Tiistaina päätin raskaan päätöksen rakkaan koirani kohtalosta. Koira kaveri oli jo kuitenkin jo 16. Käytiin lenkillä ja syötiin yhdessä kuten aina, sitten jalat pettää ja huutaa tuskasta. Siitä 2 tunnin kuluessa tein raskaan päätöksen laskea rakas koira ikuiseen uneen.
Kovaa kyynelten virtaa ei yhtään helpottanut se, että eläinlääkäri pisti aika " kovakouraisesti" nukutus piikin, joten viimeinen ääni jonka koiralta kuulin oli kivun parkaisu. ( itkee)
Ei siis yhtään helppo paikka kun on jo 16 vuotta yhdessä kuljettu. Kaverini tuli ja "lohdutti" minua sanomalla; " sehän on vain koira, ei se ymmärrä sun suruus, eikä oo ees kuulemassa niin itke vaan ihan rauhassa. Mä oon aina tukemassa sinnuu"
Onko koira teilekkin "vain koira" vai onko se enemmän?
Minulle tämä koira oli paras ystäväni, "kämppis" ja ikuinen voima varani.
(itkee taas)
Kipeät jäähyväiset
217
6485
Vastaukset
- ei helppoa koskaan
Osanotto sulle! Ihan tuli kyyneleet silmiin tota lukiessa. ;(
Kaverillas ei varmaan ole koskaan ollu koiraa eikä osannu valita sanojaan oikein, toivottavasti et ole siitä vihainen hänelle, kyllä hän varmasti oikeasti haluaa tukea sua.
Koirallasi oli tosi pitkä elämä ja tärkeämpää kuin jonkun piikin sattuminen (vaikka tosi tyhmää että eläinlääkäri on noin kovakourainen!!!) oli se että sinä olit sen vieressä loppuun asti. Ja ettei se joutunut pitempään kärsimään koska teit sen mikä piti.
Voimia sulle ja varmasti suurimmalle osalle koiranomistajista ei koira ole mikään "vain" vaan todella rakas ja luotettava ystävä jonka menetys koskee tosi syvältä.- Ymmärrän
VAIN KOIRA!?Koira on perheen jäsen.Kun mun koira kuoli 11vuotiaana melkein vuosi sitten itkin kokoajan.Koiraa ei voi korvata,mutta kun miettii oli oikein lopettaa koira jos se oli sairas eikä nauttinut elämästä,se pääsi kärsimyksestä.Ymmärrän tunteen,se on aivan kamalaa!
- tuttu tunne
Lämmin osanotto;(
Itse useamman koko lailla samassa iässä nukkupiikille vieneenä tiedän tuon tunteen.
Mutta, olit kaverisi bestis loppuun asti.
Oikeata rakkautta on osata irroitttaa oikeaan aikaan.
Aika hoitaa ja muistot kantavat. Koirallasi oli pitkä hyvä elämä. Luopuminen uskollisesta ystävästä on aina raskas.
- Lonely Heart...
niin... En ole vihainen ystävälleni mutta hänkin on omistanut koiria ja omistaa vieläkin, joten se sai tunteeni kuohumaan kun kuulin että "vain" koira.
Nyt tuntuu että en ota enää koiraa kun menetys aina sattuu, tai jos otan niin en ainakaan samanrotuista.
Kiitos kaikille osanotoista! Olen koiria ennenkin omistanut ja rakastanut niitä kuin omaa lastani mutta tämä oli vain jotenkin erikoinen ns. Elämäni koira.- Uskalikko
Osanottoni 'Lonely Heart' hyvän ystäväsi menetyksestä.
Tuskin tuon ikäisen koiran kuolema kuitenkaan yllätyksenä tuli? Ja totta kai minkä vaan itselle tärkeän menetys sattuu, mutta toki pitää viisaan ihmisen osata nähdä etäämmälle.
Sinun tuskasi on iso nyt. Mietihän hetki, niin ymmärrät, että tuo tuntemuksesi 'en ota enää koiraa kun menetys aina sattuu' on vain samanlaista kipua, kuin silloin kun joku ihmis-omaisesi kuolee. Se on vain kaipuuta entiseen hyväksihavaittuun aikaan.
Ei sinun edes tarvitse yrittää kuvitella, että ikinä koskaan mikään korvaisi juuri tämän koirani tai juuri tämän mummini.
Elämässä pitää uskaltaa kulkea eteenpäin. Ja kuolemahan ei ole mitään muuta kuin eräs osa elämää, ihan kuin syntymäkin. Suotta sitä on pelätä tai nostaa arvoasteikolla johonkin ihme sfääreihin. Me kukin elämme aikamme ja sitten kuolemme. Ja jos me pitempään elävät emme osaa nauttia elämästä rakkaiden lyhyempi-ikäisten takia, niin kyseessähän on silloin ainoastaan ymmärtämättömyys elämästä.
Toivottavasti uskallat jatkaa elämistäsi menetyksestäsi huolimatta. Ja ottaa uudeksi ystäväksesi ihan minkä tahansa rotuisen koiran tai minkä vaan muun eläimen, tai jopa sijoituskotia kipeästi tarvitsevan laiminlyödyn ihmislapsen.
Onnittelen sinua uudesta mahdollisuudesta! - Nähtynä ja koettuna
Arvelen, jotta ne jotka kommentoivat tyyliin 'koira on vain koira', tarkoittavat sanomallaan viestittää sitä elämänfilosofiaa, että 'ihminenkin on vain ihminen'. Tarkoitan, että kuolema ja luopuminen, olipa sitten kyseessä koira, oma äiti, tai paras kaveri ikinä, vaatii tietenkin oman surutyönsä. Mutta jos ihminen juuttuu minkä tahansa menettämänsä suruun liian yltiöpäisesti, niin se ei ole tervettä. Totta kai pitää ihmisen ymmärtää, että koiran elinikä on väistämättä lyhyempi kuin ihmisen. Ja toki on ymmärrettävää, että vanha kuolee ennen kuin nuori.
Sitten on vielä valtava määrä niitä, joiden on pakko jaksaa ja hyväksyä vaikkapa oman lapsensa kuolema. Tai itseään paljon nuoremman puolison. Hekin selviävät useimmiten menetyksistään ja tarpovat omassa elämässään pystypäin eteenpäin, kuten viisasta onkin. Joten älkää pliis tehkö yli kymmenvuotiaan koiran kuolemasta ylipääsemätöntä ongelmaa. Se kun ei semmoinen ole, se on ainoastaan elämää juuri sellaisena kuin elämä on. - yx ilopilleri taas
Nähtynä ja koettuna kirjoitti:
Arvelen, jotta ne jotka kommentoivat tyyliin 'koira on vain koira', tarkoittavat sanomallaan viestittää sitä elämänfilosofiaa, että 'ihminenkin on vain ihminen'. Tarkoitan, että kuolema ja luopuminen, olipa sitten kyseessä koira, oma äiti, tai paras kaveri ikinä, vaatii tietenkin oman surutyönsä. Mutta jos ihminen juuttuu minkä tahansa menettämänsä suruun liian yltiöpäisesti, niin se ei ole tervettä. Totta kai pitää ihmisen ymmärtää, että koiran elinikä on väistämättä lyhyempi kuin ihmisen. Ja toki on ymmärrettävää, että vanha kuolee ennen kuin nuori.
Sitten on vielä valtava määrä niitä, joiden on pakko jaksaa ja hyväksyä vaikkapa oman lapsensa kuolema. Tai itseään paljon nuoremman puolison. Hekin selviävät useimmiten menetyksistään ja tarpovat omassa elämässään pystypäin eteenpäin, kuten viisasta onkin. Joten älkää pliis tehkö yli kymmenvuotiaan koiran kuolemasta ylipääsemätöntä ongelmaa. Se kun ei semmoinen ole, se on ainoastaan elämää juuri sellaisena kuin elämä on."nähtynä ja koettuna" Puhuu totta, mutta...... Et kyllä taida ikinä olla omistanut koiraa, tai yritätä van näyttää kovalta kun toisella on vaikeaa, kummin on?
Tuo on kyllä suoraan sanottuna sydämetöntä - vain eläin
yx ilopilleri taas kirjoitti:
"nähtynä ja koettuna" Puhuu totta, mutta...... Et kyllä taida ikinä olla omistanut koiraa, tai yritätä van näyttää kovalta kun toisella on vaikeaa, kummin on?
Tuo on kyllä suoraan sanottuna sydämetöntäEi ollut sydämetöntä, nimenomaan koira on vain koira. Kun lemmikin ottaa, tietää jo silloin, että joskus on aika luopua, ja tuo päivä tulee nopeammin kuin arvaakaan. Lemmikin kuolema ei saa olla ylitsepääsemätön asia elämässä. Tottakai kuollutta lemmikkiä suree, ja sitä kaipaa pitkään, mutta yhtä kaikki, eteenpäinkin on osattava mennä. olen liki viisikymppinen, mutta kyllä silti itken, kun tulee aika jättää jäähyväiset pitkäaikaiselle lemmikille, ja niitähän minulla eläinihmisenä on vuosien aikana ollut jo monta. Eikä siihen menetykseen totu, vaikka sen kokee useamman kerran, ehkä jollain tavalla oppii ajattelemaan, että vaikka on surullinen, on myös kiitollinen, että on saanut omistaa niin ihanan eläimen. Kyllä siitä eläimen mentyksestä toipuu kuitenkin paljon nopeammin kuin rakkaan ihmisen menettämisestä!
- mieti!
vain eläin kirjoitti:
Ei ollut sydämetöntä, nimenomaan koira on vain koira. Kun lemmikin ottaa, tietää jo silloin, että joskus on aika luopua, ja tuo päivä tulee nopeammin kuin arvaakaan. Lemmikin kuolema ei saa olla ylitsepääsemätön asia elämässä. Tottakai kuollutta lemmikkiä suree, ja sitä kaipaa pitkään, mutta yhtä kaikki, eteenpäinkin on osattava mennä. olen liki viisikymppinen, mutta kyllä silti itken, kun tulee aika jättää jäähyväiset pitkäaikaiselle lemmikille, ja niitähän minulla eläinihmisenä on vuosien aikana ollut jo monta. Eikä siihen menetykseen totu, vaikka sen kokee useamman kerran, ehkä jollain tavalla oppii ajattelemaan, että vaikka on surullinen, on myös kiitollinen, että on saanut omistaa niin ihanan eläimen. Kyllä siitä eläimen mentyksestä toipuu kuitenkin paljon nopeammin kuin rakkaan ihmisen menettämisestä!
Totta.Jäähyväisten jättö omalle lemmikille on aina kova paikka, mutta siitä toipuu, kuten myös jopa läheisen menettämisestä. Aika tekee tehtävänsä. Muistoja ei kukaan vie- eletään siis hyvin tämä elämä.Ottaessa lemmikin, tietää, että siitä on myös joskus osattava luopua.Kaikki elollinen kuolee joskus.
Eniten minua tympii ja kilahtaa, nämä nykyajan sitoutumatomat ihmiset, joita on tori.fi- eläinosasto täynnään! Miten ei voi tietää muka puoli vuotta aikaisemmin, ettei voikaan pitää sitä koiraa/kissaa? Miten joku antaa/myy 10-12 -vuotiaan koiran pois? Miten muka lapsen tuleminen perheeseen, on yhtä kuin lähtöpassit koiralle?!
Naurettavimpia on ne ilmoitukset, joissa sanotaan vaihtoehdon olevan joko kuolinpiikki tai uusi koti ja kuitenkin himoitaan 300-600 euroa rahaa!
Aina tulee ymmärrettävästi elämäntilanteisiin muutoksia ja siihen voi iittyä lemmikistä luopumisen pakko, mutta nämä helvatan allergiat, pitovaikeudet jne. on pitkälti " emmää tykkääkään enää"!
Toiset ihmiset osaavat rajata lemminkkinsä VAIN- kategoriaan. Minä en ole osannut sitä. Suru oli valtava kun 1,5 vuotta sitten oli rakas päätös tehtävä. Vuosi aikaisemmin lähti toinen koirani. Molemmat olivat rakkaita, mutta varsinkin tämä viimeksi lähtenyt oli niin sielunkumppanini, että sen jälkeen suru oli todella kova.
Toipumisia. Aika onneksi tekee kuitenkin surusta vähemmän kovan.- Taivaassa on hyvä
Vanha lääke: Aika se on joka parantaa haavat, niin kauan kyyneleet vuotaa saavat. Myöhemmin ne kuivuvat itsestään, vaihtuen hiljaiseen ikävään.
- kyyneleitä
Otan osaa. Tiedän surusi: itse tein koiralleni viimeisen palveluksen maanantaina 13.2.
Suru on ollut niin kova, että melkein omakin sydän on pysähtynyt. Ihmisten kommentit voivat olla tyhmiä, vaikka he hyvää tarkoittaisivatkin.
Kaiketi aika auttaa.
Jaksamista ja voimia sinulle...
http://www.petloss.com/rbfinn.htm
Ps,
mulle koirat ei ikinä ole olleet VAIN koiria.- Lolafani
Kaikillehan käy lopulta niin mutta hyvin surullista mulle koirat on perheenjäseniä.
- 32
Koirani kuoli juuri ennen joulua. En kestänyt kuin 1 1/2 kk ilman koiraa. Nyt meillä on uusi ja tällä kertaa sekarotuinen, että se eläisi kauan. Itkin iltaisin sängyssä menettämääni koiraa.
- surunaama
otan osaa, onpa sulla kylmä kaveri, mä oon herkkä ihminen ja itkin ku luin kertomasi... mä olen aina ollu eläinrakas. kissani on tippunu 6 krs alas ja nähny ku vuoti verta hampaat lähti pudotessa ja luut murtu, ei olis selvinny... mä itkin, itkin ku gerbiilit kuoli, tulen itkemään ku koirani on niin vanha et koht pakko päästää se tuskasta, siksipä olen ottamasssa pentua itselleni nyt, ei korvikkeeksi vaan auttamaan mua surun yli, koska tiedän että kohta on aika mennä mustin taivaasee. mulle eläimeni on elämänkumppaneita, rakkaita perheenjäseniä. ikuisesti sydämessä. voimia sinulle
- kypsätäti
Viisi vuotta sitten 16.2. lähti viimeinen koirani 16 vuotta 8 kuukautta vanhana.
Ensimmäisen vuoden suru oli aivan mieletöntä, lelut seisoivat edelleen lattialla ja itkin päivittäin. Kaipasin koiraani kovasti, vaikka järjestin itselleni uudenlaisen elämän uusine harrastuksineen ja rutiineineen. Toisena vuonna alkoi helpottaa ja jossain vaiheessa vuosien kuluessa muistot hymyilyttivät, eivätkä enää itkettäneet. Aika parantaa, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Tapaan öisin unissani edelleen kaikkia neljää edesmennyttä koiraani ja on ihana mennä nukkumaan, kun tietää, että unessa jälleen koirani haukkuvat pallolle, juoksevat nurmikolla ja nuolaisevat kättäni sylissä istuessaan.
