Avoliitosta etäsuhteeseen

Ero tulee...

Tee kuten itse haluat, kaikesta selviää kunhan on asenne kohdallaan! Vaikuttaa jopa siltä ettei miehesi halua että lähdet opiskelemaan, mikä on mielestäni outoa.... Onnea!

Minä olen kulkenut päivittäin n. 80 km päässä kotoani, ja ei se linja-autollakaan koko päivää mennyt, aamulla lähdin ja kotona olin ruoka-aikaan, matkoihin meni n. tunti.

Tunnen pareja joissa toinen on usean vuoden yhdessä olon jälkeen lähtenyt toiselle puolen suomea (välimatka siis satoja kilometrejä) ja hyvin on mennyt.

Yleensähän sitä sanotaan, että etäsuhteessa näkee miten kommunikaatio toimii suhteessa ja missä mennään. Ei kukaan voi etukäteen onnistuuko suhde vai ei, sen näkee sitten myöhemmin. Se riippuu aika paljon siitä mitä molemmat haluavat suhteelta. Jos olet miehesi kanssa "tositarkoituksella" ja hän on sitä myös, niin varmaan etäsuhde voi vähän piristääkin. Toki siinä on myös se toinen vaihtoehto mahdollinen, eli ero tulee.

Opiskelu on varmaan sulle paras vaihtoehto, saat ammatin joten et (toivottavasti) jää tulevaisuudessa ihan tyhjän päälle. Koulutuksella saat paremmin töitä ja vaikka ero tulisikin jossain vaiheessa elämää niin pystyt pärjäämään omillasi. Miehesi pitää vain hyväksyä että sulla on omakin elämä eikä hän voi sitä rajoittaa.

Omalta kohdaltani voin sanoa että oma etäsuhteeni ei toiminut, mutta nyt olen huomannut että suhde ei kestänyt etäisyyttä erilaisuutemme vuoksi. Toivottavasti teille ei kuitenkaan käy samoin jos päätät opiskelemaan lähteä :)

Etäsuhdekkin kertoo suhteen vakavuudesta ja siitä että onko valmis uhrauksiin toisen puolesta? eli ei näe joka päivä vaikka itse haluaiskin mut on ajateltava myös sitä toista osapuolta joka tarvitsee töitä/opiskella. Kyllä molemmille tekee hyvää vähän välimatkakin. En tiedä minkä ikäinen olet mutta itsellä tulee ainakin sellainen opiskelijaelämä fiilis enemmän kun on omillaan.. siitä vähän nauttiikin ku saa ite päättää mitä tekee milloinki.. eikä aina tarvii toista miettii. Toivottavasti teillä kestää juttu vaikka lähtisit opiskelemaan! Mutta opiskele siihen ammattiin mihin oikeesti haluut eikä siihe mihi su poikaystäväs haluu. Ura on aika tärkeä osa elämää joten siinä täytyy viihtyä oli sitten opiskelemaan lähtö täynnä uhrauksia tai ei.

Kiitos kaikille vastauksista! :)

No, kouluihin on haettu ja nyt vaan odotan kesään niin saan tietää, että pääsinkö edes mihinkään. :D

Välimatkahan ei mikään kovin pitkä ole (about 75 km), mutta vaikeaksi sen tekee se, kun julkisilla ei pääse suoraan paikasta a paikkaan b. Eli joudun ensin kulkee n. tunnin bussilla, sitten 45 min junalla... asutaan aika peräkylässä nimittäin. Siksi tuon matkan kulkeminen päivittäin ei oikein houkuttele. Eli vaikka olisin ns. ruoka-aikaan kotona, niin aikaa menee siihen ruoan tekemiseen, syömiseen, muihin kotitöihin, ja läksyjäkin pitäis tehdä ja muutenkin lukea. Eli ei siinä arkena kerkiä juurikaan miehen kanssa olla, joten oikeastaan ihan sama olenko kotona vai jossain muualla :D
Ajattelinkin että arkipäivisin keskityn siihen kouluun mahdollisessa ihanassa solu-asunnosani, ja sitten viikonloput pyhittäisin miehen kanssa olemiseen ja tekemiseen.

Asiasta ollaan miehen kanssa puhuttu, ja mies oikeastaan vielä vastustaa ajatusta siitä että muuttaisin pois yhteisestä kämpästä, mutta toisaalta haluaa että teen sitä mitä haluan ja kannustaa opiskelemaan. Tajuaa sen olevan ihan hyödyllistä (ja pakollista) minun tilanteessani, kun ei sitä ammattia vielä ole vaikka reilu parikymppinen olenkin... Sanoin, että kannattaa miettiä sitä taloudellista puoltakin, kun on yks suu vähemmän ruokittavana (mieheni on käytännössä elättänyt mua jo jonkin aikaa), että kun opiskelemaan lähden, saan ihan opintotuen ja vielä sos.toimistosta tukea (kun lainaa en saa), että ihan hyvin pärjään omillani, eikä mieheni siis tarvitsisi tukea rahallisesti opiskeluaikoina muuta kuin sitten ehkä äärimmäisessä hädässä :D

Myönnän kyllä että varmasti kova ikävä tulee ja alussa vollotan iltaisin ihan hulluna, mutta eiköhän se ajan kanssa helpota. Kyllä varmaan sen arjen kestää, kunhan vaan ajattelee että "viikonloppuna taas nähdään". Ja tosissaan on puhelimet, facebookit, skypet ja meset keksitty, että yhteyttä voi pitää muutenkin.

No, toivotaan kuitenkin että saan sen opiskelupaikan! :)