Äitini pilaa koiran koulutuksen

Lisään vielä, että usein kun koira palaa äitini kanssa lenkiltä, se on levoton kotona ja itkeskelee.

En tiedä miten saisit äitisi päähän taottua järkeä. Mutta minä olisin ainakin sinuna tyytyväinen, että koira osaa käyttäytyä kun on oikeanlainen ihminen hihnan toisessa päässä. Sitten kauhistelisin, jos äitisi olisi pilannut koiran niin pahoin ettei sinunkaan kanssa kule nätisti.

Oletko näyttänyt äidillesi, miten hienosti koira kulkee sinun kanssasi?? Voisit esim siihen verrata, että eikö äitisikin mielestä olisi mukavaa että se koira osaa myös kulkea nätisti aiheuttamatta mitään showta, vaan voisi olla ylpeä, että hänellä on ''mallikansalainen''??

Toteuta koiralla ja omalla kohdalla se mien sen haluat käyttäytyvän, niin se tekee ainakin sitä sinun kohdallasi ja ehkäpä "valitsee" sen keken seurassa se pääpainoisesti on. (todennäköisesti tekeekin) Ehkäpä äitisi tämän asian ajan kanssa huomaa

Olet melkein aikuinen. Muuta pois kotoa, ja vie koira mukanasi.

Äitisi haluaa paapottavan koiran(vauvan) ei hyvinkäyttäytyvää rajoja omaavaa. Mitä voit tehdä? Et mitään jos äitisi ei suostu näkemään asiaa. :(

minkäikäinen koira ja minkä rotuinen?

Kaikki sympatiat sinulle. Minulla oli aika samanlainen tilanne aikoinaan kun asuin vielä kotona. Kouluttaminen ei niinkään ollut ongelma, koska koira oli pieni ja "helppo" (kääpiövillakoira). Ongelma oli ruoka. Suurinpiirtein pelkkää makkaraa joka päivä ja sit ihmetellään, kun ei sille koiralle kelpaa mikään muu. Koiralla oli vähän väliä maha sekasin ja olipa kerran mahahaavakin :( Ihan sama mitä minä koitin sanoa. Kyllähän koiran pitää makkaraa saada, kun se kerran siitä niin kovasti tykkää. Tilanne korjautui vasta kun muutin pois kotia ja otin koiran mukaani. Koiralla muuttui niin ruokavalio kuin koko terveyskin.

Nyt sit sama "ongelma" siirtynyt minun lapsiin. Lapsille annetaan karkkia ja muita herkkuja aika lailla surutta oli päivä mikä hyvänsä. Aamu- ja iltapalaksi tarjotaan mahdollisimman makeita sokerimuroja jne. Lasten ei tarvitse kuin pyytää, niin kaikki toiveet toteutetaan. Tosissaan on saanut painia tämän asian kanssa ja ehkä jonkinlaista edistymistäkin on tapahtunut (karkit on vaihtunu viinirypäleisiin ja rinkeleihin). Mutta paljon se vaatii.

Äitini tosiaan olisi varmaan halunnut saada vielä yhden vauvan ja pitää siksi koiraamme vauvana... Viimeistään sitten äiti varmaan huomaa, että parempi olisi olla auktoriteetti kun "kaveri", kun koira alkaa näykkimään tms.

Koira on 3-vuotias n.15kg sekarotuinen. Onneksi se tottelee ja kuuntelee minua paljon paremmin kuin äitiäni ;)

Koirahan on jo kuriton äitisi seurassa muttei sinun ja ehkäpä koirasta ei tule ikinä mitään vakavaa ongelmaa, mutta sitä ei voi ikinä tietää. Riippuu koirarodusta, luonteesta, iästä ja monesta muusta tekijästä millainen koirasta voi tulla.

Omistajien pitäisi olla samalla aaltopituudella ettei touhu ole samaa mitä ihmisilapsilla. Ekaksi kysytään äidiltä lupa johonkin ja jos lupaa ei tule niin siirrytään kysymään isältä voinko tehdä tai saada sitä ja isä vastaa "jos nyt tämän kerran". Tällöin ei ole olemassa mitään yhtenäistä linjaa.