Uusi koira tuo ilon takaisin elämään ja ilo voi auttaa surun ylitse. Toisaalta uutta ei voi ihan heti päästää sydämeensä, se kun tuntuu siltä, että hylkäisi lähteneen, potkisi pois mielestään, hankkisi korvikkeen. Surulle täytyy antaa tilaa ja aikaa, pitää odotella hetki, että kipu ei enää salpaa henkeä, että on valmis ottamaan vastaan uuden perheenjäsenen omana itsenään. Elämä jatkuu surun kanssa ja surun jälkeen, uskothan? kypsätäti kirjoitti:
Viisi vuotta sitten 16.2. lähti viimeinen koirani 16 vuotta 8 kuukautta vanhana.
Ensimmäisen vuoden suru oli aivan mieletöntä, lelut seisoivat edelleen lattialla ja itkin päivittäin. Kaipasin koiraani kovasti, vaikka järjestin itselleni uudenlaisen elämän uusine harrastuksineen ja rutiineineen. Toisena vuonna alkoi helpottaa ja jossain vaiheessa vuosien kuluessa muistot hymyilyttivät, eivätkä enää itkettäneet. Aika parantaa, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Tapaan öisin unissani edelleen kaikkia neljää edesmennyttä koiraani ja on ihana mennä nukkumaan, kun tietää, että unessa jälleen koirani haukkuvat pallolle, juoksevat nurmikolla ja nuolaisevat kättäni sylissä istuessaan.
Uusi koira tuo ilon takaisin elämään ja ilo voi auttaa surun ylitse. Toisaalta uutta ei voi ihan heti päästää sydämeensä, se kun tuntuu siltä, että hylkäisi lähteneen, potkisi pois mielestään, hankkisi korvikkeen. Surulle täytyy antaa tilaa ja aikaa, pitää odotella hetki, että kipu ei enää salpaa henkeä, että on valmis ottamaan vastaan uuden perheenjäsenen omana itsenään. Elämä jatkuu surun kanssa ja surun jälkeen, uskothan?Täällä on tilanne vielä edessäpäin. Olisin valmis hankkimaan uuden koiran vielä vanhuksen eläessä. Se voisi virkistää vanhaa ja saada sen liikkumaan enempi,nyt lenkille pitää houkutella. Myös tavoille opettamisessa pääsisin vähän kuin "koira veräjästä". Mutta.... perhe on toista mieltä.
- surua vaan kaik
kauheita tarinoita..ihan paha mieli tulee. onneksi saa uusia lemmikkejä. kyllä se suru jää unholaan. toisessa voi olla paljon parempia piirteitä kuin siinä vanhassa. johan siitä sai "nauttiakkin". ota nyt hetki aikaa ennen uuden elukan ottamista,niin muistat mitä on olla vapaa..
- Pukeli.
Niin, Tuttavallani joka on ns. vahapiika ja rikas sellainen oli kissa ja koira, hänen perheensä niin, kun hän itse sanoi.
Ensin kuoli kissa ja sitten myöhemmin koira joka oli emäntänsä silmäterä, aina mukana kaikessa.
Kun kuulin koiran kuolemasta soitin tälle naiselle, esittääkseni surunvalittelut. Ennen, kun edes ehdin kunnolla sanoa mitään, nainen hihkaisi lähes riemukkaasti, että nyt olen sitten vapaa eläimistä.
Mitäpä tuohon muutakaan olisi voinut sanoa, että, kun niinhän se on :)))) - yx vaan
Pukeli. kirjoitti:
Niin, Tuttavallani joka on ns. vahapiika ja rikas sellainen oli kissa ja koira, hänen perheensä niin, kun hän itse sanoi.
Ensin kuoli kissa ja sitten myöhemmin koira joka oli emäntänsä silmäterä, aina mukana kaikessa.
Kun kuulin koiran kuolemasta soitin tälle naiselle, esittääkseni surunvalittelut. Ennen, kun edes ehdin kunnolla sanoa mitään, nainen hihkaisi lähes riemukkaasti, että nyt olen sitten vapaa eläimistä.
Mitäpä tuohon muutakaan olisi voinut sanoa, että, kun niinhän se on :))))Aivan samaa mieltä! Ei kait kukaan voi sentään RAKASTAA eläintä! enemmän se on harrastus tai työ tavara.... Aina ihmettelen kun joku SUREE eläintä.... Niitä saa lisää ja entistä parempia kiitos jalostuksen. Kauniisti trimmattu koira on kiva kuten vaikka siisti sohva tai kaunis lamppu!! ei enempää ei vähempää!
- surun murtama
yx vaan kirjoitti:
Aivan samaa mieltä! Ei kait kukaan voi sentään RAKASTAA eläintä! enemmän se on harrastus tai työ tavara.... Aina ihmettelen kun joku SUREE eläintä.... Niitä saa lisää ja entistä parempia kiitos jalostuksen. Kauniisti trimmattu koira on kiva kuten vaikka siisti sohva tai kaunis lamppu!! ei enempää ei vähempää!
Sinä yx vaan, oot ihan sekasi, mun koira kuoli kolme vuotta sitten, ja suren ja itken sitä vieläkin joka ikinen ilta.
- ,D
yx vaan kirjoitti:
Aivan samaa mieltä! Ei kait kukaan voi sentään RAKASTAA eläintä! enemmän se on harrastus tai työ tavara.... Aina ihmettelen kun joku SUREE eläintä.... Niitä saa lisää ja entistä parempia kiitos jalostuksen. Kauniisti trimmattu koira on kiva kuten vaikka siisti sohva tai kaunis lamppu!! ei enempää ei vähempää!
sikra;;;))))))))))))))))))))))))))))
arvaatko mikä paljasti??? Huomaat varmaan itsekkin;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD - Buahhah hah haaaa
,D kirjoitti:
sikra;;;))))))))))))))))))))))))))))
arvaatko mikä paljasti??? Huomaat varmaan itsekkin;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDJuu sikrustiina harrastaa aika paljon tuota itsensä halveksimaa puskista huutelua josta aina syyttää muita ;D
No sikrustiinahan paljastuu muustakin mutta varmin moka sillä taas oli tämä josta sen tunnisti;
yx vaan
23.2.2012 12:15
Aivan samaa mieltä! - RAKKAAT lemmikit
yx vaan kirjoitti:
Aivan samaa mieltä! Ei kait kukaan voi sentään RAKASTAA eläintä! enemmän se on harrastus tai työ tavara.... Aina ihmettelen kun joku SUREE eläintä.... Niitä saa lisää ja entistä parempia kiitos jalostuksen. Kauniisti trimmattu koira on kiva kuten vaikka siisti sohva tai kaunis lamppu!! ei enempää ei vähempää!
Toivottavasti ,yx vaan,sulla ei oo mitään eläintä ,kun kerran oot tuota mieltä eläimistä.Tunnut täysin tunteettomalta ja itsekkäältä tyypiltä.Me,jotka pidämme eläimiä lemmikkeinä ,olkoot vaikka sekarotuisiakin, todella RAKASTAMME niitä ja myös SUREMME niitä,sillä meille ne ovat perheen jäseniä eivätkä mitään TYÖTÄ tai TAVARAA.Pystytköhän sinä rakastamaan yhtään mitään ,edes toista ihmistä, luultavasti vain itseäsi. KAIKILLE RAKKAAN LEMMIKKINSÄ menettäneille voimia ja ksaa ja ihania muistoja.Itsekin lemmikkejä menettäneenä jaan teidän tunteenne.Suru lieventyy ajan kuluessa ,mutta aina muistaa lemmikkinsä ,olipa se luonamme lyhyemmän tai pitemmän ajan.Uusi perheen jäsen kyllä lieventää surua,varmasti jokainen itse tietää milloin ottaa uuden eläimen tai ottaako lainkaan. Mutta se on varmaa ,että sitäkin RAKASTAA.
- Eläin rakastaja
yx vaan kirjoitti:
Aivan samaa mieltä! Ei kait kukaan voi sentään RAKASTAA eläintä! enemmän se on harrastus tai työ tavara.... Aina ihmettelen kun joku SUREE eläintä.... Niitä saa lisää ja entistä parempia kiitos jalostuksen. Kauniisti trimmattu koira on kiva kuten vaikka siisti sohva tai kaunis lamppu!! ei enempää ei vähempää!
SINÄ ET ÄLYÄ TÄTÄ JA SULLA EI VARMAAN OO KOSKAA OLLUT LEMMIKKIÄ!
ELÄIMET ON MULLE KAIKKI KAIKESSA! JA RAKASTAN NIITÄ !!!!!!!!!!!!!!!!! - raaka riki
surun murtama kirjoitti:
Sinä yx vaan, oot ihan sekasi, mun koira kuoli kolme vuotta sitten, ja suren ja itken sitä vieläkin joka ikinen ilta.
Ei ole normaalia itkeä kuollutta eläintä monta vuotta! Kyllä lemmikin menettämisen surusta pitäisi selvitä paljon lyhyemmässä ajassa.
Eläin rakastaja kirjoitti:
SINÄ ET ÄLYÄ TÄTÄ JA SULLA EI VARMAAN OO KOSKAA OLLUT LEMMIKKIÄ!
ELÄIMET ON MULLE KAIKKI KAIKESSA! JA RAKASTAN NIITÄ !!!!!!!!!!!!!!!!!RAUHA!!! Älä kiduta sitä caps lockia, ja kukaan ei tiiä, kelle puhut... Ymmärrän että pidät eläimistä, mutta ei tartte huutaa.
Mulla kanssa vanha koira, 13 vuotias tiibetinspanieli.Koko ikänsä poika on sairastanut sikaripunkki-nimistä sairautta.Koira on ollut hyvin lähellä kuolemaa, ja koira tuli taloon, kun mä olin vauva.Mä oon siis eläny koko mun elämäni saman ihanan koiran kanssa.Se on mua vaan kuukauden vanhempi.Yhdessä ollaan kuljettu, ain se on joka paikassa mukana, minne mahdollista ottaa.Mun koira ei ole mulle vain koira, se on mun paras kaveri, ja Waldo (mun koira) on opettanu mulle, että miten vanhatkin koirat voi oppia uusia asioita.Waldosta en koskaan halua luopua, vaikka se aika on tietysti tulossa, mutta mä en edes halua ajatella niin pitkälle.Oman lemmikin poismeno on yllättävän raskasta, vaikka olisikin ollut vain alle vuoden itsellään, mulla oli hamsteri puol vuotta ja sitte se kuoli rasvapattiin.Haikeeta oli ja itkin pari päivää sen perään.Siitä on jo varmaa 4 tai 5 vuotta.
Osanotto suruusi!- spk09
itse menetin koirani 3vuotta sitten,oli 10 vuotias,täyttämässä 11.Sessuni sairasti syöpää,joka todettiin vasta samana pv kun koirani jouduttiin lopettamaan.Olin vain ja ainoastaan 3pv aikasemmin ollut lekurissa senkanssa kun se meni outoon kuntoon,otettii ultra röntgen,mitään ei näkyny,muutakuin mustia pisteitä kohdussa.no todettiin että oli kohtutulehdus,joten sain antibioottia ja muuta lääkitystä siihen,meni 2pv kun koiran turkki harmaantui ja rupes lähtee iha silittämällä kauheita tuppoja,menin paniikkiin ja sain si akuuttiin mennä koirankaa,uus röntgen ja samat mustat pisteet näkyi ja otettii virtsakoe(mitä ei aikasemmin otettu),todettiin että on kasvain virtsatiellä.Silloin minulla kiehui yli kun aikasemmi meitä hoitanut el-lääkäri ei voinut sanoa että se oli silloin jo tiedossa että koirallani on kasvain.Antibiootit olivat vaan pistäneet koirani huonompaan kuntoon ja saaneet kasvaimen leviämään nopeammin kohdussa.Päätös oli tehtävä,riski otettava että leikataan(mitä eivät suositelleet kun oli 10 vuotias narttu kyseessä),mutta koira olisi voinut menehtyä leikkaukseen,mutta päätimme että päästämme sen sateenkaarisillalle,vaikka koirani ei koskaan näyttänyt kipuja,se oli samana pv vielä halukas leikkimään kepillä ja innokas leikkii kaverini koirankanssa,mutta lääkäriin oli pakko mennä.Joten siskoni tuli tuekseni mukaan,siltä varalta juuri jos koirani on lopetettava ja päätös tehtiin sitten 1h pohdinnan jälkeen,että päästetään se tuskasta.Tottakai syytin koko ajan itseäni että olisi edes otettu se riski,kun kumminkin muuten oli perusterve koira,leikattu ja muutenkin niin oma itsensä samana päivänä kun piikki annettiin.
Oikeus määräsi sen ensimmäisen palvelleen eläinlääkärin maksamaan minulle 2000€ siitä hyvästä vaan kun antoi minulle väärän diagnoosin koirani terveydentilasta??sekä siitä että ei osannut sanoa ensimmäisellä kerralla että mitä ne mustat pisteet olivat.toinen el-lekuri osasi heti jo sanoa että kasvain levinnyt..
Vieläkään 3 vuoden jälkeen en ole koiran kuolemasta päässyt yli,se oli minun ensimmäinen oma koira,saksanpaimenkoira,joka rakasti kaikkia ja kaikkea,oli kertakaikkiaan upea koira,joka tuli toimeen kaikkienkanssa.Raskas päätös oli ja raskasta on ollut.Nyt 3 viikkoa sitten meille muutti seropi seefferi/bokserimix-pentu ja aluksi tuntui siltä että petin oman koirani..en olisi ollut vielä täysin valmis hankkimaan uutta perheenjäsentä,mutta pentu oli pelastettava,muuten olisi joutunut ties minne.Joka pv minä mietin omaa sakemannia,2vuoden ajan kävin sen haudalla joka pv,ensimmäisen vuoden aikana saatoin haudalla viipyä 3h helposti,sillä se oli niin vaikeeta aikaa minulle ja on yhä edelleen.
Minulle koira ei ole "vain koira",se on perheenjäsen siinä missä lapsetkin.Minulle koira merkitsee iloa,rakkautta,hellyyttä ja hauskaa seuraa ja ennenkaikkea luotettavuutta 2 olennon välillä!
Otan erittäin paljon osaa suruusi !Se on kamalaa,vaikka vanha koirasi olikin,mutta saitte olla pitkään kyllä yhdessä! - Vain koira?
Voi sinua!
VAIN KOIRA???!!!! MITEN SE VOI OLLA VAIN KOIRA?
Mutta sillä ei ole taivaassa kipuja,uskon että se tykkäsi olla sinun kanssasi mutta taivaassa vapaana.......
Voin taata että koirallasi on sielä hyvä olla!!!!!- Elukkatop
Kyllä, olen myös sitä mieltä, että eläin on aina VAIN eläin. Jas koska ihminen on alykkäämpi, ja ottaa eläimen huolehdittavakseen, niin ihmisellä on suuri vastuu eläimen elämän mielekkyydestä ja onnellisuudesta! Ja kun vanha koira tai muu eläin tulee sairaaksi tai heikoksi, on paövelus päästää se kärsimyksistään. Luonnossahan pedot tappavat kituvan eläimen tai eläin kuoleen nälkään ja heikkaouteen. Jos lemmikkisi on ollut sinulle tärkeä, sinun pitää ottaa vastuu myös suuresta päätöksestä lopettaa sen elämä ennen kuin se kärsii ja kituu vailla paranemisen mahdollisuutta.
