävän paljon saa suuhunsa tavallista kotiruokaa pistää ilman, että tarvitsee vaakalukemia kauhistella. Se ettei syö vatsaa ihan täyteen helpottaa omaa oloa ja pienet annokset useasti päivässä ovat varmasti paras vaihtoehto.Olen huomannut, että säännöllinen liikunta SOPIVASSA määrin on helpottanut ruokarytmin noudattamisessa, mutta tarkkana saa olla sen suhteen, että syö tarpeeksi, mutta ei liikaa, välttääkseen ahmimisen. Ja helppoahan se ei ole. Minkälaisia kokemuksia on liikunnan suhteen bulimiasta toipumisessa? Entä onko ruokapäiväkirjasta ollut apua? se että suunnittelee seuraavien päivien ruoka-ajat ja sisällöt? Ajatuksena sekin kuulostaa hyvältä, mutta toisaalta jännittää se että hurahtaa taas kalorien laskentaan liikaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 682590
- 622552
- 681752
- 241577
- 201490
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91430- 151352
- 381213
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81157- 251076