Laita äitisi käytös ojennukseen koiran suhteen. Jos koira tulee sänkyyn tai sohvalle, käske se alas ja anna koiran huomata kuka määrää sitä. Se olet sinä jolla on asenne kohdillaan, ei se joka antaa koiran elää kuin pellossa. Olin kauan sitten itse vastaavassa tilanteessa, mutta tein selväksi äidilleni ja koiralle mikä on pelinhenki ja menihän se lopulta äidillekin perille, koiralle meni heti.

Näen viikottain useasti mihin on johtanut omistajien otteen lipsuminen koiraan. Työskentelen hankalien koirien parissa ongelmakoirakouluttajana.
http://ongelmakoirakoulutus.fi/

Terve vaan "mansikki--" Olet oikeassa, että 1,5m pituisella hihnalla koira oppii paremmin käytöstavoille. Ja äitiäsi ymmärrän myös oikein hyvin omassa vapauden sallimisessaan koiralle. Mutta olet oikeassa siinä että silloin kestämätön ristiriita koulutuksessa. Niin sanon koiran parhaaksi tämän että käyttäkää kumpikin välillä myös flexiä, kun haluatte ulkoiluttaa koiraa puistossa tai luonnossa yleensä. Ja vaihdatte kumpikin lyhyemmän hihnan kun poistutaan avaralta paikalta. Ja pienelle koiralle voi mielestäni sallia sängylle tulemisen, ja tiedätkö että silittäminen ja rapsuttelu on koiralle hyvin tärkeää kaikin tavoin. Ilman sellaista koira alkaa tuntemaan itsensä erilliseksi, ja jopa hyljätyksi. Kunnioitan äitisi asennetta, ja niin pitäisi sinunkin. Joop.

Ylläpito taas keksimässä näita tarinoitaan. Hah.

Sen enempää koirille, lapsille kuin aikuisillekaan ei tee hyvää että yksi sanoo toista ja toinen taas kokonaan päinvastaista. Koirallekin tulee silloin hyvin ristiriitaisia tunteita ja se aiheuttaa myös turvattomuutta. Ikinä ei tiedä miten pitäis olla!

Susilaumassakin on säännöt, joita kaikki noudattavat. Silloin jokainen lauman jäsen tietää miten menetellä missäkin tilanteessa ja se luo kaikille selkeän turvallisen elämän. Silloin ei joka hetki tarvitse funtsia onko tämä nyt sallittua vai onko tää just nyt kiellettyä. Myös koiralla asiat ovat näin.
Te olette sen lauma! Laumassa on koiran silmin katsottuna johtaja ja sitten on muut lauman jäsenet jossakin järjestyksessä ja koira haluaa tietää mihin kohtaan hän kuuluu laumanne hierarkiassa.
Todennäköisesti äitisi on koiranne mielestä asteikossa hänen alapuolellaan ja siksi pomottaa äitiäsi.
OK, äitisi ei halua olla johtaja koiralle! Se on oikein hyvä asia, sillä huono johtaja on lauman tuho; "ajattelee" koirakin. Koiran on lauman edun vuoksi oltava äitisi edellä asteikossa turvatakseen lauman omalta osaltaan! Se ei tee pomoilua itsekkäästä vallanhalusta vaan hyvin geneettisesti tietoisena lauman eduista.

Haluaako äitisi olla sitten koiranne silmissä epäluotettava, ailahtelevainen sekopää hurtta johon ei kannata luottaa. Äitisi saisi olla edes terve laumanjäsen ja koiran järjestelemässä arvoasteikossa edes koiran itsensä tasoinen. Muutoin koira saattaa todellakin määrätä itseään alemman vaikka syömään vasta sitten kun koira itse on syönyt, koira saattaa haluta myös karkottaa äitisi pois sohvalta tai koko laumasta jne... (toivottavasti koiranne ei ole kovin suurikokoinen ja vahva).

Nyt on vielä muistettava se seikka, ettei koiran pääkopassa kierrä koko ajan vain ja ainoastaan ajatus johtajuuksista, eikä ainakaan siinä mielessä kuin joku ihmiskunnan jäsen saattaisi ajatella pelolla johtajia, päättäjiä jne... Ei koira näe johtajaa uhkana kuin diktaattoria, vaan kaikkien lempeänä, viisaana tukena ja turvana.