- EMIILIA3
Itselläni on kohta 8 vuotias Kaapo koira ja hän on aina ollut minulle kaikki kaikessa. Voin vain kuvitella kuinka raskasta surua käyt läpi. Usein mietin miten sen jälkeen elän kun koirani lähtee pois, sillä hän on kuin oma lapsi,perheenjäsen ja vielä enemmän. Otan osaa suureen suruusi ja toivotan valtavasti sinulle voimia että jaksaisit jotenkin. Toivon että jossain vaiheessa alkaa helpottaa. Iso osanottoni, VOIMIA.
- Sure rauhassa
Tuollaisiin ihmisiin joille toisen ihmisen rakas lemmikki on "vain koira" ei kannata aikaansa tuhlata. Hetiä pitää lähinnä sääliä, sillä heille ei ole paljon annettu.
Äitini, menetettyään rakkaan koiransa, sanoi rehellisesti että suri sen kuolemaa enemmän kuin oman isänsä poismenoa. Ja miksi ei olisi surrut? Jokaiseen ihmiseen, vaikka olisi kuinka rakas, liittyy aina myös jotain ikäviä muistoja. Mutta eläimeen usein ei yhtään, vaan kaikki on ollut positiivista. Eläin on loputtoman rakastava, luotettava ja rehellinen.
Teit rakkaalle koirallesi, kauniin, hyvän viimeisen palveluksen. Sinulla on nyt paha olla, ja tulee olemaan vielä pitkän, pitkän aikaa. Mutta pikkuhiljaa se alkaa helpottaa, ja voit ehkä jo hieman hymyillä muistellessasi kaikkea kivaa mitä koirasi kanssa teit, ja sen hassuja tempauksia.
Jossain vaiheessa, kun aikaa on kulunut tarpeeksi, voit ehkä ottaa uuden koiraystävän, jonka kanssa jakaa elämäsi ja joka antaa ja saa rakkautta ilman ehtoja. Se ei korvaa tätä nyt kuollutta koiraa, kuinka voisikaan? Mutta se tulee olemaan omalla, erityisellä tavallaan rakas ja ihana.- Myy-Pikkuinen
Amen.
- HOPEAKUU
MIMUN KISSA KUOLI TÄNÄ PÄIVÄNÄ MUN SYLIIN :( OON VATSA 13 MUTTA SE KYLLÄ KIRPAS MUA VAAN SURETAA MITEN PÄÄSTÄ SURUSTA YLI :(
- Lonely Heart..
Nyt potkii elämä ja pahasti minua päähän... Mummoni joka oli kyllä jo 101 vuotta, lähti pari päivää sitten valkeiden pilvien luo...
Nyt on suru kaksinkertainen kun juuri tämä mummoni oli koiran minulle ostanut ja pahinta on vielä se, että näin kun hän lähti taivaaseen.. ( Itkee taas ja vielä kerran) - koiraonvaankoira
Koira on vain koira, siltikin se on ystävä
Ihmeellistä on se, että itkin silloin eniten, kun koirani karkasi uudenvuoden yönä eikä palannut. Lopulta lehtiilmoitukseeni vastattiin, koira oli moottoritien varressa kuolleena, kylmä oli jäädyttänyt sen ruumiin ja silmät oli vielä auki. Luultavasti harakka oli nokkinut sen toista silmämunaa, kun se pullotti ulkona. Odotin tätä jo tietämääni puhelua kaksi viikkoa, se aika oli elämäni rankinta –ei lähimmäisen ihmisen kuolemakaan ole koskettanut niin rankasti.
Siksi on sanottava, että vaikka se on vain koira, se kyllä juurtui sydämeeni hyvin voimakkaasti, mutta siltikin, koira ei ole sen enempää, kuin koira
Silti niitä rakastaa niin pirusti - Juka
Kyllä se on raskas päätös viedä lemmikki nukutettavaksi. Minullakin oli koira joka eli 16-vuotiaaksi, oikein hyvä koiruli olikin, melkein kuin "ihmisen mieli". Mutta sitten iski vanhuus monine vaivoineen eikä ollut enää sydäntä katsella koirukan rapistumista. 2007 keväällä piti hänestä luopua. Viime viikolla sitten piti viedä samanikäinen kissapoika nukutettavaksi, tämäkin mitä ihanin lemmikki. Aina oli mukana kaikessa touhussa, tuli ovelle vastaan kun palasin kotiin yms. Kävely kun kuitenkin ajan mittaan meni kollilla huteraksi ja viime päivinä näkökin meni, niin pakko oli ajatella hänen parastaan ja viedä eläinlääkärille nukutettavaksi. Kyllä se oli niin surullista molempien kohdalla tuo luopuminen. Vielä on yksi kissa kotona, hänkin jo yli 16v mutta onneksi vielä hyvässä kunnossa.
- ...
Mäkin menetin tammikuussa mun tuttujen koiran. Vaikka se ei ollut mun enkä mä nähnyt sitä kovin usein olisko kerran kuussa se oli mulle silti rakas.Mä en voi vieläkään käsittää että sitä ei enää oo. Se ei ikinä enää katso mua sen tummilla silmillään eikä hyppää mun syliin rapsuteltavaksi. Se on poissa. Tää suru on mut saanut miettimään sitä, että pystynkö mä ikinä ottamaan omaa koiraa jos tutun koiran menettäminen sattuu noin paljon. Miten mä kestäisin menettää omani.?
- muppekoira
en lukenut kaikkia mutta voit taputtaa itseäsi olkapäälle lohdutukseksi, olet eläirakas empaattinen ihminen ja ymmärrät kuinka rakas eläinkin voi olla. Oma entinen ongelmakoira on vasta n7v. mutta molemmat niin kiintyneitä toisiimme.
Koirani on pieni 25kg shefer- k.noutaja uros ja kävimme vkl. tapaamassa ystäviämme maalla. laitoin koirani fleksiin kun huomasin ettei isäntäväki ole kotona. koiranji on tottunut oloemaan hihnassa kun sanon sille että odota.
No talon koirat innostuivat kun tallissa näkivvät minut ja alkoivat rähätä keskenään. pian kuulin tuttua vikinää ja pian tiesin sen oloevan oman koirani. se tuli tarkistamaan että olen kunnossa. tutut koirat olivat vanha kaukkariuros ja nuori kuvasz uros. onneksi koirani ei päässyt talliin mutta ei sitä rankaistaakaan voinut. se olisi epäröimättä tullut suojelemaan minua vaikka mitään toivoa siihen ei olisi ollut.
Kiintymys koiran ja omistajanvälillä on molemminpuolista ja tarvittaessa kumpikin pelastaa toisensa. ikävä totuus on että ihminen joutuu yleensä luopumaan rakkaastaan. Kun tuntee menettämisen tuskaa niin tietää antaneensa rakkaalle lemmikille hyvän elämän.
otan osaa. - Nallejen taivas
Niin ei voi muuta kuin iteä ja itkeä ja itkeä jai tkeä..
Itse sain ongelma koiran kun se oli 1vuotta ja 3kuukautta vanha. Se rähisi toisille koirille, ei puhettakaan että koirapuistoon. Ei osannut yhden yhtä temppua ja ei kulkenut hihnassa hyvin.
Tuosta kun koira oli tullut minulle niin siitä puoli vuotta niin osasi jopa kaksi temppua ja osasi kulkea hihnassa :)
Olin ylpeä itsestäni kun koira oli saku/ rotikka mix ja en ikinä ole omistanut vaativaa rotua, ennen tuota.
Onistumisen tunne teki oirasta vieläkin rakaamaan ja suru iski kovana päähän kun rakas koira eräänä päivänä karkasi ystävältäni ja jäi auton alle.
Ikävöin tuota kapista piskiä vieläkin. Se oli elämäni "huonoin" koira mutta silti niin rakas. Osan otto! - kaipaan vieläkin
Jouduin luopumaan kissastani ja koirastani itsestäni riippumattomista syistä. Lemmikit saivat uudet hyvät kodit ja ovat kuulemma onnellisia. Koira lähti yli vuosi sitten ja kissa puoli vuotta sitten. Vaikka olen onnellinen siitä, että eläimet ovat elossa ja niistä pidetään hyvää huolta, ikävä on silti kova. Kissa oli ollut minulla 8 vuotta ja koira 6. Vaikka elämäntilanteeni sallisi joskus vielä lemmikin ottamisen, en tiedä pystyisinkö siihen. Jotenkin se tuntuisi rakkaiden entisten lemmikkien pettämiseltä. :( Ajattelen ja kaipaan ystäviäni vieläkin päivittäin.
- mr_andersson
Useamman lemmikin menettäneenä voin sanoa, että suren jokaisen lemmikkini pois nukkumista enemmän kuin yhdenkään sukulaiseni. Outoa? Ei minulle. Äitini ensimmäinen hevonen, joka kuoli kunnioitettavassa 30 iässä ja lopetus tilanne oli kammottava. Itkimme äitini kanssa, kuin heikkopäiset sillä tuo hevonen oli ensimmäinen opettajani hevosalasta. Hevonen oli sympaattinen vaikkakin välillä näki "pikku-ukkoja" ja viimeisiin päiviinsä asti oli viriili yksilö.
Dobermannillani, kun todettiin syöpä, koko perhe oli mureheen murtama! Rodustaan huolimatta koira oli sympaattisin, kiltein ja helpoin koira ikinä. Suremistyöhön menee oma aikansa ja se pitää suorittaa huolellisesti loppuun. Ikinä ei pitäisi ottaa toista lemmikkiä aukon täyttämisekisi.
Ystäville kannattaa puhua surustaan, niin minä tein. Ystäväni ymmärsi kun kerroin että tämä on paljon pahempaa kun sukulaisen kuolema. Lemmikin rakkaus on ehdotonta ja vaikka asuisit yksin, tiedät että kotona on aina se yksi, jolle sinun kotiintulosi on se maailman tärkein hetki päivästä.
Jaksamisia vaan kaikille lemmikin menettäneille :) - kotkotkoo
osanottoni sinulle, lämpimälle ihmiselle. oi jos ihmiset oisivat yhtä uskollisia kuin koirat. koira vaistoaa, ja tajuaa enemmän kuin kukaan muu kuin koiran omista ymmärtää...
itselläni vei yli 6 kk ja 10 kiloa ennen kuin suru hellitti. labradorin noutajani jonka häntä aina heilui, vaistosi kun vein hävitettäväksi oli häntä tiukasti jalkojen välissä... miten se sattuu vieläkin ! 13 vuotta oli yhteistä taivalta, hän oli mukana joka paikassa ja oli korvaamaton kaveri / ystävä.
nyt hän on muistona valokuvassa makuu kamarissa ja eteisessä. musta koira, vaalenapunainen kravatti ja täytekakku kun hän täytti 10 vuotta :) hän ei voinut uskoa että kakku oli hänelle ja että hän saa syödä sen ! ikimuistettavaa.
tsemppiä sinulle ! ymmärrän kaipuusi:( :( - voimiavoimiavoimia
Voimia! Oma koirani jäi auton alle. Itse en ollut paikalla tämän sattuessa mutta tulin melko pian sen jälkeen. Koira ootti mua, vasta mun tullessa paikalle se laski päänsä ja lähti ns. valoa kohti :´( On ne vaan rakkaita vaikka joidenkin mielestä VAIN eläimiä.
- suomes1
Koeta jaksaa. Aika kyllä parantaa, mutta muistot jäävät.
Itse ole joutunut luopumaan kissasta , joka oli hyvin sairas. Lääkäri oli hellä, kissani nukkui rauhallisesti pois. Kahdesta koirasta myös.
Toisella oli kohtumätä ja toinen jäi junan alle. (eräs nainen kylläkin sanoi, että niitähän saa, koirahan se vain oli).
Ja sitten tyttäreni hevonen, joka oli meillä 16 v, oli kuollessaan 26 v.
Odoteltiin lääkäriä ja sitten kun hän tuli, niin alkoi itku meillä
molemmilla.
Lopetus oli rauhallista, lääkäri oli hyvin ymmärtäväinen.
Olen itkenyt jokaisen eläimen poismenosta. - Otan osaa
Aika parantaa haavat.Ja murheesta pitää puhua oikeille ihmisille kuten tänne ettei nuo #vain-vähättelijät# pääse pidentämään tuskaista oloa mut jos surua pakenee väärin haava vain pikapeittyy ja pääsee vielä märkimään.Puhu eläinlääkärin kanssa myös ja ulkoile tai käy kuntosalilla mieluummin jos lenkkeilevien hauvojen näkemisestä tulee liian paha olo ja jos uni menee huonoksi hae kallonkutistajalta pienet pillerit piristämään.
Kyl suututti yhen Hesarin asiantuntijapaneelien jotkut mielipiteet ei lemmikeille -tyyliin.
Minä sanon kyllä lemmikeille ja ei lapsille.Allergikot älkää hankkiko lapsia kiitos! eikä kovin vierasperäisiä mAtelijoita tms LISKOT JNE KUULUVAT VAIN SYVÄÄ AIKARAHAHARRASTUSTA haluaville perehtyneille.Se vanha koiran rukous "minulla onvain sinut hyvä emäntä/isäntä on aina ajankohtainen kaupallisessa kulutuskulttuurissamme,johon koirat tuovat luojan terveiset vaihtoehtona paremmaksi elämäksi - paukka pau
Koira on ihmisen paras ystävä ja kyllä sen menetys tuntuu pahalta.
Minun koira kuoli seitsemän vuotiaana hirvimetsästäjän luodista.Vahinko se oli ,mutta jotenkin tuntuu kivuliaalta sulattaa moinen asia.En ole vielä uutta koiruusta ottanut- Hän oli rakas
28,02,2012 myöhään illalla mun ajokoirani, kohta olisi täyttänyt 13v., nukkui iki-uneen.
Vaikka hän oli niin vanha en ollut ajatellutkaan että lähtö oli niin lähellä. En pysty antamaan itsellleni anteeksi koska koirani oli tästä maailmasta lähtiessään kovin kipeä ja kivulias.
Samana iltana kun koira kuoli, käytin sitä lenkillä ja ei ollut tietoakaan että sillä olisi jokin hätänä. Noin tunnin kuluttua kun tulimme ulkoa koira pyrki ulos ja luulin että sillä oli vatsa kipeä ja ripuli. kyllähän se yritti ulostaa ja saikin vähän tehdyksi mutta ei olisi mielellään lähtenyt sisään. Koko illan jatkui sama asia, se pyrki ulos ja yritti ulostaa ja köyristi selkäänsä mutta mitään ei tullut. Näytti tosiaan siltä että johonkin koski ja se ei pystynyt nukkumaan.
