Kuntauudistus, osa globalisaatiota

Vaatimus alle sadan kunnan Suomesta on osa globalisaatiokehitystä sen negatiivisessa merkityksessä -suurkunnat etäännyttävät vallankäytön kansalaisten tavoittamattomiin.

Kymmenen vuoden päästä kun asiaa katsoo, niin meillä on runsaat kaksisataa kuntaa ja koko maa pysyy asuttuna. Yhtään pakkoliitosta ei toteudu. Siitä pitää Suomen kansa huolen. Ainut säästöpotentiaali alle 100 kunnan skenaariossa olisi maaseudun autioittamisesta koituvat tilapäiset säästöt. Tässä jos missä sahattaisiin omaa oksaa ja vaarannettaisiin vakavasti myös elintarvikeomavaraisuus; puolustuslaitoskin on turha jos ihmiset kriisiaikana kuolevat joukoittain nälkään.

Kymmenen vuoden päästä kun asiaa katsoo, havaitaan toinenkin seikka. Mätäpaise nimeltä EU:n finanssikupla on tuolloin puhjennut ja rahan luomisesta ja säätelystä vastaavat valtiot ,eli kansalaiset, itse. Nykyisen kuplan perimmäinen syy kun on se, että rahan synnyttämisestä ja hallinnoimisesta vastaavat ylikansalliset pankkiirit; valtiot eivät omista omia valuuttojaan. Valuuttojen kansallistaminen EU:n mittakaavassa tulee olemaan melkoista kohellusta, jossa voimankäytöltäkään ei täysin tulla välttymään.

_________________________________________

Pidetään me vaan koko Suomi asuttuna eikä olla hölmöjä. Terveisiä vaan sinne etäisimmän syrjäkylän perimmäisen pirtin mummolle: "Älä hermoile, kyllä sinustakin huoli pidetään."

Pakkoliitokset on entisajan ryssän meininkiä. Sitäkö varten veteraanimme taistelivat, että Kataisen kaltaiset pikkusielut ja toistaitoiset kakarat päästetään hyppimään silmillemme ja turmelemaan tärkeä osa kansallista identiteettiämme ?