Koira tarvitsee lauman ja kun yhdessä eletään, pitää olla yhteiset tavat. Silloin on helppoa touhuta kaikkea turvallisella mielellä, vapaana ja vailla ristiriitoja.
En osaa tätä nyt tämän paremmin selittää! Uskon sinun jo tietävänkin tämän kaiken ja olet oikeilla jäljillä.
Kyllä eläinten kanssa aina juttuun tulee, mutta ihmiset... (yleistämättä: huohhh)!

Meillä on hieman samantyylinen tilanne appivanhempieni kanssa, eivät millään suostu noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä! Tosin meillä on tietysti olla vaihtoehtona se, ettei oteta koiraa mukaan anoppilaan tai anneta hoitoon sinne. Mutta kehottaisin, että istuisitte äitinne kanssa ihan alas pöydän ääreen ja kertoisit äidillesi (rauhallisesti) että sinua todella loukkaa se ettei hän pidä kiinni yhteisistä säännöistä. Samalla voisitte sopia ihan vaikka kirjallisesti niistä tärkeimmistä säännöistä jotka haluatte koirallenne opettaa. Toinen vaihtoehto voisi olla se, että otat yhteyttä johonkin koirakouluttajaan, joka sanoo oman mielipiteensä asiaan. Ehkä äitisi vakuuttuisi jonkun ulkopuolisen aikuisen tiukasta mielipiteestä? Ainakin tuo että koira juoksee sinne tänne flexissä kuulostaa vaaralliselta, itsekin olen meinannut ajaa pyörällä koiran päälle kun omistaja ei hallinnut tilannetta...

Teillä siis ongelma on että koira ei osaa kulkea hihnassa nätisti muuta kuin sinun kanssasi? Vai kulkeeko edes silloin? Jos kulkee sinun kanssa nätisti ei ongelmasi ole kovinkaan suuri. Ja se että koira saa äitisi puolesta olla sohvilla ja sängyllä on varmaankin hänen asiansa, onhan se hänen kotinsa ja hän varmaan teillä on maksanut ne huonekalut jne... mielestäni sinulla on hyvin pienet murheet, jos koira ei ole agressiivinen ja oikeasti dominoiva. Ehkäpä sinun kannattaisi tehdä äitisi kanssa kompromisseja...kuulostat hieman selllaiselta lapselta joka valittaa ja haukkuu äitiään lähes joka asiassa. Moni muuttaa mieltänsä sohvan/sängyn jaossa koiran kanssa...itselläni on kolme koiraa ja kaikki saavat kotona olla sohvalla ja sängyllä luvan kanssa, vierailla eivät mene ilman lupaa...alkujaan kun kävin vanhempieni luona kylässä niin sohva oli koirille ehdoton nou nou....äitini jossain vaiheessa muutti mieltään ja nykyään kaikki koirat makoilevat sielläkin sohvalla...meitä ihmisiä on monenlaisia ja minusta on kiva pötkötellä sohvalla läjässä koirieni ja mieheni kanssa. Yksikään koiristani ei ole dominoiva/agge/ongelmakoira.

Pyydä äitiäsi katsomaan Cesarin koirakuiskaaja ohjelmaa kanssasi. Tulee joka viikko tv:stä.

Kun Äitisi näkee mitä ongelmia syntyy ilman laumanjohtajaa ja myös miten nopeasti ongelmat pystytään korjaamaan, niin hänkin innostuu itse koiran koulutuksesta ja säännöistä.

Et anna koiraasi hänelle!

Voi hyvänen aika, kyllä tuollaiset asiat pitäisi sopia ennekun koira edes tulee taloon huoh huoh. Ei mitäään "koirakuristajan" kasvatusohjeita vaan talonpoikaisjärkeä pitää löytyä.

Mansikki--
Äitisi on nähtävästi sellainen vapaankasvatuksen kannattaja.
Vapaakasvatushan oli muotiilmiö, joka tuli 1970 luvun alussa Suomeen.
Meillä kotona saatiin v1972 ensi kosketus vapaaseenkasvatukseen tällä tavalla:

Veljeni kaveri tuli perheineen meille kylään ja heillä oli silloin 5 v poika ja 4 v tyttö. Lapset olivat täydellisiä riiviöitä heillä ei ollut minkään laisia toista ihmistä kunnioittavia tapoja eikä hyvistä käytöstavoista tietoakaan.