Myöhään soitettiin eläinlääkärille mutta hän ei ottanut vastaan koska uskoi että koiralla oli suolistotulehdus ja sanoi että jos aamulla jatkuu tulla sitten. Koko yö meni valvoessa koiran kanssa. Ei pystynyt nukkumaan ja ulkona käynti jatkui, varmaan noin 15min, välein. Aamulla lähdettiin lääkärille ja hän sanoi että koiralla on eturauhastulehdus. Kipulääkkeet ja antibiootit suoneen ja lähdettiin kotiin.
Olin onnellinen että kipu kohta hellittää kun sai sen lääkkeenkin mutta muutaman tunnin kuluttua alkoi oksentelu ja ripuli. Mustaa ulostetta ja mustaa oksennusta säännöllisen välein. En tajunnut heti että se oli verta. Joka paikka oli koiran oksennuksessa ja se oli todella huonossa kunnossa. Välillä se kuitenkin nukkui, olisiko kipulääke kuitenkin auttanut.
Illalla tultiin kuitenkin siihen tulokseen että taitaa olla nyt pienen lähtö edessä. Kauheeta oli katsoa kun ei enää pysynyt kunnolla jaloillaan. Lähdetiin viemään koiraa sen viimeiselle matkalle. Eläinlääkäri, oli toinen kuin aamullinen, sanoi että siinä aamulla annetusta lääkkeestä oli hyvää tarkoittavasta lääkkeestä tullut ns. paha. Eli koiralla oli ehkä ollut munuaisissa vikaa ja nämä lääkkeet aiheuttivat vielä lisää harmia eli jouduttivat koiran loppua. Verinen oksennus ja uloste kertoivat sen.
lääkäri nukutti koiran hellästi iki-uneen. Ei enää kipua ja siitä olin onnellinen.
Ikävä on kova ja surullinen siitä että kaveri jotui niin kovasti kärsimään sen yhden vuorokauden. Kai sitä ajatteli kun koira lähtee joskus niin se lähtee lempeästi ja siihen kerkee asennoitua. Mutta nyt lähtö tuli kivulla ja liian nopeasti joutui luopumaan rakkaasta ystävästä. - ainainen ikavävä
Hän oli rakas kirjoitti:
28,02,2012 myöhään illalla mun ajokoirani, kohta olisi täyttänyt 13v., nukkui iki-uneen.
Vaikka hän oli niin vanha en ollut ajatellutkaan että lähtö oli niin lähellä. En pysty antamaan itsellleni anteeksi koska koirani oli tästä maailmasta lähtiessään kovin kipeä ja kivulias.
Samana iltana kun koira kuoli, käytin sitä lenkillä ja ei ollut tietoakaan että sillä olisi jokin hätänä. Noin tunnin kuluttua kun tulimme ulkoa koira pyrki ulos ja luulin että sillä oli vatsa kipeä ja ripuli. kyllähän se yritti ulostaa ja saikin vähän tehdyksi mutta ei olisi mielellään lähtenyt sisään. Koko illan jatkui sama asia, se pyrki ulos ja yritti ulostaa ja köyristi selkäänsä mutta mitään ei tullut. Näytti tosiaan siltä että johonkin koski ja se ei pystynyt nukkumaan.
Myöhään soitettiin eläinlääkärille mutta hän ei ottanut vastaan koska uskoi että koiralla oli suolistotulehdus ja sanoi että jos aamulla jatkuu tulla sitten. Koko yö meni valvoessa koiran kanssa. Ei pystynyt nukkumaan ja ulkona käynti jatkui, varmaan noin 15min, välein. Aamulla lähdettiin lääkärille ja hän sanoi että koiralla on eturauhastulehdus. Kipulääkkeet ja antibiootit suoneen ja lähdettiin kotiin.
Olin onnellinen että kipu kohta hellittää kun sai sen lääkkeenkin mutta muutaman tunnin kuluttua alkoi oksentelu ja ripuli. Mustaa ulostetta ja mustaa oksennusta säännöllisen välein. En tajunnut heti että se oli verta. Joka paikka oli koiran oksennuksessa ja se oli todella huonossa kunnossa. Välillä se kuitenkin nukkui, olisiko kipulääke kuitenkin auttanut.
Illalla tultiin kuitenkin siihen tulokseen että taitaa olla nyt pienen lähtö edessä. Kauheeta oli katsoa kun ei enää pysynyt kunnolla jaloillaan. Lähdetiin viemään koiraa sen viimeiselle matkalle. Eläinlääkäri, oli toinen kuin aamullinen, sanoi että siinä aamulla annetusta lääkkeestä oli hyvää tarkoittavasta lääkkeestä tullut ns. paha. Eli koiralla oli ehkä ollut munuaisissa vikaa ja nämä lääkkeet aiheuttivat vielä lisää harmia eli jouduttivat koiran loppua. Verinen oksennus ja uloste kertoivat sen.
lääkäri nukutti koiran hellästi iki-uneen. Ei enää kipua ja siitä olin onnellinen.
Ikävä on kova ja surullinen siitä että kaveri jotui niin kovasti kärsimään sen yhden vuorokauden. Kai sitä ajatteli kun koira lähtee joskus niin se lähtee lempeästi ja siihen kerkee asennoitua. Mutta nyt lähtö tuli kivulla ja liian nopeasti joutui luopumaan rakkaasta ystävästä.minua rupes itkettämään sinun kirjouitus. minäkin olen menettänyt minun rakkaan ystävän ajokoiran kaksi vuotta sitten, sille tuli syöpä ja piti nukuttaa iki uneen, minulla on ikävä joka päivä kynttilä palaa haudalla joka päivä en ole pystyny ottamaan utta koska pelkään että siitäkin pitää joskus luopua. voimia kaikille eläin ystäville jotka joudutte joskus vaikean päätäksen tekemään .
- Lonely Heart..
Itken taas...
- Otan osaa 2
Mä näin muuten nyt mukavia unia mun -97 kymmenvuotiaana kuolleesta koirasta ehkä siks ett HS kuukausiliitteessä oli iron lady muotia ja kuvassa Reagan koiransa kanssa valkosen talon nurmikolla.Koira oli samaa rotua kun mun superrakas bovve
elämäni koira.Voi iloita hellänhaikein aatoksin että on ollut ONNI sellainen omistaa.
Hoida hyvin lemmikkiäsi,taivasmatkan hetki tulee kohdalle mut ennen sitä iloitkaa,herkutelkaa lasagnella ja grillin antimilla ja ulkoilkaa kevätaurinkon säteillessä.Hakekaa myös ortodoksisiunaus koiralle jos siltä tuntuu.
Olipa minulla koira.Ja olisipa pian toinen ihanainen tyttelihauva. - Rakastan ja suren
Minäkin olen surrut nuorempana lemmikin menetystä, mutta sitten elämä toi vastaani suurempia suruja.
Menetin veljeni, isäni ja äitini. He kuolivat 6 vuoden ajanjakson sisällä!
Tiedän, että kun nyt 11 vuotias kissani joskus kuolee, toki tunnen pientä haikeutta, mutta uskokaa pois - se on VAIN kissa ja minä selviän siitä surusta paljon nopeammin, kuin läheisteni ja rakkaitteni IHMISTEN menetyksestä. Kaikki on niin suhteellista.- Sama täällä.
Miksi noin kova ihminen ottaa lemmikkiä lainkaan. Minäkin olen menettänyt monta todella läheistä rakasta ihmistä, mutta ei se minun kiintymystä ja surua lemmikkini menettämiseen vähennä.
- Rakastan ja suren
Sama täällä. kirjoitti:
Miksi noin kova ihminen ottaa lemmikkiä lainkaan. Minäkin olen menettänyt monta todella läheistä rakasta ihmistä, mutta ei se minun kiintymystä ja surua lemmikkini menettämiseen vähennä.
En minä ole kova ihminen - päinvastoin! Tulen ihan varmasti kaipaamaan lemmikkiäni ja sen tuomia rutiineja. Mutta olen myös realistinen. Ja olen nähnyt vähän enemmän maailmaa...
Lemmikin menetyksestä pääsee aina yli, ennemmin tai myöhemmin, mutta rakasta ihmistä suree koko loppuelämänsä. :(
Mielestäni täytyy olla todella vajaa ihminen, joka ei tajua näiden kahden asian eroa.
Olen ihmisihminen enemmän kuin kissaihminen. Koiraihmistä minusta ei hevillä saakaan. :) - Maailma on kova
Mitä tuosta riitelemään. Jokainen suree omalla tavallaan. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Ei kenenkään surua pidä mennä arvostelemaan.
- Rakastan ja suren
Maailma on kova kirjoitti:
Mitä tuosta riitelemään. Jokainen suree omalla tavallaan. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Ei kenenkään surua pidä mennä arvostelemaan.
Totta turiset. Minusta silti tuntuu, että kirjoittajat, jotka kertovat surevansa vuosia lemmikkiään, eivät ole vielä elämässään kohdanneet kovinkaan suuria menetyksiä?
On myös vaihtoehto, että he ovat elämässään joutuneet pettymään ihmissuhteissaan ja rakentaneet kuoren, josta vain elukka pääsee läpi?
Nuorelle ja vanhalle lemmikki voi korvata ihmissuhteen, mutta normaalille perheelliselle ihmiselle, joka kantaa huolta lapsistaan ja on hoitanut ikääntyneitä vanhempiaan, asiat saavat uudenlaisen perspektiivin.
Joskus kauempaa näkee paremmin. Olkaa onnellisia surustanne, jos surette tällähetkellä VAIN lemmikkiänne. Minusta tuntuu, että kovin monet kuitenkin pystyvät korvaamaan lemmikkinsä uudella, mutta jokainen ihminen on korvaamaton.
- tuustelli
suru helpottaa vain suremalla, ikävä jää,mutta suru häipyy pikkuhiljaa taustalle.
- Cattus & Coiruus
Aika parantaa ja jonkun ajan päästä, kun olet itsesi kanssa tehnyt asian selväksi,
ota uusi ystävä. Normaalistihan kotieläimet elävät sen 8-20 vuotta.
Itsellä oli koissu, meni sydänkohtaukseen (eläinlääkäri halusi avata, miksi
4 vuotias kuolee, epäili myrkytystä), nyt on kissa ihan kiva kaveri sekin :)- C&C
KIssanpentu vaatii pinnaa, eli ei heti entisen lemmikin kuoltua, kissanpennut ovat siinä 2...5 ikäisinä tuholaisia :)
Niin joo ja kaupungissa hiekat, mahdolliset ulkoilulenkit jne ovat oma vaivansa,
kaupungissa syntynyt kissa ei halua niin paljon ulos, saattaa tulla täysin sisäkatti,
on jopa sisäkissarotuja (mitkä maksaa hunajaa).
- minni78
Ymmärrän tunteesi täysin.Koira ei usemmillekaan ole van koira.Minä ja mieheni olemme raskaan päätöksen edessä.Koiralla todettin n.kuukausi sitten luusyöpä joka joka jalan turpoamisesta päätelleen etenee aika nopeasti.Kipulääkityksellä menty tähän asti.Ulkona hyppii kolmella jalalla.Todennäköisesti ensi viikolla viedään lopetettavaksi.Mun sydän itkee verta kun katson rakasta ystävää.Päätös on niin vaikea.
- narsu on aina narsu
Annat sitten koirasi kärsiä, oman pahan olosi vuoksi.Olet todellinen "ystävä" koirllesi.Yök mitä itsekkyyttä.
- minni78
narsu on aina narsu kirjoitti:
Annat sitten koirasi kärsiä, oman pahan olosi vuoksi.Olet todellinen "ystävä" koirllesi.Yök mitä itsekkyyttä.
Sinulle narsu on aina narsu.Sinä kun et tilanteestamme mitään tiedä niin turha tulla tuomitsemaan.En ole sinulle tilivelvollinen.Itsekäs en tämän asian suhteen ole.Koiralla ei ole kipuja.Sinä tuskin ymmärrät eläimen menetyksestä mitään.
- narsu on aina narsu
minni78 kirjoitti:
Sinulle narsu on aina narsu.Sinä kun et tilanteestamme mitään tiedä niin turha tulla tuomitsemaan.En ole sinulle tilivelvollinen.Itsekäs en tämän asian suhteen ole.Koiralla ei ole kipuja.Sinä tuskin ymmärrät eläimen menetyksestä mitään.
Koiralla ei ole kipuja????ULKONA HYPPII KOLMELLA JALALLA!!!!!Ihan vaan huvikseenko se hyppii???Sinä et tunnu välittävän kuin omasta surustasi, viis koiran olotilasta!!
- EUTANASIAAAANNNNNN
Et pysty koiraasi pitämään väksin elossa. Nautitko siitä kun koira kärsii, etkö näe, että se tarvitsee jo helpotuksen kipuihinsa.
OLET ELÄINRÄÄKKÄÄJÄ, eläinräääkkäys on rikos. - sattuu koiran vuoksi
Ai päätös on niin vaikea???Miksi??Kun on sitten niin surullista ja ikävä??Entäs sen eläimen kärsimys??Koira hyppii kolmella jalalla, ja sä sanot et päätös on vaikea.Oletpa itsekeskeinen ja julma ihminen.
- Myy-Pikkuinen
Täytyy upta tää. Onhan tää sellanen terapeuttinen aloitus aikuisille ihmisille koiran menetyksestä...
Minuakin alkaa itkettää, kun luin tämän. Minulla on nyt kohta kaksivuotias mittelpitz, enkä voisi kuvitella eläväni ilman sitä. Olen jo nyt miettinyt kuinka vaikeata tulee olemaan luopumisen hetki, on se niin rakas ystävä ja tuki minulle. Eikä tämä tarkoita että koirat olisivat ihmisiä tärkeämpiä, olen kokenut rajuja menetyksiä rakkaiden ihmisten kanssa. Minulla oli nuorempana koiria ja omasta mielestäni rakastin niitä, mutta nyt vanhempana (49v.) ja paljon enemmän kokeneena, osaan arvostaa koiran rakkauttakin enemmän. Sellaista puhdasta rakkautta ja kiintymystä ei ihmisiltä saa, se ei vaadi,tuomitse eikä ole ilkeä. Ymmärrän sinua, lämpimät halit sulle
- minni78
Luuletteko te että koiraani kidutan omaksi huvikseni.Sairasta porukkaa jotka tuollaista luulette.Itkenyt olen joka päivä koiran sairaudesta kuultuani.Asiasta on keskusteltu raskain mielin ja päätös tehty eutanasiasta.Ette näköjään ymmärrä mille lopullinen menetys tuntuu.Eläinrääkkääjäksi turha kutsua.Sen takia koiralle pyydetty lääkkeet että pärjää siihen asti kun aika on saatellä viimeiseen uneen.Nekkupoika näköjään ainoa joka ymmärtää, kiitos siitä.
- tiedänmiltätuntuu
Minni78
Älä välitä tuolaisista viesteistä.
Voimia sulle edessä olevaan. - Pukeli.
Aivan oikein....Silloin, kun on se aika, Siis ei päivääkään liian aikaisin, eikä päivääkään liian myöhään.
Ja sitten kiitoksia , että on saanut pitää elämässä niin ihanan perheenjäsenen. - tiedän minäkin
tiedänmiltätuntuu kirjoitti:
Minni78
Älä välitä tuolaisista viesteistä.
Voimia sulle edessä olevaan.Minä en tiedä miltä tuntuu pitkittää koiran kärsimyksiä, tai miltä tuntuu katsoa kivusta kolmella jalalla loikkivaa koiraa!!!Mutta voin sanoa, sen tiedän, että nopeasti tehty lopetuspäätös on yhtä sydäntä raastavaa, siinä vaan ikävä tulee heti, ei viikkojen ratkasun jälkeen, eikä koira turhaa kärsi.Eli ne jotka tekevät nopean ratkaisun koiransa lopettamisesta, eivät ymmärrä koiran kärsimyksien pitkittämistä.
- minni78
Kiitos teille ymmärryksestä nim.tiedänmiltätuntuu ja Pukeli.
Tämä ei sinua lohduta yhtään, mutta itse jouduin saman päätöksen tekemään noin vuosi sitten. Ajattele asiaa siltä kantintilta, olette eläneet hyvän elämän keskenänne ja turha koirasi kärsimys on nyt poistettu ja sillä on hyvä olla. Muistot eivät koskaan katoa, eikä niitä kukaan voi sinulta pois ottaa.Niistä saat voimaa ikävääsi.
- :(
Koira on minulle kuin ihminen,en voi ajatella sitä,että joudun luopumaan joskus rakkasta koirastani..♥ Otan osaa koirasi kuolemaan,yritä pärjäillä,se ei ole helppoa jos rakas lemmikki/ihminen kuolee..
- Lonely Heart...
Kun rakas on kuollut niin silloin sen vasta tajuaa että kuolema on ikuista ja pysyvää. Jos kuule että joku sanoo mun mummo kuoli, niin ei sitä tuskaa tajua ennenkuin omalle kohdalle sattuu..
Kuolema on pysyvää, nyt sen ymmärrän. - *JullePulle*
Tiedän, miltä sinusta tuntuu.
Jouduin tekemään oman koirani lopetuspäätöksen maanantaina. Ikää hänellä oli 14,5v. Kunnioitettavan vanhassa iässä siis.
Mutta kun kunto alkoi rapista todenteolla tänä talvena, oli nyt aika armahtaa vanha herra ansaittuun lepoon.
Olin koirani kanssa loppuun saakka eläinlääkärissä. Tuntui, kuin omaa kättä olisi revitty irti. Silti järki sanoi, että tämä oli ainoa oikea vaihtoehto koirani vaivojen helpottamiseksi.
Olen tätä ennen saatellut 3 koiraa autuaammille metsästysmaille, mutta helpommaksi se ei tule kerta kerran jälkeen.
Suru kyllä helpottaa ajan myötä, mutta ei se koskaan unohdu kokonaan.- Lonely Heart...
Autuamille metsästys maille olen minäkin koiria "päästänyt" ja jokaista niistä olen surrut mutta en yhtä paljon kuin tätä. Olen kyllä rakastanut jokaista koiraani sydänjuuria myöten mutta tämä totta tosiaan oli "elämäni koira".
- onni sydän
Osanottoni.Ymmärrän täysin sinua.Nyt itken täällä,olit niin osannut kertoa asian,että tunnen suurta myötätuntoa.jaksamisia sinulle .
- Ansku+lauma
Kiva kaveri, hänellä ei ilmeisestikään ole ollut lemmikkiä...koiran (ja muunkin lemmikin) huono puoli on että harvemmmin elää niin pitkään kuin omistaja :´( Itsellä on kulunut 11v2kk ja 10 pvää rakkaan sakemannin pois menosta (halvaantui) ja edelleen on ikävä, mutta muistan jo ne hyvät hetket, mitä ei alkuun osannut ajatellakaan kun ikävä oli niin kova...mutta edellen muistan syntymäpäivän jaa kuolinpäivän, vaikka tällä hetkellä kotona temmeltää 4 koiraa :), jotka ovat täysivaltaisia perheenjäseniä
Pahoitteluni.
Sama tapahtui mulle juuri äsken. 13 vuotias kaveri ja tilanne meni sellaiseksi että tuskat oli pakko lopettaa. Pirullisimmaksi tilanteen teki se että kaverini aivan varmasti tiesi minne on matka, ja kävi viime töikseen jopa moikkaamasa muut elänlääkärin odotuskämpässä olleet koirat.
Trauma parhaan kaverin menetyksestä pahenee päivä päivältä. Joten kohta ollaan tilanteessa että haussa on uusi koira.
Otamme heitteille jätetyn/jäävän/väärärotuisen - melkein minkä tahansa tai rotuisen, ehkä 1 vuotiaan PIENIKOKOISEN leikatun (olosuhteiden pakko) koiran. Jos sopimukseen päästään, luksusolot ovat taatut. Huom. tämä ei ole minun puoleltani bisnestä - eikä sinunkaan puoleltasi. Luovut koirastasi, joka saattaa sopia meille kuin nyrkki silmään, annamme kirjallisen sitpoumuksen hoidosta - ja sillä siisti.
Tämä nyt tärppinä huomioitakoot. Löytyy niitä muualtakin löytyy - mutta kokeillaan.- perheen jäsen
Hautasin oman lemmikkini pellonpäähän, omassa nukkumakömpsässään. Parisenkymmentä vuotta oli perheenjäsenenä. Valokuvia katsellessa tulee hyviä muistoja elon taipaleelta. Kova ikävä, mutta elämä jatkuu..
- minni78
Torstaina sanoimme jäähyväiset rakkaalle koirallemme joka nukahti viereeni viimeiseen uneen.Se oli tähänastisen elämäni tuskallisin hetki.Nyt ymmärrän mille rakkan perheenjäsenen menetys tuntuu.Ikävä on aivan valtava.Tietää ettei enää koskaan saa silittää silkkisen pehmeitä korvia eikä kukaan tule ovella vastaan.Itku silmässä keräsin koira tavarat laatikkoon jota en raaski hävittää.Joka päivä muistuu ystävä mieleen, mutta elämän on pakko jatkua.
- N30**
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Itse olin 10-vuotias kun meille aikoinaan otettiin sekarotuinen koira. Se oli kuin yksi perheenjäsen. Meidänkin koiramme eli 16 elämäntäyteistä, rakastettua ja hyvää vuotta. Koiravanhuksemme kävi kuitenkin myös kovin kankeaksi, jalat olivat heikot ja häntä oli epilepsiakin vaivannut jo useamman vuoden. Isämme teki päätöksen, että koira on parempi päästää ikiuneen, niin vaikeaa kuin se olikin.
Itse en pystynyt eläinlääkäriin lähteä mukaan, sinne meni isäni ja äitini. Ennen sisään menemistä lääkäriasemalle, isäni oli vielä koiran antanut lähimetsikössä nuuskia ja juoksennella viimeiset juoksut.
Itse nukutustilanne kävi kuulemma todella nätisti, ikään kuin koiramme olisi ymmärtänyt että nyt on aika lähteä. Lääkäri oli pistänyt piikit ja koira oli nukahtanut rauhallisesti isäni jalkojen juureen. Isä nikkaroi koirallemme puisen arkun, jossa se haudattiin ruokakuppinsa kanssa meidän metsäämme.
Minäkin itkin monena iltana itseni uneen, itkin päivällä työpaikan vessassa, itkin ja itkin, niin pahalta tuntui. Pyytelin koiralta anteeksi, mutta toivoin että se ymmärtäisi että ajattelimme sen parasta. Itse hyvästelin koiramme kyseisenä aamuna halailemalla ja nuuhkimalla sen turkkia.
Tästä on nyt jo aikaa noin 5-6 vuotta, nykyään voin muistella koiraamme hymyillen ja ilman itkua, muistan ne hyvät hetket ja kuinka ihana lemmikki se oli. Silti en unohda sitä koskaan.
Kerran haistoin nenässäni jopa koiramme tuoksun, olkinen, puhdas tuoksu...ehkäpä se tuli koirien taivaasta tervehtimään minua, minä uskon että eläimille on oma taivas...
Jokaisella on oikeus surra lemmikkiä, ja itkeä niin kauan kuin itkettää. Toiset ottavat muistoksi lemmikistä tatuoinnin, toiselle riittää valokuvat. Vaikka se rakas lemmikki ei enää ole tässä, niin silti se on aina mukanamme, sydämissä ja mielissä..ja ehkäpä koirien taivaassa jossa se saa temmeltää iäti vihreillä nurmilla koirakavereiden kanssa. - angelheaven..
minä kuulun niihin ihmisiin jotka voivat sanoa "vain koira". olen menettänyt oman lapseni. ja vannon,että jokainen jolle näin on käynyt,ihmettelee tälläistä tekstiä.lemmikki on rakas ja aina ainutlaatuinen.mutta ihmistä siitä ei tule. se on vaan koira. eläimet on eläimiä.
- 50v ja 13 koiraa
Totta puhut..Lapsen menetys on korvaamaton..Koiran menetyksen voi jos elämäntilanne sallii,korvata uudella pennulla..Itselläni ollut useita,mieluisia koirippa.Kun on ikäå ja sairauksia tullut,on otettu uusi pentu kasvamaan ja ainakin jo varatt,ennen kun entisestä on luovuttu..On paljon helpompi päästä pahimman ylî,kun pentu tuo ilonaiheita..Koiran elämä on lyhyt ja jo ottaissa koiraa,pitää varautua,et käsivä,sairas koira saa arvoisensa lopun..
- minni78
Vaikka sitä kuinka koiraa ottaessaan tietää että siitä joutuu luopumaan niin viimeiset jäähyväiset eivät tuntuneet yhtään helpommalta.Perjantaina käydään hakemassa rakkaan ystävän tuhkauurna kotiin.
- 50v ja13.koira
Tosi on,et vaikeaa luopuminen on,minullakin raavaalla miehellä noussut aina pala kurkkuun ja tippa silmään,kun on joutunut luopumaan,mieluisesta,perheenjäsenestä,vaikkakin olleet metsästyskoiria,mut saaneet olla,sisä ja seurakoirina..Sairaan,kärsivän kaverin lopetus on kyllä helpottavaakin,mut kumman vaikeaa,se luopuminen on..Mutta kokemuksesta tiedän,kyllä siitä yli pääsee!
- rakkautta...
Ei tietenkään lasten menettämistä voi verrata lemmikin menettämiseen, sehän nyt on päivän selvä..mutta monelle lapsettomallekin se lemmikki on lähimpänä omaa lasta, ja muissakin perheissä perheenjäsen.
Rakkautta on monenlaista, eikä mikään niistä ole väärää. Jokaisella on oikeus surra rakastamaansa ja menettämäänsä elävää olentoa, oli se sitten eläin tai ihminen. - koiraenkelilleni...
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteessa aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.
Olet tuhat tuulta metsän puissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et ole poissa.- minni78
Koiraenkelilleni.Sait minut itkemään tuolla kauniilla runolla.On niin koskettava sanoma.
- toipunut.
Kyllä se tuska helpottaa ajan myötä, sitten voi jo hymyillen muistella yhteisiä aikoja
- Pappa 51 v
Vähän yli1,5v mulla meni suriessani uskollista kaveria nyt tekis mieli ottaa uusi koira kaveriksi. Aikaisemmin oli tunne etten ota toista koiraa etten haluu hylätä ja unohtaa edellistä.Muttei sitä tarviikkaan unohtaa voi se olla mielessä vaikkei se sitä keppiä ennään noudakkaan.
- Sama...
Osanottoni!
Ajattele sitä asiaa hyvänä,että se sai elää pitkin ja hyvän koiran elämän kanssasi.Se oli varmasti onnellinen,ja sinua helpottaa surun läpi varmasti juuri se,että koira sai elää.hyvän pitkän elämän vierelläsi. - Myy-Pikkuinen
Nostan nyt vuorosstaan tätä aikuisten ihmisten terapeuttista aloitusta. Mut hei, koittakaa tulla toimeen sen tunteenne ja surun kanssa, kyllä se siitä kunhan oppii ensin hyväksyyn asian että kaikki me täältä joskus lähdetään.
Nyt 1,5 vuoden jälkeen itkin tänään viimeksi vanhan sakumme kuolemaa. Meillä on vielä toinen, nyt 9,5 vuotta jolla mainittavin sairaus on "lihassurkastumatauti". Se on harvinainen sairaus, sillä ei ole edes kunnollista suomenkielistä diaknoosia. Koiralla on mennyt purulihakset lähinnä päästä sekä vasemmasta tassusta ranteesta alaspäin. Se syö liotettua ruokaa mutta kompuroi ja melkein kaatuilee tassun pettäessä alla. Ei ole mitään parannusta eikä lääkkeitä, joten ainoa ohje on seurata viikottain pystyykö koira ottamaan pehmeän pallon suuhunsa ja kantamaan sitä ainakin hetken. Muuten ei koiralla ole kipuja ja se pärjää, on omiin omituisiiksinsa tottunut.
Pian vaan lähenee sekin päivä (ennustamaton) ettei tätä toistakaan ole enää läsnä. Nimimerkkini mukaisesti Tara- koira oli ehkä niin rakas siksi että se oli aika vaikea luonne, joita se rakasti se teki sen täysillä ja joita se ei hyvksynyt niin oli vaikeaa. Pienen uroksen liiallinen suojeluvaisto jo pienestä pitäen oli kyllä jonkin sortin ongelma. Mutta niin rakas kaikesta huolimatta. Kyky vaistota ihmisten mielialat ja paljon muuta sellaista jota kaikilla ei ole ollut.
Nyt ehkä suurin suru on se että Jeren jälkeen en voi enää omaa koiraa ottaa. Terveys ja ikä asettavat omat vaatimuksensa. Mutta Jerenkin jälkeen meinaan jollakin tasolla olla eläinten kanssa tekemisissä. Ilman mitään eläinkontakktia elämä olisi aika kurjaa.
Ps. Jerellä on naapurissa pieni Tosca-tyttö, sille tyrkyttäydyn ainakin kummiksi.- Neiti2888
Mä varmaan vetäisin sellaista tyyppiä turpaan joka kehtaisi sanoa tuolaisessa tilanteessa, että se oli vaan koira. Itselläni neljä koiraa enkä tiedä yhtään miten sitä enää jaksaa kun noista aika jättää..
- sicra
Hih meilä on kukkalaatikosa....
- äiti....
Koira on peto ja kerrostaloissa liikaa koiria. Koirien omistajilla erittäin huono hygienia ja tämä voi laukaista salmonellaepidemian. Taas lapseni oli uponnut koiran ripuliin. Käsittämätöntä.
- Lonely Heart....
äiti.... kirjoitti:
Koira on peto ja kerrostaloissa liikaa koiria. Koirien omistajilla erittäin huono hygienia ja tämä voi laukaista salmonellaepidemian. Taas lapseni oli uponnut koiran ripuliin. Käsittämätöntä.