Siinä kahdentunnin mittaisen vierailunaikana tapahtui mm. seuraavaa:
Riiviö kakarat hyppivät sohvalla, nojatuoleissa ja sängyllä äitini virkkaamien hienojen pitsipeittojen päällä, repivät kahdesta ikkunasta verhot ales, joista yksi repesi, putosi kolme kukkaa ikkunalta ja särkyi, rohmusivat kahvipöydästä kassan herkkuja eteensä ja kourivat kaikkea syötävää mitä näkivät.

Äitini ja Isäni viimein hermostuivat ja sanoivat, että nyt pitää tälläinen peli loppua tai haetaan pihalta koivuvitsa ja annetaan piiskaa.
Johon veljeni kaverin typerät lasten vanhemmat sanoivat, että MEIDÄN LAPSIA EI SAA KIELTÄÄ NIILLÄ ON VAPAAKASVATUS, JOS NIITÄ KIELTÄÄ NIIN HE SAAVAT TRAUMOJA. Heidän pitää antaa vapaasti toteuttaa itseään tai muuten he saavat estoja ja kärsivät niistä lopun ikäänsä.

Koiran kanssa on aivan sama juttu, kuin lastenkasvatuksessa. RAJAT PITÄÄ OLLA tai lopputulos on katastrofi.
Kun koira pentuna oppii pahat tavat niin niitä on vaikea enää myöhemmin muuttaa ns. koira on pilalla.
Eihän pilaantunutta ruokaakaan voi enää hyväksi muuttaa. Tai ainekin siihen jää paha jälkimaku.

Itsellä ni on 4- lasta eikä heihin ole tarvinnut vitsaa käyttää, mutta pienestä saakka olen opettanut mikä on sallittua ja mikä ei. Sekä hyviä, toisia kunnioittavia tapoja on opetettu jatkuvasti ja siinä suhteesa kuuluisi, jokaisen ihmisen edistyä jatkuvasti oli hän kuinka iäkäs tahansa.

Itselläni on ollut myös 4- koiraa, joista se viimeinen oli 3v löytökoira, jota yritettiin opettaa hyvätapaiseksi 2 vuotta, mutta siitä ei tullut mitään, mm. Puri ohi konttaavaa pikkulasta, vaikka lapset eivät ärsyttäneet koiraa millään tavalla, puri ja haukkui kaikkia paksutsilmälasit omistavia ihmisiä, pissasi ja kakkasi sisälle.
Koira oli ns. luonnehäiriöinen yksilö, jolla ei ollut muuta virkaa, kuin se olisi pitänyt lopettaa. Mutta löysimme erään maalaispaikan, jossa on paljon muita eläimiä, ja koira saa juosta siellä 1-ha alueella vapaana ja viettää nyt loppuelämänsä onnellisia päiviä.

Koira on laumaeläin ja laumassa on aina laumanjohtaja. Siis koira tarvitsee johtajan tai muuten se pyrkii itse laumanjohtajaksi.
Lauman johtajan tunnistaa mm. siitä että hän on henkisesti niin vahva tyyppi ettei pelkää mitään, kun muihin laumanjäseniin iskee paniikki niin, johtaja vain haukottelee, ja sen jälkeen hoitaa ongelman tyynen rauhallisesti.
Näin pitää käyttäytyä myös ihmisen, joka haluaa olla koiransa laumanjohtaja.
Tai muuten koira hyppii silmille.

RAJAT PITÄÄ OLLA SE ON NS. KASVATTAMISTA JA PENTUNA VAIN YKSI KÄSKEE ON NS. LAUMANJOHTAJA, JOTA KOIRAN KUULUU KUNNIOITTAA

Mansikki--

Kosta Äitillesi osta sille lahjaksi vähintään sellainen 80 Kg koira. Käy sitten mahdollisimman usein kylässä, syötä joka kerta Hurtalle noin kilon pussi nallekarkkeja, joilla on laksatiivinen vaikutus ja vöyhkäytä Hurtta hurjaksi.
Poistu kotiasi ja vetäise RÖHÖ-Naurut. HEHEHEHEEE.