Ihminen on pahin peto ja itsensä vihollinen. Ja kyllä olet empaattinen ihminen...
- Totta se on
Lonely Heart.... kirjoitti:
Ihminen on pahin peto ja itsensä vihollinen. Ja kyllä olet empaattinen ihminen...
että ihminen on peto joka pitää eläimiä kerrostalossa, eikä valita toisesta ihmisestä. Hirveän kammottava haju hisseissä ja varmasti huoneistoissa joka puolella lensivät karvoja. Minullakin joskus oli koira, mutta silloin olen asunut maanseudulla.
- murina
äiti.... kirjoitti:
Koira on peto ja kerrostaloissa liikaa koiria. Koirien omistajilla erittäin huono hygienia ja tämä voi laukaista salmonellaepidemian. Taas lapseni oli uponnut koiran ripuliin. Käsittämätöntä.
Olet typerä ja hysteerinen!
- tummat-silimät
Kyllä se koiran memetys oli minullekin melkoisen surullinen asia. Jakselehan.
- Akuuttiapina^
Meillä oli saman tapainen tarina hirvikoiramme kanssa...sen jalat petti ja sitten se taas toipui ja taas jalat petti ja kauheaa ulinaa kuului aina, äiti vei sitten koiramme eläinlääkärille ihmeellisten pattejen takeja ja ne todettiin maitorauhas syöväksi, syövät leikattiin ja juuri kun oli aika ottaa tikit pois löysimme uusi patteja ja päätimme lopettaa koiramme tuskat ja antaa sen mennä pilvien päälle jahtaamaan omia ja sille tärkeitä asioita. Tuli taas tippa linssiin ja sillon itketti todella paljon kaikkia perheemmejäseniä. Etenkin äitiä, jolla koira oli ollut pennusta lähtien 6-vuotiaaseen saakka. ;
- ralph simpsoneista.
mullon kotona oma rotta mut se on villi se elää meiän ullakolla ja meiän pitäis metsästää se se puri mua eilen ja nyt oon sairaalassa mut oikeesti se kutitti mutta nyt se rotta on jo kuollut ja mulle tuli joku outo tauti, se rotta oli mulle kuin oma varvas :) se kyllä puri mun isää ja se kuoli mutta ei hätää äiti sai uuden miehen eilen nyt olen iloinen ja lääkäri sanoi minulle että kuolen noin viikon päästä se on mukavaa.. TERVEISIN: Ralph
- Tuuliajolla
Menetin itse oman koirani 20.7-11 hänen ollessaan lähes 13 vuotias.Kaikki tapahtui nopeasti ja tähän asti aivan terve koirani oli 3 pvää tehotoidossa.Rakas perheenjäseneni kuoli keuhkokuumeeseen ja peräpään halvaannuttua. Hänet olisi voitu leikkaa eläinsairaala Vethousissa mutta minulle sanottiin ettei hän selviä leikkauksesta joten koirani sai piikin ja vaipui ikiuneen. Koirani oli rakastettu,kunnolla lenkitetty ja hyvälaatuista ruokaa ja paljon seuraa aina saanut iloinen yksilö.Kaikkien ystävä. Suru on sanoin kuvaamaton-menetin rakkainman asian elämässäni.Olen itse vieläkin surun murtama ja kyyneleet ovat poskillani joka päivä.Koti on tyhjä.En osaa sanoa sinulle muuta kuin ehkä jonain päivänä helpottaa.Eläin on aito usein paljon läheisempi kuin ihmiset, aina iloinen.
Otan osaa suruusi. - perhesusi
"Vain koira" on turhaa toisen ihmisen surun vähättelyä.
Surun määrä riippuu suhteesta kuolleeseen, oli se kuka tai mikä tahansa. Kuolemantapaus muistuttaa elämän rajallisuudesta, mitä on vaikea hyväksyä ja mikä halutaan unohtaa. Suruun auttaa surun jakaminen ja myötätunto, ei kieltäminen tai vähättely - pitäisi olla itsestään selvää. Jos ainoa asiasi on aiheuttaa lisää pahaa oloa surevalle, voit jättää kommentin kirjoittamatta.
Koirani kuoli pari vuotta sitten, ja palasin taas mielessäni hetkeen, kun kannoin tapaturman vuoksi lopetetun eläinystäväni ulos eläinlääkäriltä. Minun kaunis, nuori koirani. En voinut suojella sitä pahimmalta.
Minut auttoi koirani menetyksestä yli toinen koira, jonka hankin aika pian. Uusi ei korvaa aiempaa, eikä sen tarvitse. Se täyttää osan tyhjyydestä, auttaa pitämään vanhat ulkoilurutiinit ja tuo uusia ajatuksia. - Lonely Heart..
Nyt äkkiselti laskettuna tulee kohta kolme kuuautta täyteen koirani menetysestä. Eilen kävin kasvattajan luona katsomassa uutta pohjanpystykorvan pentua. Siellä oli yksi aivan hurmaava tapaus, mutta..... Entinen koirani kun haimme sen mummoni kanssa niin se istui eteen jaantoi heti kättä, tai siis tassua.
Tämä pentu teki saman tempun ja se sai minussa hirveän tunteen purkauksen. En ottanutkaan pentua sillä mietin vielä että toiminkohan liian nopeasti, toiminko?
Olen pohtinut että näillä viitteillä mitä pentu teki niin se voisi olla " elämäni koira 2"
Mutta toisaalta Lucan ajatteleminen aihuttaa vielä kaiverrusta sydämmessä..... - limma
Olin samassa tilanteessa viime kesänä, joten tiedän tunteen tasan tarkkaan, mutta:
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne, missä he auttavat minua;
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina.
Älä anna turhaan sydämesi itkeä. - Nappi kulta
Voi
mä en oo näköjään ainut,mun koira kuoli justiinsa:(
Ihan kauheeta!
Sitä itkin joka ilta ja pahin kohtaus oli kun olin menossa kaverini juhliin.
Muistelen rakkaudella Napin ja mun yhteisii hetkiä!!!=)
Ja "vain koiraa" EI ole olemassa!!!!!!! - Pitbull Love
Myy haluaa selvästi tapella kun toisilla on vaikeaa. Jos rakastaa lemmikiään niin onko se muka väärin surra ystävän menetystä?
Ja kyllä on luonnollista että kaikki täältä pois lähdetään mutta on myös täysin luonnollista surra lojaalia ystävää. Koiran ja ihmisen suhteesta tekee erityisen sen että koira rakastaa ehdoitta, ihminen ei.
Ja se tekee irti päästämisestä hankalampaa kun tietää että rakas ja uskollinen ystävä on poissa ja maailma on täynnä tuonlaisia kp- päitä.- Myy-Pikkuinen
Kuules hippi. Mä olen kyllä joutunut luopuun jo yhdestä koirasta ja kahdesta vanhasta kissasta, mut koskaan ei tullut mieleenikään netissä niistä ilmoo ja täällä surra. Ihan saat surra vaikka hamaan tappiin saakka, mut saan myös minäkin hippasen ihmetellä miten eksyneitä ihmiset on asioista.
- Koiransa meenettänyt
Todellakin aika raju kommentti myyltä....
- Virtuaalikoneistaja
Elämää jo jonkun verran nähneenä täytyy todeta että jos Myyn kommentti oli mielestäsi raju niin olet saanut elää melkoisen suojattua elämää, ihan kaiken suhteen et ole paljon tarvinnut maailman tosi asioita nähdä.
- anyone with heart
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
Elämää jo jonkun verran nähneenä täytyy todeta että jos Myyn kommentti oli mielestäsi raju niin olet saanut elää melkoisen suojattua elämää, ihan kaiken suhteen et ole paljon tarvinnut maailman tosi asioita nähdä.
Elämää itsekin jonkin verran nähneenä ja monta menetystä ja surua läpikäyneenä sanon että minusta myyn kommentti tämmöiseen ketjuun oli erittäin mauton ja tökerö. Jos ei omaa minkäänlaista empatiaa toisten tunteita kohtaan niin pysyisi sitten poissa ketjusta jossa ihmiset käyvät läpi rakkaan lemmikin ja ystävän poistumisen aiheuttamia tunteita.
- Virtuaalikoneistaja
anyone with heart kirjoitti:
Elämää itsekin jonkin verran nähneenä ja monta menetystä ja surua läpikäyneenä sanon että minusta myyn kommentti tämmöiseen ketjuun oli erittäin mauton ja tökerö. Jos ei omaa minkäänlaista empatiaa toisten tunteita kohtaan niin pysyisi sitten poissa ketjusta jossa ihmiset käyvät läpi rakkaan lemmikin ja ystävän poistumisen aiheuttamia tunteita.
No, se on sinun mielipiteesi, jos tarvitsee empatiaa tuntemattomilta ihmisiltä niin sitten tarvitsee, mutta ei pidä nyt kuitenkaan paisutella Myyn kommenttia.
Olen aivan varma että jokainen on elävässä elämässä joutunut kokemaan paljon, paljon "rajumpia" empatian puutoksia, jos muuta väittää niin valehtelee. - Myy-Pikkuinen
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
No, se on sinun mielipiteesi, jos tarvitsee empatiaa tuntemattomilta ihmisiltä niin sitten tarvitsee, mutta ei pidä nyt kuitenkaan paisutella Myyn kommenttia.
Olen aivan varma että jokainen on elävässä elämässä joutunut kokemaan paljon, paljon "rajumpia" empatian puutoksia, jos muuta väittää niin valehtelee.En ole koskaan ymmärtänyt että aikuiset ihmiset itkee netissä koiransa kuolemaa, kuukaudesta toiseen. Miten ihmeessä ne selviytyy kun menettävät lähimmäisen. Eikö nuo osaa käsitellä tunteitaan lainkaan.
- Virtuaalikoneistaja
Myy-Pikkuinen kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt että aikuiset ihmiset itkee netissä koiransa kuolemaa, kuukaudesta toiseen. Miten ihmeessä ne selviytyy kun menettävät lähimmäisen. Eikö nuo osaa käsitellä tunteitaan lainkaan.
Tuo netissä itkeminen on kyllä vierasta, en voisi kuvitellakkaan että itse toisin asioitani tänne, mutta kukin tyylillään ja nythän nuo paheksujat voivat tuntea itsensä suorastaan erinomaisiksi ihmisiksi kun me olemme suorastaan hirviöitä kun emme nyyhki täällä meille tuntemattomien ihmisten lemmikkejä.
- anyone with heart
Myy-Pikkuinen kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt että aikuiset ihmiset itkee netissä koiransa kuolemaa, kuukaudesta toiseen. Miten ihmeessä ne selviytyy kun menettävät lähimmäisen. Eikö nuo osaa käsitellä tunteitaan lainkaan.
Kuka täs on itkeny kuukaudesta toiseen, ketjuun tulee uusia lukijoita, uusia kokemuksia, uusia osanottoja. Ketjua on linkitetty toisaallekin koska se on tähän asti ollut todella lämminhenkinen ketju. Mikä sulle siinä on niin raskasta että rakkaan koiraystävän menetyksestä vaihdetaan ajatuksia?
- Virtuaalikoneistaja
anyone with heart kirjoitti:
Kuka täs on itkeny kuukaudesta toiseen, ketjuun tulee uusia lukijoita, uusia kokemuksia, uusia osanottoja. Ketjua on linkitetty toisaallekin koska se on tähän asti ollut todella lämminhenkinen ketju. Mikä sulle siinä on niin raskasta että rakkaan koiraystävän menetyksestä vaihdetaan ajatuksia?
Mikä sinulle on siinä niin raskasta ettei sure tuntemattoman ihmisen tuntematonta lemmikkiä?
Lemmikin kuolema on täysin luonnollinen osa elämää, et kai sinäkään itke ja sure Myyn lemmikin kuolemaa? - Myy-Pikkuinen
anyone with heart kirjoitti:
Kuka täs on itkeny kuukaudesta toiseen, ketjuun tulee uusia lukijoita, uusia kokemuksia, uusia osanottoja. Ketjua on linkitetty toisaallekin koska se on tähän asti ollut todella lämminhenkinen ketju. Mikä sulle siinä on niin raskasta että rakkaan koiraystävän menetyksestä vaihdetaan ajatuksia?
Uusia kokkemuksia?? What?? Eikös se suru ole kaikilla sama vai vauhteleekse rodun mukaan??
- anyone with heart
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
Mikä sinulle on siinä niin raskasta ettei sure tuntemattoman ihmisen tuntematonta lemmikkiä?
Lemmikin kuolema on täysin luonnollinen osa elämää, et kai sinäkään itke ja sure Myyn lemmikin kuolemaa?Lemmikin kuoleman sureminen on myös täysin luonnollinen osa elämää, nykyään jopa netissäkin tunteitaan näyttäminen on luonnollinen osa elämää, tälläkin palstalla monet ovat aiemminkin kertoneet koiriensa menetyksestä, joskus kuvien kanssa kuten haukullinen joka laittoi kauniin muistovideon harmaastaan.
Jos se ei itselle olekaan oikea tapa tai kanava niin saisi edes jättää arvostelematta toisten tapaa surra tai tuoda sitä julki, monelle koiransa menettäneelle tämmöinen ketju voi olla tärkeä asia. Mitä siitä voi saada itselleen että tulee pilkkaamaan ihmisten surua? - Myy-Pikkuinen
Myy-Pikkuinen kirjoitti:
Uusia kokkemuksia?? What?? Eikös se suru ole kaikilla sama vai vauhteleekse rodun mukaan??
Vielä kerta jos sitten onnistuis. :D Korjaan siis vaihteleekse.
- Virtuaalikoneistaja
anyone with heart kirjoitti:
Lemmikin kuoleman sureminen on myös täysin luonnollinen osa elämää, nykyään jopa netissäkin tunteitaan näyttäminen on luonnollinen osa elämää, tälläkin palstalla monet ovat aiemminkin kertoneet koiriensa menetyksestä, joskus kuvien kanssa kuten haukullinen joka laittoi kauniin muistovideon harmaastaan.
Jos se ei itselle olekaan oikea tapa tai kanava niin saisi edes jättää arvostelematta toisten tapaa surra tai tuoda sitä julki, monelle koiransa menettäneelle tämmöinen ketju voi olla tärkeä asia. Mitä siitä voi saada itselleen että tulee pilkkaamaan ihmisten surua?Jos sinusta netissä sureminen ja tunteiden näyttäminen on luonnollinen osa elämää niin sitten on, mutta se ei varmaankaan ole ainoa oikea tapa.
Eikä erilaisen mielipiteen esittäminen ole pilkkaa.
Missä ihmeen tynnyrissä te olette kasvaneet kun näette pilkkaa ja loukkauksia ihan neutraaleissa mielipiteissä?
Onko todellakin lukuisa lauma puskiksia elänyt niin suojattua elämää että pitää toisenlaisia mielipiteitä pilkkana, on todellakin täysin varmaa että jokainen on reaali elämässä törmännyt paljon pahempaan pilkkaan. siis oikeaan pilkkaan ei erilaiseen mielipiteeseen.
Edelleenkään minä en usko että sinä suret Myyn koiran kuolemaa täällä pulinoissa. - anyone with heart
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
Jos sinusta netissä sureminen ja tunteiden näyttäminen on luonnollinen osa elämää niin sitten on, mutta se ei varmaankaan ole ainoa oikea tapa.
Eikä erilaisen mielipiteen esittäminen ole pilkkaa.
Missä ihmeen tynnyrissä te olette kasvaneet kun näette pilkkaa ja loukkauksia ihan neutraaleissa mielipiteissä?
Onko todellakin lukuisa lauma puskiksia elänyt niin suojattua elämää että pitää toisenlaisia mielipiteitä pilkkana, on todellakin täysin varmaa että jokainen on reaali elämässä törmännyt paljon pahempaan pilkkaan. siis oikeaan pilkkaan ei erilaiseen mielipiteeseen.
Edelleenkään minä en usko että sinä suret Myyn koiran kuolemaa täällä pulinoissa.Kyllä esittäisin osanottoni jos Myy kertoisi rakkaan koiransa kuolemasta tällä palstalla. En alkais rääpimään että typerää kun aikuiset ihmiset suree koiraansa netissä. Esittäsin myötätuntoni koska tiedän miltä se tuntuu kun joutuu koiran viemään viimeiselle matkalle ja sanomaan hyvästit! Juuri kuten esitin osanottoni esimerkiks haukullisen ketjuun jossa oli se kaunis video hänen rakkaasta koirastaan. Vaikka kuin typerinä pidätte meitä niin mun mielestä on ihan normaalia jakaa surunsa jopa tuntemattomien koiraihmisten kanssa. Ja olettasin et normaali ihminen jättäs kommentoimatta sellaseen ketjuun jos se surun jakaminen hänen mielestään on typerää!
- hmmm?
anyone with heart kirjoitti:
Kyllä esittäisin osanottoni jos Myy kertoisi rakkaan koiransa kuolemasta tällä palstalla. En alkais rääpimään että typerää kun aikuiset ihmiset suree koiraansa netissä. Esittäsin myötätuntoni koska tiedän miltä se tuntuu kun joutuu koiran viemään viimeiselle matkalle ja sanomaan hyvästit! Juuri kuten esitin osanottoni esimerkiks haukullisen ketjuun jossa oli se kaunis video hänen rakkaasta koirastaan. Vaikka kuin typerinä pidätte meitä niin mun mielestä on ihan normaalia jakaa surunsa jopa tuntemattomien koiraihmisten kanssa. Ja olettasin et normaali ihminen jättäs kommentoimatta sellaseen ketjuun jos se surun jakaminen hänen mielestään on typerää!
Esititkö osanottosi tämän ketjun aloittajalle?
- anyone with heart
hmmm? kirjoitti:
Esititkö osanottosi tämän ketjun aloittajalle?
Kyllä, vastasin aloittajalle nimimerkillä ei helppoa koskaan.
- Myy-Pikkuinen
anyone with heart kirjoitti:
Kyllä esittäisin osanottoni jos Myy kertoisi rakkaan koiransa kuolemasta tällä palstalla. En alkais rääpimään että typerää kun aikuiset ihmiset suree koiraansa netissä. Esittäsin myötätuntoni koska tiedän miltä se tuntuu kun joutuu koiran viemään viimeiselle matkalle ja sanomaan hyvästit! Juuri kuten esitin osanottoni esimerkiks haukullisen ketjuun jossa oli se kaunis video hänen rakkaasta koirastaan. Vaikka kuin typerinä pidätte meitä niin mun mielestä on ihan normaalia jakaa surunsa jopa tuntemattomien koiraihmisten kanssa. Ja olettasin et normaali ihminen jättäs kommentoimatta sellaseen ketjuun jos se surun jakaminen hänen mielestään on typerää!
Vaan minä en ikinä kertoisi tällä palstalla koirani kuolemasta. Se on minun koira ja minun suruni silloin. Ei teidän.
- VIU
Myy-Pikkuinen kirjoitti:
Vaan minä en ikinä kertoisi tällä palstalla koirani kuolemasta. Se on minun koira ja minun suruni silloin. Ei teidän.
OLETHAN JO KERTONUT.
- -ikuisesti sydämessä
Lonely Heart.. ja annakatri sekä muutama muu.
Olemme onnellisessa asemassa; olemme kohdanneet elämämme koiran ja sielunkumppanin jonka jälkeen suru oli todella kova.
Ne joille tätä onnea ei ole suotu, eivät voi ymmärtää....- Te Häiriköitte.!
Mieti ny pikkaasen,kuka täällä,sotkeu ja sekaantuu muiden keskusteluihin.asiallisiinki LÄSSYTTÄÄN!!!!???
- Myy-Pikkuinen
Te Häiriköitte.! kirjoitti:
Mieti ny pikkaasen,kuka täällä,sotkeu ja sekaantuu muiden keskusteluihin.asiallisiinki LÄSSYTTÄÄN!!!!???
Kuuule kelaappa keskustelua hieman ylöspäin, siellähän oli täys tohina täynnä tappelua ja vittuilua, ennenkuin mä edes tulin koko paska keskusteluun mukaan. äläkä tule siihen LÄSSYTÄÄN. =)))
- lässyttäjä myy
Ihminen joka kutsuu rakkiaan tiiperöiseks ei kauheen paljon voi inhota lässytystä.Aivan kamalaa lässytystä.
Koira on rakas ystävä ja uskottu, sitä tosiasiaa ei mikään poista
- Pikku Myy
Otan osaa suruun. Olisi ihan kamalaa jos menettäisin koirani. Ja tuo "vain koira" ei ole reilusti sanotta koirani on mulle ainakin niin rakas.
- Tultsu
Mun koirani, on ollu meillä jo ennen, kun mä synnyin! Sen kynnet on vääntyneet, ja vispattaa toista takajalkaa... Ollaan mietitty, että pitäskö päästä koira ikuisille unille? Ja voimia kaikille!!
- koripalloilija21
yhyy pelottavaa.
- metsästäjä nainen
Minun koirani ovat 8kk ja 1,5 v ajokoiria. valitettavasti liika suuren susikannan takia voivat ne kuolla hyvinkin nuorena metsästysreissulla, mutta ajokoira on ajokoira, siltä ei voi metsästystä pois viedä. Ystävältäni jo neljä ajokoiraa kuollut suden suuhun, tuntuu niin turhalta edes kouluttaa koiraa, kun se tapetaan.
:( Kaiken lisäksi en tiedä rakastavatko muut ihmiset koiriaan, mutta minä rakastan. Kai olen heikko tunneihminen, mutta koiran kuolema on minulle paha isku. Ei auta kun toivoa, että susiadressiin saadaan ne 50 000 nimeä ja lupia lisää.on sullakin ongelmat... vedetään joka ikinen susi hengiltä niin maailma on parempi paikka.
- Listat kiertämään
katariina.rantala84 kirjoitti:
on sullakin ongelmat... vedetään joka ikinen susi hengiltä niin maailma on parempi paikka.
Hienoa.Kannatetaan.Siis jokainen,kuka ja mihin niitä tarvitaan? Missä adressi mihin vois nimensä laittaa?
Koira on ystävä ja perheenjäsen. Jokaisella on kuitenkin aikansa, jollloin on parempi että pääsee tuskista, kelleekkään olennolle, en ihmiselle, enkä eläimelle toivo elämää jossa joutuu helvetillisiin kipuihin, siksi itsekin muutamaa sairautta sairastavana olen sanonut että kun tuskat ylittävät mahdottoman, viekää saunan taa, ei se ole enää elämää.... aina kuitenkin kohtaamme uudelleen jossain muodossa, kun olemme uusia ja taas terveitä. !
Joo itse kauhulla pelkään samaa kohtaloa.Koirani on kymmenen vuotias kiltti,ei hauku ja on kuin perheen jäsen.
Nyt etsin koiralleni narttua,jonka kanssa voisi tehdä jälkeläisiä.Mistähän löytyisi sopiva ??- Lonely Heart..
Empä tuota tiedä, mutta astutukseen voi tuoda pienen vaikeuden vivahteen se että koirasi on kuitenkin jo kymmenen vuotta.
- koirien ystävä
Voimia Sinulle....minullakin on ollut monta koiraa, jotka olen saattanut paremmille metsästysmaille. Tiedän tuon tuntee, sen muistaa aina, vaikka pieni karvanen tuossa vieressä nukkuu....osanottoni Sinulle!
Osanotto ainoa huono asia koiran otossa on se viimeinen raskas päätös.
Se ei koskaan ole helppoa.
-Ollos aina itkeväs rakkaimpas perrää- käti
Otan osaa..
Meilläkin tehtiin raskas päätös ja meidän poika päästettiin sateenkaari sillalle 23.12.2012.
Ehti olla meillä vain vuoden, oli tullessaan 9v dobberi uros. Huonosti pidetty, laiha ja hakattu. 10v ehti täyttämään.
Siihenkin liittyy asia mitä en koskaan anna eläinklinikka Tuhatjalalle anteeksi, aivan silkka hoitovirhe ja asia on lähteny eteenpäin. Koskaan en koiraani sinne vie..suorastaan vi****aa että se on ainut päivystävä täällä. Ja hoidon taso on niinkin ala-arvoista.
Se on kova paikka, kun joutuu luopumaan. Toisaalta mulla on siinä mielessä parempi mieli että pystyin tekemään sen päätöksen, että päästää toisen kivuista, kun siihen mahdollisuus on. En olis kestäny kattoa kun toinen kärsii, ja silmistä näki ettei toinen enää jaksa. Oon tyytyväinen että Aatulla oli ainakin elämästään edes sen vuoden hyvä koti.
Mulle koira on perheenjäsen, oikeestaan kaikki kaikessa.
Tällä hetkellä on (yllättävää, kodinvaihtajia) 1,5v dobberi uros, ja 1,5v sakemanni narttu..molemmat nyt jo kolmannessa kodissa.
ps. ihmiset ovat erilaisia, käsittelevät surua eritavalla.
Joillekin jokin on raskaampi asia kuin toiselle, vaikka olisikin kyse samasta asiasta, olemme kaikki erilaisia :)- käti
jos nyt kuitenkin 2011 eikä 2012.
Pitäis varmaan mennä jo nukkumaan :o Meinasin, etten tähän ketjuun vastaisi, mutta aina kun joutuu Rakkaastaan luopumaan, niin silloin särkyy sydämestä jotain pysyvästi. :(
Rakkauden hinta on aina suru ja palava kaipuu. Rakastakaa niitä pikkuisia
kuin joka päivä olisi se viimeinen... Kaikkea hyvää ja Toopelle halipusuja!
(anteeksi kun olen vähän roturasisti)
- minnille!!!
Nyt vasta bongasin tän keskustelun ja MInni jonka koiralla luusyöpä!! jalan amputaatio voi olla ratkaisu! kivut loppujan kun kipeä jalka on mennyttä ja koira elää TÄYSIN normaalia elämää lenkkeilyneen päivineen kolmella jalalla!! kysy eläinlääkäreiltä!
- minni78
Rakas koirani nukkunut ikuista unta nyt reilun kuukauden.Lääkäri ehdotti kallista amputaatota, mutta sekään ei olisi taannut syövän leviämistä.Koiralle kuuluu 4 jalkaa ja päätös oli oikea.Ikävä edelleen sanon kuvaamaton, mutta päivä kerrallaan eteenpäin.
- jooo
I know how much heartache, and time will dilute the sad, slowly going to be fine.
- itkijärouva
BYHÄÄÄÄ NAAPURI PISKI Kuoli, NY KAIKKI SUREMAA SITÄ. BYÄÄÄ!
- E oo mun koira-.-
en ny jaksa kun en tunne.
- Bonague
Voin hyvin ymmärtää sinua, sillä minäkin jouduin luopumaan Kissastani, joka oli kymmenen vuotta vanha. ei sillä ole väliä, onko kysymyksessä kissa tai koira, koska joka tapauksessa lemmikki on rakas. Raskasta on tehdä se päätös lopettamisesta, mutta se on kuitenkin se totuus asiasta, joka pitää hyväksyä. siitä surusta vain ei pääse helpolla yli ja se vie aikansa. Minä jäin yksin, kun lopetin kissani. jäin kaipaamaan sitä ja joskus vieläkin se ikävä tulee. Meille on kuitenkin jäänyt muistoja niistä hetkistä, kun saimme olla lemmikkiemme kanssa ja ne kulkevat meidän mukana.
- dog_ownerer
Ei se ole koskaan helppoa. Oma Carin-terrierini, Eki, eli kunnioitettavat 14 vuotta. Päätin sitten tuhkata ja hautasin uurnan mökille pihapuun juureen (poika tykkäs juosta siellä niityillä, lieneekö sitten alkuperämaan nummilla vaikutusta). Ainakin pääsi lepäämään rakastamassaan paikassa.
Mutta nykyään Eki on mukana kokoajan kännykässäni tuollaisilla design skinseeillä. (www.designskins.fi). Järkyttävää käytöstä lääkäriltä :/ Paljon voimia ja jaksamista suruun. Joku jolle eläin ei ole koskaan vaan tai se. Vaan hän
- anonyymi123
Monet ihmiset, jotka eivät omista koiraa, eivät tiedä millainen side voi koiran ja ihmisen välille syntyä. Koira on perheenjäsen, samallalailla kuin esim.lapset. Koiria ei voi kuitenkaan verrata ihmiseen, ovathan ne eläimiä.
Sanotaan että koira on ihmisen paras ystävä. Niinhän se on :) Ainakin itse koen niin.
Jaksamisia teille jotka olette menettäneet rakkaan lemmikin. Muistelkaa niitä yhdessä vietettyjä hetkiä :) on ihan normaalia surra ja ihmiset kokee surun eri-tavoin. Älkää ihmiset jotka ette ymmärrä heittäytykö naurettaviksi keskustelu-palstoilla. :) - down_owners
Kuten jo toisessa ketjussa mainitsinkin, oma Cairnin-terrieri Eki saavutti kunnioitettavan 13v iän ja oli loppuun asti iloinen kunnes koko homma romahti. Nykyään koristaa puhelinta ja on mukana kaikkialla. www.designskins.fi tuolla saa tehdä.
- liinakko99
rakkautta on luopuminenkin....
Osanotto!!!!! itse jouduin luopumaan aikoinaan rakaasta ystävästäni, sillä lapseni tuli allergiseksi :/ sille ei vain aina mahda mitään. Olen iloinen kuitenkin että sille läytyi hyvä perhe :)
Osanotot!Tiedän TÄYSIN miltä sinusta tuntuu.Itse jouduimme tekemään tuon vaikean päätöksen nyt keskiviikkona.Piti olla rutiini tarkastus,mutta todettiin syöpä mikä oli levinnyt jo tosi pitkälle.Ikävä on aivan hirveä =(.Järkytys oli aivan kamala kun osannut odottaa mitään tuollaista.Susu oli 16.5v.