Äitisi on jollakin tasolla mustasukkainen sinun ja koiran touhuista ja luulee ostavansa koiran rakkauden? Se ei vaan mene niin!

jotenkin

Tässähän on päivänselvästi kyse äidin ja tyttären valtataistelusta, ei sen koiran sänkyyntulo tai äitisi känssa häröily ole se ongelma, vaan se, että sulla alkaa olla omaa tahtoa ja äitisi kapinoi sitä vastaan. Selvittäkää välinne!!!!!

kysymys:MIKÄ ON FLEKSI ?!??
Eihän koko koiraa ole vissiin mitään kunnon oikeaa koulutusta koskaan käynyt-
kään. Ja miksi kumassa te lähes kaikki koiranulkoiluttajat kävelykykyiset ikään,
sukupuoleen yms katsomatta, kävelette VÄÄRÄLLÄ puolella ? ne, jotka kävelee
väärällä, eli vasemmalla puolella, kun muut oikeat kävelijät kulkee OIKEALLA puolella, niitä koiria eikä ulkoiluttajia ole ohjeistettu kunnolla, EIKÄ OIKEIN ! kun
te näätte jonkun muun menevän väärin, arvelette, et kun toikin saa mennä vää-
rin, niin saan mäkin.......kunnon poliisivalvontaa ja ohjeita kaivataan täällä !! ja sit
pitäisi olla kaikille mahdollisuus hankkia kävely-, pyöräily-, koiranulkoiluttamis-,
rattaiden/vaunujen kanssa menevä henkilö-kortti, että olisi lupa niihin....eikös oli
si hyvä ajatus ? sit olis lupa ja kaikki kunnossa, et ei sit tulis mitään ylimääräistä..
ja niihin tulee sitten kaikkin merkintä, jos joku kortin omistaja rikkoo lakia edes vähänkin.....
Ja tollanen koira on yleensä VAARALLINEN, joka saa kulkea vapaasti ilman mi-
tään talutushihnaa, kokoon, sukupuoleen yms katsomatta.....kokemusta on.....ne
saattaa jopa hyökätä viattoman ihmisen kimppuun syyttä suotta, jos sen opettaa
silleen..... jos sitä ei pidetä hihnassa, tai siinä oman talon ympärillä on kunnon korkea ja kestävä aita, sitten ne tosiaan riehaantuu, mutta ei koiran silittämises-
sä nyt ole mitään vikaa, kyllä niitä saa silittää ! laittakaa se koira vaan kunnon oi-
keeseen koirakouluun, et se oppii tavoille. Ja että se opetetaan myös kävelemä-
än OIKEALLA puolella tietä ! EI VASEMMALLA ! ja sit ne kaikki oman koiran jätö
kset on jokaisen kerättävä pois. Ainaskin kakat........tai sitten kaikille koirille on ha
nkittava vaipat, ennen kuin meette ulos. Sitten ei ole mitään ongelmaa ! ja joka ei ole sitä vielä keksinyt, nyt kehittelemään ! koska tuskin lasten vaipat kelpaa....
Ja muistatethan, koiranomistajat, että koiralle EI SAA KOSKAAN SYÖTTÄÄ NOR
MAALIA SUKLAATA, ellei sitten ole keksitty koiransuklaata, se kelpaa vissiin.....

Kyllähän se rakkaus on tässä välissä. Olet aikuistumassa. Äitisi joutuu luopumaan sinusta. Koiralle hän osoittaa, miten hellä ja hyvä hän on äitinä. Sinä et huomaa sitä rakkautta. Kyllä kasvatusmenetelmäsi on oikeampaa, koiria on niin paljon, että ne pelisäännöt pitäisi olla. Koira taitaa olla laumaeläin ja johtaja sillä laumalla pitää olla. Kaikki te tarvitsette toisianne, kun pelisäännöt tässä vain löytyy. Minulla lapsenlapseni kanssa sama homma. Annan periksi, äitinsä kasvattaa rajoja.

Hanki äidillesi joku helpompi lemmikki; vaikka hamsteri paapottavaksi

Koulutatko äitiäsi vai koiraa?

Kumman koira on?

Mikäli koulutat koiraa tulee siitä vastata yhdenimisen joko sinä tai äitisi (laumanjohtaja).

Koiraa ei ole tarpeen luovuttaa laumaorhentaatiokoulutuksen aikana eri henkilöille ja siten siirtää vastuuta muille sekä sitten "syytellä" toisia.

Asiat tulee olla selkeät ennen koiran hankkimista.

tuttu tunne,meillä äitin kanssa sama homma.onneks asun jo omassa kämpässä koiran kanssa,mutta joskus koira menee kyllä äitille hoitoon ja sitten alko taas "lelliminen".
olen kuullut että onneksi koirat kyllä oppivat miten käyttäydytään kenenkin seurassa,meillä huomaa että kun koira tullut porukoilta niin vähän yritetään kokeilla toimisiko kotonakin nyt samat "säännöt" , mutta pian huomaa kun komennetaan niin käyttäytyä kun meillä ennenkin.

Tod. näk. äitisi altistuu "pentu-efektille" - kukapa nyt haluaisi komentaa söpöä pientä koiranpentua. Kivahan sitä on silitellä siinä sohvalla. Koira oppii jossain vaiheessa, että äiti on lauma-hierarkiassa koiran alapuolella. Kerro äitillesi, että jos helliminen jatkuu, koira haukkuu, vetää ulkona ja on tottelematon myös jatkossa.

Teillä tilanne on vielä helppo, kun teitä on kaksi. Meillä yli vuoden ikänen koira ja perheessä 4 henkeä, vähän vaikeampi saada kaikki säännöt yhdenmukaisiksi.

Kouluttajia koiralla voi olla useitakin. Vain rajat ja säännöt merkitsevät.

[Kun olen asiasta hänelle sanonut, hän sanoo "ei kaikkien tarvitse olla johtajia, mä en halua olla sen johtaja" En ymmärrä!!!!]

Niin kyllä ihmisen tarvii aina olla ylempänä kuin koira laumassa. Ymmärrettävästi koirat eivät tee niin hyviä ratkaisuja kuin me jos ne ovat johtajina. Vaikka kysymyksessä olisi perheen 4 vuotias lapsi, niin koiran on tiedettävät että tämä lapsikin on arvoasteikoilla koiran yläpuolella. Jos ei halua että näin on niin turha ihmetellä jos koira pomottaa ja pureskelee pikkulapsia.

Koira on onnellinen silloin kun asiat päätetään sen puolesta ja sen ei tarvi huolehtia päätöksistä. Se senkus seuraa mitän omistajat reagoivat ja mikä on mahdollista rajojen sisällä. Eläin on eläin, eikä ihminen.

Voi kun asiat on maalattu mustavalkoiseksi. Ei nuo koirat "pilalle" mene niin helposti. Isän kanssa joskus tapeltiin ihan samasta asiasta. Sitten totesin, ettei isän käytös minun asemaani laumassa heikennä. Koiramme ei näyki ketään ja muutenkin käyttäytyy hyvin. Ai niin, koirani on terrieri, eli ei helppo koulutteinen. Se ei hauku, ei kärsi eroahdistuksesta jne. Hihna koulutuksen suoritin minä, samaten perus komennot. Sovimme myös ettei koira saa tulla sängylle tai sohville ja nyt se nukkuu vuoron perään, milloin kenenkin vieressä.
Pointtina siis se, että jos laumassa on selkeä johtaja, myös koiralla on turvallisempi olla. Älä ole niin ankara äidillesi. Lopulta hän on kuitenkin se joka koiran on kustantanut ja lääkärikäynnit maksanu, joten eikö silloin koirakin ole hänen ja hänen murheensa kun muutat pois? Älä kuitenkaan muuta omaa käytöstäsi. Koira toki jää äidillesi, mutta koiran silmissä olet aina osa laumaa :)

Jospa sun äitisi kuvittelee, että kun sinä koulutat koiran (olet johtaja) se käyttäytyy myös hänen kanssaan kunnolla.
Jotkut onnettomat kun kuvittelevat että koiran koulutus on samaa kuin äkseeraaminen: Maahan, paikka, seuraa, nouda.... Ja sit kuvittelevat ettei kotona ja yhteiskunnassa muuta koiran tarvitsekaan osata.
Jopa muutamat koiran omistajat kuvittelevat, että kun he menevät koiransa kanssa koirakoulutukseen, siellä joku koulutusohjaaja tekee heidän koiristaan Rin Tin Tinejä, Rexejä ja Lassieta ilman että heidän tarvitsee muuta kuin seisoa tumput suorina kentän laidalla ja sitten taas mennään kotiin elämään kuin pellossa.
Jospa äitisi ei oikein oivalla omaa tehtäväänsä laumassanne!
Ei ihme ole kun koirakin itkee!