- päivä kerrallaan
Minulla koirasta luopuminen on vielä edessä koirani on 14v sillä on nivelrikko.Se saa b vitamiinia, mutta ikäänsä nähden kuitenkin kohtalaisen virkeä.
jaksamista!...ja voimia sinulle !..........eikö koirasi saanut rauhoittavaa ,ennen nukutusta?....
- Lonely Heart...
Koirani siis nukutettiin ennen viimeistä piikkiä (totta kai) Nukutus piikkiä antaessa oli tunto vielä paikka paikoin jäljellä ja siitä se ulvaisu..
Ja Myylle; Tekstin tarkoitus ei ollut saada teitä suremaan kanssani. Kysyin vain että onko koira "vain" koira. Ajattelin myös kertoa oman tarinani mistä tuo kysymys lähti liikkeelle.
- ikävä on
Minun rakas koirani halvaantui 1.5. aamulenkin jälkeen täysin yllättäen. Onneksi pääsimme välittömästi lääkäriin ja koira pääsi tuskistaan. Suru on kova ja itken päivittäin. Nytkin mietin koiraani ja toivoisin sen olevan tässä. Odotan tuhkia, saan ne luultavasti ensi viikolla. On tämä kamalaa.
- minni78
Ikävä on nimimerkki ymmärrän sinua täysin.Koiramme jouduttiin lopettamaan 15.3 luusyövän takia.Kaipaan ystävää edelleen.Tuska helpottaa pikkuhiljaa vaikka ainainen ikävä jää.Meillä on tuhkat uurnassa takkahuoneessa.
- meikä
Kylläpä olet sanavalmis taidat olla politikko tai rautakauppias.
- nyyyh
Hei, menetin tänään kaksi ihanaa kotiloani ;( suren niitä varmasti kauan,, enkä heitä unohda ikinä
osaanotot! - elsabond
Teit ihan oikean päätöksen. Ihmisen on pelastettava lemmikki kivulta. Itse jouduin aikoinaan luopumaan 14-vuotiaasta koirastani, kun keuhkoihin alkoi kerääntyä nestettä. Eläinlääkärin piikit veivät niin kauan aikaa, ennenkuin koira kuoli, että minun oli pakko lähteä paikalta, mieheni jäi sinne. Seuraavan koirani lopetuksen ei tee eläinlääkäri vaan joku tuttavani eli kuula kalloon. Paljon nopeampi ja kivuttomampi koiralle.
- homppanen
Rakkauden hinta on suru. Ystäväni lohdutti minua vastaavassa tilanteessa sanomalla, että ystävää kuuluukin surra, ilman sitä sen elämä olisi ollut merkityksetöntä. Kummallisesti sanottu, mutta jotenkin se lohdutti. Voimia sulle
osanottoni tiedän tunteen kun on elänyt 16 vuotta rakkaan lemmikin kanssa raskas oli päätös varmasti ja tämä sinun kaveri ei ymmärrä koiran arvoa jos mietitään 16 vuotta yhdessä olo aikaa
- GIZMO<3333
voi elämä... Luin tuon aloitus tekstin ja tippahan siinä tuli linssiin.
mulla on alle vuoden ikäinen koira ja ollut vasta sellaset 8kk ja jo nyt välillä nousee tippa linssiin jos ajatukset harhailee siihen päivään kun tuosta karvakorvasta aika jättää =((((
En pystyisi tällä hetkellä ikinä luopumaan siitä,en mistään hinnasta ja mua pelottaa koko aika et se viedään multa pois...
Jos hyvin käy ja koira saa vanheta minun kanssani siihen viimeisesn etappiin asti.. voi luoja sitä surun määrää, voin kuvitella jo miten pahalta tuntuu :´(
Toivottavasti meillä on jäljellä vielä monenmonta yhteistä vuotta.. - jfaöoeha
Apua. Rupesin lukemaan ketjua ja kyyneleet valuu poskille. Katson nukkuvaa koiraani enkä ymmärrä, kuinka koskaan voin päästä yli siitä, kun tiemme joskus eroavat. Voimia sinulle ja kaikille niille, jotka surevat koiraansa!
- Neyyy
Mulla on kans pian sama juttu edessä. Talvella kävi niin, että koirani yhtäkkiä lähti kotipihasta juoksemaan kun pääsi hihnasta irti, niin naapuripojan luokse joka säikähti ja lähti karkuun. Koira innostui eikä totellut mua käskyistä huolimatta vaan haukkuen juoksi pojan perään, poika liukastui ja löi päänsä. Sain koirani kiinni, vein sen pois ja menin takas pojan luokse. Ei onneksi sattunut mitään vakavaa, mutta sen jälkeen koirani on alkanut valikoivasti hyökkimään tietyn ikäisten ja -nkälisten poikien päälle. En oo ongelmaa saanut mitenkään kitkettyä pois, ja nyt on pari muutakin ihmistä minun kanssani samaa mieltä, että ehkä on parempi kaikille, että koira lähtee piikille ennenkuin se tekee jollekkin jotain. Koirani täyttää loppuvuodesta 6.
Minulle koirani ei ole vain koira, minulle se on perheenjäsen, tärkeä olento jonka kanssa ollaan vietetty monta hyvää hetkeä. Mutta joskus tämä tulee kuitenkin eteen, että siitä on luovuttava. :-(- slei seli seli
Sulla ei siis ole koiran kkoulutus hallinnassa, ja siksi vie terveen koiran piikille ;((
Sangen typerä olet. Eipä tuo sitten niin kovin rakas taida sulle ollakaan. - piut
slei seli seli kirjoitti:
Sulla ei siis ole koiran kkoulutus hallinnassa, ja siksi vie terveen koiran piikille ;((
Sangen typerä olet. Eipä tuo sitten niin kovin rakas taida sulle ollakaan.Koira vaikka on koulutettu voi myöhemmin ilmetä esim.luonteessa eli luonnevika.On naurettavaa kun jotkut pääsevät sanomaan kun ei asiasta välttämättä hölökäsenpölähtämää tiedä mitään.Sangen typerä ja katkeran tuntuinen ihminen olet slei seli seli.
- just såååå
piut kirjoitti:
Koira vaikka on koulutettu voi myöhemmin ilmetä esim.luonteessa eli luonnevika.On naurettavaa kun jotkut pääsevät sanomaan kun ei asiasta välttämättä hölökäsenpölähtämää tiedä mitään.Sangen typerä ja katkeran tuntuinen ihminen olet slei seli seli.
Just juu, mistäs se luonnevika yht´äkkiä tulee :)))))))))
Aiwan oikein - väärästä koulutuksesta tai koulutuksen puutteesta. Yksinkertaista.
Mutta, syyhän se on tuokin kun tahtoo koirasta eroon päästä. slei seli seli kirjoitti:
Sulla ei siis ole koiran kkoulutus hallinnassa, ja siksi vie terveen koiran piikille ;((
Sangen typerä olet. Eipä tuo sitten niin kovin rakas taida sulle ollakaan.Turpa tukkoon, et tiedä häntä sen paremmin rakkaudesta HÄNEN koiraansa kohtaan!
- juliuss<3
Osanotot !
Itselläni on neljä koiraa ja niistä yksi on jopa tärkeämpi kuin mieheni. - toinen näkökulma
minusta on jokseenkin narsistista "omistaa" lemmikki, siis tunteva ja elävä olento. Ymmärrän koiran "käytön" ihmisen apuna jne, mutta jotenkin vierastan ajatusta siitä, että eläin on joku "esine" tai että "lemmikkiin" projisoidaan ihmismäisiä tunteita, eli eläimestä "tehdään" ihminen...
Eläin on kuitenkin eläin.
Mitä älykkäämpi ja ihmismäisempi (kuten esim simpanssi, niitäkin pidetään lemmikkeinä esim Yhdysvalloissa) sitä pahempaa. - koira_kaiho
Ei ole ikinä helppoa kumppanin saattaminen lepoon. Oma noutaja, Pera, kuoli vanhuuteen. Inspiroiduin tästä blogista ja tein itselleni vastaavan Perasta, joka on nyt kokoajan kanssani.
http://todellajossain.blogspot.fi/2011/11/lapparin-uudistus.html - Yks vaan
Koudun nyt uppaamaan, virtuaali kiisti kirjoittaneensa tähän ketjuun. Iljetti niin. Oli ystävällään suruketju ja jolu muistitti muiden surusta iloitsemisesta.(
- Virtuaalikoneistaja
No mutta, missäs minä kiistin kirjoittaneeni tähän ketjuun?
Suruistasi huolimatta äärimmäisen vilkas mielikuvituksesi on valloillaan.
Iljettää ihan tuollaiset puskista valehtelijat
- millizle
Meidän vanhin kissa nukahti viime kuussa ikuiseen uneen äitini sylissä, minä paijaten vieressä. Munuaisrappeuma romahdutti kunnon, ja hän ansaitsi lähteä arvokkaasti eikä kivusta kärsineenä. Lapsesta asti kasvoin hänen kanssa siitä lähtien kun olin 6 vuotias. Nyt olen 20 joten hyvä ystävä nyt poissa, mutta päätös oli oikea. Nyt kissa-herra on kotona tuhkauurnassa. Sattuuhan se aina ihan mielettömästi, mutta ei saa olla itsekäs, pitää ajatella eläimen parasta. Ja surra pitää rauhassa ja käsitellä se suru, ei saa padota sisään.
Voimia kaikille ketkä on joutunut tämän raskaan päätöksen tekemään! - tylsistynyt poika
moi oon 11 vuotias ja haluaisin lemmikin tiedättehän että ainakun haluaa lemmikin vanhemmat sanovat että et kuitenkaa sitä hoida kyllä minä hoitaisin kun ei minulla ole muuta tekemisstä koska äitini on vähän outo ja meillä ei ole oiken mitään hupia koska äiti on niin uskovainen ja ainakun keksii jotain kivaa niin se muka on syntiä ja kuulemma lemmikitkin on syntiä auttakaa mua tä ongelman kanssa mitä teen tän tylsän elämän kanssa
- Tahtonsa läpi saanut
Mä oon 11v. tyttö ja mulla on sama ongelma ( siis se et vanhemmat ei anna ottaa lemmikeitä... ). Onnistuin rankuttamalla yli 4 VUOTTA samaan 1 koiran , 4 kissaa ja hamsterin :). ( Asumme maalla ) Kissojen määrä oli vahinko.. Eli mä sain eka kaksi tyttö kissaa ne oli meillä sisä / ulko kissoja. Sitten toinen niistä synnytti mun syntymäpäivänä meidän tän hetkisen kissan ja sitten toinen kissa toisen meidän tän hetkisen kissan. Kaikki muut kissat paitsi se kissa joka synnytti kissanpennut syntymä paivänäni on leikkaamatta ja se on todennäköisesti raskaana taas ja pennut on odotettu syntyvän mun syntymäpaivän aikoihin.
- pilkun muistolle
Rakas pilkullinen dallu poitsu lähti sateenkaatisillalle viime kuussa.
Pojan muisto elää. - LoL
Munki koira lopetettiin pari kuukautta sitten ));
Se eli 14.w - Jepjep
''tylsistynyt poika'', minä sain manguttua jo 4-vuotiaana oman koiran, ja olen hoitanut sitä tähän 11-vuotiaaseen asti hyvin, kuin siskoani. Nykyään minulla on OMANA edelleen se 1 koira ja lisäksi 3 kesyrottaa, ja äiti on allerginen nykyään niille rotille eikä ole ollut mitään ongelmia niiden yksinhoitamisen kanssa. Lisäksi meillä on vielä 2 muuta koiraa ja mutsilla heppoja. että kyllähän lapset (ainakin minä) osaavat hoitaa itse lemmikeitä. jos nyt edes huomaat tämän tekstini, niin näytä se vanhemmillesi. aikuiset ovat sitten totta vieköön ärsyttäviä.
- osanottaja
Voi raukkaa.Kyyneletä tuli ku luin. :(
Ja koira ei oo mulle vaan koira.Se on elämänlahja ja ikuinenfrendi :)
Osanottoni :((( - Koiraenkelit
Niin kävin
Minäkin kävin koirieni kanssa saman raskaan retken. Toinen 15. toinen 16 vuotta. Mulla oli ystävä, tuli ja halasi. Sanoi että tietää mitä merkitsi mulle. Ei "vain koira". Jos osaisin näitä hienouksia, laittaisin sulle hyvän runon enkelikoirista, itse luen sitä usein. Siinä on korien kaarisilta, slnne mekin päästään, ja ne koikut oottaa siellä. - ..niisk..
Otan osaa vaikka tästä tapauksesta on jokunen tovi.. Koirani lopetettiin vain sen takia ettei hän kulkenut hirvien perässä vaan pelkäsi niitä.. minulle kerrottiin vasta sitten kun koirani oli ikuisessa unessa että miten koiralleni oli käynyt.. Tämä tapahtui lähellä joulua ja kirjoitin tunteeni paperille. Poltin paperin, enkä kertonut kellekkään mitä olin paperiin kirjoittanut juuri tämän takia koska ystäväni sanoi "Se oli vain koira ei koirilla ole edes tunteita.." Se kosketti minuun tosi pahasti.. Nyt meillä on uusi koira ja se on todella pirtsakka ja tuo iloa elämään :) välillä kyllä mieleeni tulle kuollut koirani :'(
- Jaahasvain
Sullapa on "mukava" ystävä!
- OttaaOsaa
Aloin samal miettiin koska meidän koira kuolee.Mut aika pian on jo 12 ja sit alkoki j0 itkettää
- Jäähyvästit jäi
Kun olin 12.v, meillä oli kissa, joka oli pentuna terve ja leikkisä mutta sitten se alkoi saada kipuja selkään. Kävimme sen kanssa ainakin yhdeksän kertaa eläinlääkärissä ja kerran röntgenissä mutta syytä ei vaa loytyny. Sille annettiin monta eri lääke kuuria. välillä se näytti paranevan mutta ei kokonaan.
Kun sitten tulin kotiin koulusta yksi päivä en löytänyt kissaa mistään. soitin äidilleni 12 kertaa sillä olin huolissani. kun sitten illalla äiti viimein vastasi niin hän sanoi että oli vienyt kissani lopetettavaksi. sen kuultuani katkaisin puhelun ja aloin itkeä.
Minulle ehkä kamalampaa oli katsoa joka päivä rakkaan lemmikkini riutuvan ja kuolevan. itken vieläkin aika ajoin eli silloin kun satun muistelemaan sitä. en saanut hyvästellä kissaani!
Osan ottoni kaikille jotka ovat menettäneet rakkaan lemmikin!
Pärjäilkää! - LovelyDog
Kun ottaa koiran, Se on sen jälkeen perheenjäsen! Se ei ole vain pelkkä koira, vaikka jotkut niin ajattelevat. En väitä, että se olisi väärin. Kukin tavallaan. Osan ottoni!
Olen sitä mieltä, että ei tarvi ragee, josekkin joku eläin on esim: pelkkä kissa. Jokainen tavallaan. Itse omistan kanin.
Ketjusta on poistettu 62 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih517016Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7033123Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831310Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.981291- 841285
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631187- 891180
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2361136Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.2181120- 761046