Koska sanot tuolla: "Äiti ei kuitenkaan suostu kulkea lyhyellä hihnalla"... osuit asian ytimeen. Aloita höpnassu koultus äidilläsi lyhyessä narussa, pidä säännöistä kiinni ja potkaise kylkiin, jos temppuilee, sillä äitistäsi t ulee yhtä täydellinen kuin sinusta.
Ja mitä helevatan haittaa siitä on, jos koira makaa siellä missä makaa, ellei se ole aggressiivinen ja hallitse teitä?
Onkohan naapurit oikeasti pahasilmällä? Ja kenen se piski on?

Kyllä kaikkien on pidettävä koiralle samat säännöt. Istutte alas, teette sulassa sovussa listan säännöistä, ja niistä ei lipsuta, jotta koira tajuaa mikä on oikein ja mikä väärin. Jos jostain ollaan eri mieltä, pitää olla perustelut mielipiteelleen. Mikäli yhteisymmärrykseen ei päästä, on koirankouluttaja hyvä vaihtoehto. Siihen tarvitaan myös omistajia, ei vain koiraa.

Erittäin vaikea aihe johon sinulla kuuluisi olla enemmän päätösvaltaa koiran oikeanlaiseen suuntaan kasvattamisessa. Äitisi on niin sanottuja hällä väliä omistajia joka ei välitä koiran oikeanlaisesta kehityksestä ja pahimmassa tapauksessa pilaa koko koiranne.

Koira ei kunnioita äitiäsi. Toivottavasti koira ei joudu piikille jos jonakin päivänä puree.

Kannattaisi ehkä istua äitin kanssa alas ja rauhalliseen ja rakentavaan sävyyn keskustella aiheesta. Saarnaamalla ja valittamalla saa usein toisen vain entistä enemmän pitämään kiinni omasta linjastaan.

Kerro äitillesi mitä siitä seuraa, jos koiralle ei ole yhtenäisiä sääntöjä ja siltä ei vaadita hyvää käytöstä. Esim. juoksentelu pitkässä fleksissä sinne tänne on vaarallista, niin muille tienkäyttäjille mutta myös koiralle. Jos äitisi ei halua fleksistä luopua, opettakaa yhdessä koira kulkemaan tien laidassa myös sitä käytettäessä. Tai sopikaa, että kaduilla kulkiessa käytössä on tavallinen hihna, mutta maastossa (poluilla jne) käytetään fleksiä. Kyllä fleksikin on ihan käyttökelpoinen hihna, jos sitä kunnolla käytetään ja koira opetetaan siinä kulkemaan (ei poukkoile, hihna lyhyemmälle jos vastaantulijoita jne). Ehkä voisitte mennä yhdessä jollekin koirakurssille, jossa äitisikin pääsisi koiraa kouluttamaan ja joku ulkopuolinen hänelle sitä opettaisi. Ehkä huomiot omasta toiminnasta olisi äidillesi myös helpompi ottaa vastaa ja asialle jotain tehdä, jos niistä sanoo joku muu kuin oma lapsi.

Jos et saa äitiäsi myöntymään omaan näkemykseesi niin koittakaa päästä edes kompromissiin asioissa. Jos äitisi haluaisi päästää koiran sohvalle ja sänkyyn ja sinä et kumpaankaan, niin miten olisi jos koira saisi jatkossa olla sohvalla muttei sängyssä, tai toisinpäin? Sohvalla/sängyssäkin sen voi opettaa olemaan niin, että se väistää jos ihminen haluaa siihen missä se on jne. Sama juttu myös muissa asioissa. Nyt te vain kumpikin vedätte omaan suuntaanne ja vaaditte toista toimimaan niinkuin itse haluatte. Kompromissi olisi lienee helpommin saavutettavissa. Ja ennen kaikkea saisitte aikaan yhtenäisen linjan siitä miten koiran kanssa toimitaan ja mitä siltä odotetaan.

Kairille pitäisi säätää valtiollinen koiravero (haittavero)
, kun valtion talous on kuralla ja kaikki rahat menee Kreikkaan. Se voisi olla vaikka 300€/vuosi. Perittäisiin kuten autojen käyttöverot. Suomessa on varmaan yli 200000 koiraa. Siitä tulisi hyvä summa.

Äidit, silloin mummot pilaavat myös lasten kasvatuksen.